...pienen siivun sitä todellisuutta mitä asunnottomat joutuvat vuositolkulla kokemaan.
Olin 8 kk työttömänä ja sinä aikana vuokrakämppääni tuli putkiremontti. Aamulla 6.30 tulivat remonttimiehet jyräämään rakenteita pirstaleiksi. Patja rullalle ja kaappiin. Sitten katuja mittaamaan. Töölön aamukahvilat tulivat tutuiksi. Uimahallissa pari tuntia ja sitten kirjastoon. Loppupäivän maleksin keskustan kaupoissa ja puiston penkeillä. Muutaman kerran viikossa työkkärin nettipäätteellä vapaita työpaikkoja etsimässä. Illalla joskus seitsemän jälkeen paskaiseen yksiöön. Patja kaapista, nukkumaan ja aamulla sama rundi. Sanon vaan, että olivat helvetilliset 6 kuukautta. Sinä aikana opin suhtautumaan ihan eri tavoin ihmisiin, jotka joutuvat kokemaan sitä kierrettä jatkuvasti vuodesta toiseen usein ilman toivoa paremmasta.
Sain onneksi uuden työpaikan ja uuden asunnon. Vanhaan kämppään tuli niin paljon traumaattisia muistoja, että oli pakko lähteä kun tilaisuus tuli.
Pientä tämä oli sen rinnalla mitä asunnottomat poloiset joutuvat kokemaan. Olen löytänyt kokemastani kuitenkin myös hyviä puolia. Elämääni on tullut inhimillisempi suhtautuminen kanssaihmisiin ja ymmärrän puutteessa olevia paljon paremmin. Paljon turhaa röyhelöä elämästäni jäi tuona aikana pois ja eräänlaisesta askeettisuudesta olen löytänyt paljon iloa.
Olin 8 kk työttömänä ja sinä aikana vuokrakämppääni tuli putkiremontti. Aamulla 6.30 tulivat remonttimiehet jyräämään rakenteita pirstaleiksi. Patja rullalle ja kaappiin. Sitten katuja mittaamaan. Töölön aamukahvilat tulivat tutuiksi. Uimahallissa pari tuntia ja sitten kirjastoon. Loppupäivän maleksin keskustan kaupoissa ja puiston penkeillä. Muutaman kerran viikossa työkkärin nettipäätteellä vapaita työpaikkoja etsimässä. Illalla joskus seitsemän jälkeen paskaiseen yksiöön. Patja kaapista, nukkumaan ja aamulla sama rundi. Sanon vaan, että olivat helvetilliset 6 kuukautta. Sinä aikana opin suhtautumaan ihan eri tavoin ihmisiin, jotka joutuvat kokemaan sitä kierrettä jatkuvasti vuodesta toiseen usein ilman toivoa paremmasta.
Sain onneksi uuden työpaikan ja uuden asunnon. Vanhaan kämppään tuli niin paljon traumaattisia muistoja, että oli pakko lähteä kun tilaisuus tuli.
Pientä tämä oli sen rinnalla mitä asunnottomat poloiset joutuvat kokemaan. Olen löytänyt kokemastani kuitenkin myös hyviä puolia. Elämääni on tullut inhimillisempi suhtautuminen kanssaihmisiin ja ymmärrän puutteessa olevia paljon paremmin. Paljon turhaa röyhelöä elämästäni jäi tuona aikana pois ja eräänlaisesta askeettisuudesta olen löytänyt paljon iloa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olipas pitkä remontti!
Tuollaisesta kokemuksesta voi sairastua vakavaan masennukseen. Pidä nyt itsesi lämpimänä ja hyväntuulisena.
Tästä maailmasta löytyy niin paljon kauheuksia, ettei niitä tarvitse toivoa kokevansa. Kyllä asioita voi ymmärtää, mutta miten kaikkia voisi auttaa, kun ei voi tehdä mitään.
Asuntoja pitäisi kyllä olla. Onhan niitä joissakin kunnissa tyhjillään, miksiköhän?
periaatteessa ei kenenkään tarvitse asua remontin
aikana kämpässä.eli kunnan tai taloyhtiön pitää
homata aina toinen kämppä kun remontti alkaa ja
jos ei hommaa niin niiltä kuukausilta saa vuokrahelpotusta tai vuokraa ei tarvitse maksaa.
huippuunsa nuo sinun viimeisessä kappaleessa mainitsemasi asiat.
Hänhän on rakentanut oman "kivilinnan" Pasilan metsiin ja elää täysin yhteiskunnan ulkopuolella, etenkin rahatalouden. En nähnyt tuota eilistä dokumenttia hänestä, mutta kuulin lyhyen radiohaastattelun. Mielenkiintoinen persoona. Googlekin tuntee hänet.