Uskallatko olla ystävällinen?

ainakin joka päivä sanoa jotain kaunista ja ystävällistä edes jollekkin ihmiselle, hymyillä vastaantulevalle mummolle joka silmin nähden ilahtuu siitä.
Paljon on maailmassa välinpitämättömyyttä, ehkä meistä jokainen voi sitä lieventää omalta osaltamme antamalla huomiota läheisille ja rakkaille ihmisille niinkuin vähän ventovieraammillekkin.

Pojalleni olen yrittänyt näyttää tätä tietä ja oppi on kantanut hedelmää. Hän on muitten ihmisten silmissä kohtelias ja avulias nuori mies ja se on äidille todella suuri asia kun tuollaista kuule omasta lapsestaan.

Aurinkoa sydämiinne!!

ja hymyä elämään.... rakastetaan lähimmäisiämme niikuin itseämme. Hyvää kesänjatkoa sinulle ja tsempiä elämään. Keep smiling, big hug to you;)

Kummallista, että pitää miettiä, USKALTAAKO yriottää ystävällisyyttä! Miksi ei uskaltaisi? Miksi ei edes yrittäisi? Suurin osa suomalaisista taitaa olla sitä sakkia, ettei osaa/viitsi/jaksa olla ystävällinen ja kohtelias kanssaihmisilleen. Itse en ole koskaan kuulunut siihen sakkiin ja olenkin kautta vuosien saanut kuulla olevani "niin epäsuomalainen. Voi että kun mäkin osaisin olla tommonen". Ei siinä ystävällisessä ja toisista välittävässä käytöksessä mitään kurssia tarvita, riittää kun antaa toisille enemmän arvoa kuin omalle p-tärkeälle itselleen. Unohda tärkeä ja totinen omaan napaan tuijottelu ja huomaa jokaikisessä ihmisessä, eläimessä, asiassa jotain hyvää ja kaunista. Joskus sitä joutuu kyllä suurennuslasilla etsimään, mutta aina löytää edes jotakin. Mikä siinä muuten on, että ne ihmiset, joilla olisi eniten syytä katkeruuteen ja epäystävällisyyteen, ovat usein niitä kaikkein aurinkoisempia ja kohteliaampia? Tsemiä sille ystävällisyysyritykselle joka tapauksessa!

vaemasti uskaltaisin, ja tekisinkin niin.....jos vain olisi ketä huoomioida ja helliä

Kun kerran oikein kaima etsintäkuuluttaa kadonnutta ystävällisyyttä, niin täytyyhän siihen vastata: Elämänohjeenani on jo kasvatuksestani periytyen ollut pyrkimys olla kaikille ihmisille tasapuolisen ystävällinen. Vaan on ystävällisyydessä ja kohteliaisuudessakin omat vaaransa.
Onpa muutaman kerran syntynyt kiusallisia tilanteita, kun olen ollut jonkun mielestä väärään aikaan ja väärässä paikassa liiankin??? ystävällinen.
Tapahtuipa kerran jopa niin, etten selvinnyt muutamasta ystävällisestä, hymyillen lausutusta sanasta ja kohteliaasta avusta pelkästään puhumalla, vaan oli otettava fyysisemmät keinot käyttöön: Nuorehko nainen oli pari-kolmevuotian ja varsin vilkkaan poikalapsen kanssa edessäni kaupan kassajonossa ja minä kehuin hymyillen hänelle lapsen ylitsepursuavaa elinvoimaa. Nainen huokaisi ja vastasi hiemaan väsyneesti hymyillen, että joskus sitä oli aivan liikaa. Maksettuaan ostoksensa nainen nosti lapsen ostoskärrystä lattialle ja siinä hän teki virheen. Lapsi pinkaisi välittömästi karkuun ja nainen tietysti perään. Minulla oli vain muutama ostos, joten pakkasin myös naisen tavarat, hänen jahdatessa poikaansa. Odotin kunnes nainen palasi rimpuilevaa lastaan kantaen ja lupauduin viemään kassit ulos. Nainen otti mielihyvin apuni vastan ja niin menimme parkkipaikalle ja autolle, jonka ratin takana istui kärsimättömän näköisenä mies tupakkaa poltellen. Ensin hän ärjäisi avoimesta sivuikkunasta naiselle, että kyllä se taas kesti ja kun laskin kassit auton viereen, mies huomasi minun kantavan naisen ostoksia ja ampaisi ulos autosta. "***tuaks sä häiskä meinaat, iskeä mun muijan vai" huusi hän ja ryntäsi kädet ojossa minua kohti tuupaten naisen syrjään niin, että tämä oli kaatua lapsi sylissään. Tilanteen äkillisen kehittymisen johdosta en ottanut riskiä ryhtyäkseni selittämään asiaa hänelle, eikä siihen olisi ollut aikaakaan, vaan lähdin paikalta. Kylläkin vasta sitten kun mies hoippui nojaamaan autonsa konepeltiin nenäänsä pidellen.
Niin, että kyllä ystävällisyydessä ja kohteliaisuudessa piilee omat riskinsä, mutta olen vastaisuudessakin valmis kyseiset vaarat kohtaamaan, sillä nämä ihmisluonteen pluspuolet ovat mielestäni säilyttämisen arvoisia.
Tarvitsee vain jatkossakin pitää huolta niiden (onneksi harvoin) edellyttämästä fyysisestä kunnosta, eikä nyrkkeilyn harrastaminen nuoruudessa ole ollut ainakaan haitaksi ystävällisyyden ja kohteliaisuuden ylläpitämisessä =).