Hesari ja kuntajako

Kepun puoluekone alkaa yskimään, jos tuo kuntajako toteutetaan. Yli neljänsadassa kunnassa lakkaa kuntapalkattujen puoluevirkailijoiden työ. Se on kuolinisku koko puolueelle, mutta hällä ja väliä.

Hesarin ehdotus oli maakuntajaotuksen ja seutukuntajaotuksen välimuoto. Sen huonona puolena oli, että yli puolet ehdotetuista kunnista jäisi ikä- ja verokertymärakenteeltaan ennalleen eli niitä jouduttaisiin tukemaan entiseen tapaan samalla, kun välimatkat pitenevät ja maakunnallinen hallinto säilyy kustannus- ja byrokratiarakenteena rinnalla.

Hesarin ehdotus tuskin kelpaa demareille ja kokoomuksellakaan. Valtapoliittisesti ja taloudellisesti se voi olla niille jopa huonoin vaihtoehto.

Kyllä Hesarin vaihtoehto on kuitenkin syytä ottaa muiden rinnalle tarkasteluun. Useinhan vaikeissa päätöksissä päädytään kompromisseihin, vaikka se olisi sitten kallein vaihtoehto.

Se vaatisi valtavat määrät pakkoliitoksia, johon ei eduskunnassa löydy tarvittavaa kannatusta.

Lisäksi koklipit kyllä pian huomaavat, että tuolla menettelyllä yhä suuremmassa osassa maata olisi kepu johtavana puolueena. Nykyisten kepukuntien ympäröimä koklipiläinen keskuskin muuttuisi kepualueeksi yhdistämisen myötä.

Minusta paras on se aluekuntamalli, jossa tosi suuri alue johtaisi kuntapolitiikkaa alueellaan ja tuottaisi suurta väestöpohjaa vaativat palvelut ja nykyiset kunnat jäisivät sen alaisiksi paikallisiksi toimeenpanijoiki. Näillä lähikunnilla olisi myös lähipalvelujen tuottamisessa omaa harkintavaltaa.

Näin demokratiakin lisääntyisi. Sekä lähikuntiin että aluekuntaan valittaisiin valtuusto vaaleilla. Nykyään näitä suuremmman väestöpohjan vaatimia palveluja tuotetaan mitä erilaisimmalla tavalla kuntien välisenä yhteistyönä, on erilaisia ja eri kokonpanolla olevia kuntainliittoja tuottamassa erilaisia palveluja, on suoraa kuntien yhteistyötä, on seutukuntia, maakuntia, akuekeskuksia ja lukematon määrä valtion aluehallinnon piirejä. Kaikki nämä voitaisiin yhdistää aluekuntaan tai valtionhallinnosta kyseen ollen piirien rajat voisitaisiin sovittaa aluekuntien rajoihin.

On hyvvin luonnollista, että puoluejohto ilmoittaa piirien edusmiehille, mitä mieltä puoluejohto on jostain asiasta, että piireissä asioihin kantaa ottavat tietävät tämän.

Lankian paimenkirjeessä ei siis ole mitään epätavallista, paitsi se, että media teki siitä julkistaessaan numeroa, mitä vastaaville paimenkirjoille harvoin tapahtuu.

Luonnolliset talous- jaa työssäkäyntialueet on jatkossakin olennainen pohja uusien, suurempien kuntien rajojen määrittelyssä. samalla tavallahan nykyisetkin kunnat ovat syntyneet sen mukaan, miten vesistöt, suot tai muut esteet rajoittivat liikkumnista tai kärrypolut ja joenuomat, myöhemmin tiet ja rautatiet helpottivat yhteyksiä.

Hesarin ehdotus on minustakin erinomainen pohja jatkaa asian kehittelyä.