Luin alempana Timo Flinkin vastaaman viestin että jos joku esim toistuvasti rikkoo sapatti käskyä, niin jos ei nuhtelut yms auta, niin sitten voi seurata erottaminen.
Olin todella järkyttynyt ja surullinen lukemastani, koska olen itse kokenut erotetuksi tulemisen. Tämä ei tapahtunut advenntikirkossa. Kuitenkin puhuttiin ettei voida sallia julkisyntiä, sapatin rikkomisessakaan. Minun mielestäni on myös oikein viettää ja pyhittää lepopäivä, ja Herra varmasti sen siunaa jos teemme hänen käskynsä mukaan!Kuitenkin, on seurakuntalaisia jotka siivoaa sapattina ja käy kaupassa ym..Mutta eivät mainitse siitää kenellekään seurakuntalaiselle toisille.Eli miten toinen ihminen voi mennä toista erottamaan seurakunnasta..Yhtälailla toinen rikkoo lepopäivä käskyä salassa ihmisiltä ja toinen ei-salassa.Kumpikin on samanarvoisia herran silmissä, e ole pientä tai suurta syntiä Herran edessä.
Onko parempi että "orjailemme" ja haemme ihmisten hyväksyntää olemalla "kuuliaisia" vai se että toimimme rehellisesti omantuntomme mukaan ilman kulissia?Itse kävin pitkään adv,kirkossa.Ja opiskelin aikuisopiskelijana paikassa jossa koulua oli 1 vkl(la ja su) kuukaudessa.Mínua alettiin painostaa kovasti asian suhteen ja sanottiin kouluttautumisenikin olevan "turhaa" kun se opiskelu tapahtunut sapattina, ja herra ei siunaa sapatina tehtya tyota..No,yksi pastori sanoi etta tee niinkuin herra neuvoo ja ala kuuntele ihmisia ja tee heidan takiaan paatoksiasi.Han ei painostanut ja sain puhua asiasta.Tositen seurakuntalaisten kanta olikin jo ihan toinen...Lopetin koulun kun sita ei hyvaksytty srk keskuudessa.
Jalkeenpain aloi jaada pois kirkolta kun alkoi yha enemman tulla ohjeita ja neuvoja ja odotuksia toimia kuten muut. Ei annettu jumalan tehda tyota asioiden alaisemiseksi jumalan omalla aikataululla.
En enaa ihmettele miksi kirkot ovat tyhjia aikalailla..
Tuntui muutenkin surulliselta, etta jasenet miettivat ja pohtivat etta pelastuuko vanhus joka dementoituneena vanhainkodissa juo kupin kahvia..ja se on syntia.
Meilla on rakastava jumalan joka kohtaa jokaisen yksilona ja tietaa jokaisen menneisyyden ja sen mita ihminen millakin hetkella voi ottaa opeista vastaan ja mita tarvitsee minakin hetkena!
ANNTEAAN JUMALAN TEHDA TYO MEIDAN SYDAMISSAMME!Älkäämme antako minkään tapahtua toisten painostuksesta tai hylatyksi tulemisen ppelosta.Kuten minulle kavi monen vuoden ajan.
Kiitos Herralle, hän on opettanut minulle sanansa kautta itsestään ja tahdostaan ja rakkaudestaan ennenkaikkea.
Kaikki eivät adv kirkossa ole näin "kylmiä" vaan ihania imisiä ja löytyy useita Jumalan lapsia, joilla on Jumalan rakkaus sydämmellään myös lähimmäisiä kohtaan!
Laulun sanoja lainaten "sen joka paljon anteeksi saa, sen tähden paljon myös rakastaa" on kyllä totta.
Olin todella järkyttynyt ja surullinen lukemastani, koska olen itse kokenut erotetuksi tulemisen. Tämä ei tapahtunut advenntikirkossa. Kuitenkin puhuttiin ettei voida sallia julkisyntiä, sapatin rikkomisessakaan. Minun mielestäni on myös oikein viettää ja pyhittää lepopäivä, ja Herra varmasti sen siunaa jos teemme hänen käskynsä mukaan!Kuitenkin, on seurakuntalaisia jotka siivoaa sapattina ja käy kaupassa ym..Mutta eivät mainitse siitää kenellekään seurakuntalaiselle toisille.Eli miten toinen ihminen voi mennä toista erottamaan seurakunnasta..Yhtälailla toinen rikkoo lepopäivä käskyä salassa ihmisiltä ja toinen ei-salassa.Kumpikin on samanarvoisia herran silmissä, e ole pientä tai suurta syntiä Herran edessä.
Onko parempi että "orjailemme" ja haemme ihmisten hyväksyntää olemalla "kuuliaisia" vai se että toimimme rehellisesti omantuntomme mukaan ilman kulissia?Itse kävin pitkään adv,kirkossa.Ja opiskelin aikuisopiskelijana paikassa jossa koulua oli 1 vkl(la ja su) kuukaudessa.Mínua alettiin painostaa kovasti asian suhteen ja sanottiin kouluttautumisenikin olevan "turhaa" kun se opiskelu tapahtunut sapattina, ja herra ei siunaa sapatina tehtya tyota..No,yksi pastori sanoi etta tee niinkuin herra neuvoo ja ala kuuntele ihmisia ja tee heidan takiaan paatoksiasi.Han ei painostanut ja sain puhua asiasta.Tositen seurakuntalaisten kanta olikin jo ihan toinen...Lopetin koulun kun sita ei hyvaksytty srk keskuudessa.
Jalkeenpain aloi jaada pois kirkolta kun alkoi yha enemman tulla ohjeita ja neuvoja ja odotuksia toimia kuten muut. Ei annettu jumalan tehda tyota asioiden alaisemiseksi jumalan omalla aikataululla.
En enaa ihmettele miksi kirkot ovat tyhjia aikalailla..
Tuntui muutenkin surulliselta, etta jasenet miettivat ja pohtivat etta pelastuuko vanhus joka dementoituneena vanhainkodissa juo kupin kahvia..ja se on syntia.
Meilla on rakastava jumalan joka kohtaa jokaisen yksilona ja tietaa jokaisen menneisyyden ja sen mita ihminen millakin hetkella voi ottaa opeista vastaan ja mita tarvitsee minakin hetkena!
ANNTEAAN JUMALAN TEHDA TYO MEIDAN SYDAMISSAMME!Älkäämme antako minkään tapahtua toisten painostuksesta tai hylatyksi tulemisen ppelosta.Kuten minulle kavi monen vuoden ajan.
Kiitos Herralle, hän on opettanut minulle sanansa kautta itsestään ja tahdostaan ja rakkaudestaan ennenkaikkea.
Kaikki eivät adv kirkossa ole näin "kylmiä" vaan ihania imisiä ja löytyy useita Jumalan lapsia, joilla on Jumalan rakkaus sydämmellään myös lähimmäisiä kohtaan!
Laulun sanoja lainaten "sen joka paljon anteeksi saa, sen tähden paljon myös rakastaa" on kyllä totta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuten jo totesin, seurakunnasta erottaminen on aina surullinen asia ja viimeinen keino. Se tapahtuu julkisynnistä ja on aina seurakuntakokouksen päätös, ei koskaan yhden jäsenen tai edes johtokunnan päätös. Vain seurakuntakokous (eli kaikki kastetut seurakunnan jäsenet yhdessä) voi erottaa seurakunnan jäsenen seurakunnasta. Erottamista ei pidä tehdä ellei ensin ole tehty kaikki mahdollinen syntiin langenneen pelastamiseksi. Vain jos hän itsepintaisesti pysyy julkisynnissä, erottaminen tulee aiheelliseksi, ei muuten. Olen ollut adventisti reilut kymmenen vuotta enkä tiedä kuin kolme tapausta, jossa henkilö on erotettu jostain seurakunnastamme. Onneksi ne eivät ole kovinkaan yleisiä.
Timo Flink
Niin, enemmän on niitä, jotka lähtevät vapaaehtoisesti.
Teen juuri lähtöä. Vapaaehtoisesti. Näen painajaisia öisin demonisesta Ellenistä. Ehkä unet loppuvat, kun lähden.
Joo-o.Tulet näkemään painajaisia, jossa Luther kittaa kaljaa napaansa sinun laskuun.
Minut on erotettu "fiksusti" seurakunnasta kun vietin sapattia, seurakunta ei ollut Adventtikirkko. "Puhu, mutta älä puhu täällä", oli viesti.
En lähde leimaamaan entistä yhteisöäni, mutta suhtautuminen on ollut vihamielinen ko. asiaan.
Voin todella olla samaa mieltä.
Adventtikirkosta löytyy paljon ihania ihmisiä,tosi uskovaisia jotka ei tuomitse toisia,varsinkaan niitä jotka uskaltavat olla eri mieltä.
Ikävä kyllä ainakaan näillä kulmilla on niitä vähän.
Kyllä ainakin minun sanomiseni muistetaan ikuisesti.
Jopa rukoushuoneella monelle tervehtiminen tuntuu olevan maailman vaikein asia.
Siksi olen luopunut koko tervehtimisrituaalista.
Sapatinvietosta vielä.
Minä ainakin tiedän että sairaat on hoidettava sapattinakin ja aion jatkaa työtäni,nälväilyistä huolimatta.
"Hyvää saa tehdä aina.Pahaa ei koskaan."