Vaikein päästä?

Kesällä oli lehdessä ne mihin on kaikkein huonoin pääsyprosentti, muistaakseni 30 vaikeinta.
TAIK ja TEAK olivat listan päässä.
Listassa ei ollut lainkaan lääkiksiä eikä oikiksia,
koska suhteessa sinne ei hae niin paljon verrattuna sisäänpääsijöihin.

Paljon riippuu MIHIN kaupunkiin haet, ei niinkään alalle.
Esim. oikiksista kuulemma Helsinki,OKL:stä Jyväskylä, lääkiksistä Tampere jne on joka vuosi erittäin vaikea päästä.
Taas Rovaniemelle oikikseen on todella helppo päästä (n.500 hakee, n. 130 otetaan sisään, tämä siis helpompi kuin AMK:ssa),
Lääkikseen Ouluun pääsee suhteellisesti helpommin myös, kuten myös OKL:ään johonkin Kajaaniin.

Tutki sisäänpääsyprosentteja, valintamenettelyä ja hakijamääriä.

WSOY kirjoitti:

Kesällä oli lehdessä ne mihin on kaikkein huonoin pääsyprosentti, muistaakseni 30 vaikeinta.
TAIK ja TEAK olivat listan päässä.
Listassa ei ollut lainkaan lääkiksiä eikä oikiksia,
koska suhteessa sinne ei hae niin paljon verrattuna sisäänpääsijöihin.

Paljon riippuu MIHIN kaupunkiin haet, ei niinkään alalle.
Esim. oikiksista kuulemma Helsinki,OKL:stä Jyväskylä, lääkiksistä Tampere jne on joka vuosi erittäin vaikea päästä.
Taas Rovaniemelle oikikseen on todella helppo päästä (n.500 hakee, n. 130 otetaan sisään, tämä siis helpompi kuin AMK:ssa),
Lääkikseen Ouluun pääsee suhteellisesti helpommin myös, kuten myös OKL:ään johonkin Kajaaniin.

Tutki sisäänpääsyprosentteja, valintamenettelyä ja hakijamääriä.

Lue lisää

Niin, kun ne hakijamäärät ei kerro todellisuutta hakija-aineksesta, esim. lääkiksiin hakeekin jo ihan priima-aines kilpailemaan paikoista, useimmilla jo 2-3 v yliopistokoulutusta aloille (fysiikka ja kemia ja biologia) jota pääsykokeissa mitataan. johonkin Hämeenlinna okl:ään hakee 1500, pääsykokeisiin pääsee jotain 500 ja sisään jotain 60-70, silti sinne pääsee tommonen rehti ja reipas poika M:n papruilla helposti lukiosta suoraan, toisaalta pitää siis olla soveltuva sinne, voihan sitäkin pitää mittaruina vaikeasta sisäänpääsystä

joillekin aloille hakee porukkaa ilman lukiotakin jopa, nekin nostavat hakijamääriä, mutta kuinka realistista niiden on päästä sisään mihinkään? oikis, lääkis, kauppis ovat aloja, joille ei lähde huono aines edes yrittämään, okl:ään moni jo kokeilee, että josko pääsisi sinne ja sitte opeksi

prosentit ei kerro todellis... kirjoitti:

Niin, kun ne hakijamäärät ei kerro todellisuutta hakija-aineksesta, esim. lääkiksiin hakeekin jo ihan priima-aines kilpailemaan paikoista, useimmilla jo 2-3 v yliopistokoulutusta aloille (fysiikka ja kemia ja biologia) jota pääsykokeissa mitataan. johonkin Hämeenlinna okl:ään hakee 1500, pääsykokeisiin pääsee jotain 500 ja sisään jotain 60-70, silti sinne pääsee tommonen rehti ja reipas poika M:n papruilla helposti lukiosta suoraan, toisaalta pitää siis olla soveltuva sinne, voihan sitäkin pitää mittaruina vaikeasta sisäänpääsystä

joillekin aloille hakee porukkaa ilman lukiotakin jopa, nekin nostavat hakijamääriä, mutta kuinka realistista niiden on päästä sisään mihinkään? oikis, lääkis, kauppis ovat aloja, joille ei lähde huono aines edes yrittämään, okl:ään moni jo kokeilee, että josko pääsisi sinne ja sitte opeksi

Lue lisää

Hei!

en kommentoi lääkikseen tai okl:ään hakijoita, varmasti lääkikseen vaikea päästä, ja useimmilla hakijoista on varmasti E:n paprut.

kommentoin kuitenkin tuota oikista: "oikis, lääkis, kauppis ovat aloja, joille ei lähde huono aines edes yrittämään". Ymmärsin että tarkoitat huonolla aineksella esim. henkilöä jolla esim neljä A:ta yo-papereissa. Kaiketikaan et ole tietoinen että esim turun oikeustieteelliseen on huonoillakin papereilla menty sisään aiemmin ja tullaan menemään jatkossakin. Jos hallitset neljä valintakoekirja suhteellisen täydellisesti ja menestyt valintakokeessa tulet yhtä lailla valituksi sen kuuden laudaturin lettipäisen naapurintytön kanssa. (ed. että hänkin on menestynyt valintakokeessa). eli käytössä on yo-kiintiö ja valintakoekiintiö.

Mielestäni juuri turun ja miksei muidenkin oikeustieteellisten tiedekuntien valintaprosessit edustavat sitä prosessimallia jota yliopistomaailmassa tulisi suosia; mitataan ennen kaikkea sen hetken osaamista eikä tuijotella liikaa aiempaan menestykseen/menestyksettömyyteen!

prosentit ei kerro todellis... kirjoitti:

Niin, kun ne hakijamäärät ei kerro todellisuutta hakija-aineksesta, esim. lääkiksiin hakeekin jo ihan priima-aines kilpailemaan paikoista, useimmilla jo 2-3 v yliopistokoulutusta aloille (fysiikka ja kemia ja biologia) jota pääsykokeissa mitataan. johonkin Hämeenlinna okl:ään hakee 1500, pääsykokeisiin pääsee jotain 500 ja sisään jotain 60-70, silti sinne pääsee tommonen rehti ja reipas poika M:n papruilla helposti lukiosta suoraan, toisaalta pitää siis olla soveltuva sinne, voihan sitäkin pitää mittaruina vaikeasta sisäänpääsystä

joillekin aloille hakee porukkaa ilman lukiotakin jopa, nekin nostavat hakijamääriä, mutta kuinka realistista niiden on päästä sisään mihinkään? oikis, lääkis, kauppis ovat aloja, joille ei lähde huono aines edes yrittämään, okl:ään moni jo kokeilee, että josko pääsisi sinne ja sitte opeksi

Lue lisää

Kuka tuon hakija-aineksen sitten mittaa, ketkä ovat todella hyvää ainesta ja ketkä vain kokeilevat?

Esim. oikikseen tuntuu hakevan joka toinen abi kun kuulostaahan se niin hienolta sanoa ylioppilasjuhlissa sukulaisille ja kavereille.
Sitten ne roikkuvat 5 vuotta joka kevät hakien sinne pakkomielteisesti eivätkä koskaan pääse, ja lopulta menevät AMK:iin.
Samoin OKL:ään hakee hirvittävästi porukkaa, olisihan se niin hienoa valikoitua suosittuun paikkaan. Minusta on ihan oikein että opettajien soveltuvuus mitataan jotenkin koulutukseen hakiessa, meillä kaikilla on kokemuksia niistä sadistisista mulkuista jotka vain pätevät pätemisen ilosta. Esim. Jyväskylän OKL:ään ei pääsen suoraan lukiosta edes pääsykokeisiin ellei ole kirjoittanut 5 ällää, korkeiden esivalintapisteiden takia. Pisteitä metsästetään sitten avoimessa ja kouluavustajina paskapalkalla.

Soveltuvuuskokeet olisivat minusta lääkäreillekin ihan paikallaan jossain vaiheessa, asiakas"palvelua" se kuitenkin on jos työskentelee vastaanotolla.

CeCo kirjoitti:

Kuka tuon hakija-aineksen sitten mittaa, ketkä ovat todella hyvää ainesta ja ketkä vain kokeilevat?

Esim. oikikseen tuntuu hakevan joka toinen abi kun kuulostaahan se niin hienolta sanoa ylioppilasjuhlissa sukulaisille ja kavereille.
Sitten ne roikkuvat 5 vuotta joka kevät hakien sinne pakkomielteisesti eivätkä koskaan pääse, ja lopulta menevät AMK:iin.
Samoin OKL:ään hakee hirvittävästi porukkaa, olisihan se niin hienoa valikoitua suosittuun paikkaan. Minusta on ihan oikein että opettajien soveltuvuus mitataan jotenkin koulutukseen hakiessa, meillä kaikilla on kokemuksia niistä sadistisista mulkuista jotka vain pätevät pätemisen ilosta. Esim. Jyväskylän OKL:ään ei pääsen suoraan lukiosta edes pääsykokeisiin ellei ole kirjoittanut 5 ällää, korkeiden esivalintapisteiden takia. Pisteitä metsästetään sitten avoimessa ja kouluavustajina paskapalkalla.

Soveltuvuuskokeet olisivat minusta lääkäreillekin ihan paikallaan jossain vaiheessa, asiakas"palvelua" se kuitenkin on jos työskentelee vastaanotolla.

Lue lisää

Vaikka lääkikseen ei ole mitään soveltuvuuskokeita, niin enpä usko, että se haittaa käytännössä mitenkään: lääkäri on kuitenkin asiantuntijana, tietää erittäin paljon ihmisestä yleensä fyysisesti ja psyykkisesti ja erityisesti sairauksista ja terveydestä. Toki se on ikävää, jos kovin töykeä tai muuten huonosti käyttäytyvä lääkäri sattuu kohdalle, mutta varmasti lähes olemattomia harvinaisuuksia nykyään tuollaiset koulutuksessakin annettavien vuorovaikutustaitojen ansiosta ja jos luonne olisi tuollainen, niin yleensä hakeutuu erikoisalalle sairaalaan, missä ei tarvitsisi kovin paljoa keskustella potilaan kanssa, niitäkin löytyy, tai ainakaan tilanne ei haittaa niin paljon kun perusterveydenhuollossa sitten.

Huomautus kuitenkin: lääkärillä ei käy mitään asiakkaita vaan potilaita, siinä on vissi ero. Katso vaikka lainsäädännöstäkin, siellä on määritelty oikein potilaan asema ja oikeudet (laki potilaan asemasta ja oikeuksista). Aletaan tulla melkoisiin ongelmiin, jos potilas onkin yhtäkkiä asiakas, esim. asiakashan on aina oikeassa jne... eli kohta voi sitten pyydellä lääkäriltä diapamit ja amfetamiinit ja pirtut oman mielen mukaan ja vähän morfiinia tai heroiinia päälle, jos tekee mieli.. ja jos haluaa sairaslomaa kuukauden, niin sanoo sen ja lääkärin pitää se kirjoittaa asiakkaalle... tai jos haluaa kalliisiin kuvantamistutkimuksiin, joista saattaa olla haittaakin potilaalle (röntgen ja tietokonetomografia: säteilyrasitus), niin asiakashan sen itse päättää haluaako sellaisia... edelleen mielisairauksissa saatetaan joutua käyttämään pakkohoitoa, onko asiakaspalvelun mukaista toimintaa... eli ettei mene puurot ja vellit sekaisin, niin pidetään lääkäri asiantuntijana, ei palvelijana ja potilas potilaana, ei asiakkaana!

CeCo kirjoitti:

Kuka tuon hakija-aineksen sitten mittaa, ketkä ovat todella hyvää ainesta ja ketkä vain kokeilevat?

Esim. oikikseen tuntuu hakevan joka toinen abi kun kuulostaahan se niin hienolta sanoa ylioppilasjuhlissa sukulaisille ja kavereille.
Sitten ne roikkuvat 5 vuotta joka kevät hakien sinne pakkomielteisesti eivätkä koskaan pääse, ja lopulta menevät AMK:iin.
Samoin OKL:ään hakee hirvittävästi porukkaa, olisihan se niin hienoa valikoitua suosittuun paikkaan. Minusta on ihan oikein että opettajien soveltuvuus mitataan jotenkin koulutukseen hakiessa, meillä kaikilla on kokemuksia niistä sadistisista mulkuista jotka vain pätevät pätemisen ilosta. Esim. Jyväskylän OKL:ään ei pääsen suoraan lukiosta edes pääsykokeisiin ellei ole kirjoittanut 5 ällää, korkeiden esivalintapisteiden takia. Pisteitä metsästetään sitten avoimessa ja kouluavustajina paskapalkalla.

Soveltuvuuskokeet olisivat minusta lääkäreillekin ihan paikallaan jossain vaiheessa, asiakas"palvelua" se kuitenkin on jos työskentelee vastaanotolla.

Lue lisää

Jos menet lääkärin vastaanotolle, haluatko että lääkäri on hyvin pätevä vai hyvin mukava? Jos aletaan suosimaan palvelualttiita hakijoita, johtaa se väistämättä siihen, että huonompia lääkäreitä valmistuu. Luulisi kaikkien haluavan mieluiten mahdollisimman ammattitaitoisen lääkärin hoitamaan itseään.

Lääk. kand. kirjoitti:

Vaikka lääkikseen ei ole mitään soveltuvuuskokeita, niin enpä usko, että se haittaa käytännössä mitenkään: lääkäri on kuitenkin asiantuntijana, tietää erittäin paljon ihmisestä yleensä fyysisesti ja psyykkisesti ja erityisesti sairauksista ja terveydestä. Toki se on ikävää, jos kovin töykeä tai muuten huonosti käyttäytyvä lääkäri sattuu kohdalle, mutta varmasti lähes olemattomia harvinaisuuksia nykyään tuollaiset koulutuksessakin annettavien vuorovaikutustaitojen ansiosta ja jos luonne olisi tuollainen, niin yleensä hakeutuu erikoisalalle sairaalaan, missä ei tarvitsisi kovin paljoa keskustella potilaan kanssa, niitäkin löytyy, tai ainakaan tilanne ei haittaa niin paljon kun perusterveydenhuollossa sitten.

Huomautus kuitenkin: lääkärillä ei käy mitään asiakkaita vaan potilaita, siinä on vissi ero. Katso vaikka lainsäädännöstäkin, siellä on määritelty oikein potilaan asema ja oikeudet (laki potilaan asemasta ja oikeuksista). Aletaan tulla melkoisiin ongelmiin, jos potilas onkin yhtäkkiä asiakas, esim. asiakashan on aina oikeassa jne... eli kohta voi sitten pyydellä lääkäriltä diapamit ja amfetamiinit ja pirtut oman mielen mukaan ja vähän morfiinia tai heroiinia päälle, jos tekee mieli.. ja jos haluaa sairaslomaa kuukauden, niin sanoo sen ja lääkärin pitää se kirjoittaa asiakkaalle... tai jos haluaa kalliisiin kuvantamistutkimuksiin, joista saattaa olla haittaakin potilaalle (röntgen ja tietokonetomografia: säteilyrasitus), niin asiakashan sen itse päättää haluaako sellaisia... edelleen mielisairauksissa saatetaan joutua käyttämään pakkohoitoa, onko asiakaspalvelun mukaista toimintaa... eli ettei mene puurot ja vellit sekaisin, niin pidetään lääkäri asiantuntijana, ei palvelijana ja potilas potilaana, ei asiakkaana!

Lue lisää

Oletkohan ikinä ollut työelämässä, jossa palvellaan asiakkaita?

Ei todellakaan mene niin, että asiakas olisi aina oikeassa ja asiakkaan tulisi saada juuri sitä mitä haluaa.

Yleensä asiakas maksaa siitä, että asiantuntija (?) selvittelee asiakkaan tilannetta yhdessä asiakkaan kanssa ja lopuksi asiantuntemustaan käyttäen antaa perustellun ehdotuksen toimenpiteistä joihin tulisi ryhtyä. Ei tämä tietenkään päivittäisessä asioinnissa ruokakaupassa päde, mutta vähänkin enemmän asiantuntemusta edellyttävissä tehtävissä kylläkin.

Esimerkiksi ostin kesällä suurelta geologiaan erikoistuneelta firmalta tonttini maaperätutkimuksen, jonka perusteella firma teki tutkimukset ja antoi esityksen siitä, millainen paalutus talon perustuksille tulisi tehdä.

Ei riittänyt itselläni tiedot vaatia ennakolta mitään tiettyä toimenpidettä. :)

Se, ettei vaikkapa autokorjaamossa tehdä ylimääräisiä ja tarpeettomia kustannuksia aiheuttavia töitä on sitten kiinni yrittäjän moraalista. Eikä niihin tule suoraan ryhtyä, vaikka asiakas jotain vaatisikin. Toki jos asiakas informoinnista huolimatta inttää ja haluaa välttämättä jotakin, niin se on sitten uuden harkinnan paikka..

Olet varmaankin sen verran nuori, ettet muista 70-luvun puolivälissä markkinoille tulleita lasten sairauskuluvakuutuksia. Silloin tilanne karkasi lääkäreidenkin käsistä, joka johti siihen, että lääkärit suosittelivat suoraveloitussopimuksia, joilla kaikki vauvan sairaanhoitokulut laskutettiin suoraan vakuutusyhtiöltä. Tätä laskutusta sitten harjoitettiinkin oikein urakalla, eikä asiakkaalle tehdyistä tutkimuksista säästelty. Lopputuloksena oli, että parissa vuodessa vakuutusyhtiöille tuli niin suuret laskut, että vakuutusten hinnatkin nousivat pilviin ja niiden käyttö supistui todella merkittävästi..

ps. Kaivapa esiin kuluttajansuojalaki. Siellä puhutaan kuluttajasta ja asiakkaasta, vaikka lakia sovelletaan myös yksityiseltä palveluntuottajalta ostettaviin lääkärinpalveluihin. Elikkäs, esim. Mehiläisessä asioidessaan potilas on myöskin asiakas!

Kandi myös kirjoitti:

Jos menet lääkärin vastaanotolle, haluatko että lääkäri on hyvin pätevä vai hyvin mukava? Jos aletaan suosimaan palvelualttiita hakijoita, johtaa se väistämättä siihen, että huonompia lääkäreitä valmistuu. Luulisi kaikkien haluavan mieluiten mahdollisimman ammattitaitoisen lääkärin hoitamaan itseään.

Lue lisää

Perustelepa, kuinka "palvelualttiuden" painottaminen johtaisi väistämättä huonompien lääkäreiden valmistumiseen?

En todellakaan usko siihen, että hyveiden summa olisi vakio. Siis jos lääkärillä on hyvät ihmissuhdetaidot hän olisi automaattisesti huonompi lääkäri. Typerä väite!

Se onkin sitten kokonaan toinen juttu, miten tuota "palvelualttiutta" voi mitata pääsykokeissa. En toisaalta usko myöskään siihen, että nykyinen matemaattisten aineiden painottaminen on mitenkään ideaali tilanne, eikä todellakaan ole syytä olettaa sen varmistavan soveliaimman aineksen valikoitumista lääkikseen.

vanh. tieteenharjoittaja kirjoitti:

Perustelepa, kuinka "palvelualttiuden" painottaminen johtaisi väistämättä huonompien lääkäreiden valmistumiseen?

En todellakaan usko siihen, että hyveiden summa olisi vakio. Siis jos lääkärillä on hyvät ihmissuhdetaidot hän olisi automaattisesti huonompi lääkäri. Typerä väite!

Se onkin sitten kokonaan toinen juttu, miten tuota "palvelualttiutta" voi mitata pääsykokeissa. En toisaalta usko myöskään siihen, että nykyinen matemaattisten aineiden painottaminen on mitenkään ideaali tilanne, eikä todellakaan ole syytä olettaa sen varmistavan soveliaimman aineksen valikoitumista lääkikseen.

Lue lisää

"Palvelualtis" ei ollut se sana mitä hain, parempi olisi ehkä sosiaalisesti lahjakas. Tietenkin jos "mukavuudesta" saa lisäpisteitä, silloin kahden yhtä älykkään ja taitavan väliltä valitaan se "mukava". Sehän sopii, mutta jos rinnakkain on "mukava" ja kohtuullisen lahjakas, ja ei niin mukava hieman lahjakkaampi, johtaa se siihen että lahjakkaampi hakija ei pääse sisään koska ei ole mukava. Riippuen siitä kuinka paljon kyseistä asiaa painotettaisiin, voisi huonoimpien lääkäreiden taso laskea paljonkin.

Varmasti tieteentekijänä tuon ymmärrät, ja ymmärrät myös sen että noin tulisi käymään, jos etsittäisiin sosiaalisesti lahjakkaampia hakijoita.

Siinä olen hyvin paljon samaa mieltä, että nykyiset pääsykokeet eivät missään nimessä saa sitä parasta opiskelija-ainesta opiskelemaan, mutta minä en niinkään paljon painottaisi sosiaalisia taitoja. Tämä ei missään nimessä tarkoita että olisin sosiaalisesti rajoitteinen, päinvastoin, mutta mielestäni lääkärin on paljon tärkeämpää olla mahdollisimman hyvä tekemään diagnoosin ja antamaan oikeaa hoitoa potilaalle. Tarpeelliset sosiaaliset taidot kyllä opetetaan nykykoulutuksessa aivan jokaiselle opiskelijalle. Tilanne oli aivan toisin kymmeniä vuosia sitten, jolloi suurin osa nykyisistä lääkäreistä on opiskellut.

Kandi myös kirjoitti:

"Palvelualtis" ei ollut se sana mitä hain, parempi olisi ehkä sosiaalisesti lahjakas. Tietenkin jos "mukavuudesta" saa lisäpisteitä, silloin kahden yhtä älykkään ja taitavan väliltä valitaan se "mukava". Sehän sopii, mutta jos rinnakkain on "mukava" ja kohtuullisen lahjakas, ja ei niin mukava hieman lahjakkaampi, johtaa se siihen että lahjakkaampi hakija ei pääse sisään koska ei ole mukava. Riippuen siitä kuinka paljon kyseistä asiaa painotettaisiin, voisi huonoimpien lääkäreiden taso laskea paljonkin.

Varmasti tieteentekijänä tuon ymmärrät, ja ymmärrät myös sen että noin tulisi käymään, jos etsittäisiin sosiaalisesti lahjakkaampia hakijoita.

Siinä olen hyvin paljon samaa mieltä, että nykyiset pääsykokeet eivät missään nimessä saa sitä parasta opiskelija-ainesta opiskelemaan, mutta minä en niinkään paljon painottaisi sosiaalisia taitoja. Tämä ei missään nimessä tarkoita että olisin sosiaalisesti rajoitteinen, päinvastoin, mutta mielestäni lääkärin on paljon tärkeämpää olla mahdollisimman hyvä tekemään diagnoosin ja antamaan oikeaa hoitoa potilaalle. Tarpeelliset sosiaaliset taidot kyllä opetetaan nykykoulutuksessa aivan jokaiselle opiskelijalle. Tilanne oli aivan toisin kymmeniä vuosia sitten, jolloi suurin osa nykyisistä lääkäreistä on opiskellut.

Lue lisää

Jaa, siis minkäköhänlaiset pääsykokeet sinusta pitäisi sitten lääketieteelliseen olla, jos nykyisissä on vikaa? Mielestäni lääkiksen pääsykoe mittaa erinomaisesti kykyjä opiskella lääkäriksi ja siinä on käsittääkseni juuri oikeat asiat mitattavana, eli lähinnä anatomia, fysiologia, kemia ja fysiikka. Näihin oppialoihinhan käsittääkseni voidaan pelkistää kaikki ne asiat mitä pääsykokeissa on ja mistä löytyy ne asiat millä ihmisen toiminta ja rakenne voidaan opettaa ja ymmärtää ja selittää niin hyvin kuin se nykyään selitettävissä ja ymmärrettävissä on. Eikö lääkäri ole juuri ihmisen asiantuntija, siis ammattilainen, joka tietää mahdollisimman paljon ihmisestä sosio-psyko-fyysisenä kokonaisuutena ja ilmiönä?

Lääk. kand. kirjoitti:

Jaa, siis minkäköhänlaiset pääsykokeet sinusta pitäisi sitten lääketieteelliseen olla, jos nykyisissä on vikaa? Mielestäni lääkiksen pääsykoe mittaa erinomaisesti kykyjä opiskella lääkäriksi ja siinä on käsittääkseni juuri oikeat asiat mitattavana, eli lähinnä anatomia, fysiologia, kemia ja fysiikka. Näihin oppialoihinhan käsittääkseni voidaan pelkistää kaikki ne asiat mitä pääsykokeissa on ja mistä löytyy ne asiat millä ihmisen toiminta ja rakenne voidaan opettaa ja ymmärtää ja selittää niin hyvin kuin se nykyään selitettävissä ja ymmärrettävissä on. Eikö lääkäri ole juuri ihmisen asiantuntija, siis ammattilainen, joka tietää mahdollisimman paljon ihmisestä sosio-psyko-fyysisenä kokonaisuutena ja ilmiönä?

Lue lisää

Mielestäni pääsykokeissa pitäisi olla enemmän painotusta fysiikkaan ja kemiaan, sillä niiden aineiden taitaminen osoittaa sitä loogista päättelykykyä, jota lääkäri tarvitsee.

Nykyisellään pääsykokeesta pääsee ulkoluvulla helpommin läpi kuin aikaisemmin, eli pääsykokeet olivat ennen paremmat kuin nyt. Tämä on vain minun mielipide, joku muu näemmä ajattelee toisin, koska pääsykokeita on muutettu.

Kandi myös kirjoitti:

Mielestäni pääsykokeissa pitäisi olla enemmän painotusta fysiikkaan ja kemiaan, sillä niiden aineiden taitaminen osoittaa sitä loogista päättelykykyä, jota lääkäri tarvitsee.

Nykyisellään pääsykokeesta pääsee ulkoluvulla helpommin läpi kuin aikaisemmin, eli pääsykokeet olivat ennen paremmat kuin nyt. Tämä on vain minun mielipide, joku muu näemmä ajattelee toisin, koska pääsykokeita on muutettu.

Lue lisää

Ahaa, siis ne ovat muuttuneet jonkinverran. No sitten. Katsos, itse pääsin 1999 sisään, nyt olen 6. vuotta, koska kodin, uskonnon ja isänmaan puolustus vei yhden vuoden. Tuolloin ainakin ne pääsykokeet olivat mielestäni todella hyvät, muista ei kokemusta kokeen tekijänä tietenkään ole, muuta kuin sen verran, että olen ollut opettamassa lääkiksen valmennuskurssilla kemiaa vuosina 2001 ja 2002 keväällä ja niiden vuosien kokeista vielä jotain tuntumaa sitäkautta tuli kokeita jälkeenpäin arvioidessa, muttei tietenkään itse tehdessä. Mutta jo silloin näkyi muutosta kyllä, kun se ihme galenos alkoi tulla ja ifa jäädä pois, 1999 oli vielä kaikki lukion fysiikan ja kemian kirjat pääsykoekirjallisuudeksi määrättynä ja lisäksi se ihmisen fysiologia ja anatomia ja vielä erikseen galenosta edeltänyt monistenippu. Sitten oli erikseen 4 koetta: fysiikka, kemia, biologia ja aineistokoe (johon ei voinut valmentautua erikseen) joka mittasi uuden tiedon omaksumiskykyä, siinä sai lukea muistaakseni tunnin tai 45 min. jotain artikkelia, ja sitten se kerättiin pois ja siitä oli 2 essee-kysymystä. Tuosta monistenipusta ei siis ollut varsinaisesti erikseen koetta, se sisälsi biofysiikkaa ja biokemiaa ja solu- ja molekyylibiologiaa ja siitä tehtävät kysymykset olivat integroitu noihin kemian ja fysiikan ja biologian kokeisiin, joihin muuna matskuna oli lukion koko fysiikka ja kemia ja se ifa-kirja.

Eläinlääkikseen Helsingin yliopiston tdkunnista pienimmät pääsyprosentit 2008. Ks.

http://www.helsinki.fi/lyhyesti/2008/hakeneet_ja_hyvaksytyt.html

Edellisen kommentti taisi olla tyystin puppua, koska eläinlääkiseen ja tavalliseen lääkikseen EI ole voinut pyrkiä samana keväänä. Koe on kyllä sama, mutta sillä pyritään vain yhteen eri lääket alojen tiedekunnista, eli vielä kerran: sulla ei ole sellaista kaveria, joka on hakenut eläinlääkikseen ja lääkikseen samana vuonna. Kokeen tarkastaminenkin on tiedekuntakohtaista ja pääsykoepisteitä on aika hankala verrata.

Kyllä säkin sinne vielä pääset!

TKK:n tuta ja Tampereen&Helsingin lääkis on paikkoja johon hakee todella lahjakkaita ihmisiä ja joista harva pääsee kuitenkaan sisälle.

kikkelipoi kirjoitti:

TKK:n tuta ja Tampereen&Helsingin lääkis on paikkoja johon hakee todella lahjakkaita ihmisiä ja joista harva pääsee kuitenkaan sisälle.

Lääkikseen hakee varmasti ihmisiä, jotka ovat menestyneet luonnontieteiden ja matematiikan opiskelussa lukiossa hyvin. Tämä ei kuitenkaan ole millään lailla sama kuin sanoa, että lääkikseen hakee huippuaines.

Ihan samalla tavalla esimerkiksi taidehistoriaa pyrkivät lukemaan taideaineiden ja historian opiskelussa hyvin pärjänneet opiskelijat.

Lahjakkuuksia ei voi oikein pistää järjestykseen. Toinen on lahjakas humanistissa aineissa, toinen luonnontieteellisissä.

Palkka ei minun mielestäni liity oikein mihinkään. Jos haluaa hyväpalkkaisen työn, niin voi samantien ryhtyä paperimieheksi - ei siihen yliopistoa tarvita. Jos taas on kiinnostunut tietystä tieteestä, sen opiskelusta ja tutkimuksesta, niin silloin kannattaa hakeutua yliopistoon.

lepakkoja tapulissa kirjoitti:

Lääkikseen hakee varmasti ihmisiä, jotka ovat menestyneet luonnontieteiden ja matematiikan opiskelussa lukiossa hyvin. Tämä ei kuitenkaan ole millään lailla sama kuin sanoa, että lääkikseen hakee huippuaines.

Ihan samalla tavalla esimerkiksi taidehistoriaa pyrkivät lukemaan taideaineiden ja historian opiskelussa hyvin pärjänneet opiskelijat.

Lahjakkuuksia ei voi oikein pistää järjestykseen. Toinen on lahjakas humanistissa aineissa, toinen luonnontieteellisissä.

Palkka ei minun mielestäni liity oikein mihinkään. Jos haluaa hyväpalkkaisen työn, niin voi samantien ryhtyä paperimieheksi - ei siihen yliopistoa tarvita. Jos taas on kiinnostunut tietystä tieteestä, sen opiskelusta ja tutkimuksesta, niin silloin kannattaa hakeutua yliopistoon.

Lue lisää

No, ensinnäkin: tuo kirjoittaja, jolle vastasit, tarkoitti varmaankin "lahjakkuudella" tuossa yleistä älykkyyttä, ymmärryskykyä eli kognitiota, oivalluskykyä, sanalla sanoen järjen lahjoja. Hyvä ja terävä älykkyys ja muisti auttavat asioiden omaksumisessa ja ymmärtämisessä yleensäkin, siihen liittyy läheisesti hyvä logiikan ja matematiikan ymmärrys ja hahmottaminen, ikään kuin asioiden syy-seuraussuhteiden tajuaminen.

Tähän liittyen sitten eri oppialojen oppiminen on enempikin kiinni kiinnostuksesta alaan. Jos asia kiinnostaa, niin sen oppii ja muistaa helpommin, kuitenkaan, vaikka olisi kovinkin kiinnostunut modernista fysiikasta, vaikkapa kvanttimekaniikasta, sen oppiminen ilman hyviä järjen lahjoja ja älyä on vaikeaa tai mahdotonta (tällöin tietysti kiinnostus ahdistavaan aiheeseen, jota ei ymmärrä myös katoaa). Yleensä se, ettei ymmärrä tai tajua jotakin asiaa, aiheuttaa lievää ahdistusta, mikä aiheuttaa sitä, että mielessä tulee puolustusmekanismina asian vähättelyäkin, jolloin ahdistus helpottuu ja ihminen voi psyykkisesti paremmin. Toki kiinnostus saattaa joskus säilyä ja sitten perehtyy aiheeseen sillätavalla kuin kykyjä on ja kehittyy sitten siinä, mutta kellekään tuskin on epäselvää, että kehitysvammainen, vaikkapa Down-potilas ei kykene oppimaan hyvin vaikkapa yliopistokemiaa, vaikka kemia alana voisi kiehtoakin sattumalta kyseistä henkilöä.

Sitten on tietysti suppeita erityislahjakkuuksia, joita ei voida yleensä suoraan järkeen ja älyyn yhdistää, kuten musiikki: peruskoulun lukuaineista 7 keskiarvolla selvinnyt oppilas saattaa kehittyä hyvinkin huippu saksofonistiksi ja ymmärtää musiikkia hyvin ja osata sitä tuottaa ja hahmottaa helposti musiikin rakenteita (melodiaa, rytmiä, harmoniaa jne.) tai jollakin on luontaista taipumusta piirtämiseen ja maalaamiseen tai jollakin näyttelemiseen.

Kielellinen lahjakkuus on yksi erityistyyppi myös. Kuitenkaan en katsoisi, että on samalla laila olemassa luonnontieteellistä lahjakkuutta kuin kielellistä, tai vaikkapa historiaan liittyvää lahjakuutta kuin kielellistä, vaan nämä menevät lähemmäksi tuota edellä kuvailemaani yleistä lahjakkuutta ja älykkyyttä.

Lääkikseen hakee juuri järjen lahjojen puolesta huippuaines, usein myös kielellinen lahjakkuus liittyy tähän ja auttaakin myös lääkikseen pyrkimisessä.

Palkoista vielä sen verran, että jos haluaa oikein hyvää palkkaa, niin ei se paperimiehen tilipussi aina niin kovin hyvä ole: itse olen toiminut kaksi kesää paperitehtaalla päivätöissä ja tulot jäivät peruspalkkana suurin piirtein 2000e/kk ja toki ylitöillä lisää, niine kaikkineen 3 kk:tta antoi kesätöissä ollessa yht. n. 8500e eli vajaa 3000e/kk ja siis siinä oli jonkin verran ylityötä. Lääkärinä (kandina) pääsee helposti 2-3 kertaisiin ansioihin kesätöissäkin samoilla tuntimäärillä, päivystyksessä helposti jopa 4 kertaa enemmän saa kuin paperitehtaalla. Lisäksi pää meinasi hajota paperitehtaalla olemiseen jo muutamassa kuukaudessa, mutta toki se siis joillekin sopii, enkä halua sitä vähätellä tai aliarvioida, kuitenkaan sen tyyppisille ihmisille, jotka yliopistoon hakeutuvat, ei paperitehdas ainakaan perusduunarina ole välttämättä kovin mielekäs työpaikka.

Lääk. kand. kirjoitti:

No, ensinnäkin: tuo kirjoittaja, jolle vastasit, tarkoitti varmaankin "lahjakkuudella" tuossa yleistä älykkyyttä, ymmärryskykyä eli kognitiota, oivalluskykyä, sanalla sanoen järjen lahjoja. Hyvä ja terävä älykkyys ja muisti auttavat asioiden omaksumisessa ja ymmärtämisessä yleensäkin, siihen liittyy läheisesti hyvä logiikan ja matematiikan ymmärrys ja hahmottaminen, ikään kuin asioiden syy-seuraussuhteiden tajuaminen.

Tähän liittyen sitten eri oppialojen oppiminen on enempikin kiinni kiinnostuksesta alaan. Jos asia kiinnostaa, niin sen oppii ja muistaa helpommin, kuitenkaan, vaikka olisi kovinkin kiinnostunut modernista fysiikasta, vaikkapa kvanttimekaniikasta, sen oppiminen ilman hyviä järjen lahjoja ja älyä on vaikeaa tai mahdotonta (tällöin tietysti kiinnostus ahdistavaan aiheeseen, jota ei ymmärrä myös katoaa). Yleensä se, ettei ymmärrä tai tajua jotakin asiaa, aiheuttaa lievää ahdistusta, mikä aiheuttaa sitä, että mielessä tulee puolustusmekanismina asian vähättelyäkin, jolloin ahdistus helpottuu ja ihminen voi psyykkisesti paremmin. Toki kiinnostus saattaa joskus säilyä ja sitten perehtyy aiheeseen sillätavalla kuin kykyjä on ja kehittyy sitten siinä, mutta kellekään tuskin on epäselvää, että kehitysvammainen, vaikkapa Down-potilas ei kykene oppimaan hyvin vaikkapa yliopistokemiaa, vaikka kemia alana voisi kiehtoakin sattumalta kyseistä henkilöä.

Sitten on tietysti suppeita erityislahjakkuuksia, joita ei voida yleensä suoraan järkeen ja älyyn yhdistää, kuten musiikki: peruskoulun lukuaineista 7 keskiarvolla selvinnyt oppilas saattaa kehittyä hyvinkin huippu saksofonistiksi ja ymmärtää musiikkia hyvin ja osata sitä tuottaa ja hahmottaa helposti musiikin rakenteita (melodiaa, rytmiä, harmoniaa jne.) tai jollakin on luontaista taipumusta piirtämiseen ja maalaamiseen tai jollakin näyttelemiseen.

Kielellinen lahjakkuus on yksi erityistyyppi myös. Kuitenkaan en katsoisi, että on samalla laila olemassa luonnontieteellistä lahjakkuutta kuin kielellistä, tai vaikkapa historiaan liittyvää lahjakuutta kuin kielellistä, vaan nämä menevät lähemmäksi tuota edellä kuvailemaani yleistä lahjakkuutta ja älykkyyttä.

Lääkikseen hakee juuri järjen lahjojen puolesta huippuaines, usein myös kielellinen lahjakkuus liittyy tähän ja auttaakin myös lääkikseen pyrkimisessä.

Palkoista vielä sen verran, että jos haluaa oikein hyvää palkkaa, niin ei se paperimiehen tilipussi aina niin kovin hyvä ole: itse olen toiminut kaksi kesää paperitehtaalla päivätöissä ja tulot jäivät peruspalkkana suurin piirtein 2000e/kk ja toki ylitöillä lisää, niine kaikkineen 3 kk:tta antoi kesätöissä ollessa yht. n. 8500e eli vajaa 3000e/kk ja siis siinä oli jonkin verran ylityötä. Lääkärinä (kandina) pääsee helposti 2-3 kertaisiin ansioihin kesätöissäkin samoilla tuntimäärillä, päivystyksessä helposti jopa 4 kertaa enemmän saa kuin paperitehtaalla. Lisäksi pää meinasi hajota paperitehtaalla olemiseen jo muutamassa kuukaudessa, mutta toki se siis joillekin sopii, enkä halua sitä vähätellä tai aliarvioida, kuitenkaan sen tyyppisille ihmisille, jotka yliopistoon hakeutuvat, ei paperitehdas ainakaan perusduunarina ole välttämättä kovin mielekäs työpaikka.

Lue lisää

Nyt alkaa kuulostaa jo siltä ettet tosiaankaan ole lääketieteen kandidaatti. Kerroppa mulle se tk/sairaala, joka maksaa kandille 40 viikkotyötunnilla 6000 euroa kuussa? Kiinnostaisi ihan oman tulevaisuuden kannaltakin.

T: Medisiinari

Meikäläinen kirjoitti:

Nyt alkaa kuulostaa jo siltä ettet tosiaankaan ole lääketieteen kandidaatti. Kerroppa mulle se tk/sairaala, joka maksaa kandille 40 viikkotyötunnilla 6000 euroa kuussa? Kiinnostaisi ihan oman tulevaisuuden kannaltakin.

T: Medisiinari

Lue lisää

Katso keikkafirmoja: esim. MedOne, päivätyöstä saattaa saada jossakin syrjässä, minne ei saada kuin keikkafirmalta ostamalla lääkäriä päivätyöhön (eli siis voi olla vaikka 2 vuotta "keikalla" :) ) 8000 e/kk jopa.

Lääk. kand. kirjoitti:

No, ensinnäkin: tuo kirjoittaja, jolle vastasit, tarkoitti varmaankin "lahjakkuudella" tuossa yleistä älykkyyttä, ymmärryskykyä eli kognitiota, oivalluskykyä, sanalla sanoen järjen lahjoja. Hyvä ja terävä älykkyys ja muisti auttavat asioiden omaksumisessa ja ymmärtämisessä yleensäkin, siihen liittyy läheisesti hyvä logiikan ja matematiikan ymmärrys ja hahmottaminen, ikään kuin asioiden syy-seuraussuhteiden tajuaminen.

Tähän liittyen sitten eri oppialojen oppiminen on enempikin kiinni kiinnostuksesta alaan. Jos asia kiinnostaa, niin sen oppii ja muistaa helpommin, kuitenkaan, vaikka olisi kovinkin kiinnostunut modernista fysiikasta, vaikkapa kvanttimekaniikasta, sen oppiminen ilman hyviä järjen lahjoja ja älyä on vaikeaa tai mahdotonta (tällöin tietysti kiinnostus ahdistavaan aiheeseen, jota ei ymmärrä myös katoaa). Yleensä se, ettei ymmärrä tai tajua jotakin asiaa, aiheuttaa lievää ahdistusta, mikä aiheuttaa sitä, että mielessä tulee puolustusmekanismina asian vähättelyäkin, jolloin ahdistus helpottuu ja ihminen voi psyykkisesti paremmin. Toki kiinnostus saattaa joskus säilyä ja sitten perehtyy aiheeseen sillätavalla kuin kykyjä on ja kehittyy sitten siinä, mutta kellekään tuskin on epäselvää, että kehitysvammainen, vaikkapa Down-potilas ei kykene oppimaan hyvin vaikkapa yliopistokemiaa, vaikka kemia alana voisi kiehtoakin sattumalta kyseistä henkilöä.

Sitten on tietysti suppeita erityislahjakkuuksia, joita ei voida yleensä suoraan järkeen ja älyyn yhdistää, kuten musiikki: peruskoulun lukuaineista 7 keskiarvolla selvinnyt oppilas saattaa kehittyä hyvinkin huippu saksofonistiksi ja ymmärtää musiikkia hyvin ja osata sitä tuottaa ja hahmottaa helposti musiikin rakenteita (melodiaa, rytmiä, harmoniaa jne.) tai jollakin on luontaista taipumusta piirtämiseen ja maalaamiseen tai jollakin näyttelemiseen.

Kielellinen lahjakkuus on yksi erityistyyppi myös. Kuitenkaan en katsoisi, että on samalla laila olemassa luonnontieteellistä lahjakkuutta kuin kielellistä, tai vaikkapa historiaan liittyvää lahjakuutta kuin kielellistä, vaan nämä menevät lähemmäksi tuota edellä kuvailemaani yleistä lahjakkuutta ja älykkyyttä.

Lääkikseen hakee juuri järjen lahjojen puolesta huippuaines, usein myös kielellinen lahjakkuus liittyy tähän ja auttaakin myös lääkikseen pyrkimisessä.

Palkoista vielä sen verran, että jos haluaa oikein hyvää palkkaa, niin ei se paperimiehen tilipussi aina niin kovin hyvä ole: itse olen toiminut kaksi kesää paperitehtaalla päivätöissä ja tulot jäivät peruspalkkana suurin piirtein 2000e/kk ja toki ylitöillä lisää, niine kaikkineen 3 kk:tta antoi kesätöissä ollessa yht. n. 8500e eli vajaa 3000e/kk ja siis siinä oli jonkin verran ylityötä. Lääkärinä (kandina) pääsee helposti 2-3 kertaisiin ansioihin kesätöissäkin samoilla tuntimäärillä, päivystyksessä helposti jopa 4 kertaa enemmän saa kuin paperitehtaalla. Lisäksi pää meinasi hajota paperitehtaalla olemiseen jo muutamassa kuukaudessa, mutta toki se siis joillekin sopii, enkä halua sitä vähätellä tai aliarvioida, kuitenkaan sen tyyppisille ihmisille, jotka yliopistoon hakeutuvat, ei paperitehdas ainakaan perusduunarina ole välttämättä kovin mielekäs työpaikka.

Lue lisää

"No, ensinnäkin: tuo kirjoittaja, jolle vastasit, tarkoitti varmaankin "lahjakkuudella" tuossa yleistä älykkyyttä, ymmärryskykyä eli kognitiota, oivalluskykyä, sanalla sanoen järjen lahjoja. Hyvä ja terävä älykkyys ja muisti auttavat asioiden omaksumisessa ja ymmärtämisessä yleensäkin, siihen liittyy läheisesti hyvä logiikan ja matematiikan ymmärrys ja hahmottaminen, ikään kuin asioiden syy-seuraussuhteiden tajuaminen. "

Älykkyyden nykytutkimus ei ole korostanut enää älykkyyden ns. yleistä tekijää. Testiälykkyys ja ns. avoimien kysymysten ratkaisukyky eli monimutkainen ongelmanratkaisu eivät tutkimusten mukaan korreloi. Urallaan menestymisen ja älykkyysosamäärän välillä ei myöskään ole merkittävää korrelaatiota, kun tarkastellaan normaalia älykkyyttä.

Matemaattisia lahjoja kehittää siis ennen kaikkea kiinnostus matematiikkaa kohtaan ja onnistumisen kokemukset.

"Jos asia kiinnostaa, niin sen oppii ja muistaa helpommin, kuitenkaan, vaikka olisi kovinkin kiinnostunut modernista fysiikasta, vaikkapa kvanttimekaniikasta, sen oppiminen ilman hyviä järjen lahjoja ja älyä on vaikeaa tai mahdotonta (tällöin tietysti kiinnostus ahdistavaan aiheeseen, jota ei ymmärrä myös katoaa). "

Normaalilla älykkyydellä varustettu yksilö kykenee kyllä seuraamaan minkä tahansa tieteenalan keskustelua, jos on tieteenalaan vain tarpeeksi perehtynyt. Eihän kvanttifysiikan opiskelua kannatakaan aloittaa syventävän tason opuksista - tietenkin siitä seuraisi vain turhautumista.

Toki on taitoja, jotka yhteiskunnassa usein opitaan tietyn ikäisenä, esimerkiksi kouluiässä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö asialleen omistautunut aikuinen voisi perehtyä aiheeseen: ensin perusteoksista aloittaen ja sitten soveltaviin suuntautuen. Lähinnä vain tietyissä urheiluharrastuksissa voi raja tulla vastaan, jos ei ole ennen tiettyä kehityskautta harrastustaan aloittanut.

Dan Keatingin ja Robert Sternbergin teoriat älykkyydestä saattaisivat olla lukaisemisen arvoisia.

lepakko kirjoitti:

"No, ensinnäkin: tuo kirjoittaja, jolle vastasit, tarkoitti varmaankin "lahjakkuudella" tuossa yleistä älykkyyttä, ymmärryskykyä eli kognitiota, oivalluskykyä, sanalla sanoen järjen lahjoja. Hyvä ja terävä älykkyys ja muisti auttavat asioiden omaksumisessa ja ymmärtämisessä yleensäkin, siihen liittyy läheisesti hyvä logiikan ja matematiikan ymmärrys ja hahmottaminen, ikään kuin asioiden syy-seuraussuhteiden tajuaminen. "

Älykkyyden nykytutkimus ei ole korostanut enää älykkyyden ns. yleistä tekijää. Testiälykkyys ja ns. avoimien kysymysten ratkaisukyky eli monimutkainen ongelmanratkaisu eivät tutkimusten mukaan korreloi. Urallaan menestymisen ja älykkyysosamäärän välillä ei myöskään ole merkittävää korrelaatiota, kun tarkastellaan normaalia älykkyyttä.

Matemaattisia lahjoja kehittää siis ennen kaikkea kiinnostus matematiikkaa kohtaan ja onnistumisen kokemukset.

"Jos asia kiinnostaa, niin sen oppii ja muistaa helpommin, kuitenkaan, vaikka olisi kovinkin kiinnostunut modernista fysiikasta, vaikkapa kvanttimekaniikasta, sen oppiminen ilman hyviä järjen lahjoja ja älyä on vaikeaa tai mahdotonta (tällöin tietysti kiinnostus ahdistavaan aiheeseen, jota ei ymmärrä myös katoaa). "

Normaalilla älykkyydellä varustettu yksilö kykenee kyllä seuraamaan minkä tahansa tieteenalan keskustelua, jos on tieteenalaan vain tarpeeksi perehtynyt. Eihän kvanttifysiikan opiskelua kannatakaan aloittaa syventävän tason opuksista - tietenkin siitä seuraisi vain turhautumista.

Toki on taitoja, jotka yhteiskunnassa usein opitaan tietyn ikäisenä, esimerkiksi kouluiässä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö asialleen omistautunut aikuinen voisi perehtyä aiheeseen: ensin perusteoksista aloittaen ja sitten soveltaviin suuntautuen. Lähinnä vain tietyissä urheiluharrastuksissa voi raja tulla vastaan, jos ei ole ennen tiettyä kehityskautta harrastustaan aloittanut.

Dan Keatingin ja Robert Sternbergin teoriat älykkyydestä saattaisivat olla lukaisemisen arvoisia.

Lue lisää

Tarkoitinkin älykkyydellä tuossa edellä juuri tuota monimutkaisten ongelmien ratkaisukykyä, enkä niitä vanhoja kuvio-lasku-sana-älykkyystestejä, joita armeija ja mensa mm. käyttävät testauksissaan. Lääketieteelliseen tiedekuntaan pyrkiville järjestettävä pääsykoe on erinomainen testi älykkyydestä ja järjenlahjoista ja ongelmanratkaisukyvystä juuri.

En väittänytkään että älykkyys ja uralla menestyminen (jos sillä tarkoitetaan hyvän yhteiskunnallisen aseman ja suurien tulojen saamista) mitenkään vahvasti korreloisivat, kuitenkin esimerkiksi teknillisten korkeakoulujen, matemaattis-luonnontieteellisten tiedekuntien ja lääketieteellisten tiedekuntien professorien ja dosenttien joukossa sanoisin olevan huomattavasti keskimääräistä älykkäämpiä ihmisiä, tietenkin tämä on arvelua, mutta luulisin, että luokkaa 2-3 keskihajontaa eli standardi deviaatiota keskimääräistä älykkäämpiä ihmisiä.

Matemaattisia lahjoja kehittää toki kiinnostus ja onnistumisen kokemukset, ja tässä tulee myös se ilmiö, että ihminen pitää siitä, missä on hyvä ja on kiinnostunut siitä ja siten kehittyy siinä entisestään. Kuitenkin ihmisten luontaisilla kyvyillä matemaattiseen älykkyyteen on suurta eroa: jotkut vain ovat siinä parempia kuin jotkut luonnostaan ilman harjoittamista ja saavat paremmat lähtökohdatkin kehittyä ja heillä on enemmän kapasiteettia kehittyä matemaattisessa älykkyydessä. Nimittäin, samaten kuin urheilusuorituksissa, myös henkisen puolen lahjakkuuksissa tulee raja vastaan jokaisella jossain välissä: kaikki lukioon menneet ihmiset eivät ikinä pystyisi saamaan vaikkapa pitkän matematiikan kokeesta täysiä pisteitä, vaikka kuinka harjoittelisivat ja olisivat kiinnostuneita matematiikasta, se on ihan selvä.

Tuollaisella normaalilla 100 äo:llä varustettu ihminen ei kykene varmastikaan oppimaan miltä tahansa tieteen alalta kaikkea vain aloittamalla helposta ja koko ajan vaikeampaan siirtyen, siinä tulee raja vastaan, vaikkapa juuri modernissa fysiikassa: jos kerran kuka tahansa jolla on normaali äly, kykenee loputtomiin oppimaan ja ymmärtämään modernia fysiikkaa, niin miksi sadassa vuodessa kuitenkaan parhaatkaan fyysikot, joiden äo olisi vaikkapa luokkaa 150-180 ja kiinnostus ja intohimo fysiikkaan kova ja laiskuudestakaan ei ole kyse, eivät kuitenkaan ole saaneet ratkaistua kaikkia fysiikan ongelmia, esim. yhdistämään kvanttimekaniikkaa suhteellisuusteoriaan?

Samahan se on tässä "yleisessä" lahjakkuudessa eli ongelmanratkaisutaidossa, järjessä, olkoon nyt mitä vain, kuin vaikkapa musiikissa: ei kaikki ihmiset kykene olemaan musiikissa yhtä hyviä kuin vaikka Mozart vaikka kuinka haluaisivat ja harjoittelisivat, raja tulee vastaan, ei Mozart säveltänyt neljävuotiaana konserttoja siksi, että sattui vaan homma kiinnostamaan ja nappaamaan, tai kyennyt kertakuulemalta painamaan mieleensä kokonaisia orkesteriteoksia ja kirjoittamaan niitä partituurille siksi, että oli vain kehittänyt hieman itseään ja muuten kiinnosti aihe, se oli jo sisäsyntyisesti se kyky ja lahjakkuus hänen aivoissaan.

Sen myönnän, että ne mensan ja intin älykkyystestit ovat vanhahtavia ja suppeita ja pyskivät mittaamaan sitä "yleistä" älykkyyttä, jota ei oikein enää myönnetä edes olevan olemassa sellaisena noin yksinkertaisena ilmiönä ja asiana, mutta jos vaikka mitataan järkeä ylioppilskirjoitusten matematiikan tehtävillä, fysiikan ja kemian tehtävillä tai lääkiksen pääsykokeilla, aletaan olla lähempänä totuutta jo. Enkä hauku niitä vanhoja testejä siksi, etten olisi niissä itse pärjännyt, mutta päässyt lääkikseen, vaan olen tehnyt molemmat ja pärjännyt hyvin.

Lääk. kand. kirjoitti:

Tarkoitinkin älykkyydellä tuossa edellä juuri tuota monimutkaisten ongelmien ratkaisukykyä, enkä niitä vanhoja kuvio-lasku-sana-älykkyystestejä, joita armeija ja mensa mm. käyttävät testauksissaan. Lääketieteelliseen tiedekuntaan pyrkiville järjestettävä pääsykoe on erinomainen testi älykkyydestä ja järjenlahjoista ja ongelmanratkaisukyvystä juuri.

En väittänytkään että älykkyys ja uralla menestyminen (jos sillä tarkoitetaan hyvän yhteiskunnallisen aseman ja suurien tulojen saamista) mitenkään vahvasti korreloisivat, kuitenkin esimerkiksi teknillisten korkeakoulujen, matemaattis-luonnontieteellisten tiedekuntien ja lääketieteellisten tiedekuntien professorien ja dosenttien joukossa sanoisin olevan huomattavasti keskimääräistä älykkäämpiä ihmisiä, tietenkin tämä on arvelua, mutta luulisin, että luokkaa 2-3 keskihajontaa eli standardi deviaatiota keskimääräistä älykkäämpiä ihmisiä.

Matemaattisia lahjoja kehittää toki kiinnostus ja onnistumisen kokemukset, ja tässä tulee myös se ilmiö, että ihminen pitää siitä, missä on hyvä ja on kiinnostunut siitä ja siten kehittyy siinä entisestään. Kuitenkin ihmisten luontaisilla kyvyillä matemaattiseen älykkyyteen on suurta eroa: jotkut vain ovat siinä parempia kuin jotkut luonnostaan ilman harjoittamista ja saavat paremmat lähtökohdatkin kehittyä ja heillä on enemmän kapasiteettia kehittyä matemaattisessa älykkyydessä. Nimittäin, samaten kuin urheilusuorituksissa, myös henkisen puolen lahjakkuuksissa tulee raja vastaan jokaisella jossain välissä: kaikki lukioon menneet ihmiset eivät ikinä pystyisi saamaan vaikkapa pitkän matematiikan kokeesta täysiä pisteitä, vaikka kuinka harjoittelisivat ja olisivat kiinnostuneita matematiikasta, se on ihan selvä.

Tuollaisella normaalilla 100 äo:llä varustettu ihminen ei kykene varmastikaan oppimaan miltä tahansa tieteen alalta kaikkea vain aloittamalla helposta ja koko ajan vaikeampaan siirtyen, siinä tulee raja vastaan, vaikkapa juuri modernissa fysiikassa: jos kerran kuka tahansa jolla on normaali äly, kykenee loputtomiin oppimaan ja ymmärtämään modernia fysiikkaa, niin miksi sadassa vuodessa kuitenkaan parhaatkaan fyysikot, joiden äo olisi vaikkapa luokkaa 150-180 ja kiinnostus ja intohimo fysiikkaan kova ja laiskuudestakaan ei ole kyse, eivät kuitenkaan ole saaneet ratkaistua kaikkia fysiikan ongelmia, esim. yhdistämään kvanttimekaniikkaa suhteellisuusteoriaan?

Samahan se on tässä "yleisessä" lahjakkuudessa eli ongelmanratkaisutaidossa, järjessä, olkoon nyt mitä vain, kuin vaikkapa musiikissa: ei kaikki ihmiset kykene olemaan musiikissa yhtä hyviä kuin vaikka Mozart vaikka kuinka haluaisivat ja harjoittelisivat, raja tulee vastaan, ei Mozart säveltänyt neljävuotiaana konserttoja siksi, että sattui vaan homma kiinnostamaan ja nappaamaan, tai kyennyt kertakuulemalta painamaan mieleensä kokonaisia orkesteriteoksia ja kirjoittamaan niitä partituurille siksi, että oli vain kehittänyt hieman itseään ja muuten kiinnosti aihe, se oli jo sisäsyntyisesti se kyky ja lahjakkuus hänen aivoissaan.

Sen myönnän, että ne mensan ja intin älykkyystestit ovat vanhahtavia ja suppeita ja pyskivät mittaamaan sitä "yleistä" älykkyyttä, jota ei oikein enää myönnetä edes olevan olemassa sellaisena noin yksinkertaisena ilmiönä ja asiana, mutta jos vaikka mitataan järkeä ylioppilskirjoitusten matematiikan tehtävillä, fysiikan ja kemian tehtävillä tai lääkiksen pääsykokeilla, aletaan olla lähempänä totuutta jo. Enkä hauku niitä vanhoja testejä siksi, etten olisi niissä itse pärjännyt, mutta päässyt lääkikseen, vaan olen tehnyt molemmat ja pärjännyt hyvin.

Lue lisää

"kuitenkin esimerkiksi teknillisten korkeakoulujen, matemaattis-luonnontieteellisten tiedekuntien ja lääketieteellisten tiedekuntien professorien ja dosenttien joukossa sanoisin olevan huomattavasti keskimääräistä älykkäämpiä ihmisiä, tietenkin tämä on arvelua, mutta luulisin, että luokkaa 2-3 keskihajontaa eli standardi deviaatiota keskimääräistä älykkäämpiä ihmisiä. "

Mistä älykkyyden määritelmästä nyt puhumme? Testiälykkys (suljettujen ongelmien ratkaisukyky) ja matemaattinen alavalinta tutkimusten mukaan korreloivat.

En näe syytä päätelmään, että matemaattis-luonnontieteellisen pääoman ja monimutkaisen ongelmanratkaisukyvyn välillä olisi erityistä korrelaatiota. Toki tätäkin kysymystä voitaisiin tutkia.

"kaikki lukioon menneet ihmiset eivät ikinä pystyisi saamaan vaikkapa pitkän matematiikan kokeesta täysiä pisteitä, vaikka kuinka harjoittelisivat ja olisivat kiinnostuneita matematiikasta, se on ihan selvä. "

Nykytutkimuksen valossa emme voi tehdä sellaista päätelmää, etteikö kenestä tahansa voisi tulla tietyllä alalla erittäin lahjakasta, jos tällä yksilöllä motivaatio vain olisi riittävä.

Toisaalta sehän olisi aivan pisteytystavan vastaista, että jokainen oppilas saisi laudaturin. Voimme puhua ainoastaan tason noususta.

"jos kerran kuka tahansa jolla on normaali äly, kykenee loputtomiin oppimaan ja ymmärtämään modernia fysiikkaa, niin miksi sadassa vuodessa kuitenkaan parhaatkaan fyysikot, joiden äo olisi vaikkapa luokkaa 150-180 ja kiinnostus ja intohimo fysiikkaan kova ja laiskuudestakaan ei ole kyse, eivät kuitenkaan ole saaneet ratkaistua kaikkia fysiikan ongelmia, esim. yhdistämään kvanttimekaniikkaa suhteellisuusteoriaan?"

Tähän voin sanoa vain, että perustutkimus, perustutkimus, perustutkimus. Uudet keksinnöt ja oivallukset pohjaavat aina vanhaan - mitään ei synny tyhjästä. Matematiikkaa itsessään voidaan luonnehtia kulttuuriseksi välineeksi eli ihmisajattelun välineeksi. Ihmisajattelun kehitys kulttuurievoluution kautta on hidas prosessi.

"se oli jo sisäsyntyisesti se kyky ja lahjakkuus hänen aivoissaan. "

Absoluuttinen sävelkorva on periytyvä, mutta se, että onko musiikillinen "lahjakkuus" sisäsyntyistä (tarkoitatko sillä perinnöllistä vai kelpaako varhaislapsuuden muovaamakin...entäs motivaatio, sisäiset motivaattorit jne.) on ihan toinen kysymys. Mitä edes tarkoitamme lahjakkuudella - loppujen lopuksihan se on aitoa kiinnostusta tiettyyn alaan ja halua kehittyä?

Suosittelisin muuten lisää kirjallisuutta: Hakkarainen, Kai ym. "Tutkiva oppiminen: järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjinä".

Lääk. kand. kirjoitti:

Tarkoitinkin älykkyydellä tuossa edellä juuri tuota monimutkaisten ongelmien ratkaisukykyä, enkä niitä vanhoja kuvio-lasku-sana-älykkyystestejä, joita armeija ja mensa mm. käyttävät testauksissaan. Lääketieteelliseen tiedekuntaan pyrkiville järjestettävä pääsykoe on erinomainen testi älykkyydestä ja järjenlahjoista ja ongelmanratkaisukyvystä juuri.

En väittänytkään että älykkyys ja uralla menestyminen (jos sillä tarkoitetaan hyvän yhteiskunnallisen aseman ja suurien tulojen saamista) mitenkään vahvasti korreloisivat, kuitenkin esimerkiksi teknillisten korkeakoulujen, matemaattis-luonnontieteellisten tiedekuntien ja lääketieteellisten tiedekuntien professorien ja dosenttien joukossa sanoisin olevan huomattavasti keskimääräistä älykkäämpiä ihmisiä, tietenkin tämä on arvelua, mutta luulisin, että luokkaa 2-3 keskihajontaa eli standardi deviaatiota keskimääräistä älykkäämpiä ihmisiä.

Matemaattisia lahjoja kehittää toki kiinnostus ja onnistumisen kokemukset, ja tässä tulee myös se ilmiö, että ihminen pitää siitä, missä on hyvä ja on kiinnostunut siitä ja siten kehittyy siinä entisestään. Kuitenkin ihmisten luontaisilla kyvyillä matemaattiseen älykkyyteen on suurta eroa: jotkut vain ovat siinä parempia kuin jotkut luonnostaan ilman harjoittamista ja saavat paremmat lähtökohdatkin kehittyä ja heillä on enemmän kapasiteettia kehittyä matemaattisessa älykkyydessä. Nimittäin, samaten kuin urheilusuorituksissa, myös henkisen puolen lahjakkuuksissa tulee raja vastaan jokaisella jossain välissä: kaikki lukioon menneet ihmiset eivät ikinä pystyisi saamaan vaikkapa pitkän matematiikan kokeesta täysiä pisteitä, vaikka kuinka harjoittelisivat ja olisivat kiinnostuneita matematiikasta, se on ihan selvä.

Tuollaisella normaalilla 100 äo:llä varustettu ihminen ei kykene varmastikaan oppimaan miltä tahansa tieteen alalta kaikkea vain aloittamalla helposta ja koko ajan vaikeampaan siirtyen, siinä tulee raja vastaan, vaikkapa juuri modernissa fysiikassa: jos kerran kuka tahansa jolla on normaali äly, kykenee loputtomiin oppimaan ja ymmärtämään modernia fysiikkaa, niin miksi sadassa vuodessa kuitenkaan parhaatkaan fyysikot, joiden äo olisi vaikkapa luokkaa 150-180 ja kiinnostus ja intohimo fysiikkaan kova ja laiskuudestakaan ei ole kyse, eivät kuitenkaan ole saaneet ratkaistua kaikkia fysiikan ongelmia, esim. yhdistämään kvanttimekaniikkaa suhteellisuusteoriaan?

Samahan se on tässä "yleisessä" lahjakkuudessa eli ongelmanratkaisutaidossa, järjessä, olkoon nyt mitä vain, kuin vaikkapa musiikissa: ei kaikki ihmiset kykene olemaan musiikissa yhtä hyviä kuin vaikka Mozart vaikka kuinka haluaisivat ja harjoittelisivat, raja tulee vastaan, ei Mozart säveltänyt neljävuotiaana konserttoja siksi, että sattui vaan homma kiinnostamaan ja nappaamaan, tai kyennyt kertakuulemalta painamaan mieleensä kokonaisia orkesteriteoksia ja kirjoittamaan niitä partituurille siksi, että oli vain kehittänyt hieman itseään ja muuten kiinnosti aihe, se oli jo sisäsyntyisesti se kyky ja lahjakkuus hänen aivoissaan.

Sen myönnän, että ne mensan ja intin älykkyystestit ovat vanhahtavia ja suppeita ja pyskivät mittaamaan sitä "yleistä" älykkyyttä, jota ei oikein enää myönnetä edes olevan olemassa sellaisena noin yksinkertaisena ilmiönä ja asiana, mutta jos vaikka mitataan järkeä ylioppilskirjoitusten matematiikan tehtävillä, fysiikan ja kemian tehtävillä tai lääkiksen pääsykokeilla, aletaan olla lähempänä totuutta jo. Enkä hauku niitä vanhoja testejä siksi, etten olisi niissä itse pärjännyt, mutta päässyt lääkikseen, vaan olen tehnyt molemmat ja pärjännyt hyvin.

Lue lisää

Mensan käyttämä kuviopäättelytestin soveltuu hyvin ihmiselle joka osaa ratkoa nopeasti keskivaikeita ongelmia ja sen tarkkuus heikkenee kun testattavan älykkyysosamäärä ylittää 140. Testillä voidaan erottaa pöllöt pölhöistä. Ilmavoimat seulovat samantyyppisillä testeillä sopivat miehet hävittäjälentäjiksi...
En nyt ihan allekirjoita sitä että esim.matematiikan ylioppilaskoetta voitaisiin käyttää järkevyyden testaukseen. Se olisi vähintään yhtä suppea kuin yleinen älykkyyden käsite.
Käytät normaalijakauman ja keskihajonta käsitteitä mutta kuitenkin kiellät yleisen älykkyyden olemassaolon tai määrittelet sen uudestaan testillä joka vaatii myös pitkäjänteisyyttä...
Selvennä jos olen ymmärtänyt jotain väärin.

Lääk. kand. kirjoitti:

Tarkoitinkin älykkyydellä tuossa edellä juuri tuota monimutkaisten ongelmien ratkaisukykyä, enkä niitä vanhoja kuvio-lasku-sana-älykkyystestejä, joita armeija ja mensa mm. käyttävät testauksissaan. Lääketieteelliseen tiedekuntaan pyrkiville järjestettävä pääsykoe on erinomainen testi älykkyydestä ja järjenlahjoista ja ongelmanratkaisukyvystä juuri.

En väittänytkään että älykkyys ja uralla menestyminen (jos sillä tarkoitetaan hyvän yhteiskunnallisen aseman ja suurien tulojen saamista) mitenkään vahvasti korreloisivat, kuitenkin esimerkiksi teknillisten korkeakoulujen, matemaattis-luonnontieteellisten tiedekuntien ja lääketieteellisten tiedekuntien professorien ja dosenttien joukossa sanoisin olevan huomattavasti keskimääräistä älykkäämpiä ihmisiä, tietenkin tämä on arvelua, mutta luulisin, että luokkaa 2-3 keskihajontaa eli standardi deviaatiota keskimääräistä älykkäämpiä ihmisiä.

Matemaattisia lahjoja kehittää toki kiinnostus ja onnistumisen kokemukset, ja tässä tulee myös se ilmiö, että ihminen pitää siitä, missä on hyvä ja on kiinnostunut siitä ja siten kehittyy siinä entisestään. Kuitenkin ihmisten luontaisilla kyvyillä matemaattiseen älykkyyteen on suurta eroa: jotkut vain ovat siinä parempia kuin jotkut luonnostaan ilman harjoittamista ja saavat paremmat lähtökohdatkin kehittyä ja heillä on enemmän kapasiteettia kehittyä matemaattisessa älykkyydessä. Nimittäin, samaten kuin urheilusuorituksissa, myös henkisen puolen lahjakkuuksissa tulee raja vastaan jokaisella jossain välissä: kaikki lukioon menneet ihmiset eivät ikinä pystyisi saamaan vaikkapa pitkän matematiikan kokeesta täysiä pisteitä, vaikka kuinka harjoittelisivat ja olisivat kiinnostuneita matematiikasta, se on ihan selvä.

Tuollaisella normaalilla 100 äo:llä varustettu ihminen ei kykene varmastikaan oppimaan miltä tahansa tieteen alalta kaikkea vain aloittamalla helposta ja koko ajan vaikeampaan siirtyen, siinä tulee raja vastaan, vaikkapa juuri modernissa fysiikassa: jos kerran kuka tahansa jolla on normaali äly, kykenee loputtomiin oppimaan ja ymmärtämään modernia fysiikkaa, niin miksi sadassa vuodessa kuitenkaan parhaatkaan fyysikot, joiden äo olisi vaikkapa luokkaa 150-180 ja kiinnostus ja intohimo fysiikkaan kova ja laiskuudestakaan ei ole kyse, eivät kuitenkaan ole saaneet ratkaistua kaikkia fysiikan ongelmia, esim. yhdistämään kvanttimekaniikkaa suhteellisuusteoriaan?

Samahan se on tässä "yleisessä" lahjakkuudessa eli ongelmanratkaisutaidossa, järjessä, olkoon nyt mitä vain, kuin vaikkapa musiikissa: ei kaikki ihmiset kykene olemaan musiikissa yhtä hyviä kuin vaikka Mozart vaikka kuinka haluaisivat ja harjoittelisivat, raja tulee vastaan, ei Mozart säveltänyt neljävuotiaana konserttoja siksi, että sattui vaan homma kiinnostamaan ja nappaamaan, tai kyennyt kertakuulemalta painamaan mieleensä kokonaisia orkesteriteoksia ja kirjoittamaan niitä partituurille siksi, että oli vain kehittänyt hieman itseään ja muuten kiinnosti aihe, se oli jo sisäsyntyisesti se kyky ja lahjakkuus hänen aivoissaan.

Sen myönnän, että ne mensan ja intin älykkyystestit ovat vanhahtavia ja suppeita ja pyskivät mittaamaan sitä "yleistä" älykkyyttä, jota ei oikein enää myönnetä edes olevan olemassa sellaisena noin yksinkertaisena ilmiönä ja asiana, mutta jos vaikka mitataan järkeä ylioppilskirjoitusten matematiikan tehtävillä, fysiikan ja kemian tehtävillä tai lääkiksen pääsykokeilla, aletaan olla lähempänä totuutta jo. Enkä hauku niitä vanhoja testejä siksi, etten olisi niissä itse pärjännyt, mutta päässyt lääkikseen, vaan olen tehnyt molemmat ja pärjännyt hyvin.

Lue lisää

"Lääketieteelliseen tiedekuntaan pyrkiville järjestettävä pääsykoe on erinomainen testi älykkyydestä ja järjenlahjoista ja ongelmanratkaisukyvystä juuri."

En näe miten matemaattis-luonnontieteelliset aineet enemmän testaisivat järjenlahjoja ja älykkyyttä kuin muut kirjalliset pääsykokeet, (matemaattista) ongelmanratkaisukykyä kylläkin.
Kyse on samasta asiasta, luet kirjan ja osaat sisällön niin hyvin, että muistat sekä pienet faktat että isot kokonaisuudet.

Miksi ihmeessä lääkiksen pääsykoe mittaisi älykkyyttä paremmin? Ethän vain nyt näe älykkyyttä turhan suppeasti, ainoastaan matemaattisena?
Kirjasta opiskeleminen ja asioiden holistinen ymmärtäminen vaativat hyviä kognitiivisia taitoja, jotka ovat toki pohja älykkyydelle ja ajattelun taidoille ylipäätään, mutta älykkyyttäkin on olemassa yleisimmin tunnustettujen älykkyysteorioiden mukaan 7 eri lajia.
Kirjakokeet on käsittääkseni joka ikiseen yliopiston pääaineeseen.

On ihan ymmärrettävää, että jokainen korostaa sitä omaa älykkyyden lajiaan ja näkee sen ylivertaisena -tuo on selitettävissä ihan mielekkyysperiaatteellakin. Itsekin arvostan lääkäreitä, mutta on aika hurjaa väittää että lääkiksessä olisi älykkäämpiä opiskelijoita kuin muissa tiedekunnissa ja että pääsykokeet sen todistaisivat.



Eri pääsykokeissa mitataan sellaisia taitoja jotka ovat tärkeimpiä tulevassa opiskelussa ja työssä.
Olisi tyhmää että opettajilla ei olisi lisäksi soveltuvuuskokeita, sillä suuri osa heidän työstään välittyy vuorovaikutuksen kautta.
Oikeustieteelliseen täytyy taas osata kirjat erittäin tarkasti ulkoa, sillä tuleva työ on hyvin pitkälle paperitöitä ja työskentelyä pikkutarkan tiedon kanssa. Monimutkaisia ongelmia joutuvat ratkomaan niin opettajat kuin juristitkin ja kumpaankin tarvitaan hyviä järjenlahjoja ja älykkyyttä - ihan kuin mainitsit lääkikseen pyrkivienkin tarvitsevan.

Mitä tulee yliopiston professoreiden älykkyyksiin, uskoisin että psykologian professori on samalla viivalla matematiikan professorin kanssa, kummallakin on vain oma spesifi osaamisensa.
Vai väitätkö, että jos laitetaan kaikkien muiden alojen lisensiaatit riviin, lääketiet. lisensiaatti vetäisi pisimmän korren?

CeCo kirjoitti:

"Lääketieteelliseen tiedekuntaan pyrkiville järjestettävä pääsykoe on erinomainen testi älykkyydestä ja järjenlahjoista ja ongelmanratkaisukyvystä juuri."

En näe miten matemaattis-luonnontieteelliset aineet enemmän testaisivat järjenlahjoja ja älykkyyttä kuin muut kirjalliset pääsykokeet, (matemaattista) ongelmanratkaisukykyä kylläkin.
Kyse on samasta asiasta, luet kirjan ja osaat sisällön niin hyvin, että muistat sekä pienet faktat että isot kokonaisuudet.

Miksi ihmeessä lääkiksen pääsykoe mittaisi älykkyyttä paremmin? Ethän vain nyt näe älykkyyttä turhan suppeasti, ainoastaan matemaattisena?
Kirjasta opiskeleminen ja asioiden holistinen ymmärtäminen vaativat hyviä kognitiivisia taitoja, jotka ovat toki pohja älykkyydelle ja ajattelun taidoille ylipäätään, mutta älykkyyttäkin on olemassa yleisimmin tunnustettujen älykkyysteorioiden mukaan 7 eri lajia.
Kirjakokeet on käsittääkseni joka ikiseen yliopiston pääaineeseen.

On ihan ymmärrettävää, että jokainen korostaa sitä omaa älykkyyden lajiaan ja näkee sen ylivertaisena -tuo on selitettävissä ihan mielekkyysperiaatteellakin. Itsekin arvostan lääkäreitä, mutta on aika hurjaa väittää että lääkiksessä olisi älykkäämpiä opiskelijoita kuin muissa tiedekunnissa ja että pääsykokeet sen todistaisivat.



Eri pääsykokeissa mitataan sellaisia taitoja jotka ovat tärkeimpiä tulevassa opiskelussa ja työssä.
Olisi tyhmää että opettajilla ei olisi lisäksi soveltuvuuskokeita, sillä suuri osa heidän työstään välittyy vuorovaikutuksen kautta.
Oikeustieteelliseen täytyy taas osata kirjat erittäin tarkasti ulkoa, sillä tuleva työ on hyvin pitkälle paperitöitä ja työskentelyä pikkutarkan tiedon kanssa. Monimutkaisia ongelmia joutuvat ratkomaan niin opettajat kuin juristitkin ja kumpaankin tarvitaan hyviä järjenlahjoja ja älykkyyttä - ihan kuin mainitsit lääkikseen pyrkivienkin tarvitsevan.

Mitä tulee yliopiston professoreiden älykkyyksiin, uskoisin että psykologian professori on samalla viivalla matematiikan professorin kanssa, kummallakin on vain oma spesifi osaamisensa.
Vai väitätkö, että jos laitetaan kaikkien muiden alojen lisensiaatit riviin, lääketiet. lisensiaatti vetäisi pisimmän korren?

Lue lisää

...ja edellisen viestin kirjoitti loogista päättelykykyä vaativissa tehtävissä kehnosti suoriutuva henkilö.

Matemaattinen älykkyys mittaa loogista päättelykykyä. Ilman sitä ei ihminen kykene työskentelemään tehokkaasti ja menestyksekkäästi millään älykkyyttä vaativalla alalla.

Opiskelutoverini on idiootti. Hyvämuistinen, mutta idiootti. Hyvä puhumaankin, mutta idiootti. Kielellisesti lahjakas, mutta idiootti. Jokainen, joka asiasta oikeasti jotain tietää, huomaa hänen puheensa typeryksen tuotoksiksi. Puhuu ja puhuu, vaikkei mitään ymmärrä -siis toistaa oppimiaan sanoja ymmärtämättä niiden merkiystä.

Miten hän pääsi opiskelemaan? Hyvän muistinsa ansiosta ja ruotsinkielisen opinahjon alhaisista pääsyvaatimuksista johtuen. Nyt, kun muistia pitää soveltaa johonkin, hän ei osaa. Hän ei selviä kursseista laisinkaan. Looginen päättelykyky puuttuu.

lepakko kirjoitti:

"kuitenkin esimerkiksi teknillisten korkeakoulujen, matemaattis-luonnontieteellisten tiedekuntien ja lääketieteellisten tiedekuntien professorien ja dosenttien joukossa sanoisin olevan huomattavasti keskimääräistä älykkäämpiä ihmisiä, tietenkin tämä on arvelua, mutta luulisin, että luokkaa 2-3 keskihajontaa eli standardi deviaatiota keskimääräistä älykkäämpiä ihmisiä. "

Mistä älykkyyden määritelmästä nyt puhumme? Testiälykkys (suljettujen ongelmien ratkaisukyky) ja matemaattinen alavalinta tutkimusten mukaan korreloivat.

En näe syytä päätelmään, että matemaattis-luonnontieteellisen pääoman ja monimutkaisen ongelmanratkaisukyvyn välillä olisi erityistä korrelaatiota. Toki tätäkin kysymystä voitaisiin tutkia.

"kaikki lukioon menneet ihmiset eivät ikinä pystyisi saamaan vaikkapa pitkän matematiikan kokeesta täysiä pisteitä, vaikka kuinka harjoittelisivat ja olisivat kiinnostuneita matematiikasta, se on ihan selvä. "

Nykytutkimuksen valossa emme voi tehdä sellaista päätelmää, etteikö kenestä tahansa voisi tulla tietyllä alalla erittäin lahjakasta, jos tällä yksilöllä motivaatio vain olisi riittävä.

Toisaalta sehän olisi aivan pisteytystavan vastaista, että jokainen oppilas saisi laudaturin. Voimme puhua ainoastaan tason noususta.

"jos kerran kuka tahansa jolla on normaali äly, kykenee loputtomiin oppimaan ja ymmärtämään modernia fysiikkaa, niin miksi sadassa vuodessa kuitenkaan parhaatkaan fyysikot, joiden äo olisi vaikkapa luokkaa 150-180 ja kiinnostus ja intohimo fysiikkaan kova ja laiskuudestakaan ei ole kyse, eivät kuitenkaan ole saaneet ratkaistua kaikkia fysiikan ongelmia, esim. yhdistämään kvanttimekaniikkaa suhteellisuusteoriaan?"

Tähän voin sanoa vain, että perustutkimus, perustutkimus, perustutkimus. Uudet keksinnöt ja oivallukset pohjaavat aina vanhaan - mitään ei synny tyhjästä. Matematiikkaa itsessään voidaan luonnehtia kulttuuriseksi välineeksi eli ihmisajattelun välineeksi. Ihmisajattelun kehitys kulttuurievoluution kautta on hidas prosessi.

"se oli jo sisäsyntyisesti se kyky ja lahjakkuus hänen aivoissaan. "

Absoluuttinen sävelkorva on periytyvä, mutta se, että onko musiikillinen "lahjakkuus" sisäsyntyistä (tarkoitatko sillä perinnöllistä vai kelpaako varhaislapsuuden muovaamakin...entäs motivaatio, sisäiset motivaattorit jne.) on ihan toinen kysymys. Mitä edes tarkoitamme lahjakkuudella - loppujen lopuksihan se on aitoa kiinnostusta tiettyyn alaan ja halua kehittyä?

Suosittelisin muuten lisää kirjallisuutta: Hakkarainen, Kai ym. "Tutkiva oppiminen: järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjinä".

Lue lisää

Mutta siis ymmärryskyvyssä on ihmisillä silti suuria eroja, ja on aivan selvää, että kaikki eivät kykene oppimaan kaikkea vain halutessaan oppia (vaikka kommunismissahan näin ajateltiin ja sitä todisteltiin ja opetettiin). Sehän tarkoittaisi, että mitään lahjakkuutta ei ole olemassakaan, eikö?

Se on ihan sama, että ihmisten välillä älykkyydessä on eroja, kuin, että ihmisten pituudessa on eroja,tai kyvyssä menestyä vaikkapa maraton-juoksussa.

Esimerkiksi Downin syndroomaa sairastava potilas ei kykene oppimaan integraalilaskentaa ja soveltamaan sitä, samaten kaikki äo 85-paperimiehet eivät varmasti koskaan kykenisi kirjoittamaan pitkän matematiikan yo-kokeesta täysiä pisteitä.

Vielä: jos kaikki kirjoittajat saisivat matematiikan kokeesta täydet pisteet, niin silloin tietysti nykyinen arvosanan antoperuste menisi pieleen ja olisi lopetettava, sehän perustuu juuri siihen, että 5% parhaista saa L:n, sitten seuraavat 10% E:n eli E:n saadakseen on mahduttava vielä 15% parhaimmiston sisään jne.

einari kirjoitti:

Mensan käyttämä kuviopäättelytestin soveltuu hyvin ihmiselle joka osaa ratkoa nopeasti keskivaikeita ongelmia ja sen tarkkuus heikkenee kun testattavan älykkyysosamäärä ylittää 140. Testillä voidaan erottaa pöllöt pölhöistä. Ilmavoimat seulovat samantyyppisillä testeillä sopivat miehet hävittäjälentäjiksi...
En nyt ihan allekirjoita sitä että esim.matematiikan ylioppilaskoetta voitaisiin käyttää järkevyyden testaukseen. Se olisi vähintään yhtä suppea kuin yleinen älykkyyden käsite.
Käytät normaalijakauman ja keskihajonta käsitteitä mutta kuitenkin kiellät yleisen älykkyyden olemassaolon tai määrittelet sen uudestaan testillä joka vaatii myös pitkäjänteisyyttä...
Selvennä jos olen ymmärtänyt jotain väärin.

Lue lisää

Siis,joo, tarkoitin lähinnä, että nuo Mensan ja intin testiteivät ole siis kovin hyviä mittamaan kunnolla yleistä älykkyyttä, toki yleinen älykkyys on olemassa, tarkoitin vain, että sitä on hankalaa määritellä ja mitata kovin suppeilla testeillä. Tietenkin ihmiset voidaan asettaa älyn puolesta Gaussin käyrälle. Tarkoitin, että nuopitkäjänteisyyttä myös mittaavat testit olisivat ehkä hieman parempia jo tai ainakin mittaisivat tehokkaammin sitä kuinka hyvin osaa ratkaista vaikeita ongelmia.

CeCo kirjoitti:

"Lääketieteelliseen tiedekuntaan pyrkiville järjestettävä pääsykoe on erinomainen testi älykkyydestä ja järjenlahjoista ja ongelmanratkaisukyvystä juuri."

En näe miten matemaattis-luonnontieteelliset aineet enemmän testaisivat järjenlahjoja ja älykkyyttä kuin muut kirjalliset pääsykokeet, (matemaattista) ongelmanratkaisukykyä kylläkin.
Kyse on samasta asiasta, luet kirjan ja osaat sisällön niin hyvin, että muistat sekä pienet faktat että isot kokonaisuudet.

Miksi ihmeessä lääkiksen pääsykoe mittaisi älykkyyttä paremmin? Ethän vain nyt näe älykkyyttä turhan suppeasti, ainoastaan matemaattisena?
Kirjasta opiskeleminen ja asioiden holistinen ymmärtäminen vaativat hyviä kognitiivisia taitoja, jotka ovat toki pohja älykkyydelle ja ajattelun taidoille ylipäätään, mutta älykkyyttäkin on olemassa yleisimmin tunnustettujen älykkyysteorioiden mukaan 7 eri lajia.
Kirjakokeet on käsittääkseni joka ikiseen yliopiston pääaineeseen.

On ihan ymmärrettävää, että jokainen korostaa sitä omaa älykkyyden lajiaan ja näkee sen ylivertaisena -tuo on selitettävissä ihan mielekkyysperiaatteellakin. Itsekin arvostan lääkäreitä, mutta on aika hurjaa väittää että lääkiksessä olisi älykkäämpiä opiskelijoita kuin muissa tiedekunnissa ja että pääsykokeet sen todistaisivat.



Eri pääsykokeissa mitataan sellaisia taitoja jotka ovat tärkeimpiä tulevassa opiskelussa ja työssä.
Olisi tyhmää että opettajilla ei olisi lisäksi soveltuvuuskokeita, sillä suuri osa heidän työstään välittyy vuorovaikutuksen kautta.
Oikeustieteelliseen täytyy taas osata kirjat erittäin tarkasti ulkoa, sillä tuleva työ on hyvin pitkälle paperitöitä ja työskentelyä pikkutarkan tiedon kanssa. Monimutkaisia ongelmia joutuvat ratkomaan niin opettajat kuin juristitkin ja kumpaankin tarvitaan hyviä järjenlahjoja ja älykkyyttä - ihan kuin mainitsit lääkikseen pyrkivienkin tarvitsevan.

Mitä tulee yliopiston professoreiden älykkyyksiin, uskoisin että psykologian professori on samalla viivalla matematiikan professorin kanssa, kummallakin on vain oma spesifi osaamisensa.
Vai väitätkö, että jos laitetaan kaikkien muiden alojen lisensiaatit riviin, lääketiet. lisensiaatti vetäisi pisimmän korren?

Lue lisää

Siis lääkiksen pääsykokeestahan ei selviä mitenkään vain osaamalla kaiken asian pääsykoemateriaalista ulkoa, vaan itse kokeessa tarvitsee ratkaista uusia vaikeita ongelmia nopeasti ja tehokkaasti,ongelmien ollessa sellaisia, ettei juuri vastaavanlaisia ole tullut aiemmin esiin pääsykoemateriaalissa, vaikka materiaali liittyykin tehtävään. Sama kuin matematiikan tai fysiikan tai kemian yo-kokeissa, eihän niistäkään saa täysiäpisteitä kaikki vain lukemalla ulkoa kirjat läpi.

Lisäksi lääkiksen kokeissa ainakin ennen mitattiin myös uuden tiedon omaksumiskykyä, sekä kirjallisella tehtävällä erikseen, että myös antamalla kokeessa tehtäväänliittyen uuttakin tietoa.

Lääk.kand. kirjoitti:

Siis,joo, tarkoitin lähinnä, että nuo Mensan ja intin testiteivät ole siis kovin hyviä mittamaan kunnolla yleistä älykkyyttä, toki yleinen älykkyys on olemassa, tarkoitin vain, että sitä on hankalaa määritellä ja mitata kovin suppeilla testeillä. Tietenkin ihmiset voidaan asettaa älyn puolesta Gaussin käyrälle. Tarkoitin, että nuopitkäjänteisyyttä myös mittaavat testit olisivat ehkä hieman parempia jo tai ainakin mittaisivat tehokkaammin sitä kuinka hyvin osaa ratkaista vaikeita ongelmia.

Lue lisää

Siis kyllähän esim. lääkiksen pääsykoe mittaa paremmin vaikeiden ongelmien ratkaisukykyä kuin suppea älykkyystesti. Mutta kognitiivisten kykytestien tulokset voidaan varmaankin normittaa luotettavammin kuin jotain opittua taitoa mittaavat testit? En nyt tiedä liittyykö tämä mitenkään aiheeseen kun itse en ole niin pitkäjänteinen että jaksaisin lukea noita pitkiä kirjoituksia läpi.

Lääk. kand. kirjoitti:

Siis lääkiksen pääsykokeestahan ei selviä mitenkään vain osaamalla kaiken asian pääsykoemateriaalista ulkoa, vaan itse kokeessa tarvitsee ratkaista uusia vaikeita ongelmia nopeasti ja tehokkaasti,ongelmien ollessa sellaisia, ettei juuri vastaavanlaisia ole tullut aiemmin esiin pääsykoemateriaalissa, vaikka materiaali liittyykin tehtävään. Sama kuin matematiikan tai fysiikan tai kemian yo-kokeissa, eihän niistäkään saa täysiäpisteitä kaikki vain lukemalla ulkoa kirjat läpi.

Lisäksi lääkiksen kokeissa ainakin ennen mitattiin myös uuden tiedon omaksumiskykyä, sekä kirjallisella tehtävällä erikseen, että myös antamalla kokeessa tehtäväänliittyen uuttakin tietoa.

Lue lisää

"Sehän tarkoittaisi, että mitään lahjakkuutta ei ole olemassakaan, eikö?"

Se tarkoittaisi sitä, että motivaatiolla olisi merkittävä osa taidon synnyssä ja ylläpidossa.

"Esimerkiksi Downin syndroomaa sairastava potilas ei kykene oppimaan integraalilaskentaa ja soveltamaan sitä, samaten kaikki äo 85-paperimiehet eivät varmasti koskaan kykenisi kirjoittamaan pitkän matematiikan yo-kokeesta täysiä pisteitä."

Olen kokoajan puhunut normaalista älykkyydestä, en kehitysvammaisista.

"samaten kaikki äo 85-paperimiehet eivät varmasti koskaan kykenisi kirjoittamaan pitkän matematiikan yo-kokeesta täysiä pisteitä."

Miksi oletat, että paperimiehen testiälykkyys olisi 85 luokkaa? Jos lähdemme siitä, että matematiikan ylioppilaskoe mittaisi monimutkaista ongelmanratkaisua, niin silloin testiälykkyydellä ei tehtävässä suoritumisen kannalta olisi merkitystä. Jos taas lähdemme siitä, että yokokeessa painottuu yksinkertainen ongelmanratkaisu, niin silloin testiälykkyys todennäköisesti vaikuttaisi.

"Siis lääkiksen pääsykokeestahan ei selviä mitenkään vain osaamalla kaiken asian pääsykoemateriaalista ulkoa, vaan itse kokeessa tarvitsee ratkaista uusia vaikeita ongelmia nopeasti ja tehokkaasti,ongelmien ollessa sellaisia, ettei juuri vastaavanlaisia ole tullut aiemmin esiin pääsykoemateriaalissa, vaikka materiaali liittyykin tehtävään. Sama kuin matematiikan tai fysiikan tai kemian yo-kokeissa, eihän niistäkään saa täysiäpisteitä kaikki vain lukemalla ulkoa kirjat läpi.

Lisäksi lääkiksen kokeissa ainakin ennen mitattiin myös uuden tiedon omaksumiskykyä, sekä kirjallisella tehtävällä erikseen, että myös antamalla kokeessa tehtäväänliittyen uuttakin tietoa. "

Mitä poikkeuksellista lääkiksen pääsykokeessa siis muihin pääsykokeisiin verrattuna olisi? Minä en näe tässä kuvauksessa mitään erityistä, mitään mikä ei tulisi vastaan muidenkin alojen pääsykokeissa.

lepakko kirjoitti:

"Sehän tarkoittaisi, että mitään lahjakkuutta ei ole olemassakaan, eikö?"

Se tarkoittaisi sitä, että motivaatiolla olisi merkittävä osa taidon synnyssä ja ylläpidossa.

"Esimerkiksi Downin syndroomaa sairastava potilas ei kykene oppimaan integraalilaskentaa ja soveltamaan sitä, samaten kaikki äo 85-paperimiehet eivät varmasti koskaan kykenisi kirjoittamaan pitkän matematiikan yo-kokeesta täysiä pisteitä."

Olen kokoajan puhunut normaalista älykkyydestä, en kehitysvammaisista.

"samaten kaikki äo 85-paperimiehet eivät varmasti koskaan kykenisi kirjoittamaan pitkän matematiikan yo-kokeesta täysiä pisteitä."

Miksi oletat, että paperimiehen testiälykkyys olisi 85 luokkaa? Jos lähdemme siitä, että matematiikan ylioppilaskoe mittaisi monimutkaista ongelmanratkaisua, niin silloin testiälykkyydellä ei tehtävässä suoritumisen kannalta olisi merkitystä. Jos taas lähdemme siitä, että yokokeessa painottuu yksinkertainen ongelmanratkaisu, niin silloin testiälykkyys todennäköisesti vaikuttaisi.

"Siis lääkiksen pääsykokeestahan ei selviä mitenkään vain osaamalla kaiken asian pääsykoemateriaalista ulkoa, vaan itse kokeessa tarvitsee ratkaista uusia vaikeita ongelmia nopeasti ja tehokkaasti,ongelmien ollessa sellaisia, ettei juuri vastaavanlaisia ole tullut aiemmin esiin pääsykoemateriaalissa, vaikka materiaali liittyykin tehtävään. Sama kuin matematiikan tai fysiikan tai kemian yo-kokeissa, eihän niistäkään saa täysiäpisteitä kaikki vain lukemalla ulkoa kirjat läpi.

Lisäksi lääkiksen kokeissa ainakin ennen mitattiin myös uuden tiedon omaksumiskykyä, sekä kirjallisella tehtävällä erikseen, että myös antamalla kokeessa tehtäväänliittyen uuttakin tietoa. "

Mitä poikkeuksellista lääkiksen pääsykokeessa siis muihin pääsykokeisiin verrattuna olisi? Minä en näe tässä kuvauksessa mitään erityistä, mitään mikä ei tulisi vastaan muidenkin alojen pääsykokeissa.

Lue lisää

Tyttöystäväni ei varmasti olisi päässyt lääketieteelliseen, enkä minä olisi päässyt tyttöystäväni tiedekuntaan.

Sen vielä sanoisin, väittämättä olevani matemaattisesti lahjakas, että matemaattinen ajattelu edistää loogista päättelykykyä, jota lääkäri tarvitsee dignoosia tehdessään. Potilaan monista oireista ja tutkimustuloksista syntyvän palapelin kasaaminen diagnoosiksi muistuttaa hämmästyttävän paljon matemaattista yhtälöä.

Ps. Olen matimaattisesti kuitenkin hieman keskivertoa lahjakkaampi, ainakin edes vähän. :)

lepakkoja tapulissa kirjoitti:

Lääkikseen hakee varmasti ihmisiä, jotka ovat menestyneet luonnontieteiden ja matematiikan opiskelussa lukiossa hyvin. Tämä ei kuitenkaan ole millään lailla sama kuin sanoa, että lääkikseen hakee huippuaines.

Ihan samalla tavalla esimerkiksi taidehistoriaa pyrkivät lukemaan taideaineiden ja historian opiskelussa hyvin pärjänneet opiskelijat.

Lahjakkuuksia ei voi oikein pistää järjestykseen. Toinen on lahjakas humanistissa aineissa, toinen luonnontieteellisissä.

Palkka ei minun mielestäni liity oikein mihinkään. Jos haluaa hyväpalkkaisen työn, niin voi samantien ryhtyä paperimieheksi - ei siihen yliopistoa tarvita. Jos taas on kiinnostunut tietystä tieteestä, sen opiskelusta ja tutkimuksesta, niin silloin kannattaa hakeutua yliopistoon.

Lue lisää

Valittettavasti se nyt vain menee sillä lailla, että jos on fysiikka, matikka, kemia ja bilsa hanskassa huippu hyvin, niin tuskimpa on sitten aivan käsi missään historiassa, uskonnossa, yhteiskuntaopissakaa jne. jos niihin yhtä lailla panostaa.....

Itse olen lahjakas matemaattisissa aineissa ja erityisen hyvä kaikissa muissakin reaaliaineissa kuten juuri esim historiassa.... mutta hissassa, spykassa, uskonnossa ja vastaavissa aineissa ei ole läheskään yhtä paljon haastetta kuin luonnontieteissä, joten siksi en jaksa panostaa niihin, vaikka mulla kymppi todistuksessa niistä onkin. ne aineet ei vai satu kiinnostamaan yhtä lailla, koska ne on helppoja.... joten sellasta... että on tyhmä sanoa, että toinen on lahjakas luonnontieteissä ja toinen humanistisissa aineissa jne. Toki sitten taideaineet ja kielet on ihan eri juttu... jos nyt kukaan edes tajus mitä haen takaa :DDD

lahjakas tapaus kirjoitti:

Valittettavasti se nyt vain menee sillä lailla, että jos on fysiikka, matikka, kemia ja bilsa hanskassa huippu hyvin, niin tuskimpa on sitten aivan käsi missään historiassa, uskonnossa, yhteiskuntaopissakaa jne. jos niihin yhtä lailla panostaa.....

Itse olen lahjakas matemaattisissa aineissa ja erityisen hyvä kaikissa muissakin reaaliaineissa kuten juuri esim historiassa.... mutta hissassa, spykassa, uskonnossa ja vastaavissa aineissa ei ole läheskään yhtä paljon haastetta kuin luonnontieteissä, joten siksi en jaksa panostaa niihin, vaikka mulla kymppi todistuksessa niistä onkin. ne aineet ei vai satu kiinnostamaan yhtä lailla, koska ne on helppoja.... joten sellasta... että on tyhmä sanoa, että toinen on lahjakas luonnontieteissä ja toinen humanistisissa aineissa jne. Toki sitten taideaineet ja kielet on ihan eri juttu... jos nyt kukaan edes tajus mitä haen takaa :DDD

Lue lisää

http://www.youtube.com/watch?v=ZxsKfCrvApo
32 = our kollegio;)

Kävi suoraan sanottuna vituttamaan lukiessani tätä foorumia. Nimimerkillä "lääk. kand." pisti vituttamaan. Tämä luulee olevansa jonkinlainen yli-ihminen, ja kuvittelee muista lääkisläisistä myös. Itse olen hakemassa myös lääkikseen, mutten ajattele olevani älykkäämpi tai parempi ihminen muutoin, kuin esim. laitoshuoltajat, eli siivoojat. Jokainen meistä tekee sitä minkä parhaaksi tuntee ja mistä eniten nauttii, jos tähän ei ole mahdollisuutta niin tekee sitä mitä pystyy.

Voi olla etten itsekään pääse, niin sittempähän tiedän, etten ollut tarpeeksi "älykäs" tarkoittaen sitä etten ole ollut tarpeeksi valmistautunut yms.
On luonnollista ja todenmukaista, etteivät meistä kaikki ole yhtä lahjakkaita tai älykkäitä, mutta turha meidän on käydä toisiamme vertailemaan ja ajattelemaan toista parempana tai huonompana, vaikka näin älyllisesti onkin.
Jos "lääk. kand." luet tämän niin toivon että olet palautunut maanpinnalle, ja jos et ole niin toivottavasti joskus vielä palaudut!!!!

Vittuuntunut kirjoitti:

Kävi suoraan sanottuna vituttamaan lukiessani tätä foorumia. Nimimerkillä "lääk. kand." pisti vituttamaan. Tämä luulee olevansa jonkinlainen yli-ihminen, ja kuvittelee muista lääkisläisistä myös. Itse olen hakemassa myös lääkikseen, mutten ajattele olevani älykkäämpi tai parempi ihminen muutoin, kuin esim. laitoshuoltajat, eli siivoojat. Jokainen meistä tekee sitä minkä parhaaksi tuntee ja mistä eniten nauttii, jos tähän ei ole mahdollisuutta niin tekee sitä mitä pystyy.

Voi olla etten itsekään pääse, niin sittempähän tiedän, etten ollut tarpeeksi "älykäs" tarkoittaen sitä etten ole ollut tarpeeksi valmistautunut yms.
On luonnollista ja todenmukaista, etteivät meistä kaikki ole yhtä lahjakkaita tai älykkäitä, mutta turha meidän on käydä toisiamme vertailemaan ja ajattelemaan toista parempana tai huonompana, vaikka näin älyllisesti onkin.
Jos "lääk. kand." luet tämän niin toivon että olet palautunut maanpinnalle, ja jos et ole niin toivottavasti joskus vielä palaudut!!!!

Lue lisää

Tervehdys!
Heh,en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa,mutta tunnistin tuon lkt kandin arrogantissa ylimielisyydessä itseni - ja siis logiikam.;) Täten menen vielä astetta pidemmälle kuin hän,vaikka "vittuuntuneen" tavoin vasta lääkikseen haen.Kusi siis voi nousta päähän jo äidinmaidossa...

Toisaalta - vaikka olen ylimielinen - ihmisarvo kuitenkin on sillä tavalla invariantti,ettei se voi mennä ÄO:n funktiona.Asia voisi pikemminkin olla jopa päinvastoin,mikäli ihminen olisi oikeutettu ihmisarvoa määrittelemään,sillä mitä julmimmila ja raa'immilla ilmiöillä voi olla kylmän looginen kaava.Logiikka voi olla ikään kuin pahuuden äiti,kylmän loogiset ihmiset voivat hyödyntää älynlahjojaan mitä hirvittävimmin keinoin (esim. kidutus;regressio ID:in alaisena (vrt. terapia regressio EGO:n alla) perustuu psykologian osaamiseen,mistä kiinnostuminen ja minkä omaksuminenhan vaatii älyä).Tätenpä voisin sanoa,ettei "älyfiliili" ota kantaa ihmisarvokysymykseen.

Esim. minulle miehessä nyt vain kiihottavinta on juuri äly,ja tämä on syy miksi en voisi seurustella kuin älykkään miehen kanssa,ei se että pitäisin köykäisemmin älynlahjoin varustettuja jollain tavoin huonompina.Oma mielemme antaa merkityksen asioille ja mitä kauniimpi mieli,sitä kauniimpi maailma ja ihmiset siinä!Minä pyrin näkemään kaikissa sen kauniin.Kuitenkin,jotta voisi omaan insightiini integroitua tulee kumppaninkin olla erittäin älykäs.Lähtökohtaisesti kuitenkin etsin itselleni kumppania,enkä "naapurin hikiselle Penalle"!

Ja oikein paljon tsemppiä sinne toiselle "medisiinari in spe:lle" valintakokeeseen,kyllä se puurtaminen vielä palkitaan!!Opiskelu kannattaa aina!