Haluaisin luotsata laivan syville vesille näin aamusta, kun ajatuskin on vielä sweetdreamslandiassa.
Haluaisin tiedustella aiheesta luottamus ja etenkin onko sitä?
Elämme maailmassa jossa pinnallisuus ja nopeus on valttia. Meininki ja meno on sitä -heti mulle kaikki tänne nyt- mentaliteetilla. Ja pakkohan se on olla, koska nopeat syövät hitaat ja heikot sortuu elontiellä. Ihmisistä on tullut raakoja toisia eläviä kohtaan. Tuhotaan luonto ja eläimet oman edun tieltä, poljetaan lajitoverit maan rakoon jos siitä hyötyy itse joko henkisellä tai materiaalitasolla. Kaikesta ja kaikista on kuitenkin saatava täysi hyöty, muutenhan se on turhaa vai onko?
Ihmiset menevät pikaisesti naimisiin ja eroavat vielä pikaisemmin. Työnantaja puristaa työntekijästä kaikki mehut ja motivaation irti, jonka jälkeen se on nopeasti siirrettävä muihin tehtäviin. Mielellään toiselle työnantajalle.
Keneen sinä voit luottaa täällä tehomaailmassa? Mikä tai kuka on sinun suuret sarvet? Onko pyyteetön, rehti ja reilu suomalainen ihmistyyppi kuollut jo sukupuuttoon?
Haluaisin tiedustella aiheesta luottamus ja etenkin onko sitä?
Elämme maailmassa jossa pinnallisuus ja nopeus on valttia. Meininki ja meno on sitä -heti mulle kaikki tänne nyt- mentaliteetilla. Ja pakkohan se on olla, koska nopeat syövät hitaat ja heikot sortuu elontiellä. Ihmisistä on tullut raakoja toisia eläviä kohtaan. Tuhotaan luonto ja eläimet oman edun tieltä, poljetaan lajitoverit maan rakoon jos siitä hyötyy itse joko henkisellä tai materiaalitasolla. Kaikesta ja kaikista on kuitenkin saatava täysi hyöty, muutenhan se on turhaa vai onko?
Ihmiset menevät pikaisesti naimisiin ja eroavat vielä pikaisemmin. Työnantaja puristaa työntekijästä kaikki mehut ja motivaation irti, jonka jälkeen se on nopeasti siirrettävä muihin tehtäviin. Mielellään toiselle työnantajalle.
Keneen sinä voit luottaa täällä tehomaailmassa? Mikä tai kuka on sinun suuret sarvet? Onko pyyteetön, rehti ja reilu suomalainen ihmistyyppi kuollut jo sukupuuttoon?
Vastaukset 8
Vanhimmat
niin että ihmisiä, joihin voin 100% luottaa ei ole montaa! Ensimmäinen on vaimoni ja toinen on siskoni. Esim. Vanhenmpiinikaan en voi luottaa! Minulla onkin mennyt usko ihmisten hyvyyteen ja rehellisyyteen.
Ja ihmisten toistensa arvostelu ja kaikenlainen nälviminen saa minut voimaan pahoin. Heti jos tekee virheen, ei paluuta ole entiseen.
En ole Pappi enkä Lukkari. Surullinen ajattelija vain.
En oikeastaan itsekään luota kuin puolisooni, jopa enemmän kuin itseeni. Joskus sitä nimittäin huomaa käyttäytyvänsä sosiaalisten paineiden alla kuin idiootti konsanaan. Ystävät, suurin osa, ovat osoittautuneet pettureiksi nekin. Ja se, että luottamus petetään, tuntuu pieneltä kuolemalta. Ja pettymyksien jälkeen luottaa vain entistä vähemmän.
Upeaa jos joku vielä voi puiolisoonsa luottaa. Luotin joskus minäkin. Nykyään ei muuten sitten enää ole puolisoa.
Olen todella pahoillani sun puolesta. Tosi pahoillani. Toivottavasti sinäkin löydät luottamuksen arvoisia ihmisiä elämääsi.
kai niitä joitakin onkin. Sitä tulee vähän araksi aikaa myöten.
Pitää pitkälti paikkansa. Tulee tahtomattaan koettua kollektiivista kyynisyyttä vallitsevaa kohtaan. Ihmisenä ja ihmisiksi elävänä luottamus ja kaveruus omaan lähiympäristöön ehkä korostuu ympäröivän maailman kovuuden myötä.
tunnumme täällä kotomaassa olevan luottamuksen suhteen. Kun kerran lipsahtaa vaikka puoli vahingossa tai huolimattomuuttaan epäluottanuksen puolelle, niin sitten ei paluuta enää ole. Paitsi politiikoilla, joilla se epäluotettavuus kuuluu työn kuvaan.
No, aika luotettavaa porukkaahan täällä sitten onkin. Ja ehkä vähän turhankin luottavaista...
Niin, muutoksiahan varmaan tapahtuu, eikä kaiken aikaa edes parempaan suuntaan. Nykyään kun asutaan maailmassa. Ennen asuttiin vain Suomessa.
Jos ihan yksilötasolla hakisi luotettavaa henkilöä, niin jollain tavallahan se luotettavuus pitäisi ensin mitata, että voisi alkaa luottaa. Alku pitäisi vetää sitten vähän tuolta epäluottamuksen puolelta.
Sillä minä oikeastaan aloitin tämän ajatuksen juoksun, kun olen havainnut tuttavapiirissäni sellaisen hiukan ikävän piirteen, että puhutaan paskaa poissaolevista henkilöistä. Tai ei niinkään paskaa vaan spekuloidaan ne kyseisen henkilön asiat oikein urakalla. Ja niinkuin ne meille kaikille kuuluu.
Ja asiankäsittely sisältää niitä arkaluontoisia juttuja jotka luottamuksella on kyseisen henkilön toimesta kerrottu. Ikävää ja hiukan rasittavaakin.
En puutu rettelöasioihin joten vasikaksikaan en voi ryhtyä. Mutta kaipa se kuuluu siihen ihmisen perusluonteeseen, sellainen utale-meininki. Riittää, että tietää naapurin asiat.
Joten ehkä jokaisen kannattaisi pidentää tuota epäluottamusaikaa uusien tuttavuuksien kohdalla?