En muista tarkkaan oliko tämä tekstini meemeistä jossain tämän palstan aliketjussa joten laitan sen tähän nyt kun täällä on niin hiljaistakin että olis edes jotain, dih...
Meemitegnologiaa.
Koska mersustamme on johtotähti pöllitty, niin sitä etsiessämme tulemme tehneeksi mutkia matkaan, voinemme kuitenkin yrittää joskus toki oikaistakin. Universumi ei ole mustavalkoinen, vaan siitä löytyy leveä ja kirjava spektrin asteikko 360¤ potenssiin kaikki ```. Niin muodoin ihmisissäkin riittää monenmoista väri- että mv-tyyppiä. (Eräskin väitti että mv-televisiossaan on luonnollisempi kuva kuin väritelevisiossa.
Aina saa toki väittää mitä vaan, ja on tietyllä tavalla oikeassa, itsestään lähtien itselleen ainakin, subjektiivisesti ja temporary, siinä ajassa missä sattuu vaikuttamaan. Väitteiden todistamisen kanssa onkin eri juttu, muidenkin ymmärrettäväksi itsensä viilaamisen taito, reilua olisi ainakin opetella se.
Zeus tuossa nurkkiin paukutteli, mielipuolista katseltavaa maalasi, mahtipontista soundia soitteli ja sähköruoskalla maihin veteli. Luonto itsessään on vailla järkeä, se on näennäisessä viisaudessaan tyhmä kuten saapas, luonnolla ei ole myöskään mitään moraalia.
Ihminen vasta on tuonut näihin viidakoihin oman moraalinsa ja hieman muista otuksista poikkeavan omituisen järkensä, että hassunhauskat käyttäytymismallinsa. Ihmisen käsitteet ja arvot ovat luonnolle täysin merkityksettömiä, eikä se sellaisista tajua, saatika kaipaa, mene ja tiedä, no ei nin ei. Luonto puuhastelee omiaan ja on siinä maailman paras, toimien ns. luonnonlakien arvojen reunaehtojen ja jatkuvien sattuminen sumeassa välimaastossa.
Toki myös ihminen on osa luontoa, että minkä teet, sen vain jostain syystä teet, liekö niin luonnon mystisen aliohjelman käskemänä, ehkäpä vain meemien talutusnuorassa.
Ihminen eroaa vain hieman, muista pallolla elävistä olennoista, ihminen on sekoitus luontoa, biologiaa ja hassua, vain meille merkityksellistä sekoboltsikulttuuria, jota se itse vain pystyy arvostamaan ja arvottamaan. Käytämme kieliämme viestimiseen, rakastamme, vihaamme, sodimme, uskomme jumaliin, uskomme itseemme, uskomme tieteisiin, uskomme joskus ihan mihin vaan, tai olemme uskomatta, hautaamme kuolleet, häpeämme seksiä tai olemme häpeämättä, nautimme, pelkäämme, hypimme ja pompimme. Kuulumme ryhmään, puhumme meemeistä netinpalstoilla, lennämme lentokoneella, ajelemme autoilla, kaivelemme nenää, kyselemme tarkoituksia, juttelemme koiralle, ja syömme salmiakkia, paljon sairaammista käyttäytymismalleista nyt puhumattakaan.
Ihminen matkii lapsesta lähtien toisia ja kopioi näin itseensä uusia ajatuksia, iskulauseita, taitoja, malleja, keksintöjä, teorioita, lauluja, tarinoita, ym., so. meemejä. Meemit ovat tämän uudehkon teorian selittämänä, (joka se itsekin on meemi) kulttuurillisia elementtejä, jotka leviävät ja muuntuvat ihmiskasvusalustasta toiseen, kuten karkeasti verrattuna geenit leviävät jälkeläisissämme. Meemit majailevat mm. päissämme ja kanssakäymisemme prosessissa, ne sisältyvät tavalla tai toisella tähänastisiin luomuksiimme ja liiankin ylös kirjoituksiin.
Meemejä löytyy maan alta, rakennuksista, museoista, kiveen hakattuna, kirjoista, kovareilta, dvd-levyiltä ja mihin kukaan on niitä älynnytkään tallennella, sinne sun tänne, infoa on joka puolella. Avaruuteen on myös toiverikas soittopyyntö lähetetty, eikä pelkästään polvillaan, vaan oikein suurella radioteleskoopilla lähetetty, mikä se taas on ehkä typerää, tiedä mikä/kuka siellä kuuntelee, tuskin mikään ja terve si vaan.
Kasvualustalla, aivoissamme, kehittyvät ja muuntuvat meemit ovat omia lapsiamme, ajatuslapsia, ja niistä johtuvien seurauksien eräs alkuvoima, että myös maailmamme fyysisiä muokkaajia, tapauksessamme ehkä myös sen tuhoajiakin. Meemit väijyvät joka puolella saadakseen uuden kasvupohjan ja kun sellainen löytyy, meemi hyökkää ja asettuu asemiin ja leviää sitten kuinka vain, vahvempi kovemmin, ajassa ja paikassa. Jos näin ei käy, meemi odottaa, kunnes joku sen imuroi, jos sitten imuroi, tai uudelleen keksii, vaikkapa taas uuden uskonnon, oikein pitempään elämään.
Meemit kopioituvat, kilpailevat ja valtaavat mieliämme, meemien kilpailu muovaa herkeämättä ajatusmaailmaamme ja kulttuuriamme. Olemme meemiemme, kulttuurigeeniemme jatkuvasti muuttuvia, ajan aallonharjalla ratsastavia hullunkurisia hittituotteita. Meemiteoria on silti vain metaforaa, mutta käsitteenä näppärä apuväline, meemimuumille, joka tietysti itseään vain yrittää näin ymmärtää ja mekanismiensa rattaita paikantaa.
Ehkä huimin väite mitä meemitutkimuksessa on paljastunut, on se, että myös minä, minuuteni, (mie, li - mee, mi) on meemi, toisilta opittu käyttäytymismalli esittää ihmistä, erottua oikein yksilöksi. (Takarivistä huidotaan, "äläs kuule ny jaksa", no en minä näitä keksinyt, jaksa sinä tiedemiehille.) Tiedemiehet kun ovat tuollaisia röyhkeitä ja vastuuttomia paskiaisia, joka paikkaan kehtaavatkin kiikarinsa ja mittarinsa tunkea ja pelottomasti vielä uusien löydöksiensä merkityksiä fundeereevat. Hattua nostan rohkeudestaan, pistäkää lisää tehoa kiikareihinne, olen malttamaton ihminen ja elo on pikaruokala.
Meemien levittäjän olisi varmaankin oltava perillä, minkälaisia meemijälkeläisiä maailmaan tuo, vai vanhoja hattutemppujako siinä vaan kierrättää. Tulevaisuus on lastemme hallussa ja vastuulla, toivottavasti hellemmässä ja huomaavaisemmmassa, kuin se nyt tuntuisi olevan. Ei liene meemimkään etu, jos koko planeetta räjäytetään taivaan tuuliin, tuhannen pölyksi, hölmöläisten meemi voitti, huuu.
Tosin mistä sitä aina tietää, milloin on meemilumipalloja liikkeelle potkaissut, vahingossa tai tahallaan, olemme siinä mielessä armoilla, vaikka onhan meillä toki myös monenmoisia eettisiä meemisäännöstöjä, se on eri juttu kuka niitä aina jaksaa. Kapinaa, pientäkin pitää olla, ajan haasteissa soutaessamme että uusia haasteita etsiessämme.
Sotien sytyttäminen, uuden uskonnon synnyttäminen tai jos sekoitamme toisilta matkitulla käyttäytymisellämme maapallon toimintamekanismit ja mistä se taas ei välttämättä toivu koskaan, siinä on peiliin katsomista meemimuumille ja jonkinlainen oppimisen paikka. Mikä tuollaistenkin typerien tekojen arvo on, mene ja tiedä, luonto ei niitä moralisoi, kärsiipähän vain, jos sitäkään. Vahinkoja sattuu, lienee lajimme typeryydestä johtuen, vai onko vahingoillakin omat mystiset tarkoituksena, mene ja tiedä, meemit ovat ovelimpia otuksia maan päällä.
Eli ei ole välttämättä mustavalkoisia nämäkään, äkkipäätään semmoisilta vaikuttavat spectrin asteet, häikäsevät näköämme vaan.
Meemiteoria selittää osuvasti käytöstämme, mutta teoriat ovat teorioita, kunnes ne käytännössä karrelle poltetaan ja katsotaan jäikö yhtään mitään jäljelle. Äskettäin tutkijat löysivät ihmisen päästä ns."jumalaklöntin", sellaisen osan aivoista joka käsittelee "yliminää", sekä abstraktisia ajatuskuvioita, yhdessä miljardien muiden meemien suloisessa sekametelisopassa. Samoin on myös kuvaillun minämeemin asuinpaikka paikannettu, oikean puoleiseen etuotsalohkoon.
On myös havaittu, että laajalti leviävä masennus johtuisi tietynlaisesta "palovammasta" aivojen tietyssä "klöntissä". Kauanhan on tunnettu jo alkoholisminkin paikka kallossa, kuten myös monen muun sairauden "klöntti". Ovatko nämä kaikki lajillemme välttämättömiä "klönttejä", vai ovatko ne vain sokean kellosepän lyötyä rumpuaan, jälkivärähtelyistä syntyneitä, poikkemia tai vääristymiä.
Vaiko ovatko ne vain itse itseään ruokkivia turhia, tai vähemmän turhia systeemeitä, niistä kun ei voida tätä välttämättä arvioida, alkoholismista varmaankin nyt kyllä.
En nyt tietenkään suoraa päätä vedä tästä johtopäätöksiä minäkään, että käyttäytymisemme kaikille muodoille löytyisivät päistämme kaikki mahdolliset anatomiset vastineet ja että käytöksemme olisi täysin suoraviivaisesti niihin sidottua, mutta kaukana semmoinenkaan ajatus ei aina ole.
"Klöntit" ovat kuin teatterin lavan sivuovia, joista meemit putkahtelevat todellisuuteemme asiaansa tietoisuuslavalle näyttelemään, ilmeisen tärkeitä ja vielä tärkeämpiä hommiaan puuhastelemaan ja myös näin aineelliseenkin todellisuuteen jälkiään hakkaamaan, siihen käytännön sanelemien reunaehtojen väliin oikein ikuistumaan.
Inhottavaahan tämä on, kun ei mikään ole pyhää, ihmisenkin tosiolemus saattaa paljastua pelkäksi materiaksi, pölyksi ja pieruksi, että meemeiksi. Siinä kyllä murenee länkkäreidenkin maailmankuvia vielä,kin hallitsevan ankaran miespatriarkaattin uskonnollinen möhköfanttimaailma. Minun puolesta saa kyllä murentuakin pienimpiin osasiinsa ja viekööt tuuli pölyt, kauas, kauas pois, aivastuttamasta.
Luultavasti miehenkin umpiluukäsitykset hiljalleen muuttuvat, pikkuhiljalleen, parempaan vai huonompaan, kenties ja toivottavasti. Mies kun kumminkin on olemukseltaan rakentaja, uudistaja ja keksijä, varsinainen pelle peloton, naiselleenko vain näyttääkseen, vai minämeemilleen. Ja kaikki mitä teet, se vaikuttaa itseesikin muuttavasti, muuttaen jotain myös muissa, ennemmin tai myöhemmin, vieläpä ennalta arvaamattomasti, sattumien soppaa keittää ja noppaa siinä heittää.
Olin parikymppisenä Turkissa, siellä pienessä muslimikylässä tapahtui pieni juttu. Tuntemani parikymppinen paikallinen tyttö, hän käväisi päivänä kauniina yksin ruokakaupassa, oli hänelle ensimmäinen kerta niin. No eipä ollut juttu, no olipa sittenkin.
Paikalliset ukkokerhot kauhean pahoillaan ja loukkantuneen oloisina turisivat teekuppinsa ääressä, että mihinkäs tämä maailma nyt onkaan menossa, kun tuollaistakin nyt jo tapahtuu. Tytöt juoksentelevat yksin kylillä, ei perskele! Se kun oli se yhteiskunta sellainen miespatriarkaattien maailma, kuin vain miten olla voi, että sitä ei tämmöinen yksinkertainen länkkäri käsitäkkään.
Muutos oli tullut heidän paratiisiinsa ja kauhea särö jo kertaalleen selitettyyn maailmaansa, oli tullut oikea lusifer sinne hameessa häiläämään. (No tietysti kaikki muuthan ovatkin vääräuskoisia uskomuksissaan ja omituisissa tavoissaan, että kyllä meidän taivaallinen ylimeemi nekin tuhoaa vielä kerran tulella ja vaikka millä napalmilla, kaasulla josko pernarutolla, käyttäen siihen ehken apulaisenaan Teksasin teloittajaa, W.G.Bushia. Huuuuuuuu, näinhän se juna päissämme tuhatta joskus ajelee, ilman jarruja ja äskeinen peilaa kaikissa kulttuurissa, eri meemeillä ja taas tuhansilla jumalilla.)
Asiaan, joku on sanonut että miehen kypsyys merkitsee sitä, että on jälleen saavuttanut sen vakavuuden jossa oli ja eli, lapsena leluillaan leikkiessään. Aika imartelevaa arvoisat herrat tämmöinen, koittakaa kestää, maailma muuttuu ja vielä tekin, helpommalla pääset kun annat sen vain tapahtua.
Ei miehen (eikä sen paremman puoliskonkaan) arvokkuus siitä kärsi, jos lakkaat olemasta käsijarruna umpiluupäänä ja ryhdyt vaikka yhteistyössä muiden kanssa fiksumpiin toimiin, planeettamme pelastamiseksi että moninaisten spectrien sfäärien tarkastelijaksi.
Ihmisen pääkoppaa tutkitaan kyllä vakavissaan ja se on sitten jokaisen äitin pikku filosoofin asia, mitä ajattelee mm. edellä mainituista muumi ja klönttilöydöksistä. Vai ajatteleeko mitään, jaksaa tai osaa.
Haluttaisiko ennemminkin antaa virtojen viedä, huterallakin ehkä, porukalla kyhätyllä, mutta ah`niin mukavalla huuhaalautalla seilata. Siinä apinalaumansa kanssa kohti putousta ja pohjatonta rotkoakin ajelehtia, jonne syöksyminen saattaa olla se lajinsa viimeinen. Siinä tapauksessa valtiomalliemme kehitysvääristymät jatkavat kieroa rataansa ja herrat ja narrit kusettavat kansalaisia aina vaan, parku ja valitus kuppiloissa, palstoilla että toreilla, se jatkuu, aina välirauhan aikaan kumminkin.
Tieto lisää kuulema jotain tuskaa, mutta ei kai tiedon janoakaan voi sammuttaa, mitä sammutusvaahtoa semmoiseen pitäisi pruutata ja jotkut nauttivat tuskastakin. Suotakoon se kuitenkin, se tiedonkin jano, siihen kun parasta korjaussarjaa on vain lisäjanoa aiheuttava lisätieto, tutkimukset jatkuvat, yksi vastaus tuo taas kymmenen lisäkysymystä.
Ei ole väärin etsiä uutta tietoa, jos aivot ovat luojamme (mikä sitten lieneekään) töitä, niin tuskinpa ne ovat olemassa vain sydäntä lyömään ja peppua heiluttamaan, ei muuten ole. Hienoja instrumenttejaan saa ja pitää käyttää ja aivojen tapauksessa se on suoranainen pyhä velvollisuus.
Keskiaikainen tiede faktoina semmoistakin mm. esitti, että aivot tuottavat räkää, nessuihin pyyhittiin polttamalla vääräuskoiset. Jos kerrot jollekin vallastaan nauttivalle poliitikolle, karvaiselle mullahille tai no, vaikkapa pohjoiskorean johtajalle, kansalaisen tiedon hankkimisen välttämättömyyden, puhut propagandaa ja olet jo varsin vaarallinen muumi. Sellainen tapaus kun on vallan kahvoihin päässyt, aivopesemällä laumaansa, omien etujensa nimissä meemitegnologiaa käyttänyt, tai muuta kamalaa tekemään mennyt, sellainen ei luovuta, kuin vasta pakon edessä.
Nyt kun aivoräkä tuntuu irtoavan, niin antaa valua vaan, tuokaa nessuja myöhemmin. Kyllä meemimyllyään luvan kanssa saaavat käyttää, myöskin erilaisiin uskomusjärjestelmiinkin itsensä kahlehtineet henkilöt.
Jos et niin tee, katson sen pahimman sortin pilkaksi (luojan, tai mikä se oli), että myös ihmisen perus olemuksen halventamiseksi, juna etenee, sinä olet siinä kyydissä. Jos et halua, voinemme lähteä takaisin preerialle, vetämään nelitahtia seeprojen perässä, verinen irvistys suupielissämme. Tietenkään huonoa tuo tuommoinenkaan liene ole, jos asiaa tiedustelet leijonalta.
Nyt kuuluu taas takarivistä, "että hei, ei kaikki ole tiedon asia, eikä ymmärrärettävissä, onhan meillä paljon kaikkea salattua tietoa ja on myös olemassa uskonnolliset ja muut semmoiset mututunteet".
Hyvät teille takariviläiset, salatuista en tiedä, eikä tiedä muutkaan, miten voisikaan, kun sellaiset ovat niin salaista että xfilesit ovat vielä heppoista kamaa ja subjektiiviset kokemukset ovat subjektiivisia kokemuksia. Salaisuuksien verhoja tässä syrjään koko ajan tieteenkin avulla siirrellään, eestaas vain tuntuvat joskus menevän.
Tunteet ovat myös lienee hyvä olla terässä, muutoin ei ehkä pysty löytämään empatiakykyään toisten kanssa kommunikoidessaan ja ajatuksenjuoksusta tulee kylmempää kuin vain on absoluuttinen nollapee. Välillä sokeakin kana tietysti taivallellessaan erehtyy ja nappaa suuhunsa kiviä, sitten kun se avaa suunsa, kivet lentävät toisten silmille, vaikka piti ihan muuta toimittaa.
Puhutaan myös tunneälystä, se ei tarkoita että tunne älysi, vaan jotain muuta. Aivojen vanhat sisäosat ovat keskeisiä emootioiden synnyn kannalta, kun taas myöhempää kehitysvaihetta edustava aivokuori, "cortex klönttipohja", liittyy ns. "korkeampiin" älyllisiin toimintoihin.
Tunteethan toimivat tyyliin, pääni ja "sydämeni" nyt vain jotenkin tietää, vaikka minä ihan tiedostavasti en tässä kaikkea hiffaa. Ja sitten jo usein hemmoa viedäänkin, milloin mistäkin idiotismista hihhuloimaan, laske ensin kymmeneen, tuhanteen, miljardiin. Tunneihmiset ovat tunnetusti joskus vaikeuksissa, ehkä he kuitenkin kokevat eloa wiwahteikkaammin, kuin tunteista köyhempi tapaus, ole hyvä vain, nauti siitä. Ovatko tunteet kenties kaiken toimintamme takana, nautimme enemmän ilmiöstä kuin sen aiheuttajasta, sfäärejä löytyy tässäkin.
Ihmisen kallosta on paikallistettu myös mantelitumake, sellainen "tunteiden vartiomies" joka pystyy hetkessä kaappaamaan itselleen täydellisen hirmuvallan, hyvin tai pahoin seurauksin. Juuri rakastunuthan tämän hyvin tietää, tai jos on tunnepurkauksen vallassa tehnyt, tai vaikka sanonut jotakin älytöntä tai vaikka hyvääkin. Siis tässäkin olomme on pelkkää fysiikkaa, kö, ei kai.
Joku on funtsinut että, "jos et pienenä aikuisen silmän välttäessä heti hotki kaikkia karkkeja kaapista, menestyt myöhemmässä elämässäsi". Tämä toiminee "tiedonkin karkkien" kanssa. Niitä tuskin kannattaa ammentaa vain yhdestä kaapista ja nakata kerralla meemikattilaansa.
Pitänee tutkia, pähkäillä ja puntaroida kaikenlaista ja vuorotellen ja ottaa jakojäännöksestä se hyvä, minkä siitä älyää irti ottaa ja sitä hyvin tarkkaan tarkastella ja pystyä se vielä hylkäämäänkin, uusien meemien hyökätessä paikalle. Toisin sanoen, pitänee pystyä maustamaan meemikaakkua paremmaksi, syötävämmäksi, että paremmin uusille meemimuumeille sulavaksi, joilla meillä vatsanpurut vaan eivät näytä ota loppuakseen.
On tämä kaikki elo vain niin ihmettä ja kummaa ja sen nyt tajuaa jo tunneälylläänkin, että maailmankaikkeus on oudompi paikka, kuin me maan matoset pystymme ikinä edes puoliksi tajuamaan. Ihminen on tiedonvaltameren tutkimisessa vielä kovin kiinni rakentamassaan laiturissa ja tässä me hypimme ja huudamme, että kuuleeko kukaan, isii, miksi minut hylkäsit.
Ihan turha semmoisestakaan on ryhtyä rintoihinsa paukuttamaan, että kyllä tiede meidät lopulta pelastaa, sitähän se valitettavasti ei näytä tekevän, ainakaan yksinään. Ongelmiemme ydin on pelot että tiedon puute ja myös historiasta mukanamme raahattu meemiroju, päihimme tiukkaan pakattuna, menneiden aikojen kompostori ja käsijarru, hidastava paskaläjä, jos tietysti on siinä paljon hyvääkin seassa, kaikki vain jotenkin sekaisin.
Onko se ladan vika jos se on ladaksi luotu, ei se kukkasilla koristeltuna kovemmin kulkee.
Mikä meidät saattoi nykyiseltä näyttävään umpikujaan, se onkin kova kysymys, josta vielä ajatusleikkiä lyön, mytologiameemien pohjalta. Seuraavasta ei siis tarvitse kenenkään enempiä kiihottua tai ryhtyä lähimmäistään vihaamaan. Siispä, tarinat kertovat, uskonnosta riippuen, että luojat (???) on luoneet kaiken ja sellaiset olisivat myös oikein kaikkitietäviä.
Siis keinotekoinen tämä universumi ja mä että sä, huhhuh?!
Niin eikö nyt kuitenkin tälläisen perusteella ole niin, että ennen kuin luojat olivat luoneet yhtikäs mitään, niin tiesivät he piirun tarkalleen, kuinka tulee käymään kvanttipuurolle, galakseille, tähdille, planeetoille, puille, piikkisialle, möhköfantille ja myös näin ollen ihmiselle.
Tiesivät tietämästä päästyäänkin senkin, että; "kun luomme ihmisolion ja laitamme kaikenlaisia salaisuuksia sen selvitettäväksi, niin tulee sillekin muuta tekemistä, kun vain juosta koko ajan naisten perässä, että toisinpäin. Tehdäänpä vielä ihmisestä erilaisilla konsteilla huonompi, langetkoot sitten vaikka typerys keksimäämme syntiin.
Niin sitten kun ihminen ei reppana käsitä omaa parastaan, ja menee syömään valmistamastamme hyvän ja pahan tiedon puusta, niin heitetään semmoisen surkimuksen ulos paratiisistamme, mitäs ei uskonut tyhmä omaa parastaan, vaikka asiasta oli kerrottu". Heh ! Olisipa antanut pari älyklönttiä enemmän, olisi varmaankin helpompi hengittää, maybe.
Ja nyt noista ajoista on kulunut jo pari päivää ja meitä otuksia on kopioitunut tänne paljonkin lisää, ja "hyvän että pahan tiedon puussakin" vain edelleen kiipeilemme, like al´a apinat. Niin eikös nyt rehellisyyden nimessä ja tunneälykin semmoista sanoo, niin tämmöisessä hommassa ei mitään varsinaista ongelmaa ole.
Vaan kaikki ja myöskin nämä bigbang ja teologiset ongelmat ovat täysin tämän luovan alkuunpanijan henk.koht. ongelmia ja vain sellainen itse on niista loppupelissä myös täydessä vastuussa? Kun jos kerran kaiken tiesi, mitäs tiesi, ei välttämättä kuitenkaan niin. Koska pelin alkuarvot määräävät kaiken olemisen keskiarvot ja loppuarvotkin ja kun universumin ulkopuolelta ei tule systeemiin mitään vaikutusta ulkoa ja ulkopuolta kun ei kuulema edes ole, niin tarkkana pitäisi luojan olla ja varmaan on ollutkin, tai...
Maailmamme nyt vain on tälläinen, ihan siksi, kun se on, sattumalta, samoja kyselisimme, vaikka se olisi toisenlainenkin ja sitä luojaa olisi yhtä vähän tossa kaffella mukavia turisemassa.
Tai sitten ei luoja (???) tiennyt ja teki vain hienoja juttujaan pelkästä luomisen ilosta, mustan ja punaisen aukonkin loi, Ford Fiestankin loi, erästä meemiklönttiä tosin välikätenä käyttäen, mutta kumminkin sellaisen romunkin loi ja vieläpä Mäsäsoftin, Linux tulee ja pelastaa, mitä. Niin ja kuulema lusiferuksenkin loi ja paiskasi sen sitten meidän sinisen planeetan kiusaksi, törkiää! sanon.
Takarivi siellä taas tohkeissaan jo viittoilee, että; "lusiferhan on sellainen langennut enkeli ja kaiken pahuuden syy ja pää". Niinpäkö, mutta loppujen lopuksihan luojan luomushan se semmoinenkin hirveän kehno otus on, sisältyi tavalla tai toisella, kaiken koodin desimaaleihin, vai eikö muka.
Kun luoja kerran tarinoiden mukaan tiesi tai sitten ei, tai voihan vika on kerta kaikkiaan näkökyvyssämme, tai yhtään minkään ymmärtämisessä, tai että ohjelmointivirheitä, sattuuhan niitä kaikissa piireissä. Selittää toki pitää ja pitää varmasti yrittää, versumi on niin mystinen kone ja me sen mystisin piste.
Mielenkiintoisia selvityksiä nämä, kuinka ihminen projisoi toiveitaan, ongelmiaan ja halujaan, itsensä ulkopuolelle, ainakin heti kun tieto loppuu. Sama edellä pohdittu periaate toiminee muidenkin alkuperäämme käsittelevien teorioiden kanssa, vaikkapa Einteinin että Hawkinsin selityksiin. Sillä erotuksella persoonallisesta luojaopista, että kukaan ei tiedä paljoa mitään, varsinkaan olevansa oikassa ja meillä kun ei ole sitä seurattavaa, sellaista herttaista johtotähteä, moraalimme kyllä on, joka sekin vain lienee osa elämän säilymiseen tähtääviä voimia, meemien oman edun ajaja.
Ja me olemme nyt taas tähän saapuneet, tämän ajan ja avaruuden kehityksen aallonharjalle ja se on tämän ajan ja avaruuden asia, kuinka hyvää keittämämme soossi on. Mene meemi ja tiedä, luonto ei jakele pisteitä, paitsi pystyy toisaalta tarvittaessa meidätkin lajina tappamaan, ykskaks.
Meemien pitänee tässä vain yrittää parhaansa, geeniemme ja muun universumin vuorovaikutusten sekavassa, että varsin sattumanvaraisessa myllerryksessä pärjäillä. Jospa äly joskus ottaisikin kaiken haltuunsa, ellei sitten näin ole jo käynyt, jonkun toisen meemiplaneetan taholta, tuskinpa kuitenkaan on ja entäs sitten vaikka olisikin, soittaisivat nyt heti Naturen toimitukseen, tiedä vaikka soittikin, entäs sitten, eikä soita, väärä numero, puolin ja toisin ja kuka mitä hä, hilijaista vain on, otetaanko noi korvatulpat pois?
Nämä tarinamme ovat aikansa meemejä, ja meidänkin hienoille teorioille hirnutaan hartaasti tulevaisuudessa, jälkiviisauttahan tuo tuommoinen tietysti on. Naureskellaan mekin aivoräkäteorioille, sekä monenmoisilla palstoilla ja areenoilla meuhaamme, kuka missäkin toisillemme, kun on joku mielestämme väärin valinnut spektrinsä värit, mistä sen onkin valinnut ja oman johtotähtensä sillä mennyt vielä liiaksi kromiosat kiilloittamaan.
Mistäköhän 5000*10 uskonnosta tai aatteesta tai great idea ajatussuunnasta tänään valitsisin ja kenenkäs perässä oikein juoksisin, koska tuolla sampadi juoksee edelläni. Juoksenko tässä oikein totuuden perässä, hiiiaaaa, nyt onkin menossa munaa, kaikki mukaan! Ethän sitten kuitenkaan viimeisenä tekonasi väkisin aivoihini oikeita tietojasi raiskaa, please, turha tulla mulle, olen varautunut siihen, saattaa käydä toisin päin, elä pelkää, heitä nyt ainakin haastetta kehiin.
Säilytän nyt vielä kaiken uhallakin valinnanvapauteni. Jos joku hölmö tulee ja lyö sinua huuhaalla päähän, (ehkäpä hyvissä aikeissa, luultavasti haluten vain jakaa meemejään tai pelkojaan, ovela meemipaskiainen), niin ei kannata sellaisesta enempiä hätkähtää. Kanna oma vesi kaivoosi, se pysyy ja paranee, tai mene sitten siitä lyönnistä tajuttomaksi tai vaikka psykoosiin, ihan mulle passaa, jos vain se sinulle niin maistuu.
Sama periaate toimii myös jäätävän kylmänsinisiin tiedeuskovaisiin ja kaikenmaailman oikeisiin paskanjauhajiin, anna mennä ohi vaan, sekoittamasta horjuvia askeleitasi. Tutki kaikkea siellä ja täällä, kulje maailmassasi avoimin silmin ja huomaat, että olemme jokainen ensikertalaisia, ajan kuohujen parasta kermaa, vaikkakin aikojen saatossa kasaantunutta meemireppua perässämme raahaten.
Meillä on täysi oikeus rikkaaseen ja monipuoliseen maailmankuvaan ja sitä kautta myös antoisaan elämään, kuinka vain tästä irti saamme, jokaiselle omaansa näköistä lykkää, vanhat pelotkin vielä kai jossain kyttää. Eikä lie kaikkien tarvitse omaksua samankaltaista, vain yhden sosiaalisen ryhmän näkemystä, selityksiä asioista ja elämästä, vaikka kuinka laumasieluja olisimmekin, yhteityötä toki tarvitaan hyvässä mielessä, globaalisti, tietoja ja kokemuksia vaihtaen. Muuten kun voi käydä seuraavanlaisesti:
Meitsi hiippaili eloaan nuorempana vissiin liian mustat raybanit päässään, ankarat syytökset tulivat itseeni, kun minulle opetettua, tapauksessani uskonnollista maailmankuvaani joskus mielessäni kritisoin. Olin silloin ja olen edelleen erittäin kiinnostunut mm. tähtien ja planeettojen havainnoinnista, mutta enpähän vain nuorena poikasena uskaltanut ostaa kaukoputkea. Jaa että et mitä, uskaltanut, mitä tää nyt on!? Noo homma meni seuraavanlaisesti;
Kun oli joku oikein taivaan isän lähettiläs, ylimeemimeemien saarnamies, oli hän pienellä paikkakunnallamme usein naama punaisena ja ohimosuonet sykkien suustaan semmoisen sammakon päästänyt, että kuu ja aurinko muuttuvat ihan pian vereksi ja taivas ihan tosissaan tuosta kohta pimenee, koittaa joku helvetillinen demoninen keskiyö.
Minä kun taas siinä semmoinen nuori kloppi olin, otin siihen aikaan usein kaiken todesta, sen verran hyvä esitys vissiin sillä muumilla, eli mitäpä minä sillä kaukoputkellakaan, kun kerran taivaskin pian tuosta pimenee ja tuntemamme maailma vallan loppuu.
Eikä tämä tämmöinen olllut kyllä yhtikäs hauskaa, saatikka vastuullista, tuommoinen typerä äitin pikku muumien peloittelu. Tuollaisesta menee varmasti hyviäkin lapsia pesuveden mukana, mustaan tunkkaiseen kaivoon, sinne ei ole helppoa raikasta happea saada. Se taas, oliko taivahan kasvatti ja näkyjen mies oikeassa, se ei ole minun arvioitavissa, valitettavasti, tuskinpa vaan oli ja toivottavasti ei niin.
Anekdoottiina tähän, saman porukan mielestä itsensä hyväileminen jalkovälistä oli sekin helvettiin vievää pahimman sortin syntiä, halleluijaa, preistö loord, kädet ylös ja niskalaukaus!
Nykyään minulla on jo sellainen vaatimaton kaukoputki parvekkeellani ja se vain tuottaa iloa kirkkaina tähtiöinä. Toivottavasti eivät kauhumaalareiden savut taivastani koskaan pimennä, ovat ne tähdet ja planeetat niin mukavia katsella, että myös pohtia. Jos joku idiootti haluaakin ydinpommeillaan ilmakehämme raikastaa ja kalmanlaskeumat paukutella, niin laskun lähetän perään, se on 500€/tunti pois havannointiajastani, hehe, revi siitä nappien painaja tai mikä oletkin terroristin runkkari.
Elin nuoruuteni ja sen herkän vaiheen minulle viitoitettua kapoista uraputkea, nähtävästi jonkinasteisessa psykoosissa, pienessä helvetissä näin jälkeen päin ajatellen. Myrkkypilvessä, jonka vain aikuiset vastuuttomat ihmiset kykenevät muiden ihmisten päihin saastaisista suistaan muiden silmille puhaltamaan.
Olin kasvanut yhden asian ihmiseksi, kivääri ja tappokäsky vain puuttuivat, että oikea suunta. Jossain vaiheessa ilmenneitä oireitani olivat ovat mm. sosiaalinen eristäytyminen, taikauskoisuus ja tavallisten kadunmiesten, toisin sanoen vääräuskoisten sääliminen ja vihaaminen.
Koin usein mielikuvitukseni tuottamat luulot ja kuvitelmat täysin todellisiksi, tietäen tietysti koko ajan vielä eläväni täydessä totuudessa. Periaattessa kait sama mekanismi toimii kaiken maailman huuhareilla, scifiä liikaa lukeneilla, ) oikeasti pimahtaneilla ja mitä meemimuumeja meitä on.
Paljon on värejä mielikuvitusmaailmojenkin spektreissä, itselläni on aina ollut vilkas mielikuvitus, mutta ei kai se nyt liene mikään synti ole. (Jos kumminkin on, haluan pikaisesti parantua moisesta saatanan välineestä irti.)))
Useinkaan jonkun toisen harjoittama maailmankuvani kyseenalaistaminen tai kieltäminen eivät ainakaan auttaneet, päinvastoin, kuin olisivat heittäneet bensaa tuleen.
Oman maailmankuvansa kyseenalaistaminen ei tietenkään olekkaan tarpeellista, mikäli olemassaolo ei isommin ahdista, eikä tunnu elo kovin ristiriitaiselta, eivätkä yleisesti hyväksytyt normit ole nyt aivan totaalisesti "pure orange juice" järjen vastaisia. Ja jossain vaiheessa sitten, omaksi onnekseni, älysin kääntää sen kaukoputkeni katselemaan pääni sisään.
Tuijotin siinä melkoisen tunkkaisia näkymiä ja havainnoin paskamatoja kuhisevan meemiroskaläjän, sitäpä siivotessa on nyt tähän päivään eletty, hyvin menee, omaterapia toimii ainakin omasta mielestä. Kaikki linee perillä natsien, stalinin ja tämmöisten kummajaisten typeristä teoista ja entäpä aiemmin, nk.uskon aikana, silloin kun ihmiset todella uskoivat mm. kristinuskoon, oli se inkvisitio kidutuksineen; miljoonia naisia poltettiin noitina; ja erisorttista julmuutta harjoitettiin kaikenlaisia ihmisiä kohtaan, uskonnon nimessä, ahistus oli ah, suurenmoista, vieläkin vaikuttaen.
Näitä psykoosejahan ihmiskunnalla riittää ja lisää tulee liukuhihnalta, riippuu itsestämme ja vain siitä, myös sinusta, jarrua meemeille. Mielestäni olisi kristikansankin ryhdyttävä vaatimaan sitä vastuuta takaisin jumaliltamme, joille sen niin halvalla myimme, madon syömällä omenalla.
Onhan meillä parhaillaankin nämä kiiluvasilmäiset muslimiterroristit ja vaikka minkälaista hemmoa ja kingiä että kuspäätä hääräilee planeetallamme, sanomiaan aseinkin julistaen.
Amerikkalaisesta tekopyhästä ja kaksinaamaisesta propagandasta, ettäpä vielä käytännön toimista, niistä ei tässä viitsi aloittaa edes jauhamaan, siitä kun ei loppua tulisi ja naurulta ei unta saisi. Kyllä G.W.Bush setä tietää ja kyllä ameriikka on maailman kivoin valtio, nih.
Nyt tuolla vasemmalla takarivissä taas viittoillaan, "että onhan meillä nyt nämä monenmoiset ihmeelliset yliluonnolliset asiat keskuudessamme." Okei, no, niistä en tiedä, kun ovat ne sellaiset niin pahuksen yliluonnollisia. Pistettäisiinkös nyt mielikuvituksen piikkiin tämä ilta, mitäs saisi olla, happy auerkin alkoi juuri, kuka keksii lennokkaimmat tarinat tänään.
Yliluonnollisilta tuntuvat epätavalliset kokemukset ja semmoisiin liittyvät psykoosit ovat tiettävästi varsin yleisiä ja niiden kokijat ja tulkitsijat ovat usein täysin terveitä, normaaleja kanssaihmisiämme, siinä sen kummempaa hulluutta välttämättä ole mukana.
Tyypillinen tyypitys, jollainen itsekin nuorena ihmisen taimena vissiin olin, pehmo ja hyväuskoinen hölmö ja liekö omissa meemeissä vaan balanssit poskellaan. Semmoista tapausta viedäänkin usein kuin pässiä narusta, kuollutta pässiä, tai suomalaista veronmaksajaa ja semmoista mitä vaan, kaikki kelpaa kun on kromia pinnassa ja kova ääni että isompi valhe.
Se on ihan kannatettavaa tottakai, että hyviä arvoja ja käyttäymisnormeja ihmisille opetetaan, mutta jos sellaisesta toiminnasta rakennetaan aivoihin raiskaava uskomusjärjestelmä, ollaan epäilemättä ajelehdittu kuusesta katajikkoon, tai rutikuivalle kuolleelle preerialle.
Mitäköhän ihmettä senkin lahkon päässä likkui, joka tappoi itsensä päästäkseen kyytiin Halleyn komeetan vieressä ajelehtivaan, maailmat pelastavaan lentävään lautaseen? Minä en siitä murhetta kanna, että jokainen saa uskoa ihan mihin vain ja millaisiin huuhareihin ikinä, mutta jalat kannattaa epäilemättä pitää maassa ja ottaa se pää pois pilvistä, siinä kun on paleltumisvaarakin olemassa ja onhan tämä kimppakivaa, sen minkä teet itsellesi, teet ennemmin tai myöhemmin myös toisille ja toisin päin, siitä et pääse.
Ja aina joskus, kun semmoinen pahemman sortin psykoosi sattuu saamaan isomman vallan ja saastuttamaan laajemmat meemipopulaatiot ja tulee vaikkapa sota, niin on se nauru sitten katkonaista, ettäkö emmekö me parempaan pystyneet, jälkeenpäin viimeistään kysellään asioiden laitoja ja hävettää pitkän hetken, jos osaa hävettää.
Historiassa riittää monennäköistä esimerkkiä tämmöisestä puuhastelusta, oppiko kukaan, aika näyttää, jos sitä lajillemme ns. riittää. Turha on maalailla piruja seinille, ihmisen vastuullinen työmesta on tässä, ja paljon on vielä asioita kesken, tai edes aloittamatta, isompikin kasa vääryksiä korjattavana. Vuoropuhelijoiden pitää ottaa vastuu sanomisistaan, ja oltava sanojensa mittainen, mitäs sanoit, mieti tarkkaan, älä vyörytä lumipalloa.
Täten voinee syntyä rakentavaa keskustelua, joka toivottavasti osaltaan helpottaa tulevien sukupolvien elämää, ettei heidän tarvitsisi oppia samoja ikävämeemejä, aina uudestaan ja uudestaan valheista puhumattakaan
Tulevaisuuden ihminen ei toivottavasti mene enään velhojen luokse, eikä suoranaisten valehtelijoiden, toisten uskomattomiin selityksiin tai selittämättä jättämisiin tai edes henkisen väkivallan alla sorru mihinkään typeriin myönnytyksiin.
Ennen oli ukkosen jumala Zeus täyttä totta monelle ja tuhannet muut sellaiset ja aivan lähihistoriasta muistetaan hyvin tämä nat
Meemitegnologiaa.
Koska mersustamme on johtotähti pöllitty, niin sitä etsiessämme tulemme tehneeksi mutkia matkaan, voinemme kuitenkin yrittää joskus toki oikaistakin. Universumi ei ole mustavalkoinen, vaan siitä löytyy leveä ja kirjava spektrin asteikko 360¤ potenssiin kaikki ```. Niin muodoin ihmisissäkin riittää monenmoista väri- että mv-tyyppiä. (Eräskin väitti että mv-televisiossaan on luonnollisempi kuva kuin väritelevisiossa.
Aina saa toki väittää mitä vaan, ja on tietyllä tavalla oikeassa, itsestään lähtien itselleen ainakin, subjektiivisesti ja temporary, siinä ajassa missä sattuu vaikuttamaan. Väitteiden todistamisen kanssa onkin eri juttu, muidenkin ymmärrettäväksi itsensä viilaamisen taito, reilua olisi ainakin opetella se.
Zeus tuossa nurkkiin paukutteli, mielipuolista katseltavaa maalasi, mahtipontista soundia soitteli ja sähköruoskalla maihin veteli. Luonto itsessään on vailla järkeä, se on näennäisessä viisaudessaan tyhmä kuten saapas, luonnolla ei ole myöskään mitään moraalia.
Ihminen vasta on tuonut näihin viidakoihin oman moraalinsa ja hieman muista otuksista poikkeavan omituisen järkensä, että hassunhauskat käyttäytymismallinsa. Ihmisen käsitteet ja arvot ovat luonnolle täysin merkityksettömiä, eikä se sellaisista tajua, saatika kaipaa, mene ja tiedä, no ei nin ei. Luonto puuhastelee omiaan ja on siinä maailman paras, toimien ns. luonnonlakien arvojen reunaehtojen ja jatkuvien sattuminen sumeassa välimaastossa.
Toki myös ihminen on osa luontoa, että minkä teet, sen vain jostain syystä teet, liekö niin luonnon mystisen aliohjelman käskemänä, ehkäpä vain meemien talutusnuorassa.
Ihminen eroaa vain hieman, muista pallolla elävistä olennoista, ihminen on sekoitus luontoa, biologiaa ja hassua, vain meille merkityksellistä sekoboltsikulttuuria, jota se itse vain pystyy arvostamaan ja arvottamaan. Käytämme kieliämme viestimiseen, rakastamme, vihaamme, sodimme, uskomme jumaliin, uskomme itseemme, uskomme tieteisiin, uskomme joskus ihan mihin vaan, tai olemme uskomatta, hautaamme kuolleet, häpeämme seksiä tai olemme häpeämättä, nautimme, pelkäämme, hypimme ja pompimme. Kuulumme ryhmään, puhumme meemeistä netinpalstoilla, lennämme lentokoneella, ajelemme autoilla, kaivelemme nenää, kyselemme tarkoituksia, juttelemme koiralle, ja syömme salmiakkia, paljon sairaammista käyttäytymismalleista nyt puhumattakaan.
Ihminen matkii lapsesta lähtien toisia ja kopioi näin itseensä uusia ajatuksia, iskulauseita, taitoja, malleja, keksintöjä, teorioita, lauluja, tarinoita, ym., so. meemejä. Meemit ovat tämän uudehkon teorian selittämänä, (joka se itsekin on meemi) kulttuurillisia elementtejä, jotka leviävät ja muuntuvat ihmiskasvusalustasta toiseen, kuten karkeasti verrattuna geenit leviävät jälkeläisissämme. Meemit majailevat mm. päissämme ja kanssakäymisemme prosessissa, ne sisältyvät tavalla tai toisella tähänastisiin luomuksiimme ja liiankin ylös kirjoituksiin.
Meemejä löytyy maan alta, rakennuksista, museoista, kiveen hakattuna, kirjoista, kovareilta, dvd-levyiltä ja mihin kukaan on niitä älynnytkään tallennella, sinne sun tänne, infoa on joka puolella. Avaruuteen on myös toiverikas soittopyyntö lähetetty, eikä pelkästään polvillaan, vaan oikein suurella radioteleskoopilla lähetetty, mikä se taas on ehkä typerää, tiedä mikä/kuka siellä kuuntelee, tuskin mikään ja terve si vaan.
Kasvualustalla, aivoissamme, kehittyvät ja muuntuvat meemit ovat omia lapsiamme, ajatuslapsia, ja niistä johtuvien seurauksien eräs alkuvoima, että myös maailmamme fyysisiä muokkaajia, tapauksessamme ehkä myös sen tuhoajiakin. Meemit väijyvät joka puolella saadakseen uuden kasvupohjan ja kun sellainen löytyy, meemi hyökkää ja asettuu asemiin ja leviää sitten kuinka vain, vahvempi kovemmin, ajassa ja paikassa. Jos näin ei käy, meemi odottaa, kunnes joku sen imuroi, jos sitten imuroi, tai uudelleen keksii, vaikkapa taas uuden uskonnon, oikein pitempään elämään.
Meemit kopioituvat, kilpailevat ja valtaavat mieliämme, meemien kilpailu muovaa herkeämättä ajatusmaailmaamme ja kulttuuriamme. Olemme meemiemme, kulttuurigeeniemme jatkuvasti muuttuvia, ajan aallonharjalla ratsastavia hullunkurisia hittituotteita. Meemiteoria on silti vain metaforaa, mutta käsitteenä näppärä apuväline, meemimuumille, joka tietysti itseään vain yrittää näin ymmärtää ja mekanismiensa rattaita paikantaa.
Ehkä huimin väite mitä meemitutkimuksessa on paljastunut, on se, että myös minä, minuuteni, (mie, li - mee, mi) on meemi, toisilta opittu käyttäytymismalli esittää ihmistä, erottua oikein yksilöksi. (Takarivistä huidotaan, "äläs kuule ny jaksa", no en minä näitä keksinyt, jaksa sinä tiedemiehille.) Tiedemiehet kun ovat tuollaisia röyhkeitä ja vastuuttomia paskiaisia, joka paikkaan kehtaavatkin kiikarinsa ja mittarinsa tunkea ja pelottomasti vielä uusien löydöksiensä merkityksiä fundeereevat. Hattua nostan rohkeudestaan, pistäkää lisää tehoa kiikareihinne, olen malttamaton ihminen ja elo on pikaruokala.
Meemien levittäjän olisi varmaankin oltava perillä, minkälaisia meemijälkeläisiä maailmaan tuo, vai vanhoja hattutemppujako siinä vaan kierrättää. Tulevaisuus on lastemme hallussa ja vastuulla, toivottavasti hellemmässä ja huomaavaisemmmassa, kuin se nyt tuntuisi olevan. Ei liene meemimkään etu, jos koko planeetta räjäytetään taivaan tuuliin, tuhannen pölyksi, hölmöläisten meemi voitti, huuu.
Tosin mistä sitä aina tietää, milloin on meemilumipalloja liikkeelle potkaissut, vahingossa tai tahallaan, olemme siinä mielessä armoilla, vaikka onhan meillä toki myös monenmoisia eettisiä meemisäännöstöjä, se on eri juttu kuka niitä aina jaksaa. Kapinaa, pientäkin pitää olla, ajan haasteissa soutaessamme että uusia haasteita etsiessämme.
Sotien sytyttäminen, uuden uskonnon synnyttäminen tai jos sekoitamme toisilta matkitulla käyttäytymisellämme maapallon toimintamekanismit ja mistä se taas ei välttämättä toivu koskaan, siinä on peiliin katsomista meemimuumille ja jonkinlainen oppimisen paikka. Mikä tuollaistenkin typerien tekojen arvo on, mene ja tiedä, luonto ei niitä moralisoi, kärsiipähän vain, jos sitäkään. Vahinkoja sattuu, lienee lajimme typeryydestä johtuen, vai onko vahingoillakin omat mystiset tarkoituksena, mene ja tiedä, meemit ovat ovelimpia otuksia maan päällä.
Eli ei ole välttämättä mustavalkoisia nämäkään, äkkipäätään semmoisilta vaikuttavat spectrin asteet, häikäsevät näköämme vaan.
Meemiteoria selittää osuvasti käytöstämme, mutta teoriat ovat teorioita, kunnes ne käytännössä karrelle poltetaan ja katsotaan jäikö yhtään mitään jäljelle. Äskettäin tutkijat löysivät ihmisen päästä ns."jumalaklöntin", sellaisen osan aivoista joka käsittelee "yliminää", sekä abstraktisia ajatuskuvioita, yhdessä miljardien muiden meemien suloisessa sekametelisopassa. Samoin on myös kuvaillun minämeemin asuinpaikka paikannettu, oikean puoleiseen etuotsalohkoon.
On myös havaittu, että laajalti leviävä masennus johtuisi tietynlaisesta "palovammasta" aivojen tietyssä "klöntissä". Kauanhan on tunnettu jo alkoholisminkin paikka kallossa, kuten myös monen muun sairauden "klöntti". Ovatko nämä kaikki lajillemme välttämättömiä "klönttejä", vai ovatko ne vain sokean kellosepän lyötyä rumpuaan, jälkivärähtelyistä syntyneitä, poikkemia tai vääristymiä.
Vaiko ovatko ne vain itse itseään ruokkivia turhia, tai vähemmän turhia systeemeitä, niistä kun ei voida tätä välttämättä arvioida, alkoholismista varmaankin nyt kyllä.
En nyt tietenkään suoraa päätä vedä tästä johtopäätöksiä minäkään, että käyttäytymisemme kaikille muodoille löytyisivät päistämme kaikki mahdolliset anatomiset vastineet ja että käytöksemme olisi täysin suoraviivaisesti niihin sidottua, mutta kaukana semmoinenkaan ajatus ei aina ole.
"Klöntit" ovat kuin teatterin lavan sivuovia, joista meemit putkahtelevat todellisuuteemme asiaansa tietoisuuslavalle näyttelemään, ilmeisen tärkeitä ja vielä tärkeämpiä hommiaan puuhastelemaan ja myös näin aineelliseenkin todellisuuteen jälkiään hakkaamaan, siihen käytännön sanelemien reunaehtojen väliin oikein ikuistumaan.
Inhottavaahan tämä on, kun ei mikään ole pyhää, ihmisenkin tosiolemus saattaa paljastua pelkäksi materiaksi, pölyksi ja pieruksi, että meemeiksi. Siinä kyllä murenee länkkäreidenkin maailmankuvia vielä,kin hallitsevan ankaran miespatriarkaattin uskonnollinen möhköfanttimaailma. Minun puolesta saa kyllä murentuakin pienimpiin osasiinsa ja viekööt tuuli pölyt, kauas, kauas pois, aivastuttamasta.
Luultavasti miehenkin umpiluukäsitykset hiljalleen muuttuvat, pikkuhiljalleen, parempaan vai huonompaan, kenties ja toivottavasti. Mies kun kumminkin on olemukseltaan rakentaja, uudistaja ja keksijä, varsinainen pelle peloton, naiselleenko vain näyttääkseen, vai minämeemilleen. Ja kaikki mitä teet, se vaikuttaa itseesikin muuttavasti, muuttaen jotain myös muissa, ennemmin tai myöhemmin, vieläpä ennalta arvaamattomasti, sattumien soppaa keittää ja noppaa siinä heittää.
Olin parikymppisenä Turkissa, siellä pienessä muslimikylässä tapahtui pieni juttu. Tuntemani parikymppinen paikallinen tyttö, hän käväisi päivänä kauniina yksin ruokakaupassa, oli hänelle ensimmäinen kerta niin. No eipä ollut juttu, no olipa sittenkin.
Paikalliset ukkokerhot kauhean pahoillaan ja loukkantuneen oloisina turisivat teekuppinsa ääressä, että mihinkäs tämä maailma nyt onkaan menossa, kun tuollaistakin nyt jo tapahtuu. Tytöt juoksentelevat yksin kylillä, ei perskele! Se kun oli se yhteiskunta sellainen miespatriarkaattien maailma, kuin vain miten olla voi, että sitä ei tämmöinen yksinkertainen länkkäri käsitäkkään.
Muutos oli tullut heidän paratiisiinsa ja kauhea särö jo kertaalleen selitettyyn maailmaansa, oli tullut oikea lusifer sinne hameessa häiläämään. (No tietysti kaikki muuthan ovatkin vääräuskoisia uskomuksissaan ja omituisissa tavoissaan, että kyllä meidän taivaallinen ylimeemi nekin tuhoaa vielä kerran tulella ja vaikka millä napalmilla, kaasulla josko pernarutolla, käyttäen siihen ehken apulaisenaan Teksasin teloittajaa, W.G.Bushia. Huuuuuuuu, näinhän se juna päissämme tuhatta joskus ajelee, ilman jarruja ja äskeinen peilaa kaikissa kulttuurissa, eri meemeillä ja taas tuhansilla jumalilla.)
Asiaan, joku on sanonut että miehen kypsyys merkitsee sitä, että on jälleen saavuttanut sen vakavuuden jossa oli ja eli, lapsena leluillaan leikkiessään. Aika imartelevaa arvoisat herrat tämmöinen, koittakaa kestää, maailma muuttuu ja vielä tekin, helpommalla pääset kun annat sen vain tapahtua.
Ei miehen (eikä sen paremman puoliskonkaan) arvokkuus siitä kärsi, jos lakkaat olemasta käsijarruna umpiluupäänä ja ryhdyt vaikka yhteistyössä muiden kanssa fiksumpiin toimiin, planeettamme pelastamiseksi että moninaisten spectrien sfäärien tarkastelijaksi.
Ihmisen pääkoppaa tutkitaan kyllä vakavissaan ja se on sitten jokaisen äitin pikku filosoofin asia, mitä ajattelee mm. edellä mainituista muumi ja klönttilöydöksistä. Vai ajatteleeko mitään, jaksaa tai osaa.
Haluttaisiko ennemminkin antaa virtojen viedä, huterallakin ehkä, porukalla kyhätyllä, mutta ah`niin mukavalla huuhaalautalla seilata. Siinä apinalaumansa kanssa kohti putousta ja pohjatonta rotkoakin ajelehtia, jonne syöksyminen saattaa olla se lajinsa viimeinen. Siinä tapauksessa valtiomalliemme kehitysvääristymät jatkavat kieroa rataansa ja herrat ja narrit kusettavat kansalaisia aina vaan, parku ja valitus kuppiloissa, palstoilla että toreilla, se jatkuu, aina välirauhan aikaan kumminkin.
Tieto lisää kuulema jotain tuskaa, mutta ei kai tiedon janoakaan voi sammuttaa, mitä sammutusvaahtoa semmoiseen pitäisi pruutata ja jotkut nauttivat tuskastakin. Suotakoon se kuitenkin, se tiedonkin jano, siihen kun parasta korjaussarjaa on vain lisäjanoa aiheuttava lisätieto, tutkimukset jatkuvat, yksi vastaus tuo taas kymmenen lisäkysymystä.
Ei ole väärin etsiä uutta tietoa, jos aivot ovat luojamme (mikä sitten lieneekään) töitä, niin tuskinpa ne ovat olemassa vain sydäntä lyömään ja peppua heiluttamaan, ei muuten ole. Hienoja instrumenttejaan saa ja pitää käyttää ja aivojen tapauksessa se on suoranainen pyhä velvollisuus.
Keskiaikainen tiede faktoina semmoistakin mm. esitti, että aivot tuottavat räkää, nessuihin pyyhittiin polttamalla vääräuskoiset. Jos kerrot jollekin vallastaan nauttivalle poliitikolle, karvaiselle mullahille tai no, vaikkapa pohjoiskorean johtajalle, kansalaisen tiedon hankkimisen välttämättömyyden, puhut propagandaa ja olet jo varsin vaarallinen muumi. Sellainen tapaus kun on vallan kahvoihin päässyt, aivopesemällä laumaansa, omien etujensa nimissä meemitegnologiaa käyttänyt, tai muuta kamalaa tekemään mennyt, sellainen ei luovuta, kuin vasta pakon edessä.
Nyt kun aivoräkä tuntuu irtoavan, niin antaa valua vaan, tuokaa nessuja myöhemmin. Kyllä meemimyllyään luvan kanssa saaavat käyttää, myöskin erilaisiin uskomusjärjestelmiinkin itsensä kahlehtineet henkilöt.
Jos et niin tee, katson sen pahimman sortin pilkaksi (luojan, tai mikä se oli), että myös ihmisen perus olemuksen halventamiseksi, juna etenee, sinä olet siinä kyydissä. Jos et halua, voinemme lähteä takaisin preerialle, vetämään nelitahtia seeprojen perässä, verinen irvistys suupielissämme. Tietenkään huonoa tuo tuommoinenkaan liene ole, jos asiaa tiedustelet leijonalta.
Nyt kuuluu taas takarivistä, "että hei, ei kaikki ole tiedon asia, eikä ymmärrärettävissä, onhan meillä paljon kaikkea salattua tietoa ja on myös olemassa uskonnolliset ja muut semmoiset mututunteet".
Hyvät teille takariviläiset, salatuista en tiedä, eikä tiedä muutkaan, miten voisikaan, kun sellaiset ovat niin salaista että xfilesit ovat vielä heppoista kamaa ja subjektiiviset kokemukset ovat subjektiivisia kokemuksia. Salaisuuksien verhoja tässä syrjään koko ajan tieteenkin avulla siirrellään, eestaas vain tuntuvat joskus menevän.
Tunteet ovat myös lienee hyvä olla terässä, muutoin ei ehkä pysty löytämään empatiakykyään toisten kanssa kommunikoidessaan ja ajatuksenjuoksusta tulee kylmempää kuin vain on absoluuttinen nollapee. Välillä sokeakin kana tietysti taivallellessaan erehtyy ja nappaa suuhunsa kiviä, sitten kun se avaa suunsa, kivet lentävät toisten silmille, vaikka piti ihan muuta toimittaa.
Puhutaan myös tunneälystä, se ei tarkoita että tunne älysi, vaan jotain muuta. Aivojen vanhat sisäosat ovat keskeisiä emootioiden synnyn kannalta, kun taas myöhempää kehitysvaihetta edustava aivokuori, "cortex klönttipohja", liittyy ns. "korkeampiin" älyllisiin toimintoihin.
Tunteethan toimivat tyyliin, pääni ja "sydämeni" nyt vain jotenkin tietää, vaikka minä ihan tiedostavasti en tässä kaikkea hiffaa. Ja sitten jo usein hemmoa viedäänkin, milloin mistäkin idiotismista hihhuloimaan, laske ensin kymmeneen, tuhanteen, miljardiin. Tunneihmiset ovat tunnetusti joskus vaikeuksissa, ehkä he kuitenkin kokevat eloa wiwahteikkaammin, kuin tunteista köyhempi tapaus, ole hyvä vain, nauti siitä. Ovatko tunteet kenties kaiken toimintamme takana, nautimme enemmän ilmiöstä kuin sen aiheuttajasta, sfäärejä löytyy tässäkin.
Ihmisen kallosta on paikallistettu myös mantelitumake, sellainen "tunteiden vartiomies" joka pystyy hetkessä kaappaamaan itselleen täydellisen hirmuvallan, hyvin tai pahoin seurauksin. Juuri rakastunuthan tämän hyvin tietää, tai jos on tunnepurkauksen vallassa tehnyt, tai vaikka sanonut jotakin älytöntä tai vaikka hyvääkin. Siis tässäkin olomme on pelkkää fysiikkaa, kö, ei kai.
Joku on funtsinut että, "jos et pienenä aikuisen silmän välttäessä heti hotki kaikkia karkkeja kaapista, menestyt myöhemmässä elämässäsi". Tämä toiminee "tiedonkin karkkien" kanssa. Niitä tuskin kannattaa ammentaa vain yhdestä kaapista ja nakata kerralla meemikattilaansa.
Pitänee tutkia, pähkäillä ja puntaroida kaikenlaista ja vuorotellen ja ottaa jakojäännöksestä se hyvä, minkä siitä älyää irti ottaa ja sitä hyvin tarkkaan tarkastella ja pystyä se vielä hylkäämäänkin, uusien meemien hyökätessä paikalle. Toisin sanoen, pitänee pystyä maustamaan meemikaakkua paremmaksi, syötävämmäksi, että paremmin uusille meemimuumeille sulavaksi, joilla meillä vatsanpurut vaan eivät näytä ota loppuakseen.
On tämä kaikki elo vain niin ihmettä ja kummaa ja sen nyt tajuaa jo tunneälylläänkin, että maailmankaikkeus on oudompi paikka, kuin me maan matoset pystymme ikinä edes puoliksi tajuamaan. Ihminen on tiedonvaltameren tutkimisessa vielä kovin kiinni rakentamassaan laiturissa ja tässä me hypimme ja huudamme, että kuuleeko kukaan, isii, miksi minut hylkäsit.
Ihan turha semmoisestakaan on ryhtyä rintoihinsa paukuttamaan, että kyllä tiede meidät lopulta pelastaa, sitähän se valitettavasti ei näytä tekevän, ainakaan yksinään. Ongelmiemme ydin on pelot että tiedon puute ja myös historiasta mukanamme raahattu meemiroju, päihimme tiukkaan pakattuna, menneiden aikojen kompostori ja käsijarru, hidastava paskaläjä, jos tietysti on siinä paljon hyvääkin seassa, kaikki vain jotenkin sekaisin.
Onko se ladan vika jos se on ladaksi luotu, ei se kukkasilla koristeltuna kovemmin kulkee.
Mikä meidät saattoi nykyiseltä näyttävään umpikujaan, se onkin kova kysymys, josta vielä ajatusleikkiä lyön, mytologiameemien pohjalta. Seuraavasta ei siis tarvitse kenenkään enempiä kiihottua tai ryhtyä lähimmäistään vihaamaan. Siispä, tarinat kertovat, uskonnosta riippuen, että luojat (???) on luoneet kaiken ja sellaiset olisivat myös oikein kaikkitietäviä.
Siis keinotekoinen tämä universumi ja mä että sä, huhhuh?!
Niin eikö nyt kuitenkin tälläisen perusteella ole niin, että ennen kuin luojat olivat luoneet yhtikäs mitään, niin tiesivät he piirun tarkalleen, kuinka tulee käymään kvanttipuurolle, galakseille, tähdille, planeetoille, puille, piikkisialle, möhköfantille ja myös näin ollen ihmiselle.
Tiesivät tietämästä päästyäänkin senkin, että; "kun luomme ihmisolion ja laitamme kaikenlaisia salaisuuksia sen selvitettäväksi, niin tulee sillekin muuta tekemistä, kun vain juosta koko ajan naisten perässä, että toisinpäin. Tehdäänpä vielä ihmisestä erilaisilla konsteilla huonompi, langetkoot sitten vaikka typerys keksimäämme syntiin.
Niin sitten kun ihminen ei reppana käsitä omaa parastaan, ja menee syömään valmistamastamme hyvän ja pahan tiedon puusta, niin heitetään semmoisen surkimuksen ulos paratiisistamme, mitäs ei uskonut tyhmä omaa parastaan, vaikka asiasta oli kerrottu". Heh ! Olisipa antanut pari älyklönttiä enemmän, olisi varmaankin helpompi hengittää, maybe.
Ja nyt noista ajoista on kulunut jo pari päivää ja meitä otuksia on kopioitunut tänne paljonkin lisää, ja "hyvän että pahan tiedon puussakin" vain edelleen kiipeilemme, like al´a apinat. Niin eikös nyt rehellisyyden nimessä ja tunneälykin semmoista sanoo, niin tämmöisessä hommassa ei mitään varsinaista ongelmaa ole.
Vaan kaikki ja myöskin nämä bigbang ja teologiset ongelmat ovat täysin tämän luovan alkuunpanijan henk.koht. ongelmia ja vain sellainen itse on niista loppupelissä myös täydessä vastuussa? Kun jos kerran kaiken tiesi, mitäs tiesi, ei välttämättä kuitenkaan niin. Koska pelin alkuarvot määräävät kaiken olemisen keskiarvot ja loppuarvotkin ja kun universumin ulkopuolelta ei tule systeemiin mitään vaikutusta ulkoa ja ulkopuolta kun ei kuulema edes ole, niin tarkkana pitäisi luojan olla ja varmaan on ollutkin, tai...
Maailmamme nyt vain on tälläinen, ihan siksi, kun se on, sattumalta, samoja kyselisimme, vaikka se olisi toisenlainenkin ja sitä luojaa olisi yhtä vähän tossa kaffella mukavia turisemassa.
Tai sitten ei luoja (???) tiennyt ja teki vain hienoja juttujaan pelkästä luomisen ilosta, mustan ja punaisen aukonkin loi, Ford Fiestankin loi, erästä meemiklönttiä tosin välikätenä käyttäen, mutta kumminkin sellaisen romunkin loi ja vieläpä Mäsäsoftin, Linux tulee ja pelastaa, mitä. Niin ja kuulema lusiferuksenkin loi ja paiskasi sen sitten meidän sinisen planeetan kiusaksi, törkiää! sanon.
Takarivi siellä taas tohkeissaan jo viittoilee, että; "lusiferhan on sellainen langennut enkeli ja kaiken pahuuden syy ja pää". Niinpäkö, mutta loppujen lopuksihan luojan luomushan se semmoinenkin hirveän kehno otus on, sisältyi tavalla tai toisella, kaiken koodin desimaaleihin, vai eikö muka.
Kun luoja kerran tarinoiden mukaan tiesi tai sitten ei, tai voihan vika on kerta kaikkiaan näkökyvyssämme, tai yhtään minkään ymmärtämisessä, tai että ohjelmointivirheitä, sattuuhan niitä kaikissa piireissä. Selittää toki pitää ja pitää varmasti yrittää, versumi on niin mystinen kone ja me sen mystisin piste.
Mielenkiintoisia selvityksiä nämä, kuinka ihminen projisoi toiveitaan, ongelmiaan ja halujaan, itsensä ulkopuolelle, ainakin heti kun tieto loppuu. Sama edellä pohdittu periaate toiminee muidenkin alkuperäämme käsittelevien teorioiden kanssa, vaikkapa Einteinin että Hawkinsin selityksiin. Sillä erotuksella persoonallisesta luojaopista, että kukaan ei tiedä paljoa mitään, varsinkaan olevansa oikassa ja meillä kun ei ole sitä seurattavaa, sellaista herttaista johtotähteä, moraalimme kyllä on, joka sekin vain lienee osa elämän säilymiseen tähtääviä voimia, meemien oman edun ajaja.
Ja me olemme nyt taas tähän saapuneet, tämän ajan ja avaruuden kehityksen aallonharjalle ja se on tämän ajan ja avaruuden asia, kuinka hyvää keittämämme soossi on. Mene meemi ja tiedä, luonto ei jakele pisteitä, paitsi pystyy toisaalta tarvittaessa meidätkin lajina tappamaan, ykskaks.
Meemien pitänee tässä vain yrittää parhaansa, geeniemme ja muun universumin vuorovaikutusten sekavassa, että varsin sattumanvaraisessa myllerryksessä pärjäillä. Jospa äly joskus ottaisikin kaiken haltuunsa, ellei sitten näin ole jo käynyt, jonkun toisen meemiplaneetan taholta, tuskinpa kuitenkaan on ja entäs sitten vaikka olisikin, soittaisivat nyt heti Naturen toimitukseen, tiedä vaikka soittikin, entäs sitten, eikä soita, väärä numero, puolin ja toisin ja kuka mitä hä, hilijaista vain on, otetaanko noi korvatulpat pois?
Nämä tarinamme ovat aikansa meemejä, ja meidänkin hienoille teorioille hirnutaan hartaasti tulevaisuudessa, jälkiviisauttahan tuo tuommoinen tietysti on. Naureskellaan mekin aivoräkäteorioille, sekä monenmoisilla palstoilla ja areenoilla meuhaamme, kuka missäkin toisillemme, kun on joku mielestämme väärin valinnut spektrinsä värit, mistä sen onkin valinnut ja oman johtotähtensä sillä mennyt vielä liiaksi kromiosat kiilloittamaan.
Mistäköhän 5000*10 uskonnosta tai aatteesta tai great idea ajatussuunnasta tänään valitsisin ja kenenkäs perässä oikein juoksisin, koska tuolla sampadi juoksee edelläni. Juoksenko tässä oikein totuuden perässä, hiiiaaaa, nyt onkin menossa munaa, kaikki mukaan! Ethän sitten kuitenkaan viimeisenä tekonasi väkisin aivoihini oikeita tietojasi raiskaa, please, turha tulla mulle, olen varautunut siihen, saattaa käydä toisin päin, elä pelkää, heitä nyt ainakin haastetta kehiin.
Säilytän nyt vielä kaiken uhallakin valinnanvapauteni. Jos joku hölmö tulee ja lyö sinua huuhaalla päähän, (ehkäpä hyvissä aikeissa, luultavasti haluten vain jakaa meemejään tai pelkojaan, ovela meemipaskiainen), niin ei kannata sellaisesta enempiä hätkähtää. Kanna oma vesi kaivoosi, se pysyy ja paranee, tai mene sitten siitä lyönnistä tajuttomaksi tai vaikka psykoosiin, ihan mulle passaa, jos vain se sinulle niin maistuu.
Sama periaate toimii myös jäätävän kylmänsinisiin tiedeuskovaisiin ja kaikenmaailman oikeisiin paskanjauhajiin, anna mennä ohi vaan, sekoittamasta horjuvia askeleitasi. Tutki kaikkea siellä ja täällä, kulje maailmassasi avoimin silmin ja huomaat, että olemme jokainen ensikertalaisia, ajan kuohujen parasta kermaa, vaikkakin aikojen saatossa kasaantunutta meemireppua perässämme raahaten.
Meillä on täysi oikeus rikkaaseen ja monipuoliseen maailmankuvaan ja sitä kautta myös antoisaan elämään, kuinka vain tästä irti saamme, jokaiselle omaansa näköistä lykkää, vanhat pelotkin vielä kai jossain kyttää. Eikä lie kaikkien tarvitse omaksua samankaltaista, vain yhden sosiaalisen ryhmän näkemystä, selityksiä asioista ja elämästä, vaikka kuinka laumasieluja olisimmekin, yhteityötä toki tarvitaan hyvässä mielessä, globaalisti, tietoja ja kokemuksia vaihtaen. Muuten kun voi käydä seuraavanlaisesti:
Meitsi hiippaili eloaan nuorempana vissiin liian mustat raybanit päässään, ankarat syytökset tulivat itseeni, kun minulle opetettua, tapauksessani uskonnollista maailmankuvaani joskus mielessäni kritisoin. Olin silloin ja olen edelleen erittäin kiinnostunut mm. tähtien ja planeettojen havainnoinnista, mutta enpähän vain nuorena poikasena uskaltanut ostaa kaukoputkea. Jaa että et mitä, uskaltanut, mitä tää nyt on!? Noo homma meni seuraavanlaisesti;
Kun oli joku oikein taivaan isän lähettiläs, ylimeemimeemien saarnamies, oli hän pienellä paikkakunnallamme usein naama punaisena ja ohimosuonet sykkien suustaan semmoisen sammakon päästänyt, että kuu ja aurinko muuttuvat ihan pian vereksi ja taivas ihan tosissaan tuosta kohta pimenee, koittaa joku helvetillinen demoninen keskiyö.
Minä kun taas siinä semmoinen nuori kloppi olin, otin siihen aikaan usein kaiken todesta, sen verran hyvä esitys vissiin sillä muumilla, eli mitäpä minä sillä kaukoputkellakaan, kun kerran taivaskin pian tuosta pimenee ja tuntemamme maailma vallan loppuu.
Eikä tämä tämmöinen olllut kyllä yhtikäs hauskaa, saatikka vastuullista, tuommoinen typerä äitin pikku muumien peloittelu. Tuollaisesta menee varmasti hyviäkin lapsia pesuveden mukana, mustaan tunkkaiseen kaivoon, sinne ei ole helppoa raikasta happea saada. Se taas, oliko taivahan kasvatti ja näkyjen mies oikeassa, se ei ole minun arvioitavissa, valitettavasti, tuskinpa vaan oli ja toivottavasti ei niin.
Anekdoottiina tähän, saman porukan mielestä itsensä hyväileminen jalkovälistä oli sekin helvettiin vievää pahimman sortin syntiä, halleluijaa, preistö loord, kädet ylös ja niskalaukaus!
Nykyään minulla on jo sellainen vaatimaton kaukoputki parvekkeellani ja se vain tuottaa iloa kirkkaina tähtiöinä. Toivottavasti eivät kauhumaalareiden savut taivastani koskaan pimennä, ovat ne tähdet ja planeetat niin mukavia katsella, että myös pohtia. Jos joku idiootti haluaakin ydinpommeillaan ilmakehämme raikastaa ja kalmanlaskeumat paukutella, niin laskun lähetän perään, se on 500€/tunti pois havannointiajastani, hehe, revi siitä nappien painaja tai mikä oletkin terroristin runkkari.
Elin nuoruuteni ja sen herkän vaiheen minulle viitoitettua kapoista uraputkea, nähtävästi jonkinasteisessa psykoosissa, pienessä helvetissä näin jälkeen päin ajatellen. Myrkkypilvessä, jonka vain aikuiset vastuuttomat ihmiset kykenevät muiden ihmisten päihin saastaisista suistaan muiden silmille puhaltamaan.
Olin kasvanut yhden asian ihmiseksi, kivääri ja tappokäsky vain puuttuivat, että oikea suunta. Jossain vaiheessa ilmenneitä oireitani olivat ovat mm. sosiaalinen eristäytyminen, taikauskoisuus ja tavallisten kadunmiesten, toisin sanoen vääräuskoisten sääliminen ja vihaaminen.
Koin usein mielikuvitukseni tuottamat luulot ja kuvitelmat täysin todellisiksi, tietäen tietysti koko ajan vielä eläväni täydessä totuudessa. Periaattessa kait sama mekanismi toimii kaiken maailman huuhareilla, scifiä liikaa lukeneilla, ) oikeasti pimahtaneilla ja mitä meemimuumeja meitä on.
Paljon on värejä mielikuvitusmaailmojenkin spektreissä, itselläni on aina ollut vilkas mielikuvitus, mutta ei kai se nyt liene mikään synti ole. (Jos kumminkin on, haluan pikaisesti parantua moisesta saatanan välineestä irti.)))
Useinkaan jonkun toisen harjoittama maailmankuvani kyseenalaistaminen tai kieltäminen eivät ainakaan auttaneet, päinvastoin, kuin olisivat heittäneet bensaa tuleen.
Oman maailmankuvansa kyseenalaistaminen ei tietenkään olekkaan tarpeellista, mikäli olemassaolo ei isommin ahdista, eikä tunnu elo kovin ristiriitaiselta, eivätkä yleisesti hyväksytyt normit ole nyt aivan totaalisesti "pure orange juice" järjen vastaisia. Ja jossain vaiheessa sitten, omaksi onnekseni, älysin kääntää sen kaukoputkeni katselemaan pääni sisään.
Tuijotin siinä melkoisen tunkkaisia näkymiä ja havainnoin paskamatoja kuhisevan meemiroskaläjän, sitäpä siivotessa on nyt tähän päivään eletty, hyvin menee, omaterapia toimii ainakin omasta mielestä. Kaikki linee perillä natsien, stalinin ja tämmöisten kummajaisten typeristä teoista ja entäpä aiemmin, nk.uskon aikana, silloin kun ihmiset todella uskoivat mm. kristinuskoon, oli se inkvisitio kidutuksineen; miljoonia naisia poltettiin noitina; ja erisorttista julmuutta harjoitettiin kaikenlaisia ihmisiä kohtaan, uskonnon nimessä, ahistus oli ah, suurenmoista, vieläkin vaikuttaen.
Näitä psykoosejahan ihmiskunnalla riittää ja lisää tulee liukuhihnalta, riippuu itsestämme ja vain siitä, myös sinusta, jarrua meemeille. Mielestäni olisi kristikansankin ryhdyttävä vaatimaan sitä vastuuta takaisin jumaliltamme, joille sen niin halvalla myimme, madon syömällä omenalla.
Onhan meillä parhaillaankin nämä kiiluvasilmäiset muslimiterroristit ja vaikka minkälaista hemmoa ja kingiä että kuspäätä hääräilee planeetallamme, sanomiaan aseinkin julistaen.
Amerikkalaisesta tekopyhästä ja kaksinaamaisesta propagandasta, ettäpä vielä käytännön toimista, niistä ei tässä viitsi aloittaa edes jauhamaan, siitä kun ei loppua tulisi ja naurulta ei unta saisi. Kyllä G.W.Bush setä tietää ja kyllä ameriikka on maailman kivoin valtio, nih.
Nyt tuolla vasemmalla takarivissä taas viittoillaan, "että onhan meillä nyt nämä monenmoiset ihmeelliset yliluonnolliset asiat keskuudessamme." Okei, no, niistä en tiedä, kun ovat ne sellaiset niin pahuksen yliluonnollisia. Pistettäisiinkös nyt mielikuvituksen piikkiin tämä ilta, mitäs saisi olla, happy auerkin alkoi juuri, kuka keksii lennokkaimmat tarinat tänään.
Yliluonnollisilta tuntuvat epätavalliset kokemukset ja semmoisiin liittyvät psykoosit ovat tiettävästi varsin yleisiä ja niiden kokijat ja tulkitsijat ovat usein täysin terveitä, normaaleja kanssaihmisiämme, siinä sen kummempaa hulluutta välttämättä ole mukana.
Tyypillinen tyypitys, jollainen itsekin nuorena ihmisen taimena vissiin olin, pehmo ja hyväuskoinen hölmö ja liekö omissa meemeissä vaan balanssit poskellaan. Semmoista tapausta viedäänkin usein kuin pässiä narusta, kuollutta pässiä, tai suomalaista veronmaksajaa ja semmoista mitä vaan, kaikki kelpaa kun on kromia pinnassa ja kova ääni että isompi valhe.
Se on ihan kannatettavaa tottakai, että hyviä arvoja ja käyttäymisnormeja ihmisille opetetaan, mutta jos sellaisesta toiminnasta rakennetaan aivoihin raiskaava uskomusjärjestelmä, ollaan epäilemättä ajelehdittu kuusesta katajikkoon, tai rutikuivalle kuolleelle preerialle.
Mitäköhän ihmettä senkin lahkon päässä likkui, joka tappoi itsensä päästäkseen kyytiin Halleyn komeetan vieressä ajelehtivaan, maailmat pelastavaan lentävään lautaseen? Minä en siitä murhetta kanna, että jokainen saa uskoa ihan mihin vain ja millaisiin huuhareihin ikinä, mutta jalat kannattaa epäilemättä pitää maassa ja ottaa se pää pois pilvistä, siinä kun on paleltumisvaarakin olemassa ja onhan tämä kimppakivaa, sen minkä teet itsellesi, teet ennemmin tai myöhemmin myös toisille ja toisin päin, siitä et pääse.
Ja aina joskus, kun semmoinen pahemman sortin psykoosi sattuu saamaan isomman vallan ja saastuttamaan laajemmat meemipopulaatiot ja tulee vaikkapa sota, niin on se nauru sitten katkonaista, ettäkö emmekö me parempaan pystyneet, jälkeenpäin viimeistään kysellään asioiden laitoja ja hävettää pitkän hetken, jos osaa hävettää.
Historiassa riittää monennäköistä esimerkkiä tämmöisestä puuhastelusta, oppiko kukaan, aika näyttää, jos sitä lajillemme ns. riittää. Turha on maalailla piruja seinille, ihmisen vastuullinen työmesta on tässä, ja paljon on vielä asioita kesken, tai edes aloittamatta, isompikin kasa vääryksiä korjattavana. Vuoropuhelijoiden pitää ottaa vastuu sanomisistaan, ja oltava sanojensa mittainen, mitäs sanoit, mieti tarkkaan, älä vyörytä lumipalloa.
Täten voinee syntyä rakentavaa keskustelua, joka toivottavasti osaltaan helpottaa tulevien sukupolvien elämää, ettei heidän tarvitsisi oppia samoja ikävämeemejä, aina uudestaan ja uudestaan valheista puhumattakaan
Tulevaisuuden ihminen ei toivottavasti mene enään velhojen luokse, eikä suoranaisten valehtelijoiden, toisten uskomattomiin selityksiin tai selittämättä jättämisiin tai edes henkisen väkivallan alla sorru mihinkään typeriin myönnytyksiin.
Ennen oli ukkosen jumala Zeus täyttä totta monelle ja tuhannet muut sellaiset ja aivan lähihistoriasta muistetaan hyvin tämä nat
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.