Onko tosiaan niin että meidän ihmisten elämä on kuin jotain jumalan ja saatanan lautapeliä. Jokainen ihminen on nappula joka todennäköisesti kuolee jo ennen syntymäänsä (1/4). Nämähän eivät saa edes ylösnousemusta.
Sitten jos sattuu huono tuuri ja joutuu huonolle kohdalle pelilaudalla niin kuolee nälkään tai maanjäristykseen. Todennäköisesti ei saa ylösnousemusta jos joku jt on joskus ehtinyt tarjota pelastusta, josta on kieltäytynyt.
Jos taas käy hyvä tuuri niin syntyy amerikkalaiseen jt-perheeseen ja elää ikuisesti yltäkylläisyydessä.
Jotenkin tuntuu todella tyhmältä peliltä ja molemmat pelaajat täysin tunteettomilta.
Sitten jos sattuu huono tuuri ja joutuu huonolle kohdalle pelilaudalla niin kuolee nälkään tai maanjäristykseen. Todennäköisesti ei saa ylösnousemusta jos joku jt on joskus ehtinyt tarjota pelastusta, josta on kieltäytynyt.
Jos taas käy hyvä tuuri niin syntyy amerikkalaiseen jt-perheeseen ja elää ikuisesti yltäkylläisyydessä.
Jotenkin tuntuu todella tyhmältä peliltä ja molemmat pelaajat täysin tunteettomilta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Meidän tunteethan ovat Hänen suunnittelemansa systeemin tulos eli Hän on päättänyt miltä ihmisestä tuntuu kun vaikkapa satuttaa jalkansa kiveen tms.
Mielestäni on aiheellista kysyä voiko Jumalalla olla tunteita siinä mielessä kuin meillä on?
Tuo on kyllä aiheellinen kysymys. Mitä mieltä itse olet?
Mietin tuota tunnepuolta muutaman päivän ja tulin siihen tulokseen että ainakaan niiden uskontojen jumala, joihin olen tutustunut, ei ole kovin lämmintunteinen.
Raamattuakin kun lukee, niin se on varsinkin vt:ssa loputonta "etnistä puhdistusta". Tunteita riittää, mutta yleensä ne liittyvät vihaan ja kostonhimoon.
Tietysti jumalalla lienee oikeus tehdä luomuksilleen mitä tahtoo, mutta silti voisin kuvitella että todella rakkaudellinen Jumala olisi hoidellut hommat läpi historian vähän eri tavalla.
Aluksi meinasin vastata että en usko että Hän tuntee samalla tavalla kuin ihmiset, mutta sitten tuli mieleen se missä Jumala sanoo "tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme", joten tuon pohjalta voisi ajatella, että Jumala olisi luonut ihmiselle samoja tunteita kuin mitä Hänellä itsellään on.
Edellinen toki herättää kysymyksen "jos Jumala on luonut meille tunteet, niin mistä Hän on ne saanut?". Tunteisiin kun mielestäni liittyy nimenomaan se, että ne ovat autonomisia eikä niihin voi itse vaikuttaa.
elämämme eikä siinä meillä ole asiaan nokan koputtamista.
luonnonvalinta päättää. Vahvimmat syövät heikommat, nopeammat hitaat jne. Kantsii alkaa käymän punttisalilla tai kehittään muita elämässä selviytymistaitoja.
Olen tuosta samasta asiasta puklannut jotain aikaisemmin. Siinpä hihhuleille miettimistä..
Tässä se linkki, paremmminkin sen voisi muotoilla, tuo on kirjoitettu kännissä siinä on pointtina se mikä toivo sikiöllä on jos sillä ei ole sielua ja jos sillä on sielu(toisessa linkissä):
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000099&posting=22000000010364733