Sairaanhoitajaksi valmistumisen jälkeen

Niina

Sairaanhoitjan tutkinto takana, rankkaa oli perhe-elämän keskellä opiskella uutta ammattia ja penniä venyttää.

Ensimmäinen määräaikainen työpaikka valmistumisen jälkeen oli isossa sairaalassa.
Heti kättelyssä sain kuulla, ettei mitään kummempaa perehdytystä ollut luvassa. Olettavat että kun on koulut käynyt, on valmis tarttumaan remmiin. Haastattelussa kysyivät, jaksanko venyä, siedänkö stressiä...
Kotiin luettavaksi kilon pino materiaalia ja lakikoukeroita, lue viikon sisällä ja valmistaudu tenttiin, sisältää myös lääketeoriaa ja lääkelaskut, kaikki oltava luonnollisesti oikein.
Koulun jäljiltä lukuväsymys, pää ei ota vastaan enään mitään uutta. Missä välissä kotona saa lukurauhaa töiden jälkeen...
Yksin yövuoroon vaan, lähihoitaja kaverina. Kiire kiire kiire.

Vapaapäivänä vain tärisen ja itken, pelkään seuraavaa työpäivää, miten selviän kaikesta.

Mietinpä vain, että voiko sairaanhoitaja opiskella itseään vielä lähihoitajaksi. Ei tarvisi koko maailman vastuuta kantaa yksin?

16

10726

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • apsu

      että uskallanko jatkaa sairaanhoitajaksi lähihoitaja-opiskelun jälkeen?? Onko se joka paikassa noin kamalaa? Ensin käyn 3 vuotta lähihoitajaksi, ja sitten 3 vuotta s-hoitajaksi. Palkka ei taida edes paljoa nousta?
      Suuri haaveeni olisi olla sairaanhoitaja joskus.Olen 46-vuotias.Haikailenko turhaan?

      • Niina

        ...minun kohdalleni sitten vain sattunut se maailman kamalin paikka, en tiedä.

        Kyselin tässä taannoin vanhainkodiltakin paikkaa, kun hakivat sairaanhoitajaa töihin. Ajattelin että jos olisi rauhallisempaa.
        Sielläkin kysyttiin, että onnistuuko kanylointi, iv-lääkkeiden anto, verikokeiden otto, elvytys tarvittaessa jne jne., koska heillä vuorossa oleva sairaanhoitaja hoitaa nämä asiat yksin ja itsenäisesti.
        Tuntuu kamalalta jos joutuu olemaan yksin vuorossa vastuussa noin suurista asioista.

        Itsekin olen yli nelikymppinen ja tuntuu että tässä iässä ei ole enään sellaista rohkeutta ja voimaa selviytyä kaikesta yksin kuin ehkä nuoremmilla, jotka eivät näytä pelkäävän mitään.


      • Riitta

        Itse olen päälle 40v...Olen hakenut Amk.n jo toisen kerran.. Keväällä olin jo kokeissa, olimme jo voittajia. Hakijoita lähes 1000 ja 300 otettiin kokeisiin, näin kerrottiin. Opiskelemaan pääsi 20 s-hoidon opiskelijaa.

        Syksyn haussa taas mukana.. Minua kehotettiin ystävieni kautta opiskelemaan lähihoitajaksi. Nyt mietin, mitä tehdä ja mikä olisi järkevintä..


    • Kohtalotoveri

      Niin hei vaan..

      Oli jotenkin helpottavaa lukea kirjoituksesi, koska luulin olevani ainut..

      Olen itse valmistunut vasta sairaanhoitajaksi, olen opiskelujen ohella tehnyt keikkatyötä mutta yleensä lähi/perushoitajien hommia. Ei siis vastuuvuoroja sairaanhoitajana.

      Noh minulle kävi niin kuin sinä ajattelit.. Olin kesätöissä perehdytyksessä sairaanhoitajan hommiin eli vastuuvuorot oli odotettavissa.. Vastuuvuoroa edeltävänä iltana sain kauhean paniikin päälle.. (kun päässä pyörittelee kaikkea mitä voi joutua kohtaamaan, paniikki vaan yltyy) Itkin ja tärisin ja tuntui kuin henki loppuisi..
      Noh sen työn jälkeen ja valmistumisen jälkeen hain eri alalle opiskelemaan ja nyt on jo paljon parempi olo.. Ei tartte pelätä kenenkään hengen puolesta..;)kyllä se pitää olla vahvana kutsumusammattina että jaksaa.. En kyllä kuvitelllut sh:n työn olevan ihan tuommoista mitä se nyt on.. Kun ei ole tarpeeksi hoitajia -> sairaanhoitjat ovat kentällä tekemässä perushoitjien hommia ja sitten vielä nyt teetetään lääkärien hommia. Mutta ei perushoitajat tee, saati saa tehdä sh:n hommia ja varsinkaan lääkärit eivät missään nimessä alennu tekemään sh:n töitä.. Huh huh..

      Tuntuu että nykyään on niin pirun kiire ettei kunnon perehdytystä voi antaa.. En tiedä, itsestäkö vain kiinni.. Itsessäni on sitä vikaa että kaikki pitää tietää heti ja en voinut sulattaa sitä että en tiedä ja jos jotain sattuu..

      Tulipas paatosta... Kirjoitahan vielä tuntemuksiasi.. Olisi kiva kuulla..

    • olkoon

      valmistumisesi johdosta. Tiedän että on ollut rankkaa, itse opiskelen lähihoitajaksi työn ohella ja pidän neljän lapsen perhettä yksin pystyssä. Tietää että on varmasti kutsumusammatti kun tälläiseen rääkkiin lähtee. Siksi mietinkin vähän tuota sun puhetta, olet kuitenkin opiskelemaan lähtiessä tiennyt mitä sairaanhoitajan työ on ja mitä vastuuta se työntekoosi tuo. Työhaastattelussa oli kysytty nämä venymis ja stressin sietokyky, hakiessasi olet hyväksynyt ne, tuohon perehdytykseen sinuna puuttuisin, vaatisin kunnon perehdytyksen ja siihen sinulla on oikeus, työnantajan hyväksihän se on kun työhön perehdytetään kunnolla, silloin tiedetään omat vastuualueet ja kuinka niissä toimitaan, myös ongelmatilanteissa. Nuo lääketeoriat ja laskut, ne olet jo suorittanut koulussa joten ei sinun niistä kannata mitään stressiä ottaa, silmäilet asiat ja palautat ne muistiisi, niiden hallitseminen on kuitenkin olennainen osa sairaanhoitajan ammattia. Tuskin siinä materiaalipinossa mitään uutta sinulle on, varmasti kertausta vaan mihin siinä kyseisessä paikassa kiinnitetään huomiota. Kertomuksesi perusteella tulee tuntuma että sinua pelottaa ottaa vastuuta, epäröit omaa ammattitaitoasi, mikä johtuu varmasti vasta valmistumisesta ja vähäisestä työkokemuksesta, ihan luonnollista. Pelko kertoo myös ihmisten välittämisestä. Kiire, sitä on joka paikassa se on nykyään trendi sana, mutta me myös luomme sitä itse. Mutta kuinka ihanaa työtä tämä olisikaan kun saisi ajan kanssa paneutua niihin ihmisiin eikä tukka putkella lentää edes takaisin, milloin virhe mahdollisuudetkin ovat huomattavasti suuremmat.
      Älä masennu äläkä missään tapauksessa luovuta. Ole ylpeä ammatistasi ja se varmuus syntyy kokemuksen perusteella ja yksi iso vaikutus siihen on työkaverit ja työnantaja. Ja kun muistaa sen että jos on epävarma jostakin asiasta, kysyy, se ei ole häpeä vaan se on sitä ammattitaitoa, ja sitä paitsi ei sairaanhoitajankaan kaikkea tarvitse tietää ;)
      Oikein hyvää syksyn jatkoa ja onnistumisen ilon tuntemuksia ammatissasi.

      • Sh-opiskelija 41 v.

        ja lämminhenkinen sekä elämänviisautta henkivä viesti!

        Tuli vielä mieleen, että aina uudessa työpaikassa aloittaessa iskee paine jos toinenkin. Ja saattaa olla että vanhempana opiskellessa ja valmistuessa on punninnut ratkaisuansa monelta kantilta ja kenties kohdannut muiden (ja omia?) epäilyjä. Suurin osa kanssaihmisistä tosin oman kokemukseni mukaan suhtautuu kannustaen ammatinvaihtoon tässä iässä, mutta on joukkoon joku soraäänikin mahtunut ("etkö ole jo liian vanha...?"). Ja sitten kun alkustressi iskee niin ehkä tällaiset pulpahtavat mieleen (teinkö sittenkin väärän ratkaisun?) ja pahimmillaan tuntuvat lamaavilta? Mene ja tiedä.

        Hoitoala on laaja, ja jos edelleen tuntuu ettei nykyinen paikka ole oma juttusi niin vaihtoehtoja löytyy. Onhan sairaanhoitajia myös paperihommissa, esimerkiksi korvauskäsittelijöinä vakuutusyhtiössä tai Kelassa. Ja kuten sanottu, kannattaisi aina vaatia perehdytystä uudessa työssä. Siihen käytetty aika on potilaiden ja koko työyhteisön etu. Ja kiirettä painetta sinänsä riittänee loppujen lopuksi alalla kuin alalla tänä päivänä?

        Tsemppiä ja voimaa matkaan mukaan!


      • Harjoittele
        Sh-opiskelija 41 v. kirjoitti:

        ja lämminhenkinen sekä elämänviisautta henkivä viesti!

        Tuli vielä mieleen, että aina uudessa työpaikassa aloittaessa iskee paine jos toinenkin. Ja saattaa olla että vanhempana opiskellessa ja valmistuessa on punninnut ratkaisuansa monelta kantilta ja kenties kohdannut muiden (ja omia?) epäilyjä. Suurin osa kanssaihmisistä tosin oman kokemukseni mukaan suhtautuu kannustaen ammatinvaihtoon tässä iässä, mutta on joukkoon joku soraäänikin mahtunut ("etkö ole jo liian vanha...?"). Ja sitten kun alkustressi iskee niin ehkä tällaiset pulpahtavat mieleen (teinkö sittenkin väärän ratkaisun?) ja pahimmillaan tuntuvat lamaavilta? Mene ja tiedä.

        Hoitoala on laaja, ja jos edelleen tuntuu ettei nykyinen paikka ole oma juttusi niin vaihtoehtoja löytyy. Onhan sairaanhoitajia myös paperihommissa, esimerkiksi korvauskäsittelijöinä vakuutusyhtiössä tai Kelassa. Ja kuten sanottu, kannattaisi aina vaatia perehdytystä uudessa työssä. Siihen käytetty aika on potilaiden ja koko työyhteisön etu. Ja kiirettä painetta sinänsä riittänee loppujen lopuksi alalla kuin alalla tänä päivänä?

        Tsemppiä ja voimaa matkaan mukaan!

        Ole rehellinen ja sano, jos et osaa, ja mene sellaiseen paikkaan, jossa perehdytetään. Eihän kanyylia tietääkseni saa edes laittaa, ellei ole iv-lupaa, vai? Vastahan olet saanut luvan "harjoitella" ammattiasi. En ymmärrä miten joissakin paikoissa on niin vaikeaa neuvoa toista työkaveria. Pelätäänkö kenties, että hänestä tulee taitavampi. Menet vastuuhoitajaksi sitten kun osaat hommat. Osaat ainakin hälyttää apua puhelimella. Kun olet ollut muutaman viikon, osaat varmasti jo paljon enemmän.


      • tuntemuksia
        Harjoittele kirjoitti:

        Ole rehellinen ja sano, jos et osaa, ja mene sellaiseen paikkaan, jossa perehdytetään. Eihän kanyylia tietääkseni saa edes laittaa, ellei ole iv-lupaa, vai? Vastahan olet saanut luvan "harjoitella" ammattiasi. En ymmärrä miten joissakin paikoissa on niin vaikeaa neuvoa toista työkaveria. Pelätäänkö kenties, että hänestä tulee taitavampi. Menet vastuuhoitajaksi sitten kun osaat hommat. Osaat ainakin hälyttää apua puhelimella. Kun olet ollut muutaman viikon, osaat varmasti jo paljon enemmän.

        minulla oli valmistuttuani. Mieleenikään tullut lähteä vastavalmistuneena hakemaan ns. vaativaa työpaikkaa (kuten ei myöskään muilla aloillakaan;)). Nykyisessä työssäni ohjaan sh opiskelijoita sekä perehdytän sijaisia/uusia taloon tulleita. Huomaan usein, että vastavalmistuneet ovat vielä arkoja taitojensa suhteen. Koulu antaa kuitenkin tähän ammatiin eväät ja itse temput ja taidot opitaab vuosien työkokemuksella. On erityisen tärkeää tiedostaa omat kykynsä! Ei yliarvoida eikä myöskään aliarvoida. Alkuvaiheessa on kuitenkin parempi lähteä rauhallisesti liikkeelle. Kun tietoa ja kokemusta tulee enemmän sekä oppii tunnistamaan tilanteita, niin työ ei ole läheskään yhtä stressaavaa miksikä sen kokee aluksi;). Persoonallisuus ja huumorintaju on valttia.

        Tietenkin työnantajat luovat jo työhaasttelussa paineet. Lääkehoidon osaaminen täytyy olla kunnossa. Suosittelen aloittamaan rauhallisesta paikasta. Tuntuu ehkä tylsältä, mutta näin on paljon helpompi siirtyä sitten vaativampiin kun on jo varvempi ote yllättäviin tilanteisiin. Uskon varmasti, että sinusta tulee vielä alan ammattilainen. Älä luovuta! Kaikilla aloilla joutuu aluksi kokemaan turvattomutta ja sietämään epävarmuutta. Olethan vasta urasi alkuvaihessa. Et voikaan vielä osata kaikkea. Ennen kaikkea on vahvistetta sitä osaamistasi minkä hallitset ja kehitettävä sitä heikkouksiasi.


    • wappuvaa

      Niin, itse olen kai (jos pääsen siis sisään) aloittamassa ko. opintoja. Mutta jo nyt mietin että onkohan musta siihen...kun esim. kun liikun kaupungilla tai lenkillä ja mieleen tulee että jos joku saa jonkun kohtauksen tai makaa jossain!! en tahtoisi mennä sörkkimään että mikä hätänä JOS en osaa tehdäkkään mitään tai oikein.

      Ja jos/kun on valmis on PAKKO mennä, nythän voi "vain" soittaa ambulanssin paikalle ku ei OSAA elvytyksiä jne.

      JA entä kolarit, apua, mennä sinne kun ihmisiä veripäässä huutamassa...onko musta siihen????

      Ja kun lukee JO valmistuneiden peloista tämä epävarmuus vaan lisii (teidänhän pitäs olla osaavia)...pitäsköhän jättää menemättä, kun näin epäilyttää...

      • tulee

        työkokemusten myötä ja samalla kun ikää kertyy lisää;)


      • anjuska
        tulee kirjoitti:

        työkokemusten myötä ja samalla kun ikää kertyy lisää;)

        Kannattaako jatkaa lähihoitajasta sairaanhoitajaksi näitä kirjoituksia ajatellen?
        Haluaisin osallistua hoitotoimiin, enkä vaidella pelkästeen vaippoja?
        OLen opiskelemassa lähihoitajaksi.


      • wappuvaa
        tulee kirjoitti:

        työkokemusten myötä ja samalla kun ikää kertyy lisää;)

        ikää vaan on jo 30 ...


      • Mieshoitsu
        anjuska kirjoitti:

        Kannattaako jatkaa lähihoitajasta sairaanhoitajaksi näitä kirjoituksia ajatellen?
        Haluaisin osallistua hoitotoimiin, enkä vaidella pelkästeen vaippoja?
        OLen opiskelemassa lähihoitajaksi.

        Kuten tulikin ilmi, niin on mahdollisuus päästä monenlaisiin työpaikkoihin AMK-koulutuksen jälkeen (alempi AMK tutkinto). Eikä työ aina noin kauheata ole, kun pääsee johonkin osastoon ns. "sisälle" eli oppii tuntemaan talon tavat ja potilaat. Apuakin voi ja saakin kysyä tarvittaessa. Itse olen valmistunut lh:ksi 2000, olin viisi vuotta töissä, hain ja pääsin sh-koulutukseen ja kohta tulee sitäkin vuosi täyteen. Joten ei muuta kuin tsemppiä!


      • joku opiskelia

        Lohdutuksena...
        Ei jo valmistuneet ja virassa olevatkaan
        sairaanhoitajat tiedä mitä tekevät...
        Sinä sentään "osasit" soittaa apua!!!
        Elä usko muiden sanomisia,
        opiskele ihmeessä, tuskin kukaan edes,
        itse ajattelet että turhaan....


    • ihmettelijä

      Ymmärsinkö oikein, että työnantajasi järjestää tentin koskien lääkehoitoa ja lainkoukeroita? Enpä ole aikaisemmin moiseen törmännyt, että valmiilta sairaanhoitajilta aletaan lääkelaskuja tenttimään.

      Hanki joka tapauksessa itsellesi leppoisampi työpaikka, nyt kun kuitenkin on hoitajapula ja työntekijän markkinat niin valinnanvaraakin on. Ja kaikkeen ei tarvitse eikä pidä suostua!

      • Ramberri

        Juupa juu, useissa suuremmissa hoitoalan työpaikoissa on sekä teoriakoe, että lääkelaskujen osuus. Kirjallisissa on jotain 30-50 monivalinta kysymystä, joissa saa olla ehkä 3-5 väärin. Lääkelaskut ovat jotain aivan muuta kuin mitä koulussa on opetettu, korkealentoista problematiikkaa johon ei varmaan välttämättä käytännön työssä törmää. Jos kolme kertaa tyrii jomman kumman tentin osuuden, ei saa jatkaa työssään. Näin ainakin Oysissa.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Orpo räyhää: kansan on muututtava

      Orpon mukaan kansa ei elä kokoomuksen kanssa samassa todellisuudessa, ja sen vuoksi kansan on muututtava. Kas kun ei san
      Maailman menoa
      242
      3085
    2. Muovikassikartelli

      Kauppaketjut ovat yhdessä sopineet muovikassin yksikköhinnaksi 59 senttiä. Milloin viranomaiset puuttuvat tähän kartell
      Talousrikokset
      17
      1728
    3. Aidon persun tunnistaa Marinin palvonnasta

      Oli kyse sitten Halla-ahosta tai Putinista. Ensimmäisenä aidolle persulle tulee mieleen Marin.
      Maailman menoa
      22
      1424
    4. Nainen, nyt esitän muutaman skenaarion

      Asumme yhdessä ja seurustelemme. 1. On ilta ja olet sohvalla makoilemassa ja räpläät kännykkääsi. Makuuhuoneesta kuulu
      Ikävä
      129
      1241
    5. Et taida paljoa

      treffeillä käydä? 😆 mieheltä Naiselle
      Ikävä
      104
      1238
    6. Mikä tekee sen

      Vetovoiman kaivatussasi?
      Ikävä
      75
      1147
    7. Kristillinen kaste toimitetaan upottamalla veteen - pään valelukaste ei kelpaa

      Kristillinen upotuskaste perustuu juutalaiseen puhdistautumiseen, jossa upottaudutaan veden alle kokonaan. Paavali verta
      Kaste
      153
      1052
    8. Oikea kaste on syntisten kaste

      Oikea kaste on syntisten kaste. Vain syntisiä tulee kastaa. Itsensä uskoviksi ja vanhurskaiksi julistaneita ei tule ka
      Kaste
      58
      1045
    9. Upotuskaste on raamatullisin kaste

      Jokainen raamattua lukenut tietää sen. Päivänselvä asia. Vauvalle annettu kaste ei löydy raamatusta.
      Kaste
      717
      957
    10. Harmittaako joku

      Harmittaako joku asia tai asiat, mitä on tapahtunut tai jäänyt tapahtumatta?
      Ikävä
      135
      952
    Aihe