Tietääkseni ei mitään.Anarkistit ovat mieleltään sairaita tai pahan vallassa.
mitä järkeä anarkismissa?
Tavallinen tallaaja
9639
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Anarkismi on kyllä historian saatossa maailmassa saanut aikaan hyviäkin asioita, liikkeelle panevana muutosvoimana. Ja anarkismiäkin löytyy monenlaista...ei voi yleistää.
Ihan sama juttu: nykyään terroristejä tuntuvat olevan kaikki valtaapitävää totalitarismia vastustavat tahot.
Ei tarvitse paljon uutisia selata.
Karstulan isku, Maalahden isku onko tämä laillista kansalaistoimintaa.
Selvästi rotan tapaisia kun pitää pimeässä tehdä tihutöitä.
Muistissani on vielä sota ajan "käpykaartilaiset" jotka olivat saman tyylisiä tuhotöiden tekijöitä.
Voi rastatukilta lökärit tutista kun veteraani, tekee pienen harjoittelu kertauksen.
Voi kuinkas taas olikaan niin mahdottoman ihanaista lukea noitakin niin runollisen kauniita sanoja joita te pikkuiset, ennakkoluuloissaan kaulaa myöten rypevät yleistäjät olitte omasta yksisilmäisyydestänne ladelleet.
Siis voi pyhä yksinkertaisuus ku mä en tosissaan käsitä tota!
Oletteko te sitten muka tyytyväisii aina kaikkeen siihen mikä nyt siellä kauniiden kotitalojenne puutarhaporttejen ulkopuolella vaan sattuukaan teille avautumaan? Voitteko kertoo sopeutuvanne kaikkeen siihen hallitsevaan, koneistojen luomaan harmaaseen massatuotantoon johon niin valitettavan monet mukisematta oman nenänsä tunkee mukaan. "No kuinkas muutenkaan? Kaikkihan on ihan hyvin, niinhän sitä joka paikassa lupaillaan. Ja kun kerran ei kukaan muukaan ole pahemmin valittanut niin miksi sitten minä? Antaa olla vaan, let it be!" No tossa nyt ei vaan mun mielest oo mitään mieltä! Ja hei yllätys, yllätys! En ole terroristi, huligaani, enkä mitään siltä väliltä. Minulla nyt vaan sattuu oleen ihan oma arvomaailma ja utopia siitä miten olisi paremmin. Sitä mä haluun toteuttaa. Eikä mikään anarkismi oo sen kaiken perustana (varmaan harvoille "oikeille" anarkisteille onkaan) vaan jos mielipiteitäni pidetään semmoisina niin siitä vaan! Jos joku haluu harjottaa anarkiaa vaan anarkian harjottamisen riemun takia niin se on sitten jo *sensuroitu*
Että näin. Yksinkertainen vastaus yksinkertaisille väitteille.
Cherien kanta on hyvä ja huomioitavan arvoinen.
Mä ite olen alkanut tutkia anarkismin käsitettä kaikella nuoruuteni innolla ja olen pitänyt asiosta jotka ovat minulle selvinneet.
Olen ite aina inhonnut massaa se persoonatonta ja tylsää.
Ja jos olen oikein ymmärtäny ainoastaan hardlinen anarkistit jotka on myös eläinsuojelun kannalla tekee iskuja ja muuta ilkivallaksi kutsuttua.
Monet muut anarkistit jotka ei ole yhtä jyrkkiä vain kertoo asioista ja on mukana lentoja jakamassa.
Ja hyvän asian takia ne kumminkin taistelee,
ja omaa vakaumustaan ne puolustaa ja mä ainakin kunnioitan niiden tapaa tallata tällä planeetalla.
Just.
Syy minkä takii moni muukaan aate, esim. kommunismi ei vaan yksinkertasesti pelaa asenteella "paskaks vaan kaikki mikä ei oo omaa"
Anarkian yksinkertaistettu selvennös kuuluis mun mielest pikemminki "Kaikkien puolesta kaikkea vastaan", ainaki mun tapauksessa...
Valitettavan moni tavallinen tientallaaja ymmärtää sanalla anarkismi tahallista epäjärjestyksen luomista ja pahan tekoa. Anarkistit liitetään ties mihin, terroristeihin, kettutyttöihin, liimaletti hippeihin, tai jopa vegaaneihin...
Kuitenkin anarkistin käsitys toimivasta yhteiskunnasta on jotain aivan muuta kuin sekasortoa. Kyse on pohjimmiltaan siitä hyväksyykö sen että meidän toimintaamme säädellään monimutkaisilla säännöillä, vai onko yksilöllä oikeus omiin ratkaisuihinsa. Onko yksilö yhteiskuntaa varten vai yhteiskunta yksilöitä vaten.
Anarkistin mielestä ihanteellinen yhteiskunta on sellainen joka perustuu yksilöiden tai pienryhmien välisiin sopimuksiin eikä massoja edustavien tahojen välisiin sopimuksiin.
Anarkismi on yhteiskuntajärjestelmänä nykyisiä kehittyneempi. Ehkä se siksi koetaan vaaralliseksi ja halutaan mustamaalata liittämällä anarkismi pahoihin asioihin.
Itse näen anarkismissa monia hyviä asioita, kuten yksilölähtöisyys ja yhteiskuntarakenteen yksinkertaisuus, mutta pelkäämpä pahoin ettei ihmiset ole valmiita moisen vapauden tuomalle vastuulle.
Ihminen on luonnostaan hierarkinen olento, joten anarkismi on vailla minkäänlaista todellisuuspohjaa. Siis pelkkää ilmaa. Anarkismin aatteena on synnyttänyt yliopistoeliitti, joilla ei ole muuta virkaa, kuin käsitellä erilaisia teoreettisia malleja.
Aika tiukka väite. Kyllä vallankumouksen seurauksena palataan yleensä siihen mistä on lähdettykin. En kannatakkaan vallankumousta. Mielipiteiden pitäisi vain muuttua.
Ja lisäksi vielä, ilman anarkismia hierarkisuus vain korostuu - Mitä en ainakaan itse pidä toivottavana.
Mun naapurin kissan nimi oli Anarkia. Kissa käyttäytyi kissojen mukaisesti, välillä miltei sulokkaan anarkistisesti, mutta niin myös käyttäytyi tämän sisar Kaamos.
Minun naapurillani oli kiltit, maanväriset, vihreänharmaat talvivaatteet ja korville vedetty läpällinen lakki. Kolasimme yhdessä lunta pihaltamme harva se päivä, jotta postia pääsi katsomaan. Joskus postilaatikosta tuli ikäviä asioita, kuten päätöksiä minimaalisista äitiystuista tai karensseista. Silloin oli tehtävä jotain. Se ei kuitenkaan ollut mitään terrorismiin viittaavaakaan, vaan jokin yksinkertainen, selvä ja vihainen mielipide siitä että tuo oli väärin, en minä hyväksy tämän tapahtuvan itselleni.
Siitä talosta oli kapitalismi, kermaperseys ja oman omaisuuden sairaalloinen tavoitteleminen kaukana. Sinne saivat jäädä yöksi nekin, jotka olivat olleet vihaisia tai oksentaneet halkopinon päälle. Siellä tytöt ja pojat nukkuivat siskonpedissä riippumatta seurustelusuhteista, kansalaisuudesta tai iästä. Siellä kaikilla naapureilla oli toistensa avaimet ja siellä kävi usein satojakin vieraita kesäisten juhlien aikaan.
Siellä saunottiin yhdessä. Siellä keskusteltiin. Siellä toinen antoi toiselle sellaista, jota toisella ei ollut ja päinvastoin.
En ole seurannut politiikkaa, se on totta. Olen varsin maallinen nainen, enkä jaksa lukea enää niin pitkiä opuksia kuin ennen (mulla on pieni lapsi). Silti aavistus anarkisista teoista on mulla, ja useasti ne teot toteutuvat täysin päinvastoin kuin kypsymätön väkivalta, vaan ihanan ironisesti ja monipuolisia keinoja käyttäen. Asiansa voi sanoa selkeästi ilman pommejakin. Kun luin pommiuutista, itkin.
Naiivia tämä on, mutta mitä sitten? Voisiko naiivius joskus tehdä hyvää itsekullekin? Onko kirkassilmäinen ja avoin ihminen huonompi kuin täynnä ennakkoluuloja oleva, kotonaan tavaroidensa keskellä kykkivä otus, joka sylkee kaikille vähänkin pahalta haiskahtaville ajatuksille?
Minulle anarkia on osa jotakin, joka on jotain kaunista ja suurempaa oman elämäni - ja monien ystävieni elämien varmaankin - kokonaisuutta. Se on tapa sanoa asiat suoraan. Se on myös kissan nimi. Eräänlaista punk-hippeyttä. Rakkautta ja vääryyksien tahtomista pois. Tasa-arvoon pyrkimistä, suvaitsevaisuutta ja tiettyä työväen uhmaa.
Pälä pälä, mutta kanta tämäkin. Vituttaa lukea jotain "anarkismi"-nimisen palstan alta kymmenien ihmisten nyreitä kommentteja siitä, että miten anarkistit ja hippiäiset pitäisi tappaa jne. Jeejee.