Kurkun sulkeminen?

Sanassa Pekka on pitkä k. k:n aikana kieli menee (melko takana suussa) kiinni kitalakeen ja estää ilmavirran tulon ulos (sulkeuma). Lopulta ilma päästetään "padon takaa" taas liikkeelle. Kurkussa (siis siellä syvällä nielussa) ei ole k:n aikana sulkeumaa, vaikka siltä ehkä tuntuisikin.

Kurkun sulkeuma on nimeltään glottaaliklusiili. Sillä ei ole k:n (eikä kaksois-k:n) kanssa mitään tekemistä (no, molemmissa kyllä tehdään sulkeuma mutta k:ssa kitalakeen, glottaaliklusiilissa äänihuuliin (glottis = äänirako). Glottaaliklusiili esiintyy usein, kun sanotaan "anna' 'olla". Sitä voi olla vaikea kuulla. Eroa voi kokeilla sanomalla "yhteen" sanat "annaolla" tai sitten ikään kuin tauon kanssa "anna' 'olla". Joissakin murteissa tätä esiintyy useammin.

Sanassa tervetuloa (lausuttuna useimmissa murteissa tervettuloa) ei ole edellä kuvattua glottaaliklusiilia vaan pitkä t. Se johtuu ns. loppukahdennuksesta, joka taas on kielihistoriallinen seikka... T:ssä on myös sulkeuma, mutta se on hammasvallin kohdalla. Kitalaessa tai kurkussa ei tapahdu mitään erikoista t:n aikana.

Tässäpä siis oppitunti sulkeumaäänteistä eli klusiileista ;) Sulkeuma tehdään siis meille suomalaisille tutuista äänteistä p:ssä, k:ssa, t:ssä ja glottaaliklusiilissa. Myös b, d ja g.
------
Hollannin "karhiva äänne" taas on käsittääkseni jotain muuta kuin sulkeuma... Hollantia en osaa, mutta suurin piirtein kuvittelisin, että se on suun takaosassa (vaiko peräti nielussa asti) muodostettava frikatiivi. Frikatiivissa ei ole sulkeumaa vaan kapeikko, josta ilma ei vapaasti pääse läpi. (Esim. kieltä siirretään lähemmäs vastakkaista suun seinämää.) Karhiva ääni syntyy tästä ilman ulospääsyvaikeudesta, se on ns. hankaushälyä.

Glottis kirjoitti:

Sanassa Pekka on pitkä k. k:n aikana kieli menee (melko takana suussa) kiinni kitalakeen ja estää ilmavirran tulon ulos (sulkeuma). Lopulta ilma päästetään "padon takaa" taas liikkeelle. Kurkussa (siis siellä syvällä nielussa) ei ole k:n aikana sulkeumaa, vaikka siltä ehkä tuntuisikin.

Kurkun sulkeuma on nimeltään glottaaliklusiili. Sillä ei ole k:n (eikä kaksois-k:n) kanssa mitään tekemistä (no, molemmissa kyllä tehdään sulkeuma mutta k:ssa kitalakeen, glottaaliklusiilissa äänihuuliin (glottis = äänirako). Glottaaliklusiili esiintyy usein, kun sanotaan "anna' 'olla". Sitä voi olla vaikea kuulla. Eroa voi kokeilla sanomalla "yhteen" sanat "annaolla" tai sitten ikään kuin tauon kanssa "anna' 'olla". Joissakin murteissa tätä esiintyy useammin.

Sanassa tervetuloa (lausuttuna useimmissa murteissa tervettuloa) ei ole edellä kuvattua glottaaliklusiilia vaan pitkä t. Se johtuu ns. loppukahdennuksesta, joka taas on kielihistoriallinen seikka... T:ssä on myös sulkeuma, mutta se on hammasvallin kohdalla. Kitalaessa tai kurkussa ei tapahdu mitään erikoista t:n aikana.

Tässäpä siis oppitunti sulkeumaäänteistä eli klusiileista ;) Sulkeuma tehdään siis meille suomalaisille tutuista äänteistä p:ssä, k:ssa, t:ssä ja glottaaliklusiilissa. Myös b, d ja g.
------
Hollannin "karhiva äänne" taas on käsittääkseni jotain muuta kuin sulkeuma... Hollantia en osaa, mutta suurin piirtein kuvittelisin, että se on suun takaosassa (vaiko peräti nielussa asti) muodostettava frikatiivi. Frikatiivissa ei ole sulkeumaa vaan kapeikko, josta ilma ei vapaasti pääse läpi. (Esim. kieltä siirretään lähemmäs vastakkaista suun seinämää.) Karhiva ääni syntyy tästä ilman ulospääsyvaikeudesta, se on ns. hankaushälyä.

Lue lisää

Lisäisin vielä, että se, miksi ulkomaalaiset monesti ääntävät Pe-ka tms. ei johdu yllä kuvatuista ilmiöistä vaan siitä, että jos puhujan omassa kielessä ei ole merkityseroa sillä, sanotaanko jokin konsonantti lyhyenä vai pitkänä, hänen on vaikea kuulla eroa Pekka tai Peka. Kun esim. englantilainen kirjoittaa "happy", hän lausuu kuitenkin yleensä lyhyen p:n "häpi". Koska hänen kielessään ei ole konsonantin pituuden kanssa niin nuukaa, hän on tavallaan kuuro sille, että Pekassa on pitkä k! Ja lausuu sitten k:n lyhyempänä kuin me.
Meillä suomessa taas on ihan merkityserokin sanoilla muta ja mutta (kuten peka ja Pekka, tosin sellaista kuin "peka" ei taida olla missään sanakirjassa, mutta periaatteessa VOISI hyvin olla). Ulkomaalainen ei välttämättä kuule noissa lausuttuina mitään eroa. Siksi hän ei osaa itsekään tehdä eroa niiden välille, kun niitä lausuu. Jokainen on tavallaan oman kielensä vanki ja kuuntelee ( ääntää) muita kieliä oman kielensä suodattimen läpi.

Glottis kirjoitti:

Lisäisin vielä, että se, miksi ulkomaalaiset monesti ääntävät Pe-ka tms. ei johdu yllä kuvatuista ilmiöistä vaan siitä, että jos puhujan omassa kielessä ei ole merkityseroa sillä, sanotaanko jokin konsonantti lyhyenä vai pitkänä, hänen on vaikea kuulla eroa Pekka tai Peka. Kun esim. englantilainen kirjoittaa "happy", hän lausuu kuitenkin yleensä lyhyen p:n "häpi". Koska hänen kielessään ei ole konsonantin pituuden kanssa niin nuukaa, hän on tavallaan kuuro sille, että Pekassa on pitkä k! Ja lausuu sitten k:n lyhyempänä kuin me.
Meillä suomessa taas on ihan merkityserokin sanoilla muta ja mutta (kuten peka ja Pekka, tosin sellaista kuin "peka" ei taida olla missään sanakirjassa, mutta periaatteessa VOISI hyvin olla). Ulkomaalainen ei välttämättä kuule noissa lausuttuina mitään eroa. Siksi hän ei osaa itsekään tehdä eroa niiden välille, kun niitä lausuu. Jokainen on tavallaan oman kielensä vanki ja kuuntelee ( ääntää) muita kieliä oman kielensä suodattimen läpi.

Lue lisää

Trient Oberetsch tunnetaan myös nimellä Etelä-Tiroli. Pohjois-Italiassa, Itävallan Tirolin eteläpuolella, keskuspaikka Bolzano/Bozen.

Puolet väestöstä puhuu äidinkielenään saksaa, puolet italiaa (tarkkoja prosenttisuhteita en ole tarkistanut).

Se saksa! Melko on jännä murre! Kuulisittepa palstalaiset, kuinka etelätirolilainen sanoo omalla kielellään vaikkapa lauseen "Speck ist nicht schlecht"! Speck on paikallinen herkku: ilmakuivattua possua mutta ei kinkkua vaan lähinnä kai kylkeä – puolet lihaa, puolet läskiä. Hyvää!

Noiden sanojen Speck, nicht ja schlecht lopussa käy e-tirolilaisen kurkussa melkoinen krahina; siellä kitapurje lepattaa iloisesti!

Olisi kiva kuulla tai lukea logopeutin (vai onko ammattinimike logonautti?) analyysi sellaisen äänteen muodostuksesta!

Glottis kirjoitti:

Lisäisin vielä, että se, miksi ulkomaalaiset monesti ääntävät Pe-ka tms. ei johdu yllä kuvatuista ilmiöistä vaan siitä, että jos puhujan omassa kielessä ei ole merkityseroa sillä, sanotaanko jokin konsonantti lyhyenä vai pitkänä, hänen on vaikea kuulla eroa Pekka tai Peka. Kun esim. englantilainen kirjoittaa "happy", hän lausuu kuitenkin yleensä lyhyen p:n "häpi". Koska hänen kielessään ei ole konsonantin pituuden kanssa niin nuukaa, hän on tavallaan kuuro sille, että Pekassa on pitkä k! Ja lausuu sitten k:n lyhyempänä kuin me.
Meillä suomessa taas on ihan merkityserokin sanoilla muta ja mutta (kuten peka ja Pekka, tosin sellaista kuin "peka" ei taida olla missään sanakirjassa, mutta periaatteessa VOISI hyvin olla). Ulkomaalainen ei välttämättä kuule noissa lausuttuina mitään eroa. Siksi hän ei osaa itsekään tehdä eroa niiden välille, kun niitä lausuu. Jokainen on tavallaan oman kielensä vanki ja kuuntelee ( ääntää) muita kieliä oman kielensä suodattimen läpi.

Lue lisää

Ganz normal manchmal mit alle Sprachen, aber nicht wahr fuer alle. Äidinkieleni Sveitsissä oli retoroman, mutta opin lapsena italian (isä),ja vähän ranskaa. Saksan vasta koulussa, samoin englannin. Mutta ensimmäinen kieli ei välttämättä dominoi ääntämistä!!! En voisi kuvitellakaan puhuvani saksaa, ranskaa tai mitään muutakaan "retoromaniksi".

Olen nyt opiskellut Suomessa ja Virossa kolme vuotta suomea ja sukukieliä, ja jos oikein palautteesta (tenttitulokset) ymärrrän, niin oikein hyvin. Monikielinen, suomeakin (puhtaasti!)puhuva mieheni on tietysti ollut avuksi.

En usko, että jokainen on kielensä vanki jonkinlaisen ensikielisuodattimen kautta. Sveitsissä ja erityisesti Kanadassa on tutkittu paljon kaksikielisyys- ja monikielisyysasioita, eikä mikään välttämättä viittaa tuollaiseen. Tietysti on aina olemassa ns. puolikielisiä.

Professorini mukaan puhun ja kirjoitan parempaa suomea jo nyt kuin suomalaiset keskimäärin. Minusta suomi on helppo kieli esim. mariin verrattuna. Viro on helppoa, unkarikin helpompaa kuin suomi.

Tietysti kieleni on standardisuomea, ei kovin vivahteikasta. Tiedän kyllä, että minulla on pitkä matka murteiden ja vivahteiden ymmärtämiseen. Puhun kuitenkin suomea ilman aksentteja mihinkään muuhun kieleen, samoin muut allekirjoittaneet. Sanavarasto loppuu kyllä joskus kesken, vaikka kaupassa ei erotukaan, kun ei liikoja huutele ;-).

Mielestämme ei pidä tehdä kielitaidosta noin karkeita yleistyksiä! Olemme eläviä vastaesimerkkejä!

Ehkä kieliopinnot, tai mieluummin kai fonetiikan, olisivat myös Glottikselle tarpeen! Täten hän ehkä välttyisi oksentamasta peräsuoltaan verbaalisesti nettiin, ja vieläpä pyyhkimättä. (EI kannata ottaa tosissaan: kokeilemme vain, miten ilkeitä osaamme olla suomeksi! Tai ehkäpä kootut kansalliset hävyttömyydet kunkin kielestä suomennettuna olisivat menestyskirja? Pannaan harkintaan!).

Mielestämme suomen kieltä on kiva opiskella, ja luulemme sen taidosta hyötyvämmekin. Ikäviä kuitekin tuollaiset Glottiset: suomalaisilta yliopistoilta ja tavallisilta ihmisiltä olemme yleensä saaneet pikemmin rohkaisua, mistä kiitämme!

Maria Rocca-Lahtinen,laatija(Sveitsi)
Viktor Jushin (Venäjä)
Alex Handelsmann (Hollanti)
Richard Krauss (USA)
John Taylor (Skotlanti)
Janusz Kowalski (Puola)
Pjotr Ivanov (Venäjä)
Björn Matinantti (Ruotsi)
Kjell Johan Ulfvdahl (Norja)
Janne Karlsson (Ruotsi)
Christina Svendsen-Hokkanen (Tanska)
Matti Salmelainen (Ruotsi)
Johan Hartikka (Ruotsi)
Viktor Urbin (Ukraina)
Maria Daugelaviete (Liettua)
Ants Jansson (Viro)
Robert Maki (USA)
Charles Babayan (Ranska/Armenia)

Ulkomaalaisia suomenkielen opiskelijoita Suomessa
(ja tämäkin viesti on laadittu vain suomeksi käydyn keskustelun perusteella. Kaljaa kyllä kului, mutta ei kossua!)

Joukkokirje ulkomaan elikoilta kirjoitti:

Ganz normal manchmal mit alle Sprachen, aber nicht wahr fuer alle. Äidinkieleni Sveitsissä oli retoroman, mutta opin lapsena italian (isä),ja vähän ranskaa. Saksan vasta koulussa, samoin englannin. Mutta ensimmäinen kieli ei välttämättä dominoi ääntämistä!!! En voisi kuvitellakaan puhuvani saksaa, ranskaa tai mitään muutakaan "retoromaniksi".

Olen nyt opiskellut Suomessa ja Virossa kolme vuotta suomea ja sukukieliä, ja jos oikein palautteesta (tenttitulokset) ymärrrän, niin oikein hyvin. Monikielinen, suomeakin (puhtaasti!)puhuva mieheni on tietysti ollut avuksi.

En usko, että jokainen on kielensä vanki jonkinlaisen ensikielisuodattimen kautta. Sveitsissä ja erityisesti Kanadassa on tutkittu paljon kaksikielisyys- ja monikielisyysasioita, eikä mikään välttämättä viittaa tuollaiseen. Tietysti on aina olemassa ns. puolikielisiä.

Professorini mukaan puhun ja kirjoitan parempaa suomea jo nyt kuin suomalaiset keskimäärin. Minusta suomi on helppo kieli esim. mariin verrattuna. Viro on helppoa, unkarikin helpompaa kuin suomi.

Tietysti kieleni on standardisuomea, ei kovin vivahteikasta. Tiedän kyllä, että minulla on pitkä matka murteiden ja vivahteiden ymmärtämiseen. Puhun kuitenkin suomea ilman aksentteja mihinkään muuhun kieleen, samoin muut allekirjoittaneet. Sanavarasto loppuu kyllä joskus kesken, vaikka kaupassa ei erotukaan, kun ei liikoja huutele ;-).

Mielestämme ei pidä tehdä kielitaidosta noin karkeita yleistyksiä! Olemme eläviä vastaesimerkkejä!

Ehkä kieliopinnot, tai mieluummin kai fonetiikan, olisivat myös Glottikselle tarpeen! Täten hän ehkä välttyisi oksentamasta peräsuoltaan verbaalisesti nettiin, ja vieläpä pyyhkimättä. (EI kannata ottaa tosissaan: kokeilemme vain, miten ilkeitä osaamme olla suomeksi! Tai ehkäpä kootut kansalliset hävyttömyydet kunkin kielestä suomennettuna olisivat menestyskirja? Pannaan harkintaan!).

Mielestämme suomen kieltä on kiva opiskella, ja luulemme sen taidosta hyötyvämmekin. Ikäviä kuitekin tuollaiset Glottiset: suomalaisilta yliopistoilta ja tavallisilta ihmisiltä olemme yleensä saaneet pikemmin rohkaisua, mistä kiitämme!

Maria Rocca-Lahtinen,laatija(Sveitsi)
Viktor Jushin (Venäjä)
Alex Handelsmann (Hollanti)
Richard Krauss (USA)
John Taylor (Skotlanti)
Janusz Kowalski (Puola)
Pjotr Ivanov (Venäjä)
Björn Matinantti (Ruotsi)
Kjell Johan Ulfvdahl (Norja)
Janne Karlsson (Ruotsi)
Christina Svendsen-Hokkanen (Tanska)
Matti Salmelainen (Ruotsi)
Johan Hartikka (Ruotsi)
Viktor Urbin (Ukraina)
Maria Daugelaviete (Liettua)
Ants Jansson (Viro)
Robert Maki (USA)
Charles Babayan (Ranska/Armenia)

Ulkomaalaisia suomenkielen opiskelijoita Suomessa
(ja tämäkin viesti on laadittu vain suomeksi käydyn keskustelun perusteella. Kaljaa kyllä kului, mutta ei kossua!)

Lue lisää

Onnittelut koko seurueelleenne siitä uhkarohkeudesta, että olette päättäneet opiskella suomea!

Muuan toiskielinen pitää suomen ääntämisessä vaikeana seuraavia juttuja:

”Pronunciation
Some difficult sounds:
ää : like 'e' in 'expatiatory,' but longer and more intense. Mouth as open as possible, ears backward and plastered to head.
äy : half palatal, half alveolar, half dental. Look disgusted.
yö: be very, very careful with this one.
uu: as in Arabic.
r: a forceful trill. Loose dentures will be an advantage here.”

Lainaamani kirjoittaja on nimeltään Richard Lewis. Hän on analysoinut ansiokkaasti omia vaikuttimiaan suomen kielen opiskeluun:
http://www.helsinki.fi/~jshermun/language.htm

Linkki edelläolevaan löytyi web-osoitteesta
http://www.omniglot.com

Varsin antoisa sivusto kaiken kaikkiaan!

Joukkokirje ulkomaan elikoilta kirjoitti:

Ganz normal manchmal mit alle Sprachen, aber nicht wahr fuer alle. Äidinkieleni Sveitsissä oli retoroman, mutta opin lapsena italian (isä),ja vähän ranskaa. Saksan vasta koulussa, samoin englannin. Mutta ensimmäinen kieli ei välttämättä dominoi ääntämistä!!! En voisi kuvitellakaan puhuvani saksaa, ranskaa tai mitään muutakaan "retoromaniksi".

Olen nyt opiskellut Suomessa ja Virossa kolme vuotta suomea ja sukukieliä, ja jos oikein palautteesta (tenttitulokset) ymärrrän, niin oikein hyvin. Monikielinen, suomeakin (puhtaasti!)puhuva mieheni on tietysti ollut avuksi.

En usko, että jokainen on kielensä vanki jonkinlaisen ensikielisuodattimen kautta. Sveitsissä ja erityisesti Kanadassa on tutkittu paljon kaksikielisyys- ja monikielisyysasioita, eikä mikään välttämättä viittaa tuollaiseen. Tietysti on aina olemassa ns. puolikielisiä.

Professorini mukaan puhun ja kirjoitan parempaa suomea jo nyt kuin suomalaiset keskimäärin. Minusta suomi on helppo kieli esim. mariin verrattuna. Viro on helppoa, unkarikin helpompaa kuin suomi.

Tietysti kieleni on standardisuomea, ei kovin vivahteikasta. Tiedän kyllä, että minulla on pitkä matka murteiden ja vivahteiden ymmärtämiseen. Puhun kuitenkin suomea ilman aksentteja mihinkään muuhun kieleen, samoin muut allekirjoittaneet. Sanavarasto loppuu kyllä joskus kesken, vaikka kaupassa ei erotukaan, kun ei liikoja huutele ;-).

Mielestämme ei pidä tehdä kielitaidosta noin karkeita yleistyksiä! Olemme eläviä vastaesimerkkejä!

Ehkä kieliopinnot, tai mieluummin kai fonetiikan, olisivat myös Glottikselle tarpeen! Täten hän ehkä välttyisi oksentamasta peräsuoltaan verbaalisesti nettiin, ja vieläpä pyyhkimättä. (EI kannata ottaa tosissaan: kokeilemme vain, miten ilkeitä osaamme olla suomeksi! Tai ehkäpä kootut kansalliset hävyttömyydet kunkin kielestä suomennettuna olisivat menestyskirja? Pannaan harkintaan!).

Mielestämme suomen kieltä on kiva opiskella, ja luulemme sen taidosta hyötyvämmekin. Ikäviä kuitekin tuollaiset Glottiset: suomalaisilta yliopistoilta ja tavallisilta ihmisiltä olemme yleensä saaneet pikemmin rohkaisua, mistä kiitämme!

Maria Rocca-Lahtinen,laatija(Sveitsi)
Viktor Jushin (Venäjä)
Alex Handelsmann (Hollanti)
Richard Krauss (USA)
John Taylor (Skotlanti)
Janusz Kowalski (Puola)
Pjotr Ivanov (Venäjä)
Björn Matinantti (Ruotsi)
Kjell Johan Ulfvdahl (Norja)
Janne Karlsson (Ruotsi)
Christina Svendsen-Hokkanen (Tanska)
Matti Salmelainen (Ruotsi)
Johan Hartikka (Ruotsi)
Viktor Urbin (Ukraina)
Maria Daugelaviete (Liettua)
Ants Jansson (Viro)
Robert Maki (USA)
Charles Babayan (Ranska/Armenia)

Ulkomaalaisia suomenkielen opiskelijoita Suomessa
(ja tämäkin viesti on laadittu vain suomeksi käydyn keskustelun perusteella. Kaljaa kyllä kului, mutta ei kossua!)

Lue lisää

Heipä hei,
en puhunut lainkaan monikielisyydestä vaan tarkoitin tapausta, jossa esim. englantia äidinkielenään puhuva, suomea osaamaton henkilö yrittää ensimmäistä kertaa ääntää suomen nimeä Pekka. Eihän se varmaankaan suomalaisen sanomalta kuulosta (tietysti toisilta onnistuu paremmin kuin toisilta).

Tarkoitus oli nimenomaan yleistää - sitähän alkuperäinenkin teki, kun sanoi, että "ulkomaalaiset ääntävät "pe-kaa" yrittäessään ääntää "Pekka". Eivät toki kaikki mutta monet. Ne, joiden kielessä on ns. kvantiteettioppositio, huomaavat ja ääntävät helpommin pitkän k:n. Tätä tarkoitin sillä, että jokainen on ns. oman kielensä "vanki". Esimerkiksi virolainen taatusti ääntää helpommin "Pekka", koska pitkät konsonantit ovat hänelle tuttuja viron kielestä. (Toisaalta virolaisilla on monesti tuntumaa suomen kieleen jo ennestään, koska he tuntevat kieltämme ja maatamme muutenkin.)

Monikielisyys on tietenkin asia erikseen. Ajattelin tässä kuitenkin sellaista henkilöä, jolla on yksi äidinkieli ja joka ei koskaan ole kuullut / ääntänyt suomea ja yrittää ensi kerran tavoitella suomalaista sanaa.

Mielestäni olen kirjoittanut ihan asiallista tekstiä haukkumatta ketään. Kantani on nimenomaan foneetikon kanta, joten ne opinnot ovat tuttuja. Olen myös opiskellut vuosia kieliä yliopistossa. Joten kyllä minäkin tiedän, mistä puhun. Voit tsekata fonetiikan perusteita käsittelevästä kirjasta, mitä aiemmin kirjoitin klusiileista ja frikatiiveista. Kyllä ne paikkansa pitävät ;)

Monikielisyysasioihin en ole erikoistunut enkä niistä nyt puhunutkaan.

Esimerkiksi omasta tapauksestani voin myös kertoa, että itsekin opin helposti ääntämään vieraita kieliä lähes natiivin tavoin... Minun on siis keskimääräistä helpompi purkaa sitä "oman kieleni suodatinta" pois tarvittaessa. Minua ovat esim. ruotsalaiset luulleet ruotsalaiseksi. Mutta en minäkään olisi siihen pystynyt, jos en olisi koskaan kuullut ruotsia!

En siis tarkoita, etteikö muunkielinen voisi oppia ääntämään suomea suomalaisittain. Tottakai voi! Esimerkiksi Roman Schatzista hädin tuskin kuulee, että suomi ei ole hänen äidinkielensä. Mutta pointtini on se, että hänkin ehkä tarvitsi tietoa, opiskelua ja harjoitusta ennen kuin pystyi siihen.
Tai ainakin hänen on täytynyt kuulla suomea ennen kuin hän on oppinut ääntämään, kuten nykyään tekee. Ja aluksi puhuin juuri sellaisesta tilanteesta, jossa henkilöllä ei ole mitään harjoitusta tai edeltävää tietoa suomesta.

Mielestäni siis ensikielen vankina ollaan alussa, mutta kyllä siitä vankeudesta voi päästä! Toiset nopeammin, toiset hitaammin, toiset eivät ollenkaan.

Tällaisia ajatuksia aamuväsyneeltä. Vaikka olitte käsittäneet asiani hieman eri tavalla kuin tarkoitin, oli ilo lukea kirjoittamaanne viestiä. Se on todellakin kaunista suomea, ja harvoin näkee nettikeskusteluissa sellaista suomenkielistenkään kirjoittamana.

Glottis kirjoitti:

Heipä hei,
en puhunut lainkaan monikielisyydestä vaan tarkoitin tapausta, jossa esim. englantia äidinkielenään puhuva, suomea osaamaton henkilö yrittää ensimmäistä kertaa ääntää suomen nimeä Pekka. Eihän se varmaankaan suomalaisen sanomalta kuulosta (tietysti toisilta onnistuu paremmin kuin toisilta).

Tarkoitus oli nimenomaan yleistää - sitähän alkuperäinenkin teki, kun sanoi, että "ulkomaalaiset ääntävät "pe-kaa" yrittäessään ääntää "Pekka". Eivät toki kaikki mutta monet. Ne, joiden kielessä on ns. kvantiteettioppositio, huomaavat ja ääntävät helpommin pitkän k:n. Tätä tarkoitin sillä, että jokainen on ns. oman kielensä "vanki". Esimerkiksi virolainen taatusti ääntää helpommin "Pekka", koska pitkät konsonantit ovat hänelle tuttuja viron kielestä. (Toisaalta virolaisilla on monesti tuntumaa suomen kieleen jo ennestään, koska he tuntevat kieltämme ja maatamme muutenkin.)

Monikielisyys on tietenkin asia erikseen. Ajattelin tässä kuitenkin sellaista henkilöä, jolla on yksi äidinkieli ja joka ei koskaan ole kuullut / ääntänyt suomea ja yrittää ensi kerran tavoitella suomalaista sanaa.

Mielestäni olen kirjoittanut ihan asiallista tekstiä haukkumatta ketään. Kantani on nimenomaan foneetikon kanta, joten ne opinnot ovat tuttuja. Olen myös opiskellut vuosia kieliä yliopistossa. Joten kyllä minäkin tiedän, mistä puhun. Voit tsekata fonetiikan perusteita käsittelevästä kirjasta, mitä aiemmin kirjoitin klusiileista ja frikatiiveista. Kyllä ne paikkansa pitävät ;)

Monikielisyysasioihin en ole erikoistunut enkä niistä nyt puhunutkaan.

Esimerkiksi omasta tapauksestani voin myös kertoa, että itsekin opin helposti ääntämään vieraita kieliä lähes natiivin tavoin... Minun on siis keskimääräistä helpompi purkaa sitä "oman kieleni suodatinta" pois tarvittaessa. Minua ovat esim. ruotsalaiset luulleet ruotsalaiseksi. Mutta en minäkään olisi siihen pystynyt, jos en olisi koskaan kuullut ruotsia!

En siis tarkoita, etteikö muunkielinen voisi oppia ääntämään suomea suomalaisittain. Tottakai voi! Esimerkiksi Roman Schatzista hädin tuskin kuulee, että suomi ei ole hänen äidinkielensä. Mutta pointtini on se, että hänkin ehkä tarvitsi tietoa, opiskelua ja harjoitusta ennen kuin pystyi siihen.
Tai ainakin hänen on täytynyt kuulla suomea ennen kuin hän on oppinut ääntämään, kuten nykyään tekee. Ja aluksi puhuin juuri sellaisesta tilanteesta, jossa henkilöllä ei ole mitään harjoitusta tai edeltävää tietoa suomesta.

Mielestäni siis ensikielen vankina ollaan alussa, mutta kyllä siitä vankeudesta voi päästä! Toiset nopeammin, toiset hitaammin, toiset eivät ollenkaan.

Tällaisia ajatuksia aamuväsyneeltä. Vaikka olitte käsittäneet asiani hieman eri tavalla kuin tarkoitin, oli ilo lukea kirjoittamaanne viestiä. Se on todellakin kaunista suomea, ja harvoin näkee nettikeskusteluissa sellaista suomenkielistenkään kirjoittamana.

Lue lisää

Olen toiminut ent. elämässäni kv. kaupparatsuna, kuten kerroin. Saksa oli noihin 1980-luvun aikoihin ehkä tärkein työkieleni. Sain useampaan kertaan kuulla kohteliaisuuksia saksastani ja sen ääntämisen autenttisuudesta. Eräskin itävaltalainen lehtimies suitsutti minua jututettuaan ammattilehdessään jotain sensuuntaista kuin "...Der zuständige Exportleiter Ent. mies spricht übrigens ausgezeichnet Deutsch."

Ja sitten: astelin kerran Hampurin lentoaseman infotiskille ja kysyin, saisinko kaupungin kartan. Minua palveleva herttainen varttuneempi naishenkilö kysyi: "Haluatteko suomenkielisen laitoksen?" Hölmistyneenä en voinut olla kysymättä, olenko todellakin niin rähjäisen suomalaisen näköinen. "Ei, mutta minä KUULEN sen AINA!"

Toinen juttu: istuin iltaa suomalaisen opiskelukaverini ja hänen saksalaisen tyttöystävänsä luona jossakin Stuttgartin pohjoispuolella. Juttelimme tietenkin saksaksi, saksalaisia "virvokkeita" nauttien. Eräässä vaiheessa iltaa kaverini tuumi: "Kyllä me suomalaiset puhumme saksaa kuin katerpillari!" Parempaa määritelmää asiasta en ole kuullut tähän päivään mennessä.

Olen varmaan kertonut samat jutu tällä palstalla aiemminkin. Antakaa dementikolle anteeksi, tuli mielestäni hyvä asiayhteys kerrata!

Joukkokirje ulkomaan elikoilta kirjoitti:

Ganz normal manchmal mit alle Sprachen, aber nicht wahr fuer alle. Äidinkieleni Sveitsissä oli retoroman, mutta opin lapsena italian (isä),ja vähän ranskaa. Saksan vasta koulussa, samoin englannin. Mutta ensimmäinen kieli ei välttämättä dominoi ääntämistä!!! En voisi kuvitellakaan puhuvani saksaa, ranskaa tai mitään muutakaan "retoromaniksi".

Olen nyt opiskellut Suomessa ja Virossa kolme vuotta suomea ja sukukieliä, ja jos oikein palautteesta (tenttitulokset) ymärrrän, niin oikein hyvin. Monikielinen, suomeakin (puhtaasti!)puhuva mieheni on tietysti ollut avuksi.

En usko, että jokainen on kielensä vanki jonkinlaisen ensikielisuodattimen kautta. Sveitsissä ja erityisesti Kanadassa on tutkittu paljon kaksikielisyys- ja monikielisyysasioita, eikä mikään välttämättä viittaa tuollaiseen. Tietysti on aina olemassa ns. puolikielisiä.

Professorini mukaan puhun ja kirjoitan parempaa suomea jo nyt kuin suomalaiset keskimäärin. Minusta suomi on helppo kieli esim. mariin verrattuna. Viro on helppoa, unkarikin helpompaa kuin suomi.

Tietysti kieleni on standardisuomea, ei kovin vivahteikasta. Tiedän kyllä, että minulla on pitkä matka murteiden ja vivahteiden ymmärtämiseen. Puhun kuitenkin suomea ilman aksentteja mihinkään muuhun kieleen, samoin muut allekirjoittaneet. Sanavarasto loppuu kyllä joskus kesken, vaikka kaupassa ei erotukaan, kun ei liikoja huutele ;-).

Mielestämme ei pidä tehdä kielitaidosta noin karkeita yleistyksiä! Olemme eläviä vastaesimerkkejä!

Ehkä kieliopinnot, tai mieluummin kai fonetiikan, olisivat myös Glottikselle tarpeen! Täten hän ehkä välttyisi oksentamasta peräsuoltaan verbaalisesti nettiin, ja vieläpä pyyhkimättä. (EI kannata ottaa tosissaan: kokeilemme vain, miten ilkeitä osaamme olla suomeksi! Tai ehkäpä kootut kansalliset hävyttömyydet kunkin kielestä suomennettuna olisivat menestyskirja? Pannaan harkintaan!).

Mielestämme suomen kieltä on kiva opiskella, ja luulemme sen taidosta hyötyvämmekin. Ikäviä kuitekin tuollaiset Glottiset: suomalaisilta yliopistoilta ja tavallisilta ihmisiltä olemme yleensä saaneet pikemmin rohkaisua, mistä kiitämme!

Maria Rocca-Lahtinen,laatija(Sveitsi)
Viktor Jushin (Venäjä)
Alex Handelsmann (Hollanti)
Richard Krauss (USA)
John Taylor (Skotlanti)
Janusz Kowalski (Puola)
Pjotr Ivanov (Venäjä)
Björn Matinantti (Ruotsi)
Kjell Johan Ulfvdahl (Norja)
Janne Karlsson (Ruotsi)
Christina Svendsen-Hokkanen (Tanska)
Matti Salmelainen (Ruotsi)
Johan Hartikka (Ruotsi)
Viktor Urbin (Ukraina)
Maria Daugelaviete (Liettua)
Ants Jansson (Viro)
Robert Maki (USA)
Charles Babayan (Ranska/Armenia)

Ulkomaalaisia suomenkielen opiskelijoita Suomessa
(ja tämäkin viesti on laadittu vain suomeksi käydyn keskustelun perusteella. Kaljaa kyllä kului, mutta ei kossua!)

Lue lisää

"Puhun kuitenkin suomea ilman aksentteja mihinkään muuhun kieleen, samoin muut allekirjoittaneet."

Tuota sopii kyllä epäillä. Vaikka itse ei mielestään omaa aksenttia, niin natiivi puhuja huomaa yleensä helposti kuka on oppinut kielen äidinkielenä ja kenelle sitä on opetettu. Tämä ei tietenkään koske vain suomea vaan yleisesti kaikkia kieliä.

Glottis kirjoitti:

Heipä hei,
en puhunut lainkaan monikielisyydestä vaan tarkoitin tapausta, jossa esim. englantia äidinkielenään puhuva, suomea osaamaton henkilö yrittää ensimmäistä kertaa ääntää suomen nimeä Pekka. Eihän se varmaankaan suomalaisen sanomalta kuulosta (tietysti toisilta onnistuu paremmin kuin toisilta).

Tarkoitus oli nimenomaan yleistää - sitähän alkuperäinenkin teki, kun sanoi, että "ulkomaalaiset ääntävät "pe-kaa" yrittäessään ääntää "Pekka". Eivät toki kaikki mutta monet. Ne, joiden kielessä on ns. kvantiteettioppositio, huomaavat ja ääntävät helpommin pitkän k:n. Tätä tarkoitin sillä, että jokainen on ns. oman kielensä "vanki". Esimerkiksi virolainen taatusti ääntää helpommin "Pekka", koska pitkät konsonantit ovat hänelle tuttuja viron kielestä. (Toisaalta virolaisilla on monesti tuntumaa suomen kieleen jo ennestään, koska he tuntevat kieltämme ja maatamme muutenkin.)

Monikielisyys on tietenkin asia erikseen. Ajattelin tässä kuitenkin sellaista henkilöä, jolla on yksi äidinkieli ja joka ei koskaan ole kuullut / ääntänyt suomea ja yrittää ensi kerran tavoitella suomalaista sanaa.

Mielestäni olen kirjoittanut ihan asiallista tekstiä haukkumatta ketään. Kantani on nimenomaan foneetikon kanta, joten ne opinnot ovat tuttuja. Olen myös opiskellut vuosia kieliä yliopistossa. Joten kyllä minäkin tiedän, mistä puhun. Voit tsekata fonetiikan perusteita käsittelevästä kirjasta, mitä aiemmin kirjoitin klusiileista ja frikatiiveista. Kyllä ne paikkansa pitävät ;)

Monikielisyysasioihin en ole erikoistunut enkä niistä nyt puhunutkaan.

Esimerkiksi omasta tapauksestani voin myös kertoa, että itsekin opin helposti ääntämään vieraita kieliä lähes natiivin tavoin... Minun on siis keskimääräistä helpompi purkaa sitä "oman kieleni suodatinta" pois tarvittaessa. Minua ovat esim. ruotsalaiset luulleet ruotsalaiseksi. Mutta en minäkään olisi siihen pystynyt, jos en olisi koskaan kuullut ruotsia!

En siis tarkoita, etteikö muunkielinen voisi oppia ääntämään suomea suomalaisittain. Tottakai voi! Esimerkiksi Roman Schatzista hädin tuskin kuulee, että suomi ei ole hänen äidinkielensä. Mutta pointtini on se, että hänkin ehkä tarvitsi tietoa, opiskelua ja harjoitusta ennen kuin pystyi siihen.
Tai ainakin hänen on täytynyt kuulla suomea ennen kuin hän on oppinut ääntämään, kuten nykyään tekee. Ja aluksi puhuin juuri sellaisesta tilanteesta, jossa henkilöllä ei ole mitään harjoitusta tai edeltävää tietoa suomesta.

Mielestäni siis ensikielen vankina ollaan alussa, mutta kyllä siitä vankeudesta voi päästä! Toiset nopeammin, toiset hitaammin, toiset eivät ollenkaan.

Tällaisia ajatuksia aamuväsyneeltä. Vaikka olitte käsittäneet asiani hieman eri tavalla kuin tarkoitin, oli ilo lukea kirjoittamaanne viestiä. Se on todellakin kaunista suomea, ja harvoin näkee nettikeskusteluissa sellaista suomenkielistenkään kirjoittamana.

Lue lisää

Glottikselta tuli vastausta kysymykseeni. Hyvä! Sitten täällä on herännyt kiistanpoikanen, jonka tarkkaa aihepiiriä ja synnyn syitä en ymmärrä lainkaan. Outoa.

Mutta pääasia miulle on se, että enpä ennen suomalaisena tajunnutkaan, kuinka vaikeita naksailuja ja paukahduksia meidän suustamme pörähtääkään suomea puhuessamme. Siinä saavat hollantilaiset ja tanskalaiset kielenpäästön (vrt. synninpäästö). (Mikäköhän rasismisota tuosta muotoilusta syntyykään...?)

Glottis kirjoitti:

Heipä hei,
en puhunut lainkaan monikielisyydestä vaan tarkoitin tapausta, jossa esim. englantia äidinkielenään puhuva, suomea osaamaton henkilö yrittää ensimmäistä kertaa ääntää suomen nimeä Pekka. Eihän se varmaankaan suomalaisen sanomalta kuulosta (tietysti toisilta onnistuu paremmin kuin toisilta).

Tarkoitus oli nimenomaan yleistää - sitähän alkuperäinenkin teki, kun sanoi, että "ulkomaalaiset ääntävät "pe-kaa" yrittäessään ääntää "Pekka". Eivät toki kaikki mutta monet. Ne, joiden kielessä on ns. kvantiteettioppositio, huomaavat ja ääntävät helpommin pitkän k:n. Tätä tarkoitin sillä, että jokainen on ns. oman kielensä "vanki". Esimerkiksi virolainen taatusti ääntää helpommin "Pekka", koska pitkät konsonantit ovat hänelle tuttuja viron kielestä. (Toisaalta virolaisilla on monesti tuntumaa suomen kieleen jo ennestään, koska he tuntevat kieltämme ja maatamme muutenkin.)

Monikielisyys on tietenkin asia erikseen. Ajattelin tässä kuitenkin sellaista henkilöä, jolla on yksi äidinkieli ja joka ei koskaan ole kuullut / ääntänyt suomea ja yrittää ensi kerran tavoitella suomalaista sanaa.

Mielestäni olen kirjoittanut ihan asiallista tekstiä haukkumatta ketään. Kantani on nimenomaan foneetikon kanta, joten ne opinnot ovat tuttuja. Olen myös opiskellut vuosia kieliä yliopistossa. Joten kyllä minäkin tiedän, mistä puhun. Voit tsekata fonetiikan perusteita käsittelevästä kirjasta, mitä aiemmin kirjoitin klusiileista ja frikatiiveista. Kyllä ne paikkansa pitävät ;)

Monikielisyysasioihin en ole erikoistunut enkä niistä nyt puhunutkaan.

Esimerkiksi omasta tapauksestani voin myös kertoa, että itsekin opin helposti ääntämään vieraita kieliä lähes natiivin tavoin... Minun on siis keskimääräistä helpompi purkaa sitä "oman kieleni suodatinta" pois tarvittaessa. Minua ovat esim. ruotsalaiset luulleet ruotsalaiseksi. Mutta en minäkään olisi siihen pystynyt, jos en olisi koskaan kuullut ruotsia!

En siis tarkoita, etteikö muunkielinen voisi oppia ääntämään suomea suomalaisittain. Tottakai voi! Esimerkiksi Roman Schatzista hädin tuskin kuulee, että suomi ei ole hänen äidinkielensä. Mutta pointtini on se, että hänkin ehkä tarvitsi tietoa, opiskelua ja harjoitusta ennen kuin pystyi siihen.
Tai ainakin hänen on täytynyt kuulla suomea ennen kuin hän on oppinut ääntämään, kuten nykyään tekee. Ja aluksi puhuin juuri sellaisesta tilanteesta, jossa henkilöllä ei ole mitään harjoitusta tai edeltävää tietoa suomesta.

Mielestäni siis ensikielen vankina ollaan alussa, mutta kyllä siitä vankeudesta voi päästä! Toiset nopeammin, toiset hitaammin, toiset eivät ollenkaan.

Tällaisia ajatuksia aamuväsyneeltä. Vaikka olitte käsittäneet asiani hieman eri tavalla kuin tarkoitin, oli ilo lukea kirjoittamaanne viestiä. Se on todellakin kaunista suomea, ja harvoin näkee nettikeskusteluissa sellaista suomenkielistenkään kirjoittamana.

Lue lisää

... kauniista sanoista! Olemme asioista kuitenkin suunnilleen samaa mieltä. Kuten epäsuorasti sanoit, uusi kieli on opittava sen omilla ehdoilla.

Terv. Muukalaislegioona

Niimpä kirjoitti:

"Puhun kuitenkin suomea ilman aksentteja mihinkään muuhun kieleen, samoin muut allekirjoittaneet."

Tuota sopii kyllä epäillä. Vaikka itse ei mielestään omaa aksenttia, niin natiivi puhuja huomaa yleensä helposti kuka on oppinut kielen äidinkielenä ja kenelle sitä on opetettu. Tämä ei tietenkään koske vain suomea vaan yleisesti kaikkia kieliä.

Lue lisää

... mutta "luulo ei ole tiedon väärti", sanoo Viktorin löytämä sananlasku.
Testaamme mielellämme suomen puhetaitojamme vaikka puhelimitse, ja otamme ilolla vastaan asiallisen kritiikin. Ongelma meillä on, että asumme eri puolilla Suomea ja opiskelemme eri yliopistoissa. Ainoa yhdistävä piirre on "the real thing": oppia suomi mahdollisimman hyvin, mitä varten opiskelemme.

Meihin saa kuitenkin yhteyden osoiteella [email protected], joten joku varmasti soittaa, jos annat puhelinnumeron.

Terv. Muukalaislegioona