Pakko laittaa:
Herääkö ajatuksia, rakkaat uskon veljet ja siskot?
1. Katoliset
2. Protestantit
3. Ortodoksit
Jostain kummasta syystä Kristuksen ruumis (seurakunta) on jakaantunut kolmeen osaan. Kolmeen pääsuuntaan.
Katoliset=voisivat olla Isä eli viisaus.
Ortodoksit= Pyhyys ja Pyhä Henki, hartaus
Protestantit= Poika, eli Jeesus Kristus
Toisaalta taas protestanttisissa liikkeissä korostuu usein Voima, joka edustaa Pyhää Henkeä, mutta yleisesti ottaen ovat Kristuskeskeisiä hyvin vahvasti.
Katolinen kirkko taas on vähän sellainen Isä. Ja ortodoksit taas ovat hyvin hartaita ja sen tunnuspiirteitä on Pyhyys ja mystiikka.
Mutta siis, taas tämä Pyhä kolminaisuus toistuu. Kristikunnassakin.
Herääkö ajatuksia, rakkaat uskon veljet ja siskot?
1. Katoliset
2. Protestantit
3. Ortodoksit
Jostain kummasta syystä Kristuksen ruumis (seurakunta) on jakaantunut kolmeen osaan. Kolmeen pääsuuntaan.
Katoliset=voisivat olla Isä eli viisaus.
Ortodoksit= Pyhyys ja Pyhä Henki, hartaus
Protestantit= Poika, eli Jeesus Kristus
Toisaalta taas protestanttisissa liikkeissä korostuu usein Voima, joka edustaa Pyhää Henkeä, mutta yleisesti ottaen ovat Kristuskeskeisiä hyvin vahvasti.
Katolinen kirkko taas on vähän sellainen Isä. Ja ortodoksit taas ovat hyvin hartaita ja sen tunnuspiirteitä on Pyhyys ja mystiikka.
Mutta siis, taas tämä Pyhä kolminaisuus toistuu. Kristikunnassakin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Katolisen kirkon vaatimus pappien naimattomuudesta johtaa luonnottomuuksiin ja ortodoksien oikeassaolemisen tarve fasismiin.
Olkaamme siis luterilaisia ja pyytäkäämme kaiken vapautemme keskellä syntejämme anteeksi.
Joo, herätti ajatuksen. Tuollainen kolminaisuus on järjen tuote. Siihenhän itseasiassa liberalismi ja ekumeeninen ajattelutapa tähtäävät. Ekumeeninen ajattelutapa tähtää kaiken vääränkin hyväksymistä sillä lauseella, "että he yhtä olisivat" Joh.17:22. Periaate on: totuudesta tinkien ja toiseutta ymmärtäen. Sanotaaan, että onhan se niinkin ja hetken kuluttua sanotaan: niinhän se onkin. Silloin usein alkuperäinen totuus on hylätty. Kuitenkin rakkaus iloitsee vain yhdessä totuuden kanssa. Se ei veljeile antikristuksen kanssa. Valitettavaa opillista kehitystä, kun vääryys vallan saapi, se huutaa taivaaseen.
Sanot että kirkon jakautuminen on järjen tuote. Ekumeeninen ajattelutapa pyrkii kumoamaan tuon jakautumisen.
Onko ekumeniaan pyrkiminen siis mielestäsi suurempi paha kuin jakautuminen? Ja mikä kirkkokunnista on oikeassa. Sekö jolla on eniten jäseniä.
Islamilainen maailmakin on jakaantunut vähintään kahteen koulukuntaan. Missä uskotaan johonkin, siellä on aina ristiriita ja sen kanssa on varmaan opittava elämään, sitähän tässä on opeteltu jo tuhansia vuosia.
Sekä jakautuninen että liittyminen toisiinsa pelkastään järjen pohjalta on turmeluksen tuotetta. Jos liittyminen lähtisikin siitä, että Raamattu koudassa kaikki sulkisivat harhat pois, niin asia olisikin hyvä. Niin ei vain tapahdu, vaan päinvastoin järjen harhat saavat voiton ja totuus ihmisten keskuudessa joutuu häviölle. Tutkikaapa viimeisimpiä loterilaisen kirkon asiakirjoja Rooman kanssa ja Anglikaanien kanssa. Ekumenia ollakseen oikeaa edellitää väärä hylkäämistä. Sana on se kriteeri mikä on oikeaa ja mikä on väärää. Kyse on siis opillisuudesta, eikä lihallisesta toiseensa liittoutumisesta. Kerrassaan yököttää farisealainen yhteiskristillinen sekametelisoppa.
Jumalanlasten joukko on pieni lauma Sanan mukaan. Lavea tie, monet siitä menevät kadotukseen. Kapea tie johtaa elämään ja harvat sen löytävät autuudekseen. Löytäminen ei olekaan ihmisen työ, vaan mieluummin voidaan sanoa, että joka uskoo, hänet on löydetty.
Tiedoksi: Rooman paavi on vuodesta 1965 alkaen käynyt dialogia muslimien kanssa. Dialoki perustuu Vatikaanin 2. kirkolliskokouksen julistukseen uskonnonvapaudesta.