6 ja puoli vuotias reipas poikani, vinkuu että haluaa karateen. Minulla on myös 10v tyttö joka on motoriikaltaan hidas ja kömpelö ja hänellä on kielenkehitysongelmia. Haluaisin laittaa molemmat samaan paikkaan ja olen ajatellut joko karatea tai Taekwondoa. Kumpi parempi tai mitkä ovat lajien oleelliset erot? Olen lukenut seurojen nettisivuilta harrastusta mairittelevia tekstejä. Toivon, että vilkkaampi poikani saisi salilla päästellä höyryjä ja purkaa liikunnallisuutta ja 'poikamaisuutta', mutta myös kehittäisi keskittymiskykyä - samalla toivon myös että tyttö saisi lihasvoimaa, notkeutta, itsevarmuutta... suositelkaa fiksummat kumpaan tai mihin muuhun lajiin kallistuisin?
Harrastus lapsille - mikä laji?
MutsisOn
49
13828
Vastaukset
- Pedagogi
Hei!
Koska en halua vertailla eri lajeja keskenään, kerron tässä vain omista kokemuksistani. En väitä, etteivät muut lajit pystyisi tarjoamaan samoja etuja!
Olen ammatiltani erityisopettaja, joten työskentelen päivittäin sellaisten lasten ja nuorten kanssa, joilla on tiettyjä erityisvaatimuksia kasvu/kehitysympäristönsä suhteen.
Olen huomannut, että useat, tässä tapauksessa nimenomaan japanilaiset Budolajit (mahdollisesti niiden sisältämän filosofisen ja pedagogisen mallin vuoksi..), kehittävät erinomiasesti kohderyhmän koordinaatiota, lihastasapainoa ja keskittymiskykyä. Jos minun lapsillani olisi vastaava tilanne, päätyisin ilman muuta JUDOON tai AIKIDOON.- .......
Judo on hyvä laji noita toiveitasi ajatellen.
- kenttis
Otappa yhteyttä seurojen ohjaajistoon. Nuorten lapsien tapauksessa ohjaajien merkitys on paljon suurempi kuin itse lajin. Hyvät ja mukavat ohjaajat jaksavat kannustaa lapsia ja saavat heidät viihtymään, lajilla ei ole niin väliä.
- Lajit
Noista ehdottomasti taekwondo on paremmin ketteryyttä ja liikkuvuutta kehittävää akrobaattimaisine potkuineen. Karate on enemmänkin muodossa salia edestakaisin seilaamista. En nyt hirveästi kehuisi kumpaakaan itsepuolustuksen suhteen, mutta lapsi tykännee varmasti taekwondosta enemmän. Ja onhan sen perustekniikka suoraan shotokan-karatesta, joten se on tavallaan korealaista karatea. Kilpailusäännöt tekevät siitä paljon potkupainotteisempaa, ja lisäksi lajissa on traditio näytöshyppypotkujen suhteen, joten siksi akrobaattimaisempaa.
Vaihtoehtojahan on myös esim. suomalainen hanmoodo, hapkido jne. Oma suositukseni on judo hyvässä seurassa tai sitten paini. Näissä on traditiot liikunnallisten kykyjen kehittämiseen paremmin hanskassa, ja niissä saa vääntää aivan täysillä.
Käy katsomassa monen lajin harjoituksia ennen päätöstä. ÄLÄ tee niin, että käyt lapsen kanssa näytöksessä, josta porukka aloittaa sitten saman tien alkeiskurssilla. Jää herkästi tutustumatta vaihtoehtoihin. Ja näytökset ovat aina eri juttu kuin treenit, joissa se aika kuitenkin vietetään. Niiden tarkoitus on houkutella ihmiset alkeiskurssille. - Lajit
Lajit kirjoitti:
Noista ehdottomasti taekwondo on paremmin ketteryyttä ja liikkuvuutta kehittävää akrobaattimaisine potkuineen. Karate on enemmänkin muodossa salia edestakaisin seilaamista. En nyt hirveästi kehuisi kumpaakaan itsepuolustuksen suhteen, mutta lapsi tykännee varmasti taekwondosta enemmän. Ja onhan sen perustekniikka suoraan shotokan-karatesta, joten se on tavallaan korealaista karatea. Kilpailusäännöt tekevät siitä paljon potkupainotteisempaa, ja lisäksi lajissa on traditio näytöshyppypotkujen suhteen, joten siksi akrobaattimaisempaa.
Vaihtoehtojahan on myös esim. suomalainen hanmoodo, hapkido jne. Oma suositukseni on judo hyvässä seurassa tai sitten paini. Näissä on traditiot liikunnallisten kykyjen kehittämiseen paremmin hanskassa, ja niissä saa vääntää aivan täysillä.
Käy katsomassa monen lajin harjoituksia ennen päätöstä. ÄLÄ tee niin, että käyt lapsen kanssa näytöksessä, josta porukka aloittaa sitten saman tien alkeiskurssilla. Jää herkästi tutustumatta vaihtoehtoihin. Ja näytökset ovat aina eri juttu kuin treenit, joissa se aika kuitenkin vietetään. Niiden tarkoitus on houkutella ihmiset alkeiskurssille.Tarkemmin seuraavat luettuna:
"Toivon, että vilkkaampi poikani saisi salilla päästellä höyryjä ja purkaa liikunnallisuutta ja 'poikamaisuutta', mutta myös kehittäisi keskittymiskykyä - samalla toivon myös että tyttö saisi lihasvoimaa, notkeutta, itsevarmuutta"
Ehdottomasti nuo painilajit, judo tai paini (nykyään on lapsilla puolet vuodesta vapaapainia, puolet kreikkalaisroomalaista). Varsinkaan karate ei ole kovin fyysistä ja urheilullista. Aika tuhraantuu siihen muodossa liikkumiseen salin poikki ja ns. perustekniikan opetteluun (eli näissä seisonta-asennoissa askeltamiseen, ja samalla lyöntien ja torjuntojen tekemiseen niin, että pysähdytään käsi eteen jättäen).
Homma menee niin, että ensin on (liian) kevyt alkujumppa, sitten perustekniikkaa kauan, joitakin pariharjoituksia, mahdollisesti hieman otteluharjoittelua, ja pikainen loppujumppa. Taekwondon potkuharjoittelu lisää fyysisyyttä, ja nopeus- ja ponnistusvoimaharjoitteluun kiinnitetään hieman enemmän huomiota, muttei silti tarpeeksi.
Jonkun karaten tai taekwondon voi kyllä hyvin ottaa vaikka myöhemmin siihen ohelle, kunhan valitsee niin etteivät treenit mene liiaksi päällekäin. Saapahan vähän perspektiiviä. - kenttis
Lajit kirjoitti:
Tarkemmin seuraavat luettuna:
"Toivon, että vilkkaampi poikani saisi salilla päästellä höyryjä ja purkaa liikunnallisuutta ja 'poikamaisuutta', mutta myös kehittäisi keskittymiskykyä - samalla toivon myös että tyttö saisi lihasvoimaa, notkeutta, itsevarmuutta"
Ehdottomasti nuo painilajit, judo tai paini (nykyään on lapsilla puolet vuodesta vapaapainia, puolet kreikkalaisroomalaista). Varsinkaan karate ei ole kovin fyysistä ja urheilullista. Aika tuhraantuu siihen muodossa liikkumiseen salin poikki ja ns. perustekniikan opetteluun (eli näissä seisonta-asennoissa askeltamiseen, ja samalla lyöntien ja torjuntojen tekemiseen niin, että pysähdytään käsi eteen jättäen).
Homma menee niin, että ensin on (liian) kevyt alkujumppa, sitten perustekniikkaa kauan, joitakin pariharjoituksia, mahdollisesti hieman otteluharjoittelua, ja pikainen loppujumppa. Taekwondon potkuharjoittelu lisää fyysisyyttä, ja nopeus- ja ponnistusvoimaharjoitteluun kiinnitetään hieman enemmän huomiota, muttei silti tarpeeksi.
Jonkun karaten tai taekwondon voi kyllä hyvin ottaa vaikka myöhemmin siihen ohelle, kunhan valitsee niin etteivät treenit mene liiaksi päällekäin. Saapahan vähän perspektiiviä.Aikamoista yleistystä,ei ole lapset minua koskaan syyttäneet liian lepsuista alkulämmittelyistä. Nappuloiden karate täälläpäin sisältää aika paljon leikkiä, ja kamppailun tuntua saa paritekniikoista kuten yakusokukumite, ja innokkaimmat voivat matsata pyykkipoikaottelua. Toki muotoa on tosi paljon lapsille, mutta tuskin taekwondosalillakaan pistetään nappuloita hyppimään 360 asteisia potkuja.
Seurasta täysin kiinni nappulatoiminta, mutta judolla ja painilla tosiaan on varmasti osaavia ohjaajia ihan vain sen vuoksi että molemmissa lajeissa on aloitettava aika nuorena. Mutta silti voi olla aikamoisia sekopäitä ohjaajina, kerran vain kuulin kun paikallinen nappulapainiopettaja kiroili junnujen kuullen. Ei ole minusta sopivaa junioriohjaajalta.
Eli kannattaa tutustua seuran ohjaajiin, etsiä tietoja seurojen junnutoiminnasta, ja kuinka tärkeänä osana sitä pidetään. Lajilla ei ole väliä, vain ohjaajilla. - Vanhan olympialajin metodit...
kenttis kirjoitti:
Aikamoista yleistystä,ei ole lapset minua koskaan syyttäneet liian lepsuista alkulämmittelyistä. Nappuloiden karate täälläpäin sisältää aika paljon leikkiä, ja kamppailun tuntua saa paritekniikoista kuten yakusokukumite, ja innokkaimmat voivat matsata pyykkipoikaottelua. Toki muotoa on tosi paljon lapsille, mutta tuskin taekwondosalillakaan pistetään nappuloita hyppimään 360 asteisia potkuja.
Seurasta täysin kiinni nappulatoiminta, mutta judolla ja painilla tosiaan on varmasti osaavia ohjaajia ihan vain sen vuoksi että molemmissa lajeissa on aloitettava aika nuorena. Mutta silti voi olla aikamoisia sekopäitä ohjaajina, kerran vain kuulin kun paikallinen nappulapainiopettaja kiroili junnujen kuullen. Ei ole minusta sopivaa junioriohjaajalta.
Eli kannattaa tutustua seuran ohjaajiin, etsiä tietoja seurojen junnutoiminnasta, ja kuinka tärkeänä osana sitä pidetään. Lajilla ei ole väliä, vain ohjaajilla.Kysehän oli siitä, että karatea ei tyypillisten treenien perusteella voi oikein urheilulajina pitää, vaikka se liikuntaa onkin. Harvemmin ne lapset tulevat vaatimaan kovuutta harjoitteluun, vaikka se olisi kuinka kevyttä. Tuo muodon sahaaminen salihiihtona, eli laahausta salin poikki, on kaukana urheilusta. Tämän välttää valitsemalla vaikkapa judon tai painin, jolloin kyse on myös oikeasta urheilulajista.
Ja kyllä, lajilla on paljonkin väliä. Eri lajien harjoittelu kun poikkeaa yleensä ratkaisevasti toisistaan. Ja toki ohjaajilla on myös väliä, joten niitä treenejä katsomalla selviää paljon.
Niin, olen kuullut sekopäisistä karatevalmentajistakin, jotka ovat jopa lyöneet tai potkaisseet kurittomasti käyttäytyvää lasta. En kuitenkaan näin toimineista paini- ja judovalmentajista... - kenttis
Vanhan olympialajin metodit... kirjoitti:
Kysehän oli siitä, että karatea ei tyypillisten treenien perusteella voi oikein urheilulajina pitää, vaikka se liikuntaa onkin. Harvemmin ne lapset tulevat vaatimaan kovuutta harjoitteluun, vaikka se olisi kuinka kevyttä. Tuo muodon sahaaminen salihiihtona, eli laahausta salin poikki, on kaukana urheilusta. Tämän välttää valitsemalla vaikkapa judon tai painin, jolloin kyse on myös oikeasta urheilulajista.
Ja kyllä, lajilla on paljonkin väliä. Eri lajien harjoittelu kun poikkeaa yleensä ratkaisevasti toisistaan. Ja toki ohjaajilla on myös väliä, joten niitä treenejä katsomalla selviää paljon.
Niin, olen kuullut sekopäisistä karatevalmentajistakin, jotka ovat jopa lyöneet tai potkaisseet kurittomasti käyttäytyvää lasta. En kuitenkaan näin toimineista paini- ja judovalmentajista...Ei karate olekkaan urheilua. Ei skidejä mielestäni pitäisi heti lajin alusta alkaen opettaa kisailemaan toisia vastaan. Ne lapset jotka haluavat niin heille tämän kuitenkin pitäisi olla mahdollista.
Onhan sillä lajilla jonkin verran väliä, mutta kun kyse on kuitenkin nuorista lapsista, niin pitäisi antaa valita sen mukaan mitä haluaa, ja niistä halutuista vaihtoehdoista valita se jossa on parhaat ohjaajat.
On niit sekopäitä joka lähtöön, sanoin esimerkin vain siksi etten olisi yleistänyt kaikkia paini ja judo-ohjaajia loistaviksi ja lapsiystävälliksi. Vaikeaa tämä nettikeskustelu. - Mutapainin ystävä
kenttis kirjoitti:
Ei karate olekkaan urheilua. Ei skidejä mielestäni pitäisi heti lajin alusta alkaen opettaa kisailemaan toisia vastaan. Ne lapset jotka haluavat niin heille tämän kuitenkin pitäisi olla mahdollista.
Onhan sillä lajilla jonkin verran väliä, mutta kun kyse on kuitenkin nuorista lapsista, niin pitäisi antaa valita sen mukaan mitä haluaa, ja niistä halutuista vaihtoehdoista valita se jossa on parhaat ohjaajat.
On niit sekopäitä joka lähtöön, sanoin esimerkin vain siksi etten olisi yleistänyt kaikkia paini ja judo-ohjaajia loistaviksi ja lapsiystävälliksi. Vaikeaa tämä nettikeskustelu.Eli karatea ei siis kannata haikaillakaan olympialajiksi, koska se ei ole urheilua. ;)
Ei lapsilla ole mitään käsitystä lajeista, ainakaan 6-vuotiailla, joten parempi että vanhemmat ohjailevat suuntaan, jonka näkevät hyväksi. Ei siinä ole järkeä, että annetaan lapsen valita joka asiassa. Lapsi voi tehdä päätöksiä vaikkapa sellaisissa asioissa, että pannaanko tänään päälle tämä vai tämä paita. Tai syötkö tänään tätä vai tätä jugurttia (näistä vähäsokerisista vaihtoehdoista). Jos lapsen antaa tehdä liiaksi päätöksiä, ei siitä hyvä seuraa. Toki mielipide kuunnellaan ja huomioidaan, mutta sitten aikuinen tekee päätökset isommissa asioissa tietämyksensä ja kokemuksensa tuella.
Mitä pahaa on lasten kilpailemisessa? Miksei lapsi voisi osallistua esim. juoksukilpailuun? Siksikö kun viimeisille tulee paha mieli? Sellaista se urheilu yleensä on, että siinä kilpaillaan. Tuskin kukaan harjoittelee yleisurheilua niin, ettei lähde kilpailuihin heti kun se vain on mahdollista.
Painia ja judoa kyllä moni harjoittelee kilpailematta ainakaan aluksi, ja jotkut jättävät kilpailuissa käymisen jopa useaksi vuodeksi. Jälkimmäinen johtuu yleensä häviämisen pelosta, muttei ehkä ihan aina. Ei ole kiva hävitä, mutta on parempi opetella sitä häviämistä mahdollisimman nuorena, niin sitten osaa ottaa hieman vanhempana ne häviöt lopettamatta harrastamista tai urheilua kokonaan.
Kilpaileminen antaa mukavasti motivaatiota urheiluharjoittelulle. - flamm'ee
Mutapainin ystävä kirjoitti:
Eli karatea ei siis kannata haikaillakaan olympialajiksi, koska se ei ole urheilua. ;)
Ei lapsilla ole mitään käsitystä lajeista, ainakaan 6-vuotiailla, joten parempi että vanhemmat ohjailevat suuntaan, jonka näkevät hyväksi. Ei siinä ole järkeä, että annetaan lapsen valita joka asiassa. Lapsi voi tehdä päätöksiä vaikkapa sellaisissa asioissa, että pannaanko tänään päälle tämä vai tämä paita. Tai syötkö tänään tätä vai tätä jugurttia (näistä vähäsokerisista vaihtoehdoista). Jos lapsen antaa tehdä liiaksi päätöksiä, ei siitä hyvä seuraa. Toki mielipide kuunnellaan ja huomioidaan, mutta sitten aikuinen tekee päätökset isommissa asioissa tietämyksensä ja kokemuksensa tuella.
Mitä pahaa on lasten kilpailemisessa? Miksei lapsi voisi osallistua esim. juoksukilpailuun? Siksikö kun viimeisille tulee paha mieli? Sellaista se urheilu yleensä on, että siinä kilpaillaan. Tuskin kukaan harjoittelee yleisurheilua niin, ettei lähde kilpailuihin heti kun se vain on mahdollista.
Painia ja judoa kyllä moni harjoittelee kilpailematta ainakaan aluksi, ja jotkut jättävät kilpailuissa käymisen jopa useaksi vuodeksi. Jälkimmäinen johtuu yleensä häviämisen pelosta, muttei ehkä ihan aina. Ei ole kiva hävitä, mutta on parempi opetella sitä häviämistä mahdollisimman nuorena, niin sitten osaa ottaa hieman vanhempana ne häviöt lopettamatta harrastamista tai urheilua kokonaan.
Kilpaileminen antaa mukavasti motivaatiota urheiluharjoittelulle.On monenlaista karatea, yleensä karatessa ei kuitenkaan pelkästään tähdätä kilpasuoritukseen vaan harjoittelulla on muitakin tavoitteita..
"Mitä pahaa on lasten kilpailemisessa?"
Kilpailuissa tapahtuu ~95% kaikista loukkaantumisista mitä lajiharjoittelussa tapahtuu.. Ilman kilpailemista pysyy huomattavasti ehjempänä, joskin kilpailijat yleensä treenaavat intensiivisemmin ja kehitys on kovempaa.
"Painia ja judoa kyllä moni harjoittelee kilpailematta ainakaan aluksi, ja jotkut jättävät kilpailuissa käymisen jopa useaksi vuodeksi."
Olen kuullut että sellainen ei ole mahdollista kaikissa seuroissa.. Mutta lienevät kuitenkin harvinaisia nämä seurat joissa on pakko kilpailla.
Käsitykseni mukaan, painissa kilpailuvalmennus on junnujen osalta kaikkein tiukinta, judossa junnut leikkivät hieman enemmän mutta jonkinlaisesta kilpavalmennuksesta voidaan ehkä jo puhua ja muisssa itämaisissa kamppailulajeissa, jos on oma junnuryhmä, niin harjoitukset sisältävät lajin tapaista leikkimistä ja vähän oikeata lajiharjoitusta. Jos erillistä junnuryhmää ei ole niin sitten ne harjoittelevat lajia sellaisenaan. - Urheilijaksi kehittyy urhei...
flamm'ee kirjoitti:
On monenlaista karatea, yleensä karatessa ei kuitenkaan pelkästään tähdätä kilpasuoritukseen vaan harjoittelulla on muitakin tavoitteita..
"Mitä pahaa on lasten kilpailemisessa?"
Kilpailuissa tapahtuu ~95% kaikista loukkaantumisista mitä lajiharjoittelussa tapahtuu.. Ilman kilpailemista pysyy huomattavasti ehjempänä, joskin kilpailijat yleensä treenaavat intensiivisemmin ja kehitys on kovempaa.
"Painia ja judoa kyllä moni harjoittelee kilpailematta ainakaan aluksi, ja jotkut jättävät kilpailuissa käymisen jopa useaksi vuodeksi."
Olen kuullut että sellainen ei ole mahdollista kaikissa seuroissa.. Mutta lienevät kuitenkin harvinaisia nämä seurat joissa on pakko kilpailla.
Käsitykseni mukaan, painissa kilpailuvalmennus on junnujen osalta kaikkein tiukinta, judossa junnut leikkivät hieman enemmän mutta jonkinlaisesta kilpavalmennuksesta voidaan ehkä jo puhua ja muisssa itämaisissa kamppailulajeissa, jos on oma junnuryhmä, niin harjoitukset sisältävät lajin tapaista leikkimistä ja vähän oikeata lajiharjoitusta. Jos erillistä junnuryhmää ei ole niin sitten ne harjoittelevat lajia sellaisenaan."Kilpailuissa tapahtuu ~95% kaikista loukkaantumisista mitä lajiharjoittelussa tapahtuu.."
Missä lajissa? Vai kamppailulajeissa yleensä? Vai urheilulajeissa yleensä? Tarkoitatko aikuisten kilpailuja? Mikä on tietojesi lähde?
Lasten judo- ja painikilpailuissa ei juuri loukkaantumisia tapahdu. Ne mitä tapahtuvat, ovat pieniä kolahtamisia lähinnä, eivät varsinaisia loukkaantumisia. Aikuiset vääntävät kovalla voimalla, jolloin vammoja voi tulla. Lasten kilpailuissa vammojensaamisriski on niin pieni, että saa olla todella pumpulissa kasvatettu, jos noiden takia ei lastaan uskalla harrastamaan viedä. Jalkapallo kannatta silloin ainakin jättää väliin, koska siinä kolisee aika tiheäänkin.
En usko, että missään judo- tai painiseurassa lapsia pakotetaan vasten tahtoaan kilpailemaan, tai näytetään ovea jos ei suostu.
Painiseuroissa on yleensä ns. nassikkapainiryhmä erikseen, jossa homma on enemmän leikinomaista, ja hieman vanhempien painikoulussa lajipainotteisempaa. Joissakin pienemmissä seuroissa voi olla, ettei molempia ryhmiä ole erikseen valmentajapulan vuoksi. - kenttis
Mutapainin ystävä kirjoitti:
Eli karatea ei siis kannata haikaillakaan olympialajiksi, koska se ei ole urheilua. ;)
Ei lapsilla ole mitään käsitystä lajeista, ainakaan 6-vuotiailla, joten parempi että vanhemmat ohjailevat suuntaan, jonka näkevät hyväksi. Ei siinä ole järkeä, että annetaan lapsen valita joka asiassa. Lapsi voi tehdä päätöksiä vaikkapa sellaisissa asioissa, että pannaanko tänään päälle tämä vai tämä paita. Tai syötkö tänään tätä vai tätä jugurttia (näistä vähäsokerisista vaihtoehdoista). Jos lapsen antaa tehdä liiaksi päätöksiä, ei siitä hyvä seuraa. Toki mielipide kuunnellaan ja huomioidaan, mutta sitten aikuinen tekee päätökset isommissa asioissa tietämyksensä ja kokemuksensa tuella.
Mitä pahaa on lasten kilpailemisessa? Miksei lapsi voisi osallistua esim. juoksukilpailuun? Siksikö kun viimeisille tulee paha mieli? Sellaista se urheilu yleensä on, että siinä kilpaillaan. Tuskin kukaan harjoittelee yleisurheilua niin, ettei lähde kilpailuihin heti kun se vain on mahdollista.
Painia ja judoa kyllä moni harjoittelee kilpailematta ainakaan aluksi, ja jotkut jättävät kilpailuissa käymisen jopa useaksi vuodeksi. Jälkimmäinen johtuu yleensä häviämisen pelosta, muttei ehkä ihan aina. Ei ole kiva hävitä, mutta on parempi opetella sitä häviämistä mahdollisimman nuorena, niin sitten osaa ottaa hieman vanhempana ne häviöt lopettamatta harrastamista tai urheilua kokonaan.
Kilpaileminen antaa mukavasti motivaatiota urheiluharjoittelulle.Mielestäni ei ole sopivaa että nuoria opetetaan kisaamaan siitä kuka on paras heti nuoresta pitäen. Vanhemmat jos päättävät lapsen liikuntalajin, niin totuus on se että ei ne lapset siellä viihdy, saatikka tee yhtään mitään. Pitäisi lähinnä kannustaa lasta aloittamaan jokin laji, ja sopivista vaihtoehdoista vanhemmat voivat sen parhaan valita sitten. Lapset eivät toki saa liikaa valita, mielestäni rajoja pitää olla. Lellityt pikku prinssit ja prinsessat osaa olla ikäviä.
Kilpailu antaa osalle motivaatiota, mutta mielestäni tulisi kannustaa muuhunkin kuin siihen että ollaan toista parempia. Lapsien tulisi leikkiä ja olla lapsia niin pitkään kuin mahdollista, mahdollisen kilpauran voi sitten aloittaa myöhemmin jos on kiinnostusta.
Ja en haikaile karatea olympialajiksi. WKF:n karate ei mielestäni anna kovinkaan hyvää kuvaa siitä mitä karate on. Kamppailu-urheiluksi sopii mielestäni paremmin potkunyrkkeily, thainyrkkeily, MMA tai tavallinen nyrkkeily. Tai mattolajeista paini, BJJ tai Judo. - luonteva osa urheilua
kenttis kirjoitti:
Mielestäni ei ole sopivaa että nuoria opetetaan kisaamaan siitä kuka on paras heti nuoresta pitäen. Vanhemmat jos päättävät lapsen liikuntalajin, niin totuus on se että ei ne lapset siellä viihdy, saatikka tee yhtään mitään. Pitäisi lähinnä kannustaa lasta aloittamaan jokin laji, ja sopivista vaihtoehdoista vanhemmat voivat sen parhaan valita sitten. Lapset eivät toki saa liikaa valita, mielestäni rajoja pitää olla. Lellityt pikku prinssit ja prinsessat osaa olla ikäviä.
Kilpailu antaa osalle motivaatiota, mutta mielestäni tulisi kannustaa muuhunkin kuin siihen että ollaan toista parempia. Lapsien tulisi leikkiä ja olla lapsia niin pitkään kuin mahdollista, mahdollisen kilpauran voi sitten aloittaa myöhemmin jos on kiinnostusta.
Ja en haikaile karatea olympialajiksi. WKF:n karate ei mielestäni anna kovinkaan hyvää kuvaa siitä mitä karate on. Kamppailu-urheiluksi sopii mielestäni paremmin potkunyrkkeily, thainyrkkeily, MMA tai tavallinen nyrkkeily. Tai mattolajeista paini, BJJ tai Judo."Mielestäni ei ole sopivaa että nuoria opetetaan kisaamaan siitä kuka on paras heti nuoresta pitäen."
Sinulla on oikeus mielipiteeseesi. Se on omasi, kuten.. no jaa.. Ota siis huomioon, että kaikki eivät ole tuosta asiasta ollenkaan samaa mieltä - mm. jalkapalloilevien tai vaikkapa tennistä pelaavien lasten vanhemmat.
"Vanhemmat jos päättävät lapsen liikuntalajin, niin totuus on se että ei ne lapset siellä viihdy, saatikka tee yhtään mitään."
:D Sanotaanko nyt niin, että tuokin on ihan oma totuutesi. Olen käytännössä nähnyt tuota vastaan puhuvaa todistusaineistoa paljon. Jos ei lajin harjoittelu tunnu alkukankeuden jälkeenkään millään maistuvan, sitten on aika vaihtaa lajia.
Olen myös nähnyt tapauksia, joissa lajin vaihtoa ei ole tehty, vaikka lapsi ei vain millään tunnu harjoituksissa viihtyvän. Esimerkiksi syystä, että isä on aikoinaan lajia harrastanut, tai jotain saman tapaista lajia kuitenkin. Tai sitten ollaan niin innokkaita lätkäfaneja, että meidän poikakin menee NHL:llään. Mitä ne työkaveritkin sanoisivat, jos oma poika onkin "quitter".
"Pitäisi lähinnä kannustaa lasta aloittamaan jokin laji, ja sopivista vaihtoehdoista vanhemmat voivat sen parhaan valita sitten."
Eli mielestäsi lapsi kertoo muutaman vaihtoehdon, ja vanhemmat sitten valitsevat noista? No miksei se noinkin käy, mutta jos 6-vuotiaan kertomat vaihtoehdot ovat skeittailu, polkupyöräkrossi ja kilpa-autoilu, niin valitse nyt sitten noista...
"Kilpailu antaa osalle motivaatiota, mutta mielestäni tulisi kannustaa muuhunkin kuin siihen että ollaan toista parempia. Lapsien tulisi leikkiä ja olla lapsia niin pitkään kuin mahdollista, mahdollisen kilpauran voi sitten aloittaa myöhemmin jos on kiinnostusta."
Muutamassa kilpailussa käyminen vuoden aikana ei yleensä tarkoita kilpauraa. Paitsi jos niihin kilpailuihin harjoitellaan intohimoisesti. Löytyy kyllä urheilulajeja, joissa pienimmille ei vain ole kilpailuja, vaikka kuinka haluaisi. Näissä yritetään kilpailullisuutta kehittää järjestämällä harjoituksissa monenlaisia kilpailuja. Joku ne aina voittaa, ja joku jää viimeiseksi.
Jotenkin tuntuu siltä, että iso osa itämaisia kamppailulajeja harrastavista ei ole varsinaisesti urheillut lapsena ollenkaan. Siksi ajatus kilpailemisesta - itse, omien tai toistenkaan lasten - tuntuu jotenkin pelottavalta ja ahdistavalta. Pelätään sitä, että kilpailussa häviäminen olisi traumaattinen kokemus. Voittamista tuskin monikaan pelkää, vai? - kenttis
luonteva osa urheilua kirjoitti:
"Mielestäni ei ole sopivaa että nuoria opetetaan kisaamaan siitä kuka on paras heti nuoresta pitäen."
Sinulla on oikeus mielipiteeseesi. Se on omasi, kuten.. no jaa.. Ota siis huomioon, että kaikki eivät ole tuosta asiasta ollenkaan samaa mieltä - mm. jalkapalloilevien tai vaikkapa tennistä pelaavien lasten vanhemmat.
"Vanhemmat jos päättävät lapsen liikuntalajin, niin totuus on se että ei ne lapset siellä viihdy, saatikka tee yhtään mitään."
:D Sanotaanko nyt niin, että tuokin on ihan oma totuutesi. Olen käytännössä nähnyt tuota vastaan puhuvaa todistusaineistoa paljon. Jos ei lajin harjoittelu tunnu alkukankeuden jälkeenkään millään maistuvan, sitten on aika vaihtaa lajia.
Olen myös nähnyt tapauksia, joissa lajin vaihtoa ei ole tehty, vaikka lapsi ei vain millään tunnu harjoituksissa viihtyvän. Esimerkiksi syystä, että isä on aikoinaan lajia harrastanut, tai jotain saman tapaista lajia kuitenkin. Tai sitten ollaan niin innokkaita lätkäfaneja, että meidän poikakin menee NHL:llään. Mitä ne työkaveritkin sanoisivat, jos oma poika onkin "quitter".
"Pitäisi lähinnä kannustaa lasta aloittamaan jokin laji, ja sopivista vaihtoehdoista vanhemmat voivat sen parhaan valita sitten."
Eli mielestäsi lapsi kertoo muutaman vaihtoehdon, ja vanhemmat sitten valitsevat noista? No miksei se noinkin käy, mutta jos 6-vuotiaan kertomat vaihtoehdot ovat skeittailu, polkupyöräkrossi ja kilpa-autoilu, niin valitse nyt sitten noista...
"Kilpailu antaa osalle motivaatiota, mutta mielestäni tulisi kannustaa muuhunkin kuin siihen että ollaan toista parempia. Lapsien tulisi leikkiä ja olla lapsia niin pitkään kuin mahdollista, mahdollisen kilpauran voi sitten aloittaa myöhemmin jos on kiinnostusta."
Muutamassa kilpailussa käyminen vuoden aikana ei yleensä tarkoita kilpauraa. Paitsi jos niihin kilpailuihin harjoitellaan intohimoisesti. Löytyy kyllä urheilulajeja, joissa pienimmille ei vain ole kilpailuja, vaikka kuinka haluaisi. Näissä yritetään kilpailullisuutta kehittää järjestämällä harjoituksissa monenlaisia kilpailuja. Joku ne aina voittaa, ja joku jää viimeiseksi.
Jotenkin tuntuu siltä, että iso osa itämaisia kamppailulajeja harrastavista ei ole varsinaisesti urheillut lapsena ollenkaan. Siksi ajatus kilpailemisesta - itse, omien tai toistenkaan lasten - tuntuu jotenkin pelottavalta ja ahdistavalta. Pelätään sitä, että kilpailussa häviäminen olisi traumaattinen kokemus. Voittamista tuskin monikaan pelkää, vai?Joskaan en lapsena. En ole vielä matsiakaan voittanut, en kumitessa enkä katassa. Ei ole väliä, matsaamaan haluan uudestaan, ja innokkaasti. Kataamaan en siis halua, mielestäni kata ei ole kovin hyvä kilpailumuoto.
Jalkapallo on joukkuelaji, jossa ainakin alussa mennään kaikki pelaa systeemillä. Futista olen nuorena pelannut, kyllä se välillä ikävältä tuntui kun tuli hävittyä, mutta oma nappulafutisurani päättyi kuitenkin iloisesti pronssijuhliin. Tenniksessä en tiedä yhtään 7-11 vuotiasta, ei ole täälläpäin tennisässiä.
Junioriohjaajana kun toimin seurassa niin olen nähnyt pari tapausta, jotka on vanhemmat pistäneet treenaamaan pakon edestä. Ei siitä mitään meinaa tulla, kun ei ole intoa treenata. parempi vaan että lapsi kokee itse saavansa valita. Itse aikanani valitsin ihan itse lähtemisen karaten alkeiskurssille, ja sillä tiellä ollaan. Aloitin tosin vasta 16-vuotiaana. Voi toki olla vanhempien valitsema laji osoittautuu hyväksi vaihtoehdoksi, ja lapsi jaktaa treeniä. En mitenkään voi tietää miten seuran päälle 100 nappulaa on saatu salille karatea harjoittelemaan.
Lajia toki tulee vaihtaa jos ei tykkää siitä, moni vaihtaakin karaten johonkin mielekkäämpään, kun huomaa ettei se ole sitä mitä leffoissa. Kaikista tärkeä asia on että saa lapsen innostumaan liikunnasta. Jos lapsi välttämättä haluaa kilpailla niin siitä vaan, mutta en silti haluaisi lähteä heti alusta alkaen kannustamaan skidejä kisaamaan paremmuudesta.
Itämaisissa lajeissa ei pelätä häviämistä, se on oikeastaan aika mukavaa saada turpiinsa kunnolla, ja todeta että vielä on treenattava ahkerammin.
- ;:,.,
Tuskimpa kannattaa laittaa mihinkään sellaiseen mistä eivät ole kiinnostuneita, eikö? Hyytyy se innostus aika äkkiä jos ei sinne meno on puoliväkinäistä. Laita sinne mihin hinkuavat. Jos eivät ole kiinnostuneita esim. judosta, niin ei sinne kannata silloin niitä laittaa, vaikka hyvä laji onkin.
- Rexona
Lapsia kannattaa kyllä ohjailla, eikä vain antaa heidän tehdä päätökset. Aikuisella on kykyjä tehdä harkitumpia valintoja. Tuskin 6 v. lapsi tietää lajeista ja niiden harjoittelusta juuri mitään. Mutta harjoituksia katsomalla näkee ainakin jotain.
- Kunnokas
Kyllä tulee vetreyttä ja kuntoa.
- boksari....
Kumpi vaan käy lapsille, siis karate tai taekwondo ovat sen verran lepposia lajeja ja kontaktista ei tule koskaan mitenkään kovaa. on vähän semmoista läpsyttelyä. Tai sitten judoon tekemään kuperkeikkoja tämäkin on erittäin lapsellinen laji. Mutta kaikissa näissä saa liikuntaa mukavasti, muttei ole liian rankkaa. Kick boxing ja Thai nyrkkeily kannattaa jättää aikuisille.
- juhanan
Oma poikani harrastaa karatea ja sitä kyllä suosittelisinkin,myös tytär harrasti hetken sopi myös hänelle erittäin hyvin(vaikka ei ole motorinen)
1.Sali käyttäytyminen on hyväksi opettamaan lapsia kuuntelemaan aikuisia ja kunnioittamaan asioita
2.karatessa harjoitettava katat tekevät hyvää koordinaatiolle tasapainolle ja muistille
3.ainakin meidän seurassa alle 10v lapsilla kyllä tuo alkulämmittely on aina joku leikki/peli josta lapset tykkää ja ovat kyllä "lämpöisiä" senjälkeen
4.vanhempana voi jatkaa sitä kilpaurheiluun asti tai vaan jatkaa harrastuksena
5.jos joku käyttää sitä väkivaltaan asiaan puututaan heti ja riittävän ankarasti
Nämä asiat nyt ensimmäisenä tuli mieleen karatea
puolustaessa Taekwondoa yhtään väheksymättä.Ja joku kun kumminkin sanoo että olen kumminkin joku karaten vetäjä ni en itse harrastan jujutsua ja siinäkin ihan alkutaipaleella - 10 vuotta lajin parissa
Hei,
paras laji lapsille -ja aikuisille- on ju-jutsu (http://www.finjutsu.com/). Laji vaatii, ja opettaa, pitkäjänteisyyttä. Kannattaa käydä dojolla katsastamassa. Tämä laji ei opeta katuriehujia. Seuroilla on paljon junnutoimintaa ja koska laji ei ole varsinainen kilpailulaji, ketään ei painosteta, vaan jokainen voi harrastaa oman tahtinsa mukaan. Olen itse lajin valinnut 1990 juuri siksi, ettei se ole kilpailulaji. - harrrastaja
Taekwondossa kaikki on rennompaa ja hauskempaa. Taekwondo on täyskontakti laji, joten siinä saa potkia kunnolla. Karatessa taas ei juurikaan potkita ja siten ei notkeutta juurikaan tarvita, se ei siis kehitykään.
- TuumallaToimeen
... on minun ehdotukseni listaan. Erittäin liikunnallinen ei ehkä niin kamppailulaji. Harjoituksissa venytellään, opitaan kaatumaan oikein, väistetään mieluummin kun otetaan kontaktia ja on kumminkin itsepuolustus laji (joten kohottaa tervettä itsetuntoa).
Aikidossa ei opita rikkomaan vastustajan niveliä eikä sisäelimiä, vaan tilanne opitaan pysäyttämään mahdollisimman väkivallattomasti.
Aikidossa oppii keinoja käyttää kehoaan oikein myös arkielämän tarpeisiin (notamaan oikein ja tehokkaasti, väistämään ja kaatumaan).
Aikido on tehokas, liikunnallinen ja pehmeä laji. Mielestäni juuri lapsille sopiva portti kamppailulajien maailmaan.- Levitating man
Ei vain oikein toimi käytännössä. Harva hyökkääjäkään tulee käsi koholla hitaasti iskien ylhäältä päin. Sisältää myös aivan käsittämättömiä kummallisuuksia, kuten tämän polvikävelyn. Niin, liikunnallista ehkä, muttei varsinaisesti urheilullista. Lapselle valitsisin urheilullisemman harrastuksen.
- rosa-marie70
Olen samaa mieltä kanssasi lajin suhteen.
Poikani aloitti nyt syksyllä, kauden alusta tämän kyseisen harrastuksen.
Olemme (poika ja vanhemmat) olleet mielissämme poikamme keskittymiskyvyn parantumisesta, notkeuden lisääntymisestä ja jopa laihtumisesta ja tietysti siitä innosta mitä siellä on saanut oppia.
En olisi uskonut puoli vuotta sitten, että joku laji voisi kiehtoa näin "kömpelöä, urheilua vieroksuvaa" poikaani.
Nyt iltaisin hän tekee vatsalihasliikkeitä ja venyttelee, joka tuntuu niin hyvältä jopa vain katsellessa.
Ehkä vetäjät ja hyvä henki tatamilla ovat syitä näin onnistuneeseen juttuun!
Tämä tapahtui tampereella.
Iloista syksyn jatkoa lajin harrastajalle!
- AndyS
Ei sillä lajilla ole MITÄÄN merkitystä, kun puhutaan 6-vuotiaasta. Kyseessä on tuon ikäiselle lapselle leikinomainen harrastus. Ei itsepuolustus tms.
Tärkeintä on, että ohjaaja on tehtäviensä tasalla ja osaa ohjata lapsiryhmää. Nuoren Suomen sinettiseura on hyvä merkki. Samoin lasten ohjaamisesta käydyt koulutukset. Ne osoittavat, että hommaan on paneuduttu, eikä vain otettu junnuryhmää seuran kassaa kartuttamaan.- flamm'ee
Sen verran lajilla on väliä että joissain lajeissa ei voi vaan harrastaa, vaan se johtaa kohtalaisen väkisten kilpailuun. Ehkei vielä 6-vuotiaana mutta pian kuitenkin. Paini lienee tällainen laji, judokin ehkä, seurasta riippuen. Ei sillä että kilpailu itsessään olisi pahasta..
Lisäisin vielä että se kakara kannattanee laittaa sellaiseen seuraan jossa ON junnuryhmä. Kaikissa seuroissa ei sellaista ole ja junnu sitten treenaa aikuisten joukossa ja se ei välttämättä ole paras vaihtoehto.
- MutsisOn
Aivan loistavia suosituksia, kiitos niistä.
Todellakin on kyse kehittävästä harrastuksesta, itsepuolustustaito olkoon hyvä lisäke. Lapsethan sen tosiaan sitten päättää kiinnostaako vai ei. Luulenpa että aloitamme menemällä katsomaan lasten Taekwondo-treenejä salille joka on melko lähellä meitä ja käsittääkseni suosittu ja hyvän paikan maineessa....- nappulan isä
Tärkeintä ei tosiaankaan ole laji, vaan se miten seura on hoitanut junnutoimintaansa. Ja Nuori Suomi- sinetti on erittäin hyvä merkki hyvin hoidetusta junioritoiminnasta. Tärkeää on myös ohjaajan paneutuminen ryhmän ohjamiseen, ja koulutus on tietysti plussaa.
Tuo jujutsu ei todellakaan ole 6-10-vuotiaan laji, mutta judo, aikido, karate, paini ja taekwondo voivat kyllä antaa noinkin nuorelle paljon.
- jotain......
Taistelulajia, jossa käytetään käsiä, jalkoja ja järkeä.
Ei siis pelkästään nyrkkeilyä tms.
Esimerkiksi kickboxing tai thaiboxing, jossa kunto kasvaa ja pääsee käyttämään jalkoja ja käsiä monipuolisesti.
Tähän vielä päälle järjen käyttö ja improvisointi niin pojastasi tulee kunnon taistelija.
Myöhemmällä iällä opittuja taitoja on myös hyvä käyttää kaunpungilla liikuttaessa joilloin huomaa eron sääntöjen ja niiden puuttumisen välillä ja voi käyttää mielikuvitusta selvitäkseen tilanteesta.
Tytöllesi en suosittele katutappelua, koska naisten tappelu ei ole kaunista katsottavaa. - pepe
Pääsääntöisesti karaten alkeiskursseille ei oteta vielä 6-vuotiaita.Taekwondosta en tiedä.Judo saattaisi olla molemmille sopiva laji aloittaa budoharrastus.Se on nimensä(pehmeä tie)mukaisesti "ei niin raju laji".Kuitenkin se kehittää kaikkia kysyjän mainitsemia asioita ja vähän muitakin.Siitä on myös myöhemmin hyvä siirtyä muihin lajeihin,jos siltä tuntuu.Mutta:Budo kuin budo.Kannattaa aloittaa.
- fil.yo
Moi!
Itse harrastin budolajeja henkeen ja vereen noin 7 vuotta ollessani noin 13-20v!
Karatella aloitin ja pikkuhiljaa kehittyessäni halusin aina "kovempaan lajiin". Kaikenkaikkiin lopuksi päädyin Tae Kwon Doon koska vain tykästyin siihen, jota harrastin 4 vuotta.
Harrastaminen loppui koska polviini tuli eriasteisia rasitusvammoja, jotka aiheuttivat mm. B-luokituksen armeijassa. En voinut jatkaa harjoitteluakaan vammojen vuoksi.
--------
Näin jälkiviisaana osaan sanoa seuraavaa:
-useat harkkojen vetäjät ovat amatöörejä (eivät oikeita valmentajia, jotka tuntisivat ihmisen fysiologiaa.(eli ylempivöisiä)
-useat treenit tehdään puupintaisilla lattioilla, jotka rasittavat usein polvia yms. niveliä väärällä tavalla.(harjoutuksissa ollaan paljain jaloin/ ei lenkkitossuissa)
-TKD:ssa liikkeet ovat usein repiviä
-TKD otteluissa päähän mm. sallitaan täyskontaktipotkut!
-Tae Kwon Do ja monet muut itsepuolustus lajit ovat ns. yksilölajeja = eivät kehitä vastaavasti tiimityöskentelyä (heikkous vs. vahvuus?)
---------
Jos olisin jälkiviisaana ollut nyt nuorempana, olisin valinnut jonkin muun liikuntamuodon. Usein kaveripiiri ja muiden harrastukset vetivät mukanaa. Mutta nyt ehdottomasti olen normaalin urheilun / yms. pelien kannattaja.
Ja lisäksi pojan ikä 6 vuotta ja tytön 10v. ovat tietenkin aika nuoria...jos budolaji pitäisi valita, suosittelisin kuin aikaisempikin (erityisopettaja) kommentoi, jotain pehmeää esim. judoa / aikidoa, taikka voimistelua yms???
Mieluiten sellainen laji jossa valmentajat tietävät mitä pyytävät ja mikä ei ole vahingollista lapselle.
Kentien jokin ulkoliikunta taikka sisällä pelaaminen erimuodoissa voisi olla ihan ok?
Ennen esim. vuonna 1985, budoseurat maksoivat 40-100mk/kk, nykyään oavt todella kalliitakin!
Silloin jo alkoi erottumaan ne "kaupalliset seurat" ja oikeat ry:t joilla hinnat olivat kohtuullisia. Mm. stadionilla taitaa vieläkin toimia Meido-Kan: karate, judo ja aikido-seura, jonka hinnat olivat taannoin ainakin kohtuulliset!
JA mikä tärkeintä: SALEILLA oli kunnon pehmusteet yms. varusteet, joka on tärkeetä kys. lajeissa.
Mielestäni kuitenkin alle 10v. lasta en laittaisi kyseisiin "kovempiin" lajeihin. Vaikka tässä tapauksessa ei nyt puhutakaan nyrkkeilystä tahi potkunyrkkeily-lajeista, jotka edustavat ääripäitä mitä "väkivalta"-lajeihin tulee!
T.oman aikansa harrastaja - jkk
kannattaa kysyä muksujudosta. koska siihen on koulutetut valmentajat ja judo kehittää koordinaatiokykyä.
- Ja urheilu vs. liikunta
Ne harvat potkunyrkkeilyseurat, jotka nuoremmille lapsille harjoittelua tarjoavat, tekevät sen semikontaktiperiaatteella.
Itsepuolustusmielessä - koska sekin mainittiin - näkisin judon ja painin karatea ja taekwondoa selvästi hyödyllisempinä, vaikka moni ilmeisesti toisin luuleekin. Vapaaottelu ei ole varsinaisesti itsepuolustustilanne, mutta muistuttaa sitä kuitenkin enemmän kuin muut ottelumuodot, ja näissä judo- tai painipohjasta on todella paljon etua. Karate- tai taekwondopohjasta paljon vähemmän.
Lasten itsepuolustuksessa tai muussa nahistelussa homma menee vielä useammin painiskeluksi kuin aikuisten. Sitäpaitsi on mielestäni paljon fiksumpaa viskata kiusaaja tantereeseen niskalenkillä ja pitää häntä aloillaan kuin lyödä tai potkaista häntä. Ja voi saman toki tehdä aikuisenakin.
Judon ja painin etuna on, että ne ovat vanhoina olympialajeina harjoitusmenetelmiltään tehokkaita. Taekwondokin on tällä hetkellä Olympialaisissa mukana (ei tosin luultavasti kauan), mutta harjoittelua leimaavat silti itämaiset perinteet. Länsimaiset metodit ovat vain tehokkaampia, jos urheilullisuutta ajattelee. Jo tästäkin syystä suosisin noita ym. painilajeja pienemmille lapsille, tai sitten ihan muuta urheilua kuin kamppailulajeja.
Judoseuroissa kyllä nuorempien lasten harjoittelu eroaa melkoisesti seurojen välillä. Joissakin harjoitellaan urheilullisesti, joissakin on enemmän lasten liikuntaleikkikoulumentaliteettia. Mielestäni aivan nuorimpia lukuunottamatta urheilullisuus on vain hyväksi, mutta joku saattaa olla toista mieltä.
Mm. tekniikan ja tasapainon kehittymisen herkkyyskaudet ovat niin nuorena, että oikea urheilu kannattaa aloittaa ajoissa. Jo tästä syystä lapsille mieluiten oikeaa urheilua osaavan valmentajan johdolla, kun taas vanhempana voi harrastaa näitä vähemmän urheilullisia itämaisia lajeja halutessaan. - jkk
Ja urheilu vs. liikunta kirjoitti:
Ne harvat potkunyrkkeilyseurat, jotka nuoremmille lapsille harjoittelua tarjoavat, tekevät sen semikontaktiperiaatteella.
Itsepuolustusmielessä - koska sekin mainittiin - näkisin judon ja painin karatea ja taekwondoa selvästi hyödyllisempinä, vaikka moni ilmeisesti toisin luuleekin. Vapaaottelu ei ole varsinaisesti itsepuolustustilanne, mutta muistuttaa sitä kuitenkin enemmän kuin muut ottelumuodot, ja näissä judo- tai painipohjasta on todella paljon etua. Karate- tai taekwondopohjasta paljon vähemmän.
Lasten itsepuolustuksessa tai muussa nahistelussa homma menee vielä useammin painiskeluksi kuin aikuisten. Sitäpaitsi on mielestäni paljon fiksumpaa viskata kiusaaja tantereeseen niskalenkillä ja pitää häntä aloillaan kuin lyödä tai potkaista häntä. Ja voi saman toki tehdä aikuisenakin.
Judon ja painin etuna on, että ne ovat vanhoina olympialajeina harjoitusmenetelmiltään tehokkaita. Taekwondokin on tällä hetkellä Olympialaisissa mukana (ei tosin luultavasti kauan), mutta harjoittelua leimaavat silti itämaiset perinteet. Länsimaiset metodit ovat vain tehokkaampia, jos urheilullisuutta ajattelee. Jo tästäkin syystä suosisin noita ym. painilajeja pienemmille lapsille, tai sitten ihan muuta urheilua kuin kamppailulajeja.
Judoseuroissa kyllä nuorempien lasten harjoittelu eroaa melkoisesti seurojen välillä. Joissakin harjoitellaan urheilullisesti, joissakin on enemmän lasten liikuntaleikkikoulumentaliteettia. Mielestäni aivan nuorimpia lukuunottamatta urheilullisuus on vain hyväksi, mutta joku saattaa olla toista mieltä.
Mm. tekniikan ja tasapainon kehittymisen herkkyyskaudet ovat niin nuorena, että oikea urheilu kannattaa aloittaa ajoissa. Jo tästä syystä lapsille mieluiten oikeaa urheilua osaavan valmentajan johdolla, kun taas vanhempana voi harrastaa näitä vähemmän urheilullisia itämaisia lajeja halutessaan.Lasten on hyvä harrastaa monipuolista liikuntaa. telinevoimistelusta itämaisiin lajeihin nimen omaan mistä lapsi tykkää. murrosiässä vasta valitaan laji jossa haluaa menestyä koska silloin alkaa lihas ja voimaharjoittelut. lapset iältä 3-6 vuotiaat harjoittelun tulisi olla enemmän leikkimäisiä harjoituksia missä on koordinaatiotehtäviä.
- Animus
Ja urheilu vs. liikunta kirjoitti:
Ne harvat potkunyrkkeilyseurat, jotka nuoremmille lapsille harjoittelua tarjoavat, tekevät sen semikontaktiperiaatteella.
Itsepuolustusmielessä - koska sekin mainittiin - näkisin judon ja painin karatea ja taekwondoa selvästi hyödyllisempinä, vaikka moni ilmeisesti toisin luuleekin. Vapaaottelu ei ole varsinaisesti itsepuolustustilanne, mutta muistuttaa sitä kuitenkin enemmän kuin muut ottelumuodot, ja näissä judo- tai painipohjasta on todella paljon etua. Karate- tai taekwondopohjasta paljon vähemmän.
Lasten itsepuolustuksessa tai muussa nahistelussa homma menee vielä useammin painiskeluksi kuin aikuisten. Sitäpaitsi on mielestäni paljon fiksumpaa viskata kiusaaja tantereeseen niskalenkillä ja pitää häntä aloillaan kuin lyödä tai potkaista häntä. Ja voi saman toki tehdä aikuisenakin.
Judon ja painin etuna on, että ne ovat vanhoina olympialajeina harjoitusmenetelmiltään tehokkaita. Taekwondokin on tällä hetkellä Olympialaisissa mukana (ei tosin luultavasti kauan), mutta harjoittelua leimaavat silti itämaiset perinteet. Länsimaiset metodit ovat vain tehokkaampia, jos urheilullisuutta ajattelee. Jo tästäkin syystä suosisin noita ym. painilajeja pienemmille lapsille, tai sitten ihan muuta urheilua kuin kamppailulajeja.
Judoseuroissa kyllä nuorempien lasten harjoittelu eroaa melkoisesti seurojen välillä. Joissakin harjoitellaan urheilullisesti, joissakin on enemmän lasten liikuntaleikkikoulumentaliteettia. Mielestäni aivan nuorimpia lukuunottamatta urheilullisuus on vain hyväksi, mutta joku saattaa olla toista mieltä.
Mm. tekniikan ja tasapainon kehittymisen herkkyyskaudet ovat niin nuorena, että oikea urheilu kannattaa aloittaa ajoissa. Jo tästä syystä lapsille mieluiten oikeaa urheilua osaavan valmentajan johdolla, kun taas vanhempana voi harrastaa näitä vähemmän urheilullisia itämaisia lajeja halutessaan.Mutta ikärajana usein 8v. Muksujudon voi alottaa aikasemmin.
Mun poika alotti tavallisen judon ennen kun täytti 6 poikkeusluvalla, isosisko mukana samassa ryhmässä ja mä apuopena.
Luulen että ilman judoa olis tarvitty fysikaalista hoitoa huonon motoriikan takia. Judo kehitti sitä aivan valtavasti. Pojalla on edelleen ikätovereitaan huonompi tasapaino ja motoriikka, lähinnä ison koon vuoksi, mutta kehitystä tapahtuu ja se on pääasia. Poika lopetti ja alotti painin, josta tykkäsi paljon enemmän.
Judo on muutenkin hyödyllistä, eikä vähiten henkisen kasvatuksen puolella.
- ahtisaari
judo tai perinteinen paini, ne ovat reiluja lajeja. ne eivät perustu toisen vahingoittamiseen. molemmat ovat tekniikkalajeja, mutta taatusti pääse "ylimääräiset höyryt" pois =)
- on tätä
Kaikki kehuu omaa lajiaan maasta taivaaseen ja tyrmää muiden harrastamt lajit toimimattomina vaikka asiasta ei mitään tietäisikään,aika tyypillistä.Kannattaa kokeilla eri lajeja ja varmasti mieleinen löytyy.
- ahtisaari
on tätä kirjoitti:
Kaikki kehuu omaa lajiaan maasta taivaaseen ja tyrmää muiden harrastamt lajit toimimattomina vaikka asiasta ei mitään tietäisikään,aika tyypillistä.Kannattaa kokeilla eri lajeja ja varmasti mieleinen löytyy.
harrasta! ja tämä oli vain minun mielipide, josta saa olla eri mieltä
- painivalmentaja
Nassikkapainikoulu on tuon ikäiselle mitä sopivin harrastus, koska se kehittää monipuolisesti kaikkia osa-alueita.
Paini on myös turvallinen kamppailulaji, joka paitsi kehittää lapsen fyysisiä, niin myös henkisiä valmiuksia, ujoista lapsista tulee rohkeampia ja yliaktiivisista rauhallisempia.
Lähes jokaisessa kaupungissa on painiseura, lisää tietoa saat osoitteesta www.painiliitto.net.- suosittelen
Oma nassikkani aloitti painiharrastuksen parissa n. puoli vuotta sitten. Itsekin valmentajana ( en kuitenkaan paini ) oikeastaan yllätyin positiivisesti. Paini on todella monipuolinenlaji aloittelevalle pojalle ja tytölle. Myöskään tuo osaaminen ja taito ei korosti heti niin rajusti noissa nassikkaryhmissä.
Suosittelen todella lämpimästi.
- loader
Tiedustelit lapsille sopivaa kamppailulajia ja vaihtoehtoina oli karate tai taekwondo. Tarjoan erinomaisena vaihtoehtona(mikäli paikkakunnalta löytyy) kamppailulajiksi PAINIA. Lapsesi pääsee varmasti purkaamaan energiaansa, ja pojille tyypillistä vilkkautta. Lajissa ei sallita potkuja, iskuja tai lyöntejä ja lisäksi se on erinomainen motoriikan kehittäjä koko vartalolle! Monelta paikkakunnalta löytyy nassikkapainia, jossa telmitään leikinomaisesti eikä tarvitse kummarrella mekkaan.
- 2XDAN
Jos ihan ensimmäiseksi kannattaisi kuunnella poikasi toivetta ja viedä hänet harrastamaan karatea, silloin hän olisi ainakin siellä minne itse halusi. Laji kuin laji sinänsä antaa tuon ikäiselle kaiken mitä hän tarvitsee. Antaako jonkun lajin/ tyylisuunnan seura, onkin jo aivan eri asia.
Tuossa iässä olevalta lapselta ei kukaan voi odottaa hänen harrastavansa sitä vielä vaikkapa vuoden päästä. Tyttösi tapaus onkin jo ongelmallisempi. Itse suosittelisin hänen tapauksessaan voimistelua, saisi olla ikäistensä ja todennäköisimmin samaa sukupuolta olevien kanssa tekemisissä ja varmasti hyöty moninkertainen ns. kamppailulajeihin verrattuna.
Myöhemmällä iällä jos vielä intoa riittää ja haluaa saada harrastuksensa ohessa myös itsepuolustustaitoja niin silloin kannattaa katsoa esimerkiksi Hokutoryu Ju-Jutsua. Laji jo sinänsä erinomainen ja tyylisuunnan sisällä asiat hoidettu erinomaisesti.- kokemusta on
Voimistelu on tosi hyvä pohjalaji mihin tahansa. Kuitenkin jos tyttö on muita ikäisiään tyttöjä kömpelömpi ja isokokoisempi, niin voimistelu saattaa olla yhtä piinaa, kun kokee itsensä norsuksi keijukaisten seassa. Tietysti jos alusta selviää ilman kauhean huonoja fiiliksiä, niin laji on varmasti hyväksi.
- tietäjäkö
Jujutsu, kickboxing,thaiboxing ja aikido eivät missään nimessä sovellu noin pienelle nassikalle.
Karatessa alaikäraja on usein 7 vuotta, muuten se olisi erinomainen harrastus. Nassikkapaini tai muksujudo ovat hyviä.
Tärkeintä on kuten monikin on jo todennut, hyvä aikuinen ohjaaja, joka suunnittelee harjoitukset eikä vedä niitä hatusta. Mukana tulee olla leikkimielisyyttä ja liikuntaleikkejä, kilpailemaan ehtii myöhemminkin jos omaa intoa riittää.
Ikävä kyllä miltei kaikkien lajien peruskurssit ovat jo tältä syksyltä alkaneet, mutta vuoden alussa alkaa varmaan uusia. - Takakäsi
Suomeenkin on tullut suuri joukko itämaisia taistelulajeja, niin että vanha kunnon nyrkkeily on jäänyt melkein jalkoihin. Laji kuului kuitenkin jo vanhassa Englannissa herrasmiehen kasvatukseen. Nyrkkeilyn olennaisena osanahan on ns. "reilu peli" ja lajin henkeen kuuluu kasvattaminen väkivallattomuuteen. Tämä miekkailusta kehitetty laji on paitsi vanha ja arvostettu olympialaji, niin nykyisin myös erinomainen liikunta- ja kuntoilumuoto. Nyrkkeilykouluja pyörii monella paikkakunnalla niin tytöille kuin pojillekkin. Kokeilkaapa ihan huviksenne. Ei maksa varmaan paljon ja saattaa avartaa maailmaa.
- ex budoka
En jaksanut selata edellisiä vastauksia läpi, joten voi tulla jotain samaa.
Ensinnäkin, täydyt selvitää minkä ikäisenä voi aloitaa lajin voi alitaa missäkin seurassa.
Jotkut seurat vaativat esim. 13v ikää.
Monipuolisin laji on ehkäpä jujitsu.
Tätä suosittelisi. (Itsekkin harrastanut)
Toisena tulevat taekwondo,judo ja karate.
Kysele seuroilta myös miten paljon on saman ikäisiä lapsia treeneissä, ettei mene epätasaiseksi, eli kaksi lasta ja loput yli 15v
Niin olen myös kokeillut hanmoodo:a ei innostanut minua, koska tuntui sekavalta taekwondon jälkeen, sitä harrastin useita vuosia. - rafu
kaksi poikaani joilla on ikäeroa 7 vuotta ovat molemmat olleet mukana judossa, jonka kasavattavasta vaikututuksesta on Suomessakin tehty yliopistollinen tutkimus. Voin sanoa, että judo on monessa mielessä kehittävää ja mikäli opettaja osaa asiansa eikä ole pelkästään kilpajudoon suuntautunut on harrastajan kiinostus taattu. Toinen poikani kilpaili , mutta toinen vain treenasi ja siitä hyvän peruskunnon ja hyvän vartalon hallintakyvyn ja tasapainon sekä rutkasti kstävää voimaa. Suosittelen ilman muuta ennen agressiivista karatea.
- SARTTI
KAIKKI LAJIT OVAT HYVIÄ...
OLI SE SITTEN MIKÄ TAHANSA. PALJON ON VAIHTO EHTOJA.
SIELLÄ SAA MM. ITSEVARMUUTTA,KESKITTYMIS KYKYÄ,KORDINAATIO PARANEE,HENKINEN SEKÄ FYYSINEN KUNTO PARANEE. HERMOISTA TULEE RAUTAA...
ITSE OLEN HARRASTANUT 5 ERI LAJIA. ALOITIN
KUN OLIN 7 VUOTIAS NYT OLEN 27
VOIN HYVIN HENKISESTI SEKÄ FYYSISESTI. - molemmat lapset
Kuten jo muutkin ovat todenneet Judo olisi sopiva, sopii ketterälle ja sopii kömpelölle, ei ole liian agressiivinen ja antaa aikaa kehittymiselle. Siis suosittelen Judoa
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Martinan uusi poikakaveri
Sielläpä se sitten on. Instastoorissa pienissä speedoissa retkottaa uusin kulta Martinan kanssa. Oikein sydämiä laitettu2053101Suomessa helteet ylittää vasta +30 astetta.
Etelä-Euroopassa on mitattu yli +40 asteen lämpötiloja. Lähi-Idässä +50 on ylitetty useasti Lämpöennätykset rikkoutuva2391590Laita mulle viesti!!
Laita viesti mesen (Facebook) kautta. Haluan keskustella mutta sinun ehdoilla en halua häiriköidä tms. Yhä välitän sinus921442- 891349
Vanhemmalle naiselle
alkuperäiseltä kirjoittajalta. On olemassa myös se toinen joka tarkoituksella käyttää samaa otsikkoa. Ihan sama kunhan e461304Fazer perustaa 400 miljoonan suklaatehtaan Lahteen
No eipä ihme miksi ovat kolminkertaistaneen suklaalevyjensä hinnan. Nehän on alkaneet keräämään rahaa tehdasta varten.1521219Ajattelen sinua tänäkin iltana
Olet huippuihana❤️ Ajattelen sinua jatkuvasti. Toivottavasti tapaamme pian. En malttaisi odottaa, mutta odotan kuitenkin121168Ökyrikkaat Fazerit saivat 20 MILJOONAA veronmaksajien varallisuutta!
"Yle uutisoi viime viikolla, että Business Finland on myöntänyt Fazerille noin 20 miljoonaa euroa investointitukea. Faze123999Miehelle...
Oliko kaikki mökötus sen arvoista? Ei mukavalta tuntunut, kun aloit hiljaisesti osoittaa mieltä ja kohtelit välinpitämät89912Tuntuu liian hankalalta
Lähettää sulle viesti. Tarvitsen apuasi ottaa koppi tilanteesta. Miehelle meni.44793