Miten jaksatte päivästä toiseen lasten kiukuttelun syömisestä, pukemisesta, hampaiden pesusta, nukkumaan käymisestä?
Onko jotain kivaa vinkkiä? kasvatusopasta ehkä ? ;)
lasten kiukuttelu
väsynyt lähivanhempi
28
8738
Vastaukset
- jaksakkaan
hulluksi meinaan tulla...
- ihan naatti
Mullakin alkaa kohta heittää. Lapset kiukuttelevat IHAN joka asiasta; punajuurisalaatti on 2 cm väärässä paikassa lautasella tms.
Ei auta itkut markkinoilla, kyllä ne kasvaa. Jos oikein tekevät hulluksi, laitan videot pyörimään ja liimaantuvat telkun ääreen. Saan ½ tuntia rauhoittumisaikaa. - väsynyt lähivanhempi
ihan naatti kirjoitti:
Mullakin alkaa kohta heittää. Lapset kiukuttelevat IHAN joka asiasta; punajuurisalaatti on 2 cm väärässä paikassa lautasella tms.
Ei auta itkut markkinoilla, kyllä ne kasvaa. Jos oikein tekevät hulluksi, laitan videot pyörimään ja liimaantuvat telkun ääreen. Saan ½ tuntia rauhoittumisaikaa.pleikka ja dvd on hyvä keino saada hetki vetää henkeä.mut jos isommat "palkitsee" äkäilystä pleikan peluulla, ei ole oikein...täytyy keksiä muu keino ja toivoa, et ovet pysyy saranoilla...ja jaksaa, jaksaa vaan.vääntöä täytyy kuulemma jaksaa vaan. palkitsee myöhemmin (joku kasvattaja, jolla ei ole lapsia, näin sanonut)
- G-83
No ei kai kukaan turhanpäiväistä kiukkuamista jaksakkaan, joten sille kannattaa laitta stoppi, kuitenkin muistaen että lapsenkin on saatava välillä kiukutella, riehua ja olla pahana.
Mutta sillon kun siitä tulee joka hetkistä, joka asiassa, tahallista ärsyttämistä, niin sille on laitettava loppu.- G-83
Miten te suhtaudutte siihen lapsen kiukutteluun? On pitkälti kiinni siitä vanhemman suhtautumisesta, mahd. rangaistuksesta jne miten lapsi jatkaa turhanpäiväistä riehumista.
- väsynyt lähivanhempi
G-83 kirjoitti:
Miten te suhtaudutte siihen lapsen kiukutteluun? On pitkälti kiinni siitä vanhemman suhtautumisesta, mahd. rangaistuksesta jne miten lapsi jatkaa turhanpäiväistä riehumista.
sanotko miten itse tekisit stopin? jokapäivästä on kahden osalta, yhden vähän harvempaa.
Arestia, pelikieltoa, omaan huoneeseen rauhoittumaan jne. - pois tilanteesta
G-83 kirjoitti:
Miten te suhtaudutte siihen lapsen kiukutteluun? On pitkälti kiinni siitä vanhemman suhtautumisesta, mahd. rangaistuksesta jne miten lapsi jatkaa turhanpäiväistä riehumista.
Meillä on keinona se, että sanon, että jos NYT ei lopu tämä, niin tulee TUPEN RAPINAT. Toistaiseksi ei lapsia ole kiinnostanut tutustua siihen, joten rauhoittuvat varmuuden vuoksi. Enpä tiedä itsekään, mitä tapahtuu sitten, kun he eivät usko enää minua.
Toisinaan lähden huoneesta ja sanon, että riehujat eivät saa tulla häiritsemään minua. Pysyn niin kauan oven takana, että lapset huolestuvat ja tulevat koputtamaan ovelle. - ikäisiä
pois tilanteesta kirjoitti:
Meillä on keinona se, että sanon, että jos NYT ei lopu tämä, niin tulee TUPEN RAPINAT. Toistaiseksi ei lapsia ole kiinnostanut tutustua siihen, joten rauhoittuvat varmuuden vuoksi. Enpä tiedä itsekään, mitä tapahtuu sitten, kun he eivät usko enää minua.
Toisinaan lähden huoneesta ja sanon, että riehujat eivät saa tulla häiritsemään minua. Pysyn niin kauan oven takana, että lapset huolestuvat ja tulevat koputtamaan ovelle.lapsia sinulla on?
- anna vinkkejä mullekin
Olisi hauska kuulla että miten se stoppi laitetaan? Itsellä koulunsa aloittanut "uhmailija ja kiukuttelija" jolle ei ns. mikään mene perille; ei hyvällä eikä pahalla ei puhumalla, ei mykkäkoululla, ei lepertelelyllä, ei huutamalla, ei uhkailulla, ei palkitsemisella ei rankaisemalla... hohhoijaa. Toinen nuorempi taas uskoo jo pelkästä tiukasta katseesta milloin on syytä lopettaa.
Tämä vanhempi jaksaa vaikka puoli päivää rutista, natista, natkuttaa, kitistä, vinkua, ja syyhän voi olla vaikka ihan mikä tahansa. Kauhulla ajattelen, että säilyykö tämä luonteenpiirre ihan aikuisikään asti kun se ei ole näyttänyt iän myötä karisevan oikein mihinkään. On aina odotettu, että no kun vähän järkeä kasvaa päähän niin ehkä sitten... vaan ei! - pois tilanteesta
ikäisiä kirjoitti:
lapsia sinulla on?
Alle kymmenen, koulaisia jo, niin että uskallan jättää heidät kahdestaan riekkumaan. Välillä vaan on pakko siirtyä itse pois, kun ei jaksa.
Aina ei ole edes kysymys kiukuttelusta, vaan ehkä väsymyksen tuomasta riehumisen tarpeesta, jota ei saa hillityksi kuin karjahtamalla. Eikä aina silloinkaan. - G-83
anna vinkkejä mullekin kirjoitti:
Olisi hauska kuulla että miten se stoppi laitetaan? Itsellä koulunsa aloittanut "uhmailija ja kiukuttelija" jolle ei ns. mikään mene perille; ei hyvällä eikä pahalla ei puhumalla, ei mykkäkoululla, ei lepertelelyllä, ei huutamalla, ei uhkailulla, ei palkitsemisella ei rankaisemalla... hohhoijaa. Toinen nuorempi taas uskoo jo pelkästä tiukasta katseesta milloin on syytä lopettaa.
Tämä vanhempi jaksaa vaikka puoli päivää rutista, natista, natkuttaa, kitistä, vinkua, ja syyhän voi olla vaikka ihan mikä tahansa. Kauhulla ajattelen, että säilyykö tämä luonteenpiirre ihan aikuisikään asti kun se ei ole näyttänyt iän myötä karisevan oikein mihinkään. On aina odotettu, että no kun vähän järkeä kasvaa päähän niin ehkä sitten... vaan ei!Kai tuo on ihan ohimenevä vaihe. ;)
Mä en osaa muiden puolesta sanoa koska mä en tunne teitä, en teidän lapsia enkä teidän tapojanne, mutta meillä stoppi tulee sillon kun niin sanon. Eli sanomalla. Joskus olen korottanut ääntäni jos ei heti jostain syystä piuhat yhdisty päähän asti.
Kai se vanhemmista ja lapsista riippuu miten vastaavat hoidetaan, lapset ja vanhemmat ovat niin erilaisia jokainen. - Mata
anna vinkkejä mullekin kirjoitti:
Olisi hauska kuulla että miten se stoppi laitetaan? Itsellä koulunsa aloittanut "uhmailija ja kiukuttelija" jolle ei ns. mikään mene perille; ei hyvällä eikä pahalla ei puhumalla, ei mykkäkoululla, ei lepertelelyllä, ei huutamalla, ei uhkailulla, ei palkitsemisella ei rankaisemalla... hohhoijaa. Toinen nuorempi taas uskoo jo pelkästä tiukasta katseesta milloin on syytä lopettaa.
Tämä vanhempi jaksaa vaikka puoli päivää rutista, natista, natkuttaa, kitistä, vinkua, ja syyhän voi olla vaikka ihan mikä tahansa. Kauhulla ajattelen, että säilyykö tämä luonteenpiirre ihan aikuisikään asti kun se ei ole näyttänyt iän myötä karisevan oikein mihinkään. On aina odotettu, että no kun vähän järkeä kasvaa päähän niin ehkä sitten... vaan ei!Siis hirveä jankutus ja rutkutus ja kiukuttelu välillä. Lapsi (7v) sanoi itse, että joskus hän kiukuttelee siksi, että haluaa ärsyttää minua. Eikä mitkään stopin laitot auta, vaan kiukuttelu loppuu sitten aikanaan. Ja on turha väittää, ettei rajoja olisi: säännöllisesti syödään, ja jos ei maistu, ei tule ylimääräisiä välipaloja. Nukkumaan mennään ajallaan ja hampaat harjataan. Ulos mennään asianmukaisissa vaatteissa, karkkia ostetaan vain karkkipäivänä eikä leluja tai muuta viihdykettä ostella kuin hyvin harvoin. Sama komento on ollut pienestä pitäen, mutta aina vaan pitää kokeilla niitä rajoja, pitävätkö.
Minä jaksan kiukuttelun sen ajatuksen voimalla, että tehtäväni on olla lapselleni se turvallinen aikuinen ja ottaa kiukuttelu vastaan. Olen sitä mieltä, että joidenkin lasten on vain saatava tuntea rajojen tuoma turvallisuus useammin kuin toisten.
- ...jukka
empä siedäkään. Miksi sallitte sellaista mukuloilta.....taistelua on käytävä niin kauan, että menee perille. Vika lienee siinä juuri, että olette yrittäneet vähän kaikkea, totta kai muksu kiljuu kun ei tiedä mitä odotetaan ja mikä seuraus milloinkin on mistäkin.
Selvät säännöt kehiin, nyt syödään iltapala,pestään hampaat ja mennään nukkumaan ja selkeä sääntö mikä seuraus jos näin ei tapahdu. Nyt kun olette päästäneet asiat näin pitkälle niin alkuun saa tosissaan valvoa, että tapahtuu niin kuin vaaditaan.
Jos muksu karkaa hampaiden pesusta hänet talutetaan takaisin yhden kerran enemmän samoin on nukkumaanmenon laita. Syömisten kanssa tehdään niin, että jos lapsi ei syö, lautanen nostetaan pois pöydästä ja ruokaa saa vasta seuraavana ruokailuna, eikä tietysti mitään välipaloja.
Älkää hyvät ihmiset kyselkö niiltä lapsiltanne haluatsä ruokaa, etsähalua, syätsä, etsäsyä, meetsä nukkumaan etsämee, meetsä...säetsäsätsäsää....
Ei ole vaikeaa mutta vaatii hieman valvontaa, johdonmukaisuutta.
Täytyypä sanoa, että meillä ei ole ollut mitään tuollaisia ongelmia mitä tulee rutiineihin, ne on vaan tehty pienestä pitäen ja sillä siisti, mutta jos odotatte, että lapsi itse hoitaa itsensä niin luultavasti saatte kuunnella kitinää aika kauan....on aivan sama onko lapsi voimakastahtoinen tai ei...on vaan tehtävä se mikä on tehtävä ja jos ei tee niin saa syyttää itseään. - suosittelen lämpimästi
Jokaisen vanhemman tulisi tutustua mm. näihin maalaisjärjellä kirjoitettuihin asiantuntijoiden kirjoihin:
Keijo Tahkokallio: Kotipesän lämpöä etsimässä, Mitä tehdä levottomille lapsille? (tämä kirja on kaikille meille vanhemmille, ei erityislasten vanhemmille!) ja Saara Kinnunen: Anna mun olla lapsi.
Näissä kirjoissa tuodaan selkeästi esille, miksi lapsemme ovat levottomia, kiukkuisia , eivät tottele ym... Meidän vanhempien on todellakin syytä katsoa peiliin. Itse olen sitä mieltä, että lapsemme käyttäytyvät juuri niin huonosti kuin annamme heidän käyttäytyä! Se, että osa lapsista käyttäytyy kauniisti, ei ole sattumaa, vaan monen vuoden työn tulosta! - valitsevat
Meillä tehdään niin että jos esimerkiksi ruoka ei meinaa maistua ja sitä vaan tökitään, levitetään lautaselle ja purnataan, niin annetaan lapsen itse valita vaihtoehdoista; joko syö nyt, syö samaa ruokaa lämmitettynä myöhemmin "ylimääräisen välipalan" sijaan (eli kun nälkä sitten yllättää ja tekis jotai hyvää mieli) tai syö seuraavan kerran kun on seuraavan ruoan aika muillakin. Ja jos kitinä ruokapöydässä jatkuu niin se meillä tarkoittaa että on valinnut jommankumman jälkimmäisestä vaihtoehdosta ja saa (pitää) poistua ruokapöydästä, että muut saavat syödä rauhassa. Vaihtoehdot annetaan normaalilla puhevolyymilla tiukkaan sävyyn. Tämä on toiminut meillä ruokailutilanteissa, ja yleensä kaikki syövät sen verran, ettei nälkä yllätä ennen seuraavaa ruokailua. Jokainen siis syö sen verran kuin itse haluaa/katsoo tarpeelliseksi.
- äitee +4
siksi asiaa on ajoissa mietitty ja se on lopetettu jo alkuunsa päivittäisinä rutinoina! Tosin kaikkea kiukuteltavaa aina löytyy kun halua on ja se on vaan kestettävä vai onko?
Noista esimerkeistä:
-Ruoka syödään. Jos on tiedossa että lapsi ei ko ruuasta pidä laitetaan hänelle muuta esim eilistä tms. Tosin kun kaikkea ruokaa on aina ollut ja itse on joutunut sipulit yms kaivamaan ruuastaan niin ronklaaminen on aika pientä. Lautaselle otetaan haluttu määrä ja se syödään.
-Vaatteet puetaan sään mukaan. Itse saa valita hautessaan mitä laittaa, mutta ns arkivaatteet, pihavaatteet jne on lajiteltu omiin hyllyihin joten pienikin tietää että turha on juhlahepeniä päikkäriin yrittää. Vaihtoehtoja voi olla ja silloin ne on perustellusti valittu ei vain äidin mielen mukaan. Jos vaihtoehtoja ei ole niin silloin niitä ei ole, joskus voi olla esim että lähde ilman kenkiä tms ja kyllä on aina kengät olleet...
-Hampaat pestään. Harja vaihdetaan säännöllisesti ja sen saa aina itse valita. Oma hammastahna lempimakua. Peili on niin alhaalla että lapsi näkee itse suuhunsa, tarkistusharjaus vielä aikuisilta. Joskus pistari punaisilla väritableteilla jos alkaa hutilointia myös murkuilla.. Pesun lisäksi purkkaa ja fluoritabletteja ja jos pesu ei huvita ei niitäkään tule ja karkit myös pois sillä pesemättömillä hampailla ei voi karkkia syödä reikien tulon takia.
- nukkumaan menossa rutiini joka sopii lapselle. Meillä kaikki lukee illalla isää lukuunottamatta. Välillä luetaan taidottomille tai lapset lukevat toisilleen. toisinaan jos iltapesu venyy pitkäksi niin saa tyytyä omaan lukemiseen. Valo sammuu jo automaattisesti alkuun joutui pitämään silmällä ja kehoittamaan. Pienemmät saa simahtaa kyllä sohvallekkin jos isltä tuntuu ja aamulla ei kiirettä mihinkään mennä. Yleensä esimerkki opettaa tässäkin..
Tässä meidän esimerkit asioista. Monessa siassa on vaan maalaisjärki ja toisto. Kun säännöt selvät ja seuraamukset aina samat niin kyllä hommat hoituu. Meillä ei hyväksytä tiettyjä käyttäytymistapoja ja niitä ei ole esim lattialle heittäytyjää meillä ei ole, mutta mummolle se homma silti osataan tehdä tarvittaessa koska siellä se toimii.. Ehkä sellainen punainen lanka on ollut että aina on vaihtoehtoja ja jos niitä ei lapsi voi valita itse niin voi valita noista annetuista. Esim aamupala; puuro, viili vai murot? Suklaamuroja viikonloppuna ei muulloin. Vaihtoehto on olla syömättä ja sitä jokainen joskus kokeilee... Toisaalta jos vaihtoehtoa ei ole eli sateella kumpparit jalkaan tai sitten sukkasilleen jos ei kelpaa koska nahkakenkää ei pilata vedessä; ei kukaan sukkiaan kastele edes uhmalla kuin korkeintaan kerran! Syytä varata varasukat mukaan sillä saappat kelpaavat jo autossa.. päikkärin tädeillä on muuten hyvät hoksottimet kun omituisesti asustettu lapsi saapuu; kukin toimii luonteensa mukaisesti eli ei kommentoi tai huomauttaa vähän nuhtelevasti unohduksesta jne.arvaas nolottaako lasta oma hassuus tuolloin?
Jos taas kaupassa homma menee poskelleen niin seuraavalla kerralla ei pääse mukaan ja se ilmoitetaan jo sillä kerralla kun temppuilua on. Yleensäkkin jo etukäteen lapset kysyy onko karkkipäivä, limupäivä, herkku tms päivä. Sen mukaan sitten toimitaan. Tässä sellainen pointti että karkkia pitää vanhempienkin ostaa karkkipäivänä vaikka söisi ne joskus toiste ja silloin ehkä joutuu jakamaan ne laajemmalle sakille.. Ei ole tarvinnut temppuilla sitten "mä haluun"-ihmisten kanssa! Lelujakin ostetaan etukäteen suunnitellusti joten niitä voi käydä katsomassa ja sitten lelupäivänä saa mitä haluaa - aiheuttaa jo pienenä yllättävää harkintaa!
Tämä tyyli aiheuttaa paljon ajatustyötä aluksi, mutta tovin kuluttua asiat jo menee alitajuntaisesti. Aina on pidettävä mielessä oman toiminnan seuraus lapsen käytökseen. Ja kieltämätä joskus on se päivä jolloin perustelu on "koska minä sanon niin!" ja ihmeen hyvin sekin menee perille sillä se on päivä jolloin ei kannata kurjistaa kurjaa päivää kiukuttelemalla lisää.. usein tovin kuluttua tapahtuu jotain joka saa kaikki paremmalle tuulelle ja homma on pelastettu. Pelastus on sitten usein sellainen huonon vanhemman keino ja vastoin kaikkia yleisiä käytäntöjä jne. eli jos ei jaksa mennä kauppaan ja tehdä ruokaa voi sen hakea valmiinakin; ehtii sitten ottaa torkut tms päälle. Koti ei hajoa likaisiin vaatteisiin eikä likaisiin astioihin - tai niihin kyllä ehkä... eli joskus annetaan kaiken olla ja vaikka vaan maataan porukalla sohvalla ja katsotaan tellua ja ollaan vaan, jos seura ei miellytä niin mennään omiin oloihin.. lapset oppii kyllä senkin hyvin että joskus vanhempi on väsynyt eikä kertakaikkiaan jaksa!
toivottavasti löydät jotain apua sillä se tunne että pää halkeaa juuri ei ole kovinkaan mieltä ylentävä!! Ja äidilläkin on oikeus olla joskus ainakin itsekäs muulloinkin kuin toukokuussa.. - sivusta seuraaja
Voin varmuudella sanoa, että syötät lapsillesi liikaa makeita herkkuja, tai muuten vaan ravintoarvoltaan huonoja ruokia. Eli neuvoni sinulle: muutos ruokavalioon ja välittömästi!
- väsynyt äippä
Valmisruokia meillä ei paljoa syödä, joskus maksalaatikkoa tai pinaattilettuja. keksiä on kaapissa, mutta ei niitä lapset jatkuvasti syö. Karkkipäivä on lauantai.
Hankalia tilanteita aiheutuu esim. hammaspesulle menosta, kun kolme jumittaa, ja vetkuttelee.Yksi ärsyyntyy kun nuorimmainen alkaa huutaa jne....siinä saa miettiä tarkkaan miten menetellään ja mitä väsyneenä tulee sanottua. Pahimmillaan tänä kränäys on isältä tullessa kotiin, sinä iltana ja seuraavana.
Mutta lapset kasvavat ja toivottavasti järki siinä mukana.- g-83
Jukka kirjoitti fiksusti, hyvä!
- ....jukka
g-83 kirjoitti:
Jukka kirjoitti fiksusti, hyvä!
...kokemuksesta kirjoitin. Enkä lainkaan allekirjoita myöskään "äitee 4"-nimimerkin tapaista kasvatusta jossa näennäisesti vanhemmat määräävät mutta lapsille annetaan niin monta vaihtoehtoa,että väärinvalinnan vaara on ilmeinen.
Esim. tuo kenkäjuttu, miksi edes antaa lapselle mahdollisuus mennä sukillaan ulos, eli laittaa lapsi valitsemaan ehkä väärin ja sitten sanoa; nytpä sitten opit ettei kannata, eli saadaan syy lapselle. Miksi aikuinen ei voi ottaa vastuuta ja vain yksinkertaisesti määrätä, nyt laitat saappaat kun keli on sateinen. Eihän sukillaan ulkona olo ole mikään vaihtoehto, se on lapsen nöyryyttämistä!!!!
Tai tuo vaatetusasia, antaa lapsen mennä hoitoon asti hassusti pukeutuneena jolloin hoitotäti ja toiset lapset saavat nauraa ja pilkata lasta väärästä valinnasta ja taas lapsi on itse syyllinen, ei hitto soikoon, mitä luulette, että lapsi ajattelee; miksi äiti antoi minun laittaa nämä vaatteet vaikka tiesi, että muut nauravat. Totta kai lapsi on nolo, kuka ei olisi!
Voi, että minun sydäntäni särkee tuollainen lasten nöyryyttäminen , vähemmälläkin lapsi saadaan tuntemaan, että hän on huono.
Ottakaa aikuiset vastuu, selkeät säännöt lapsille, ettei tarvitse tuollaisia keinoja käyttää, miettikää nyt hetki mitä teette lastenne itsetunnolle. - äet50
....jukka kirjoitti:
...kokemuksesta kirjoitin. Enkä lainkaan allekirjoita myöskään "äitee 4"-nimimerkin tapaista kasvatusta jossa näennäisesti vanhemmat määräävät mutta lapsille annetaan niin monta vaihtoehtoa,että väärinvalinnan vaara on ilmeinen.
Esim. tuo kenkäjuttu, miksi edes antaa lapselle mahdollisuus mennä sukillaan ulos, eli laittaa lapsi valitsemaan ehkä väärin ja sitten sanoa; nytpä sitten opit ettei kannata, eli saadaan syy lapselle. Miksi aikuinen ei voi ottaa vastuuta ja vain yksinkertaisesti määrätä, nyt laitat saappaat kun keli on sateinen. Eihän sukillaan ulkona olo ole mikään vaihtoehto, se on lapsen nöyryyttämistä!!!!
Tai tuo vaatetusasia, antaa lapsen mennä hoitoon asti hassusti pukeutuneena jolloin hoitotäti ja toiset lapset saavat nauraa ja pilkata lasta väärästä valinnasta ja taas lapsi on itse syyllinen, ei hitto soikoon, mitä luulette, että lapsi ajattelee; miksi äiti antoi minun laittaa nämä vaatteet vaikka tiesi, että muut nauravat. Totta kai lapsi on nolo, kuka ei olisi!
Voi, että minun sydäntäni särkee tuollainen lasten nöyryyttäminen , vähemmälläkin lapsi saadaan tuntemaan, että hän on huono.
Ottakaa aikuiset vastuu, selkeät säännöt lapsille, ettei tarvitse tuollaisia keinoja käyttää, miettikää nyt hetki mitä teette lastenne itsetunnolle.nuoreksi mieheksi, joka on isänä aloittelija.
Panen minäkin lusikkani tähän soppaan.
mä olen tämmöistä mieltä ja olen sitä kokeillutkin tosi tehokkaasti, oman ja hoitolasten kohdalla.
Silloin kun lapsella on "asiaa", unohdetaan se ns. tärkeä työ ja kuunnellaan, mitä pienellä (tai keskikokoisella) on asiaa. Yleensä se on tyyliin kato äiti/isi/ukki/mummi/hoitaja mitä mä tein ymym. Kun jaksat sen vartin taas uhrata, saat sen oman aikasi takaisin.
Päiväkodista kun tulette, kuuntele se vartti, mitä siellä on tapahtunut, kyllä ne jaksaa hetken odottaa ne perunat. Teeskentele kiireetöntä, kohta se lapsi häipyy leikkeihinsä ja saat jatkaa.
Kun lapsi pyytää satua lukemaan, lue se. Se on vain puoli tuntia sulle, mutta lapselle se merkitsee läheisyyttä.
Mä muistan vieläkin, kun äiti mulle luki!
Noista vaihtoehdoista valitsemisesta, ei saa jättää lapsen päätettäväksi ottaako vaatteet vai ei ym, annetaan vain kaksi vaihtoehtoa, kumman otat.
Kun jaksat vartin kuunnella sillointällöin lapsen juttuja päivässä, ei tarvitse kinastella perusjutuissa, esim, iltapesuissa. Silloinhan juuri saa sen vanhemman huomion, tosin huonolla tavalla, riitelemällä.
Kuuntele lastasi, kun hän sanoo mullon asiaa! - ...jukka
äet50 kirjoitti:
nuoreksi mieheksi, joka on isänä aloittelija.
Panen minäkin lusikkani tähän soppaan.
mä olen tämmöistä mieltä ja olen sitä kokeillutkin tosi tehokkaasti, oman ja hoitolasten kohdalla.
Silloin kun lapsella on "asiaa", unohdetaan se ns. tärkeä työ ja kuunnellaan, mitä pienellä (tai keskikokoisella) on asiaa. Yleensä se on tyyliin kato äiti/isi/ukki/mummi/hoitaja mitä mä tein ymym. Kun jaksat sen vartin taas uhrata, saat sen oman aikasi takaisin.
Päiväkodista kun tulette, kuuntele se vartti, mitä siellä on tapahtunut, kyllä ne jaksaa hetken odottaa ne perunat. Teeskentele kiireetöntä, kohta se lapsi häipyy leikkeihinsä ja saat jatkaa.
Kun lapsi pyytää satua lukemaan, lue se. Se on vain puoli tuntia sulle, mutta lapselle se merkitsee läheisyyttä.
Mä muistan vieläkin, kun äiti mulle luki!
Noista vaihtoehdoista valitsemisesta, ei saa jättää lapsen päätettäväksi ottaako vaatteet vai ei ym, annetaan vain kaksi vaihtoehtoa, kumman otat.
Kun jaksat vartin kuunnella sillointällöin lapsen juttuja päivässä, ei tarvitse kinastella perusjutuissa, esim, iltapesuissa. Silloinhan juuri saa sen vanhemman huomion, tosin huonolla tavalla, riitelemällä.
Kuuntele lastasi, kun hän sanoo mullon asiaa!siis, että itse olet aloittelija isänä vai minä ....jukka olen aloittelija isänä?
- mitqwaää
Miettikää itseänne, niin että olisitte lapsi ja jokin naapurin suuri jättiläinen komentelisi.
Käyttäytykää lapsillenne, kuten toivoisitte että teille käyttäydytään.- äääti
osittain se asia pitääkin paikkansa. Mutta me nyt kuitenkin ollaan vanhempia ja lastemme kasvattajia. Lapsi etsii rajoja, tietysti...! se on normaalia, ,mutta siinä vaiheessahan meitä vanhempia nimenomaan tarvitaankin. luomaan se kuri ja järjestys. Lapselle näytetään ne hyvät tavat kuinka me haluamme heidän käyttäytyvän mutta myös niin kuin yhteiskunta olettaa/toivoo heidän käyttäytyvän.
kun esim uhmaikäinen rupee testailemaan rajojaan niin siinä ei auta olla ihan k.sukassa, jos lapsestaan välittää niin rajat on oltava!
- pakkopakko
Olen tehnyt samaa yli 3,5 vuotta, yötäpäivää, yksin, ei ainuttakaan lomapäivää, siis pakko jaksaa.
Kasvatusoppailla ei tässä varmasti olisi pärjännyt. - oppaasta
eipä ole lapset kiukutelleet koska en ole niin sitä kokenut ja täten tuonut esiin. Ihmettelen sitä miksi itse aikuiset ja vanhemmat ajavat aikansa niin kiireiseksi että lapsen täysin normaali reagonti on "kiukuttelua " ym. Useasti se juuri sitä onkin mutta ei luultavasti johdu mitenkään lapsesta ja hänen tarpeistaan vaan puhtaasti siitä kun se tulisikin tehdä niinkuin aikuisen "maailma" velvoittaa.?
Myös kaikki esimerkit on peräisin aikuisen reagoinnista, lapsi ei tieten tahtoen tee mitään mikä ei liity hänen tarpeisiinsa ympäristöön nähden. - näitä
Pahalla päällä? -kuinka autan känkkäränkkää. Mason, Jensen ja Ryzewich. 2001
E. Furman. Auta lasta kasvamaan. 2000.
Eihän näistä mitään "vastauksia" löydy, mutta kenties jotain ajatusta herää, miten itse haluaa toimia yms...
Muutoin tuon Jukan neuvot on peruskamana oivia, säännöllisyys, säännöt ja seuraukset selvillä. - mokkelis
jooo... mun vanhemmat sanoo, että mä ja mun siskot ollaan pilattu niiden elämä. ei voi ärsyttää yhtään enempää, kun kaikki mitä/missä yrittää auttaa menee ihan pieleen tai muuten vaan ei kelpaa kellekkään! teidän, kellä on omia lapsia älkää kohdelko niitä näin, miten minua kohdellaan. Ja älkääkä valittako täällä ihan turhasta, sillä maailma on täynnä niitä ihmisiä, jotka eivät edes ole nähneet vanhempiaan ja niitä joita uhkaillaan joka päivä kotona. toivottavasti tältä palstalta häipyy ne, jotka valittavat jostain: jos lapsi ei esimerkiksi koko ajan hymyile teille!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Martinan uusi poikakaveri
Sielläpä se sitten on. Instastoorissa pienissä speedoissa retkottaa uusin kulta Martinan kanssa. Oikein sydämiä laitettu2053161Suomessa helteet ylittää vasta +30 astetta.
Etelä-Euroopassa on mitattu yli +40 asteen lämpötiloja. Lähi-Idässä +50 on ylitetty useasti Lämpöennätykset rikkoutuva2391610Laita mulle viesti!!
Laita viesti mesen (Facebook) kautta. Haluan keskustella mutta sinun ehdoilla en halua häiriköidä tms. Yhä välitän sinus951462- 921369
Vanhemmalle naiselle
alkuperäiseltä kirjoittajalta. On olemassa myös se toinen joka tarkoituksella käyttää samaa otsikkoa. Ihan sama kunhan e461324Fazer perustaa 400 miljoonan suklaatehtaan Lahteen
No eipä ihme miksi ovat kolminkertaistaneen suklaalevyjensä hinnan. Nehän on alkaneet keräämään rahaa tehdasta varten.1561236Ajattelen sinua tänäkin iltana
Olet huippuihana❤️ Ajattelen sinua jatkuvasti. Toivottavasti tapaamme pian. En malttaisi odottaa, mutta odotan kuitenkin121178Ökyrikkaat Fazerit saivat 20 MILJOONAA veronmaksajien varallisuutta!
"Yle uutisoi viime viikolla, että Business Finland on myöntänyt Fazerille noin 20 miljoonaa euroa investointitukea. Faze1231009Miehelle...
Oliko kaikki mökötus sen arvoista? Ei mukavalta tuntunut, kun aloit hiljaisesti osoittaa mieltä ja kohtelit välinpitämät89922Tuntuu liian hankalalta
Lähettää sulle viesti. Tarvitsen apuasi ottaa koppi tilanteesta. Miehelle meni.44803