Olen tässä lähiaikoina alkanu miettimää kuinka suppeet nää mun sosiaaliset piirit on. Perhe on tosi läheinen ja sit on pari sellasta "kaverii" joitten kans puhutaa jotain paskaa ja sit sellanen "paras kaveri" josta mä en oikeesti ees tykkää, varmaa sen takii et se on kaikessa mua parempi, oon nimittäin hirvee perfektionisti..
Nii, missä uusia ihmisiä oikeesti voi tavata?? Joo, tiiän et vastaatte; hanki harrastuksia. No joo, mut siel harrastukseski tulis kuitenki olee sellasta et pari sanaa vaihtaa ihmisten kaa ja sit taas kotii nyhväämää.
Eli missä voi oikeesti tutustua ihmisiin, joiden kanssa pystyis saamaan aikaan jotain aitoa?! Todellinen ystävä? Onko sellasiakaan olemassa muualla ku elokuvis?
Jos menee yksin vaikka kaupungille; kukaan ei puhu sulle etkä sä puhu kelleen. Miten pystyy tutustumaa uusii ihmisii ku kukaa ei puhu kellee, missään? Kertokaa mulle mistä mä löydän uuden ihmisen joka puhuu mulle?! :D
Nii, missä uusia ihmisiä oikeesti voi tavata?? Joo, tiiän et vastaatte; hanki harrastuksia. No joo, mut siel harrastukseski tulis kuitenki olee sellasta et pari sanaa vaihtaa ihmisten kaa ja sit taas kotii nyhväämää.
Eli missä voi oikeesti tutustua ihmisiin, joiden kanssa pystyis saamaan aikaan jotain aitoa?! Todellinen ystävä? Onko sellasiakaan olemassa muualla ku elokuvis?
Jos menee yksin vaikka kaupungille; kukaan ei puhu sulle etkä sä puhu kelleen. Miten pystyy tutustumaa uusii ihmisii ku kukaa ei puhu kellee, missään? Kertokaa mulle mistä mä löydän uuden ihmisen joka puhuu mulle?! :D
Vastaukset 15
Vanhimmat
Soittele ovikelloja. :)
No oikeesti, vaikea kysymys.
Kokeile netistä.
Kun aloitin opinnot yliopistolla, sain monta juttukaveria sieltä. Melkein joka päivä käy niin, että joku tuntematon tulee juttelemaan tai kyselee jostain jutusta. Siinä tuntee itsensä pitkästä aikaa jopa ihan merkitykselliseksi henkilöksi :D
Jos et enää halua pääsykokeiden kautta mennä yo:hon opiskelemaan, voit aina valita avoimen yliopiston. Siellä on paljon kypsiä ihmisiä joiden kanssa tulee useimmiten suhtkoht helposti juttuun. Usko pois. Uusia asioita opiskeltaessa tulee tosi helposti sellaisia tilanteita joissa kokemuksia/tietoja täytyy jakaa/vaihtaa toisten kanssa ja siinä tutustuu ihan huomaamatta ihmisiin. Itselläni ei kesällä vielä ollut oikeastaan kuin yksi kaveri, jonka kanssa juttelin silloin tällöin. Nyt kun opiskelen, minulle on tullut ehkä kolme-neljä juttukaveria. Ei harrastusten kautta aina uusia tuttavuuksia saakaan, mutta en tiedä ensimmäistäkään ihmistä joka ei olisi opintiellään törmännyt uusiin kavereihin! Ja olen nyt ihan tosissani. Rohkeasti vaan opiskelemaan uutta ja kannattaa hankkiutua erilaisiin harjoitus- ja ryhmätöihin. Monesti niissä on niin tylsää että juttu lähtee luistamaan kuin itsestään, ja joskus väsyttääkin niin kamalasti että pikkujututkin naurattaa ja kaikilla on kivaa. Olin itsekin vielä kesällä ujo ja onneton, mutta opiskelun myötä tämäkin "sairaus" näyttäisi parantuvan. Tsemppiä!
tottakai äijät tulee sulle juttelemaan jos olet hyvänänköinen nainen
Olen ruma mieshenkilö. Siksi ihmettelinkin kun ihmiset tulee juttelemaan ihan noin vaan. Eilenkin yksi ihan nätti lääketieteellistä fysiikkaa opiskeleva naishenkilö alkoi selittää elämäntarinaansa ja kyllä siinä piti useamman kerran katsoa että puhuuko se nyt mulle vai jollekin muulle. Mutta mulle se puhui kaikesta huolimatta.
Voisitko mitenkään raottaa minulle missä lääketieteellistä fysiikkaa voi opiskella? Oppaistahan tuo selviäisi mutta mieluummin kysyn asian kanssa oikeasti tekemisissä olleelta.
Tietääkseni alaa voi opiskella siellä missä on lääkiskin. Eli helsinki, kuopio, oulu, turku ja tampere taitaa sellaisia paikkakuntia olla. Yliopisto-opinnoista on siis kyse. En ole varma onko se joku fysiikan koulutusohjelman erikoistumisala vai ihan oma alansa. Parempi että katsot opinto-oppaasta tarkempaa tietoa jos kiinnostaa. Niin itse en siis opiskele tuota alaa vaan vähän sen vierestä, mutta samaan harjoitustyöryhmään satuttiin vaan...
Netti ja treffipalstat
En tosin tiedä ikääsi, mutta opiskelua minäkin suosittelen. Väittäisin, että koulu on sosiaalisena ympäristönä aivan ainutlaatuinen. Siellä tapaa varmasti uusia ystäviä.
Itse kun aloitin yliopistossa pari vuotta aikaisemmin, olin todella peloissani uusien ystävien hankkimisesta, mutta pelot osoittautuivat turhiksi. Kun opiskelee alaa, joka oikeasti kiinnostaa, niin kaikki ovat kiinnostuneita tavalla tai toisella samoista asioista ja olin todella yllättynyt kuinka jo ekan viikon jälkeen tunsin saaneeni jo tusinan ystäviä, enkä edes ole mikään äärisosiaalinen tapaus. Hämmästyttävää kuinka ihmiset tosiaan tulevat kyselemään kaikenlaista ja niistä ne puheenaiheet sitten alkavatkin.
Minä en tutustunut lukiossa kehenkään, enkä liioin avoimessa yliopistossa. Pelkään ryhmiä.
Olen hieman eri mieltä tuosta, että koulu on loistava ja ainutlaatuinen paikka tutustua ihmisiin ja saada ystäviä. Kun aloitin opinnot korkekoulussa intoa puhkuen, olin aivan innoissani juuri siksi, että vihdoin olisi mahdollisuus sosiaalisiin ympyröihin. Siispä, puheliain, iloisin, reippain mielin yritin tehdä tuttavuutta opiskelukavereiden kanssa. Petyin karvaasti. Huomasin, että opiskelukavereihin ei saa kontaktia. Koulu on paikka, jossa ihmiset käyvät ja istuvat luennot pois alta, sitten pois. Ei tervehditä kurssikavereita tullessa, eikä mennessä. Olen huomannut, että kaikilla on jo ns. omat kaverinsa. Mahdolliset(!?) opiskelukaverit on erikseen. Opiskelukavereista ei ole tarkotus edes tulla ystäviksi.
Toisille oppilaitos sopii hienosti ystävien hankkimiseen, toisille taas ei. Mutta eihän siinä mitään menetäkään, jos käy kokeilemassa miten käy. Jos jatkuvasti kyseenalaistaa asioita, käy se lopulta todella turhauttavaksi. Jos jotain konkreettista pitäisi tehdä ystävien hankkimiseksi, niin opiskelu on varteenotettava vaihtoehto.
Saattaapi tosin olla, että kouluissa, aloilla, luokilla jne on valtavia eroavaisuuksia ihmisten profiilin sihteen, joten ei kannata menettää toivoaan, jos jollakin alalla ollaan pinnallisia. Olen itse ollut lukiossa luokalla, jossa kaikki istuivat erikseen, kukaan ei puhunut saatika keskustellut mistään. Toisaalta taas olen ollut luokalla, jossa ihmiset olivat avoimia ja kaikki otettiin piireihin mukaan. Lisäksi olin vähän aikaa luokalla, jossa oli näitä inside-piirejä, jos ei niihin kuulunut, se oli sitten huono juttu. Rohkeasti sitä kouluakin voi vaihtaa, mutta kannattaahan sitä jotain tavoitteita itselle kehittää, jos ei sosiaalisen ympäristön takia, niin sitten vaikka henkilökohtaisen elämän ja tulevaisuuden takia.
Pari vuotta olen ollut nykyisessä oppilaitoksessa ja muut luokkalaiset juttelevat avoimesti keskenään.
Minä olen kyllä aloittanut vuosien aikana keskustelua varmaan kaikkien kanssa, yksitellen, mutta en hallitse ryhmien väliseen keskusteluun väliin huutelua.
Kun nämä eivät ole kertaakaan sanoneet minulle mitään(mikä on mielestäni kyllä kummallista), on tässä sellainen lukkotilanne, että olen alkanut jopa epäillä omaa charmiani;)
Missä vaiheessa opiskelija, joka aloittaa samalla viivalla, muuttuu sellaiseksi jota ei vedetä välillä hihasta ja kysytä jotain turhaa, vain keskustelua luodakseen?
Sama probleema.. lisäksi olen ujo juttelemaan oudoille ihmisille, tosiläheiset perhesuhteet on ja sitten vain pari tosiystävää, jotka nekin on ruvennu rakentamaan kotia tahoillaan ja nähdään liian harvoin. Ja jos ne lähtee jonnekin ulkomaille, ei tällainen sinkku voi lähteä mukaan, jolla ei ole varaa kalliiseen yhden hengen huoneeseen. Ja usein menevätkin toisten pariskuntien kanssa edes kertomatta matkasuunnitelmistaan kuin vasta viime tingassa.. jotenkin siis jään kuvioista väkisinkin ja tuntuu joskus että väkisin tuppaudun seuraan..
oon yrittänyt haalia uusia harrasteita, mutta tuntuu että sielläkin saa vain eri-ikäisiä tuttuja (kiva sekin tosin), muttei ainakaan vielä sielunystäviä. Mutta kun tästä vielä rohkaistun, olen päättänyt ruveta vielä aktiivisemmaksi! Ehkä liityn sinkkukerhoon. Opiskelemaan en haluisi enää lähteä, sitä paitsi en aikanaankaan saanut opiskelusiskoista tosiystäviä, tuntui että kaikilla oli omat kaveripiirinsä jo. Vaihtoivat opiskelupaikkakuntaa kesken opintojen tai opiskelujen jälkeen viimestään muuttivat pois kaupungista ja menivät naimisiin. Lapsuudessa olis jo pitänyt rakentaa valtava kaveriverkosto, kun ei kukaan luota tai viitsi ruveta näkeen vaivaa rakentaan ystävyyssuhdetta enää näin kolmeakymppiä lähestyvään yksinäiseen pulleaan naiseen?
Yksin on vaikea lähteä elokuviin ja bailupaikoissa käy vain 18-25v nuoria...
minäkin tahtoisin uuden ystävän, ja tosi hyvä vastaus muuten netti..mistä sieltä?!?!
ite seurustelen, ja siskojakin on mutta ei ystävää jonka kanssa tehdä kaikkee kivaa...mistä sellasen löytää?!? ja turha sanoo että koulusta, oon yks niitä harvoja naisia joita tekussa näkee...että kiitos naispuoleinen ystävä...laittakaa s-postia, jooko?
oon 20v, kuopiolainen...yksinäinen.