Olen monessa yhteydessä täällä törmännyt siihen vastakkainasetteluun jossa usko sulkee pois järkiperäisen kyvyn ajatella. Eivät ne minusta toisiaan pois sulkevia ole. Ne vain toimivat eri asiayhteyksissä.
Uskova siis ei ole täysin kyvytön loogiseen toimintaan ihan yhtä vähän kuin ateisti aina on johdonmukainen omissaan.
Katsokaamme maailmaa missä elämme. Täynnä ristiritaa, oman edun tavoittelua, kilpailua jne. Meitä kaikkia kohtaa lukematon joukko ärsykkeitä päivittäin ja jokaiseen "täytyy" ottaa kantaa ja tehdä päätöksiä. Suurin osa koskee toistuvia toimia jossa käytämme vanhaa kavaa eli tottumusta. Mutta on paljon myös sen tapaisia jotka vaativat enemmän aikaa miettimiseen. Kaiken tämän keskellä minä väitän että KUKAAN ei pysty täysin johdonmukaiseen toimimntaan.
Jossakin vaiheessa asioita kasautuu senlainen määrä että ihminen uupuu. Ei vain fyysisesti vaan myös psyykkisesti. Nyt puhutaan koko ajan ihan tavallisista järjellisesti ajattelevista ja terveistä ihmisistä eli sinusta ja minusta.
Kun tullaan pisteeseen jossa voimat ovat niin lopussa että töihin meno lakkaa kiinnostamasta ihmettelen kyllä sitä ihmistä joka vain järkeilemällä selviää tästä.
Keinoja kestää on monia ja joihinkin ne tepsivät. Löydetään vastapainoksi harrastuksia ja muuta toimintaa joka saa meidät jotenkin kierteestä pois ja pysytmme latautumaan uusilla voimilla. Nämä auttavat varmasti joitakin jatkuvasti mutta ei kaikkia.
Me ihmiset kestämme eri tavalla paineita. Jotkut enemmän toiset luhistuvat vähemmästä. Ensilääkitys näihin oireisiin aloitetaan varmaan jo pitkälti ennen voimien ehtymistä. Otetaan piristeitä tai paetaan alkoholin ja muiden huumaavien aineiden vaikutuksiin. Ongelmat kasautuvat ja kun höysyistä selvitään niin asiat näyttävät entistä pahemmalta.
Jossakin vaiheessa voi tulla hetki jossa kerta kaikkiaan täyty löytyä ratkaisi tilanteeseen tai sitten olemme mennyttä. Tämä kierre joka meitä kalvaa on saatava jollakin keinolla katkaistua.
Tulee pysähdys ja ikään kuin tyhjästä tulee ratkaisu joka voi auttaa selviämään.
Mikä on tämä pysähdys. Se voi olla vain sekunnin murtoosan pituinen välähdys jostakin joka saa meidät näkemään tilanne sellaisena kun se todellisuudessa on sekä sen vakavuuden. Tämä hetki antaa suunnan ja voiman selviytyä eteenpäin ja siitä lähtien päätökset perustuvat tuohon oivallukseen. Tämä on ehkä dramaattisesti kuvattu mutta asia ei ole niin ihmeellinen että emme monessa yhteydessä olisi siihen törmänneet. Otan esimerkin: olet miettinyt jotakin ongelmaa kenties päiviä etkä löydä siihen ratkaisua. Ajatuksesi kiertää kehää joka näytää pienenevän kierros kierrokselta. Sitten väsyt ja jätät asian mielestäsi ja yhtä äkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta näet ratkaisun.
Joillekin tämä umpikujasta pääseminen selitetään uskoon tulemisella tai ainakin he kokevat sen niin. Toisille löytyy toinen selitys. Yhtä kaikki se olotila joka seuraa tätä oivallusta jossa nähdään itsensä ja mahdollisuutensa rajat ja jätetään pähkäileminen ja etsiminen on molemmille varmaan kokemuksena samantapainen. Vapautuminen turhasta taakasta on helpotus molemmille.
On hyvä istua tietokoneen ääressä kiistämässä asioista mutta kun on todella tilanteessa jossa kokee olevansa "mennyttä" niin tuskin ratkaisua etsitään "järkevästi ajatellen"
Kun liikutaan aluella joka koskee tunteita, asenteita, ennakkoluuloja jne. niin logiikalla on hyvin vähän tekemistä näiden asioiden kanssa. Tuskin ateistiltakaan nämä ominaisuudet täysin puuttuu.
Uskova siis ei ole täysin kyvytön loogiseen toimintaan ihan yhtä vähän kuin ateisti aina on johdonmukainen omissaan.
Katsokaamme maailmaa missä elämme. Täynnä ristiritaa, oman edun tavoittelua, kilpailua jne. Meitä kaikkia kohtaa lukematon joukko ärsykkeitä päivittäin ja jokaiseen "täytyy" ottaa kantaa ja tehdä päätöksiä. Suurin osa koskee toistuvia toimia jossa käytämme vanhaa kavaa eli tottumusta. Mutta on paljon myös sen tapaisia jotka vaativat enemmän aikaa miettimiseen. Kaiken tämän keskellä minä väitän että KUKAAN ei pysty täysin johdonmukaiseen toimimntaan.
Jossakin vaiheessa asioita kasautuu senlainen määrä että ihminen uupuu. Ei vain fyysisesti vaan myös psyykkisesti. Nyt puhutaan koko ajan ihan tavallisista järjellisesti ajattelevista ja terveistä ihmisistä eli sinusta ja minusta.
Kun tullaan pisteeseen jossa voimat ovat niin lopussa että töihin meno lakkaa kiinnostamasta ihmettelen kyllä sitä ihmistä joka vain järkeilemällä selviää tästä.
Keinoja kestää on monia ja joihinkin ne tepsivät. Löydetään vastapainoksi harrastuksia ja muuta toimintaa joka saa meidät jotenkin kierteestä pois ja pysytmme latautumaan uusilla voimilla. Nämä auttavat varmasti joitakin jatkuvasti mutta ei kaikkia.
Me ihmiset kestämme eri tavalla paineita. Jotkut enemmän toiset luhistuvat vähemmästä. Ensilääkitys näihin oireisiin aloitetaan varmaan jo pitkälti ennen voimien ehtymistä. Otetaan piristeitä tai paetaan alkoholin ja muiden huumaavien aineiden vaikutuksiin. Ongelmat kasautuvat ja kun höysyistä selvitään niin asiat näyttävät entistä pahemmalta.
Jossakin vaiheessa voi tulla hetki jossa kerta kaikkiaan täyty löytyä ratkaisi tilanteeseen tai sitten olemme mennyttä. Tämä kierre joka meitä kalvaa on saatava jollakin keinolla katkaistua.
Tulee pysähdys ja ikään kuin tyhjästä tulee ratkaisu joka voi auttaa selviämään.
Mikä on tämä pysähdys. Se voi olla vain sekunnin murtoosan pituinen välähdys jostakin joka saa meidät näkemään tilanne sellaisena kun se todellisuudessa on sekä sen vakavuuden. Tämä hetki antaa suunnan ja voiman selviytyä eteenpäin ja siitä lähtien päätökset perustuvat tuohon oivallukseen. Tämä on ehkä dramaattisesti kuvattu mutta asia ei ole niin ihmeellinen että emme monessa yhteydessä olisi siihen törmänneet. Otan esimerkin: olet miettinyt jotakin ongelmaa kenties päiviä etkä löydä siihen ratkaisua. Ajatuksesi kiertää kehää joka näytää pienenevän kierros kierrokselta. Sitten väsyt ja jätät asian mielestäsi ja yhtä äkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta näet ratkaisun.
Joillekin tämä umpikujasta pääseminen selitetään uskoon tulemisella tai ainakin he kokevat sen niin. Toisille löytyy toinen selitys. Yhtä kaikki se olotila joka seuraa tätä oivallusta jossa nähdään itsensä ja mahdollisuutensa rajat ja jätetään pähkäileminen ja etsiminen on molemmille varmaan kokemuksena samantapainen. Vapautuminen turhasta taakasta on helpotus molemmille.
On hyvä istua tietokoneen ääressä kiistämässä asioista mutta kun on todella tilanteessa jossa kokee olevansa "mennyttä" niin tuskin ratkaisua etsitään "järkevästi ajatellen"
Kun liikutaan aluella joka koskee tunteita, asenteita, ennakkoluuloja jne. niin logiikalla on hyvin vähän tekemistä näiden asioiden kanssa. Tuskin ateistiltakaan nämä ominaisuudet täysin puuttuu.
Vastaukset 22
Vanhimmat
"jossa usko sulkee pois järkiperäisen kyvyn ajatella"
Usko on itsessään epäloogista, joten ihminen puhuessaan uskosta uskovaisena, sulkee logiikan pois. Kiihkeästi uskovainen ei kykene olemaan looginen.
"Kaiken tämän keskellä minä väitän että KUKAAN ei pysty täysin johdonmukaiseen toimimntaan."
Pystyminen ja pyrkiminen on eri asiota. Itse pyrin aina johdonmukaiseen ja loogiseen toimintaan(mutta en luonnollisestikaan ennalta-arvattavaan). Tässä tuleekin ero. Kaikki pystyvät samaan, tai ainakin suurinpiirtein samaan johdonmukaisuuteen, mutta kaikki eivät näe sitä tarpeellisena. He pakenevat aina jonkin asteiseen itsepetokseen(jota vastaan vieläkin joudun taistelemaan, muutama vuosi ei ole riittänyt viemää itsepetosta pois minusta).
"Kun tullaan pisteeseen jossa voimat ovat niin lopussa että töihin meno lakkaa kiinnostamasta ihmettelen kyllä sitä ihmistä joka vain järkeilemällä selviää tästä."
Itse olen jaksanut kaiken syy-seuraus suhteita pohtien. Jos nyt en lue läksyjä, niin miten se vaikuttaa. En tuomitse sitäkään valintaa, tuomitsen vain sen, että valittaisin omasta valinnastani. Jos valitsen olla menemättä kouluun, niin valitsen samalla paljon myöhempääkin ajankohtaa ajatellen asiota. Jos ne seuraukset ovat mielestäni merkityksettömiä, hyödyllisiä tai eivät riittävän haitallisia niin teen kyllä valinnan. Huomion myös tämän hetkisen tilanteen. Ei mitenkään kovin vaikeaa. Näitä valintoja tehdessäni mietin myös aikaisempia valintojani ja myöhäisempiä suhtautumisia niihin, ja sovellan vaihtoehtoja uusiin tilanteisiin.
Tosin, olen ihminen, ja tiedän rajoitteeni, ymmärrän että mieleni tarvitsee viihdykettä pysyäkseen toiminnassa. Valitsen viihdykkeeni niin, että niistä on mahdollisimman paljon hyötyä, tai ainakin mahdollisimman vähän haittaa.
"Se voi olla vain sekunnin murtoosan pituinen välähdys jostakin joka saa meidät näkemään tilanne sellaisena kun se todellisuudessa on sekä sen vakavuuden."
Kumpa se olisikin vain sekunnin mittainen. Jos olen paikallani, tekemättä mitään, ymmärrän jälleen sen, kuinka ihmiset, kaikista eri syistä kärsivät, tappavat, tuhoavat. Ymmärrän ihmisiä, olenhan yksi heistä...meistä... ihmisistä.
"olet miettinyt jotakin ongelmaa kenties päiviä etkä löydä siihen ratkaisua. Ajatuksesi kiertää kehää joka näytää pienenevän kierros kierrokselta. Sitten väsyt ja jätät asian mielestäsi ja yhtä äkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta näet ratkaisun."
Harvoin löydän tälläisiä tilanteita. Ja niihin tilanteisiin ei löydy ratkaisua yhtäkkiä. Toki ihmisellä on järjestä koostuva vaisto, jota voi käyttää ohjaillemaan meitä oikeaan suuntaan.
"Kun liikutaan aluella joka koskee tunteita, asenteita, ennakkoluuloja jne. niin logiikalla on hyvin vähän tekemistä näiden asioiden kanssa."
Tunteet ovat asia erikseen mutta... Asenteet eli ennäakkoluulot ovat logiikan tuottamia, joko toimivan tai virheellisen. Esimerkiksi minulla ole negatiivinen asenne koulupuku ideaan, mutta kun kokeilin sitä logiikalla, niin alkuperäinen logiikka murtui ja siirryion kannattamaan ajatusta. Taasen minulla on myös ennakkoluuloja murhaamista kohti. Kun koettelen sitä, ja mietin pitääkö logiikkani, niin tähän asti se on aina pitänyt, kuten on pitäytynyt myös asenteeni koulupukuja kohtaan. Ennakkoluulot ovat logiikan tuotetta, sellaisia asiota, joita olemme pohtineet, ja päässeet jossain määrin lopputulokseen. Sitten käytämme niitä tehdessämme valintoja. Välillä näitä on vaikea muuttaa, sillä silloin monelta asialta putoaa pohja. Siksi jonkin uuden asian hyväksyminen loogisesti vaatii ensin todistelua, että asia ei romahduta noinkaan ollessaan meidän nykyistä maailmankuvaamme(olkoonkin kuinka kieroutunut tahansa).
"Tuskin ateistiltakaan nämä ominaisuudet täysin puuttuu."
Tunteet. Miksi niiden kuuluisi puuttua? Niillä ei ole logiikan kanssa sen enempää tekemistä kuin on metallilevyllä. Ne eivät ole rinnastettavissa toisiinsa kuten ovat esimerkiksi polkupyörä ja lentokone. Tunteet ovat ihmisen tapa valita suhtautumisemme ihmisiin. Tuota vihaan, eli käyttäydyn tuota kohti varauksella, jopa agressiivisesti tilanteesta riippuen. Tuota rakastan(vanhempia, ystäviä, aviopuolisoa), joten olemme osa samaa laumaa. Tuota rakastan(aviopuolisoa) koska hän vaikuttaa sopivalta lisääntymään kanssani.
No, harva ihmisolento ajattelee kuin minä, mutta tässä on yhden ateistin ajatusmaailmaa. Lisäksi purin näitä asiota, jotta voin muokata itseäni ja asenteitani näitä asiota kohti, suuntana oikeudenmukaisuus ja täydellisyys.
Kun täällä keskustelemme niin joudumme käyttämään sanoja. Sanat eivät aina tarkoita täsmälleen samaa kaikille vaan tuovat eri asioita mieleen. Siksi pyrin käyttämään mahdollisimman yksikertaisia sanoja joiden merkitys ei olisi kovin erilainen eri tahoilla. Pyydän lukijoita kuitenkin yrittää ymmärtää sanoma sanojen takaa eikä niinkään takertua itse sanavalintoihin. Tämä ei ollut suunnattu nimenomaan sinulle oggi vaan kaikille lukijoille koska tämä keskustelu on "avoin".
Usko ei kuulu logiikan piiriin niin kuin totesit. Minun aikomukseni oli pikemminkin pohdiskella ihmisenä olemisen "problematiikkaa" ja totdeta että me emme ole kaikissa yhteyksissä johdonmukaisia eli loogisia.
Puhuimme tunne asioista. väitin että meillä kaikilla on tunteita johon sinäkin yhdyit. Pulmalliseksi näen sen että emme aina ole tietoisia siitä miten paljon tunteet itse asiassa vaikuttavat toimintaamme.
Erässä tilaisuudessa kysyttiin onko kukaan ostanut autoa pelkästään tarpeitaan täysin analysoiden jolloin olisi löytynyt optimaalinen ratkaisu ladun ja hinnan ja muiden tekijöiden suhteen. Yksi vastasi että oli mutta silloinkaan hän ei ostanut sitä itselleen vaan vaimolle.
Kirjoitit että sinullakin on tunteita perhettäsi ja lähimmäisiäsi kohtaan tunnet mutta kyllä tunteet ilmenevät hyvin paljon muissakin yhteyksissä vaikka me emme aina ole niistä tietoisia. En missään tapauksessa halua aliarvioida järkevää ajattelua mutta se ei näytä aina ratkaisevan meidän ihmisten välistä kitkaa vaikka ei sitä uskokaan tee.
Jotta ymmärtäisimme mitä ympärillämme tapahtuu eikö meidän tulisi tuntea omat yllykkeemme jotta voisimme nähdä niiden vaikutuksen havaintoihimme. Muuten saatamme nähdä asioita ikään kuin värillisten lasien läpi eli värittyneesti omien uskomusten ja asentettemme vääristämänä.
Se mitä uskiksesta sanoin että hän voi tuntea suurta helpotusta kun saa jättää huolensa jumalalle on asia jonka ymmärrän vaikka en hänen perusteluihinsa mutoin usko.
Pyrkimyksenäni on pikemminkin ymmärtää miten me ihmiset toimimme sekä motiivejamme eikä niinkään todistaa mitään oikeaksi tai vääräksi.
Antoisaa keskusteluilmapiiriä kaikille
t. Jussi
"Tämä ei ollut suunnattu nimenomaan sinulle oggi vaan kaikille lukijoille koska tämä keskustelu on "avoin"."
Toin esille omat mielipiteeni ja kantani, mutta en voi puhua minkään ihmisryhmän puolesta. En olettanutkaan että tämä olisi suunnattu vain minulle, mutta asia oli osoitettu minulle(ei välttämättä tietoisesti sinun taholtasi, mutta puheesi oli sellaista, että se herätti huomioni, ja yksi kohderyhmäsi jäsenistä olin minä). Lisäksi siinä oli paljon hyvää asiaa, ja se ansaitsi mielestäni vastauksen.
"Pyrkimyksenäni on pikemminkin ymmärtää miten me ihmiset toimimme sekä motiivejamme eikä niinkään todistaa mitään oikeaksi tai vääräksi."
Näin minä asian näinkin. Toivottavasti et saanut sellaista kuvaa kirjoituksestani.
Lausetta jossa sanoin että en osoita nimenomaan sinua lähti siitä ajatuksesta joka minussa heräsi kun pyysin yrittämään ymmärtää sanomani eikä takertua sanavalintoihini. Halusin välttyä siltä mielikuvalta että väitän sinun tekevän päinvastoin. Ei siis muuta vaikka ilmaisin asian epätarkasti.
Jatkan tutkimalla asiaa ajatusten ja tunteiden näkökulmasta. Kun sanoit että tunteet ja päättelykyky ovat eri asioita haluan tuoda seuraavan näkökohdan pohdittavaksemme.
Loogiikassa tarvitaan ajattelua siitä olemme yksmielisiä. Mutta emme aina yhdistä ajatusta tunteisiin. Mutta mielestäni tunteita ei olisi ilman ajatusta. Me emme vain aina huomaa mihin tunteemme perustuvat koska ne ilmenevät niin äkkiarvaamatta.
Katsokaamme esimerkiksi vihastumista. Vihastuminen on ristiriita eikö? Ristiriita sen välillä mikä todellisuudessa nyt on ja sen mitä toivomme/haluamme tai oletamme olevan. Eli todellisuuden ja oletusten välinen ristiriita. Asiat jotka halusimme perustuivat ajatteluun eikö? Halua ei ole ilman ajatusta jolla on tavoite.
Näitä pienempiä ja suurempia yhteentörmäyksiä tapahtuu tavan takaa. Monet ovat sen tapaisia että ne voi hyvin nopesti ohittaa ja ajattelemalla löytää myös toisenlaisen ratkaisun ja voimme jatkaa. Mutta eivät kaikki. Joihinkin ei löydy ratkaisua joka meitä tyydyttää. Mitä siitä seuraa jätän nyt pohtimatta.
Pointiini on osoittaa että eivät tunteet ole ajatelusta erillisiä ja tämän yhteyden näkeminen joka tilanteessa onkin se asia joka saa meidät ymmälle. Emmekä aina ymmärrä itseämme. Tämä koskee kyllä muitakin tunteita kuin vihastumista vaikka otin sen tähän esimerkiksi.
Ehkä nyt paremmin ymmärrät mitä tarkoitin sillä että emme aina pysty joka tilanteessa johdonmukaisuuteen johon voin lisätä "jos emme tunne itseämme perin juurin".
Vai sekoitinko asian täysin?
Kiitoksia siitä että jaksat asiaan paneutua
Piti vastata tähän jo kauan sitten, mutta kone temppuili kotona:
"Se mitä uskiksesta sanoin että hän voi tuntea suurta helpotusta kun saa jättää huolensa jumalalle on asia jonka ymmärrän vaikka en hänen perusteluihinsa mutoin usko. "
Ymmärrän täysin, ettet usko. Hypoteesi: Mitä jos homma toimiikin oikeasti? Omalla kohdallani voin sanoa kokeneeni tuon todeksi.
Teen työkseni "terapeuttista" työtä nuorten parissa ja olen saanut kuunnella aikamoisia tarinoita ja elämänkohtaloita. Tiedän siis, kuinka kertominen joskus helpottaa ja työnohjaus auttaa siirtämään taas kuorman pois itseltäni. Mutta mikään kokemus ei ole ollut niin pysyvä, kuin selvä Jumalan väliintulo ja vaikuttaminen, joko omassa tai nuoren elämässä. Olen kokenut juuri mainitsemiasi "ulos umpikujasta"-kokemuksia sellaisissa tilanteissa, joissa ei enää ihmisen voimat tai kyvyt olisi riittäneet.
Tämä on siis oma kokemukseni, mutta olen saanut jakaa sen hyvin usean uskovan kanssa.
Monesti ei-uskovan onkin juuri vaikea nähdä ihmisen ja Jumalan välinen suhde tai sen muoto. Se on vaikeaa myös uskoville.
1. Ihminen---------->Jumala
2. Jumala----------->Ihminen
Näillä on eroa. Monesti ajatellaan, että sillä on väliä, miten ihminen näkee Jumalan. Mutta sillä ei ole niin paljon väliä kuin sillä, että miten Jumala näkee ihmisen. On sanottu, että sillä ei ole merkitystä, että me rakastamme Jumalaa, vaan sillä että Jumala rakastaa jokaista ihmistä. Ehdoitta. Eikä tämä ole ns. romanttista rakkautta, vaan "vanhemman" rakkautta...
Miksi sitten ihmisiä kuolee? Joskus tuskailin tämän asian kanssa paljonkin, kunnes ajattelin asiasta vähän samalla lailla kuin valtion päättäjät ajattelevat kriisialueella olevista kansalaisistaan. Heidät kutsutaan kotiin, turvaan. Toiset jopa kesken loman...
Näin myös minusta Jumala toimii. Hän kutsuu ihmiset kotiin, mutta ainoa keino kotiin pääsyyn on kuolema. Kummassakin tapauksessa ihmiset ovat harmissaan, kuoleman kohdatessa järkyttyneitä. Jumalalle kuolema on kuitenkin yksi käskyläinen, eikä ihminen sen edessä voi mitään. Se on meidän kaikkien edessä joku päivä.
Minulle usko Jumalaan on varmuutta siitä, että Hän on olemassa ja kantaa vaikeiden paikkojen yli silloin kun en pysty ja Hän myös vaikuttaa muihin ihmisiin. Kristityn eräs tärkeimmistä tehtävistä on rukoileminen ja nimenomaan muiden puolesta.
Ja tämän pitää tapahtua seuraavasta käskystä, rakkauden kaksoiskäskystä:"Rakasta, Herraa, Jumalaasi koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämän on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi."(Matt.22:37-39).
Ilman toista ei ole toista. Jos ei rakasta lähimmäistään niin kuin itseään, ei voi rakastaa Jumalaa ja lähimmäisen pyytettömän rakastamisen mahdollistaa Jumalan rakkauden kokeminen ja Hänen rakastamisensa. Nämä kaksi käskyä pitävät sisällään koko 10 käskyä.
Tämä kommentti on vain yhden uskovan ihmettelijän näkemys maailmankaikkeuteen, Jumalaan ja ihmisenä olemiseen. Voin olla väärässäkin.
Siksi sanoin että ymmärrän. Olen nähnyt ihmisiä joiden elämä on aivan muuttunut uskoon tulonsa jälkeen.
Ihminen joutuu ristiritaisten sisäisten asioiden kanssa kamppailemaan ja mitä enemmän hän niden kanssa taistelee sitä sekaisemmaksi ne käyvät. Näitä asioita vahvistaa vielä ne toimet joilla hän yrittää paeta tilannetta (esim.alkoholi ja muut huumaavat aineet) Yrittäessään ratkaista vaikka rahan puuteta hän ensin esim.lainaa mutta ei pysty sitä maksamaan takaisin ja ryhtyy ehkä varastamaan. Tilanne senkun pahenee.
Kaikillehan ei tarvitse mennä ihan näin pitkälle rittää kun on henkisesti ihan "ulalla".
Monesti nämä asiat ovat estäneet häntä näkemästä mahdollisuuksia joilla asioita voisi korjata.
Usko saa hänet pysähtymään ja pähkäileminen, joka vain sekoitti ajatuksensa, lakkaa. Tässä on se tauko jossa uuden on mahdollista syntyä. On mahdollista nähdä asioita aivan toiselta kannalta.
Oma voimattomuus on jo koettu ja tiedetään. Mutta kun ajatukset vähitellen asettuvat jonkinlaiseen järjestykseen alkaa tuntua siltä että nyt ollaan menossa parempaan suuntaan. Tämä on rohkaisevaa ja antaa voimia jatkaa.
Tämä koetaan jumalan tekona. Ymmärrän enkä mitenkään halua tätä asiaa keneltäkään ristää, päinvastoin.
Puhut asiasta jonka voi nimittää kuolemanpeloksi. Ymmärettävä mutta en nyt tässä yhteydessä puutu siihen. Usko lohduttaa ja mahdollista sen että ajatuksen voi jättää mielestään.
"Herra on avuttomien suojelija. Kun voimani uupuivat, hän tuli avukseni. Nyt olen saanut rauhan, Herra piti minusta huolen. Hän pelasti minut kuolemasta, hän säästi silmäni kyyneliltä, ei antanut jalkani astua harhaan. Minä saan vaeltaa Herran edessä elävien maassa.
Minä uskon, ja siksi puhun. Olin tuhon partaalla. Hädän hetkellä minä näin: ihmisiin ei ole luottamista. Kuinka voisin maksaa Herralle sen, minkä hän on hyväkseni tehnyt? Minä kohotan uhrimaljan ja kiitän Herraa, pelastajaani. Minkä olen hänelle luvannut, sen teen, teen sen hänen kansansa tähden.
Kallis on Herran silmissä
hänen uskollistensa henki."(Ps.116:6-15)
Tämä osui silmääni tänä aamuna. Sattumaa?
Jeesus sanoi:"Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.Minun ikeeni on hyvä kantaa ja kuormani on kevyt."(Matt.11:22-30)
Varmaan tunnet myös psalmin 23? "Vihreille niityille hän minut johtaa jne."?
Ihminen voi toki psykologisesti ajatella, näinhän se menee. Kun kerran raamatussa noin sanotaan, voin siihen uskoa. Niin se onkin. Se onkin aikamoinen lupaus! Ja kun sen kokee omassa elämässään päivä päivältä enemmän todeksi, ei voi olla uskomatta... Minulle on monesti käynyt niin, että olen jotain asiaa rukoillut ja seuraavana päivänä on vastaus löytynyt raamatusta... Eli joku tilanteeseen JUURI sopiva jae tai luku. Se on joskus jopa erittäin hämmentävää.
Kerran aamulla pohdin pelkoa ja sen olemusta. Avasin radion ja Radio Deistä tuli juuri opetusarja:"Täydellisessä rakkaudessa ei ole pelkoa." Rakkauden vastakohta ei olekaan viha, vaan pelko. Ja useinhan on (jopa joidenkin itsesuojelukouluttajien mukaan pelko aiheuttaa aggessiivisuutta, joten pitää toimia niin, että väkivaltatilanteessa ei aiheuta vastapuolelle pelkoa...)niin että pelokas koira puree...
No, tässä muutamia onia kokemuksiani asiasta.
lauseeni epätarkasti kun sanoin ymmärtäväni mutta en "perusteluihin usko"
Tarkoitukseni oli sanoa että ymmärrän vaikka en selittäisi asiaa samalla tavalla. Eihän minun uskon puuttumisellani ole mitään merkitystä kun näen että joku on silmiin nähden muuttunut ja hän selittää sen johtuvan uskoon tulemisella.
Raamattu ei ole minulle täysin tuntematon kirja. Olen lukenut UT:n kannesta kanteen. Päätin sen tehdä kun eräs työtoverini kerran kysyi minulta että "mikä on suhteesi jumalaan". Hän entinen alkoholisti ja rappiolla nyt tässä. Mietin hetken ja vastasin että "en tiedä". En ollut asiaa koskaan pohtinut vaikka olen rippikoulunkin käynyt koska se kuului asiaan. UT:ia lukiessa en tainnut tulla "hullua hurskaammaksi" vaikka en sitä arvottoman pitänyt. En vain kyennyt löytämään merkitystä joka olisi puhuttanut. Myöhemmin jopa erosin kirkosta.
Aivan toisessa yhteydessä nämä "raamatun viisaudet" alkoivat saada merkitystä. Siksi voin sanoa että ymmärrän mitä niillä halutaan sanoa vaikka tavanmukaiset selitykset eivät mielestäni aina puhuta niitä jotka näitä viisauksia todella tarvitsisivat.
Ilmaisen asian näin koska tämä palsta ei ole tarkoitettu pohdiskeluun raamatun tekstien tulkinnoista. Voisin niistä keskustella aivan toisessa yhteydessä jossa ei väiteltäisi oikeaoppisuudesta vaan puhuttaisiin vain erilaisesta tavasta hahmottaa sama asia.
Oli kuitenkin hauska "tappa vanha tuttu" niin kuin "hoono soomi" puhuva asian sanoisi.
t. Jussi
"Voisin niistä keskustella aivan toisessa yhteydessä jossa ei väiteltäisi oikeaoppisuudesta vaan puhuttaisiin vain erilaisesta tavasta hahmottaa sama asia. "
Kristityt riitelevät opista keskenään ja unohtavat punaisen langan. Minäkin muotoilin vastaukseni ehkä liian osoittavasti, mutta halusin tuoda esiin uskoani, kirjoittamalla anonyyminä se on joskus hyvin vaikeaa. No, on se vaikeaa muutenkin...;) Voi muuten käydä niin, että "myy" evankeliumia kuten autoa, eräässä kirjassa oli hyvä esimerkki siitä. Jos ihminen ei ole evankeliumia sisäistänyt itse ja elä sitä, hän myy sitä ulkokohtaisesti ja siitä puuttuu kaikki armo ja rakkaus. Keskeisiä sanoja on silloin:"Sinun pitää, sinä et saa..., rukoile...., käänny....jne" Mitä nuo ovat? Käskyjä! Sehän on ylhäältä alaspäin siirrettävää ohjeistusta, eikä mitää lohdullista viestiä pelastuksesta tms.... Eikö? Siihen sortuu liian moni uskova, minäkin.
Itsellä on tuska niiden puolesta, jotka kärsivät ja elävät esim. väkivallan keskellä, masennuksessa, huumemaailmassa, mutta se varmaan johtuu työstäni. Kun on itse kokenut armon voiman, sitä haluaisi jakaa niille, jotka sitä etsivät. Rakkautta. Moni ei näe ollenkaan kristinuskon tuota puolta, vaan pelkän tuomion ja rangaistuksen pelon. Ja se on turhaa. Armon on ostettu jo. Meidät on kaikki armahdettu! Tätä ei moni kristittykään näe, vaan he huutavat tuomiota!
Syyllistäminen ei auta, vaan mahdollisuuden tarjoaminen. Lohdun antaminen, toivon herättäminen jne. Siitähän kristinuskossa on kyse. Sitä Jeesus tuli maan päälle tekemään. Vapauttamaan vangitut, lohduttamaan murheellisia ja pyyhkimään kärsivän kyyneleet. Sitä jokaisen ihmisen tulisi tehdä ja etenkin kristityn.
Näemme ehkä saman asian eri vinkkelistä, samaan suuntaa katsoen, en tiedä.
Jep, kanssasi on mukava vaihtaa ajatuksia!
väittelyä asioista skaalalla oikein-väärin. Mikä minä olen toiselle kertomaan. Voin vain keskustella hänen kansaan, nähdä häen tilanteensa ja yhdessä etsiä toinen näkökulma asiaan. Hän itse löytää vastauksen tai sitten ei. Minun "käskylläni" on hyvin vähän merkitystä siinä tilanteessa.
aikoja sitten silmiini osui artikkeli joka kertoi sellaisesta henkilöstä kuin Jiddu Krishnamurti. Kiinnostuin ja luin kirjoja jotka perustuivat hänen puheisiin ja keskusteluihin ympäri maailmaa. Siinä avautui aivan toinen näkökulma maailmaan jonka voisin nimittää "omien ajatusteni ja asenteitteni vaikutus ymmärtää ja hahmottaa ympärilläni oleva maailma" (oma selitykseni).
Kun sitten oivalsin mistä hän puhui niin luin UT:n toistamiseen ja kas kummaa asiastahan on jo puhuttu aikaa sitten. Minulle asia on ihan käytännön läheinen.
Mutta varmasti me vielä joissakin yhteyksissä keskustelemme asioísta vaikka muotoilemme asiat erilailla.
Looginen ajattelu lähtee premisseistä. Uskovaisella, hänen toteuttaessaan uskontoaan, nämä premissit ovat sinänsä epäloogisia. Tästä seuraa että uskovainen on aina epälooginen.
Jos taas ihminen on sekä uskovainen että looginen ja "älykäs", johtuu se vain siitä että hän ei ole näitä yhtä aikaa. Esimerkiksi uskovainen lääkäri voi aivan hyvin hoitaa potilastaan, mutta hän ei silloin voi uskoa Raamatun selityksiä tautien aiheuttajista, tms (silloin hän hoitaisi potilaitaan aivan huonosti).
Mikään itseisarvo ei looginen ajatusmaailma tietenkään ole.
tarkkaan mitä kirjoitin niin sanoinhan että usko ja logiikka eivät ole verrannollisia koska ne ovat aivan eri "suureita". En siis puhu vain uskosta jumalaa vaan kaikesta uskosta kuten uskosta kommunismiin tai uskoon että tekniikka kyllä ratkaisee kaikki pulmat.
Halusin puuttua siihen eipäs-juupas tapaiseen väittelyyn uskisten ja ateistien välillä.
Logiikka lähtee premisseistä, aivan mutta mistä voi tietää että olettamani ovat kiistatta oikeita. Ja jos lähtökohta ei ole oikea niin lopputuloskaan ei voi sitä olla.
Tiettyihin asioihin voi löytää ratkaisuja loogisesti ajatellen. Mitä teknis-tieteellisempi asia on sitä helpommin siihen löytyy ratkaisu enemmin tai myöhemmin järkiperäisesti ajattelemalla..
Mutta maailma jossa elämme (elämämme) on täynnä ristiriitoja, sotia inhimmillistä hätää. Näitä asioita ei voi ratkaista pelkästään loogisesti ajattelemalla. Uskovainen hakee omalta kohdaltaan asiaan apua uskostaan (jumalalta/jumalilta). Toiset ratkaisevat asian toisin.
Halusin osoittaa että yhtä vähän looginen ajattelu kuin uskokaan näitä asioita voi ratkaista. On löydettävä jokin muu ratkaisu. Mikä?
Ensin pyydän anteeksi, luin vain juttusi alun. Oli vähän kiirus töissä, joten tärkeisiin asioihin, kuten S24:n palstoilla notkumiseen käytettävissä oleva aika oli rajallinen... :)
Loogisuus ei sinänsä vaadi että premissit olisivat oikeita. Riittää että ne ovat loogiset. Tietysti jokainen on uskovainen, uskoen ainakin niihin omiin premisseihinsä. Ongelmia tulee kun premissit ovat ristiriidassa, tätä tarkoitan uskovaisten epäloogisilla premisseillä. Tällaisia premissejä voisivat olla vaikkapa klassikkona vaikkapa täydellisen, oikeudenmukaisen ja anteeksiantavan jumalolennon olemassaolo. Koska yllä mainitut premissit johtavat ristiriitaan, pitää kaikkea niiden pohjalta tehtäyä päättelyäkin pitää epäloogisena... Sitä paitsi myös vääristö johtopäätöksistä voi päätyä oikeaan tulokseen - moisesta saata hyöty vain on kovin pieni. :)
Haluan edelleen väittää vastaan. Maailma jossa elämme ei ole täynnä ristiriitoja, loogisesti ajatellen. Ensi silmäykseltä niin voi näyttää, mutta lähempi tarkastelu varmasti paljastaa että loogisesti tilanne tuskin mikään muu voisi ollakaan. En ymmärrä mitä tarkoitat esimerkiksi inhimillisen hädän ratkaisemisella? Inhimillistä hätää voi verrata vaikkapa puuhun. Se on olemassa, eikä sitä tarvitse ratkaista. Puun kaataminen taas voi olla ratkaisua vaativa ongelma (kuten inhimillisen hädän poistaminen). Ja juuri näihin ratkaisuihin logiikka puree, kunhan se on tarpeeksi kattavaa.
Väitän siis että looginen ajattelu voi ratkaista kaikki ongelmat, kunhan premissit ovat oikeat. Loogista on esimerkiksi sodissa pureutua syihin ja pyrkiä ratkaisemaan ne. Amerikkalainen mentaliteetti, jossa joukot tukahduttavat toiset joukot on hieman.. Vääristynyt...
Vertaat ihmisten hätään puuhun. Taidat sillä tarkoittaa että inhimillinen hätä on teknis-taluodellinen kysymys. Vaikka se osaltaan sitä onkin niin sen syy ei ole sitä. Osoitan sen kohta.
Katsotaan esimerkiksi sellaista asiaa kun "nälänhätä" tai ehkä paremmin puutteellinen ravinnon saanti. Elintarvikeita maailmasa pystytään tuottamaan rittävästi mutta niiden jakaminen ei tapahdu siten että niitä olisi kaikkien saatavilla. Tämä on logistinen pulma. mutta ei vain sellainen vaan siihen liittyy hyvin paljon muita (maatalouspolitiikka, kilpailun rajottamista sekä edistämistä ajavia toimia jne.) eikä vähiten haluttomuutta tehdä asialle mitään.
Kysymys on myös taloudellinen mutta rahanpuutteesta ei ole kysymys. Sitähän riittää esimerkiksi aseisiin.
Kysymykseen liittyy tietämättömyyttä johon tarvittaisiin koulutusta. Koulutus maksaa eikä siihen osoiteta riittävästi rahaa vaikka puutetta siitä ei olisi.
Älä takerru yksityiskohtiin haluan vain kertoa että kysymyksessä on itsekkään ihmisen luoma järjestelmä jossa "minä" on aina etusijalla. kysymys on meidän ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta tai pikemminkin sen putteesta. Tästä on kertynyt sellaisia mittasuhteita oleva asia että se tuntuu ylipääsemättömältä.
Tämä on se "hätä" josta puhun se ei ole luonteeltaan fyysistä vaikka sen seuraukset näkyvät kokreettisina asioina ja niitä yritetään ratkaista vain sellaisina. Niin kauan kun ihminen on toista ihmistä vastaan on sitten kysymys mistä tahansa niin kauan tämä tilanne jatkuu. Meidän ihmisten aikaan saannos tämä on ja meidän on se ratkaistava. Mutta miten? Uskovalla on siihen oma ratkaisunsa vaikka se on epälooginen niin sen valitseminen on ymmärrettävää.
Tekninen ratkaisu jolla parannellaan ja korjataan asiaa autaa vain osittain eli paikataan seuraksina ilmeneviä puutteita mutta ei poisteta syitä.
Nyt annan sinulle hengähdystauon. Täytyy myöntää että uskoakseni tämä on ainoa palsta tällä sivulla (uskonto) jolla voin kirjoittaa näin ja saada aasiallisen ja perustellun vastauksen.
Looginen ajattelu on tarpeen ja sitä pitää kehittää mutta se ei ratkaise ihan kaikkia kysymyksiä.
En tarkoita että inhimillinen hätä olisi teknis-taloudellista. Kaukana siitä.
Tarkoitan että inhimillinen hätä ei ole sinänsä ratkaistava ongelma. Inhimillinen hätä on asia, siinä missä puukin. Ongelma on inhimillisen hädän poistaminen (puun kaataminen). Vertaukseksi olisin voinut ottaa melkeinpä minkä tahansa, vaikkapa valtion velan (joka ei ole ratkaisemista vaativa ongelma, valtion velan poistaminen on - jos niin halutaan tehdä).
Minän oleminen etusijalla taas on suhteellisen looginen kehitys evolutionäärisessä maailmassa. Ihmiset pyrkivät takaamaan geeniensä leviämisen ja itsekkyys on todella loistava keino (ja sukulaisten tukeminen, varsinkin kun oma lisääntymiskausi on ohi. Tämä selittää paljon isovanhempien toiminnasta :D).
Olen edelleen sitä mieltä että maailman tila on looginen. Mutta kuten eräs viisas (?) mies kerran sanoi: "siitä miten asiat ovat ei voi päätellä sitä miten niiden tulisi olla". Siis se että jokin on loogisesti näin, ei tarkoita että sen eettisesti ajatellen näin tulisi olla. Suuri kysymys kai on ovatko etiikka ja moraali loogisia aiheita. :)
Sellainen on mailma miltä se näyttää eikä se loogisesti ajatellen voisikan näytää toisen laiselta. Näen asian myös näin.
Sitten tullaan asiaan jossa käyttämäni ilmasu oli virheellinen. Puhuin inhimillisen hädän ratkaisusta kun tarkoitin inhimmillisen hädän poistamista. Siinä valossa kun luet asian uudelleen sen merkitys hieman tarkentuu.
Mutta loogiseen ajatteluun. Olemme samaa mieltä siitä että syiden tutkiminen ja analysointi on keino jota käytämme kun pyrimme oikeisemaan asioita joita emme toivo tapahtuvan. Kuten sanoit sodan syden selvittämien välttyäksemme uudelta sodalta.
Kun sanoit että itsekkyys on loistava keino suvun jakumiselle siinä asimerkissäsi niin kyllä sillä on paljon muitakin seurauksia kuin mainitsemasi. Eikä kaikki seuraukset liity perheen ja suvun jatkumiseen.
Pulmanahan on että kun analysoimme syitä niin emme aina ymmärrä mikä on todellinen syy. asiallisesti ottaen syy voidaan selittää mutta se perimmäinen syy ei välttämättä ole se.
Otan esimerkin josta toivon että ei kiistellä sen kummemmin. Silla haluan vain valaista mitä tarkoitan ei todistaa esimerkin tapahtumaa oikeaksi.
Amerikkalaiset lähtivät kaatamaan Saddamin valtakunta sillä perusteella (julkisella) että hänellä oli massatuhoaseita joilla pystyi uhkaamaan muita. Mikä oli todellinen syy ei ole vieläkään tullut julki ja ehkä sitä perimmäistä ei kerrota kun vasta vuosien tai vieläkin pitemmän ajan kuluttua jos koskaan.
Koska tämän maailman menon syiden ja seurausten ketjussa on myös tekijöitä jotka ovat mm. isekkyys, halu, viha, asenteet, valta jne. ihmisen tunnetilojen kaikki eri vivahteet niin vaikka kuinka loogisesti ajattelisi niin sen minkä pystyt näkemään on seuraus. Mutta todellisten syiden selvittäminen ei onnistu ilman näiden imaginaaristen tekijöiden vaikutuksen, asioiden kulkuun, ymmärtämistä.
Etiikan ja moraalin kuvailisin eräänlaisiksi "liikenne säännöiksi" joita on yhteisesti sovittu noudattaa. Eivät varmaan ole loogisia mutta ne on otettava mukaan tekijöinä joilla on seuraukset.
Kuuntelin huvikseni Nokia mission saarnaa netistä. Siellä se saarnaaja huusi että "Minä tuhoan sinun järkesi, minä tuhoan sinun logiikkasi" ja kovasti tuntui olevan vihainen.
paljon voi uskon varjolla tehdä. Ikävä kyllä. Ei kykyä järkiperäiseen kykyn jäsennellä asioita pidä estää. Päinvastoin.
Halusin vain puheenvuorollani tuoda esille sen että kaikkea ei voi ratkaista pelkästään "loogisesti" ajattelemalla yhtä vähän kuin usko meidän ihmisten välisiä kiistoja voi ratkaista.
Tämä maailma sellaisena kun sen nyt näemme on meidän ihmisten aikaansaannosta ja meidän on ogelmat ratkaistava ja kysymys kuluukin: Miten?
todellakin, järkeä on monenlaista.
kukaan ei voi laskea aivoissaan kaikkia muuttujia mitkä vaikuttavat tilanteeseen, että onko se järkevää vai ei.
Asenteet vaikuttaa, ja mitkä asiat ovat tärkeitä.
jos A lähtee paljainpäin ulos kylmään niin jonkun mielestä se voi tuntua tyhmältä, mutta sille A henkilölle voi olla tärkeämpää vaikka se että hänet on ufot luvanneet viedä ja jos hänellä on pipo päässä vetosäteen lähellä niin pää voi kärähtää.
Eikö niin, että kaikesta huolimatta usko on kiinnostava puheenaihe?
Ja te ateistipojat olette aivan oikeilla jäljillä
TÄLLLAISEN hihhulinkin mielestä joka olen.Uskon jopa kaiken Raamatussaolevan kuuluvan sinne.
Sen kirjan ymmärtämiseen pitää vain päästä sisälle.
Kaikki siellä kirjoitettu on käyttöohjeita myöten siellä sisällä.
Kun joku ohje löytyy, niin sen käyttö kannattaa lukiessa pitää mielessä.
Yksi on "kirjain kuolettaa ja Henki tekee eläväksi".
Tarkoittaa juuri sen vihjeeksi, että kertomuksen sanat eivät aina ole kertomisen sisältö.
Se miten tuo esipuhe kuuluu viestisi aiheeseen alkaa tästä;
Tunnistit juuri sen viestin sisälläsi mikä puheessa oli sinua varten, usko se ja unohda noiden puheiden pitäjät oman onnensa varaan.
kun aloitat Raamatusta lukea, ajattele vaikka sen verran, että mikähän on minulle tarkoitettua, niin saat oman vastauksesi jonka tiedät olevan juuri sinule sanottu.
Ensimmäinen kerta ei tule jäämään viimeiseksi kerraksi.
se on, emme voi ottaa kaikkia muutujia huomioon eteenkin miten joku toinen tulee suhtautumaan asioihin.
Pahaksi onneksemme emme ole aina tietoisia omista motiiveistamme miksi sanon, teen tai tunnen niin kuin teen. Jos en tunne itseäni niin miten voin olla varma että havaitsen ja ymmärrän asiat ympärilläni oikein. Esim. miten ennakkoluuloni (jota en näe) vääristää havaintoani.
"Tunnistit juuri sen viestin sisälläsi mikä puheessa oli sinua varten, "
Tunnistin puheesta sen kohdan, joka liittyi aiheeseen. Olen lainannut kyseisestä saarnasta muitakin kohtia, muissa aiheissa.