Oiva Härkönen on täällä jatkuvasti toitottanut, ettei maatalouspolitiikasta saada riitaa aikaiseksi, kun vastuulliset tahot ovat asiassa yhtä mieltä. Nyt näyttää vahvasti siltä, että tämä pysähtyneisyyden ajan konsensus on rakoilemassa.
SDP:n ryhmäpuheenvuoro on tästä vain yksi esimerkki lisää. Jo aiemmin SDP:n riveistä on kuultu samantapaista kritiikkiä. Kritiikkiä ovat esittäneet myös eräät talouselämän johtoon kuuluneet sekä osa Vihreistä. Mutta pinnan alla näyttää muhuvan enemmän. Asia uskalletaan nostaa esille vasta sitten, kun maailmalla ja EU:ssa köydään samantapaisia keskusteluja. WTO-prosessin seuraava vaihe pukkaa päälle ja nyt ollaan jo vähintään puolitosissaan edistämässä sitä.
Globaalissa talousajattelussa ahneuteen liittyvä järki voittaa. Siinä ajattelussa maatalous ei ansaitse mitään erikoiskohtelua. Toisella puolella on taas kehitysmaiden etu. Nämä kaksi suurta etua eli köyhien ja rikkaiden etu näyttävät maatalouden osalta globaalisti yhtyvän. Sen takia maatalousprotektionismin ei haluta enää kauan olevan kaiken kehityksen jarruna. Ollaan vihdoinkin vähitellen ehkä siirtymässä vaiheeseen, missä kehitysmaihin jaellaan kyntöauroja rahan sijaan.
Minna Lintonen nosti esiin kuluttajanäkökulman. Hän ihmetteli ja aivan oikein ihmettelikin sitä, miksi maatalouskeskustelussa ei saisi olla kuluttajamielipidettä. Maataloutta on tähän asti katsottu yksinomaan tuottajanäkökulmasta. Kuluttajalla ja veronmaksajalle lankeaa asiassa kyllä maksajan "kiitollinen" rooli, mutta heti jos hän ilmaisee oman mieliteensä harjoitetusta politiikasta, ollaan joillain tahoilla vihaisia ja sanotaan, että se on populistista riidan haastamista. Pitäisi vain kiltisti tyytyä siihen maksajan osaan, jonka Kepu on aikanaan kuluttajalle ja veronmaksajalle varannut.
Trendi on kääntymässä
27
642
Vastaukset
- kerran..
esimerkki demarien touhusta vaalien edellä.
Pannaan joku nainen tekemään likainen työ, valehtelemaan ja luomaan vastakkainasettelua kuluttajien ja tuottajien välille!
Se on menneen ajan vanha konsti demareilla, kun ne ei muuta keksi.- Afrikan jamssinviljelyn puo...
...sekin kuuluu kampanjaan...
Näytetään suomalaisia sokerijuurikkaita ja mersua ja sitten nälkää näkeviä janjaweed-sotureiden kiduttamia sudanilaisia ja sitten leikataan toiselle puolelle Afrikkaan, Nigeriaan jamssifarmille, jossa naisviljelijä valittaa, että USA ja EU estää hänen 5 aarin jamssien markkinat länsimaissa. - nälviminen
Afrikan jamssinviljelyn puo... kirjoitti:
...sekin kuuluu kampanjaan...
Näytetään suomalaisia sokerijuurikkaita ja mersua ja sitten nälkää näkeviä janjaweed-sotureiden kiduttamia sudanilaisia ja sitten leikataan toiselle puolelle Afrikkaan, Nigeriaan jamssifarmille, jossa naisviljelijä valittaa, että USA ja EU estää hänen 5 aarin jamssien markkinat länsimaissa.on kuin onkisit rutakosta sammakoita.
- väärään paikkaan
Se koira älähtää johon kapula kalahtaa.
- Jaba_43
Jos globalisaatiossa halutaan, että kehitysmaat kehittyisivät taloudellisesti itsenäisiksi, että kehitysmaatuista voitaisi luopua, niin se edellyttää, että kehitysmaiden tuotannolle - usein elintarvikkeille - avataan markkinat kehittyneissä maissa. Tämä taas voi tapahtua ainoastaan maataloustuet lopettamalla.
Suomalaiseksi riidaksi tämä tuntuu kovin kaukaa haetulta, sillä meidän sooloilullamme ei ole muuta kuin poliittis-populistisen retoriikan merkitys, sillä maataloustukien purun täytyy lähteä liikkeelle isoista maista ja vielä yhtä aikaa. Tämä edellyttänee kansainvälisiä sopimuksia, joista ei vielä ole edes aloitettu neuvotteluja.
Tätä taustaa vastaan demareiden elämöintiä on aika vaikea käsittää muuksi kuin poliittiseksi popiulismiksi ja Halosen vaalikampanjan petaamiseksi.Muutos edellyttää kansainvälisiä sopimuksia. Siinä olet oikeassa. Sen sijaan siinä olet väärässä, että neuvotteluja ei olisi vielä aloitettu. Kyllä ne on aloitettu ja niitä on käyty WTO-prosesissa, jossa on ollut jopa James Harbinsonin yksityiskohtainen esitys sopimukseksi. Asia vaan on jumittunut toistaiseksi lähinnä EU:n vastustukseen. Lisäksi USA ja EU ovat keskenään käyneet neuvotteluja vientitukien poistamiseksi ja päässeet siinä ainakin jonkinlaiseen aiesopimukseen. Tästä Ranskassa nousi kova älymöly varsinkin, kun EU:n pääneuvottelijana oli ranskalainen (muistaakseni Patrik Lámy). Nyt kulissien takana on jatkettu valmisteluja WTO-prosessin Hongkongin kierrosta varten ja siinä sekä USA että EU ovat esittäneet tuki- ja suojatullijärjestelmien madaltamista aivan hiljakkoin. EU:n sisällä erityisesti Britannia ja sen pääministeri Tony Blair ajavat muutoksia EU:n maatalouspolitiikkaan.
Asia ei siten ole lainkaan kaukaa haettu. Ei ole mitään poliittista populismia alkaa ennakoida sitä, mikä on kuitenkin välttämätöntä ja uskoisin, että myös väistämätöntä. Ettei sitten pyöriteltäisi päitä ja sanottaisia taas kepulaiseen tapaan, että tämä nyt vaan tuli pyytämättä ja yllätyksenä.
Maatalouspoliittisten kysymysten esille ottaminen on tätä tasutaa vasten poliittista visiointia, ei populismia. Kepulainen maatalouspolitiikka on perustunut koko ajan käsijarrun käyttöön, markkinoita ei ole haluttu suin surminkaan avata kansainväliselle kilpailulle. Hieman ihmettelen sitä, että meillä Suomessa tässäkin asiassa ennakkoluuttominta visiointikykyä osoittavat SDP ja Vihreätm eikä esim. Kokoomus, joka kehuu olevansa markkinatalousmyönteinen puolue. EU:ssa asia on toisin, siellä toimii liberaalidemokraattien ryhmä, joka ajaa maatalousproteknismia alas ja joka monessa muussa suhteessa näyttäisi aika identtiseltä Kokoomuksen liberaalimman siiven politikoinnin kanssa.- Jaba_43
Mielipidepankki kirjoitti:
Muutos edellyttää kansainvälisiä sopimuksia. Siinä olet oikeassa. Sen sijaan siinä olet väärässä, että neuvotteluja ei olisi vielä aloitettu. Kyllä ne on aloitettu ja niitä on käyty WTO-prosesissa, jossa on ollut jopa James Harbinsonin yksityiskohtainen esitys sopimukseksi. Asia vaan on jumittunut toistaiseksi lähinnä EU:n vastustukseen. Lisäksi USA ja EU ovat keskenään käyneet neuvotteluja vientitukien poistamiseksi ja päässeet siinä ainakin jonkinlaiseen aiesopimukseen. Tästä Ranskassa nousi kova älymöly varsinkin, kun EU:n pääneuvottelijana oli ranskalainen (muistaakseni Patrik Lámy). Nyt kulissien takana on jatkettu valmisteluja WTO-prosessin Hongkongin kierrosta varten ja siinä sekä USA että EU ovat esittäneet tuki- ja suojatullijärjestelmien madaltamista aivan hiljakkoin. EU:n sisällä erityisesti Britannia ja sen pääministeri Tony Blair ajavat muutoksia EU:n maatalouspolitiikkaan.
Asia ei siten ole lainkaan kaukaa haettu. Ei ole mitään poliittista populismia alkaa ennakoida sitä, mikä on kuitenkin välttämätöntä ja uskoisin, että myös väistämätöntä. Ettei sitten pyöriteltäisi päitä ja sanottaisia taas kepulaiseen tapaan, että tämä nyt vaan tuli pyytämättä ja yllätyksenä.
Maatalouspoliittisten kysymysten esille ottaminen on tätä tasutaa vasten poliittista visiointia, ei populismia. Kepulainen maatalouspolitiikka on perustunut koko ajan käsijarrun käyttöön, markkinoita ei ole haluttu suin surminkaan avata kansainväliselle kilpailulle. Hieman ihmettelen sitä, että meillä Suomessa tässäkin asiassa ennakkoluuttominta visiointikykyä osoittavat SDP ja Vihreätm eikä esim. Kokoomus, joka kehuu olevansa markkinatalousmyönteinen puolue. EU:ssa asia on toisin, siellä toimii liberaalidemokraattien ryhmä, joka ajaa maatalousproteknismia alas ja joka monessa muussa suhteessa näyttäisi aika identtiseltä Kokoomuksen liberaalimman siiven politikoinnin kanssa.Olen näämmä huonosti seurannut kansainvälistä maataloustukiasiaa. Kiitos kun informoit. Poliittisesta populismistakin olin turhan kärkevä mollaamaan demareita. Visioinnin tarpeellisuudestakin olen täysin samaa mieltä.
Otan siis sanani takaisin niiltä osin kun koit ne omien mielipiteittesi vastaisiksi.
- oivahärkönen
... toveri tai kukaan muukaan eduskunnassa antanut tukeaan sen rääväsuu-Lintosen puheelle. Päinvastoin häntä yleisesti hämmästeltiin ja oiottiin. Joten maatalouspolitiikasta vallitsee suuri yksituumaisuus. Lintosen yritys osoitti sen. Erityisesti nyt, kun WTO:n ja EU:n piirissä käydään Suomenkin elintarviketuotannon kannalta tärkeitä neuvotteluja, meidän pitää osoittaakin kansallista yksimielisyyttä.
Lintoisen yritys oli surkea episodi. Hänen tietämyksen tasonsa paljastui kirkkaimmin siinä, kun hän väitti, että korkeat elintarvikkeiden hinnat johtuvat suurista tukiaisista. Asiahan on päinvastoin: juuri sosialidemokraatit näitä tukiaisia ovat olleetkin rakentamassa alentaakseen ruuan hintaa. Olen monesti osoittanut näillä palstoilla, että ilman tukiaisia ruoka maksaisi kaupassa tukiaisten verran enemmän. Juuri siksi Euroopan sosialidemokraatit eivät niistä tosiasiassa halua luopua. Ruuan hintaa subventoidaan verovaroin ja tunnetustihan suurituloiset maksavat prosentuaalisestikin veroja enemmän kuin pienituloiset. Kyseessä on siis tulonsiirto rikkailta köyhille. Viljelijä siinä on vain välikäsi. Viljelijä ottaisi tulonsa mieluummin tuottajahintana kuin eurobyrokraattien kädestä.
Tukiaisjärjestelmää nyt joka tapauksessa aletaan purkaa, mikä on aivan hyvä asia. Mutta kun se on ollut vuosikymmeniä maailmanlaajuisesti käytössä, siirtymävaiheessa pitää olla tarkkana, ettei synny korvaamattomia vaurioita.Ketkä demarit oikoivat ja hämmästelivät Lintosen puhetta? Lintonen piti SDP:n ryhmäpuheenvuoron, joten hän nyt tuskin ryhmänsä puolesta esittää pelkkää yksityisajattelua. Jos näin on käynyt, eiköhän Lintonen saa kovaa sapiskaa sitten ryhmältään. Uskoisin, että SDP siinä tapauksessa vaihtaa Lintosen tilalle ryhmässä jonkun toisen, sillä onhan se melkoinen luottamusaseman väärinkäyttö, jos alkaa puhua omiaan ryhmän suulla. Jäämme nyt odottamaan siis nuhteita ja Lintosen aseman muuttamista ryhmässä mielenkiinnolla.
Elintarvikkeiden korkeat hinnat johtuvat tukiasista ja suojatulleista. Lintonen kertoi asian niin kuin se on. Et sinä ole Oiva mitään muuta osoittanut. Olet vain väittänyt asian olevan toisin, mutta sinun väittämäsi ei ole sama kuin todiste tai peruste. Sinä väität, että musta on valkoinen ja perustat väitteesi sille, että olet itse näin sanoessasi sen todistanut.
Brasilialainen pihviliha on hyvä esimerkki siitä, miten hinnoille käy, kun markkinoita avataan. Nyt naudanlihan hinta on nousemassa, koska tuonnille Brasiliasta on asetettu väliaikaisia esteitä terveyssyihin vedoten, mikä kylläkin haiskahtaa pahasti ylireagoinnilta. Jos EU:ssa toimittaisiin sisäisesti yhtä tarkasti, liha loppuisi vastaavissa tilanteissa kokonaan kaupoista. Kun Brasiliasta saa jälleen tuoda enemmän lihaa, naudanlihan kuluttajahinta putoaa roimasti kuten kävi jo aiemmin. Tämä sama mekanismi toimii myös monissa muissa tuotteissa, mikä tarkoittaa ruokalaskun pienentymistä erityisesti raakatuotteissa ja vähän jalostetuissa tuotteissa.
Kuluttajasubventiajattelu on ihan puutaheinää. Olen esittänyt täällä aikoinaan laskelman siitä, mikä vaikutus maataloustuella on esim. leivän hinnassa, kun otetaan tuottajaosuus siinä huomioon. Se on noin 3 euron hintaisessa leivässä 10-20 senttiä eli lähes yhtä tyhjän kanssa. Tuon 10-20 senttiä markkinoiden globaalia avaaminen aivan varmasti kompensoi. Todennäköisesti leivänkin kuluttajahinta vaan tippuu markkinoiden avaamisen myötä. Globaali tuotantopotentiaali ei tietenkään vielä riitä ruokkimaan koko maapalloa, mutta markkinoiden avaaminen johtaa prosessiin, joka muuttaa markkinarakennetta pitemällä aikavälillä kuluttajaystävällisempään suuntaan ja silloin ruuan hinta olennaisesti alentuu.- Otsikossa hymiö
...
- ratkaisu että
Lintonen puhui suoraan mitä ajattelee. Etteivät maaseudun ihmiset erehdy äänetämään Halosta.
- asia.
Mielipidepankki kirjoitti:
Ketkä demarit oikoivat ja hämmästelivät Lintosen puhetta? Lintonen piti SDP:n ryhmäpuheenvuoron, joten hän nyt tuskin ryhmänsä puolesta esittää pelkkää yksityisajattelua. Jos näin on käynyt, eiköhän Lintonen saa kovaa sapiskaa sitten ryhmältään. Uskoisin, että SDP siinä tapauksessa vaihtaa Lintosen tilalle ryhmässä jonkun toisen, sillä onhan se melkoinen luottamusaseman väärinkäyttö, jos alkaa puhua omiaan ryhmän suulla. Jäämme nyt odottamaan siis nuhteita ja Lintosen aseman muuttamista ryhmässä mielenkiinnolla.
Elintarvikkeiden korkeat hinnat johtuvat tukiasista ja suojatulleista. Lintonen kertoi asian niin kuin se on. Et sinä ole Oiva mitään muuta osoittanut. Olet vain väittänyt asian olevan toisin, mutta sinun väittämäsi ei ole sama kuin todiste tai peruste. Sinä väität, että musta on valkoinen ja perustat väitteesi sille, että olet itse näin sanoessasi sen todistanut.
Brasilialainen pihviliha on hyvä esimerkki siitä, miten hinnoille käy, kun markkinoita avataan. Nyt naudanlihan hinta on nousemassa, koska tuonnille Brasiliasta on asetettu väliaikaisia esteitä terveyssyihin vedoten, mikä kylläkin haiskahtaa pahasti ylireagoinnilta. Jos EU:ssa toimittaisiin sisäisesti yhtä tarkasti, liha loppuisi vastaavissa tilanteissa kokonaan kaupoista. Kun Brasiliasta saa jälleen tuoda enemmän lihaa, naudanlihan kuluttajahinta putoaa roimasti kuten kävi jo aiemmin. Tämä sama mekanismi toimii myös monissa muissa tuotteissa, mikä tarkoittaa ruokalaskun pienentymistä erityisesti raakatuotteissa ja vähän jalostetuissa tuotteissa.
Kuluttajasubventiajattelu on ihan puutaheinää. Olen esittänyt täällä aikoinaan laskelman siitä, mikä vaikutus maataloustuella on esim. leivän hinnassa, kun otetaan tuottajaosuus siinä huomioon. Se on noin 3 euron hintaisessa leivässä 10-20 senttiä eli lähes yhtä tyhjän kanssa. Tuon 10-20 senttiä markkinoiden globaalia avaaminen aivan varmasti kompensoi. Todennäköisesti leivänkin kuluttajahinta vaan tippuu markkinoiden avaamisen myötä. Globaali tuotantopotentiaali ei tietenkään vielä riitä ruokkimaan koko maapalloa, mutta markkinoiden avaaminen johtaa prosessiin, joka muuttaa markkinarakennetta pitemällä aikavälillä kuluttajaystävällisempään suuntaan ja silloin ruuan hinta olennaisesti alentuu.miksi demareille on niin helppoa vaatia halvempaa lihaa ym. mutta halvemman työvoiman tulemista vastustetaan, vaikka tuo halpatyövoima tekisi juuri sen mitä he vaativat, ruoan hinta laskisi. Koska työ on se mistä suurimmat kulut elintarviketuotannossa syntyy.
"Globaali tuotantopotentiaali ei tietenkään vielä riitä ruokkimaan koko maapalloa,"
eli rikkaat saavat halvan ruoan kun köyhät kuolevat nälkään - oivahärkönen
Mielipidepankki kirjoitti:
Ketkä demarit oikoivat ja hämmästelivät Lintosen puhetta? Lintonen piti SDP:n ryhmäpuheenvuoron, joten hän nyt tuskin ryhmänsä puolesta esittää pelkkää yksityisajattelua. Jos näin on käynyt, eiköhän Lintonen saa kovaa sapiskaa sitten ryhmältään. Uskoisin, että SDP siinä tapauksessa vaihtaa Lintosen tilalle ryhmässä jonkun toisen, sillä onhan se melkoinen luottamusaseman väärinkäyttö, jos alkaa puhua omiaan ryhmän suulla. Jäämme nyt odottamaan siis nuhteita ja Lintosen aseman muuttamista ryhmässä mielenkiinnolla.
Elintarvikkeiden korkeat hinnat johtuvat tukiasista ja suojatulleista. Lintonen kertoi asian niin kuin se on. Et sinä ole Oiva mitään muuta osoittanut. Olet vain väittänyt asian olevan toisin, mutta sinun väittämäsi ei ole sama kuin todiste tai peruste. Sinä väität, että musta on valkoinen ja perustat väitteesi sille, että olet itse näin sanoessasi sen todistanut.
Brasilialainen pihviliha on hyvä esimerkki siitä, miten hinnoille käy, kun markkinoita avataan. Nyt naudanlihan hinta on nousemassa, koska tuonnille Brasiliasta on asetettu väliaikaisia esteitä terveyssyihin vedoten, mikä kylläkin haiskahtaa pahasti ylireagoinnilta. Jos EU:ssa toimittaisiin sisäisesti yhtä tarkasti, liha loppuisi vastaavissa tilanteissa kokonaan kaupoista. Kun Brasiliasta saa jälleen tuoda enemmän lihaa, naudanlihan kuluttajahinta putoaa roimasti kuten kävi jo aiemmin. Tämä sama mekanismi toimii myös monissa muissa tuotteissa, mikä tarkoittaa ruokalaskun pienentymistä erityisesti raakatuotteissa ja vähän jalostetuissa tuotteissa.
Kuluttajasubventiajattelu on ihan puutaheinää. Olen esittänyt täällä aikoinaan laskelman siitä, mikä vaikutus maataloustuella on esim. leivän hinnassa, kun otetaan tuottajaosuus siinä huomioon. Se on noin 3 euron hintaisessa leivässä 10-20 senttiä eli lähes yhtä tyhjän kanssa. Tuon 10-20 senttiä markkinoiden globaalia avaaminen aivan varmasti kompensoi. Todennäköisesti leivänkin kuluttajahinta vaan tippuu markkinoiden avaamisen myötä. Globaali tuotantopotentiaali ei tietenkään vielä riitä ruokkimaan koko maapalloa, mutta markkinoiden avaaminen johtaa prosessiin, joka muuttaa markkinarakennetta pitemällä aikavälillä kuluttajaystävällisempään suuntaan ja silloin ruuan hinta olennaisesti alentuu.... tukiaiset ovat osa viljelijöiden tuloja, noin puolet. Jos niitä ei olisi kenenkään ei kannattaisi viljellä missään maailmalla vakavasti otettavissa tuottajmaissa. Niinpä tukiaisten loputtua tuottajahinnat nousevat suurin piirtein tukiaisten verran, jotta taas saataisiin ruokaa. Tuottajahinnan nousu siirtyisi välittömästi kulutushintoihin.
Paras esimerkki on: kun liityimme EU:iin tukiaiset kaksinkertaistuivat ja tuottajahinnat putosivat silloisten maailmanmarkkinahintojen tasalle. Ruuan hinta laski 10 %. Siksi ei laskenut puoleen, että elintarvikkeiden raaka-aineiden hinta on vain pieni osa ruuan hinnasta niinkuin esimerkkisi leivästä osoittaa.
Sinun on turha vedota Brasiliasta tuotuun naudanlihaan. Jos esim muussa Amerikassa ja Euroopassa lopetettaisiin naudanlihan tuotanto tukiaisten loputtua, ei Brasilia pystyisi meitä elättämään vaan hinnat nousivat niukkuuden seurauksena tasolle, jolla taas täälläkin kannattaa tuottaa. - oivahärkönen
Otsikossa hymiö kirjoitti:
...
...-byrokraattien vaan meidän omien demareiden ideoimia. He eivät halunneet siirtää tarpeellista maataloustulon korotusta tuottajahintoihin ja sitä tietä kuluttajahintoihin, vaan asia hoidettiin korottamalla tukiaisia.
- oivahärkönen
ratkaisu että kirjoitti:
Lintonen puhui suoraan mitä ajattelee. Etteivät maaseudun ihmiset erehdy äänetämään Halosta.
... muutenkaan juuri sossuja äänestä. En tunne enhkä tiedä yhdenkään viljelijän äänestävän sossuja. Maaseudulla vielä jokunen työmies niin tekee, kun ei tajua, että sossut ovat tuhoamassa kaikki muutkin maaseudulla olevat työpaikat ja keskittämässä kaiken toiminnan Helsingin seudulle. Niin ainakin tehtiin Lipposen hallitusten aikana. Nykyisen hallituksen Lipposesta irrottautuneet ministerit tosin ovat oleet hyvässä yhteistyössä elvyttämässä maakuntia kepun kanssa. Mutta nyt pelottaa, mitä Heinäluoma tekee.Eilinen episodi eduskunnassa ei tiedä hyvää.
- Otsikossa hymiö
oivahärkönen kirjoitti:
...-byrokraattien vaan meidän omien demareiden ideoimia. He eivät halunneet siirtää tarpeellista maataloustulon korotusta tuottajahintoihin ja sitä tietä kuluttajahintoihin, vaan asia hoidettiin korottamalla tukiaisia.
...
- Wiisaahko
Aina kun demarit yrittävät puhua maatalouspolitiikasta, olen kehottanut heidän samalla kävelevän peltoja pitkin, että pellot saisivat lannoitetta. Pitkäksi aikaa pysähtymisiä tulee välttää, ettei tule pistekuormitusta.
Näinhän se tietysti ökyisäntien näkövinkkelistä katsottuna on. Kuluttajanäkökulmaa ei saisi tuoda esiin, pitäisi vaan alistua maksjan rooliin. Suomessa on ollut pitkään kritiikitöntä alamaisasennetta, on uskottu isäntien puhetta. Kaipa se on merkki siitä, että Suomessa sivistystaso ei vielä kaikesta koulutuksesta huolimatta ole noussut tarpeeksi. Matalalla itsetunnolla edetään ja kiltisti on viulut maksettu tähän asti, vaikka helkatin kalliiksi se on tullut. Matkailu on kuitenkin alkanut jo vähitellen avartaa suomalaisenkin staattista mieltä ja siinä Minna Lintonen on oiva tiennäyttäjä.
- niin Suomen luonto säilyy
Mielipidepankki kirjoitti:
Näinhän se tietysti ökyisäntien näkövinkkelistä katsottuna on. Kuluttajanäkökulmaa ei saisi tuoda esiin, pitäisi vaan alistua maksjan rooliin. Suomessa on ollut pitkään kritiikitöntä alamaisasennetta, on uskottu isäntien puhetta. Kaipa se on merkki siitä, että Suomessa sivistystaso ei vielä kaikesta koulutuksesta huolimatta ole noussut tarpeeksi. Matalalla itsetunnolla edetään ja kiltisti on viulut maksettu tähän asti, vaikka helkatin kalliiksi se on tullut. Matkailu on kuitenkin alkanut jo vähitellen avartaa suomalaisenkin staattista mieltä ja siinä Minna Lintonen on oiva tiennäyttäjä.
Naudanliha kannattaa kasvattaa siellä missä se luonnollisesti kasvaa. Kuten sademetsissä.
Myös leipävilja kannattaa kasvattaa siellä, missä muutenkin käytetään paljon ympäristömyrkkyjä, niin ei sitten mene myrkyt tänne Suomen luontoon.
Tässä vähän tätä kuluttajanäkökulmaa. - Wiisaahko
Mielipidepankki kirjoitti:
Näinhän se tietysti ökyisäntien näkövinkkelistä katsottuna on. Kuluttajanäkökulmaa ei saisi tuoda esiin, pitäisi vaan alistua maksjan rooliin. Suomessa on ollut pitkään kritiikitöntä alamaisasennetta, on uskottu isäntien puhetta. Kaipa se on merkki siitä, että Suomessa sivistystaso ei vielä kaikesta koulutuksesta huolimatta ole noussut tarpeeksi. Matalalla itsetunnolla edetään ja kiltisti on viulut maksettu tähän asti, vaikka helkatin kalliiksi se on tullut. Matkailu on kuitenkin alkanut jo vähitellen avartaa suomalaisenkin staattista mieltä ja siinä Minna Lintonen on oiva tiennäyttäjä.
Minulle opetettiin pienenä, että kannattaa olla mieluummin hiljaa kuin puhua asioista, joista ei mitään ymmärrä. Lintonen edustaa toista näkökantaa. Hän perustaa puheensa virheellisiin tietoihin ja ajattelukyvyn puutteeseen, tyypillinen demari siis.
- mikä on
Mielipidepankki kirjoitti:
Näinhän se tietysti ökyisäntien näkövinkkelistä katsottuna on. Kuluttajanäkökulmaa ei saisi tuoda esiin, pitäisi vaan alistua maksjan rooliin. Suomessa on ollut pitkään kritiikitöntä alamaisasennetta, on uskottu isäntien puhetta. Kaipa se on merkki siitä, että Suomessa sivistystaso ei vielä kaikesta koulutuksesta huolimatta ole noussut tarpeeksi. Matalalla itsetunnolla edetään ja kiltisti on viulut maksettu tähän asti, vaikka helkatin kalliiksi se on tullut. Matkailu on kuitenkin alkanut jo vähitellen avartaa suomalaisenkin staattista mieltä ja siinä Minna Lintonen on oiva tiennäyttäjä.
ökyisäntä.
Niin olisi hieman helpompi tietää mistä näkövinkkelistä ne oikein katsoo.
*Suomessa sivistystaso ei vielä kaikesta koulutuksesta huolimatta ole noussut tarpeeksi.*
jep olet tuossa oikeassa, osoitathan sinäkin sen aika usein todeksi. mikä on kirjoitti:
ökyisäntä.
Niin olisi hieman helpompi tietää mistä näkövinkkelistä ne oikein katsoo.
*Suomessa sivistystaso ei vielä kaikesta koulutuksesta huolimatta ole noussut tarpeeksi.*
jep olet tuossa oikeassa, osoitathan sinäkin sen aika usein todeksi.Ökyisännän määritelmä: Ökyisäntä on Suomen oloissa suuren tilan omistava maatalousyrittäjä, joka päässyt kohtuuttomasti hyötymään siitä, että hänelle on vuosikymmenet maksettu maataloustukia ja muuta tähän "yrittämiseen" kytkettyjä yhteiskunnan tukia ja hänen tuotantonsa on vuosikymmenet ollut luonteeltaan monopolisoitua, mikä on tapahtunut siten, että on estetty ulkomainen kilpaileva elintarviketuotanto. Ökyisäntä on siis saanut ansaitsematonta etua niin veronmaksajilta kuin kuluttajilta. Kriisiaikoina eli sotavuosina ökyisäntä ei kaikilta osin osallistunutkaan poikkeusolojen säännöstelyyn, vaan myynyt tiskin alta tavaraa mustaan pörssiin. Tällaista turvaa siis kriisiaikojen varalle.
Ökyisännän ominaispiirteisiin kuuluu lisäksi suunnaton ja ennenkuulumaton röyhkeys. Ökyisäntä luulottelee, että hänellä on jokin ikimuistuinen ja ikuinen subjektiivinen nautintaoikeus veronmaksajien ja kuluttajien rahoihin. Tätä "oikeuttaan" ökyisännät ovat käyneet Helsingissä saakka puolustamassa sianpäät seipähissä tien koko leveyden hyväksi käyttäen ja entisen maatalousministerin eteen paskakasoja kaataen.- ;-)))))))))
Mielipidepankki kirjoitti:
Ökyisännän määritelmä: Ökyisäntä on Suomen oloissa suuren tilan omistava maatalousyrittäjä, joka päässyt kohtuuttomasti hyötymään siitä, että hänelle on vuosikymmenet maksettu maataloustukia ja muuta tähän "yrittämiseen" kytkettyjä yhteiskunnan tukia ja hänen tuotantonsa on vuosikymmenet ollut luonteeltaan monopolisoitua, mikä on tapahtunut siten, että on estetty ulkomainen kilpaileva elintarviketuotanto. Ökyisäntä on siis saanut ansaitsematonta etua niin veronmaksajilta kuin kuluttajilta. Kriisiaikoina eli sotavuosina ökyisäntä ei kaikilta osin osallistunutkaan poikkeusolojen säännöstelyyn, vaan myynyt tiskin alta tavaraa mustaan pörssiin. Tällaista turvaa siis kriisiaikojen varalle.
Ökyisännän ominaispiirteisiin kuuluu lisäksi suunnaton ja ennenkuulumaton röyhkeys. Ökyisäntä luulottelee, että hänellä on jokin ikimuistuinen ja ikuinen subjektiivinen nautintaoikeus veronmaksajien ja kuluttajien rahoihin. Tätä "oikeuttaan" ökyisännät ovat käyneet Helsingissä saakka puolustamassa sianpäät seipähissä tien koko leveyden hyväksi käyttäen ja entisen maatalousministerin eteen paskakasoja kaataen.Onko äitees jääny ilman läskiä juna-asemalla kun noin paljon vielä potuttaa?
Ja piti oikein nöyristellä "porvaris"rouvan maalaisia?
Ihan oikein teille kaupunkilaispaskoille.
Tulisi sota niin saisi taas valita, kenelle myydään paistit ja kenelle luut. - määritelmä
Mielipidepankki kirjoitti:
Ökyisännän määritelmä: Ökyisäntä on Suomen oloissa suuren tilan omistava maatalousyrittäjä, joka päässyt kohtuuttomasti hyötymään siitä, että hänelle on vuosikymmenet maksettu maataloustukia ja muuta tähän "yrittämiseen" kytkettyjä yhteiskunnan tukia ja hänen tuotantonsa on vuosikymmenet ollut luonteeltaan monopolisoitua, mikä on tapahtunut siten, että on estetty ulkomainen kilpaileva elintarviketuotanto. Ökyisäntä on siis saanut ansaitsematonta etua niin veronmaksajilta kuin kuluttajilta. Kriisiaikoina eli sotavuosina ökyisäntä ei kaikilta osin osallistunutkaan poikkeusolojen säännöstelyyn, vaan myynyt tiskin alta tavaraa mustaan pörssiin. Tällaista turvaa siis kriisiaikojen varalle.
Ökyisännän ominaispiirteisiin kuuluu lisäksi suunnaton ja ennenkuulumaton röyhkeys. Ökyisäntä luulottelee, että hänellä on jokin ikimuistuinen ja ikuinen subjektiivinen nautintaoikeus veronmaksajien ja kuluttajien rahoihin. Tätä "oikeuttaan" ökyisännät ovat käyneet Helsingissä saakka puolustamassa sianpäät seipähissä tien koko leveyden hyväksi käyttäen ja entisen maatalousministerin eteen paskakasoja kaataen.koska et edes laittanut esille mikä on tuo Suomen oloissa suuren tilan koko.
"Ökyisäntä luulottelee, että hänellä on jokin ikimuistuinen ja ikuinen subjektiivinen nautintaoikeus veronmaksajien ja kuluttajien rahoihin."
niin ilmaiseksihan kaiken pitäisi sinne sinullekin antaa, ei taitaisi edes silloin loppua tuo jatkuva valittaminen.
Koskahan saa Suomeen tuoda työvoimaa esim. Virosta niin ettei sitä ay-liikken puolelta olla jatkuvasti estämässä? määritelmä kirjoitti:
koska et edes laittanut esille mikä on tuo Suomen oloissa suuren tilan koko.
"Ökyisäntä luulottelee, että hänellä on jokin ikimuistuinen ja ikuinen subjektiivinen nautintaoikeus veronmaksajien ja kuluttajien rahoihin."
niin ilmaiseksihan kaiken pitäisi sinne sinullekin antaa, ei taitaisi edes silloin loppua tuo jatkuva valittaminen.
Koskahan saa Suomeen tuoda työvoimaa esim. Virosta niin ettei sitä ay-liikken puolelta olla jatkuvasti estämässä?Suomen oloissa suuri tila on sellainen, joka on kupannut vuosikaudet yhteisiä verovaroja. Tilan fyysinen koko ei siis ole ökyisäntämääritelmän kannalta ratkaiseva, vaan kuppauksen määrä ja pitkäkestoisuus. Maatalouskuppaamisen menetelmät ovat olleet niin juonikkaat ja moninaiset, ettei tarkkaa rahamäärää voi asettaa. Luultavasti ökyisännät eivät ole itsekään kyenneet pitämään lukua siitä, miten monesta eri kanavasta ja miten suuria määriä rahaa heidän ylläpitämiseensä on uponnut.
Kukaan ei ole vaatinut ilmaiseksi yhtään mitään. Maatalousyrittäjä saa hinnoitella tuotteensa minun puoelstani täysin vapaasti, kun maatalousprotektionismista luovutaan. Minulla on esim. suomalaisen Nokian gsm-puhelin, jonka kuluttajahinta on kohtuullinen sen vuoksi, että globaali kilpailu on sallittua ja vapaata. Olen maksanut puhelimestani noin 200 euroa. Jos meillä olisi samanlainen protektionismi kännyköissä kuin maataloudessa, olisi luultavasti joutunut maksamaan paljon huonompilaatuisesta suomalaisesta puhelimesta vähintään 500 euroa kaupassa ja toiset 500 euroa vielä veromarkkoina. Protektionismin puuttuminen pudottaa hinnat takuuvarmasti viideosaan tässä esimerkissäni. Sama pätee myös elintarvikkeissa. Ei siis ilmaiseksi, mutta paljon halvemmalla.- Otsikossa hymiö
;-))))))))) kirjoitti:
Onko äitees jääny ilman läskiä juna-asemalla kun noin paljon vielä potuttaa?
Ja piti oikein nöyristellä "porvaris"rouvan maalaisia?
Ihan oikein teille kaupunkilaispaskoille.
Tulisi sota niin saisi taas valita, kenelle myydään paistit ja kenelle luut.PAWO RAUCCA
Piruvialaisen raatajan kuolematon tarina
Piruvian oivassa tasavallassa asusti velkaisella tilallaan maanviljelijä Pawo Raucca perheineen.
Hänen asemansa oli totisesti hirveä. Vain rakkaita jakarandapuitaan myymällä ja vekseleitä tekemällä hän hammasta purren sai miten kuten maksetuksi kahden henkilöauton ja flyygelin murhaavat lyhennysmaksut. Vanhin poika oli linnassa. Hänestä oli ylioppilastutkinnon suoritettuaan ja useita kalliita vuosia Albanian kieltä heikonpuoleisin tuloksin (mutta kalliisti) opiskeltuaan sittenkin tullut herra – vanginvartija kerrassaan. Virka oli tosin huomattava, mutta palkka niin pieni, että huolten murtaman, köyhän isä-paran oli otettava huolehtiakseen esikoisensakin auton vähittäimaksuista. Tyttären lauluopinnot pääkaupungissa nielivät pari hehtaaria parasta jakarandametsää vuosittain. Hevoset juoksivat palkintoja, mutta jokainen kilpailumatka tuli niin kalliiksi, että nuorimman pojan urheiluopinnot olivat moneen kertaan vaarassa keskeytyä.
Maanviljelys ja karjanhoito tuottivat jatkuvasti tappiota. Mallikarja tosin lypsi ennätystuloksia, mutta Timbuktusta saakka rahdattu väkirehu, jonka voimalla tulokset saavutettiin, oli niin kallista, että maan etevimmistä maatalouskonsulenteista rustattu komitea kykeni mustaa valkoisella todistamaan Pawon ja kaikkien hänen kurjien ammattiveljiensä kärsivän rahallista tappiota jokaisesta tuottamastaan maitolitrasta ja voikilosta. Valtio tosin korvasi tappion, mutta eihän sekään sitä tosiasiaa muuttanut, ettei karjanhoito kannattanut. Pellot työnsivät viljaa, mutta eteläisen Jäämeren ruskolevistä valmistettu erikoisväkilannoite kohosi tullivapaastikin maahan tuotuna sellaisiin hintoihin, että jokainen jättiläissato syöksi Pawo Rauccan perheineen yhä syvemmälle kurjuuteen. Väkevät tullimuurit ja tukipalkkiot pystyivät vain nipin napin estämään Pawon ja koko maatalousväestön täydellisen taloudellisen romahduksen ja vain rakkaus maahan, sanomaton uhrimieli ja maatalousnäyttelyt kiihoittivat kurjan talonpojan vuodesta vuoteen muokkaamaan tappiota tuottavat maansa yhä ihmeellisemmin ja kalliimmin konein, yhä kalliimmin tuontihöystein loistokuntoon. Vientipalkkioiden sokaisemana ja kiihdyttämänä Pawo ja hänen osatoverinsa kyntivät itkien peltojaan, söivät margariinia, sardiineja banaaneja ja appelsiineja – kauppasopimusten pakosta – vaikka kotoiset herkut olisivatkin maistuneet paremmilta. Ei auttanut. Vienti oli pidettävä käynnissä, jotta voitaisiin maksaa tuki- ja vientipalkkiota.
Kurjuus oli sanoinkuvaamaton.
Mutta pahempaa oli tulossa.
Tuli sota.
Loppui tuonti. Loppui vienti. Loppuivat hedelmät, sardiinit ja margariini, väkirehut ja keinolannoitteet. Vain jakarandalla olisi ollut kysyntää, mutta miten sitä jaksoi Pawo Raucca yksinään, tottumattoman ja höystämättömän kotoisen ravinnon riuduttamana kaataa, kun pojatkin olivat sodassa!
Kun viimeinen henkilöauto vietiin sotaan ja vain yksi kuorma-auto jätettiin, repäisi Pawo Raucca frakkipaitansa. Tämä oli kaiken loppu.
Pahempaa, yhä pahempaa oli kuitenkin tulossa. Tuli voimaan säännöstely. Julma valtio vei viljan aitasta, maidon lehmäparkojen utareista. Alihintaan tietysti. Laski viekkaasti paljonko keskimäärin Pawon peltojen piti antaa, paljonko karjan kasuta. Sen vei.
Itkien lypsi Pawo Rauccan emäntä elikoitaan, kiroillen kierteli Pawo väkilantaa mykkinä, mutta turhina katteekseen huutavia viljelyksiään. Autojen vähittäismaksuista ei tosin enää ollut huolta, flyygelikin ehti kiertyä omaksi, mutta kurjaa oli järsiä kotoista vehnäleipää, niellä riihenmakuista, tummaa ruispuuroa amerikkalaisten riisihiutaleitten ja banaaniviipaleitten sokeroituun kermahöystöön tottuneen. Kummalta maistui voikin margariiniin mieltyneen suussa.
Mutta yhä jatkui Pawon ja hänen perheensä kurjistuminen. Kun valtio oli säälimättä riistänyt osansa, syöksyivät nälistyneet kaupunkilaiset Pawo paran kimppuun. Vaativat voita, jauhoja, läskiä, kananmunia, maitoa. Tyhjältä mieheltä. Lupasivat maksaa mitä tahansa.
Se oli hirveätä. Niin hirveätä, että jopa Pawon siatkin, jotka ennen maatalousnäyttelyissä olivat painaneet parikinsataa kiloa, kutistuivat ankean ajan kouristuksissa 30-kiloisiksi kääpiöiksi kansanhuollon punnituksissa. Lehmät ehtyivät ja kanatkin lakkasivat munimasta. Oliko se ihme – kärsiväthän herkät eläimetkin toki taloa raskaana painavasta ahdistuksesta ja kurjuudesta.
Mutta Pawo ei hellittänyt, ei lannistunut. Sanomattomalla uhrimielellä hän jatkoi raadantaansa. Piti laatuvaatimuksetkin korkeina. Jos hän näki kärpäsen surahtavan maitotonkan kannelle, tuomitsi maidon oitis kelvottomaksi. Ellei luovutettavaksi aikomansa silavan väri häntä täysin tyydyttänyt, ei hän alentunut luovuttamaan sitä kansanhuollolle. Isänmaalle hän oli valmis uhraamaan sydänverensäkin, mutta huonoa, ala-arvoista maataloustuotetta ei köyhän, mutta ylpeän viljelijän luonto suostunut antamaan yleiseen kulutukseen. Kuollaan ennen vaikka nälkään, mutta Pawo Raucca ei päästä käsistään muuta kuin ensi luokan tuotteita! Hän murahti. Ja jos näki viljalaarissa hämähäkinverkon, tai hiiren juosta vilistävän laarissa – oitis tuomitsi kultaiset jyvätkin kelpaamattomiksi. Samoin kaikki eri kokoa olevat väriltään epätasaiset kananpilaukset.
Mutta mitä tehdä noille vajaalaatuisille hylkytuotteille? Sydäntä kouristi kaataa jumalanviljat maahankin.
No – kaupunkilaiset, ne hyväkkään kärkkyjät siinä ihan silmille tuppasivat, mankuivat ja rukoilivat. Helläsydäminen oli Pawo Raucca ihan mielettömyyteen saakka. Kun oikein kärttivät nälkäänäkevät kuluttajat, niin hän lopulta tuskastuneena ja keskellä mittaamatonta kurjuuttaankin sääliväisenä lahjoitteli noita ruuppuja nälkäänäkeville. Vastenmielistä, ylen vastenmielistä hänestä oli saada näiltä vastalahjoja – ihan rahaakin, iljetti ihan, pohjiaan myöten etoi hänen rehellistä rehellistä talonpoikaissydäntään, mutta ymmärsihän hän valistuneena ja avarakatseisena miehenä, että olihan noillakin vaivaisilla oma ylpeytensä. Vaikeata oli kaupunkilaisten, vaikeata ja alentavaa ottaa tavaraa vastalahjatta, almuna. Mutta selkänsä Pawo aina päättävästi, kun huomasi kaupunkilaisten rupeavan kaivelemaan rahamassiaan tai kapsäkkiään tavaralahjan saatuaan. Emäntä tai nyttemmin kotiutunut laulajatytär saivat ottaa lahjat vastaan. Heidän omanarvon tuntonsa ei ollut niin äärimmilleen kehittynyt kuin Pawon.
Kurjaakin kurjemmaksi suistui näin vuosi vuodelta Pawon ja hänen perheensä elämä. Velat tosin tulivat kuin huomaamatta maksetuiksi – mutta millä hinnalla! Kuin oas jäyti Pawon sydäntä tietoisuus siitä, että vuosi vuodelta hänen luovutusosansa yleiseen kulutukseen pyrki vähenemään – mutta laatuvaatimuksistaan hän ei voinut tinkiä.
Mutta vieläkään ei Pawon kärsimyksen kalkki ollut täynnä. Pankkiin hän oli tottunut viemään vähäiset säästönsä – muutaman satatuhatta silloin tällöin, vaivaisen miljoonan nyt joskus, kun ei uusia autoja saati ajolupia saanut millään. Ahnas, sietämätön valtio iski riistäjänkouransa Pawo Rauccan säästöihin! Verotti. Häntä, köyhää talonpoikaa! Verotti uusin, ennen näkemättömin ja kuulumattomin keinoin. Mätkäisi uudet, mielivaltaiset pinta-alaverotkin, vaikka Pawo Raucca ja konsulentit selvääkin selvemmin todistivat Pawon luovuttavan joka jyvän tappiota kärsien, joka maitolitran vieläkin suurempaan vahinkoon joutuen.
Sydänjuuriaan myöten katkeroituneena Pawo Raucca hylkäsi pankit. Piti vähät varansa tuvan lattian alla olevassa perunakuopassa. Yritti paaduttaa sydämensä noita hänen hylkytuotteitaan kärkkyviltä ja anelevilta kaupunkilaisiltakin. Yritti julmistellen ja leikillään kerjäläisiä peloitellakseen määrätä voikilon vastalahjaksi tuhatkin tepsua (Piruvian rahayksikkö). Ei auttanut. Kun pyysi tuhannen, niin kilvalla huutaen itse tarjosivat puoltatoista. Tympääntyneenä Pawo Raucca vetäytyi kamariinsa ja jo aivan epätoivoon ratketen sanoi tästälähin kelpuuttavansa vastalahjaksi vain rauhanaikaista tavaraa. Arveli, että jopahan nyt jättävät minut poloisen rauhaan.
Mitä vielä! Kantoivat kaupunkilaiset selkä vääränä pukukankaita, radioita, silkkikombineeseja, kahvia, herrassikareja, rommia ja konjamiinia, purkkiananasta ja sardiineja – tavaraa, jota Pawo Raucca ei ollut vuosikausiin nähnyt ja josta hän nykyisessä epätoivoisessa mielentilassa ei olisi perustanutkaan. Väkisin toivat ja väkisin veivät nauriitkin – madonsyömät tietysti – kuopasta.
Pawo Rauccan elämä oli kuin painajaisunta. Yhä vain viranomaiset keksivät uusia kiusoja. Pakkohakkuilla harvensivat Pawon silmäterää, salskeata ja mitatonta jakarandametsääkin. Maksoivat minkä maksoivat, verot perivät etukäteen, takakäteen, välierinä ja ylimääräisinä kertakaikkisina rysäyksinä. Laskematta Pawo Raucca silmät surusta ja joskus murheeseen otetuista tuikuistakin hämärtäen työnteli setelitukkoja verokarhujen kouraan. Työnteli niitä niin hajamielisenä, että veroherrat joskus Pawon hädän hellyttäminä antoivat jotakin anteeksikin, uskoivat kunnian ja omantunnon kautta tehtyuhin veroilmoituksiin ja -valituksiin, sillä monet luovutusvelvollisuuden kunnialla täyttämisestä kertovat kunniakirjat koristivat Pawon korkkimaton puutteessa tuskissaan mahonkiparketilla päällystämän köyhän salin seiniä, joilla pariakymmentä koti- ja ulkomaista mestarimaalausta lukuunottamatta ei ollutkaan mitään muita koristeita. Nekin olivat Pawo Rauccan maanvaivaksi kehittyneiden kaupunkilaistuttavien väenväkisin lahjoiksi raahaamia, emännän ja tyttären ymmärtämättömyydessään seinille ripustamia.
Ymmärtämättömyydessään – niin. Sillä pöyhkä virkavalta keksi lopulta omaisuudenluovutusveron, jonka se ulotti kurjista kurjimpaankin, uskolliseen raatajaan, Pawo Rauccaan. Kiskaisi kerralla älyttömän veron joutavista öljytöherryksistä, joita Pawo ei ollut alun alkaenkaan sietänyt silmissään.
Olisi luullut, että Pawon kurjuuden mitta olisi nyt vihdoin tullut täyteen, kun vielä sotakin loppui, mutta nytpä vasta koettelemukset tulivatkin. Salakavalasti, julmasti ja viekkaasti hallitus määräsi yhtäkkiä setelinvaihdon – ja sen yhteydessä verontarkistuksen!
Taivas yksin näki Pawo Rauccan ahdistuksen ja hädän tuon äärimmäisen koettelemuksen hetkellä. Mutta juuri lopullisen tuhon ollessa ovella Pawo Rauccan sisäinen suuruus yleni jaloimpaan kukintaansa, yli-inhimillisiin mittoihinsa. V i i k o n Pawo Raucca hampaitaan kiristellen lämmitti lukittua kamariaan omakätisesti tuhannen tepsun setelipinkoilla, joitten joutumista entiseen perunakuoppaansa hän ei millään mahdilla pystynyt selittämään, joskin hän uumoili, että tuvan lattiaa kaupunkilaisvieraitten jäljiltä laastessa oli lattianraoista saattanut monias tepsutukko solahtaa kellariinkin.
Murtuneena miehenä, mutta yhä vielä esi-isäin lannistumaton yrittäjähenki hiipuneissa silmissään palaen Pawo Raucca katkeran urakkansa päätettyään siirtyi köyhään saliinsa tuntemattomalla tavalla kulkeutuneen flyygelin ääreen, löi pari akordia ja lauloi käheällä, surun sortamalla äänellä Piruvian vuosisataisessa kurjuudessa voipuneitten talonpoikien lempilaulun.
Entten tentten,
teelica mendten,
liirum, laarum,
taalica paarum –
puh!
Laulua on mahdoton suomentaa – riittänee, kun kerromme, että joka kerran kun sitä lauletaan, vierivät vuolaat kyyneleet sekä laulajain että kuulijain poskilta.
Saattaisi kuvitella että Pawo Raucca nyt olisi saanut entisen onnensa raunioilla rauhassa riutua ja kuolla, mutta yhtä kovat kuin tutkimattomat ovat Kohtalon tiet. Pawo Rauccan täytyi vielä himmenevillä silmillään nähdä sekin päivä, jona yhä paisuva tuonti painoi maataloustuotteiden hinnat niin alas, että hänen ja voipuneen perheensä oli jälleen toisten kurjien, kovaonnen lapsien kanssa yksissä miehin noustava vaatimaan tullisuojaa, verovapautta, ilmaisia väkirehuja ja lannoitteita, valtion maatalouden todellisen kannattavaisuuden pohjalla määräämien vähittäishintojen asettamista ja sekä vähimmäiskulutuksen määräämistä kaikille maattomille. Viimeksimainitun haaveen toteutumista ei Pawo Raucca itse saanut enää nähdä. Hänen huolten rasvoittama sydämensä pakahtui jo ensimmäisen kapean valojuovan ilmestyessä huolten pikimustaksi värjäämälle elon taivaalle radion kuuluttaessa, että huomisesta alkaisi yleinen piruvialaisen voin pakkosyöttö kaikille tasavallan oppivelvollisille lapsille, voin, jonka hinnan Pawo Rauccan puheenjohdolla istuva maataloustuottajain komitea oli epäitsekkäästi laskenut sellaiseksi, ettei voidrittelistä koituisi kuin ½ tipsun (1 tepsu = 50 tipsua) tappio todellisista tuotantokustannuksista.
Näin päättyi Pawo Rauccan syvästi traagillinen raatajanelämä. Lohduton perhe jäi suremaan hänen ennenaikaista poismenoaan ja sillä välin kullan, hopean, taideteosten ja arvoesineitten hinnoissa tapahtunutta romahdusmaista laskua, jonka aiheuttamat seuraukset nyt joutuivat perheen hennoille hartioille. Mutta Pawo Rauccan perinteet velvoittavat – uskomme, ettei nuori polvi hellitä, vaikka vaikeudet yhä vain näyttävät kasvavan. He tuntevat talonpojan katkeran osan ja maanviljelyksen lopullisen, toivottoman kannattamattomuuden, mutta kuten isänsäkin kynti maataan, niin hekin hellittämättä jatkavat yhtä ylvään kuin palkitsemattoman osansa nurkumatonta täyttämistä.
Pakina vuodelta 1947 - tuon määritelmän
Mielipidepankki kirjoitti:
Suomen oloissa suuri tila on sellainen, joka on kupannut vuosikaudet yhteisiä verovaroja. Tilan fyysinen koko ei siis ole ökyisäntämääritelmän kannalta ratkaiseva, vaan kuppauksen määrä ja pitkäkestoisuus. Maatalouskuppaamisen menetelmät ovat olleet niin juonikkaat ja moninaiset, ettei tarkkaa rahamäärää voi asettaa. Luultavasti ökyisännät eivät ole itsekään kyenneet pitämään lukua siitä, miten monesta eri kanavasta ja miten suuria määriä rahaa heidän ylläpitämiseensä on uponnut.
Kukaan ei ole vaatinut ilmaiseksi yhtään mitään. Maatalousyrittäjä saa hinnoitella tuotteensa minun puoelstani täysin vapaasti, kun maatalousprotektionismista luovutaan. Minulla on esim. suomalaisen Nokian gsm-puhelin, jonka kuluttajahinta on kohtuullinen sen vuoksi, että globaali kilpailu on sallittua ja vapaata. Olen maksanut puhelimestani noin 200 euroa. Jos meillä olisi samanlainen protektionismi kännyköissä kuin maataloudessa, olisi luultavasti joutunut maksamaan paljon huonompilaatuisesta suomalaisesta puhelimesta vähintään 500 euroa kaupassa ja toiset 500 euroa vielä veromarkkoina. Protektionismin puuttuminen pudottaa hinnat takuuvarmasti viideosaan tässä esimerkissäni. Sama pätee myös elintarvikkeissa. Ei siis ilmaiseksi, mutta paljon halvemmalla.mukaan lasket yliopistotkin ökyisänniksi, oletko nyt aivan varma tuosta asiasta? Taitaa tuo asioiden määrittely olla aikamoisen vaikeata, koska jos et sinä pysty tekemään kunnollista määritystä sinun "ökytila" sanallesi ei tuolle lopulle jutustelulle ole mitään pohjaa.
Niin eihän NOKIA saa yhtään valtion tukirahoja oletko nyt aivan varma tuostakin asiasta?
200 euron kännykat tehdään halpa työmaissa,
Miksi et sano mielipidettäsi siihen että miksi työvoimaa ei saa palkata samoin perusteluin millä sinä perustelet halvan ruoan himosi.
Mikä on halpaa?
onko halpaa jos se perustuu toisen ihmisen orjuuttamiseen ja sademetsien tuhoamiseen?
Taitaa olla niin että se kallis lasku tuleekin maksettavaksi sinun jälkikasvullesi he ovat varmasti onnellisia siitä tiedosta että heidaän esivanhempi on halunnut pitää huolta vain omasta itsestään ja jättää siitä johtuvat seuraukset maksettavaksi jälkipolvilleen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1762066Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361728Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi101402Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2291200Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu591198Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas161041- 60959
Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv58957