Valtion yhtiöihin ja miksei myös muihin isoihin yrityksiin on palkattu harvinaisen huonosti motivoitunutta johtoa.
Tavallisen duunarin oletetaan olevan erittäin motivoitunut, kun saa säännöllisen palkan, mutta suuryhtiöiden johtajille se sääntö päde.
Toimitusjohtajan ja johdon peruspalkka ja luontoisetuudet käsittävät vain korvauksen paikallaolosta.
Palkattu johto itse laatii ensimmäisenä työnään usean bonus-, kannustin- ja optiojärjestelmän, joka saa heidät vasta motivoitumaan uuteen työhön.
Eikö nykyisessä kilpailuyhteiskunnassa myös yhtyön johtajia voisi kilpailuttaa? Ketkä tekisivät parhaan työn edullisimmin?
Eikö kilpailu koskekaan johtoa?
Entä kun kannustinjärjestelmät ovat tuottaneet miljoonien euron potin peruspalkan päälle, säilyykö ihmisen motivaatio edelleen työhön?
Mitä duunari ajattelisi, jos saisi kaksi miljoonaa euroa käteen? Olisiko hän entistä motivoituneempi palaamaan sorvin ääreen?
Minä ainakin tietäisin mitä tekisin, jos saisin vaikkapa kaksi miljoonaa euroa käteen. Ja tietäisin tasan tarkkaan, mitä motivaatiolleni olisi tapahtunut.
Jos minä olisin omistajana firmassa, joka ylen palkitsee johtoaan, niin olisin hiton huolestunut heidän motivaatiostaan. Nälän katoamista (motivaation) seuraa yrityksen kriisi.
Valtio taas ei ole huolissaan. Pikku poliittiset pelit on sille tärkeimipä. Ehkäpä se vasta sitten kiinnostuu, kun yhtiö on lypsetty tyhjiin ja veromarkkoja syydetään yhtiön pelastamiseksi?
Tavallisen duunarin oletetaan olevan erittäin motivoitunut, kun saa säännöllisen palkan, mutta suuryhtiöiden johtajille se sääntö päde.
Toimitusjohtajan ja johdon peruspalkka ja luontoisetuudet käsittävät vain korvauksen paikallaolosta.
Palkattu johto itse laatii ensimmäisenä työnään usean bonus-, kannustin- ja optiojärjestelmän, joka saa heidät vasta motivoitumaan uuteen työhön.
Eikö nykyisessä kilpailuyhteiskunnassa myös yhtyön johtajia voisi kilpailuttaa? Ketkä tekisivät parhaan työn edullisimmin?
Eikö kilpailu koskekaan johtoa?
Entä kun kannustinjärjestelmät ovat tuottaneet miljoonien euron potin peruspalkan päälle, säilyykö ihmisen motivaatio edelleen työhön?
Mitä duunari ajattelisi, jos saisi kaksi miljoonaa euroa käteen? Olisiko hän entistä motivoituneempi palaamaan sorvin ääreen?
Minä ainakin tietäisin mitä tekisin, jos saisin vaikkapa kaksi miljoonaa euroa käteen. Ja tietäisin tasan tarkkaan, mitä motivaatiolleni olisi tapahtunut.
Jos minä olisin omistajana firmassa, joka ylen palkitsee johtoaan, niin olisin hiton huolestunut heidän motivaatiostaan. Nälän katoamista (motivaation) seuraa yrityksen kriisi.
Valtio taas ei ole huolissaan. Pikku poliittiset pelit on sille tärkeimipä. Ehkäpä se vasta sitten kiinnostuu, kun yhtiö on lypsetty tyhjiin ja veromarkkoja syydetään yhtiön pelastamiseksi?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tavallista palkkatyöläistä sanotaan laiskaksi, jos työnteko ei kiinnosta. Mutta jos johtajaksi valittua ei kiinnosta työnteko, sanotaan häneltä puuttuvan työmotivaatio, joka on näissä piireissä sitä TODELLISTA AHNEUDEN AIHEUTTAMAA LAISKUUTTA. Joka todennäköisesti ilmenee heti valinnan jälkeisenä velttona vetelehtimisenä luulisin, kun yhtiön johto joutuu yleensä heti etsimään keinoja joilla työmotivaatio saadaan johtajille ostetuksi. Johtuikohan Fortumin kohtuuttomat optiot juuri näistäsyistä, luulisin. Valtionyhtiöiden johtajat tulisi valita määräajaksi ja vuoden koeajalla ja erottaminen koeajan päätyttyä ilman irtisanomista. Yritys- ja yhtiöiden johtajien ylikorostaminen on johtanut siihen, että erittäin päteviä henkilöitä jää sivuun, kun eivät kuulu sokean ahneeseen ja itseään kehuvaan Upsalan ekonomikaartiin verrattavaan populaatioon.