Aunuksen retki

Otapa selvää ja kirjoita sitten. Kysy lisätietoja vaikka Kapilta, hän vanhana piilo-homppelina tuntee tuon anus-puolen matkailun ja sen puolen historian tarkasti ja syvällisesti.
Mutta Kekkosen saat jättää pois niin anuksen kuin Aunuksenkin jutuista.

Tässä pieni pätkä Kekkos-tutkielmassani, jossa tältä osin pitäydyn paljolti kepulaisten kehumaan Paavo Haavikon Kekkos-kirjaan "Tämä ankara vuosisatani". Kyseisestä asiasta tähdillä eriytetyssa kappaleessa:

- - -

Nuorukainen Urho Kekkonen toivoi jokaisen kunnon suomalaisen nuorukaisen tavoin Suomen itsenäisyyttä. Monien muiden lailla hän uskoi sen parhaiten toteutuvan Saksan avulla. Hänen tarkoituksensa oli lähteä monien itseään hieman vanhempien koulutoveriensa tavoin Saksaan Jääkäripataljoona 27:ään koulutettavaksi jääkäriksi. Harmikseen hän ei ehtinyt siihen sotajunaan, johon hänen tarkoituksensa oli mennä, ja uusia tarjokkaita ei enää otettu. Hän liittyi suojeluskuntaan, ”Kajaanin sisseihin”, jonka riveissä hän pääsi harjoittelemaan tulevaa vapaussotaa, jota hän odotti kiihkeästi.

Vapaussotaan hän lähti 17-vuotiaana vapaaehtoisena. Ensiksi hän oli pohjoisempana Mouhun rintamaosalla, mutta sitten hänen ”taistelujen tiensä” johti Varkauteen, Mikkeliin ja Viipurin valloitukseen. Sieltä sotaretki suuntautui länteen ja hän osallistui myös Haminan valloitukseen ja oli mukana sodan päätösparaatissa Helsingissä. Vielä sodan päätyttyä hän palasi Haminaan, missä toimi punaisten vankileirillä vartioryhmän johtajana. Siinä ominaisuudessa hän joutui myös johtamaan vankien teloitusta.

Tuota teloitusryhmän johtajana toimimistaan hän muistelee Paavo Haavikon toimittamassa kirjassa ”Tämä minun ankara vuosisatani” seuraavasti: ”Äkkiä seison teloitusryhmän päällikkönä antamassa ampumiskäskyä. Vangit ovat jo kohtaloonsa alistuneita. Miksi juuri minä? Olen vain raaka sotilas vailla aliupseerin arvoa ja arvomerkkejä. Oliko tämän tehtävän saanut menettänyt hermonsa niin, että kun toimenpidettä ei enää voitu siirtää, oli miestä vaihdettava”. Kertomus jatkuu, mutta tässä oleellinen.

* * *

Suomalaisuusaate oli se, mihin nuori Urho Kekkonen eniten kiinnittyi. Suur-suomalaisuus oikeammin, sillä hän puhui ylioppilaspiireissä kiihkeästi suomensukuisten kansojen yhdistämisen tarpeesta. Hän kannatti sydämestään tähän tähtäävää, hieman nolosti päättynyttä Aunuksen retkeä, vaikka ei itse ollutkaan sillä mukana. Vuonna 1918 Suomeen liittyneiden Repolan ja Porajärven kuntien palauttamista Neuvostoliitolle vuoden 1920 Tarton rauhassa hän piti maanpetoksena ja ylisti tästä protestiksi itsensä ampuneen Repolan nimismies Bobi Sivénin teon esimerkillistä sankaruutta.

* * *

Kekkonen oli ahkera kynämies, ja hän kirjoitteli useissa lehdissä. Hänen kirjoi-tuksensa ”Mies Suomalaisena”, Ranstakkana”(jonka hän suomalaisuusaatteen vuoksi muutti ”Kohennuskepiksi”), ”Urho Sorsimona”, ”Känänä”, ”Lautamiehenä” ja monilla muilla nimillä henkivät hänen aatettaan. Kuuluisa oli hänen kirjoituksensa Ylioppilaslehdessä ”Olin päivän diktaattorina”, jossa hän kuvaa, miten hän olisi järjestänyt maan asiat, jos hänellä olisi ollut valta. Siinä maassa ei olisi ollut sijaa ruotsin kielellä eikä sosialismilla.

Kekkosen mieltymys jyrkkiin hierarkisiin systeemeihin säilyi läpi koko hänen elämänsä, kehittymistä ilmensi keinojen salamyhkäisyyden lisääntyminen iän myötä. Aluksi Kekkonen tahtoi olla yksi jyrkimmistä, kaltaistensa raakalaisten joukoissa, esillä. Sidottuja miehiä kaatui käskyn jälkeen. Kun työväestö oli nitistetty ja pantu virkakieltoon, Kekkonen uhosi inhan idän suuntaan, suu vaahdossa ja paidan napit auki Ostrobotnian leveällä pöydällä. Torjuntavoittojen jälkeen Kekkonen siirtyi piiputtelevan sarjamurhaajan talliin. Se tuli kalliiksi suomalaisille kunnian miehille, moraali mädätettiin. Tai oikeammin, eliitin moraali mädätettiin, mistä johtuen mielisairaat mielipidevainot ja, kappas, uusi virkakielto astuivat voimaan. Vaikuttajayksilöt saivat sitten suuren osan kansastakin uskomaan valheeseen (tai kansa oli uskovinaan. Elintason noustessa asialla ei nyt ollut niin väliä. Lotto, keihäsmatkat jne. olivat suunnattomasti tärkeämpiä kuin Molbergin Luottamus-elokuva). Kekkonen oli syvän narsismin voimakas huuto.

vaan oman edun tavoittelija.Silloin kun Saksa oli vielä voitolla,kannatti kumarrella Hitlerin suuntaan.Kekkoselle olisi ollut täysin yhdentekevää olisiko Saksa tai Neuvostoliitto voittanut sodan.Todennäköisesti Kekkonen olisi noussut korkeisiin asemiin myös Suomessa,joka olisi ollut Saksan vasallivaltio.