Millaisen kasvuympäristön ja millaisia virikkeitä tarjoaa lapselle helluntaiuskovainen perhe? Pienestä pitäen ruvetaan opettamaan tekemään ero tosiuskovaisten ja vääräuskoisten välillä. Näytetään lapsille teeskentelyn malli; Ulos päin esitetään pyhää ja autuasta, omissa oloissa ollaan jotain ihan muuta. Kaikki on sallittua, kunhan se tapahtuu salassa. Koulussa voi tulla ongelmia, siellähän puhutaan evoluutiosta ja kenties opetetaan ymmärtämään Raamatun aikaa ja sen aikaisen kulttuurin vaikutusta kirjoittajien asenteisiin. Kotona neuvotaan uskomaan ainoastaan Raamatun sanaan kieltäen järjen käyttö; Näin tukahdutetaan lapsen luontainen uteliaisuus ja kiinnostus asioihin ja ympäröivään maailmaan.
Pahin tilanne muodostuu silloin, jos lapsesta varttuukin homoseksuaali. Mieleen on iskostettu kuva helvettiin matkalla olevista, luonnonvastaisista syntisistä. Tällainen mielensisäinen ristiriita voi aiheuttaa pahimmillaan ajautumisen täydelliseen epätoivoon. Jos perheelle tai lahkon vanhimmille uskaltaa apua tarvitessaan asiasta kertoa, neuvotaan vähintäänkin tukahduttamaan oma seksuaalisuus loppuelämäksi. Eheytymismahdollisuuttakin "armollisesti" tarjotaan unohtamatta tietenkään mainita, mihin homoseksuaalisuuden toteuttaminen lahkon opin mukaisesti johtaa. Raamatusta neuvotaan sopivat paikat, mistä asia sopii varmistaa.
Oma lukunsa helluntailaisuudessa ovat nk. riivaajat. Niitä pidetään täysin todellisina olentoina, jotka voivat asettautua ihmisen sisään. Mitä enemmän niitä ajatellaan ja pelätään, sitä useammin niitä ollaan havaitsevinaan. Niiden lisäksi tietysti on vielä tavallinen piru. Lapsia asianmukaisesti valistetaan mahdollisuudesta, että opin vastainen käytös tai ajatukset voivat tuoda yöllä itsensä vihtahousun sängynlaidalle istuksimaan. Lapsen mielikuvitusmaailma on altis tekemään todeksi tällaisia pelkoja, ilmeneehän sitä uskovilla aikuisillakin.
Aikuisten, tietysti ennen kaikkea vanhempien, velvollisuus olisi turvata lapsille turvallinen ja virikkeellinen kasvuympäristö. Siihen ei pitäisi kuulua turhaa, taikauskon sävyttämää pelottelua eikä lapsen ymmärryksen kehityksen rajoittamista. Lapsille pitäisi antaa vapaus havainnoida ympäristöään, olla erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä ja sallia heidän luoda kuva ympäröivästä maailmasta ilman Raamatunajan kulttuurin ja asenteiden pakkosyöttöä. Toteutuvatko lapsen tarpeet hihhuliperheessä?
Pahin tilanne muodostuu silloin, jos lapsesta varttuukin homoseksuaali. Mieleen on iskostettu kuva helvettiin matkalla olevista, luonnonvastaisista syntisistä. Tällainen mielensisäinen ristiriita voi aiheuttaa pahimmillaan ajautumisen täydelliseen epätoivoon. Jos perheelle tai lahkon vanhimmille uskaltaa apua tarvitessaan asiasta kertoa, neuvotaan vähintäänkin tukahduttamaan oma seksuaalisuus loppuelämäksi. Eheytymismahdollisuuttakin "armollisesti" tarjotaan unohtamatta tietenkään mainita, mihin homoseksuaalisuuden toteuttaminen lahkon opin mukaisesti johtaa. Raamatusta neuvotaan sopivat paikat, mistä asia sopii varmistaa.
Oma lukunsa helluntailaisuudessa ovat nk. riivaajat. Niitä pidetään täysin todellisina olentoina, jotka voivat asettautua ihmisen sisään. Mitä enemmän niitä ajatellaan ja pelätään, sitä useammin niitä ollaan havaitsevinaan. Niiden lisäksi tietysti on vielä tavallinen piru. Lapsia asianmukaisesti valistetaan mahdollisuudesta, että opin vastainen käytös tai ajatukset voivat tuoda yöllä itsensä vihtahousun sängynlaidalle istuksimaan. Lapsen mielikuvitusmaailma on altis tekemään todeksi tällaisia pelkoja, ilmeneehän sitä uskovilla aikuisillakin.
Aikuisten, tietysti ennen kaikkea vanhempien, velvollisuus olisi turvata lapsille turvallinen ja virikkeellinen kasvuympäristö. Siihen ei pitäisi kuulua turhaa, taikauskon sävyttämää pelottelua eikä lapsen ymmärryksen kehityksen rajoittamista. Lapsille pitäisi antaa vapaus havainnoida ympäristöään, olla erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä ja sallia heidän luoda kuva ympäröivästä maailmasta ilman Raamatunajan kulttuurin ja asenteiden pakkosyöttöä. Toteutuvatko lapsen tarpeet hihhuliperheessä?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Näkökulmasi on sikäli tärkeä, että juuri fundamentalistiskovat puhuvat "oikeasta" perheestä ja avioliitosta kaikkein tärkeimpinä asioina lapsen kannalta. Kun nyt vaikka hedelmöityshoitokantoja katsoo, ei voi oikein muuta kuin kauhistella ihmisten kaksinaamaisuutta: avioliitto ja heteroperhe ratkaisevat onnen. Ja kuitenkin monessa perheessä on ongelmia: viinaa, väkivaltaa, välinpitämättömyyttä...
Palstalla on saatu kuvaavia esimerkkejä helluntaiseurakunnan asennoitumisesta perheisiin ja varsinkin seksuaaliseen suuntautumiseen, joka poikkeaa hellarien ainiasta oikeasta. Moni varmaan muistaa vielä Harryn kertoman lesbotytön vaiheet ja kohtalon. Seurakunta sentään onneksi taisi siinä tapauksessa saada köniinsä, jos oikein muistan.
Onneksi kotini ei ollut helluntailainen tai muutenkaan kiihkoileva missään asiassa. Minusta kulminta, mitä lapselle voi tehdä, on tunkea hänen päähänsä kritiikkiä kestämätön oppirakennelma - olipa se nyt sitten helluntailaisuutta tai vaikka kommunismia, samaa paskaa eri paketissa vain.
Lapsen osa homoperheessä
Kirjoittanut: Heteromies 22.10.2005 klo 14.01
Millaisen kasvuympäristön ja millaisia virikkeitä tarjoaa lapselle homoperhe? Pienestä pitäen ruvetaan opettamaan tekemään ero homojen ja heteroiden välillä. Näytetään lapsille teeskentelyn malli; Ulos päin esitetään suvaitsevaa ja onnellista, omissa oloissa ollaan jotain ihan muuta. Kaikki on sallittua, kunhan se tapahtuu salassa. Koulussa voi tulla ongelmia, siellähän puhutaan heteroseksistä ja kenties opetetaan ymmärtämään Raamatun aikaa ja sen aikaisen kulttuurin vaikutusta kirjoittajien asenteisiin. Kotona neuvotaan uskomaan ainoastaan homokirjallisuuteen kieltäen järjen käyttö; Näin tukahdutetaan lapsen luontainen uteliaisuus ja kiinnostus asioihin ja ympäröivään maailmaan.
Pahin tilanne muodostuu silloin, jos lapsesta varttuukin heteroseksuaali. Mieleen on iskostettu kuva heteroista luonnonvastaisina syntisinä. Tällainen mielensisäinen ristiriita voi aiheuttaa pahimmillaan ajautumisen täydelliseen epätoivoon.
Lapsi tarvitsee ennen kaikkea tuvallisen aikuisen. Sillä ei ole mittään väliä onko aikuinen homo, hetero tai bi. Homoseksuaaliksi ei pysty kasvattamaan.
Juuri vanhempamme ovat niitä jotka tekevät joko homon tai ei..jos pojalla on esim.veltto-etäinen isä tms.niin hän samaistuu silloin äitiinsä.ja tyttärellä taas toisin päin.
ota vaan vastuu mikäli sinulla on omia lapsia äläkä erehdy milloinkaan luulemaan ettet voisi vaikuttaa lapsesi seksuaaliseen suuntaukseen!!
se ei ole perinnöllistä.piste..
Voisiko tuohon kasvamiseen olla,että homot eivät kaiketi imetä jälkeläisiään,vai?
Kasvuahan tapahtuu normaali lapsessa ja heitä kasvatetaan hiukan haluttuun mailliin ja usein melko "hyvin" onnistutaan.
Mistä olet moiset, turhaan ja perusteitta vanhempia syyllistävät luulosi saanut? Ne eivät perustu ajantasaiseen tietoon ainakaan. Kenties olet onkinut oppisi helluntaiseurakunnista?
siellä juuri kirjoitin lasten hyväksikäytöstä ja eläimiin sekaantuneisuudesta....oma isä.oma isäni.
enpä ole toipunut.en ole.ja paljon muuta kauhuja on rivien välissä joita kirjoitin.paljon pimeyttä jota jo lapsena erotin.tiesin että mikään kotonani ei ollut normaalia.mutta oli oltava kuin mitään ei olisi tapahtunut ja hymyiltävä.
ei saanut olla tunteita,ei kipuja.kukaan ei lohduttanut.ei kukaan.yksin olen-yhä-kukaan ei kykene lohduttamaan minua sinne syvyyksiin jossa vaurioni on.
eikä niistä voi puhua.koska kaikki oli tabu.ja koska kaikki oli normaalia.........vaikka mikään siellä ei ollut normaalia..sain alkuni kauhujen majatalossa....mutta minusta on tullut normaali..vuosien terapian jälkeen...kiitos siitä...satojen soittojej jälkeen...rikosuhripäivystykseen...uskontojen uhrit ry:n.....jne..jne...
tiedän että vanhempani olivat murhaajiani.tänään vasta sen tajusin.he halusivat tappaa minut.kiduttaa ja raadella,raiskata.
olen joukkoraiskattu mutta elän ja voin olosuhteisiin nähden hyvin.
onnea matkantekoosi!
Olen rautakoura ja duunarina tehtaassa jo yli 25 vuotta,metalliliiton jäsen ja mikä parasta,uudesti syntynyt kristitty.En tiedä oletko aito duunari,vai oletko tämän arvokkaan ammmattikunnan nimissä,vetänyt liian isot haalarit yllesi.En ole lähtöisin uskovasta perheestä,mutta silti Herrani Jeesus Kristus kutsui minua ja sain armosta ottaa Hänet vastaan vapahtajanani.En jaa näkemyksiäsi noista kirjoituksistasi,sillä ne ovat täyttä tuubaa.Tunnen useita uskovien perheiden lapsia ja tiedän,että heistä on pidetty kotona hyvä huoli ja opetettu,mikä on oikeaa ja mikä väärää.Heistä on kasvanut vastuunsa tuntevia Suomen kansalaisia ja monet ovat myös ns.duunareita.
Miten perinteinen kommunismi ja fundamentalistinen uskovaisuus sopivat yhteen, Toveri Tapani?
Kommunismi on fundamentalistista uskoa utopiaan.
Sittenhän se sinulle passaakin. Hyvä on olla, ei rasitu polla...
Jeesuksen Kristuksen,sopuisa,pelastava,ihmistä rakastava,kotoisan lämmin,pelastava armo käy mulle oikein hyvin,on hyvä olla.Toivottavasti myös joskus sinulle.Olet Jumalalle korvaamattoman arvokas ja rakas.Siunausta sulle,ihan oikeasti.LOPPU
Haluaisin ensimmäisenä kysyä, että oletko itse helluntaiperheen lapsi? Tunnetko lähemmin helluntaiperheitä? Onko sinulla luotettavaa tietoa asiasta? Nuo väitöksesi nimittäin kuulostavat todella etäisiltä ainakin minun korvissani.
Itse olen helluntaiperheen lapsi, ja siitä hyvin kiitollinen. Sain turvallisen ja rakastavan ympäristön kasvaa. Meitä on kolme lasta, ja minä olen vanhin. Koemme tasa-arvoa keskenämme, ja että olemme kaikki hyvin rakkaita vanhemmillemme.
Kokemuksia helluntailapsena:
Ensinnäkään meitä ei koskaan pakotettu mihinkään. Meille ei tuputettu mitään. Meidät toki vietiin pyhäkouluun, mutta sehän on vain hyvä asia. Sieltä löysin kavereita, ja opin tuntemaan Jumalan sanaa. Kuten jo sanoin, mitään ei tuputettu. Vanhemmat eivät opettaneet karttamaan ketään, vaan päin vastoin. Aina kehotettiin olemaan ystävällisiä kaikille, ja että olemme kaikki tasavertoisia. Samoin sanottiin, että ketään ei saa kiusata. Muutenkin meillä oli hyvin "rentoa" elämää, ei ollut mitään "rukouskokouksia" perheen kesken joihin olisi ollut pakko osallistua. He antoivat todella vapaan (tietenkin vältämättömine rajoituksineen) ympäristön kasvaa, eikä minulla ole mitään ahdistavia muistoja lapsuudestani.
En tiedä onko tämä "normaalia" helluntaiperheissä, mutta kaveripiirissäni asiat ovat näin, ainakin se , mikä näkyy ulos päin. Toivon kuitenkin, että kaikki perheet olisivat ensisijaisesti rakastavia ja turvallisia ympäristöjä kasvaa. Ei väliä onko helluntailainen vai ei, mutta Jumalan läsnäolo tekee kasvuympäristöstä todella turvallisen. Keneen muuhun voisimme todella turvata ja luottaa?
Siunausta kaikille, erityisesti niille, jotka ovat joutuneet kärsimään lapsuudessaan.