En vihaa sinua, vaikka vihastuin!
Vihaan tätä olotilaani,
kun en kestä kipua mitä hylkäämisen haava
sisälläni tekee.
Tuntuu etten jaksa elää...
kun en taaskaan osaa elää oikein,
vaan satutan häntä jota rakastan eniten.
En haluaisi vihata, sillä viha vie katkeruuteen
ja katkeruus on synti.
Joku sanoi ettei viha ja rakkaus ole vastakohdat
mutta, miten mahtuu viha rakkauteen
ja rakkaus vihaan?
vai kulkevatko ne aina
ihmisen elämässä rinnakkain?
Vihaan tätä olotilaani,
kun en kestä kipua mitä hylkäämisen haava
sisälläni tekee.
Tuntuu etten jaksa elää...
kun en taaskaan osaa elää oikein,
vaan satutan häntä jota rakastan eniten.
En haluaisi vihata, sillä viha vie katkeruuteen
ja katkeruus on synti.
Joku sanoi ettei viha ja rakkaus ole vastakohdat
mutta, miten mahtuu viha rakkauteen
ja rakkaus vihaan?
vai kulkevatko ne aina
ihmisen elämässä rinnakkain?
Vastaukset 11
Vanhimmat
mutta jos viha tekeekin välinpitämättömäksi?!! ja sitten se rakkaus katoaakin?!
minäkin vihaan. vai onko se kuitenkaan niin voimakas tunne?
Niin, jo se että myöntää vihaavansa on jo alku.
Voiko viha tehdä sinut itsesi välinpitämättömäksi?
vai tarkoitatko, että sen kohteen, ketä vihaat?
ja välinpitämättömyys on kamalinta,
minusta se on voimakas hylkääminen.
Sitä minäkin pelkään että rakkaus sitä ihmistä
kohtaan, jolle vihastun ei kestä, tai jos ei kestä,
niin onko se rakkautta ollenkaan tai kestäisinkö minä hänen vihansa...
;/
en tiedä itkeäkö vai nauraa...
joo. pelkään että itse muutun välinpitämättömäksi ja sitä kautta rakkauskin häviää...
vai häviääkö? vai oliko/onko se sitten edes rakkautta?
Mutta jos sen vihan keskellä tuntee edes hiukan rakkautta - siis sellaista, että ei haluaisi olla viheinen vaan että ne tilanteet tai jotkut tekemiset on vaan saanut vihastumaan.
mä aina kyllä tunnen jonkunlaista rakkautta vaikka viha onkin se suurin tunne sillä hetkellä.
Joskus se oikein harmittaa (HÖH!) että en olekaan vahva(?) ja osaakaan vihata vaan sorrun leppymiseen ja rakkauteen. Ja lopulta sitten olen viheinen itselleni siitä, että alunperin vihastuin tai siitä että annoin periksi. Mutta kai se on rakkaus, mikä saa vihan katoamaan?!! :)
toivotaan ainakin.
:) voimia ja siunausta sinulle
Monimutkaisuus tekee todella vaikeaksi yksinkertaisuuden ja asioiden käsittelemisen selkeyden
ehkäpä viha ja rakkaus on myös näin?
no, en jaksa nyt pohtia enempää.
Siunausta myös sinulle ja levollisia unia.
Aivan kuin minusta kerroit.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=115&conference=685&posting=22000000001824564
Runokierros oli liian kipeä - minulle.
Tarkoitatko tällä, että kun puhtaaseen rakkauteen
koskee ennenaikojaan, niin se voi olla vihaa
tai ainakin välinpitämättömyyttä?
KAIKKI voi tuhoutua yhdessä yössä.
Minä avasin rakkaalleni
mutta rakkaani oli kadonnut, mennyt menojaan.
Hänen puhuessaan oli sieluni
vallannut hämmennys.
Minä etsin häntä, mutta en häntä löytänyt;
minä huusin häntä, mutta ei hän
minulle vastannut.
K.V.5:6
Jumalakin vihastui usein, välillä uhkasi jopa tappaa koko Israelin kansan, niin että Mooseksen piti lepytellä Jumalaa.
Jumalasta silti sanotaan, että Hän on rakkaus. Rakkauteen siis kuuluu myös viha, sanotaankin vihatkaa pahaa.
Jos suojelet ja rakastat omia lapsiasi, niin tarvitset myös vihaa, jolla pidät pahan poissa. Ei Saatanaa tule käsitellä lempeästi, siksi raamattu on puoliksi sotakirja.
Mutta, rakkaus on Hengen hedelmä -
viha ei sitä ole.
Jumala vihastui kun kansa aina kapinoi
Häntä vastaan ja niin myös tänäkin päivänä.
Uskotko että vihalla ajamme saatanan kodeistamme?
Itse uskon että Jeesuksen nimessä
ja Hänen veren suojassa,
meillä on kaikki valta saatanaa vastaan
jos emme itse anna synnin vallata elämäämme.
En ole koskaan voinut ajatella että Raamattu olisi puoliksi sotakirja, mitä tarkoitat?
SOTAKIRJA! koko vanhatestamentti on täynnä kansojen välisiä sotia ja jumalan voitelemien kuninkaiden nousua ja tuhoa! Ja jeesuksen sovitustyö on kokonaisuudessaan tehty VAIN Hengen sotaa varten! Vaikkakin Jeesuksen voitoksi. Ilmestyskirja puhuu tulevista sodan ajoista! Miten joku voi väittää, että raamattu ei ole sotakirja? Sillä taistelua EI käydä lihassa vaan henkivalloissa, sanoo raamattu! Koko uskominen ja kristuksen tietä kulkeminen on yhtä ja ainoaa HENGEN SOTAA!! Mutta Kristuksessa se on jo voitettu. Lihassa ennen tempausta joudumme silti vielä kipuilemaan ja ottamaan huomioon myös saatanan työn.
tv.keskustelusta ulkopuolinen
Rakkaus on kyllä hengen hedelmää, mutta viha ei ole sen vastakohta, vaan rakkauteen kuuluu myös viha.
Vihatkaa pahaa, ja silti käsketään rakastamaan vihamiestä. Myös, vihatkaa älkääkä syntiä tehkö. Jumala on rakkaus, ja Hänkin vihastui usein.
Rakkauden vastakohta on rakkaudettomuus.
Sotakirja asiasta seuraava kirjoittaja jo vastasikin. Noin puolet koko raamatusta kuvaa jonkinlaista sotaa.