ortodoksinen lähetystyö?

"Ortodoksinen kirkko on myös levinnyt koko maailmaan lähetystyön kautta."

Vanhan Rooman alueella olevat ortodoksiset kirkot eivät ole syntyneet lähetystyön kautta. Venäjän ortodoksinen kirkko on seurausta avioliitosta. Amerikan ortodoksiset kirkot ovat syntytneet siirtolaisuuden avulla. Alaskassa ortodoksinen lähetys taisi olla voimissaan Venäjän vallan aikana. Lähetystyön seurauksena on syntynyt Japanin ortodoksinen kirkko, joka taitaa edelleen autonominen ortodoksinen kirkko, joka kuuluu Moskovan patriarkaattiin. Kenian ortodoksien suuri määrä johtuu ortodoksien myönteisestä suhtautumisesta heimoperinteisiin.

Ortodoksinen kirkko on perinteisesti nojannut vallanpitäjiin ja (pakko)käännyttänyt oman maan asukkaita ja kiinnittänyt varsin vähän huomiota varsinaiseen lähetystyöhön.

ei ole kantanut paljoakaan ... kirjoitti:

"Ortodoksinen kirkko on myös levinnyt koko maailmaan lähetystyön kautta."

Vanhan Rooman alueella olevat ortodoksiset kirkot eivät ole syntyneet lähetystyön kautta. Venäjän ortodoksinen kirkko on seurausta avioliitosta. Amerikan ortodoksiset kirkot ovat syntytneet siirtolaisuuden avulla. Alaskassa ortodoksinen lähetys taisi olla voimissaan Venäjän vallan aikana. Lähetystyön seurauksena on syntynyt Japanin ortodoksinen kirkko, joka taitaa edelleen autonominen ortodoksinen kirkko, joka kuuluu Moskovan patriarkaattiin. Kenian ortodoksien suuri määrä johtuu ortodoksien myönteisestä suhtautumisesta heimoperinteisiin.

Ortodoksinen kirkko on perinteisesti nojannut vallanpitäjiin ja (pakko)käännyttänyt oman maan asukkaita ja kiinnittänyt varsin vähän huomiota varsinaiseen lähetystyöhön.

Lue lisää

Yhdistelet ja tulkitset nyt asioita ilmeisimmin vailla täsmällisempää faktatietoa ortodoksisen lähetystyön historiasta.

"Vanhan Rooman alueella olevat ortodoksiset kirkot eivät ole syntyneet lähetystyön kautta"

Ei pidä paikkaansa. Pyhä apostoli Paavali toi kristinuskon Kreikkaan, joka nyt on merkittävimpiä ortodoksisia maita. Eikö hän muka tehnyt lähetystyötä??
Rooman valtakunnasta käsin harjoitettiin lähetystyötä slaavilaisten kansojen keskuudessa varsinkin 800-luvulta lähtien. Näin saivat alkunsa esimerkiksi Bulgarian ja Serbian ortodoksiset kirkot.

"Venäjän ortodoksinen kirkko on seurausta avioliitosta"

Hassu päätelmä. Tosin Kiovan Vladimir solmi avioliittonsa purppurasyntyisen prinsessan kanssa poliittisista ja kaupallisista syistä ja velvoitti alamaisensakin ottamaan vastaan kasteen. Hänen isoäitinsä Olga oli kuitenkin jo harras kristitty. Venäjän ortodoksista kirkkoa ei ollut tuolloin vielä olemassakaan, mutta Kiovan kaste oli alkusysäsys sen kehitykselle. Sittemmin venäläiset harjoittivat määrätietoista ja aktiivista lähetystyötä, varsinkin 1800-luvulla Siperiassa, Alaskassa, Venäjän kaukoidässä ja Japanissa, jonka mainitsetkin. Tähän vaiheeseen liittyvät kuuluisat henkilöt piispa Nikolai Kasatkin ja Pyhä Innokenti.

Afrikan mantereella Aleksandrian patriarkaatti on tehnyt voimaperäistä lähetystyötä 1900-luvun aikana.

Huomautan myös, että ortodoksinen kirkko tekee aina nimenomaan LÄHETYStyötä pakanoiden keskuudessa, ei KÄÄNNYTYStyötä kristittyjen keskuudessa.

Johannes kirjoitti:

Yhdistelet ja tulkitset nyt asioita ilmeisimmin vailla täsmällisempää faktatietoa ortodoksisen lähetystyön historiasta.

"Vanhan Rooman alueella olevat ortodoksiset kirkot eivät ole syntyneet lähetystyön kautta"

Ei pidä paikkaansa. Pyhä apostoli Paavali toi kristinuskon Kreikkaan, joka nyt on merkittävimpiä ortodoksisia maita. Eikö hän muka tehnyt lähetystyötä??
Rooman valtakunnasta käsin harjoitettiin lähetystyötä slaavilaisten kansojen keskuudessa varsinkin 800-luvulta lähtien. Näin saivat alkunsa esimerkiksi Bulgarian ja Serbian ortodoksiset kirkot.

"Venäjän ortodoksinen kirkko on seurausta avioliitosta"

Hassu päätelmä. Tosin Kiovan Vladimir solmi avioliittonsa purppurasyntyisen prinsessan kanssa poliittisista ja kaupallisista syistä ja velvoitti alamaisensakin ottamaan vastaan kasteen. Hänen isoäitinsä Olga oli kuitenkin jo harras kristitty. Venäjän ortodoksista kirkkoa ei ollut tuolloin vielä olemassakaan, mutta Kiovan kaste oli alkusysäsys sen kehitykselle. Sittemmin venäläiset harjoittivat määrätietoista ja aktiivista lähetystyötä, varsinkin 1800-luvulla Siperiassa, Alaskassa, Venäjän kaukoidässä ja Japanissa, jonka mainitsetkin. Tähän vaiheeseen liittyvät kuuluisat henkilöt piispa Nikolai Kasatkin ja Pyhä Innokenti.

Afrikan mantereella Aleksandrian patriarkaatti on tehnyt voimaperäistä lähetystyötä 1900-luvun aikana.

Huomautan myös, että ortodoksinen kirkko tekee aina nimenomaan LÄHETYStyötä pakanoiden keskuudessa, ei KÄÄNNYTYStyötä kristittyjen keskuudessa.

Lue lisää

Tämä on tyypillinen Johanneksen kirjoitus, jossa aluksi kerrotaan toisen olevan väärässä ja sitten perustelematta kerrotaan miten asiat ovat todellisuudessa.

”Pyhä apostoli Paavali toi kristinuskon Kreikkaan, joka nyt on merkittävimpiä ortodoksisia maita. Eikö hän muka tehnyt lähetystyötä??”

Paavalin merkitystä ei voi kiistää, mutta oliko silloin olemassa ortodoksista kirkkoa? Samalla logiikalla ortodoksinen lähetyssaarnaaja Pietari perusti Rooman ortodoksisen kirkon.


”Rooman valtakunnasta käsin harjoitettiin lähetystyötä slaavilaisten kansojen keskuudessa varsinkin 800-luvulta lähtien. Näin saivat alkunsa esimerkiksi Bulgarian ja Serbian ortodoksiset kirkot.”

Koulussa taottiin Kirkisen ja Railaan historiaa päähän. Kirjassa kerrotaan ”Mutta Bysantti tuki Määriä ja tuotti Bulgaareille sodassa tappion v. 864. Tällöin voitettu tsaari Boris kääntyi kristinuskoon. Patriarkka FOTIOS kastoi hänet Konstantinopolissa v. 865, ja itse keisari oli hänen kumminaan” ja ”Kun Bysantti sitten valloitti koko Serbian, määräsi keisari Basileios I 870-luvulla vielä kastamattomat serbit kastettaviksi …” Minusta tuo vaikuttaa kovasti miekkalähetykseltä, joka kohdistuu valloitettuun alueeseen. Toki tätä ennen oli kummassakin maassa ortodokseja ja Bysantti teki lähetystyötä, mutta olen alkuperäisen kysyjän kanssa samaa mieltä ”[Lähetystyön] Tulokset ovat ainakin hyvin vaatimattomia.”


”Hassu päätelmä. Tosin Kiovan Vladimir solmi avioliittonsa purppurasyntyisen prinsessan kanssa poliittisista ja kaupallisista syistä ja velvoitti alamaisensakin ottamaan vastaan kasteen. Hänen isoäitinsä Olga oli kuitenkin jo harras kristitty. Venäjän ortodoksista kirkkoa ei ollut tuolloin vielä olemassakaan, mutta Kiovan kaste oli alkusysäsys sen kehitykselle. ”

Avioliiton ehtona oli kääntyminen ortodoksisuuteen. En tunne sopimuksen yksityiskohtia, mutta luullakseni samassa kaupassa luvattiin myös rahvas ortodoksiselle kirkolle. Bysantti oli veikeä sekoitus kirkkoa ja valtiota ja vähän samanlainen valtio muodostui Venäjästä. Ainakin minun on mahdoton kuvitella Venäjän ortodoksista ja sen lähetystyötä ilman valtion avointa tukea. Venäjän ortodoksinen kirkko oli keisarin talutusnuorassa jo Iivana Julman aikana ja tsaari Aleksi ja Pietari Suuri tiukensivat otettaan kirkosta. Lähetystyön tarkoituksena oli pikemmin omien asukkaiden tarkempi kontrolli kuin pakanoiden pelastaminen.



”Sittemmin venäläiset harjoittivat määrätietoista ja aktiivista lähetystyötä, varsinkin 1800-luvulla Siperiassa, Alaskassa, Venäjän kaukoidässä ja Japanissa, jonka mainitsetkin. Tähän vaiheeseen liittyvät kuuluisat henkilöt piispa Nikolai Kasatkin ja Pyhä Innokenti.”

Euroopan puoleisella Venäjällä ei ollut enää helposti käännytettäviä, joten oli luonnollista jatkaa Uralin toiselle puolelle. Siperialaistarinoiden mukaan papit antoivat jokaisesta kastetusta lapsesta lahjan, jonka takia kaikki lapset kastettiin vähintään kolme tai neljä kertaa.

Tekikö Venäjän ortodoksinen kirkko laajamittaista lähetystyötä muuta kuin oman valtion alueella (ja Japanissa)?


”Afrikan mantereella Aleksandrian patriarkaatti on tehnyt voimaperäistä lähetystyötä 1900-luvun aikana.”

CIA:n World Factbook ei mainitse ortodokseja olevan YHDESSÄKÄÄN Afrikan maassa, joten missään heitä ei liene edes merkittävää vähemmistöä. Paljon puhutussa Keniassa ortodoksit sisältyvät 2 % muita kristittyjä. Luterilaisia on vähintään 50 % namibialaisista. Protestanttien lähetystyö on kantanut Angolassa 15, Keski-Afrikan tasavallassa 25, Kongossa 20, Keniassa 45, Ruandassa 26, Ugandassa 33… prosentin sadon. Tietenkään tästä ei seuraa, että Aleksandrian patriarkaatti ei olisi tehnyt voimaperäistä lähetystyötä 1900-luvun aikana, mutta ainakaan heidän työllään ei ole ollut siunausta.


”Huomautan myös, että ortodoksinen kirkko tekee aina nimenomaan LÄHETYStyötä pakanoiden keskuudessa, ei KÄÄNNYTYStyötä kristittyjen keskuudessa.”

Veikkaan, että nykyään ortodokseiksi kääntyjistä pääosa on kristittyjä ja vain ani harva tulee muista uskonnoista (jos venäläisiä pidetään kristittyinä).

koulussa? kirjoitti:

Tämä on tyypillinen Johanneksen kirjoitus, jossa aluksi kerrotaan toisen olevan väärässä ja sitten perustelematta kerrotaan miten asiat ovat todellisuudessa.

”Pyhä apostoli Paavali toi kristinuskon Kreikkaan, joka nyt on merkittävimpiä ortodoksisia maita. Eikö hän muka tehnyt lähetystyötä??”

Paavalin merkitystä ei voi kiistää, mutta oliko silloin olemassa ortodoksista kirkkoa? Samalla logiikalla ortodoksinen lähetyssaarnaaja Pietari perusti Rooman ortodoksisen kirkon.


”Rooman valtakunnasta käsin harjoitettiin lähetystyötä slaavilaisten kansojen keskuudessa varsinkin 800-luvulta lähtien. Näin saivat alkunsa esimerkiksi Bulgarian ja Serbian ortodoksiset kirkot.”

Koulussa taottiin Kirkisen ja Railaan historiaa päähän. Kirjassa kerrotaan ”Mutta Bysantti tuki Määriä ja tuotti Bulgaareille sodassa tappion v. 864. Tällöin voitettu tsaari Boris kääntyi kristinuskoon. Patriarkka FOTIOS kastoi hänet Konstantinopolissa v. 865, ja itse keisari oli hänen kumminaan” ja ”Kun Bysantti sitten valloitti koko Serbian, määräsi keisari Basileios I 870-luvulla vielä kastamattomat serbit kastettaviksi …” Minusta tuo vaikuttaa kovasti miekkalähetykseltä, joka kohdistuu valloitettuun alueeseen. Toki tätä ennen oli kummassakin maassa ortodokseja ja Bysantti teki lähetystyötä, mutta olen alkuperäisen kysyjän kanssa samaa mieltä ”[Lähetystyön] Tulokset ovat ainakin hyvin vaatimattomia.”


”Hassu päätelmä. Tosin Kiovan Vladimir solmi avioliittonsa purppurasyntyisen prinsessan kanssa poliittisista ja kaupallisista syistä ja velvoitti alamaisensakin ottamaan vastaan kasteen. Hänen isoäitinsä Olga oli kuitenkin jo harras kristitty. Venäjän ortodoksista kirkkoa ei ollut tuolloin vielä olemassakaan, mutta Kiovan kaste oli alkusysäsys sen kehitykselle. ”

Avioliiton ehtona oli kääntyminen ortodoksisuuteen. En tunne sopimuksen yksityiskohtia, mutta luullakseni samassa kaupassa luvattiin myös rahvas ortodoksiselle kirkolle. Bysantti oli veikeä sekoitus kirkkoa ja valtiota ja vähän samanlainen valtio muodostui Venäjästä. Ainakin minun on mahdoton kuvitella Venäjän ortodoksista ja sen lähetystyötä ilman valtion avointa tukea. Venäjän ortodoksinen kirkko oli keisarin talutusnuorassa jo Iivana Julman aikana ja tsaari Aleksi ja Pietari Suuri tiukensivat otettaan kirkosta. Lähetystyön tarkoituksena oli pikemmin omien asukkaiden tarkempi kontrolli kuin pakanoiden pelastaminen.



”Sittemmin venäläiset harjoittivat määrätietoista ja aktiivista lähetystyötä, varsinkin 1800-luvulla Siperiassa, Alaskassa, Venäjän kaukoidässä ja Japanissa, jonka mainitsetkin. Tähän vaiheeseen liittyvät kuuluisat henkilöt piispa Nikolai Kasatkin ja Pyhä Innokenti.”

Euroopan puoleisella Venäjällä ei ollut enää helposti käännytettäviä, joten oli luonnollista jatkaa Uralin toiselle puolelle. Siperialaistarinoiden mukaan papit antoivat jokaisesta kastetusta lapsesta lahjan, jonka takia kaikki lapset kastettiin vähintään kolme tai neljä kertaa.

Tekikö Venäjän ortodoksinen kirkko laajamittaista lähetystyötä muuta kuin oman valtion alueella (ja Japanissa)?


”Afrikan mantereella Aleksandrian patriarkaatti on tehnyt voimaperäistä lähetystyötä 1900-luvun aikana.”

CIA:n World Factbook ei mainitse ortodokseja olevan YHDESSÄKÄÄN Afrikan maassa, joten missään heitä ei liene edes merkittävää vähemmistöä. Paljon puhutussa Keniassa ortodoksit sisältyvät 2 % muita kristittyjä. Luterilaisia on vähintään 50 % namibialaisista. Protestanttien lähetystyö on kantanut Angolassa 15, Keski-Afrikan tasavallassa 25, Kongossa 20, Keniassa 45, Ruandassa 26, Ugandassa 33… prosentin sadon. Tietenkään tästä ei seuraa, että Aleksandrian patriarkaatti ei olisi tehnyt voimaperäistä lähetystyötä 1900-luvun aikana, mutta ainakaan heidän työllään ei ole ollut siunausta.


”Huomautan myös, että ortodoksinen kirkko tekee aina nimenomaan LÄHETYStyötä pakanoiden keskuudessa, ei KÄÄNNYTYStyötä kristittyjen keskuudessa.”

Veikkaan, että nykyään ortodokseiksi kääntyjistä pääosa on kristittyjä ja vain ani harva tulee muista uskonnoista (jos venäläisiä pidetään kristittyinä).

Lue lisää

Siis onko ollut niin, että KOKO Afrikan lähetystyö on ortodoksien parissa jätetty Aleksandrian patriarkaatin tehtäväksi? Eikö esim. Kreikan kirkolla olisi ollut enemmän voimavaroja lähetystyöhön? Tekevätkö Suomen ortodoksit lähetystyötä missään?

katolilainen kirjoitti:

Siis onko ollut niin, että KOKO Afrikan lähetystyö on ortodoksien parissa jätetty Aleksandrian patriarkaatin tehtäväksi? Eikö esim. Kreikan kirkolla olisi ollut enemmän voimavaroja lähetystyöhön? Tekevätkö Suomen ortodoksit lähetystyötä missään?

Lue lisää

Suomen ortodoksinen kirkko tekee lähetystyötä Keniassa. Ks. http://www.ort.fi/sivut_ortodoksisuus/lahetystyo/lahetystyo_2.php

koulussa? kirjoitti:

Tämä on tyypillinen Johanneksen kirjoitus, jossa aluksi kerrotaan toisen olevan väärässä ja sitten perustelematta kerrotaan miten asiat ovat todellisuudessa.

”Pyhä apostoli Paavali toi kristinuskon Kreikkaan, joka nyt on merkittävimpiä ortodoksisia maita. Eikö hän muka tehnyt lähetystyötä??”

Paavalin merkitystä ei voi kiistää, mutta oliko silloin olemassa ortodoksista kirkkoa? Samalla logiikalla ortodoksinen lähetyssaarnaaja Pietari perusti Rooman ortodoksisen kirkon.


”Rooman valtakunnasta käsin harjoitettiin lähetystyötä slaavilaisten kansojen keskuudessa varsinkin 800-luvulta lähtien. Näin saivat alkunsa esimerkiksi Bulgarian ja Serbian ortodoksiset kirkot.”

Koulussa taottiin Kirkisen ja Railaan historiaa päähän. Kirjassa kerrotaan ”Mutta Bysantti tuki Määriä ja tuotti Bulgaareille sodassa tappion v. 864. Tällöin voitettu tsaari Boris kääntyi kristinuskoon. Patriarkka FOTIOS kastoi hänet Konstantinopolissa v. 865, ja itse keisari oli hänen kumminaan” ja ”Kun Bysantti sitten valloitti koko Serbian, määräsi keisari Basileios I 870-luvulla vielä kastamattomat serbit kastettaviksi …” Minusta tuo vaikuttaa kovasti miekkalähetykseltä, joka kohdistuu valloitettuun alueeseen. Toki tätä ennen oli kummassakin maassa ortodokseja ja Bysantti teki lähetystyötä, mutta olen alkuperäisen kysyjän kanssa samaa mieltä ”[Lähetystyön] Tulokset ovat ainakin hyvin vaatimattomia.”


”Hassu päätelmä. Tosin Kiovan Vladimir solmi avioliittonsa purppurasyntyisen prinsessan kanssa poliittisista ja kaupallisista syistä ja velvoitti alamaisensakin ottamaan vastaan kasteen. Hänen isoäitinsä Olga oli kuitenkin jo harras kristitty. Venäjän ortodoksista kirkkoa ei ollut tuolloin vielä olemassakaan, mutta Kiovan kaste oli alkusysäsys sen kehitykselle. ”

Avioliiton ehtona oli kääntyminen ortodoksisuuteen. En tunne sopimuksen yksityiskohtia, mutta luullakseni samassa kaupassa luvattiin myös rahvas ortodoksiselle kirkolle. Bysantti oli veikeä sekoitus kirkkoa ja valtiota ja vähän samanlainen valtio muodostui Venäjästä. Ainakin minun on mahdoton kuvitella Venäjän ortodoksista ja sen lähetystyötä ilman valtion avointa tukea. Venäjän ortodoksinen kirkko oli keisarin talutusnuorassa jo Iivana Julman aikana ja tsaari Aleksi ja Pietari Suuri tiukensivat otettaan kirkosta. Lähetystyön tarkoituksena oli pikemmin omien asukkaiden tarkempi kontrolli kuin pakanoiden pelastaminen.



”Sittemmin venäläiset harjoittivat määrätietoista ja aktiivista lähetystyötä, varsinkin 1800-luvulla Siperiassa, Alaskassa, Venäjän kaukoidässä ja Japanissa, jonka mainitsetkin. Tähän vaiheeseen liittyvät kuuluisat henkilöt piispa Nikolai Kasatkin ja Pyhä Innokenti.”

Euroopan puoleisella Venäjällä ei ollut enää helposti käännytettäviä, joten oli luonnollista jatkaa Uralin toiselle puolelle. Siperialaistarinoiden mukaan papit antoivat jokaisesta kastetusta lapsesta lahjan, jonka takia kaikki lapset kastettiin vähintään kolme tai neljä kertaa.

Tekikö Venäjän ortodoksinen kirkko laajamittaista lähetystyötä muuta kuin oman valtion alueella (ja Japanissa)?


”Afrikan mantereella Aleksandrian patriarkaatti on tehnyt voimaperäistä lähetystyötä 1900-luvun aikana.”

CIA:n World Factbook ei mainitse ortodokseja olevan YHDESSÄKÄÄN Afrikan maassa, joten missään heitä ei liene edes merkittävää vähemmistöä. Paljon puhutussa Keniassa ortodoksit sisältyvät 2 % muita kristittyjä. Luterilaisia on vähintään 50 % namibialaisista. Protestanttien lähetystyö on kantanut Angolassa 15, Keski-Afrikan tasavallassa 25, Kongossa 20, Keniassa 45, Ruandassa 26, Ugandassa 33… prosentin sadon. Tietenkään tästä ei seuraa, että Aleksandrian patriarkaatti ei olisi tehnyt voimaperäistä lähetystyötä 1900-luvun aikana, mutta ainakaan heidän työllään ei ole ollut siunausta.


”Huomautan myös, että ortodoksinen kirkko tekee aina nimenomaan LÄHETYStyötä pakanoiden keskuudessa, ei KÄÄNNYTYStyötä kristittyjen keskuudessa.”

Veikkaan, että nykyään ortodokseiksi kääntyjistä pääosa on kristittyjä ja vain ani harva tulee muista uskonnoista (jos venäläisiä pidetään kristittyinä).

Lue lisää

"Paavalin merkitystä ei voi kiistää, mutta oliko silloin olemassa ortodoksista kirkkoa?"

Ei ollut olemassa muuta kirkkoa kuin ortodoksinen kirkko.

"Samalla logiikalla ortodoksinen lähetyssaarnaaja Pietari perusti Rooman ortodoksisen kirkon."

Juuri niin.

>>>”Kun Bysantti sitten valloitti koko Serbian, määräsi keisari Basileios I 870-luvulla vielä kastamattomat serbit kastettaviksi …” Minusta tuo vaikuttaa kovasti miekkalähetykseltä, joka kohdistuu valloitettuun alueeseen. [- -]

”[Lähetystyön] Tulokset ovat ainakin hyvin vaatimattomia.”>Lähetystyön tarkoituksena oli pikemmin omien asukkaiden tarkempi kontrolli kuin pakanoiden pelastaminen.

xyz kirjoitti:

"Paavalin merkitystä ei voi kiistää, mutta oliko silloin olemassa ortodoksista kirkkoa?"

Ei ollut olemassa muuta kirkkoa kuin ortodoksinen kirkko.

"Samalla logiikalla ortodoksinen lähetyssaarnaaja Pietari perusti Rooman ortodoksisen kirkon."

Juuri niin.

>>>”Kun Bysantti sitten valloitti koko Serbian, määräsi keisari Basileios I 870-luvulla vielä kastamattomat serbit kastettaviksi …” Minusta tuo vaikuttaa kovasti miekkalähetykseltä, joka kohdistuu valloitettuun alueeseen. [- -]

”[Lähetystyön] Tulokset ovat ainakin hyvin vaatimattomia.”>Lähetystyön tarkoituksena oli pikemmin omien asukkaiden tarkempi kontrolli kuin pakanoiden pelastaminen.

Lue lisää

Kysyjä esitti hyviä, perusteltuja kommentteja.

"No eivät kai olleet, jos serbit kastettiin. Ortodokseja he ovat tänäkin päivänä."

Tarkoitus pyhittää keinot siis. Tämä näkemys tuntuu vaivaavan monia ortodokseja.

katolilainen kirjoitti:

Siis onko ollut niin, että KOKO Afrikan lähetystyö on ortodoksien parissa jätetty Aleksandrian patriarkaatin tehtäväksi? Eikö esim. Kreikan kirkolla olisi ollut enemmän voimavaroja lähetystyöhön? Tekevätkö Suomen ortodoksit lähetystyötä missään?

Lue lisää

Afrikka on kokonaan ortodoksisessa mielessä Aleksandrian patriarkaatin aluetta. Siksi kyseinen patriarkaatti tekee keskeiset päätökset lähetystyöstä Afrikassa. Tämä ei kuitenkaan estä muita paikalliskirkkoja tekemästä siellä lähetystyöstä, kunhan se tapahtuu yhteisymmärryksessä Aleksandrian patriarkaatin kanssa.

koulussa? kirjoitti:

Tämä on tyypillinen Johanneksen kirjoitus, jossa aluksi kerrotaan toisen olevan väärässä ja sitten perustelematta kerrotaan miten asiat ovat todellisuudessa.

”Pyhä apostoli Paavali toi kristinuskon Kreikkaan, joka nyt on merkittävimpiä ortodoksisia maita. Eikö hän muka tehnyt lähetystyötä??”

Paavalin merkitystä ei voi kiistää, mutta oliko silloin olemassa ortodoksista kirkkoa? Samalla logiikalla ortodoksinen lähetyssaarnaaja Pietari perusti Rooman ortodoksisen kirkon.


”Rooman valtakunnasta käsin harjoitettiin lähetystyötä slaavilaisten kansojen keskuudessa varsinkin 800-luvulta lähtien. Näin saivat alkunsa esimerkiksi Bulgarian ja Serbian ortodoksiset kirkot.”

Koulussa taottiin Kirkisen ja Railaan historiaa päähän. Kirjassa kerrotaan ”Mutta Bysantti tuki Määriä ja tuotti Bulgaareille sodassa tappion v. 864. Tällöin voitettu tsaari Boris kääntyi kristinuskoon. Patriarkka FOTIOS kastoi hänet Konstantinopolissa v. 865, ja itse keisari oli hänen kumminaan” ja ”Kun Bysantti sitten valloitti koko Serbian, määräsi keisari Basileios I 870-luvulla vielä kastamattomat serbit kastettaviksi …” Minusta tuo vaikuttaa kovasti miekkalähetykseltä, joka kohdistuu valloitettuun alueeseen. Toki tätä ennen oli kummassakin maassa ortodokseja ja Bysantti teki lähetystyötä, mutta olen alkuperäisen kysyjän kanssa samaa mieltä ”[Lähetystyön] Tulokset ovat ainakin hyvin vaatimattomia.”


”Hassu päätelmä. Tosin Kiovan Vladimir solmi avioliittonsa purppurasyntyisen prinsessan kanssa poliittisista ja kaupallisista syistä ja velvoitti alamaisensakin ottamaan vastaan kasteen. Hänen isoäitinsä Olga oli kuitenkin jo harras kristitty. Venäjän ortodoksista kirkkoa ei ollut tuolloin vielä olemassakaan, mutta Kiovan kaste oli alkusysäsys sen kehitykselle. ”

Avioliiton ehtona oli kääntyminen ortodoksisuuteen. En tunne sopimuksen yksityiskohtia, mutta luullakseni samassa kaupassa luvattiin myös rahvas ortodoksiselle kirkolle. Bysantti oli veikeä sekoitus kirkkoa ja valtiota ja vähän samanlainen valtio muodostui Venäjästä. Ainakin minun on mahdoton kuvitella Venäjän ortodoksista ja sen lähetystyötä ilman valtion avointa tukea. Venäjän ortodoksinen kirkko oli keisarin talutusnuorassa jo Iivana Julman aikana ja tsaari Aleksi ja Pietari Suuri tiukensivat otettaan kirkosta. Lähetystyön tarkoituksena oli pikemmin omien asukkaiden tarkempi kontrolli kuin pakanoiden pelastaminen.



”Sittemmin venäläiset harjoittivat määrätietoista ja aktiivista lähetystyötä, varsinkin 1800-luvulla Siperiassa, Alaskassa, Venäjän kaukoidässä ja Japanissa, jonka mainitsetkin. Tähän vaiheeseen liittyvät kuuluisat henkilöt piispa Nikolai Kasatkin ja Pyhä Innokenti.”

Euroopan puoleisella Venäjällä ei ollut enää helposti käännytettäviä, joten oli luonnollista jatkaa Uralin toiselle puolelle. Siperialaistarinoiden mukaan papit antoivat jokaisesta kastetusta lapsesta lahjan, jonka takia kaikki lapset kastettiin vähintään kolme tai neljä kertaa.

Tekikö Venäjän ortodoksinen kirkko laajamittaista lähetystyötä muuta kuin oman valtion alueella (ja Japanissa)?


”Afrikan mantereella Aleksandrian patriarkaatti on tehnyt voimaperäistä lähetystyötä 1900-luvun aikana.”

CIA:n World Factbook ei mainitse ortodokseja olevan YHDESSÄKÄÄN Afrikan maassa, joten missään heitä ei liene edes merkittävää vähemmistöä. Paljon puhutussa Keniassa ortodoksit sisältyvät 2 % muita kristittyjä. Luterilaisia on vähintään 50 % namibialaisista. Protestanttien lähetystyö on kantanut Angolassa 15, Keski-Afrikan tasavallassa 25, Kongossa 20, Keniassa 45, Ruandassa 26, Ugandassa 33… prosentin sadon. Tietenkään tästä ei seuraa, että Aleksandrian patriarkaatti ei olisi tehnyt voimaperäistä lähetystyötä 1900-luvun aikana, mutta ainakaan heidän työllään ei ole ollut siunausta.


”Huomautan myös, että ortodoksinen kirkko tekee aina nimenomaan LÄHETYStyötä pakanoiden keskuudessa, ei KÄÄNNYTYStyötä kristittyjen keskuudessa.”

Veikkaan, että nykyään ortodokseiksi kääntyjistä pääosa on kristittyjä ja vain ani harva tulee muista uskonnoista (jos venäläisiä pidetään kristittyinä).

Lue lisää

Kaikki kristityt olivat alussa ortodokseja. Ortodoksinen kirkko on ollut olemassa ensimmäisestä helluntaista, kun apostolit saivat Pyhän Hengen ja kastoivat samana päivänä tuhansia ihmisiä. Näin tietysti apostolit Pietari ja Paavali olivat ortodoksisia lähetyssaarnaajia.

Vaikka joitakin pienempiä ryhmiä erosi Kirkosta jo ensimmäisellä vuosituhannella, niin varsinaisesti Kirkko jakaantui kahtia vasta vuonna 1054, kun länsimaiset kristityt luopuivat ortodoksisuudesta lisäämällä uskontunnustuksen latinannokseen filioque-lisäyksen. Sitä ennenkin oli kirkon itäisen ja läntisen osan välillä ollut riitoja, kun länsi oli muuttanut perinnäisiä käytäntöjä ja Rooman paavit olivat pyrkineet lisäämään valtaansa.

Tällä ensimmäisellä vuosituhannella, kun kirkon läntinenkin osa oli vielä ortodoksinen, lähetystyö oli hyvin vilkasta. Käytännössä melkein koko Eurooppa ja lähi-itä sekä Afrikan pohjoisosa käännytettiin kristityksi.

Arkeologisten lähteiden mukaan on aivan mahdollista, että tänne Suomeenkin kristinusko on tullut jo ennen Kirkon jakaantumista. Suomessahan oli kristinuskoa jo paljon ennen piispa Henrikiä, jonka saapumisesta kirjalliset lähteet kertovat.

Ennen Kirkon jakoa on kristinuskon rantautuminen Suomeen ollut enemmän rauhanomaista eikä kilpailun ja sotimisen sävyttämää. Itäinen kristinusko on Suomessa ulottunut Mikkelin seudulle saakka, mutta se joutui koko ajan perääntymään, kun Ruotsi laajensi valtakuntaansa.

Tarkastelet lähetystyötä protestanttisin silmin. Protestanttinen lähetystyö alkoi vasta 1700-1800-luvuilla lähetysseurojen kulta-aikana. 1800-luvulla Turkin vallan alaiset ortodoksiset maat eivät tietenkään voineet tehdä lähetystyötä eikä vielä myöskään 1830 itsenäistynyt Kreikan arkkipiispakuntakaan. Venäjän kirkko sen sijaan teki 1700-luvulla vilkasta lähetystyötä paitsi Venäjällä asuvien pakanakansojen keskuudessa mm Alaskassa, joka tällöin kuului Venäjälle ja kaukoidässä. Japanin, Kiinan ja Korean ortodoksisuus on tämän lähetystyön tulosta.

vainoharhainen? kirjoitti:

Kysyjä esitti hyviä, perusteltuja kommentteja.

"No eivät kai olleet, jos serbit kastettiin. Ortodokseja he ovat tänäkin päivänä."

Tarkoitus pyhittää keinot siis. Tämä näkemys tuntuu vaivaavan monia ortodokseja.

Lue lisää

>>>Tarkoitus pyhittää keinot siis. Tämä näkemys tuntuu vaivaavan monia ortodokseja.

xyz kirjoitti:

>>>Tarkoitus pyhittää keinot siis. Tämä näkemys tuntuu vaivaavan monia ortodokseja.

Herää jo, xyz. Bysanttilaiset olivat vähintäänkin yhtä raakoja kuin muutkin aikalaisensa ja pakkokastoivat yksinomaan poliittisista syistä. Miekkalähetys ei tapahtunut Pyhän Hengen vaikutuspiirin vaan maallisen valtapiirin laajentamiseksi. Kristittyinä serbit oli helpompi alistaa.

M-LS kirjoitti:

Kaikki kristityt olivat alussa ortodokseja. Ortodoksinen kirkko on ollut olemassa ensimmäisestä helluntaista, kun apostolit saivat Pyhän Hengen ja kastoivat samana päivänä tuhansia ihmisiä. Näin tietysti apostolit Pietari ja Paavali olivat ortodoksisia lähetyssaarnaajia.

Vaikka joitakin pienempiä ryhmiä erosi Kirkosta jo ensimmäisellä vuosituhannella, niin varsinaisesti Kirkko jakaantui kahtia vasta vuonna 1054, kun länsimaiset kristityt luopuivat ortodoksisuudesta lisäämällä uskontunnustuksen latinannokseen filioque-lisäyksen. Sitä ennenkin oli kirkon itäisen ja läntisen osan välillä ollut riitoja, kun länsi oli muuttanut perinnäisiä käytäntöjä ja Rooman paavit olivat pyrkineet lisäämään valtaansa.

Tällä ensimmäisellä vuosituhannella, kun kirkon läntinenkin osa oli vielä ortodoksinen, lähetystyö oli hyvin vilkasta. Käytännössä melkein koko Eurooppa ja lähi-itä sekä Afrikan pohjoisosa käännytettiin kristityksi.

Arkeologisten lähteiden mukaan on aivan mahdollista, että tänne Suomeenkin kristinusko on tullut jo ennen Kirkon jakaantumista. Suomessahan oli kristinuskoa jo paljon ennen piispa Henrikiä, jonka saapumisesta kirjalliset lähteet kertovat.

Ennen Kirkon jakoa on kristinuskon rantautuminen Suomeen ollut enemmän rauhanomaista eikä kilpailun ja sotimisen sävyttämää. Itäinen kristinusko on Suomessa ulottunut Mikkelin seudulle saakka, mutta se joutui koko ajan perääntymään, kun Ruotsi laajensi valtakuntaansa.

Tarkastelet lähetystyötä protestanttisin silmin. Protestanttinen lähetystyö alkoi vasta 1700-1800-luvuilla lähetysseurojen kulta-aikana. 1800-luvulla Turkin vallan alaiset ortodoksiset maat eivät tietenkään voineet tehdä lähetystyötä eikä vielä myöskään 1830 itsenäistynyt Kreikan arkkipiispakuntakaan. Venäjän kirkko sen sijaan teki 1700-luvulla vilkasta lähetystyötä paitsi Venäjällä asuvien pakanakansojen keskuudessa mm Alaskassa, joka tällöin kuului Venäjälle ja kaukoidässä. Japanin, Kiinan ja Korean ortodoksisuus on tämän lähetystyön tulosta.

Lue lisää

Piti kirjoittamani 1700- ja 1800-luvuilla. 1800-luku oli varsinaisesti lähetystyön kulta-aikaa.

miekalähetyksestä kirjoitti:

Herää jo, xyz. Bysanttilaiset olivat vähintäänkin yhtä raakoja kuin muutkin aikalaisensa ja pakkokastoivat yksinomaan poliittisista syistä. Miekkalähetys ei tapahtunut Pyhän Hengen vaikutuspiirin vaan maallisen valtapiirin laajentamiseksi. Kristittyinä serbit oli helpompi alistaa.

Lue lisää

>>>Bysanttilaiset olivat vähintäänkin yhtä raakoja kuin muutkin aikalaisensa ja pakkokastoivat yksinomaan poliittisista syistä.>Miekkalähetys ei tapahtunut Pyhän Hengen vaikutuspiirin vaan maallisen valtapiirin laajentamiseksi. Kristittyinä serbit oli helpompi alistaa.

xyz kirjoitti:

>>>Bysanttilaiset olivat vähintäänkin yhtä raakoja kuin muutkin aikalaisensa ja pakkokastoivat yksinomaan poliittisista syistä.>Miekkalähetys ei tapahtunut Pyhän Hengen vaikutuspiirin vaan maallisen valtapiirin laajentamiseksi. Kristittyinä serbit oli helpompi alistaa.

Lue lisää

Se on nimittäin aivan turhaa henkilön kanssa, joka sekoittaa ortodoksisuuden ja narsismin.

syzêtê´sô kirjoitti:

Se on nimittäin aivan turhaa henkilön kanssa, joka sekoittaa ortodoksisuuden ja narsismin.

ei voi olla muu selitys kuin narsismi.

itsekin miettinyt kirjoitti:

ei voi olla muu selitys kuin narsismi.

"ei voi olla muu selitys kuin narsismi."

Serbien kastamiselle?

Johannes kirjoitti:

Yhdistelet ja tulkitset nyt asioita ilmeisimmin vailla täsmällisempää faktatietoa ortodoksisen lähetystyön historiasta.

"Vanhan Rooman alueella olevat ortodoksiset kirkot eivät ole syntyneet lähetystyön kautta"

Ei pidä paikkaansa. Pyhä apostoli Paavali toi kristinuskon Kreikkaan, joka nyt on merkittävimpiä ortodoksisia maita. Eikö hän muka tehnyt lähetystyötä??
Rooman valtakunnasta käsin harjoitettiin lähetystyötä slaavilaisten kansojen keskuudessa varsinkin 800-luvulta lähtien. Näin saivat alkunsa esimerkiksi Bulgarian ja Serbian ortodoksiset kirkot.

"Venäjän ortodoksinen kirkko on seurausta avioliitosta"

Hassu päätelmä. Tosin Kiovan Vladimir solmi avioliittonsa purppurasyntyisen prinsessan kanssa poliittisista ja kaupallisista syistä ja velvoitti alamaisensakin ottamaan vastaan kasteen. Hänen isoäitinsä Olga oli kuitenkin jo harras kristitty. Venäjän ortodoksista kirkkoa ei ollut tuolloin vielä olemassakaan, mutta Kiovan kaste oli alkusysäsys sen kehitykselle. Sittemmin venäläiset harjoittivat määrätietoista ja aktiivista lähetystyötä, varsinkin 1800-luvulla Siperiassa, Alaskassa, Venäjän kaukoidässä ja Japanissa, jonka mainitsetkin. Tähän vaiheeseen liittyvät kuuluisat henkilöt piispa Nikolai Kasatkin ja Pyhä Innokenti.

Afrikan mantereella Aleksandrian patriarkaatti on tehnyt voimaperäistä lähetystyötä 1900-luvun aikana.

Huomautan myös, että ortodoksinen kirkko tekee aina nimenomaan LÄHETYStyötä pakanoiden keskuudessa, ei KÄÄNNYTYStyötä kristittyjen keskuudessa.

Lue lisää

1800-luvulla Bulgarian ortodoksisen kirkon piispat oli kreikkalaisia ja jumalanpalveluskieli oli kreikka. Turkin ja Kreikan huonojen välien ja bulgarialaisten ortodoksien toiveesta Turkin hallitus yritti vähentää kreikkalaisten vaikutusta ja saada jumalanpalveluskieleksi bulgarian, mutta ekumeeninen patriarkka ei suostunut. Turkin hallitus myönsi Bulgarian ortodoksiselle kirkolle täyden itsenäisyyden 1870. 1872 Konstantinopolin paikallinen kirkolliskokous tuomitsi Turkin toimet ja erotti Bulgarian ortodoksisen kirkon muiden kirkkojen yhteydestä. Bulgaria sai kansallisen itsenäisyyden 1878.

Bulgarian kirkon synnystä kirjoitti:

1800-luvulla Bulgarian ortodoksisen kirkon piispat oli kreikkalaisia ja jumalanpalveluskieli oli kreikka. Turkin ja Kreikan huonojen välien ja bulgarialaisten ortodoksien toiveesta Turkin hallitus yritti vähentää kreikkalaisten vaikutusta ja saada jumalanpalveluskieleksi bulgarian, mutta ekumeeninen patriarkka ei suostunut. Turkin hallitus myönsi Bulgarian ortodoksiselle kirkolle täyden itsenäisyyden 1870. 1872 Konstantinopolin paikallinen kirkolliskokous tuomitsi Turkin toimet ja erotti Bulgarian ortodoksisen kirkon muiden kirkkojen yhteydestä. Bulgaria sai kansallisen itsenäisyyden 1878.

Lue lisää

Lienevät faktoja, en kiellä. Ortodoksisuus Bulgariassa alkoi kuitenkin jo tuhat vuotta aiemmin ja Bulgarian ortodoksit siis kuuluivat Ekumeeniseen patriarkaattiin 1800-luvulle saakka.

Johannes kirjoitti:

Lienevät faktoja, en kiellä. Ortodoksisuus Bulgariassa alkoi kuitenkin jo tuhat vuotta aiemmin ja Bulgarian ortodoksit siis kuuluivat Ekumeeniseen patriarkaattiin 1800-luvulle saakka.

Lue lisää

>>>ja Bulgarian ortodoksit siis kuuluivat Ekumeeniseen patriarkaattiin 1800-luvulle saakka.

xyz kirjoitti:

"Paavalin merkitystä ei voi kiistää, mutta oliko silloin olemassa ortodoksista kirkkoa?"

Ei ollut olemassa muuta kirkkoa kuin ortodoksinen kirkko.

"Samalla logiikalla ortodoksinen lähetyssaarnaaja Pietari perusti Rooman ortodoksisen kirkon."

Juuri niin.

>>>”Kun Bysantti sitten valloitti koko Serbian, määräsi keisari Basileios I 870-luvulla vielä kastamattomat serbit kastettaviksi …” Minusta tuo vaikuttaa kovasti miekkalähetykseltä, joka kohdistuu valloitettuun alueeseen. [- -]

”[Lähetystyön] Tulokset ovat ainakin hyvin vaatimattomia.”>Lähetystyön tarkoituksena oli pikemmin omien asukkaiden tarkempi kontrolli kuin pakanoiden pelastaminen.

Lue lisää

”Paavalin merkitystä ei voi kiistää, mutta oliko silloin olemassa ortodoksista kirkkoa?’

Ei ollut olemassa muuta kirkkoa kuin ortodoksinen kirkko.”

Minusta ei ole mielekästä puhua (muuta kuin juhlapuheissa) Paavalin aikaisesta ortodoksisesta kirkosta. Alkukirkossa toimivina yksikköinä olivat seurakunnat. Eri puolella valtavaa valtiota kolmen ensimmäisen vuosisadan aikana kehittyi hyvinkin erilainen teologia. Esimerkiksi Uuden testamentin kanonista päästiin yksimielisyyteen vasta 300-luvulla. Kanoneista löytyy kohtia, joita tuskin voisi kuvitella alkuseurakunnassa hyväksytyn (esimerkiksi keisari nauttii ehtoollisen alttarissa papiston kanssa).

Kun kristinuskosta tehtiin valtionuskonto, tuli tarpeelliseksi pakottaa kaikki uskomaan samalla tavalla. ”Väärällä tavalla” kristityillä oli kolme vaihtoehtoa: kuolla kristittyjen vainoissa, vaihtaa uskontoa tai siirtyä naapurimaihin. Nykyään kutsumme näitä vainottuja kirkkoja idän sukulaiskirkoiksi.



”[Lähetystyön] Tulokset ovat ainakin hyvin vaatimattomia.’

epäillä kirjoitti:

”Paavalin merkitystä ei voi kiistää, mutta oliko silloin olemassa ortodoksista kirkkoa?’

Ei ollut olemassa muuta kirkkoa kuin ortodoksinen kirkko.”

Minusta ei ole mielekästä puhua (muuta kuin juhlapuheissa) Paavalin aikaisesta ortodoksisesta kirkosta. Alkukirkossa toimivina yksikköinä olivat seurakunnat. Eri puolella valtavaa valtiota kolmen ensimmäisen vuosisadan aikana kehittyi hyvinkin erilainen teologia. Esimerkiksi Uuden testamentin kanonista päästiin yksimielisyyteen vasta 300-luvulla. Kanoneista löytyy kohtia, joita tuskin voisi kuvitella alkuseurakunnassa hyväksytyn (esimerkiksi keisari nauttii ehtoollisen alttarissa papiston kanssa).

Kun kristinuskosta tehtiin valtionuskonto, tuli tarpeelliseksi pakottaa kaikki uskomaan samalla tavalla. ”Väärällä tavalla” kristityillä oli kolme vaihtoehtoa: kuolla kristittyjen vainoissa, vaihtaa uskontoa tai siirtyä naapurimaihin. Nykyään kutsumme näitä vainottuja kirkkoja idän sukulaiskirkoiksi.



”[Lähetystyön] Tulokset ovat ainakin hyvin vaatimattomia.’

Lue lisää

"Kanoneista löytyy kohtia, joita tuskin voisi kuvitella alkuseurakunnassa hyväksytyn (esimerkiksi keisari nauttii ehtoollisen alttarissa papiston kanssa)"

Mistähän kanonista ja milloin annettu?

Muuten hyvä mielipede.

epäillä kirjoitti:

”Paavalin merkitystä ei voi kiistää, mutta oliko silloin olemassa ortodoksista kirkkoa?’

Ei ollut olemassa muuta kirkkoa kuin ortodoksinen kirkko.”

Minusta ei ole mielekästä puhua (muuta kuin juhlapuheissa) Paavalin aikaisesta ortodoksisesta kirkosta. Alkukirkossa toimivina yksikköinä olivat seurakunnat. Eri puolella valtavaa valtiota kolmen ensimmäisen vuosisadan aikana kehittyi hyvinkin erilainen teologia. Esimerkiksi Uuden testamentin kanonista päästiin yksimielisyyteen vasta 300-luvulla. Kanoneista löytyy kohtia, joita tuskin voisi kuvitella alkuseurakunnassa hyväksytyn (esimerkiksi keisari nauttii ehtoollisen alttarissa papiston kanssa).

Kun kristinuskosta tehtiin valtionuskonto, tuli tarpeelliseksi pakottaa kaikki uskomaan samalla tavalla. ”Väärällä tavalla” kristityillä oli kolme vaihtoehtoa: kuolla kristittyjen vainoissa, vaihtaa uskontoa tai siirtyä naapurimaihin. Nykyään kutsumme näitä vainottuja kirkkoja idän sukulaiskirkoiksi.



”[Lähetystyön] Tulokset ovat ainakin hyvin vaatimattomia.’

Lue lisää

apostolien ajalla. Esim Johanneksen kirjeissä tulee esiin taistelu gnostilaista harhaoppia vastaan.

Eivät myöskään kirkolliskokoukset, joissa kristillistä oppia ja käytäntöä määriteltiin ole mikään bysanttilainen keksintö, mutta valtakunnan laajojen eli ekumeenisten kirkolliskokousten pitäminen tuli mahdolliseksi vasta kun kristinuskosta oli tullut sallittu uskonto.

Ensimmäisen kirkolliskokouksen pitivät jo apostolit (Apt 15) ja päättivät siinä, ettei pakanuudesta kristinuskoon kääntyviä tarvitse ympärileikata eikä heidän noudatettavakseen panna Mooseksen lakia, mutta kristityt eivät saa syödä pakanajumalille uhrattua lihaa eivätkä syödä eläinten verta ja heidän tulee karttaa haureutta.

Me ortodoksit noudatamme yhä tätä apostolista kanonia niin kuin kirkkomme muitakin vanhoja säädöksiä, kun taas lännen kristityt ovat sen aika päiviä sitten hylänneet.

Protestantit väittävät, ettei ns alkukirkkoa enää ole. Me tiedämme, että se on olemassa, ja että se on ortodoksinen kirkko. Ortodoksinen kirkko on sama kirkko joka perustettiin ensimmäisenä helluntaina, nyt vain aikuiseksi varttuneena.

erkki kirjoitti:

"Kanoneista löytyy kohtia, joita tuskin voisi kuvitella alkuseurakunnassa hyväksytyn (esimerkiksi keisari nauttii ehtoollisen alttarissa papiston kanssa)"

Mistähän kanonista ja milloin annettu?

Muuten hyvä mielipede.

Lue lisää

"Älköön olko kenenkään maalikkoihin kuuluvista lupa mennä pyhän alttarin sisäpuolelle, keisarillisen vallan ja itsevaltiuden kuitenkaan olematta tästä pois suljettu, milloin hän erään ikivanhan perinnäistavan mukaan haluaa tuoda lahjoja Luojalle."

Selitysosassa "... hallitsijoiden on aina sallittu käydä alttarin sisäpuolella ja siellä - Jumalan voideltuna - osallistua pyhän alttarin sakramenttiin yhdessä papiston kanssa."

Bysantin alkuaikana keisarin valitsi armeija ja myöhemmin keisariin valintaan pääsi vaikuttamaan senaatti ja pääkaupungin kansa. Kirkolla ei ollut samanlaista erityisasemaa kuin Ruotsin (ja toki monen muunkin) säätyvaltiopäivillä, jossa papisto muodosti oman säätynsä. Keisaria pidettiin kirkon suojelijana (joka tarvittaessa huolehti myös kirkkokurista), joka kutsui koolle ja johti kirkolliskokouksia. Rooman piispaa pidettiin kirkon johtajana, mutta keisari yritti kohottaa Konstantinopolin piispan arvovaltaa, sillä hän asui keisarin kanssa samassa paikassa, jolloin asioiden hoitaminen oli helpompaa. Roomasta tuli ongelma, kun kirkkovaltion syntymisen jälkeen paavista tuli itsenäinen suhteessa keisariin.

M-LS kirjoitti:

apostolien ajalla. Esim Johanneksen kirjeissä tulee esiin taistelu gnostilaista harhaoppia vastaan.

Eivät myöskään kirkolliskokoukset, joissa kristillistä oppia ja käytäntöä määriteltiin ole mikään bysanttilainen keksintö, mutta valtakunnan laajojen eli ekumeenisten kirkolliskokousten pitäminen tuli mahdolliseksi vasta kun kristinuskosta oli tullut sallittu uskonto.

Ensimmäisen kirkolliskokouksen pitivät jo apostolit (Apt 15) ja päättivät siinä, ettei pakanuudesta kristinuskoon kääntyviä tarvitse ympärileikata eikä heidän noudatettavakseen panna Mooseksen lakia, mutta kristityt eivät saa syödä pakanajumalille uhrattua lihaa eivätkä syödä eläinten verta ja heidän tulee karttaa haureutta.

Me ortodoksit noudatamme yhä tätä apostolista kanonia niin kuin kirkkomme muitakin vanhoja säädöksiä, kun taas lännen kristityt ovat sen aika päiviä sitten hylänneet.

Protestantit väittävät, ettei ns alkukirkkoa enää ole. Me tiedämme, että se on olemassa, ja että se on ortodoksinen kirkko. Ortodoksinen kirkko on sama kirkko joka perustettiin ensimmäisenä helluntaina, nyt vain aikuiseksi varttuneena.

Lue lisää

”Kyllä taistelua harhaoppeja vastaan käytiin jo apostolien ajalla.”

Totta kai käytiin, mutta ei tästä seuraa ortodoksisen kirkon syntyä. Protestantitkin (kai) tunnustavat uskontunnustuksessaan uskovansa katoliseen kirkkoon, mutta kirkon katolisuus tarkoitti sitä, että jokainen seurakunta edustaa koko Kristuksen oppia ja kaikki seurakunnat yhdessä muodostavat Kristuksen kirkon eivätkä suinkaan vain ne seurakunnat, jotka sattuvat olemaan Rooman valtakunnan alueella 300-luvun alussa. Kristityt muodostivat valtavan yhteisön, jossa uskon pääasiat olivat kaikilla samoja, mutta yksityiskohdat ja tavat vaihtelivat. Vainojen aikana pidettiin alueellisia kirkolliskokouksia ja kirkkoisät yrittivät huolehtia oman laumansa tarpeista. Tällöin ei ollut kreikkalaista tai juutalaista, ortodoksia tai katolilaista vaan ainoastaan kristittyjä ja pakanoita. Kristittyjen lauman johtajana oli piispa, joka periaatteessa johti vain yhtä kaupunkia.

Valtion ja kirkon suhde on ortodoksiselle kirkolle hyvin ongelmallinen asia. Bysantissa kirkon ja valtion suhde oli hyvin mutkikas ja vaihteli 1000 vuoden aikana paljonkin sen mukaan oliko keisarin valta suuri, mutta kirkko oli koko ajan kaikkialla läsnä. Turkkilaisten valloittamisen jälkeen – jos muistan oikein – patriarkka edusti kaikkia kristittyjä kun kerran sattui asumaan pääkaupungissa. Bysantti oli onnistunut synnyttämään naapurivaltioiden puolelle kirkkoja ja kun turkkilaiset valloittivat nämä maat, oli luontevaa että patriarkka edusti heitäkin. Turkin edun mukaista oli huolehtia patriarkasta, jotta sitä kautta voitaisiin vaikuttaa ulkomailla asuviin ortodokseihin. Tilanne muuttui Kreikan itsenäistymisen jälkeen, sillä patriarkan nimittämät piispat olivat yleensä kreikkalaisia ja kreikkaa käytettiin laajalti kirkon kielenä. Tämän vuoksi Turkin hallitus myönsi Bulgarian kirkolle täyden itsenäisyyden.

Kansallisuusaate myös on ortodokseille kova pala. Kansallisvaltioiden synnyttyä 1800-luvulla syntyi monia itsenäisiä ortodoksisia kirkkoja. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen tuli uusi aalto ortodoksisia kirkkoja (kuten Suomi ja Viro). Monet ortodoksit joutuivat vähemmistön asemaan ja enemmistön suhtautuminen heihin vaihteli puolalaisten epäystävällisyydestä suomalaisten suojelevaan asenteeseen. Kummassakin maassa pelättiin venäläisten hyökkäystä ja siksi piti joko hävittää vähemmistö tai saada se tukemaan valtiota. Onneksemme Suomessa ortodoksit saivat etuoikeutetun aseman.

Siirtolaiset vievät uuteen maahan kirkkonsa ja siksi suuriin kaupunkeihin muodostuu ortodoksisia seurakuntia, joiden välillä on vähän yhteistyötä.




”Me ortodoksit noudatamme yhä tätä apostolista kanonia niin kuin kirkkomme muitakin vanhoja säädöksiä, kun taas lännen kristityt ovat sen aika päiviä sitten hylänneet.”

Mitä enemmän kirkkoon liittyy luterilaisia sitä enemmän syödään veripalttua.

Pystyisin helposti luettelemaan monia sääntöjä joita meillä rikotaan (sekä kotona että seurakunnassa). Kirkolla ei ole mitään keinoa nykyaikaistaa sääntöjä ja siksi ”naisten kanssa kylpeminen” –säännöt on unohdettu. Valitettavasti moni ihan hyvä sääntö (kuten vaatimus säännöllisestä kirkossa käymisestä) on samalla unohtunut. Kirkolla ei ole enää keinoja valvoa jäseniään.



”Protestantit väittävät, ettei ns alkukirkkoa enää ole. Me tiedämme, että se on olemassa, ja että se on ortodoksinen kirkko. Ortodoksinen kirkko on sama kirkko joka perustettiin ensimmäisenä helluntaina, nyt vain aikuiseksi varttuneena.”

Yhteinen, katolinen kirkko perustettiin ensimmäisenä helluntaina. Ortodoksinen kirkko on osa tätä katolista kirkkoa samoin kuin tuomaskristityt, monofysiitit ja luterilaiset.



Hyvä M-LS kunnioitan Sinun laaja tietämystäsi (varsinkin ylivertaisia tietoja Venäjän ortodoksisesta kirkosta), kykyä sanoa selvästi vaikeat asiat ja halua auttaa kaikkia etsijöitä, mutta nyt Sinä olet minusta väärässä. Juhlapuheissa ortodoksinen kirkko perustettiin helluntaina ja muut ovat eronneet siitä, mutta minun mielestäni emme ole erityisasemassa. Kristus on läsnä kun kaksi tai kolme kristittyä kokoontuu. Hänen uhrinsa annettiin kaikkien ihmisten puolesta. Ortodoksisen kirkon historia on aivan yhtä raadollista kuin luterilaisten tai mormonien, mutta olennaista ei ole kirkon johtajat vaan ne miljoonat, jotka ovat löytäneet lohdutuksen ja armon kirkosta.

Kimmo Koo kirjoitti:

”Kyllä taistelua harhaoppeja vastaan käytiin jo apostolien ajalla.”

Totta kai käytiin, mutta ei tästä seuraa ortodoksisen kirkon syntyä. Protestantitkin (kai) tunnustavat uskontunnustuksessaan uskovansa katoliseen kirkkoon, mutta kirkon katolisuus tarkoitti sitä, että jokainen seurakunta edustaa koko Kristuksen oppia ja kaikki seurakunnat yhdessä muodostavat Kristuksen kirkon eivätkä suinkaan vain ne seurakunnat, jotka sattuvat olemaan Rooman valtakunnan alueella 300-luvun alussa. Kristityt muodostivat valtavan yhteisön, jossa uskon pääasiat olivat kaikilla samoja, mutta yksityiskohdat ja tavat vaihtelivat. Vainojen aikana pidettiin alueellisia kirkolliskokouksia ja kirkkoisät yrittivät huolehtia oman laumansa tarpeista. Tällöin ei ollut kreikkalaista tai juutalaista, ortodoksia tai katolilaista vaan ainoastaan kristittyjä ja pakanoita. Kristittyjen lauman johtajana oli piispa, joka periaatteessa johti vain yhtä kaupunkia.

Valtion ja kirkon suhde on ortodoksiselle kirkolle hyvin ongelmallinen asia. Bysantissa kirkon ja valtion suhde oli hyvin mutkikas ja vaihteli 1000 vuoden aikana paljonkin sen mukaan oliko keisarin valta suuri, mutta kirkko oli koko ajan kaikkialla läsnä. Turkkilaisten valloittamisen jälkeen – jos muistan oikein – patriarkka edusti kaikkia kristittyjä kun kerran sattui asumaan pääkaupungissa. Bysantti oli onnistunut synnyttämään naapurivaltioiden puolelle kirkkoja ja kun turkkilaiset valloittivat nämä maat, oli luontevaa että patriarkka edusti heitäkin. Turkin edun mukaista oli huolehtia patriarkasta, jotta sitä kautta voitaisiin vaikuttaa ulkomailla asuviin ortodokseihin. Tilanne muuttui Kreikan itsenäistymisen jälkeen, sillä patriarkan nimittämät piispat olivat yleensä kreikkalaisia ja kreikkaa käytettiin laajalti kirkon kielenä. Tämän vuoksi Turkin hallitus myönsi Bulgarian kirkolle täyden itsenäisyyden.

Kansallisuusaate myös on ortodokseille kova pala. Kansallisvaltioiden synnyttyä 1800-luvulla syntyi monia itsenäisiä ortodoksisia kirkkoja. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen tuli uusi aalto ortodoksisia kirkkoja (kuten Suomi ja Viro). Monet ortodoksit joutuivat vähemmistön asemaan ja enemmistön suhtautuminen heihin vaihteli puolalaisten epäystävällisyydestä suomalaisten suojelevaan asenteeseen. Kummassakin maassa pelättiin venäläisten hyökkäystä ja siksi piti joko hävittää vähemmistö tai saada se tukemaan valtiota. Onneksemme Suomessa ortodoksit saivat etuoikeutetun aseman.

Siirtolaiset vievät uuteen maahan kirkkonsa ja siksi suuriin kaupunkeihin muodostuu ortodoksisia seurakuntia, joiden välillä on vähän yhteistyötä.




”Me ortodoksit noudatamme yhä tätä apostolista kanonia niin kuin kirkkomme muitakin vanhoja säädöksiä, kun taas lännen kristityt ovat sen aika päiviä sitten hylänneet.”

Mitä enemmän kirkkoon liittyy luterilaisia sitä enemmän syödään veripalttua.

Pystyisin helposti luettelemaan monia sääntöjä joita meillä rikotaan (sekä kotona että seurakunnassa). Kirkolla ei ole mitään keinoa nykyaikaistaa sääntöjä ja siksi ”naisten kanssa kylpeminen” –säännöt on unohdettu. Valitettavasti moni ihan hyvä sääntö (kuten vaatimus säännöllisestä kirkossa käymisestä) on samalla unohtunut. Kirkolla ei ole enää keinoja valvoa jäseniään.



”Protestantit väittävät, ettei ns alkukirkkoa enää ole. Me tiedämme, että se on olemassa, ja että se on ortodoksinen kirkko. Ortodoksinen kirkko on sama kirkko joka perustettiin ensimmäisenä helluntaina, nyt vain aikuiseksi varttuneena.”

Yhteinen, katolinen kirkko perustettiin ensimmäisenä helluntaina. Ortodoksinen kirkko on osa tätä katolista kirkkoa samoin kuin tuomaskristityt, monofysiitit ja luterilaiset.



Hyvä M-LS kunnioitan Sinun laaja tietämystäsi (varsinkin ylivertaisia tietoja Venäjän ortodoksisesta kirkosta), kykyä sanoa selvästi vaikeat asiat ja halua auttaa kaikkia etsijöitä, mutta nyt Sinä olet minusta väärässä. Juhlapuheissa ortodoksinen kirkko perustettiin helluntaina ja muut ovat eronneet siitä, mutta minun mielestäni emme ole erityisasemassa. Kristus on läsnä kun kaksi tai kolme kristittyä kokoontuu. Hänen uhrinsa annettiin kaikkien ihmisten puolesta. Ortodoksisen kirkon historia on aivan yhtä raadollista kuin luterilaisten tai mormonien, mutta olennaista ei ole kirkon johtajat vaan ne miljoonat, jotka ovat löytäneet lohdutuksen ja armon kirkosta.

Lue lisää

että ortodoksisen kirkon historia on raadollinen siinä missä muidenkin kristillisten tunnustuskuntien, mutta ei ole ortodoksisen näkemyksen mukaista rinnastaa Kirkkoa ja siitä eronneita yhteisöjä toisiinsa.

Siinäkin olet väärässä, että muka kirkkoon liittyneet olisivat vähemmän ortodoksisia kuin sen muodollisina jäseninä kasvaneet. Minun kokemukseni asiasta on täysin toisenlainen. Kirkkomme luterilaistuminen johtuu seka-avioliitoista eikä siitä, että siihen on liittynyt uusia jäseniä.

M-LS kirjoitti:

että ortodoksisen kirkon historia on raadollinen siinä missä muidenkin kristillisten tunnustuskuntien, mutta ei ole ortodoksisen näkemyksen mukaista rinnastaa Kirkkoa ja siitä eronneita yhteisöjä toisiinsa.

Siinäkin olet väärässä, että muka kirkkoon liittyneet olisivat vähemmän ortodoksisia kuin sen muodollisina jäseninä kasvaneet. Minun kokemukseni asiasta on täysin toisenlainen. Kirkkomme luterilaistuminen johtuu seka-avioliitoista eikä siitä, että siihen on liittynyt uusia jäseniä.

Lue lisää

Minä taas luulen että "luterilaistuminen" (onko sitä - ja mitä - Kirkon _sisällä_, siitäkin voisi keskustella) johtuu juuri luterilaisuudesta kääntyneistä ja siitä, että elämme amerikkalais-luterilaisessa yhteiskunnassa, eikä seka-avioliitoista. Esimerkiksi modernia kaupallista halloweenia, jenkkikulttuurin "lahjaa" Suomen kansalle haluavat viettää niin luterilaisten kuin ortodoksienkin lapset. Ja virpomisestakin voisimme puhua...

Kaikki kääntyneet eivät halua tai osaa olla niin kanoninpilkun päälle ortodokseja kuin esimerkiksi sinä. Voihan erilaisia tapoja pitä rikkautenakin eikä yksistään huonona asiana. Ja jos joku haluaa syödä mustanmakkaransa tai veripalttunsa, suotakoon se hänelle. Eihän se meiltä tai meidän pelastuksesta (jos sitä edes on!) ole pois. Joskus tuntuu siltä, että kiinnitämme ihan liikaa huomiota tämmöisiin jonnenjoutaviin muotoseikkoihin ja unohdamme elää ja auttaa muita elämään.

M-LS kirjoitti:

että ortodoksisen kirkon historia on raadollinen siinä missä muidenkin kristillisten tunnustuskuntien, mutta ei ole ortodoksisen näkemyksen mukaista rinnastaa Kirkkoa ja siitä eronneita yhteisöjä toisiinsa.

Siinäkin olet väärässä, että muka kirkkoon liittyneet olisivat vähemmän ortodoksisia kuin sen muodollisina jäseninä kasvaneet. Minun kokemukseni asiasta on täysin toisenlainen. Kirkkomme luterilaistuminen johtuu seka-avioliitoista eikä siitä, että siihen on liittynyt uusia jäseniä.

Lue lisää

”… ei ole ortodoksisen näkemyksen mukaista rinnastaa Kirkkoa ja siitä eronneita yhteisöjä toisiinsa.”

Olet valitettavasti oikeassa ja siksi todellinen yhteistyö on niin vaikeaa.




”Siinäkin olet väärässä, että muka kirkkoon liittyneet olisivat vähemmän ortodoksisia kuin sen muodollisina jäseninä kasvaneet. Minun kokemukseni asiasta on täysin toisenlainen.”

Tarkoitit varmaan ”Mitä enemmän kirkkoon liittyy luterilaisia sitä enemmän syödään veripalttua”. En suinkaan tarkoittanut, että liittyneet olisivat jollain tavalla huonompia vaan ainoastaan, että he ovat erilaisia. Minusta tuntuu, että meillä aktiiviseurakuntalaisista pääosa on liittynyt kirkkoon, mutta toisaalta veikkaan, että liittyneistä useimmat asuvat kirkon lähistöllä, jolloin heidän on helpompi tulla mukaan toimintaan. Harva liittyy kirkkoon, jolla ei ole seurakunnallista toimintaa kotipaikallaan, mutta ihmiset eivät eroa kirkosta vaikka olisivat paikkakunnan ainoita ortodokseja; sitä minä sanoisin arkipäivän sankaruudeksi.


Yritin kaikella tällä sanoa, että samalla kun olemme ylpeitä kirkostamme, meidän tulee kunnioittaa muita kirkkoja vaikka olisimmekin pienistä asioista eri mieltä. Jokainen kirkko on tehnyt virheitä ja kaikki tulevat tekemään niitä tulevaisuudessa, mutta kirkon, joka on kestänyt 2000 vuotta täytyy olla perustuksiltaan vakaa.

uuden säikeen kirjoitti:

Minä taas luulen että "luterilaistuminen" (onko sitä - ja mitä - Kirkon _sisällä_, siitäkin voisi keskustella) johtuu juuri luterilaisuudesta kääntyneistä ja siitä, että elämme amerikkalais-luterilaisessa yhteiskunnassa, eikä seka-avioliitoista. Esimerkiksi modernia kaupallista halloweenia, jenkkikulttuurin "lahjaa" Suomen kansalle haluavat viettää niin luterilaisten kuin ortodoksienkin lapset. Ja virpomisestakin voisimme puhua...

Kaikki kääntyneet eivät halua tai osaa olla niin kanoninpilkun päälle ortodokseja kuin esimerkiksi sinä. Voihan erilaisia tapoja pitä rikkautenakin eikä yksistään huonona asiana. Ja jos joku haluaa syödä mustanmakkaransa tai veripalttunsa, suotakoon se hänelle. Eihän se meiltä tai meidän pelastuksesta (jos sitä edes on!) ole pois. Joskus tuntuu siltä, että kiinnitämme ihan liikaa huomiota tämmöisiin jonnenjoutaviin muotoseikkoihin ja unohdamme elää ja auttaa muita elämään.

Lue lisää

Siitähän voisi syntyä hyväkin keskustelu. Luterilaistuminen alkoi kirkossamme jo maailmansotien välisenä aikana, kun taas merkittävämmin "käännynnäisiä" alkoi kirkkoomme tulla vasta 60-luvulla.

Et ilmeisesti ymmärtänyt, mitä yritin sanoa, koska takerrut yksityiskohtiin, minä en ole puhunut verimakkaroiden syönnistä, vaan katkeamattomasta yhteydestä apostolisen ajan kirkkoon.

Kimmo Koo kirjoitti:

”… ei ole ortodoksisen näkemyksen mukaista rinnastaa Kirkkoa ja siitä eronneita yhteisöjä toisiinsa.”

Olet valitettavasti oikeassa ja siksi todellinen yhteistyö on niin vaikeaa.




”Siinäkin olet väärässä, että muka kirkkoon liittyneet olisivat vähemmän ortodoksisia kuin sen muodollisina jäseninä kasvaneet. Minun kokemukseni asiasta on täysin toisenlainen.”

Tarkoitit varmaan ”Mitä enemmän kirkkoon liittyy luterilaisia sitä enemmän syödään veripalttua”. En suinkaan tarkoittanut, että liittyneet olisivat jollain tavalla huonompia vaan ainoastaan, että he ovat erilaisia. Minusta tuntuu, että meillä aktiiviseurakuntalaisista pääosa on liittynyt kirkkoon, mutta toisaalta veikkaan, että liittyneistä useimmat asuvat kirkon lähistöllä, jolloin heidän on helpompi tulla mukaan toimintaan. Harva liittyy kirkkoon, jolla ei ole seurakunnallista toimintaa kotipaikallaan, mutta ihmiset eivät eroa kirkosta vaikka olisivat paikkakunnan ainoita ortodokseja; sitä minä sanoisin arkipäivän sankaruudeksi.


Yritin kaikella tällä sanoa, että samalla kun olemme ylpeitä kirkostamme, meidän tulee kunnioittaa muita kirkkoja vaikka olisimmekin pienistä asioista eri mieltä. Jokainen kirkko on tehnyt virheitä ja kaikki tulevat tekemään niitä tulevaisuudessa, mutta kirkon, joka on kestänyt 2000 vuotta täytyy olla perustuksiltaan vakaa.

Lue lisää

tavallisen passiiviortodoksin ja passiiviluterilaisen ajattelussa. Kummankaan ajattelu ei ole hänen uskonnostaan lähtöisin.

Valitettavasti pääosa kirkkoomme lapsena kastetuista on näitä passiiviortodokseja, jotka pysyvät kirkossa vain koska eivät tule siitä eronneeksikaan. Harmittelevat sitten koulussa sitä, että heidän lapsensa on "pakko mennä ortodoksiseen uskonnonopeukseen", siis jos lapset edes ovat ortodoksejakaan. Valtaosa seka-avioliitto väestähän kastattaa lapsensa luterilaiseksi.

Toisen vakaumuksen kunnioittaminen on aivan eri asia kuin oman ortodoksisen Kirkkonsa rinnastaminen muihin kirkkokuntiin.

M-LS kirjoitti:

Siitähän voisi syntyä hyväkin keskustelu. Luterilaistuminen alkoi kirkossamme jo maailmansotien välisenä aikana, kun taas merkittävämmin "käännynnäisiä" alkoi kirkkoomme tulla vasta 60-luvulla.

Et ilmeisesti ymmärtänyt, mitä yritin sanoa, koska takerrut yksityiskohtiin, minä en ole puhunut verimakkaroiden syönnistä, vaan katkeamattomasta yhteydestä apostolisen ajan kirkkoon.

Lue lisää

Kyllähän sinä olet kovasti kuuluttanut ruokasääntöjäkin ja ylipäätänsä sääntöjä. Ei sitä silmille heti tarvitse tulla!

Mutta asiasta: minne se apostolinen yhteys on nyt yhtäkkiä katkeamassa?

M-LS kirjoitti:

tavallisen passiiviortodoksin ja passiiviluterilaisen ajattelussa. Kummankaan ajattelu ei ole hänen uskonnostaan lähtöisin.

Valitettavasti pääosa kirkkoomme lapsena kastetuista on näitä passiiviortodokseja, jotka pysyvät kirkossa vain koska eivät tule siitä eronneeksikaan. Harmittelevat sitten koulussa sitä, että heidän lapsensa on "pakko mennä ortodoksiseen uskonnonopeukseen", siis jos lapset edes ovat ortodoksejakaan. Valtaosa seka-avioliitto väestähän kastattaa lapsensa luterilaiseksi.

Toisen vakaumuksen kunnioittaminen on aivan eri asia kuin oman ortodoksisen Kirkkonsa rinnastaminen muihin kirkkokuntiin.

Lue lisää

jos asenne on koko ajan "muut eivät ole meitä ja koska ne ovat muita ne ovat meitä vastaan tai vähintäänkin väärässä" ei löydy kunnioittamistakaan.

Käsittääkseni Rooman hajoamisen jälkeen reilusti yli puolet kristityistä oli ortodokseja. Tänään roomalaiskatolisia ja protestantteja on paljon enemmän kuin ortodokseja.

Minusta on hieman harhaanjohtavaa puhua ortodokseista yhtenä kirkkona, kun esimerkiksi Ruotsissa ja Yhdysvalloissa samassa kaupungissa ortodokseja, jotka eivät mahdu samaan kirkkoon.

vähenee kirjoitti:

Käsittääkseni Rooman hajoamisen jälkeen reilusti yli puolet kristityistä oli ortodokseja. Tänään roomalaiskatolisia ja protestantteja on paljon enemmän kuin ortodokseja.

Minusta on hieman harhaanjohtavaa puhua ortodokseista yhtenä kirkkona, kun esimerkiksi Ruotsissa ja Yhdysvalloissa samassa kaupungissa ortodokseja, jotka eivät mahdu samaan kirkkoon.

Lue lisää

>>>Käsittääkseni Rooman hajoamisen jälkeen reilusti yli puolet kristityistä oli ortodokseja.>Tänään roomalaiskatolisia ja protestantteja on paljon enemmän kuin ortodokseja.>Minusta on hieman harhaanjohtavaa puhua ortodokseista yhtenä kirkkona, kun esimerkiksi Ruotsissa ja Yhdysvalloissa samassa kaupungissa ortodokseja, jotka eivät mahdu samaan kirkkoon.

xyz kirjoitti:

>>>Käsittääkseni Rooman hajoamisen jälkeen reilusti yli puolet kristityistä oli ortodokseja.>Tänään roomalaiskatolisia ja protestantteja on paljon enemmän kuin ortodokseja.>Minusta on hieman harhaanjohtavaa puhua ortodokseista yhtenä kirkkona, kun esimerkiksi Ruotsissa ja Yhdysvalloissa samassa kaupungissa ortodokseja, jotka eivät mahdu samaan kirkkoon.

Lue lisää

"Käsittääkseni Rooman hajoamisen jälkeen reilusti yli puolet kristityistä oli ortodokseja.'

Kaikki kristityt olivat tuolloin ortodokseja."

Ekumeenisia kirkolliskokouksia ovat vain kaksi. Katolisen, ortodoksisen, orientaaliortodoksisen ja assyrialaisen kirkon ekumeenisiksi katsomat kirkolliskokoukset rajoittuvat Nikean ensimmäiseen kirkolliskokoukseen (v. 325 Nikeassa) ja Konstantinopolin ensimmäinen kirkolliskokoukseen (v. 381), joten kirkko oli jakautunut jo 431, kun osa kristityistä kokoontui Khalkedoniin.


"Tänään roomalaiskatolisia ja protestantteja on paljon enemmän kuin ortodokseja.'

Antikristus tekee työtään."

Kyllä ortodoksipiispat auttavat parhaansa mukaan kiinnittämällä enemmän huomiota oman kirkkonsa etuihin kuin kaikkien kristittyjen yhteiseen etuun.



"Minusta on hieman harhaanjohtavaa puhua ortodokseista yhtenä kirkkona, kun esimerkiksi Ruotsissa ja Yhdysvalloissa samassa kaupungissa [on] ortodokseja, jotka eivät mahdu samaan kirkkoon.'

Jos halutaan, se lienee kuitenkin vähemmän harhaanjohtavaa kuin puhua vaikka Suomen luterilaisista yhtenä kirkkona"

:-)

Kaikki luterilaiset viettävät yhtä aikaa vuoden suurinta uskonnollista juhlaa (joulua, jolloin juhlitaan joulupukin vuosittaista tulemista), mutta ortodokseilla on yleensä kaksi pääsiäistä vuodessa.

ennen Roomaa kirjoitti:

"Käsittääkseni Rooman hajoamisen jälkeen reilusti yli puolet kristityistä oli ortodokseja.'

Kaikki kristityt olivat tuolloin ortodokseja."

Ekumeenisia kirkolliskokouksia ovat vain kaksi. Katolisen, ortodoksisen, orientaaliortodoksisen ja assyrialaisen kirkon ekumeenisiksi katsomat kirkolliskokoukset rajoittuvat Nikean ensimmäiseen kirkolliskokoukseen (v. 325 Nikeassa) ja Konstantinopolin ensimmäinen kirkolliskokoukseen (v. 381), joten kirkko oli jakautunut jo 431, kun osa kristityistä kokoontui Khalkedoniin.


"Tänään roomalaiskatolisia ja protestantteja on paljon enemmän kuin ortodokseja.'

Antikristus tekee työtään."

Kyllä ortodoksipiispat auttavat parhaansa mukaan kiinnittämällä enemmän huomiota oman kirkkonsa etuihin kuin kaikkien kristittyjen yhteiseen etuun.



"Minusta on hieman harhaanjohtavaa puhua ortodokseista yhtenä kirkkona, kun esimerkiksi Ruotsissa ja Yhdysvalloissa samassa kaupungissa [on] ortodokseja, jotka eivät mahdu samaan kirkkoon.'

Jos halutaan, se lienee kuitenkin vähemmän harhaanjohtavaa kuin puhua vaikka Suomen luterilaisista yhtenä kirkkona"

:-)

Kaikki luterilaiset viettävät yhtä aikaa vuoden suurinta uskonnollista juhlaa (joulua, jolloin juhlitaan joulupukin vuosittaista tulemista), mutta ortodokseilla on yleensä kaksi pääsiäistä vuodessa.

Lue lisää

>>>joten kirkko oli jakautunut jo 431, kun osa kristityistä kokoontui Khalkedoniin.>Kyllä ortodoksipiispat auttavat parhaansa mukaan kiinnittämällä enemmän huomiota oman kirkkonsa etuihin kuin kaikkien kristittyjen yhteiseen etuun.>mutta ortodokseilla on yleensä kaksi pääsiäistä vuodessa.

xyz kirjoitti:

>>>joten kirkko oli jakautunut jo 431, kun osa kristityistä kokoontui Khalkedoniin.>Kyllä ortodoksipiispat auttavat parhaansa mukaan kiinnittämällä enemmän huomiota oman kirkkonsa etuihin kuin kaikkien kristittyjen yhteiseen etuun.>mutta ortodokseilla on yleensä kaksi pääsiäistä vuodessa.

Lue lisää

"Kyllä ortodoksipiispat auttavat parhaansa mukaan kiinnittämällä enemmän huomiota oman kirkkonsa etuihin kuin kaikkien kristittyjen yhteiseen etuun."

Sanoin epäselvästi, mutta tarkoitin, että maassa, jossa toimii monta ortodoksista kirkkoa, jokainen piispa ajaa omaa eikä ortodoksien yhteistä etua. Minusta Viron kaltaista tilannetta ei olisi pitänyt syntyä eikä meilläkään maahanmuuttajien kohtelu ole mitenkään kehuttavaa.

Palatakseni alkuperäiseen keskusteluun, minusta ortodoksien tulisi suorittaa "lähetystyötä" omiensa parissa. Kirkon merkitys tavallisten ortodoksien - ainakin nuorten, joiden kanssa työskentelen - on olematon.

En nyt varsinaisesti tiedä, mitä tässä tarkoitetaan "varsinaisilla" lähetysjärjestöillä, mutta Kreikassa toimii aktiivisesti myös pyhän Kosmas Aitolialaisen nimellä kulkeva lähetysjärjestö. Se harjoittaa laajaa toimintaa etenkin Afrikassa, mutta myös Aasiassa ja muistaakseni vielä Etelä-Amerikassakin. Saattaapa tehdä vielä jossain muuallakin.

Kyseinen järjestö on itsenäinen, eikä samalla tavalla Kreikan kirkon alainen kuin mainittu Apostoliki Diakonia. Ehkä tämä tekee siitä vähemmän "varsinaisen". Käytännön tasolla se saattaa kuitenkin olla paljon ainakin Ortodoksinen lähetys ry:tä merkittävämpi.