Hermothan tässä menee kun kuuntelee ihmisten juttuja siitä kuinka vanhana neitsyys "täytyy" menettää, kaikkihan tietysti kehittyvät eritahtia, mutta se että jos on fyysisesti kypsä niin eihän se tarkoita että myös henkisesti... Saako mitään nautintoa jos nai ketä vaan ja vain sen takia että menettää neitsyytensä, epäilen. Siis naiminenhan ja rakastelu aivan eri asia.. Joillekin kauhea häpeä myöntää kokemattomuutensa, mutta miksi? Ennemmin neitsyys kunnioitettava asia kuin häpeä.. Eikö tämä ensimmäinen ja unohtumaton kerta pitäisi kokea miehen kanssa jota rakastaa( tai naisen kanssa )
rakastelua?/naimista..?
( f )
63074
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
> Eikö tämä ensimmäinen ja
> unohtumaton kerta pitäisi kokea
> miehen kanssa jota rakastaa( tai
> naisen kanssa )
Voin omasta mielestäni rehellisesti vastata, että ei pitäisi. Koin ensimmäisen kerran ihmisen kanssa, jonka kanssa olen ollut sen jälkeen noin tuhat kertaa ja en muista juuri ihmeempää ensimmäisestä. Jos olisi ollut jonkun muun kanssa, niin kokemus olisi varmasti yhtä unohtumaton kuin muutamat kerrat jonkun toisen kanssa.
>Joillekin kauhea häpeä myöntää
>kokemattomuutensa, mutta miksi?
>ennemmin neitsyys kunnioitettava
>asia kuin häpeä..
Tosiasiahan on, että naiset haluavat tulla seksuaalisesti tyydytetyiksi, väittäävät mitä tahansa. Jos miehes on kokematon, sillä ei oikein hommat luista, tai se saa niin harvoin että se laakeaa heti niin mitä itse tekisit ??
Sanoisitko:"Ei se mitään, onhan meillä aikaa harjoitella."
Vaiko:"Ei se mitään, sellaista sattuu." ja seuraavana päivänä soittaisit ja sanoisit:"Ehkä sä tartteet vähä kiltimmän kuin mä, must tuntuu et tää ei tu toimimaan."
...kun menetin neitsyyteni. En ollut sitä aikaisemminkaan vartavasten "säästellyt", mutta olin aina vältellyt tilanteita, joissa olisin voinut neitsyyden menettää. Tai sitten olin jänistänyt aina viime hetkillä. Tosin luulen, että aikaisemmista mahdollisista "kumppaneista" ei yksikään olisi ollut sopivampi kuin ensimmäiseni oli. Hän oli minua kahdeksan vuotta vanhempi ja erittäin mukava ja ymmärtäväinen. Tosin en kertonut hänelle olevani neitsyt kun rakastelimme. Veritahrat sen sitten paljastivat. Hän oli vähän siitä pahoillaan, että en kertonut, mutta sanoin, että en pitänyt sitä mainitsemisen arvoisena. Seurustelimme noin puoli vuotta ja sinä aikaina sain kyllä "harjoitella" riittävästi.
Neitsyenä ollessani "pelkäsin" miehiä ja en uskaltanut olla heidän seurassaan vapautunut. Häpesin olla neitsyt. Ensimmäisen kumppanini jälkeen olo oli todella "helpottunut". Tosin seksi/rakastelu alkoi maittaa vähän liikaakin. Otin kai sit kiinni "menetettyä" elämää, kuten silloin ajattelin. Enää en niin ajattele. Nyt minusta on mukava harjoitella uusia asioita rakastellessa oman avomiehen kanssa. Ja minä saan olla onnellinen, että olen oppinut matkanvarrella mukavia juttuja seksistä, joita nyt voin tarjota kumppanilleni, jolla on vielä vähemmän kokemusta rakastelusta kuin minulla.
Se on se kokeilun halu. Mua ei ainakaan kaduta tippaakaan, vaikka en ees tiennyt ekani nimee.Eipähän sitä sit ala kelaa naimisissa ollessaan et onx tää kaikkien kaa tätä samaa jyystämistä. Elämä on elämistä varten.
Minä olin 16-v kun ANNOIN neitsyyteni pojalle, jonka kanssa olen edelleenkin yhdessä (5v) ja se oli ihanaa, kun sai itse päättää koska haluaa, ei mitään painostusta. En ole ollut muiden kanssa, eikä tee yhtään mielikään!!
NAIMINEN ON ASIALLISTA... EI RAKKAUS MERKKAA MUL AINAKAAN MITÄÄN... KUN PETTÄÄ TOISTA IHMISTÄ... SE TUO HYVÄN OLON TUNTEEN... OTA OPIX VANHAPIIKA