olen ollut pienestä asti hevoshullu.. Niin kuin varmaan useimmat meistä.
Silloin aina Pienenpänä katsoin tarkasti tähtitaivaalle- jos vaikka näkyisi tähden lento. Niitähän aina näkyi ja toivoin että saisin valkean hevosen jolla olisi siivet ja osaisi lentää!! (tiedättehän nämä kuusivuotiaiden toivomukset)
No vuodet menivät ja täytin 10vuotta. Silloin sain HEVOSEN! Sillä ei ollut siipiä eikä se ollut valkea mutta kun sillä ratsasti tuntui että lentäisi, koska askeleet olivat niin pehmeät.
JOSKUS TOIVEET VOIVAT TOTEUTUA!! MIKSI LAKATA YRITTÄMÄSTÄ!
Silloin aina Pienenpänä katsoin tarkasti tähtitaivaalle- jos vaikka näkyisi tähden lento. Niitähän aina näkyi ja toivoin että saisin valkean hevosen jolla olisi siivet ja osaisi lentää!! (tiedättehän nämä kuusivuotiaiden toivomukset)
No vuodet menivät ja täytin 10vuotta. Silloin sain HEVOSEN! Sillä ei ollut siipiä eikä se ollut valkea mutta kun sillä ratsasti tuntui että lentäisi, koska askeleet olivat niin pehmeät.
JOSKUS TOIVEET VOIVAT TOTEUTUA!! MIKSI LAKATA YRITTÄMÄSTÄ!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niinpä! Miksi ihmiset lopettaa toivomisen? Ikinä ei ole liian myöhäistä. Vaikka toivoisi vain jotain pientä. Mä toivoin pienempänä tähdenlennon nähdessäni aina kunnon ratsastusvarusteita (etenkin saappaita)(olin jo monta vuotta ratsastanut verkkareilla tai hiertävillä farkuilla ja huonoilla kengillä jotka ei tahtonu pysyä jalustimissa...) ja kyllä ne ajan mukaan toteutui.
Ja vaikka ei toteutuisikaan; miksi menettää toivonsa? Silloin ei ole enää yritystäkään.
ÄLKÄÄ IHMISET MENETTÄKÖ AINA TOIVOANNE! VAIKKA KAIKKI EI AINA TOTEUDUKKAAN VÄLITTÖMÄSTI!