Olen pitkään etsinyt itselleni "hengellistä kotia", seurakuntaa, johon voisin liittyä. Yksi vaihtoehto on paikkakuntani helluntaisrk, olen käynyt tilaisuuksissa ja ihan hyväksi olen tämän seurakunnan kokenut.
Olen lapsena kastettu, luterilaiseen kirkkoon kuulun edelleen, mutten koe sitä omakseni.
Helluntaiseurakuntaanhan liitytään uskovien kasteen kautta. Onko siihen jotkin ehdot, kenet hyväksytään kasteelle, ja ketä ei? Jos on, niin mitkä ovat nuo ehdot? Tietysti pitää olla uudestisyntynyt (uskossa oleva), mutta mitä muita ehtoja on?
Luulen, etten itse "kelpaisi" helluntaiseurakunnalle, enkä voisi mennä kastettavaksi, lähinnä elämäntilanteeni vuoksi.
Olen lapsena kastettu, luterilaiseen kirkkoon kuulun edelleen, mutten koe sitä omakseni.
Helluntaiseurakuntaanhan liitytään uskovien kasteen kautta. Onko siihen jotkin ehdot, kenet hyväksytään kasteelle, ja ketä ei? Jos on, niin mitkä ovat nuo ehdot? Tietysti pitää olla uudestisyntynyt (uskossa oleva), mutta mitä muita ehtoja on?
Luulen, etten itse "kelpaisi" helluntaiseurakunnalle, enkä voisi mennä kastettavaksi, lähinnä elämäntilanteeni vuoksi.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Eikö sinun kannattaisi kysyä suoraan sieltä seurakunnasta ja jutella asioistasi siellä?
Kun itse 90-luvun alkupuolella kävin kasteella, sitä ennen minulta kyseltiin ainakin: tupakoinko, käytänkö alkoholia ja myös elinkö avoliitossa? Saatoin kaikkiin noihin kohtiin tuolloin vastata kieltävästi. Sitä en tiedä, olisinko päässyt kasteelle jos olisin vastannut myöntävästi johonkin noista. Mutta luulisin että asioista voi aina keskustella. Kaikkien ihmisten elämäntilanne ei ole samanlainen eikä niitä täysin voi vertailla.
Jos olisi vaikka sellainen tapaus että asuu avoliitossa ja on lapsia, niin aika vaikeaa on jos täytyy heti erota puolisosta sen takia että pääsisi kasteelle.
Olisi mielenkiintoista kuulla, onko näissä kasteelle kelpaamis-asioissa paljon poikkeuksia?
"Jos olisi vaikka sellainen tapaus että asuu avoliitossa ja on lapsia, niin aika vaikeaa on jos täytyy heti erota puolisosta sen takia että pääsisi kasteelle."
- Minulla on juuri tuo tilanne. En ole aiemmin siitä puhunut, mutta en halua salata sitä, joten olen sen nyt tälläkin palstalla tuonut julki.
Mieheni ei ole uskossa.
Miksi kysyttiin vain, että tupakoitko, käytätkö alkoholia tai elätkö avoliitossa?
Kuulostaa aika ulkokultaiselta seurakunnalta.
Miksi vain nuo kolme asiaa kysyttiin? Nekö ovat suurimmat synnit, joita ihminen voi tehdä?
Ihan tarkalleen en enää muista, koska se oli 90-luvun alkupuolella.
Eivät ne varmaankaan ole suurimmat synnit. Mutta jos seurakunnalla on tietyt säännöt, mitä se edellyttää siihen kuuluvilta ihmisiltä ja nuo asiat ovat ristiriidassa sääntöjen kanssa, niin...
Jos vaikkapa toisaalta sallitaan nämä asiat ja sitten rukoillaan joillekin, että vapautuisivat näistä asioista ja opetuksessa toistuu se, että ei hyväksytä näitä asioita. Luulisin että siinä tulee ikävä olo jos koko ajan kuuntelee nuhdetta, kun omassa elämässä on se asia joka ei ole sopusoinnussa seurakunnan opetuksen ja Raamatun kanssa.
Sitten on sekin että uskovalta odotetaan esimerkillisyyttä. (eri asia sitten on, miten tässä itsekukin onnistuu). Toiset synnit tai huonot tavat näkyvät selvemmin kuin toiset. Onhan yhtä lailla syntiä katkeruus, ylpeys, anteeksiantamattomuus, mutta niitä ei aina sivullinen huomaa, ainakaan jos ei tunne hyvin kyseistä ihmistä. Myös näistä huomaamattomammista synneistä tulee tehdä parannusta.
Jos sinulle on mahdollista keskustella siinä seurakunnassa, johon haluaisit liittyä, niin suosittelen näin tekemään.
Siunausta. Rukoilen puolestasi.
Sinä elät synnissä kun olet avosuhteessa. Eipä ole ihme jos "riivaajaat" vierailevat talossasi kun tunnollasi on syntiä.
Herra ei vaadi kuitenkaan omiltaan mitään mitä ei voi täyttää.
Suostuisiko miesystäväsi menemään vihille kanssasi? Jos suosutuu niin estettä kasteelle ei ole.
Tiedän samanlaisia tapauksia joissa uskomattomat miehet ovat menneet vihille, että asiat ovat uskovalla vaimolla hengellisesti kunnossa. Tiedänpä tapauksen jossa mies joka meni vihille tuosta syystä ja myöhemmin tuli myös uskoon. Olin itse rukoilemassa hänen puolestaan ja hän on uskossa tänä päivänä.
Joka tapauksessa voimia ja siunattuja valintoja!
Seurakunnassa,jossa kysellään mainitsemisasi asioita,kysellään vääriä asioita,ei ole kysymys moraalista,kun kasteelle pyritään.
On kysymys vaan siitä,oletko uskossa,tunnustatko uskosi seurakunnan edessä ennen kasteelle menoa,siinä on kaikki mitä on edes lupa kysellä,ihmiseen tulee luottaa.
Monilta on jäänyt esm.tupakat kastealtaaseen,"kastuivat" niin,että ei enää huvittanut sen jälkeen tuprutella,usko Jeesukseen on ainut kriteeri,että voidaan kastaa,ainakin Raamatun mukaan,alkuseurakunnan aikana ei kyselty mitään,vaan kastettiin heti uskoon tulon seurauksena välittömästi !
Jos hän menee seurakuntaan,tässä tapauksessa helluntaiseurakuntaan,menee esille,kun kutsu kuuluu,saarnaaja tai muut sielunhoitjat rukoilee sinun puolesta,olet siinä vaiheessa tervetullut seurakunnan tilaisuuksiin,aikanaan kysytään onko kasteelle halukkaita,vastaat myöntävästi,kastetilaisuudessa todistat uskosi seurakunnan edessä,sinut kastetaan,liitetään seurakuntaan,ja olet täysivaltainen,menemään ja tulemaan seurakunnassa,olet tekemisistäsi vastuussa ensikädessä Herralle Jeesukselle. Olet vapaa,et ole kenenkään komennon tai käskijän alaisena,sinua tulisi johdattaa Pyhä Henki seurakunnen palvelus tehtäviin,ja sitä kautta löytää paikkasi seurakunnan keskellä.
Tässä oli pääpiirteittäin,miten sen PITÄISI mennä !
Avioliitto asiat jos ne on jotain muuta,kuin kristillinen aviliitto,siitä pitää keskustella ,vaikka saarnaajan kanssa,ja mikä sinua estää menemästä myös naimisiin,niin täytät seurakunta "normin",eikä kukaan loukkaannu.
"Sinä elät synnissä kun olet avosuhteessa. Eipä ole ihme jos "riivaajaat" vierailevat talossasi kun tunnollasi on syntiä."
- En ole väittänyt, että talossani olisi riivaajia. Kysyin vain, että onko mahdollista, että ne pääsevät kotiini.
"Herra ei vaadi kuitenkaan omiltaan mitään mitä ei voi täyttää.
Suostuisiko miesystäväsi menemään vihille kanssasi? Jos suosutuu niin estettä kasteelle ei ole."
- Mieheni ei halua mennä vihille. Hänelle avioliitolla ei ole mitään merkitystä, joten hänen mielestään on "turha" mennä naimisiin kun voi elää näinkin.
Voin vain rukoilla hänen puolestaan, että hän tulisi uskoon ja ymmärtäisi, että Jumalan tahto on, että menisimme naimisiin.
Ja yleisesti ottaen, elämä ei-uskovan miehen kanssa on vaikeaa, olipa sitten avo- tai avioliitossa, koska hänellä on erilaiset arvot ja elämänkatsomus kuin uskovalla vaimolla.
Jumalan tahdon mukainen perhe-elämä ei voi toteutua (mies on perheen pää ja vastuussa vaimostaan ja lapsistaan, ja vaimon tulee kunnioittaa miestään ja antaa hänen kantaa vastuu), jos mies ei tee niin kuin Raamattu opettaa. Ei mieheni rakasta minua niin, että olisi valmis antamaan henkensä puolestani, eikä ota vastuuta perheestään herteilleen. Minun on vaikea kunnioittaa miestä, joka pakottaa minut huolehtimaan hänestä, ja sysää vastuun kaikesta minun harteilleni. Kuinka voisin olla hänelle alamainen, kun hän ei tee päätöksiä eikä kanna vastuuta? Hän kyllä uhoaa monesti olevansa perheen pää, muttei tee niitä tekoja, joita perheen päänä oleminen vaatii.
En tiedä, onko eroaminen tällaisessa tilanteessa sallittua, mutta en haluaisi erota hänestä, koska samalla rikkoisin perheemme.
Pyydän Jumalalta voimaa ja viisautta tehdä oikea ratkaisu asiassa.
Sanoin tuon riivaajajutun tarkoituksella, että se ei ole riivaajista vaan sinun huonoa omatuntoa synnin seurauksena.
Ei sinulla ole mitään Raamatullista perhettä joka voisi hajota, koska elät haureudessa.
Koska jo itse vastasit kysymykseesi niin tee jo omat johtopäätökset vai luetko ollenkaan Raamattua?
Normeista puhut vaikka perhe on yhteiskunnan kulmakivi ja avioliitto Jumalan asettama. Avoliitos ei ole koskaan Jumalasta.
Eli minun tulisi siis erota miehestäni? Kuule, olisikin noin helppoa. Enkö silloin tekisi huorin miestäni kohtaan, jos hylkäisin hänet ja menisin (ehkä) myöhemmin naimisiin uskovan miehen kanssa?
Onko väärin, jos rukoilen, että mieheni tulisi uskoon JA suostuisi menemään naimisiin kanssani?
nähtäväksesi. Sen pitäisi onnistua. Säännöistä näet asiat jotka tulee täyttää päästäksesi kasteelle.
Lähinnä tulee mieleen, että olet ihmisiksi eli omaat kristilliset elämänarvot.
Kastetilaisuudessa joudut seurakunnan edessä todistamaan uskostasi tai uskoontulostasi, itse luin seuraavan pätkän Uudestatestamentista:
5. "Kylväjä meni kylvämään siementänsä. Ja hänen kylväessään putosi osa tien oheen ja tallautui, ja taivaan linnut söivät sen.
6. Ja osa putosi kalliolle, ja oraalle noustuaan se kuivettui, kun sillä ei ollut kosteutta.
7. Ja osa putosi orjantappurain sekaan, ja orjantappurat kasvoivat mukana ja tukahuttivat sen.
8. Ja osa putosi hyvään maahan, kasvoi ja teki satakertaisen hedelmän." Tämän sanottuaan hän lausui suurella äänellä: "Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon."
ja toivoin, että olisin pudonnut hyvään maahan.
Itse olen ollut tyytyväinen seurakuntaani ja olen matkoillani joskus käynyt täysin itselleni vieraassa seurakunnan kokouksessa, kerran esim. Nurmeksessa mikä oli todella mielenkiintoinen kokemus.
Olisin liittynyt seurakuntaan mutta ei HYVÄKSYTTY!
Avoliitto ja lapsia.Sinun pitäisi mennä naimisiin niikuin minunkin olisi pitänyt.
Kerroit että miehesi ei ole uskossa.Et voi mennä naimisiin ei uskovaisen kanssa.
Eli seurakuntaan halutessasi sinun on erottava tai avopuolisosi tultava uskoon.
Raamatusta ei löydy mitään kohtaa joka puoltaisi sinua seurakuntaan tollaisenaan,ei lapset,ei seurusteluaika,ei mikään.
Hienotunteisesti käsketään miettimään haluatko antaa elämäsi KOKONAAN JEESUKSELLE vaiko et.
Vähän pehmitellään,että on vaikeita päätöksiä ja sinun on tehtävä itse ratkaisu. Anna elämä Jeesukselle niin saat kaikki jättämäsi asiat monin kerroin takasin(omin sanoin kerrottu).
Mutta,miksi sinun tai minun pitäisi välttämättä liittyä seurakuntaan kun voi käydä kokouksissa vaikka ei kuulu seurakuntaankaan.
Vielä noi edellä mainitut kolme kysymystä,alkoholi,tupakointi,perhesuhteet ovat todellakin ulkokultaisuuteen verrattavia asioita itse pelastuksen rinnalla.Voit pelastua ilman seurakuntaan kuulumistakin.
Seurakuntayhteys on tärkeä uskovalle.Vaikka on uskossa ja ei ole hengellistä kotia niin sitä on niin kuin tyhjän päällä,toki voi rukoilla yksin kotona ja lukea Raamattua yksin,mutta sitä kylmettyy uskossa.
Minulle kävi noin kuten edellä kerroin,minä olen ollut uskossa nuoruudesta asti ja kävin hengellisissä tilaisuuksissa,minä muutin monta vuotta sitten vieraalle paikkakunnalle,kaikki oli vierasta ja kävin kyllä ev.lut kirkon tilaisuuksissa pitkään,mutta en saanut uskonystäviä ja muutenkin oli kylmä ilmapiiri.Minä jäin pois kaikista seurakunnan tilaisuuksista,mutta minulla oli hengellinen nälkä ja sitten menin tutustumaan paikalliseen seurakuntaan siis helluntaiseurakuntaan.siellä sain kuulla Jumalan sanaa ja sanan nälkä vain kasvoi ja tulin tyydytetyksi ja helluntaiseurakunnassa oli kodikas ja lämmin ilmapiiri ja koin sydämessäni että olin tullut kotiin ja sitten liityin myöhemmin helluntaiseurakuntaan ja se on minun hengellinen koti.
Mielestäni uskovalla pitää olla joku hengellinen koti,ei sitä jaksa yksin taistella arjessa ja on ihanaa kuulla Jumalan sanaa,saa rukoilla ja ylistää Herraa muiden uskovien kanssa.
"Kerroit että miehesi ei ole uskossa.Et voi mennä naimisiin ei uskovaisen kanssa.
Eli seurakuntaan halutessasi sinun on erottava tai avopuolisosi tultava uskoon."
Ei kai nyt noin yksisilmäistä käytäntöä voi olla.
Tuon mallin mukaan ihmiseltä viedään kaikki mahdollisuudet.Ei voisi mennä naimisiin, ei elää uskovana seurakuntalaisena; kaiken huipuksi olisi erottava puolisostaan tai väkisin väännettävä tämä uskovaiseksi. Usko on Jumalan lahja, sitä ei voi kukaan toiselle antaa. Rukoilla toki voi.
"Avokas" tai "umpikas" puolisona ja lasten toisena vanhempana on perheen kannalta ihan sama asia. Vastuulliset ihmiset pitävät huolta perheestään ja pysyvät yhdessä toisen puoliskon uskosta tai ei-uskovaisuudesta huolimatta.
En jaksa uskoa, etteikö seurakunnissa löytyisi ymmärtämystä ihmisten erilaisia elämäntilanteita kohtaan. Voin olla tässä suhteessa naiivi. En tunne kaikkien seurakuntien käytäntöjä, koska jokainen helluntaiseurakunta on itsenäinen päätöksenteossaan. Ja jokaisella srk:n paimenellekin on varmasti omat käsityksensä. Paimeniin luettakoon myös vanhimmat.
"Raamatusta ei löydy mitään kohtaa joka puoltaisi sinua seurakuntaan tollaisenaan,ei lapset,ei seurusteluaika,ei mikään"
Raamatusta ei löydy mitään kohtaa, joka estäisi uskoon tullutta, uskossa olevaa ja kasteen kautta seurakuntaan haluavaa ihmistä pääsemästä seurakunnan yhteyteen.
"Mutta,miksi sinun tai minun pitäisi välttämättä liittyä seurakuntaan kun voi käydä kokouksissa vaikka ei kuulu seurakuntaankaan."
Ei se ole välttämätöntä, mutta kuuluu kyllä uustestamentilliseen käytäntöön ja opetukseen. Ensin saadaan usko Jumalan lahjana, käydään kasteella ja sen jälkeen pysytään apostolisessa opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivänmurtamisessa ja rukouksessa.
Pelkkä kokouksissa käyminen ei suo samanlaista yhteyttä.
Pelastuminen ei ole kiinni seurakunnasta. Kristus kuoli kaikkien puolesta, ja pelastuminen perustuu yksinomaan siihen.
Olen pahoillani puolestasi, pettynyt. Pidän kohteluasi armottomana ja vääränä.
Kiitos kauniista kannustuksesta. Monikaan ei usko että tollaista vastaanottoa voi seurakunnissa saada,mutta minun kohdallani kävi juuri niin kuin kerroi.
Kiitos vielä kerran.
Ehtoina on se että olet uskossa, ja siitä on sitten pienimuotoinen todistus seurakunnan edessä. Ei muuta. En sitten kyllä ymmärrä mitä tarkoitat "elämän tilanteellasi" koska et siitä kerro sen tarkemmin. Mielestäni helluntaiseurakunnissa "vaaditaan" esim. sitä, että ei asuta avoliitossa vaan mennään naimisiin, mikä on mielestäni ihan oikein Raamatunkin valossa. Jotkus seurakunnat eivät kasta ennenkuin on menty naimisiin, toiset kastavat jos lupautuu mennä naimisiin niin pian kuin mahdollista. Mutta tiedän tapauksia jossa kastettavat (avoliitto pari) ovat lupautuneet mennä naimisiin ja heidät on sitten kastettu, mutta eivät sitten kuitenkaan ole menneet naimisiin.
enemmänkin. Hmmm... aika vaikea juttu tuo elämäntilanteesi... Valitettavasti en osaa tässä asiassa auttaa, voin vain kehoittaa sinua ihan avoimesti keskustelemaan sen seurakunnan pastorin kanssa mihin olisit liittymässä. Siunausta!
Juuri noin kuten kerroit. Esatto, parla italiaano.
Miten miehellesi kävi USA:ssa?
Muistan kun laitoit rukouspyynnön hurrikaanin aikana ja minä muistin rukouksin omassa jokapäiväisessä hartauselämässä.
Miehelleni ei käynyt kuinkaan, kiitos Jumalalle! Myrsky ei edennyt niin pitkälle sisämaahan. Kiitos kysymästä ja siitä että muistit häntä rukouksissa! Olen muuten lähdössä takaisin USAhan jossain vaiheessa joulun jälkeen. Mieheni sai aivan uskomattoman hyvän työpaikan, ja menen sinne tekemään samaa työtä.
Miehelleni ei käynyt kuinkaan, kiitos Jumalalle! Myrsky ei edennyt niin pitkälle sisämaahan. Kiitos kysymästä ja siitä että muistit häntä rukouksissa! Olen muuten lähdössä takaisin USAhan jossain vaiheessa joulun jälkeen. Mieheni sai aivan uskomattoman hyvän työpaikan, ja menen sinne tekemään samaa työtä.
Kantsisiko tollaisia "inside" juttuja vaihtaa ihan sähköpostilla?
Muutenkin -nousee karvat pystyyn kun puhutaan raha-asioista, työpaikoista jne....Toivottavasti olen väärässä ja kyse on Isän työstä?
"Kantsisiko tollaisia "inside" juttuja vaihtaa ihan sähköpostilla? Muutenkin -nousee karvat pystyyn kun puhutaan raha-asioista, työpaikoista jne....Toivottavasti olen väärässä ja kyse on Isän työstä? "
-Tuota, en kommentillani ollut mitenkään tarkoitus loukata ketään. En kyllä ymmärrä miksi jotakuta loukkaisi raha-asiasta maininta (eikä kyseessä ollut inside-juttu), en edes kertonut palkan tms suuruutta/pienuutta. Kertoisitko mikä saa siinä karvat pytyyn?
"Toivottavasti olen väärässä ja kyse on Isän työstä? "
-Miksi toivot että kyseessä olisi juuri "Isän työ"? Eikö muu työ kelpaisi tai olisi tarpeeksi arvokasta?
Ota uteliaisuuttasi selvillle oman luterilaisen seurakunnan toiminnasta ja aktivoidu hiukan siinä?
Ei ota jos ei annakaan!
Itse olin lahkossa muutaman vuoden totesin palanneeni kuitenkin kotiini ev.lut. kirkkoon.
Minäkin ajattelin ettei se tarjonuut minulle mitään ja oli vain kylmä valtion laitos, mutta, itseasiassa en ollut antanut sille edes mahdollisuutta!
Nyt olen todennut että luterilainen kirkko ei syrji eikä aseta mitään muita ehtoja kuin sinä itse asetat itsellesi.
Kirkkon on mielestäni turhan "liberaali" joissain asioissa mutta, en jaksa kaivella vain vikoja.
Tärkein asia on kuitenkin jokaisen henkilökohtainen usko.
Mitä tupakkaan ja viinaan tulee: "Se ei saastuta ihmistä mikä menee suusta sisään, vaan se mikä tulee sielta ulos" Kristusta lainatakseni.
Hän toki haluaa meidän pitävän terveydestämme huolta mutta tuollaiset säännöt ovat turhamaisesta ihmisestä joka haluaa arvostella ja hallita toista.
Mikään fundisliike ei ole päänupille hyväksi...
Harkitse pitkään, jos päädyt helluntailaiseksi niin toivottavasti olet onnellinen =)
Itse hain hengellistä kotia muutama vuosi sitten myös, kun koin ettei luterilainen kirkko tarjonnut minulle mitän...Se oli vain kylmä, valtion laitos joka tuotti joitain palveluja jäsenilleen kuten hautauksen ja kasteen.
En ole ollut helluntailainen, en siis varsinaisesti tiedä siitä sen enempää.
Olin lahkossa joka asetti samantapaisia ehtoja jäsenilleen ja usko pois se alkaa rasittaa. Tuollaiset käskyt ovat ihmisestä, ja tarjoitus on hallita toista. se ei saastuta ihmistä mikä menee suusta sisään, vaan se mikä tulee sieltä ulos! Niinhän sanotaan raamatussakin ja että turhat pidättäytymiset ja ruumiin kuritus on itsekästä!
Tottakai meidän tulee pitää itsestämme huolta ja kohtuus kaikessa! Mutta eiköhän järkevä ihminen sen tajua itsekin.
Anna luteilaiselle kirkolle mahdollisuus, niin minäkin sitten loppujen lopuksi tein. Nyt on hyvä olla eikä ole kukaan osoittelemassa kelvollisuutta tai kelvottomuutta. (raamattu muuuten sanoo että uskova vaimo pelastaa myös miehensä ja toisinpäin)=)
Eihän se anna jo ei otakaan? Ota ihmeessä selville miten oma seurakuntasi toimii ja mene rohkeasti katsastamaan =)
Rukoile viisautta ja johdatusta, ole järkevä ja harkitse. Lue mitä raamattu sanoo noista asioista.
Siunausta!
Luulin että viestini oli poistettu ja kirjoitin uudestaan, ja nyt niitä sitten onkin kaksin kappalein!
-Anteeksi änkytys!
Itse olen etsinyt ja rukoillut hengellisenkodin puolesta,mutta ei hyväksyytty seurakuntaan.
Itsekkin olen entinen luterilainen,mutta erosin.
Olikohan hätiköity päätös?Koin myös että kirkko ei anna mitään mulle.
Kannustava mielipide sinulta.
Tuntuu eri seurakunnat tosiaankin haluta vain hallita ihmisiä.
Ev.Lut. kirkosta vallitsee kummallinen käsitys että kun papeille maksetaan palkka ja kirkkoa järjestelmällisesti hallinoidaan ja se hyväksytään poliittisen hallinnon puolestakin niin se on mätä, ja sille ei anneta edes mahdollisuutta palvella jäsentään hengellisesti vaan siitä luovutaan.
Ajattelin kait itsekin että kun en ollut siellä "hurahtanut" niin se voi olla hengellinen koti, se oli vain kirkko johon kuului kuulua.
Erosin siitä epäröimättä!
Kun kuuluin tiukempaan uskonnolliseen yhteisöön muutaman vuoden ymmärsin että se ei ollutkaan Jumalasta vaan, se ole enemmän tai vähemmän manipulointia, taloudellisia kuluja ja työtä kirkolle.
Ja ennen kaikkea sääntöjen noudattamista jotka eivät ole Jumalasta.
Vaikka luterilainen kirkko ei olekaan mikään karismaattinen ja voimakas liike, se tarjoaa todellisen puitteen harjoittaa OMAA USKOA, osallistumista seurakunnan toimintaan saavana osapuolena enemmän kuin antavana. Sinua ei velvoiteta mihinkään, saat osallistua juuri niin paljon kuin haluat.
Se onkin saanut minussa aikaan sen että osallistun mielelläni kaikkeen mahdolliseen toimintaan mihin vain jaksaa ja ehtii.
Jumala tahtoo meidän toimivan ja olevan aktiivisia uskossamme, mutta ei pakottamalla tai asettamalla ehtoja ja ihmislähtöisiä mittareita.
On tilaa olla ihminen, epätäydellinen sellainen! On tilaa tehdä parannusta ja katua syntejään ilman osoittavaa sormea.
On tilaa olla kelvollinen ja Jumlaan rakastama juuri sellaisena kuin oma paras on.
sanon vielä kerran, ei ota jos ei annakaan. Suosittelen, kannattaa tutustua tuohon "kamalaan valtion kirkkoon" =)
Siunausta!!!
Älä pidä kiirettä tämän päätöksesi kanssa. Tutkiminen ja rukoileminen on sallittua ja melkeinpä toivottavaa. Anna eri kirkoille mahdollisuus. Tutustu useampiin vaihtoehtoihin. Kun käyt eri seurakunnissa, niin mene kotonasi polvillesi ja rukoile, että voisit tietää, onko tämä se kirkko, johon Jumala haluaisi sinun liittyvän. Uskon, että juuri tämä asia on sinulle tärkeä eli mitä Jumala haluaa sinun tekevän. Jos et ole varma Jumalan tahdosta, niin älä tee hätiköityjä päätöksiä. Tuttavapiiriini kuuluu useita ihmisiä, jotka ovat löytäneet oman paikkansa ajan kanssa vilpittömästi etsien. Jumala kuulee rukoukset ja vastaa niinhin parhaaksi katsomanaan ajankohtana. Anna Hänen johdattaa ja luota Häneen.