saakeli

ei tykkää talvesta olen vilukissa;=)

kippari kirjoitti:

ei tykkää talvesta olen vilukissa;=)

villadukkii nin ne lämmittää

ypoyksin kirjoitti:

villadukkii nin ne lämmittää

laitella vaan kunnolla kai päälle muuten kippari jäätyy pystyyn;=)

kippari kirjoitti:

laitella vaan kunnolla kai päälle muuten kippari jäätyy pystyyn;=)

mun kutoo sulle kunnon sukat ja tumput ettet palele...käy se yhelläkii kädellä....hah

ypoyksin kirjoitti:

mun kutoo sulle kunnon sukat ja tumput ettet palele...käy se yhelläkii kädellä....hah

tarjouksesta mut on mulla tuolla kaapissa villasukkaa ja lapasta kun kaivelee ne esiin sieltä:=)

kippari kirjoitti:

tarjouksesta mut on mulla tuolla kaapissa villasukkaa ja lapasta kun kaivelee ne esiin sieltä:=)

talvi viellä yosissaan tuu pelottelee vast vähäsen ootas tammikuuta

ypoyksin kirjoitti:

talvi viellä yosissaan tuu pelottelee vast vähäsen ootas tammikuuta

jo tottunut siihen kylmään:=))

kippari kirjoitti:

jo tottunut siihen kylmään:=))

toukokuun lämpöä tai etelän vienoja tuulia silloin kun täällä on pakkasta kunnolla

ypoyksin kirjoitti:

toukokuun lämpöä tai etelän vienoja tuulia silloin kun täällä on pakkasta kunnolla

tässä hyppää koneeseen ja mennä kaveria moikkaamaan espanjaan mut pitää nyt katsoa jaksaako sinne lähtee piipahtamaan:=))

kippari kirjoitti:

tässä hyppää koneeseen ja mennä kaveria moikkaamaan espanjaan mut pitää nyt katsoa jaksaako sinne lähtee piipahtamaan:=))

mutta en vissiin samaan paikkaan oon vissiin 3-10 viikkoo

ypoyksin kirjoitti:

mutta en vissiin samaan paikkaan oon vissiin 3-10 viikkoo

ehdi olee kun viikon tai korkeintaan kaksi siellä jos sinne jaksan nyt lähtee.

kippari kirjoitti:

ehdi olee kun viikon tai korkeintaan kaksi siellä jos sinne jaksan nyt lähtee.

on sairaseläkelisillä...kiitti lääkärin nyt on aikaa en oo katkera mutta kuitenkin

ypoyksin kirjoitti:

on sairaseläkelisillä...kiitti lääkärin nyt on aikaa en oo katkera mutta kuitenkin

hyvä et on aikaa,mut siinäkin omat huonot puolensa:=(

kippari kirjoitti:

hyvä et on aikaa,mut siinäkin omat huonot puolensa:=(

hunoja kun hyviä...mut onpahan taisteluu yhteiskuny´taa vastaan toivotaan ettei menny liian syvälliseks.....hoitovirhe taistelu osa 1 voitettu jes

ypoyksin kirjoitti:

hunoja kun hyviä...mut onpahan taisteluu yhteiskuny´taa vastaan toivotaan ettei menny liian syvälliseks.....hoitovirhe taistelu osa 1 voitettu jes

tää elämä on välillä mullakin tä oma vaiva on ilmeisesti johtuu lääkeistä et ottaa päähän et tulee kipeeksi kun syö väärää lääkettä jota käsketään syödä,mut milläs tollasta todostat;=)

kippari kirjoitti:

tää elämä on välillä mullakin tä oma vaiva on ilmeisesti johtuu lääkeistä et ottaa päähän et tulee kipeeksi kun syö väärää lääkettä jota käsketään syödä,mut milläs tollasta todostat;=)

Lue lisää

sen todistaa ja oon jo todistanukkii ja mulla on hyvä mieli....lekuri sai siit kyllä vaan huomauruksen mut mä uskon siihen ettei kaikki pyöri niisen navan ympärillä...voisin jatkaa juttuu vaikka kuinka pitkään ja siit mitä seuraa mut en mä saa kuitenkaan työkykyyni takas...jos kysyt niin vastaan mielelläni

ypoyksin kirjoitti:

sen todistaa ja oon jo todistanukkii ja mulla on hyvä mieli....lekuri sai siit kyllä vaan huomauruksen mut mä uskon siihen ettei kaikki pyöri niisen navan ympärillä...voisin jatkaa juttuu vaikka kuinka pitkään ja siit mitä seuraa mut en mä saa kuitenkaan työkykyyni takas...jos kysyt niin vastaan mielelläni

Lue lisää

ikäviä juttuja todella ikäviä:=(((Olis kyllä kiva jutella viellä tästä asiasta mut mun on pakko mennä nukkumaan olen ihan poikki et hyvää yötä sinulle ja jutellaan toisella kertaa siitä lisää sit:=)

aamulla kaivaa auton lumi hangesta:=((((

kippari kirjoitti:

aamulla kaivaa auton lumi hangesta:=((((

ei sitä pelkoa kun on tallissa
mut tarviskohan kaivaa jo raappahousut esille;)))
oon kans muuten oikein vilukissa:(

jeffjeff kirjoitti:

ei sitä pelkoa kun on tallissa
mut tarviskohan kaivaa jo raappahousut esille;)))
oon kans muuten oikein vilukissa:(

onneksi piuhan perässä ja lämmitin sisällä ettei tuu kylmä:=)no itselle on pakko kaivella villahousut kohta esiin;=))

ne huijas kipparia mtv3 uutisissa äsken huhuh toi helpotti:=)

kippari kirjoitti:

ne huijas kipparia mtv3 uutisissa äsken huhuh toi helpotti:=)

Ei se Pouta mitää tajuu!

Moppiliisa kirjoitti:

Ei se Pouta mitää tajuu!

laittaa maikkariin postia et se kusettaa kipparia:=)

aamulla sit katsella kauhulla ikkunasta uskaltaako mennä ulos olenkaan:=)))

olis juuri sellainen joka osuu kipparille:=))

kippari kirjoitti:

olis juuri sellainen joka osuu kipparille:=))

Tein viime yönä tarttsanile sivut ja nyt sulle!!
Ja saaat sanoo mikä vialla mikä ookoo heh

LonesomeMan kirjoitti:

Tein viime yönä tarttsanile sivut ja nyt sulle!!
Ja saaat sanoo mikä vialla mikä ookoo heh

tosiaan alkaa vääntää html koodia nyt??? ;=)))No katsotaan sit mitä tapahtuu:=))

kippari kirjoitti:

tosiaan alkaa vääntää html koodia nyt??? ;=)))No katsotaan sit mitä tapahtuu:=))

Nimeen Lonen kiparin ja Häirikön =)

LonesomeMan kirjoitti:

Nimeen Lonen kiparin ja Häirikön =)

kerroppa sit kun saat sen kuntoon os.mulle:=))

Quu laulussakin sanottii lumi teki enkelin eteiseen :=))Muistatko viellä:=))))

kippari kirjoitti:

Quu laulussakin sanottii lumi teki enkelin eteiseen :=))Muistatko viellä:=))))

ainahan mä:o))))

quistis kirjoitti:

ainahan mä:o))))

et kai viellä unohda hyviä biisejä:=))

kippari kirjoitti:

Quu laulussakin sanottii lumi teki enkelin eteiseen :=))Muistatko viellä:=))))

Nainen katseli ikkunasta ulos. Väsyneet ihmiset astelivat pitkin katuja; väsyneet vanhemmat raahasivat yliaktiivisia lapsiaan kotiin tarhasta, koulusta. Kiireiset, määrätietoiset ihmiset valmistautuivat viikonlopun viettoon kauppakassejaan raahaten. Tätä kaikkea nainen katseli sumuisesti: tuo elämä ei häntä kiinnostanut, liikuttanut. Ei ollut kiinnostanut pitkiin aikoihin.

Viime aikoina elämä oli kulkenut päivittäisissä rutiineissa, että jaksoi yleensä nousta ylös. Raahautua jotenkin lääkkeiden avulla päivästä toiseen. Ja mennä kaksi kertaa viikossa terapiaan paikalliseen psykiatrian klinikkaan. Istua siellä tunnin kuuntelemassa, miten saisi elämänsä kuntoon. Miten pitäisi vain päivittäin mennä ulkoilemaan, laittaa ruokaa - vaikkei se kiinnostaisikaan.

Hitaasti nainen alkoi kirjoittamaan kirjettään. Ei tiennyt, kenelle sen osoittaisi. Kirjoitti sitten hädissään siihen terapeuttinsa nimen. Tuon hyvinhoidetun, tehokkaan psykologin, joka vakuutti kerta kerran jälkeen olevansa todella kiinnostunut naisen elämästä. Mutta nainen ei ollut hänelle antanut paljoa itsestään; ei ollut mitään annettavaa.

Nainen näki edessään taas lapsuutensa kuvan: iloisen lettipäisen tytön juoksemassa pitkin katuja. Ulkona oli niin hyvä olla. Siellä ei ollut mörköjä niinkuin kotona. Kotona tuli pelko ja tyttö ei ymmärtänyt, miksi siitä ei saanut puhua. Pelotti vaan kaikki: vanhempien riidat ja vanhempien puhumattomuus.
Ja se, mistä ei saanut puhua kellekään. Niin äiti oli vannottanut. Se kerta, kun isä oli ottanut pyssyn, sanonut tappavansa kaikki. Tyttöä itketti silloin, mutta äiti puristi kättä, käski lopettamaan. Vaikka mikä olisi. Isä suuttuu vielä enemmän, niin äiti oli opettanut.

Tuli nuoruus, tuli kotoa poismuutto. Vaan tytöstä kasvanut nainen ei edelleenkään itkenyt. Nuori nainen oli suosittu, mutta ei pystynyt kiintymään, rakastumaan kehenkään. Oikeastaan hän oli opetellut vuorosanoja eri tilanteisiin. Miltä tuntuisi tuntua, kun ihastuisi, suuttuisi. Aika ajoin tosin tuntui sietämättömän pahalle, mutta nuori nainen oli rakentanut niin oivan kulissin, ettei kukaan tiennyt, kuinka pahalta hänestä tuntuikaan.

Jotenkin se meni hallinnasta. Ensin tulivat mukaan paniikkitilat. Sitten eristäytyminen paniikkikohtausten pelossa. Sairasloma, terapia, lääkitys. Ja kaiken kaaoksen keskellä suunnaton häpeä omasta epäonnistumisesta. Visusti nainen vaikeni omasta häpeästään, mitättömyyden tunteistaan terapiassa. Lopetti puhelimeen vastaamisen. Kääriytyi tiukasti peittojen alle.

Tuota kaikkea muistellessaan silmiin kihosivat viimeinkin kyyneleet. Nainen itki ensimmäistä kertaa sitten lapsuutensa. Itki elämätöntä elämäänsä, ahdistustaan. Kynä katkesi käden puristuksessa. Ja nainen otti pöydältä siihen murskaamansa tabletit. Sulloi ne suuhunsa ja joi viinilasillisen. Asettui sängylleen makaamaan. Ja hymyili pikkutytön hymyä nukahtaessaan...

Kiitos ystävät!!
Ja varatartsani missä on!! =)

kippari kirjoitti:

et kai viellä unohda hyviä biisejä:=))

en koskaan...Kuinka mä voisin:o)

LonesomeMan kirjoitti:

Nainen katseli ikkunasta ulos. Väsyneet ihmiset astelivat pitkin katuja; väsyneet vanhemmat raahasivat yliaktiivisia lapsiaan kotiin tarhasta, koulusta. Kiireiset, määrätietoiset ihmiset valmistautuivat viikonlopun viettoon kauppakassejaan raahaten. Tätä kaikkea nainen katseli sumuisesti: tuo elämä ei häntä kiinnostanut, liikuttanut. Ei ollut kiinnostanut pitkiin aikoihin.

Viime aikoina elämä oli kulkenut päivittäisissä rutiineissa, että jaksoi yleensä nousta ylös. Raahautua jotenkin lääkkeiden avulla päivästä toiseen. Ja mennä kaksi kertaa viikossa terapiaan paikalliseen psykiatrian klinikkaan. Istua siellä tunnin kuuntelemassa, miten saisi elämänsä kuntoon. Miten pitäisi vain päivittäin mennä ulkoilemaan, laittaa ruokaa - vaikkei se kiinnostaisikaan.

Hitaasti nainen alkoi kirjoittamaan kirjettään. Ei tiennyt, kenelle sen osoittaisi. Kirjoitti sitten hädissään siihen terapeuttinsa nimen. Tuon hyvinhoidetun, tehokkaan psykologin, joka vakuutti kerta kerran jälkeen olevansa todella kiinnostunut naisen elämästä. Mutta nainen ei ollut hänelle antanut paljoa itsestään; ei ollut mitään annettavaa.

Nainen näki edessään taas lapsuutensa kuvan: iloisen lettipäisen tytön juoksemassa pitkin katuja. Ulkona oli niin hyvä olla. Siellä ei ollut mörköjä niinkuin kotona. Kotona tuli pelko ja tyttö ei ymmärtänyt, miksi siitä ei saanut puhua. Pelotti vaan kaikki: vanhempien riidat ja vanhempien puhumattomuus.
Ja se, mistä ei saanut puhua kellekään. Niin äiti oli vannottanut. Se kerta, kun isä oli ottanut pyssyn, sanonut tappavansa kaikki. Tyttöä itketti silloin, mutta äiti puristi kättä, käski lopettamaan. Vaikka mikä olisi. Isä suuttuu vielä enemmän, niin äiti oli opettanut.

Tuli nuoruus, tuli kotoa poismuutto. Vaan tytöstä kasvanut nainen ei edelleenkään itkenyt. Nuori nainen oli suosittu, mutta ei pystynyt kiintymään, rakastumaan kehenkään. Oikeastaan hän oli opetellut vuorosanoja eri tilanteisiin. Miltä tuntuisi tuntua, kun ihastuisi, suuttuisi. Aika ajoin tosin tuntui sietämättömän pahalle, mutta nuori nainen oli rakentanut niin oivan kulissin, ettei kukaan tiennyt, kuinka pahalta hänestä tuntuikaan.

Jotenkin se meni hallinnasta. Ensin tulivat mukaan paniikkitilat. Sitten eristäytyminen paniikkikohtausten pelossa. Sairasloma, terapia, lääkitys. Ja kaiken kaaoksen keskellä suunnaton häpeä omasta epäonnistumisesta. Visusti nainen vaikeni omasta häpeästään, mitättömyyden tunteistaan terapiassa. Lopetti puhelimeen vastaamisen. Kääriytyi tiukasti peittojen alle.

Tuota kaikkea muistellessaan silmiin kihosivat viimeinkin kyyneleet. Nainen itki ensimmäistä kertaa sitten lapsuutensa. Itki elämätöntä elämäänsä, ahdistustaan. Kynä katkesi käden puristuksessa. Ja nainen otti pöydältä siihen murskaamansa tabletit. Sulloi ne suuhunsa ja joi viinilasillisen. Asettui sängylleen makaamaan. Ja hymyili pikkutytön hymyä nukahtaessaan...

Kiitos ystävät!!
Ja varatartsani missä on!! =)

Lue lisää

älä viitti leikkii

LonesomeMan kirjoitti:

Nainen katseli ikkunasta ulos. Väsyneet ihmiset astelivat pitkin katuja; väsyneet vanhemmat raahasivat yliaktiivisia lapsiaan kotiin tarhasta, koulusta. Kiireiset, määrätietoiset ihmiset valmistautuivat viikonlopun viettoon kauppakassejaan raahaten. Tätä kaikkea nainen katseli sumuisesti: tuo elämä ei häntä kiinnostanut, liikuttanut. Ei ollut kiinnostanut pitkiin aikoihin.

Viime aikoina elämä oli kulkenut päivittäisissä rutiineissa, että jaksoi yleensä nousta ylös. Raahautua jotenkin lääkkeiden avulla päivästä toiseen. Ja mennä kaksi kertaa viikossa terapiaan paikalliseen psykiatrian klinikkaan. Istua siellä tunnin kuuntelemassa, miten saisi elämänsä kuntoon. Miten pitäisi vain päivittäin mennä ulkoilemaan, laittaa ruokaa - vaikkei se kiinnostaisikaan.

Hitaasti nainen alkoi kirjoittamaan kirjettään. Ei tiennyt, kenelle sen osoittaisi. Kirjoitti sitten hädissään siihen terapeuttinsa nimen. Tuon hyvinhoidetun, tehokkaan psykologin, joka vakuutti kerta kerran jälkeen olevansa todella kiinnostunut naisen elämästä. Mutta nainen ei ollut hänelle antanut paljoa itsestään; ei ollut mitään annettavaa.

Nainen näki edessään taas lapsuutensa kuvan: iloisen lettipäisen tytön juoksemassa pitkin katuja. Ulkona oli niin hyvä olla. Siellä ei ollut mörköjä niinkuin kotona. Kotona tuli pelko ja tyttö ei ymmärtänyt, miksi siitä ei saanut puhua. Pelotti vaan kaikki: vanhempien riidat ja vanhempien puhumattomuus.
Ja se, mistä ei saanut puhua kellekään. Niin äiti oli vannottanut. Se kerta, kun isä oli ottanut pyssyn, sanonut tappavansa kaikki. Tyttöä itketti silloin, mutta äiti puristi kättä, käski lopettamaan. Vaikka mikä olisi. Isä suuttuu vielä enemmän, niin äiti oli opettanut.

Tuli nuoruus, tuli kotoa poismuutto. Vaan tytöstä kasvanut nainen ei edelleenkään itkenyt. Nuori nainen oli suosittu, mutta ei pystynyt kiintymään, rakastumaan kehenkään. Oikeastaan hän oli opetellut vuorosanoja eri tilanteisiin. Miltä tuntuisi tuntua, kun ihastuisi, suuttuisi. Aika ajoin tosin tuntui sietämättömän pahalle, mutta nuori nainen oli rakentanut niin oivan kulissin, ettei kukaan tiennyt, kuinka pahalta hänestä tuntuikaan.

Jotenkin se meni hallinnasta. Ensin tulivat mukaan paniikkitilat. Sitten eristäytyminen paniikkikohtausten pelossa. Sairasloma, terapia, lääkitys. Ja kaiken kaaoksen keskellä suunnaton häpeä omasta epäonnistumisesta. Visusti nainen vaikeni omasta häpeästään, mitättömyyden tunteistaan terapiassa. Lopetti puhelimeen vastaamisen. Kääriytyi tiukasti peittojen alle.

Tuota kaikkea muistellessaan silmiin kihosivat viimeinkin kyyneleet. Nainen itki ensimmäistä kertaa sitten lapsuutensa. Itki elämätöntä elämäänsä, ahdistustaan. Kynä katkesi käden puristuksessa. Ja nainen otti pöydältä siihen murskaamansa tabletit. Sulloi ne suuhunsa ja joi viinilasillisen. Asettui sängylleen makaamaan. Ja hymyili pikkutytön hymyä nukahtaessaan...

Kiitos ystävät!!
Ja varatartsani missä on!! =)

Lue lisää

siinää tarinaa taas hehee:=))

quistis kirjoitti:

en koskaan...Kuinka mä voisin:o)

saakaan unohtaa:=))

kippari kirjoitti:

siinää tarinaa taas hehee:=))

en usko kokonaan oikkeesti

kippari kirjoitti:

saakaan unohtaa:=))

tärkeää ja vaikuttavaa...Ei ne kuules sä unohdu..ne koetut:o))

quistis kirjoitti:

tärkeää ja vaikuttavaa...Ei ne kuules sä unohdu..ne koetut:o))

asiat jää niin hyvin mieleen elämässä:=)))

kippari kirjoitti:

asiat jää niin hyvin mieleen elämässä:=)))

Määrätyt ja ennenkaikkea elämykselliset asiat...Ne saa jäädä mieleen:o))

quistis kirjoitti:

Määrätyt ja ennenkaikkea elämykselliset asiat...Ne saa jäädä mieleen:o))

kannattaa säilyttää tuolla muistissa:=)))

kippari kirjoitti:

kannattaa säilyttää tuolla muistissa:=)))

ihan itsestään......:o)))

quistis kirjoitti:

ihan itsestään......:o)))

säilyy ja jotkut olis hyvä tehdä niinkuin kovalevylle komento format:=)))

kippari kirjoitti:

säilyy ja jotkut olis hyvä tehdä niinkuin kovalevylle komento format:=)))

vaikealle:o/

quistis kirjoitti:

vaikealle:o/

opetan sinulle sen asian:=)Hyvää yötä sinulle sinne ja kauniita unia kippari häipyy nukkumaan nyt:=)))