En halua loukata kristittyjä veljiäni jotka käyttävät ristiä torneissaan ja alttarillaan ja kirjojensa päällä.. Mutta meille risti on kuolevan Jeesuksen symbooli, kun taas meidän tärkeä sanomamme on elävästä Kristuksesta.
Kirkkomme symbooli on sen jäsenten elämän tapa.
Kirkkomme symbooli on sen jäsenten elämän tapa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Raamattua jonka kannessa ei ole ristiä?
Turust
Halussani on "King James Version", jonka kannessa ei ole ristiä.
Minullakin näyttää olevan ristitön versio, jossa VT on vuodelta 1861 ja UT "suomennoksena jonka Suomen seitsemäs yleinen vuonna 1913 pidetty kirkolliskokous on päättänyt ottaa toistaiseksi väliaikaiseen käytäntöön."
"Sortavalassa Suomen Kirkon Sisälähetysseuran Kirjapainossa 1918"
Minulle kyllä passaisi sellainenkin Raamattu missä kannessa olisi totisen torvensoittajan kuva. En yleensäkään kiinitä huomiota ulkonäkö kysymyksiin.
"En halua loukata kristittyjä veljiäni jotka käyttävät ristiä torneissaan ja alttarillaan ja kirjojensa päällä.. Mutta meille risti on kuolevan Jeesuksen symbooli, kun taas meidän tärkeä sanomamme on elävästä Kristuksesta."
Onhan tässä tiettyä rehellisyyttä. Risti on nimenomaan kristittyjen käyttämä symboli ja siksi on hyvä, että mormonit eivät käytä sitä. Mormonitemppeleissä on pentagrammi, joka taas on paholaisen symboli.
Minusta on hyvä, että mormonit eivät käytä ristiä kirkkonsa symbolina. He eivät usko Kristuksen sovittaneen syntejämme ristillä, vaan Getsemanen puutarhassa rukoillessaan opetuslasten nukkuessa.
Kristityille tyhjä risti on ylösnousseen ja kuoleman voittaneen Kristuksen symboli. Krusifiksi, sellainen risti, jolla Jeesus on henkensä antaneena, muistuttaa meitä siitä, että hän kärsi synnittömänä meidän puolestamme jotta me saisimme elämän.
Minulla on krusifiksi vuoteen yläpuolella. Katson siihen viimeiseksi ennen valojen sammuttamista ja totean päivän päättyessä, että koko elämäni on armon ja Jumalan hyvyyden varassa, myös tuleva yö ja se, heräänkö seuraavaan aamuun. Kaulassa kannan toisinaan tyhjää ristiä, kun haluan ilmaista jostain erityisestä syystä kiitollisuutta Jumalalle tai julistaa Jeesusta hiljaisella tavalla.
Minun uskonnollisia tunteitani loukkaisi, jos mormonit käyttääisivät ristiä. He mitätöivät Kristuksen sovitustyön korostamalla ihmisen omia ansioita, he häpäisevät sakramentin omatekoisella seremoniallaan, jossa tarjoillaan ranskanleipää muoviselta tarjottimelta ja vettä muovimukista, kukin ottaa itse miten tahtoo ja Kristuksen ruumis ja veri tungetaan imeväistenkin suuhun niin kuin se olisi mitä tahansa suttupullaa. Sinne se menee kuolalapulle pulauteltavaksi, ikään kuin vauvat voisivat syödä kristittyjen yhteisen aterian Jeesusta muistaen. Häpäiseminen jatkuu kastamalla vainajia Kristuksen nimeen temppeleissä, antamalla pappeus pahimmassa murkkuiässä oleville 12-vuotiaille pojanraakileille, joita kiinnostaa kaikki muu enemmän kuin pappina toimiminen. Luetteloa on lähes loputtomiin.
Toivon että mormonit eivät koskaan ota ristiä käyttöön.
irvokkaalta liperit 12 vuotiaan kaulassa. Kaikkea ne Ameeriikassa keksivätkin. Siveetömyydellä eikä rienusksilla näytä olevan mitään rajoja.
Onko vielä niin, että tuollaiset alaikäiset nulkit tarjoilevat oikein kirkossa leikki ehtoollista muovikipoistaan? Tullaiset leikit pyhillä asioilla pitäisi kyllä rajoittaa leikkikehiin.
Pakostakin tulee mieleen, että eletän kuin kusivuotias lapsi leikikentäsä.
Minäkin alan nyt vähitellen hiiltymään.
Turust
Nuo 12-vuotiaat poikaset tarjoilevat vettä ja ranskanleipää riveissä omilla paikoillaan istuville seurakuntalaisille. Seurakunta kuljettaa itse leipäpalatarjotinta ja vesikuppitelinettä rivin toiseen päähän, jossa nuorukaiset taas siirtävät sen seuraavalle riville.
Pojilla ei ole lipereitä kaulassa, vaan heillä on tumma puku, valkoinen paita ja tumma kravatti. Jos pojan vanhemmat eivät pysty kustantamaan kokopukua, muukin siisti asu käy, ei kuitenkaan farkut ja tennistossut tai muu vapaa-ajan vaatetukseksi mielletty.