mietityttää

muistakaahan uskovaiset,kun mietitte uskoanne..tuntuu loogiselta..eikö?

jossainvaiheessa kun ajattelet,että "ajatuksenihan on looginen"...nii rupeapa toteamaan ystävällesi jumalaa.

tehkääpä kavereinenne testi...ei tarviikku paperii ja kynää.ensin otetaan hmm..pullo..molemmat piirtää ja vertaa yhtäläisyyksii.sit laitetaan pikkasen vaikeempi..(nyt saa kirjottaa tekstiä)..valkonen väri...kaikki tää liittyy loogiseen ajatteluun eikö?nyt sit odotettu viimeinen piirustus...saa kirjottaa,tai piirtää..ihan kuin parhaaksesi näette,mutta nyt piirretään jumala.

jos kaverinne kanssa kuvat täsmää,nii tulkaa katsomaan minun luomustani.(annan sille loogisen perustelun..lupaan)

"eli käsitetää loogista ajattelua.mutta sitä mä en hiffaa et missävaiheessa tuo logisuus katkeaa ja miksi se katkeaa."

Rakkaus ja usko, rakastuminen ja uskoontulo muistuttavat hyvin paljon toisiaan. Myös kehityskaareltaan. Alussa uskova "leijuu" ja on onnensa kukkuoloilla. Pikkuhiljaa usko muuttuu luottamukseksi ja myös sellaisten asioiden hyväksymiseen Jumalassa, jotka kiusaavat. Rakkaushan ei ole vain toisen hyvien puolien näkemistä vaan nimenomaan sitä, että rakastaa kumppaniaan silloinkin, kun hän ei ole kovin ihana. Jumala ei ole aina ihana, hän on vaativa. Ihminen ei ole aina ihana, hän kiukuttelee jne.
Jos tiedät "Mutta suurin niistä on rakkaus."-tekstin, ymmärrät uskon ja rakkauden yheyden.

Vaikka me olisimme kuinka loogisia, mutta meiltä puuttuisi rakkaus, emme olisi mitään. Paavalin sanat ovat hyvin viisaat. Ilman rakkautta mikään hyvä ei toimi. Ja rakkaus on usein hyvin epälooginen. Rakkaus saattaa aiheuttaa sen, että ihminen hylkää ns. järjen ja toimii, kuten sydän sanoo.

Tietyssä asioissa loogisuus saattaa hävitä, mutta ilman loogisuutta ja järjenkäyttöä ihminen ei myöskään selviä hengissä. Muutenkuin toisten avun varassa.... Kummassakin tapauksessa minä uskon, että Jumala heiluu seassa. Järki on Jumalan lahja ihmiselle ja muut ihmiset ovat myös Jumalan lähettämiä silloin kun hätä on suurin. Toki avusta kiitos aina kuuluu myös ihmisille, mutta jos uskova auttaa muita, hänen ei pidä ylpistyä kiitoksesta. Toki tyytyväinen ja iloinen saa olla.

Loogisen ajattelun ja rakkauden suhde: Jos vanhempi käyttäytyy epäasiallisesti ja jopa väkivaltaisesti lastaan kohtaan, rakastaako lapsi silti vanhempaansa? Loogisesti ja järjellä ajateltuna ei, vaan vihaa. Mutta useiden psykologien mukaan lapsi on usein loppuun asti lojaali vanhempiaan kohtaan, koska lapsi rakastaa vanhempiaan ehdoitta. Hän on myös tietenkin täysin riippuvainen vanhemmistaan, mikä taas on loogista ihmisen selviytymisen kannalta.

Toisaalta taas loogista olisi se, että lapsi järkeä käyttämällä tajuaisi vanhemman vahingoittavan häntä ja kääntyvän niiden puoleen, jotka eivät sitä tee. Lapsi ei kuitenkaan usein toimi loogisesti. Miksi ei? Koska rakastaa vanhempiaan... Tai pelkää heitä. Tai muita ihmisiä. Pelko on rakkauden vastakohta ja myös este rakkaudelle.

niin missä vaiheessa uskovilla loogisuus sitten häviää? esimerkkiä?

loogisuuteen vaikuttaa myös meidän kokeuspohjamme ja se mistä "viitekehyksestä" asioita ja tilanteita katsomme, eli myös suppea näköala, kasvamattomuus ja johonkin tiukkaan formiin jäänyt ajatusmalli saattavat rajoittaa ajattelua, joka jollakin toisella voi olla laajempi, esim. lapsen ajattelu kehittyy: pieni lapsi voi pitää loogisena lelujensa toimintaa mutta kysyppä häneltä jotakin esim. työmarkkinoiden pelisäännöistä tms., voi olla,että siinä vielä pieni pää pyörii