Vihollinen on aivan lähellä !

Olisihan ne toki voineet olla kahvikutsutkin. Tuo tarinan tosi minä järjästelee sellaisiakin ja monenmoista muuta. Toivottavasti pääset varsinaista jutun juurta järsimään.

Vihollinen on minä itse!

Uskovan pahin vihollinen ei ole Saatana eikä toiset ihmiset - eipä olosuhteetkaan joiden keskelle meidät on johdatettu elämään - vaan ”minä itse”.

”Minä itse” on kaikkien hengellisten siunauksien este, sillä se on päättänyt pysyä sydämen valtaistuimella ja puolustaa uskonnollisuuttaan ja opillisia näkemyksiään viimeiseen hengenvetoon kuin naarastiikeri pentujaan.

old_profile_20123 kirjoitti:

Vihollinen on minä itse!

Uskovan pahin vihollinen ei ole Saatana eikä toiset ihmiset - eipä olosuhteetkaan joiden keskelle meidät on johdatettu elämään - vaan ”minä itse”.

”Minä itse” on kaikkien hengellisten siunauksien este, sillä se on päättänyt pysyä sydämen valtaistuimella ja puolustaa uskonnollisuuttaan ja opillisia näkemyksiään viimeiseen hengenvetoon kuin naarastiikeri pentujaan.

ajatuksesi ei voi olla yhtään enempää tai vähempää, vaan just so oikeassa kuin oikeassa olla voidaan!

old_profile_19033 kirjoitti:

ajatuksesi ei voi olla yhtään enempää tai vähempää, vaan just so oikeassa kuin oikeassa olla voidaan!

Kiitokset kannanotostasi. Rohkaisevaa.

Aloitukseni tarkoitus on herättää meitä uskovaisia katselemaan arkielämämme ongelmia raamatun ilmoituksen valossa. Vasoinkäymisemme ja epäonnistumisemme syyt voivat olla lähempänä meitä itseämme kuin suostumme näkemään. Onhan helpompaa panna lankeemukset ja epäonnistumiset paholaisen, kanssamatkaajien tai seurakunnan lukuun kuin myöntää, että ongelmien ydin onkin minä itse.

Omassa elämässäni olen huomannut, että minä on minun suurin ongelmani. Ihmetellen tutkin raamatun ilmoitusta, että Jumala on Lunastuksessa puuttunut tähän ongelmaani perinpohjaisella tavalla. En osaa ilmaista tätä niinkuin tahtoisin sen veljieni ja siskojeni kanssa jakaa. Salli minun sanoa se vaikkapa näin, että asia on kohdallani ikäänkuin kesken vaikka se Ristillä on tullut lopulliesti jo hoidetuksi.

old_profile_20123 kirjoitti:

Vihollinen on minä itse!

Uskovan pahin vihollinen ei ole Saatana eikä toiset ihmiset - eipä olosuhteetkaan joiden keskelle meidät on johdatettu elämään - vaan ”minä itse”.

”Minä itse” on kaikkien hengellisten siunauksien este, sillä se on päättänyt pysyä sydämen valtaistuimella ja puolustaa uskonnollisuuttaan ja opillisia näkemyksiään viimeiseen hengenvetoon kuin naarastiikeri pentujaan.

Jokaisen ihmisen pahin ja tietyssä mielessä ainoa vihollinen on tietysti Saatana. Eräs sen taktiikka on sitoa ihmisen vapaudenkaipuu illuusioihin ja kääntää asetelma päälaelleen, jolloin ihminen kuvittelee Jumalaa vapaudenriistäjäksi eli vihollisekseen.
Sellainen ihminen todellakin syntitilassaan elää vihollisuudessa Jumalaa kohtaan.

Mutta on olemassa eräs jossa Saatana on täysin voitettu, tuo eräs on Jeesus Kristus, joka sanoo vihollisestaan ja vihollisestamme:
"Minussa hänellä ei ole mitään."
Niinpä kaikki minkä kautta vihollisella on jotain meissä uskovissa, jotka olemme Kristuksessa, on ne elämän alueet joita emme ole antaneet Hänelle vaan joista pidämme kiinni itse. Niissä hallitsee oma minä.

Tätä kautta on ihan totta että uskovan pahin "vihollinen" on oma minä.
Siksi uskoville on annettu risti.

Huolestuttavaa on että tänä aikana yhä useammat uskovat ajattelee ristiä vain jonakin johon naulittuna Jeesus kuoli, mutta ristin teologista merkitystä oman elämän suhteen ei tajuta.
Toki meille on Raamatussa kerrottu että näin tulee kristikunnan keskellä käymään viimeisinä päivinä. Rakkaus kylmenee. Etsitään omaan korvasyyhyyn mieluisia opettajia välittämättä enää polvillaan kysyä Herran edessä mikä oikeasti on totta. Vastuu omasta hengellisyydestä sälytetään muiden harteille jne.
Vaikka tämä kehitys on ilmoitettu ja emme sille oikeastaan mitään voi, silti on loppuun asti pidettävä yllä Sanan totuuksia ja niin moni sellainen joka on eksymäisillään tai jo eksynyt lihallisen korvasyyhynsä tähden, voi vielä kokea totuuden piston sydämessään ja palata Kristuskeskeiseen armoon, tämän eksytyksen ajan keskellä.

Paljon on Jumala jättänyt ihmisen omaan päätäntävaltaan.

* *

Oma minä voi kiistellä opinkappaleista, mutta lienet kanssani yhtä mieltä että oma minä voi vetäytyä myös opittomuuteen, eräänlaiseen mystiikkaan ja esoterismiin, jossa tavoitellaan vain oppien tuolla puolen olevaa "kokemusta". Kumpikin ääripää on kristillisyydelle vieras ja johtaa harhoihin.

Edellisessä (opinkappaleet ja oma minä) meillä voi olla oikea muoto, mutta sisältö joko kokonaan puuttuu tai sitä ei osata elää todeksi, jonka seurauksena hyväkin asia voi olla vihollisen käytössä lihallisuutemme kautta kun toteutamme raamatullisia näkemyksiä, saaden aikaan epäraamatullisia tuloksia: puoluemielisyyttä, turhaa riitaa, oman itsen pönkittämistä, tietopuolista asennoitumista rakkauden kustannuksella.

Jälkimmäisessä (kokemuskeskeisyys ja oma minä) ihmisellä ei sitten ole kumpaakaan, ei muotoa eikä sisältöä, koska se sisältö joka on ei ole kristillinen. Esimerkiksi joogan ja meditaation harrastajat voi nimittää kokemustaan kaikkialliseen Kristushenkeen sulautumiseksi tai Pyhäksi Hengeksi, mutta kristillinen sanasto ei muuta asiaa miksikään. Vaikka ajatellaan että juuri tuossa kaikkiallisuuden kokemuksessa "oma minä" sulaa pois kosmiseen rakkauteen ja veljeyteen jne., tosiasia on että ihminen tätä kautta palvoo itseään ja Jumalasta erillistä itseyttään jumaluutena. Tuollaiseen "henkiseen kasvuun" ja "itsetietoisuuden kehittymiseen" liittyvät harjoitukset ja mahdollisesti askeettinen elämäntapa eivät missään määrin ole sitä ristin kautta tapahtuvaa ja Kristuksen sisälliseen tuntemiseen johtavaa kasvua josta Raamattu puhuu, vaan kyseessä on perkeleellinen harha.

Myös kristitty voi eksyä ns. kokemuskristillisyyteen ja ilmiöiden perässä juoksemiseen jossa on omat vaaransa. Siksi tarvitaan julistusta rististä. Oikeaa ja tasapainoista julistusta jonka seurauksena on dynaaminen, voimaperäinen kristillinen elämä, ei jokin sellainen "risti vain"-opillisuus jossa jälleen kerran on oppilauseita ja muotoja mutta ei intohimoa varsinaiseen sisältöön eli Kristukseen, joka merkitsee voittavaa elämää:
MINUSSA HÄNELLÄ EI OLE MITÄÄN.
Ylistys Jumalalle!

* *

Kristityn vaelluksen kirjoittaja Bunyan kuvaa teoksessaan "Pyhä sota" uskovaa hyvin varustettuna kaupunkina jota vihollinen piirittää.
Kaupunki on täysin suojattu eikä vihollisella ole minkäänlaista mahdollisuutta päästä sen suojamuurien sisälle valloittamaan sitä. Tekeytyköön vihollinen kuinka mahtavaksi tahansa suojamuurit ovat moninkertaisesti mahtavammat ja pitävät sen loitolla.
Ainoa väylä mitä kautta vihollisen hallintavalta voi päästä kaupunkiin sisälle turmelemaan sitä ja lopulta anastamaan sen haltuunsa, ovat kaupungin portit!
Niitä ei voida avata ulkoapäin väkivalloin, ainoastaan sisältä käsin. Vain uskova itse voi avata sisimpänsä portit Saatanalle ja sen salakavalille hyökkäyksille.
Bunyanin mukaan nuo portit ovat silmäportti, kuuloportti ja suu-portti.
Mitä antaudumme katselemaan ja mitä kuuntelemaan, eli millaisilla asioilla itseämme ja sisäistä elämäämme ruokimme, sekä myöskin mitä antaudumme puhumaan.

"Yli kaiken varjeltavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee..."

mamabeard kirjoitti:

Jokaisen ihmisen pahin ja tietyssä mielessä ainoa vihollinen on tietysti Saatana. Eräs sen taktiikka on sitoa ihmisen vapaudenkaipuu illuusioihin ja kääntää asetelma päälaelleen, jolloin ihminen kuvittelee Jumalaa vapaudenriistäjäksi eli vihollisekseen.
Sellainen ihminen todellakin syntitilassaan elää vihollisuudessa Jumalaa kohtaan.

Mutta on olemassa eräs jossa Saatana on täysin voitettu, tuo eräs on Jeesus Kristus, joka sanoo vihollisestaan ja vihollisestamme:
"Minussa hänellä ei ole mitään."
Niinpä kaikki minkä kautta vihollisella on jotain meissä uskovissa, jotka olemme Kristuksessa, on ne elämän alueet joita emme ole antaneet Hänelle vaan joista pidämme kiinni itse. Niissä hallitsee oma minä.

Tätä kautta on ihan totta että uskovan pahin "vihollinen" on oma minä.
Siksi uskoville on annettu risti.

Huolestuttavaa on että tänä aikana yhä useammat uskovat ajattelee ristiä vain jonakin johon naulittuna Jeesus kuoli, mutta ristin teologista merkitystä oman elämän suhteen ei tajuta.
Toki meille on Raamatussa kerrottu että näin tulee kristikunnan keskellä käymään viimeisinä päivinä. Rakkaus kylmenee. Etsitään omaan korvasyyhyyn mieluisia opettajia välittämättä enää polvillaan kysyä Herran edessä mikä oikeasti on totta. Vastuu omasta hengellisyydestä sälytetään muiden harteille jne.
Vaikka tämä kehitys on ilmoitettu ja emme sille oikeastaan mitään voi, silti on loppuun asti pidettävä yllä Sanan totuuksia ja niin moni sellainen joka on eksymäisillään tai jo eksynyt lihallisen korvasyyhynsä tähden, voi vielä kokea totuuden piston sydämessään ja palata Kristuskeskeiseen armoon, tämän eksytyksen ajan keskellä.

Paljon on Jumala jättänyt ihmisen omaan päätäntävaltaan.

* *

Oma minä voi kiistellä opinkappaleista, mutta lienet kanssani yhtä mieltä että oma minä voi vetäytyä myös opittomuuteen, eräänlaiseen mystiikkaan ja esoterismiin, jossa tavoitellaan vain oppien tuolla puolen olevaa "kokemusta". Kumpikin ääripää on kristillisyydelle vieras ja johtaa harhoihin.

Edellisessä (opinkappaleet ja oma minä) meillä voi olla oikea muoto, mutta sisältö joko kokonaan puuttuu tai sitä ei osata elää todeksi, jonka seurauksena hyväkin asia voi olla vihollisen käytössä lihallisuutemme kautta kun toteutamme raamatullisia näkemyksiä, saaden aikaan epäraamatullisia tuloksia: puoluemielisyyttä, turhaa riitaa, oman itsen pönkittämistä, tietopuolista asennoitumista rakkauden kustannuksella.

Jälkimmäisessä (kokemuskeskeisyys ja oma minä) ihmisellä ei sitten ole kumpaakaan, ei muotoa eikä sisältöä, koska se sisältö joka on ei ole kristillinen. Esimerkiksi joogan ja meditaation harrastajat voi nimittää kokemustaan kaikkialliseen Kristushenkeen sulautumiseksi tai Pyhäksi Hengeksi, mutta kristillinen sanasto ei muuta asiaa miksikään. Vaikka ajatellaan että juuri tuossa kaikkiallisuuden kokemuksessa "oma minä" sulaa pois kosmiseen rakkauteen ja veljeyteen jne., tosiasia on että ihminen tätä kautta palvoo itseään ja Jumalasta erillistä itseyttään jumaluutena. Tuollaiseen "henkiseen kasvuun" ja "itsetietoisuuden kehittymiseen" liittyvät harjoitukset ja mahdollisesti askeettinen elämäntapa eivät missään määrin ole sitä ristin kautta tapahtuvaa ja Kristuksen sisälliseen tuntemiseen johtavaa kasvua josta Raamattu puhuu, vaan kyseessä on perkeleellinen harha.

Myös kristitty voi eksyä ns. kokemuskristillisyyteen ja ilmiöiden perässä juoksemiseen jossa on omat vaaransa. Siksi tarvitaan julistusta rististä. Oikeaa ja tasapainoista julistusta jonka seurauksena on dynaaminen, voimaperäinen kristillinen elämä, ei jokin sellainen "risti vain"-opillisuus jossa jälleen kerran on oppilauseita ja muotoja mutta ei intohimoa varsinaiseen sisältöön eli Kristukseen, joka merkitsee voittavaa elämää:
MINUSSA HÄNELLÄ EI OLE MITÄÄN.
Ylistys Jumalalle!

* *

Kristityn vaelluksen kirjoittaja Bunyan kuvaa teoksessaan "Pyhä sota" uskovaa hyvin varustettuna kaupunkina jota vihollinen piirittää.
Kaupunki on täysin suojattu eikä vihollisella ole minkäänlaista mahdollisuutta päästä sen suojamuurien sisälle valloittamaan sitä. Tekeytyköön vihollinen kuinka mahtavaksi tahansa suojamuurit ovat moninkertaisesti mahtavammat ja pitävät sen loitolla.
Ainoa väylä mitä kautta vihollisen hallintavalta voi päästä kaupunkiin sisälle turmelemaan sitä ja lopulta anastamaan sen haltuunsa, ovat kaupungin portit!
Niitä ei voida avata ulkoapäin väkivalloin, ainoastaan sisältä käsin. Vain uskova itse voi avata sisimpänsä portit Saatanalle ja sen salakavalille hyökkäyksille.
Bunyanin mukaan nuo portit ovat silmäportti, kuuloportti ja suu-portti.
Mitä antaudumme katselemaan ja mitä kuuntelemaan, eli millaisilla asioilla itseämme ja sisäistä elämäämme ruokimme, sekä myöskin mitä antaudumme puhumaan.

"Yli kaiken varjeltavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee..."

vihollisen "varuskunta"varsinkin katolisessa maassa on sairaalan kappeli.Miksi?sairaalassa viettävät monet viimeset elon hetkensä,ja sielunvihollinen ei hellitä omistaan noin vain.Jos sinä nyt"henkeä täynnä"menet ja puhdistat kappelin ,niin siitä tulee siisti ja puhdas,mutta kohta se on vielä vahvempi vihollisen varuskunta.Miksi? Sillä samoinhan on Pyhän Hengen temppelin laita.

Kiitos viestistäsi.

Olen seurannut kirjoitteluasi ja ymmärtäväisiä vastauksiasi. Meillä on yhteys keskenämme ja siitä iloitsen.

Jokaisella Jumalan lapsella on noiden "teekutsujen" aika ja kokemus elämässään.

Alkutaipaleella ne tuntuivat peräti siunatuilta kutsuilta. Miten hyvin näinkään maailman ihmisten ja uskovaisten viat ja puutteet?

Mutta matkan jatkuessa Pyhän Hengen armollinen työ ja valo paljasti minusta itsestäni sanoin kuvaamattoman järkyttävää; siihen malliin kuin Jumala sanoo kansastaan Israelista, kun vertaa sitä Sodoman ja Samarian tyttäriin:"Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra: ei totisesti sisaresi Sodoma tyttärineen tehnyt sitä, mitä sinä...Ja Samaria ei tehnyt puoltakaan sinun syntiesi vertaa; mutta sinä olet tehnyt kauhistuksia paljon enemmän kuin he, niin että olet kaikilla kauhistuksillasi, joita olet tehnyt, saanut sisaresi näyttämään vanhurskailta." (Hes. 16:48a,51).

Jumalan Pojan evankeliumi ulottuu ongelmamme ytimeen, joka on minä itse. Tämä on oman minän kuolemantuomion paikka. Vanhan on kuoltava, koska sitä ei voi korjata eikä parantaa. Uusi elämä, jonka Hän armossaan meille antaa ei ole minäkeskeistä vaan Kristuskeskeistä elämää. Hän meissä ja me Hänessä.

Risti on Jumalan voima ja Jumalan viisaus!

old_profile_20123 kirjoitti:

Kiitos viestistäsi.

Olen seurannut kirjoitteluasi ja ymmärtäväisiä vastauksiasi. Meillä on yhteys keskenämme ja siitä iloitsen.

Jokaisella Jumalan lapsella on noiden "teekutsujen" aika ja kokemus elämässään.

Alkutaipaleella ne tuntuivat peräti siunatuilta kutsuilta. Miten hyvin näinkään maailman ihmisten ja uskovaisten viat ja puutteet?

Mutta matkan jatkuessa Pyhän Hengen armollinen työ ja valo paljasti minusta itsestäni sanoin kuvaamattoman järkyttävää; siihen malliin kuin Jumala sanoo kansastaan Israelista, kun vertaa sitä Sodoman ja Samarian tyttäriin:"Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra: ei totisesti sisaresi Sodoma tyttärineen tehnyt sitä, mitä sinä...Ja Samaria ei tehnyt puoltakaan sinun syntiesi vertaa; mutta sinä olet tehnyt kauhistuksia paljon enemmän kuin he, niin että olet kaikilla kauhistuksillasi, joita olet tehnyt, saanut sisaresi näyttämään vanhurskailta." (Hes. 16:48a,51).

Jumalan Pojan evankeliumi ulottuu ongelmamme ytimeen, joka on minä itse. Tämä on oman minän kuolemantuomion paikka. Vanhan on kuoltava, koska sitä ei voi korjata eikä parantaa. Uusi elämä, jonka Hän armossaan meille antaa ei ole minäkeskeistä vaan Kristuskeskeistä elämää. Hän meissä ja me Hänessä.

Risti on Jumalan voima ja Jumalan viisaus!

M jäi pois, mutta hauska nimimerkki olisi tuo "lupsiskin"

Runsasta siunausta myös Sinulle Ola!

Ho hoi! juu täällä olen, ja tulen kun kerkiän töiltäni? Runsasta siunausta veljeni ekivaari...Ola