Örkki

Tuossa kotiinpäin kulkiessani, Örkki käveli minua vastaan. Sillä oli ruudulliset pussihousut, ja reino aamutossut jalassa.
Se hoiperteli tietä pitkin laidasta laitaan laulellen Ukko-Nooaa.
Hivuttauduin sen ohitse pengertä pitkin ja liukastuin märässä ruohossa ojaan, jolloin minun valkoiset lenkki-tossuni juuttuivat ojanpohjalle mutaan. Siinä sitten räpiköin naama punaisena, ja yritin kavuta ojasta ylös, mutta jalkani olivat niin piukassa, että tossuni jäivät ojan pohjalle.
Siitä sitten lähdin hivuttautumaan kotiinpäin märissä sukissa, mutatilsat lahkeista roikkuen.
Koti ovelle päästyäni, huomasin että avaimeni olivat pudonneet matkalla, ilmeisesti sinne ojanpenkkaalle, jossa isänmaata niin rakkaasti syleilin.
Pakko se oli sukkasillaan kääntyä kiltisti takaisin, niitä avaimia etsimään.
Päästessäni takaisin rämpimis kohtaan, istui samainen Örkki siinä penkkaalla ja pyöritteli käsissään minun avaimiani.
Varovasti hivuttauduin lähemmäs, ja katselin anovasti avaimiani.
Örkki käännähti ympäri, ja tuijotti minua silmiin supikoira karvareuhkansa alta.
Ja silloin hokasin...........................
Eihän tuota voi olla olemassakaan.
Otin maasta avaimeni, ja sipsuttelin kotiin upottamaan itseni lämpimään, jalat pesuvatiin, ja sisuksiin kuumaa kaakaota.