Täällä on usein kehuttu humaania ja kehittynyttä ihmiskuntaa. Myös elintason nousua on usein kehuttu.
No, tässäpä Ilta-Sanomien juttu nuorten toimeentulosta:
Joka kuudes nuori elää sossun rahoilla
Toimeentulotuki on monille nuorille elinkeino. Nuorten osuus toimeentulotuen saajista on kasvanut, vaikka toimeentulotukien varassa eläminen on muuten hieman vähentynyt.
Suomalaisista 20-24-vuotiaista nuorista aikuisista lähes 17 prosenttia elää toimeentulotuen varassa. Tuet ovat muodostuneet osalle jo uraputkeksi - työpaikoista ja kouluista ei olla kiinnostuneita.
- Jos nuori jää ilman työtä ja opiskelupaikkaa, toimeentulotuki tulee tutuksi. Moni tottuu saamaan rahaa tekemättä mitään, ja sille tielle jäädään helposti, myöntää sosiaalisen ja taloudellisen tuen päällikkö Leila Palviainen Sosiaalivirastosta.
Kun vanhemmalle väelle almujen hakeminen sosiaalitoimistosta on häpeän aihe, nuoret eivät osaa hävetä.
- Nuorille toimeentulon saaminen tuntuu olevan itsestään selvyys. Se on etuisuus, joka kuuluu saada ja siihen jäädään koukkuun. Osa jopa ylpeilee sillä, tietää Palviainen.
Pitkäaikaistyötön Sami, 38, on elänyt koko ikänsä erilaisten yhteiskunnan tukien varassa. Tai ei ihan.
22-vuotiaana Sami paiski töitä kirjastossa kolme kuukautta.
- Ja olin siihen perään vielä toiset kolme kuukautta apumiehenä Rajavartiostossa kesällä 1990, Sami tarkentaa.
Yhteenlaskettua työhistoriaa tulee juuri ja juuri vuosi. Sami ei ole eläkkeellä, vaan tavallinen työnhakija. Erilaisia työllisyyskursseja hän on kolunnut ahkerasti. Ei vain ole napannut.
- Jotain mukavaa työtä voisi ottaakin vastaan. Esimerkiksi ympäristönhoitoalalta. Mähän kävin sen kurssinkin, hän muistelee.
Sami elelee poikamiehenä perimässään omakotitalossa.
- Mä saan peruspäivärahaa. Niillä pärjäillään.
Kommenttina sanoisin tähän juttuun, että lähes 2/3 näistä pitkäaikaistyöttömistä kärsii vakavista päihdeongelmista, eikä kyse ole siis kiinnostuksesta, vaan siitä ettei ihminen enää kykene ottamaan vastaan töitä tai opiskelupaikkaa.
No, tässäpä Ilta-Sanomien juttu nuorten toimeentulosta:
Joka kuudes nuori elää sossun rahoilla
Toimeentulotuki on monille nuorille elinkeino. Nuorten osuus toimeentulotuen saajista on kasvanut, vaikka toimeentulotukien varassa eläminen on muuten hieman vähentynyt.
Suomalaisista 20-24-vuotiaista nuorista aikuisista lähes 17 prosenttia elää toimeentulotuen varassa. Tuet ovat muodostuneet osalle jo uraputkeksi - työpaikoista ja kouluista ei olla kiinnostuneita.
- Jos nuori jää ilman työtä ja opiskelupaikkaa, toimeentulotuki tulee tutuksi. Moni tottuu saamaan rahaa tekemättä mitään, ja sille tielle jäädään helposti, myöntää sosiaalisen ja taloudellisen tuen päällikkö Leila Palviainen Sosiaalivirastosta.
Kun vanhemmalle väelle almujen hakeminen sosiaalitoimistosta on häpeän aihe, nuoret eivät osaa hävetä.
- Nuorille toimeentulon saaminen tuntuu olevan itsestään selvyys. Se on etuisuus, joka kuuluu saada ja siihen jäädään koukkuun. Osa jopa ylpeilee sillä, tietää Palviainen.
Pitkäaikaistyötön Sami, 38, on elänyt koko ikänsä erilaisten yhteiskunnan tukien varassa. Tai ei ihan.
22-vuotiaana Sami paiski töitä kirjastossa kolme kuukautta.
- Ja olin siihen perään vielä toiset kolme kuukautta apumiehenä Rajavartiostossa kesällä 1990, Sami tarkentaa.
Yhteenlaskettua työhistoriaa tulee juuri ja juuri vuosi. Sami ei ole eläkkeellä, vaan tavallinen työnhakija. Erilaisia työllisyyskursseja hän on kolunnut ahkerasti. Ei vain ole napannut.
- Jotain mukavaa työtä voisi ottaakin vastaan. Esimerkiksi ympäristönhoitoalalta. Mähän kävin sen kurssinkin, hän muistelee.
Sami elelee poikamiehenä perimässään omakotitalossa.
- Mä saan peruspäivärahaa. Niillä pärjäillään.
Kommenttina sanoisin tähän juttuun, että lähes 2/3 näistä pitkäaikaistyöttömistä kärsii vakavista päihdeongelmista, eikä kyse ole siis kiinnostuksesta, vaan siitä ettei ihminen enää kykene ottamaan vastaan töitä tai opiskelupaikkaa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Itse valitsisin lähdeaineistoni hieman tarkemmin.
Tieteen kuvalehdessäkin on paljon kivoja artikkeleita, ja vaikka usein luullaankin, "tiede"-sanan esiintyminen lehden nimessä ei välttämättä kerro lehden tieteellisyydestä vielä mitään.
Jos tarkoituksenasi oli vetää perinteinen hyvinvointivaltio=pahoinvointivaltio-provokaatio, voin vain sanoa, että onhan se niinkin. Mitäpä kummallista siinä on, että kun sosiaaliturvalla kykenee elämään, suuria tuloerokuiluja pyritään välttämään jne.. tuloksena on yllättäen tasapaksu demokratia, jossa suuret tarinat loppuvat. Ihmiset tylsistyvät. Teeppä siitä sitten ihmisille mukava olo, kun aluksi oli kurjaa, ja nyt on tylsää.
ei pöllömpää...ei pöllömpää ollenkaa..:)
Eilen vaan osui lööppi silmään ja kävin katsomassa netissä. En itseasiassa tarvitse Ilta-Sanomia tuon asian toteamiseen. Näen sen päivittäin työssäni. Työskentelen sosiaalialalla.
Olen samaa mieltä muuten noiden luotettavuusasioiden osalta. Kuin myös kirjoituksesi loppuosan osalta. Opiskellessani nuoriso-ohjaajaksi 90-luvulla, silloin jo puhuttiin suurien tarinoiden loppumisesta... Post modernin yhteiskunnan myötä.
Ei millään pahalla, mutta olen jostakin varsin järkevästä syystä kaihtanut näitä lehtiä, koska kunnollisen artikkelin löytäminen on ollut - ei ainoastaan kiven - kallioiden takana.
Kaihdan myös sellaisten ihmisten mielipiteitä, jotka perustavat mielipiteensä lähinnä näihin lehtiin. Onneksi heidän mielipiteensä eivät yleensä edes ole tietoisia sellaisista mielipiteistä, joista itse olen kiinnostunut. Suomennan tämän, kun harva sitä kumminkaan ymmärtää: ilta-sanomis tulee aika lailla skeidaa kaikesta turhasta, joissa mielipiteellä nyt ei ole paljon kakankaan väliä. Onko Matti hyvä tyyppi vai ei.
Itse asiassa, juuri päivä pari sitten tuli se lööppi A-juniorikiekkoilijasta, joka on koomassa. Muutama vuosi sitten itse pelasin samaa sarjaa ja samoja joukkueita vastaan, joten sen lööpin kylläkin luin. Sen verran myönnän.
Miten nuorisotyöttömyys liittyy ateismiin, tai uskontoonkaan?
Loppuviikoksi. :)
"Kysy, niin sinulle vastataan." Joskus vastaus on lähempänä kuin luuletkaan.
ongelman ydin on mielestäni siinä, että ihmiset ovat tottuneet täällä Suomessa elämään niin "helppoa" elämää, eikä huonommasta tiedetä tai ainekaan ymmärretä mitään.
Pienetkin vastoinkäymiset sitten meille suomalaisille hyvinvointivaltion asukeille on ylitsepääsemättömiä.
Jos menisimme edes kuukaudeksi elämään jonnekin...jonnekin...on niin monta paikkaa jossa menee huonosti... kyllä sitä sen jälkeen osaisi arvostaa sitäkin, että pääsee puhtaaseen pönttöön tekemään tarpeensa...(huono vertaus, tiedän...)
Ymmärtäisimme myös, että onnen eteen on tehtävä töitä ja lujasti, varsinkin jos sitä on tarjolla.
Monen ko. nuoren elämää eläen saattaisi tappaa meistä monet. Ainakin vammauttaisi. On totta, että osa on "lusmuja", mutta siihenkin vaikuttaa suvun pitkä historia ja opitut mallit.
Itselläni kuntoutuksessa on ollut kahden vuoden aikan n. 50 nuorta, lööpin kuvaamia "yhteiskunnan hyväksikäyttäjiä". Heistä 45:llä on ollut joko vakava päihdeongelma tai mielenterveysongelma. Osalla kumpaakin. Yllättävän moni yli viisi vuotta työttömänä ollut on mielenterveydeltään siinä jamassa, ettei ole työkuntoinen.
Olen silti samaa mieltä kanssasi siinä, että Suomessa asiat ovat kuitenkin hyvin esim. moneen kehitysmaahan verrattuna tai vaikka Jenkkilään. Täällä ei (vielä) asuta kaduilla, viemäreissä, tai enimmäkseen roskiksissa. Asunnottomien määrä työttömistä on jo nyt hälyttävän suuri.
Itseaiheutettua? Kyllä, tavallaan. Mutta se ei silti poista ko. nuoren subjektiivista kokemusta asiaan. Hänen tunne-elämänsä saattaa olla aivan hajalla, huumevelkojat niskassa tai maksa B&C-hepatiittien tuhoama jo 20-vuotiaana. Voit vain kuvitella, tarvitseeko ko. nuori kokemusta Intiasta tai Bangladeshista, ymmärtääkseen, kuinka hyvin asiat ovat Suomessa?
Suuri osa nuorista on alistunut jo siihen, ettei mitään muuta ole tarjolla. Sossujen näkökulmasta katsottuna asia on usein, ettei nuoria kiinnosta. Minä en ole vielä kovin montaa nuorta tavannut, jota ei olisi kiinnostanut, kyvyt saattavat puuttua, myös kiinnostuksen osalta. Kiinnostus pitää herättää, koska monilta se on hävinnyt jo lapsuudessa perheen elämäntilanteen tai -tavan takia.
Tämä on vähän vastaava ilmiö kuin esim. Bangladeshissa tms. Ihmiset ovat alistuneet siihen, että lapsikuolleisuus on suuri, lapset kuolevat kaduille. Kyse ei ole tottumisesta tai siitä, että päästään helpommalla. Kyse on toivottomuudesta.
Suosittelen myös Suomessa asettumaan työttömän rooliin. Ei se ole mikään herkkurooli.
"Suosittelen myös Suomessa asettumaan työttömän rooliin. Ei se ole mikään herkkurooli."
Tiedän, ongelmat ovat erilaisia täällä Suomessa kuin muualla maailmalla, mikä tekee niistä näille ihmisille, joilla niitä on, todella vaikeita asioita. Sitten ajaudutaan helposti alkoholismiin, jopa huumeisiin ja muihin ongelmiin...
Ai niin, teet mielestäni tärkeää työtä...
Olet asiallinen kirjoittaja. Itse alan olla nariseva sarana. Hyvää yötä!;)
vaikeimmassa tapauksessa voi jopa tulla uskoon...
:D :D :D
No, se nyt ei varmasti ole niin paha asia... :)
Tosin riippuvaiseksi voi siitäkin tulla :)