pelottelee tuolla sää tiedoissa et kohta tulis luntakin täällä etelässä:=((Kuulemma turussa jo sataa?
saakeli
kippari
52546
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 52
Vanhimmat
talvi on ilonen asia
ei tykkää talvesta olen vilukissa;=)
villadukkii nin ne lämmittää
laitella vaan kunnolla kai päälle muuten kippari jäätyy pystyyn;=)
mun kutoo sulle kunnon sukat ja tumput ettet palele...käy se yhelläkii kädellä....hah
tarjouksesta mut on mulla tuolla kaapissa villasukkaa ja lapasta kun kaivelee ne esiin sieltä:=)
talvi viellä yosissaan tuu pelottelee vast vähäsen ootas tammikuuta
jo tottunut siihen kylmään:=))
toukokuun lämpöä tai etelän vienoja tuulia silloin kun täällä on pakkasta kunnolla
tässä hyppää koneeseen ja mennä kaveria moikkaamaan espanjaan mut pitää nyt katsoa jaksaako sinne lähtee piipahtamaan:=))
mutta en vissiin samaan paikkaan oon vissiin 3-10 viikkoo
ehdi olee kun viikon tai korkeintaan kaksi siellä jos sinne jaksan nyt lähtee.
on sairaseläkelisillä...kiitti lääkärin nyt on aikaa en oo katkera mutta kuitenkin
hyvä et on aikaa,mut siinäkin omat huonot puolensa:=(
hunoja kun hyviä...mut onpahan taisteluu yhteiskuny´taa vastaan toivotaan ettei menny liian syvälliseks.....hoitovirhe taistelu osa 1 voitettu jes
tää elämä on välillä mullakin tä oma vaiva on ilmeisesti johtuu lääkeistä et ottaa päähän et tulee kipeeksi kun syö väärää lääkettä jota käsketään syödä,mut milläs tollasta todostat;=)
sen todistaa ja oon jo todistanukkii ja mulla on hyvä mieli....lekuri sai siit kyllä vaan huomauruksen mut mä uskon siihen ettei kaikki pyöri niisen navan ympärillä...voisin jatkaa juttuu vaikka kuinka pitkään ja siit mitä seuraa mut en mä saa kuitenkaan työkykyyni takas...jos kysyt niin vastaan mielelläni
ikäviä juttuja todella ikäviä:=(((Olis kyllä kiva jutella viellä tästä asiasta mut mun on pakko mennä nukkumaan olen ihan poikki et hyvää yötä sinulle ja jutellaan toisella kertaa siitä lisää sit:=)
muuta virka lupas yöllä oikein myteriä tännekin
kuinkahan paljon sitä lunta oikein aamulla on
ei kiva ollenkaan:(((
aamulla kaivaa auton lumi hangesta:=((((
ei sitä pelkoa kun on tallissa
mut tarviskohan kaivaa jo raappahousut esille;)))
oon kans muuten oikein vilukissa:(
onneksi piuhan perässä ja lämmitin sisällä ettei tuu kylmä:=)no itselle on pakko kaivella villahousut kohta esiin;=))
En mä ainakaan nää lunta, täällä Turussa siis....
ne huijas kipparia mtv3 uutisissa äsken huhuh toi helpotti:=)
Ei se Pouta mitää tajuu!
laittaa maikkariin postia et se kusettaa kipparia:=)
mitä me saimme tämän päivän kuluessa tulee lumena niinkuin TV Finland äskettäin esitteli niin aamulla olette kusessa, eikun lumessa, eikun lumiukkoina...
Nayttäisi siltä että metri lunta tulee yön aikana lounais-suomessa.. Hui harkele..
Bengt
aamulla sit katsella kauhulla ikkunasta uskaltaako mennä ulos olenkaan:=)))
Huuhaa sataman!! Jossa on aina pouta, Sopiiko =)
T:Lone
olis juuri sellainen joka osuu kipparille:=))
Tein viime yönä tarttsanile sivut ja nyt sulle!!
Ja saaat sanoo mikä vialla mikä ookoo heh
tosiaan alkaa vääntää html koodia nyt??? ;=)))No katsotaan sit mitä tapahtuu:=))
Nimeen Lonen kiparin ja Häirikön =)
kerroppa sit kun saat sen kuntoon os.mulle:=))
etelässä:o)) Sit kuules tekee enkeleitä lumeen:o))
Quu laulussakin sanottii lumi teki enkelin eteiseen :=))Muistatko viellä:=))))
ainahan mä:o))))
et kai viellä unohda hyviä biisejä:=))
Nainen katseli ikkunasta ulos. Väsyneet ihmiset astelivat pitkin katuja; väsyneet vanhemmat raahasivat yliaktiivisia lapsiaan kotiin tarhasta, koulusta. Kiireiset, määrätietoiset ihmiset valmistautuivat viikonlopun viettoon kauppakassejaan raahaten. Tätä kaikkea nainen katseli sumuisesti: tuo elämä ei häntä kiinnostanut, liikuttanut. Ei ollut kiinnostanut pitkiin aikoihin.
Viime aikoina elämä oli kulkenut päivittäisissä rutiineissa, että jaksoi yleensä nousta ylös. Raahautua jotenkin lääkkeiden avulla päivästä toiseen. Ja mennä kaksi kertaa viikossa terapiaan paikalliseen psykiatrian klinikkaan. Istua siellä tunnin kuuntelemassa, miten saisi elämänsä kuntoon. Miten pitäisi vain päivittäin mennä ulkoilemaan, laittaa ruokaa - vaikkei se kiinnostaisikaan.
Hitaasti nainen alkoi kirjoittamaan kirjettään. Ei tiennyt, kenelle sen osoittaisi. Kirjoitti sitten hädissään siihen terapeuttinsa nimen. Tuon hyvinhoidetun, tehokkaan psykologin, joka vakuutti kerta kerran jälkeen olevansa todella kiinnostunut naisen elämästä. Mutta nainen ei ollut hänelle antanut paljoa itsestään; ei ollut mitään annettavaa.
Nainen näki edessään taas lapsuutensa kuvan: iloisen lettipäisen tytön juoksemassa pitkin katuja. Ulkona oli niin hyvä olla. Siellä ei ollut mörköjä niinkuin kotona. Kotona tuli pelko ja tyttö ei ymmärtänyt, miksi siitä ei saanut puhua. Pelotti vaan kaikki: vanhempien riidat ja vanhempien puhumattomuus.
Ja se, mistä ei saanut puhua kellekään. Niin äiti oli vannottanut. Se kerta, kun isä oli ottanut pyssyn, sanonut tappavansa kaikki. Tyttöä itketti silloin, mutta äiti puristi kättä, käski lopettamaan. Vaikka mikä olisi. Isä suuttuu vielä enemmän, niin äiti oli opettanut.
Tuli nuoruus, tuli kotoa poismuutto. Vaan tytöstä kasvanut nainen ei edelleenkään itkenyt. Nuori nainen oli suosittu, mutta ei pystynyt kiintymään, rakastumaan kehenkään. Oikeastaan hän oli opetellut vuorosanoja eri tilanteisiin. Miltä tuntuisi tuntua, kun ihastuisi, suuttuisi. Aika ajoin tosin tuntui sietämättömän pahalle, mutta nuori nainen oli rakentanut niin oivan kulissin, ettei kukaan tiennyt, kuinka pahalta hänestä tuntuikaan.
Jotenkin se meni hallinnasta. Ensin tulivat mukaan paniikkitilat. Sitten eristäytyminen paniikkikohtausten pelossa. Sairasloma, terapia, lääkitys. Ja kaiken kaaoksen keskellä suunnaton häpeä omasta epäonnistumisesta. Visusti nainen vaikeni omasta häpeästään, mitättömyyden tunteistaan terapiassa. Lopetti puhelimeen vastaamisen. Kääriytyi tiukasti peittojen alle.
Tuota kaikkea muistellessaan silmiin kihosivat viimeinkin kyyneleet. Nainen itki ensimmäistä kertaa sitten lapsuutensa. Itki elämätöntä elämäänsä, ahdistustaan. Kynä katkesi käden puristuksessa. Ja nainen otti pöydältä siihen murskaamansa tabletit. Sulloi ne suuhunsa ja joi viinilasillisen. Asettui sängylleen makaamaan. Ja hymyili pikkutytön hymyä nukahtaessaan...
Kiitos ystävät!!
Ja varatartsani missä on!! =)
en koskaan...Kuinka mä voisin:o)
älä viitti leikkii
siinää tarinaa taas hehee:=))
saakaan unohtaa:=))
en usko kokonaan oikkeesti
tärkeää ja vaikuttavaa...Ei ne kuules sä unohdu..ne koetut:o))
asiat jää niin hyvin mieleen elämässä:=)))
Määrätyt ja ennenkaikkea elämykselliset asiat...Ne saa jäädä mieleen:o))
kannattaa säilyttää tuolla muistissa:=)))
ihan itsestään......:o)))
säilyy ja jotkut olis hyvä tehdä niinkuin kovalevylle komento format:=)))
vaikealle:o/
opetan sinulle sen asian:=)Hyvää yötä sinulle sinne ja kauniita unia kippari häipyy nukkumaan nyt:=)))