Olen huomannut, että täällä on varsin asiantuntevia kirjoittelijoita ja kun itselläni ei ole koulupohjassa kehumista, niin päätin käyttää teidän asiantuntemustanne vähän hyväkseni saadakseni vastauksen erääseen kysymykseen.
Itse ajattelen, että kyllä tämän maailman kaikkeuden oleminen olisi jo itsessään todiste siitä, että on joku, joka tämän on luonut. Nyt kuitenkin tällaista ajatusta kritisoidaan melko paljon ja pidetään monissa piireissä suorastaan naiivina. Tilalle annetaan tieteellinen selitys maailman kaikkeuden olemassa olemiselle alkuräjähdyksineen kaikkineen.
Nyt kysyisin, mikä aine tai energia tai jokin muu oleva on sellaista lajia, että se itsessään voi muuttua ei-olevasta olevaksi ilman mitään ulkopuolista voimavaikutusta (alkutilanteessahan ei ollut vielä yhtään mitään)? Ellei ollut mitään Luojaa, niin silloinhan on täytynyt materian itse omin neuvoin vain ryhtyä olemaan olemassa ja tätä materiaa tässä maailmassa riittää. Minä ymmärrän, ettei materia itse ole voinut varsinaisesti aiheuttaa itsensä olevaksi muuttumista, koska silloin materia olisi ollut jo ennen kuin sitä olikaan, ei-oleva vain on muuttunut olevaksi. Vielä kysyisin, onko tätä ei-olevaa, joka voi itsessään muuttua olevaksi vielä olemassa (tyhmä kysymys, jos sitä olisi niin eihän se olisi ei-olevaa : )?
Tällaista vähän olen pohtinut ja tiedän, että teillä varmaan on selvä vastaus jo tiedossa tähän pohdintaan.
Itse ajattelen, että kyllä tämän maailman kaikkeuden oleminen olisi jo itsessään todiste siitä, että on joku, joka tämän on luonut. Nyt kuitenkin tällaista ajatusta kritisoidaan melko paljon ja pidetään monissa piireissä suorastaan naiivina. Tilalle annetaan tieteellinen selitys maailman kaikkeuden olemassa olemiselle alkuräjähdyksineen kaikkineen.
Nyt kysyisin, mikä aine tai energia tai jokin muu oleva on sellaista lajia, että se itsessään voi muuttua ei-olevasta olevaksi ilman mitään ulkopuolista voimavaikutusta (alkutilanteessahan ei ollut vielä yhtään mitään)? Ellei ollut mitään Luojaa, niin silloinhan on täytynyt materian itse omin neuvoin vain ryhtyä olemaan olemassa ja tätä materiaa tässä maailmassa riittää. Minä ymmärrän, ettei materia itse ole voinut varsinaisesti aiheuttaa itsensä olevaksi muuttumista, koska silloin materia olisi ollut jo ennen kuin sitä olikaan, ei-oleva vain on muuttunut olevaksi. Vielä kysyisin, onko tätä ei-olevaa, joka voi itsessään muuttua olevaksi vielä olemassa (tyhmä kysymys, jos sitä olisi niin eihän se olisi ei-olevaa : )?
Tällaista vähän olen pohtinut ja tiedän, että teillä varmaan on selvä vastaus jo tiedossa tähän pohdintaan.
Vastaukset 24
Vanhimmat
"Havaitsijat ovat välttämättömiä, jotta maailma voisi syntyä."
Tätä on äkkiseltään vaikea heti käsittää. Yksinkertaistettuna se tarkoittaa että ne n. 30 ns. luonnonlakiarvoa täytyy olla juuri niin, kuin ne erittäin tarkkojen mittausten mukaan meidän universumissamme ovat.
No, tästähän mm. luojaopin puolustajat vetävät usein sen äkkinäisen päätelmän, että kyseiset arvot olisivat säädetty jonkun ns. ulkopuolisen toimesta. Miten niin ?!
Mitä tuo tämän jutun alkulause sitten vielä tarkoittaa, on se, että ilman meitä ei olisi maailmankaikkeuttakaan, toisin sanoen se ei olisi meitä voinut mahdollistaa joillakin eri arvoilla ja näin ollen voidaan sanoa että mitään ei olisi jos ei olisi tarkkailijoita.
Monet tutkijoista puhuvat äärettömästä määrästä alkuräjähdyksiä, joista syntyvät maailmankaikkeudet kenties omaavat kaikki hieman erilaiset arvot ja näin ollen siellä tapahtuvat asiat eri tavoin, eri ajassa.
Meidän maailmankaikkeudessa arvot ovat siten kohdallaan, että ne mahdollistivat osaltaan yhdessä lukemattoman määrän sattumia tälläisen maailman ja meidät. Muualla oluen vaahto menee lasin pohjaan jne..., tai ei synny tähtiä, tai kaikki on peilikuvaa, kaikenlaista ja monenmoista, äärettömästi kakofonioita.
Toisaalta kvanttiteorian mukaan tulkittuna; "Varmuudella ei voida edes sanoa, onko todellisuus objektiivinen vai ovatko siinä havaitsemamme lait vain ajattelumme lainalaisuuksia".
Ihmiselle nyt vain kuuluu havaittu todellisuus, ja se on todellisuus lainausmerkeissä, ei koskaan tositodellisuutta. Tuntemamme maailma on aistien, keskushermoston ja ymmärryksen näyte varsinaisesta todellisuudesta.
Näin ollen myös puheet alkuräjähdyksistä kuuluvat pitkälle samaan sarjaan ja voin vain sanoa kysymykseesi, (vaikka on erinomaisesti perusteltukin havainnoilla) että minusta on äärettömän paljon helpompaa hyväksyä maailmankaikkeuden itsestään syntyminen, (nythän ei tiedetä vielä onko se tapahtuma vain osa jotain laajempaa tapahtumasarjaa) kuin että ajattelisi että ensin (syy ja seuraus) olisi ollut joku vielä paljon monimutkaisempi, peräti järjellinen olento, joka sitten loisi tälläisiä monimutkaisia systeemeitä.
Itse asiassa jos luojan olemssaolo joskus todentuisi, pitäisi keskustelu minkään alusta siirtää sen luojankin taakse, koska kun sellainen kaveri kun ei itse anna niitä vastauksia meille, ärsyttävä tyyppi sinänsä, mutta niinhän ne kaikki satuolennot ovat, jollain tapaa aina.
Tutustu kvanttifysiikan kansantajuisiin teoksiin, niin huomaat että maailma on paljon ihmeellisempi kuin me luultavasti pystymme edes koskaan puoliksi tajuamaan. Kaikki riippuu havaitsijasta ja tiivistyy siinä, koska havaitsija on osanen universumia.
Tiede ei sinänsä ole syypää maailman ongelmiin, päin vastoin se etsii vastauksia niihin. Tiede ei tuhoa sen paremmin ihmisten moraalista selkärankaa kuin taiteitakaan, eikä se riisu luonnonilmiöitä niiden kauneudesta, vaan antaa valtavasti lisäarvoa elämälle jos vain sen niin haluamme. Aina löytyy tuulimyllyihin potkijoita ja tietysti voi olla että kukaan ei sittenkään tiedä, mitään.
Suomalaisista tutkijoista löytyy kirjaa; on K.Engvistin Olemisen porteilla, E.Paloheimon Megaevoluutio sivuaa aihetta, jne.
Toivottavasti sait pikavastauksestani edes hieman lisävaloa tunnelin päähän, tutkimukset jatkuvat ja mikä ettei, juna etenee, ainakin näennäisesti.
Pientä lisävaloa;
http://www.cogs.susx.ac.uk/users/ahtivp/filosofia/filo2/node5.html
http://www.norssi.helsinki.fi/Home/FysKem/Kosmologia/Kurssi2000/Huomioitakosmologiasta.htm
http://butler.cc.tut.fi/courses/astrofys/smalli.html
http://personal.inet.fi/koti/reunanen/tieni/85gra/gkirjat/X0009_85bohm.htm
http://synapsi.net/
http://science.box.sk/
” se on todellisuus lainausmerkeissä, ei koskaan tositodellisuutta”
Mielenkiintoinen ajatus. Millä tavoin määrittäisit mikä olisi tositodellisuutta? Jos minä olen havaitsija, niin oletko sinä lainkaan oleva, vai oletko minun ajatusten tuottama subjektiivinen olio? Onko minun kädet tai silmät olevia vai onko minulla lainkaan kehoa? En tahtoisi millään uskoa ainakaan sitä vaihtoehtoa, ettei minua olisi, vaikka minulla ei ole itseni olemassa olemisesta mitään muuta kuin omiin havaintoihin perustuvaa tietoa (jos toiset ihmiset ovat minun tuottamia subjektiivisia olioita). Miten tosioleva määriteltäisiin?
olevainen on se tietysti se meistä riippumaton ympäröivä todellisuus, mutta kukaan ei tiedä onko se meistä riippumaton, me emme ainakaan ole todellisuudesta riippumattomia. Voihan olla että kaikki istumme sinisessä tynnyrissä jossa soivat pohjoiskorealaiset vallankumouslaulut, hermomme vain ovat kytketty siten että havaitsemme mitä havaitsemme, siis luomme illuusiomme. Voihan olla ja voihan olla, johonkin pitänee ainakin jossain asioissa luottaa, muutenhan tulisimme kaikki hulluiksi ja mistään ei voitaisi olla yhtä mieltä. Tosioleva (jos ajatellaan kaikkea lopullista) on varmastikin pyöreä 0 jos se nyt mitään kellekkään tarkoittaa, tiede selvittäkööt, filosofia on tässä ehkä liiaan "sisäsiittoista". Itsestä/minästä ja sen kokemisesta on käyty hyviä keskustelua täällä jonkin verran aiemmin, öitä, oi sinä.
"se meistä riippumaton ympäröivä todellisuus"
Mitä tämä meitä ympäröivä tosioleva olisi?
"me emme ainakaan ole todellisuudesta riippumattomia"
Siis onko jokin meitä ympäröivä, joka itsessään on olemassa ja on sellainen, joka määrittää myös meidän olemisemme? Olisiko se silloin myös meitä älykkäämpi?
en tarkoittanut mitään mystistä olevaista jonka voisi ehkä kuvitella olevan ympärillämme, tarkoitin luontoa ympärillämme, sitä mikä jatkuu ainakin n. 15 miljardin valovuoden päähän äkkiseltään, nykymittareilla katsottuna.
Tosin jonkun tässä keskustelussa mainitsema inflaatiomalli alkuräjähdyksessä tarkoittaisi sitä, että osa maailmankaikkeudesta ei ole havaittavissa, koska inflaatiomallin mukaan alun laajneminen olisi tapahtunut niin nopeasti, että sieltä "kauempaa" ei tule, tai ei ainakaan vielä ole tullut informaatiota säteilyn muodossa, meille asti tarkasteltavaksi.
Sitä kuinka suuri osa näin olisi maailmankaikkeudesta meiltä piilossa, sitä ei tiedä kukaan ja siinä mielessä meitä todellakin ympäröisi isompi, tuntemattomampi todellisuus, mitä jo hieman tunnettu, havaittu maailmankaikkeutemme osa edustaa, jos malli siis on oikeassa.
Toisaalta voinemme hyvin otaksua että se näkymätön osa olisi samanlaista kuin havaittavissa olevassa maailmassa, koska luonnonlait ovat kaikkialla samat ja aineen jakautuminen on alkujaan ollut kosmoksessa erittäin tasalaatuista, varsin luotettavien havaintojen perusteella.
Hiljattain saatiin otettua tietynlainen valokuva ajalta 300 000 jälkeen alkuräjähdyksen, siis ennen kuin oli edes atomeita ja siitä nähdään vain erittäin pieniä poikkeamia eri alueilla aineen jakautumisessa. Toisaalta ilman noita pienen pieniä sopivia poikkeamia ei olisi voinut nykytiedon mukaan syntyä tähtiä, ei galakseja, ei planeettoja ja näin ollen meitäkään.
Kysymyksesi loppuosaan voisin heittää vielä, että jos me todellakin istumme kaikki siellä sinisessä tynnyrissä ja katsellaan vain jotain hermojemme projektiota, niin mitä tynnyrin, sen ulkopuolella sitten olisi? Pitänee vissiin lähteä katsomaan ja tämähän se tiedettä ajaakin, loputon kiinnostus itseään kohtaan, johon parhaiten tutustumme tutustumalla kotiimme, universumiin, joka meidän kiinnostuksemme yleensä ottaen mahdollisti.
Toisin sanoen, vaikka universumi olisikin silkkaa sattumaa, kuten näyttää, niin meidän olemassaolomme, se taas on silkkaa välttämättömyyttä, koska universumissa selvästi on sellaiset asetukset, että se luo elämää ja tietoisia, pohtivia olentoja. Tässähän sitä jo on paljon ololle tarkoitusta, tosin kukaan ei tiedä vielä välttämättömyyden että sattuman suhdetta, eikä sitä olemmeko yksin koko roskassa, tutkimukset jatkuvat.
Vaikka ollaan kaikki jossain tietokoneesa sijaitsevassa pelissä jota joku pelaa? Se että sinulla on sellainen olo että olet olemassa, ei tarkoita sitä että olet. Jos me ollaankin jossain humanoidien elämäsimulaattorissa, missä ne testaa mitä virheitä ei tulis tehdä. Ihmiskunta pääsee kyllä highscore-listalle virheissä.
>>Vielä kysyisin, onko tätä ei-olevaa, joka voi itsessään muuttua olevaksi vielä olemassa (tyhmä kysymys, jos sitä olisi niin eihän se olisi ei-olevaa : )?
väliin että hieno vastaus, melkein kuin kirjasta suoraan. Tuossa on kuulema vielä sellainenkin hassun hauska mahdollisuus, että ns. alun inflaation myllerryksessä maailmankaikkeuden jonkun määreen energiataso olisi virittynyt hieman huteralle tasolle ja jossain päin universumia saattaa olla vaikkapa juuri nyt piste, sellainen jossa viritys laukeaa ja siitä pisteestä leviää ei mitään valonnopudella, syöden tämän meille kovin olevaisen kvanttivaahdon takaisin virtuaalihiukkasten olemattomaan "tyjyyteen".
Ehkä jostain luonnonlakien desimaaleista löydetään joskus tämä tälläinen poikkeama ja se on sitten meilläkin kaikki kovin yhdentekevää kaikki spekulaatiot, kun tuo mahdollinen energiavirityspommi palaa luonnon vaatimalle tasolle, meidän talon kohdalla.
Ainakin kahvi läikkyy pahasti ja saattaa joku tämä tälläinen tietoisuuden kummajainen herätä universumista n. 923745097x722537qi82435, kuten joskus viikonlopun jälkeen on kuulemani mukaan joillekin mm. käynyt, tai esim. niin käynyt joissain mielenliikutushihhulointikokouksissa.
” tyhjö kuohuu hirveitä määriä virtuaalienergiaa, josta putkahtelee Einsteinin kaavan E= mcc mukaan virtuaalihiukkasia”
Ajatteletko, että tyhjössä siis on jotakin? Onko silloin avaruutta, jossa ei ole mitään olevaa, ollut koskaan olemassakaan vai onko aina ollut jotain? Onhan energiakin jotain olevaa vai tarkoitatko virtuaalienergialla jotain energiaa joka … on olemassa millä tavalla?
Kvanttikosmologia menee järjestelmänä omien populaarikirjallisuusharrastelijan matemaattisten taitojeni ohi, joten pitää vain uskoa, että alan gurut kertovat teorioistaan totuuden parhaimpien taitojensa mukaan.
Ymmärrykseni mukaan tuo puheenaoleva tyhjö asustaa jossakin alkeishiukkasten kokoluokan uumenissa kaikkialla. Siellä tyhjössä ei ole "mitään", mutta sellaisessa kokoluokassa kvanttiepämääräisyys "sallii", että tyhjästä "oteteen lainaa" virtuaalihiukkasparin syntyenergian verran, jos laina maksetaan takaisin niin nopeasti, ettei maailmankaikkeus ehdi huomata sitä.
Pitkäaikaisempi laina on laiton, joten mustan aukon pintaoperaatioissa syntyvä säteily peritään mustan aukon massasta, joka siten "kiehuu kuiviin"
Jos tyhjön energiaa onnistuttaisiin vapauttamaan hallitusti, olisi se ikiliikkuja ja avaruusalusten maailmankaikkeudenmainio vauhditusjärjestelmä, mikäli lainajärjestelyillä velat onnistuttaisiin vielä siirtämään vaikka kuvitteellisen rinnakkaisuniversumin maksettaviksi.
"että tyhjästä "oteteen lainaa" virtuaalihiukkasparin syntyenergian verran"
Tämä vähän kiinnostaa, että onko sellainen tyhjö sitten kuitenkaan pelkkää ei-olevaa, jos siinä on olemassa mahdollisuus tuottaa jotain olevaa. Eikö tässä tule jotain ristiriitaa logiikan kanssa? Eikö tämä potentiaali itsessään ole jo jotain? Näin maalaisjärjellä ajatellen epäilyttää, kuinka voisi lainata jotain mitä ei ole? (jos voi niin rahahuolet loppuu :)
" Tuossa on kuulema vielä sellainenkin hassun hauska mahdollisuus, että ns. alun inflaation myllerryksessä..jne.."
Muistelen lukeneeni jostakin, että _periaatteessa_ tälläinen "oikea tyhjiö" -kupla voitaisiin tekaista vahingossa hiukkaskiihdyttimessä. Silloin ei olisi enää kenelläkään kivaa.. ;)
pystymme toteuttamaan, sen me toteutamme. Toivokaamme että pystymme jatkossa toteuttamaan vain tulevaisuuteen tähtääviä, ihmiselle hyviä jutskia, vaikka olishan siinä toisaalta tietynlaista munaa rojauttaa koko paska kvanttivaahdoksi jumalien olutlasiin ja sitä kautta taas kiertoon.
Maalaisjärjen ja logiikan voi ripustaa naulakkoon siksi aikaa, kun seurustelee kvanttifysiikan kanssa. Riittävän pienissa maisemissa maailma muuttuu kovin kummalliseksi.
Kvanttikummajaisuuksia enemmän minua kiehtoo mailmankaikkeuden sisällysluettelo. Mitä pidmmälle kosmologia kehittyy, sitä vähemmän tuntuu olevan tietoa siitä, mistä maailmankaikkeutemme rakentuu. Nykytietämyksellä me voimme havaita sähkömagneettisesen spektrin välityksellä vain muutaman prosentin maailmankaikkeuden kokonaismassasta tähtinä ja galakseina. Näkymättömänä tavallisena aineena piileslelee prosentin osina mahdollisesti ruskeita, valkoisia ja mustia kääpiöitä. Kuumana näkymättömänä aineena massallisia neutriinoja, kylmänä näkymättömänä aineena vielä ventovieraita Higgsin hiukkasia ja teoreettisena mahdollisuutena tavallisen aineen supersymmetriset verrokit, parisenkymmentä s-alkuista erispinillistä speilikuvaa, joista pienimpiin toivotaan törmättävän Cernin uuden kiihdyttimen valmistuttua kohtapuoliin.
Piileskelee avaruuden uumenissa mahdollisesti säieteoreettisia, mutta kosmismittakaavaisia jänteitäkin äärimmäisyysalun muistona.
Uutuutena, vasta äskettäin arveltuna löytönä, suunnilleen puolet sisällysluettelosta on kosmista suurten etäisyyksien käänteispainovoimaa, josta ei oikeastaan tiedetä yhtään mitään muuta, kuin että se kiihdyttää maailmankaikeuden laajenemista.
Kun aineella on varjomaisuutena olemassa antiaineensa, onkohan antiaineellekin olemassa supersymmetrinen kumppanuuspuolensa? Ja kaikista noista teoreettistodellisista kummallisuuksista koostuu ties mitä avaruusrakenteita, mitkä jäävät painovoimavaikutuksia lukuunottamatta toistaiseksi havaitsemattomiin.
Kysymyksesi lausumattomista kerrostumista olin lukevinani havaitsemattoman kysymyksen Jumalan mahdollisesta olinpaikasta. Epäpanteismisena Hän ei oleskele luomassaan aineessa, vaikka poikansa ottikin aineen muodon, eikä olinpaikkaansa ole paljastanut. Kuvitteellisena spekulaationa vapaata tilaa saattaisi olla runsain määrin kaikkialla säiteoreettisesten itseensä käpertyneiden reilun puolentusinan ulottuvuuden maisemissa, mutta tuskinpa Hän jättäytyisi meidän kuvittelujemme ulottuville edes sielläkään.
Luotua näkymätöntä maailmaa voisi piileskellä supersymmetrisissä ulottuvuuksissa, koska siellä tasoilla, erispinillisyydessä, vallitsee "piittaamattomuus normaaliaineesta".
Ja toisaalta tuon kuplan luomiseen hiukkaskiihdyttimessä tarvittaneen muistikuvani mukaan niin paljon energiaa, että edes koko ihmiskunta ei ole toistaiseksi kuluttanut sitä sellaista määrää. Joten voimme siemailla oluitamme rauhassa, toistaiseksi...
jos kaksi hiukkasta kumoavat toisensa, niin toinen on materiaa ja toinen antimateriaa. Eli musta-aukko lihoo tai laihtuu riippuen mitä se syö. Muistakaa liikunta!
Yhdet paukuttaa hiukkasia toisiinsa jossain CERNissä ja saa aikaan hiukkasia mitä ei ollut olemassakaan. Joku kaunis päivä taas kun siellä valot himmenee niin kadotaan kokonaan.
On materialle vastakkainen olomuoto. Onhan ne jo nytkin mitanneet, että tarkasteltaessa jonkun tähden lähettämää valoa, sen valo taittuu kuin välissä ois perkuleesti jotain. Mutta ei vain ole. Eli jokin siellä taittaa vetovoimallaan valoa, mutta ei ole siellä.
..
Tuo perustelu on ollut tunnettu jo aikojen alusta (raamatussakin luullakseni). Muodollisesti täsmällisempään muotoon ovat sitä veivanneet mm. keskiaikaiset kristityt ja islamilaiset teologit, tunnetuimpana kai Tuomas Akvinolainen. Varmaan muiden uskontojen piiristä löytyy samaa pohdintaa.
Puhtaan uskovainen näkemys aiheesta Suomeksi : http://gamma.nic.fi/~shn/tekstit/netkosmo.htm
Muuten hyvä tiivistys, mutta äkkiseltään näyttäisi virheeltä ainakin se, että on liian raakaa väittää esim. että syklinen maailmankaikkeus olisi luonnonlakien vastainen. Ei mitenkään välttämättä.
Bing Bang on fysikaalinen teoria ja niinpä Ateisti voi kritisoida kosmologista argumenttia fysiikan keinoin esmes tähän tapaan
I Järkeily singulariteetin ominaisuuksilla
1) Big Bang singulariteetti (siis yksi ainoa piste sisältäen koko maailmankaikkeuden) on maailmankaikkeuden varhaisin alkupiste
2)Maailman varhaisin alkupiste on täysin liikkumaton ja eloton. 2) Seuraa 1):stä koska singulariteetissa on ääretön lämpötila, ääretön tiheys, äärettömästi kaareutuneet ulottuvuudet jne.
3) Itse singulariteettia ei ohjaa mikään fysiikan laki (kyseessä on ainoa maailmankaikkeus) ja niinmuodoin ei ole takuuta siitä että se jossain vaiheessa alkaa sylkemään sellaisia partikkeleita ja hiukkasia, joista syntyy liikettä ja lopulta elämää.
1) - 3) seuraa taas
4) Maailmankaikkeuden ensimmäinen tila ei välttämättä johdakaan sellaiseen maailmankaikkeuden tilaan, jossa olisi lopulta liikettä (ja elämää)
JOTEN ateisti voi argumentoida, että hähää ! mikäli Jumala olisi tosiaan luonut maailmankaikkeuden, olisi hän tehnyt sen niin, että 1) kohdasta seuraa Välttämättä elämän synty. Ainakin jos kyseessä on siis juutalais-kristillinen Jumala
II Syy ja seuraussuhteiden olemassaolo
Teistinen kosmologinen argumentti nojaa siihen, että kaikella on syy-ja suraussuhteet (kausaliteetti). Mutta esimerkiski kventtimekaniikassa tiedetään että materiaa todella syntyy tyhjästä. Tyhjiössä tapahtuu ns. kvanttifluktuaatioita, jotka synnyttävät hiukkas-antihiukkas pareja ihan itsessään.
III - ... Muitakin perusteluja ateistiselle Bing Bang argumenteille on olemassa, mutta ne ovat aika hienosyisiä ja kovan todistelun takana (niinkuin tietysti teistinenkin näkemys)
Tunnustetaan: Valvoja ei näitä saivarteluja omasta päästään keksinyt vaan editoi mm. täältä : http://www.infidels.org/library/modern/quentin_smith/bigbang.html
Lisää posmotusta vaikka http://setis.library.usyd.edu.au/stanford/entries/cosmology-theology/
Aiheesta on tietysti kirjoitettu kirjojakin, tosin englanniksi ks. vaikka http://www.arn.org/arnproducts/books/b042.htm missä teisti ja ateisti esittävät ómat perustelunsa Bing bangin käyttökelpoisuudesta kosmologisen argumentin perusteluun.
Whoaa
"Nyt kysyisin, mikä aine tai energia tai jokin muu oleva on sellaista lajia, että se itsessään voi muuttua ei-olevasta olevaksi ilman mitään ulkopuolista voimavaikutusta"
Ei mikään ja koko kysymyskin on aivan absurdi. Miten jokin joka ei ole olemassa voisi muuttua joksikin. Mutta vastaus on samaa lajia kuin uskovaistenkin. Kuka on luonut Jumalan? Ei kukaan, tietenkään. Jumala on ollut aina olemassa. Samaa vastausta voidaan käyttää tietenkin myös materian/energian olemassaolon selitykseen. Se on aina ollut olemassa. Tässä ei mielestäni ole mitään ihmeellistä ja tämä tieteellinen selitys kuulostaa jopa järkeenkäyvältä. Materia/energia on olemassa, sen tiedämme. On huomattavan paljon kohtuullisempaa olettaa että se on ollut olemassa aina kuin se, että jokin olio, jonka olemassaolosta emme tiedä mitään, olisi aina ollut olemassa ja vieläpä luonut kaiken sen minkä tiedämme todeksi olevaksi. Toisin sanoen Jumala on turha hyppäys oletusten ketjussa.
"Toisin sanoen Jumala on turha hyppäys oletusten ketjussa. "
Jos Jumala on luonut kaiken, hänellä voi olla syynsä siihen. Hän on saattanut ne syynsä jopa ilmaista ihmisille. Kaikella voi olla silloin merkitys.
Jos kaikki materia tai energia on aina ollut muodossa tai toisessa, sillä ei ilmeisesti ole mitään syytä olla? Mikään mikä on, ei ole siis aiheesta, vaan on täysin merkityksetöntä? Mitä silloin on elämä? Jos kaikki mitä on, on tämä näkyvä, mikä saa siemenen itämään? Jos ihminen valmistaa siemenen, ei se taida toimia? Mitä on elämä? Etkö sinä ole muuta, kuin raaka-aineittesi summa vahingossa tuohon muotoon sekoittuneena?
vielä tästä minäkin kun kerran puheeksi otit. Kysytkö oikeita kysymyksiä, ei luonnolla ole mitään moraalia eikä tarpeita kysellä, se vaan niin sanoakseni panee vaan ja ihminen vasta kyselee omituisia kysymyksiään.
Ihminen taisi muuten rakennella hiljattain elämäntapaista, tosin polioviruksen mutta enihuu: http://www.newscientist.com/news/news.jsp?id=ns99992539
Loppuosasi kysymykset vaivaavat kaikkia ihmisiä kaikkina aikoina, myös niitä uskontojen perustajia jotka yhteiskuntarauhan säilyttämiseksi keksivät meille tarinoita näkymättömistä olennoista jotka muka olisivat luonnonlakien yläpuolella ja siten varsin peljättäviä otuksia. Ja turhia kuin mitkä.
Elämän tarkoitus on pitää elämää yllä ja mitäpä muuta se voisi ollakkaan, eikun siis bongaan naissii ja heinäkuun helteet jatkukoot maailman tappiin.
"Jos kaikki materia tai energia on aina ollut muodossa tai toisessa, sillä ei ilmeisesti ole mitään syytä olla?"
Pitääkö olla joku syy muka? Materia ja energia ovat puhtaita, ei niiden tartte miettiä mitään.