suomalaisesta sananvapaudesta

...........
Kolmanneksi: Ihmisoikeusaktivisti tuomittiin ehdolliseen vankeuteen ja kym­menien tuhansien eurojen korvauksiin Suomessa.


Demokraattisen yhteiskunnan keskeisiä kulmakiviä on sanan ja mielipiteen ilmaisun vapaus ja jokai­sen kansalaisen oikeus vaikuttaa yhteiskunnassa tapahtuvaan kehitykseen. Myös siihen, mihin suun­taan virkamiesmoraali on kehittymässä. Nämä oikeudet on kirjattu maamme Perustuslakiin ja erityi­sen merkittäväksi nämä oikeudet ovat tulleet nyt kun Suomi on ratifioinut kansainväliset ihmisoike­ussopimukset ja EN:n jäsenmaana on riippuvainen myös Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen päätöksistä.

Eurooppalaisessa oikeuskäytännössä sananvapaus on viranomaiskritiikin perusta ja samaa todis­taa myös maamme Rikoslain 24 luvun 9 §, missä säädetään, että viranomaisten virkatoimien arvos­telu ei ole kunnianloukkausta ellei tämä selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää kohtuutena. Samoin mainitun lain 8 § säätää; ja joka näkyy myös Julkisen sanan neuvoston ratkaisuissa, että viran­omaisten yksityisyyden suojaa voidaan julkisessa sanassa raottaa mikäli tällä on huomattava yhteis­kunnallinen merkitys.

Näin siis säätävät kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja näin säätää maamme lainsäädäntö, mutta arkitodellisuus on maassamme kokonaan toinen. Otan esimerkin:

Oli kaveri, joka rajussa liikenneonnettomuudessa menetti lopullisesti terveytensä. Neliraaja­halvautuneena liikuntakyky oli heikko sekä vasemman keuhkon ruttaantumisen ja äänihuuli­halvauksen seurauksena myös puhuminen hyvin vaikeaa. Nyt kun kaveri ei pystynyt mitenkään omia oikeuksiaan puolustamaan, hänestä tuli runsas kymmenen vuotta sitten ympäristön ta­holta puolustuskyvytön uhri, jonka ihmisarvoa, ihmisoikeuksia ja lopulta myös laillisia oikeuk­sia loukattiin niin yksityisten kuin paikallisten viranomaistenkin toimesta räikeällä tavalla. Vuosien ajan invalidi kävi voimallista taistelua omien oikeuksiensa puolesta ensin paikallisella tasolla ja sittemmin kaikki mahdolliset viranomaistahot läpi käyden aina eduskunnan oikeus­asiamiestä, oikeuskanslerin virastoa ja sisäasiainministeriön poliisiosastoa myöten. Mutta tur­haan ja niinpä invalidi joutui täysin lainsuojattomaan asemaan.

No. Invalidilla oli oma Pariisissa rekisteröity lehti, jota toimitti pyörätuolissa istuen ja omilla eläketuloillaan kustantaen. Nyt kun oli itse joutunut kokemaan ihmisten kielteiset asenteet ja tämän oikeusvaltion nurjan puolen, tuli invalidien, vanhusten ja vammaisten sekä muiden vä­häosaisten oikeuksien puolustaminen keskeiseksi teemaksi lehtityössä, jossa tarkoituksessa hän kertoi havaintoesimerkkeinä omista kokemuksistaan niin yksityisten kuin eri viranomais­tenkin taholta.

Lehtityössään invalidi toimi täysin sopusoinnussa maamme lainsäädännön sekä kansainvä­listen ihmisoikeussopimusten kanssa sekä huomioiden myös Julkisen sanan neuvoston sekä Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen päätökset. Eli missään vaiheessa invalidi ei tiennyt syyllistyneensä mihinkään rikokseen.

Asiassa kävi kuitenkin niin, että eräs virkansa menettänyt paikallinen poliisi intoutui teh­tailemaan lukuisia rikosilmoituksia ja vaati invalidilta 56.000 euroa (n. 330.000 Suomen mark­kaa) henkisistä kärsimyksistään. Osittain esitutkinnan suoritti paikallinen poliisi ja kun asian­omistajana oli entinen poliisi, paikallinen syyttäjä nosti syytteen ja paikallinen tuomioistuin tuomitsi ihmisoikeuksia puolustaneen invalidin 7 kk ehdolliseen vankeuteen ja maksamaan yli 32.000 euroa (noin 200.000 Suomen markkaa) korvauksia, joita nyt uhataan ulosmitata invali­din 740 euron kuukausieläkkeistä, vieläpä ilman lainvoimaista tuomiota ja oikeusministeri Jo­hannes Koskisen hiljaisen hyväksymisen saattamana.



Eli tätä on arkitodellisuus tämän päivän Suomessa eikä poikkea enää millään tavalla Venäjän tilan­teesta, missä kaikki viranomaisten toimintaa arvostelevat julkaisut vaiennetaan, päätoimittajia sullo­taan vankiloihin ja ihmisoikeusaktivisteja mielisairaaloihin. Koomillista tässä on myös se, että Heidi Hautala kiinnitti viime keväänä vakavaa huomiota sananvapauden ja ihmisoikeuksien toteutumiseen Venäjällä, mutta ei ole tippaakaan kiinnostunut vastaaviin ongelmiin Suomessa vaikka näistä on häntä informoitu. Samoin presidenttiehdokas Timo Soini, Turkin EU-jäsenyyttä vastustaessaan, moittii Turkin ihmisoikeustilannetta, mutta on presidentti Tarja Halosen tavoin ummistanut silmänsä ja korvansa Suomessa tapahtuvilta ihmisoikeusrikkomuksilta. Todellisuus tämän päivän Suomesta on, ja jonka jopa sadat tuhannet kansalaiset ovat joutuneet omakohtaisesti kokemaan, että Suomi ei täytä nykyisellään EU-kriteereitä eikä ole mikään EN:n ihannejäsenmaa.
...........

http://www.aretalogia.com/kansakunta/avoin.kirje.html

mitä on sananvapauden riistäminen.