UKK kuin käärme!

--Presidentti J.K. Paasikivi vastusti oikeudenkäyntiä juuri sen perustuslain vastaisuuden takia. Tutkijat sanovat, että Paasikivi harhautettiin oikeudenkäynnin taakse kyseenalaisin keinoin.--


http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/id19995.html

... ovat ottaneet elämäntehtäväkseen suurimman presidenttimme Kekkosen häpäisyn. Rautkallio on "tutkinut" työkseen ja julkaissut häväistyskirjoja. Lehtinen teki "väitöskirjan" aihepiiristä. Rautkallio on tavallinen huijari, mutta Lehtinen tekee moninverroin tympeämmän vaikutuksen, koska mies on sossujen näkyvä poliitikko. Kekkosen aikana hänkään ei Lipposen tapaan puhunut mitään Kekkosen vastaista. Kyttäsivät omaa etuaan.

Liittoutuneet vaativat kaikki heidän mielestä hävinneiden maiden sodanaikaiset poliittiset johtajat tuomittavaksi sotasyyllisyydestä. Yleensä nämä syytetyt tuotiin Nyrnbergiin liittoutuneiden tuomioistuimen eteen. Siellä jaettiin elinkautisia ja kuolementuomioita.

Suomen silloiset johtajat Paasikivi ja Kekkonen saivat junailtua niin, että heidät tuomitaan suomalaisessa tuomioistuimessa. Pääministeri ja oikeusministeri junailivat perustuslain vastaisesti taannehtivan lain, jonka perusteella voitiin sitten järjestää lähinnä näytösoikeudenkäynniksi luonnehdittava "oikeudenkäynti" suomalaisia "sotasyyllisiä" vastaan. Siellä jaettiin lievähköjä tuomioita ja tuomitut pääsivät totuttuun tapaan vapaaksi kärsittyään moitteetta puolet rangaistuksestaan.

Paasikivellä ja Kekkosella ei ollut mitään erimielisyyksiä asian hoitamisesta. Heidän tavoitteensa oli hoitaa asia niin, etteivät syytetyt joudu venäläisten käsiin tuomittavaksi.

Muut tuomitut ymmärsivätkin yskän paitsi Tanner. Hän oli sodan loppupuolelle loistava suomalainen poliitikko, mutta meni jotenkin piloille sodan loppuvaiheessa, eikä jaksanut siitä koskaan nousta. Hän teki vielä sodan jälkeen suurta vahinkoa Suomelle, kun hän ei päässyt ylös sodan juoksuhaudoista, vaan vastusti Paasikiven ja Kekkosen uutta politiikkaa, joka oli meille ainoa mahdollisuus jouduttuamme sodassa N-liiton etupiiriin.

Onneksemme Tarkka tuomitsi selvin sanoin poikien "tutkimuksen" poliittiseksi mielipiteeksi ilman mitään tieteellistä näyttöä.

oivahärkönen kirjoitti:

... ovat ottaneet elämäntehtäväkseen suurimman presidenttimme Kekkosen häpäisyn. Rautkallio on "tutkinut" työkseen ja julkaissut häväistyskirjoja. Lehtinen teki "väitöskirjan" aihepiiristä. Rautkallio on tavallinen huijari, mutta Lehtinen tekee moninverroin tympeämmän vaikutuksen, koska mies on sossujen näkyvä poliitikko. Kekkosen aikana hänkään ei Lipposen tapaan puhunut mitään Kekkosen vastaista. Kyttäsivät omaa etuaan.

Liittoutuneet vaativat kaikki heidän mielestä hävinneiden maiden sodanaikaiset poliittiset johtajat tuomittavaksi sotasyyllisyydestä. Yleensä nämä syytetyt tuotiin Nyrnbergiin liittoutuneiden tuomioistuimen eteen. Siellä jaettiin elinkautisia ja kuolementuomioita.

Suomen silloiset johtajat Paasikivi ja Kekkonen saivat junailtua niin, että heidät tuomitaan suomalaisessa tuomioistuimessa. Pääministeri ja oikeusministeri junailivat perustuslain vastaisesti taannehtivan lain, jonka perusteella voitiin sitten järjestää lähinnä näytösoikeudenkäynniksi luonnehdittava "oikeudenkäynti" suomalaisia "sotasyyllisiä" vastaan. Siellä jaettiin lievähköjä tuomioita ja tuomitut pääsivät totuttuun tapaan vapaaksi kärsittyään moitteetta puolet rangaistuksestaan.

Paasikivellä ja Kekkosella ei ollut mitään erimielisyyksiä asian hoitamisesta. Heidän tavoitteensa oli hoitaa asia niin, etteivät syytetyt joudu venäläisten käsiin tuomittavaksi.

Muut tuomitut ymmärsivätkin yskän paitsi Tanner. Hän oli sodan loppupuolelle loistava suomalainen poliitikko, mutta meni jotenkin piloille sodan loppuvaiheessa, eikä jaksanut siitä koskaan nousta. Hän teki vielä sodan jälkeen suurta vahinkoa Suomelle, kun hän ei päässyt ylös sodan juoksuhaudoista, vaan vastusti Paasikiven ja Kekkosen uutta politiikkaa, joka oli meille ainoa mahdollisuus jouduttuamme sodassa N-liiton etupiiriin.

Onneksemme Tarkka tuomitsi selvin sanoin poikien "tutkimuksen" poliittiseksi mielipiteeksi ilman mitään tieteellistä näyttöä.

...p...kaa (tosin toiselta kantilta) kuin Suomen taannoinen teos. Tarkan teilaamia molemmat.

oivahärkönen kirjoitti:

... ovat ottaneet elämäntehtäväkseen suurimman presidenttimme Kekkosen häpäisyn. Rautkallio on "tutkinut" työkseen ja julkaissut häväistyskirjoja. Lehtinen teki "väitöskirjan" aihepiiristä. Rautkallio on tavallinen huijari, mutta Lehtinen tekee moninverroin tympeämmän vaikutuksen, koska mies on sossujen näkyvä poliitikko. Kekkosen aikana hänkään ei Lipposen tapaan puhunut mitään Kekkosen vastaista. Kyttäsivät omaa etuaan.

Liittoutuneet vaativat kaikki heidän mielestä hävinneiden maiden sodanaikaiset poliittiset johtajat tuomittavaksi sotasyyllisyydestä. Yleensä nämä syytetyt tuotiin Nyrnbergiin liittoutuneiden tuomioistuimen eteen. Siellä jaettiin elinkautisia ja kuolementuomioita.

Suomen silloiset johtajat Paasikivi ja Kekkonen saivat junailtua niin, että heidät tuomitaan suomalaisessa tuomioistuimessa. Pääministeri ja oikeusministeri junailivat perustuslain vastaisesti taannehtivan lain, jonka perusteella voitiin sitten järjestää lähinnä näytösoikeudenkäynniksi luonnehdittava "oikeudenkäynti" suomalaisia "sotasyyllisiä" vastaan. Siellä jaettiin lievähköjä tuomioita ja tuomitut pääsivät totuttuun tapaan vapaaksi kärsittyään moitteetta puolet rangaistuksestaan.

Paasikivellä ja Kekkosella ei ollut mitään erimielisyyksiä asian hoitamisesta. Heidän tavoitteensa oli hoitaa asia niin, etteivät syytetyt joudu venäläisten käsiin tuomittavaksi.

Muut tuomitut ymmärsivätkin yskän paitsi Tanner. Hän oli sodan loppupuolelle loistava suomalainen poliitikko, mutta meni jotenkin piloille sodan loppuvaiheessa, eikä jaksanut siitä koskaan nousta. Hän teki vielä sodan jälkeen suurta vahinkoa Suomelle, kun hän ei päässyt ylös sodan juoksuhaudoista, vaan vastusti Paasikiven ja Kekkosen uutta politiikkaa, joka oli meille ainoa mahdollisuus jouduttuamme sodassa N-liiton etupiiriin.

Onneksemme Tarkka tuomitsi selvin sanoin poikien "tutkimuksen" poliittiseksi mielipiteeksi ilman mitään tieteellistä näyttöä.

Rautkallio demonisoi Kekkosen ja Suomi glorifioi. Kumpikin yhtä arvotonta luotettavan historiantutkimuksen kannalta.

oivahärkönen kirjoitti:

... ovat ottaneet elämäntehtäväkseen suurimman presidenttimme Kekkosen häpäisyn. Rautkallio on "tutkinut" työkseen ja julkaissut häväistyskirjoja. Lehtinen teki "väitöskirjan" aihepiiristä. Rautkallio on tavallinen huijari, mutta Lehtinen tekee moninverroin tympeämmän vaikutuksen, koska mies on sossujen näkyvä poliitikko. Kekkosen aikana hänkään ei Lipposen tapaan puhunut mitään Kekkosen vastaista. Kyttäsivät omaa etuaan.

Liittoutuneet vaativat kaikki heidän mielestä hävinneiden maiden sodanaikaiset poliittiset johtajat tuomittavaksi sotasyyllisyydestä. Yleensä nämä syytetyt tuotiin Nyrnbergiin liittoutuneiden tuomioistuimen eteen. Siellä jaettiin elinkautisia ja kuolementuomioita.

Suomen silloiset johtajat Paasikivi ja Kekkonen saivat junailtua niin, että heidät tuomitaan suomalaisessa tuomioistuimessa. Pääministeri ja oikeusministeri junailivat perustuslain vastaisesti taannehtivan lain, jonka perusteella voitiin sitten järjestää lähinnä näytösoikeudenkäynniksi luonnehdittava "oikeudenkäynti" suomalaisia "sotasyyllisiä" vastaan. Siellä jaettiin lievähköjä tuomioita ja tuomitut pääsivät totuttuun tapaan vapaaksi kärsittyään moitteetta puolet rangaistuksestaan.

Paasikivellä ja Kekkosella ei ollut mitään erimielisyyksiä asian hoitamisesta. Heidän tavoitteensa oli hoitaa asia niin, etteivät syytetyt joudu venäläisten käsiin tuomittavaksi.

Muut tuomitut ymmärsivätkin yskän paitsi Tanner. Hän oli sodan loppupuolelle loistava suomalainen poliitikko, mutta meni jotenkin piloille sodan loppuvaiheessa, eikä jaksanut siitä koskaan nousta. Hän teki vielä sodan jälkeen suurta vahinkoa Suomelle, kun hän ei päässyt ylös sodan juoksuhaudoista, vaan vastusti Paasikiven ja Kekkosen uutta politiikkaa, joka oli meille ainoa mahdollisuus jouduttuamme sodassa N-liiton etupiiriin.

Onneksemme Tarkka tuomitsi selvin sanoin poikien "tutkimuksen" poliittiseksi mielipiteeksi ilman mitään tieteellistä näyttöä.

Riviesi välistä lukien saa taas sellaisen käsityksen, että sinulla ei väitteidesi perusteeksi ole muuta kuin luja usko Kekkosen jumaluuteen?
Vai oletko ehkä päässyt lukemaan jotain sellaisia arkistoja, joita Rautkallio on lukenut?
Jos olet, niin teillä on sitten erilainen tulkinta noista arkistojen saloista?

oivahärkönen kirjoitti:

... ovat ottaneet elämäntehtäväkseen suurimman presidenttimme Kekkosen häpäisyn. Rautkallio on "tutkinut" työkseen ja julkaissut häväistyskirjoja. Lehtinen teki "väitöskirjan" aihepiiristä. Rautkallio on tavallinen huijari, mutta Lehtinen tekee moninverroin tympeämmän vaikutuksen, koska mies on sossujen näkyvä poliitikko. Kekkosen aikana hänkään ei Lipposen tapaan puhunut mitään Kekkosen vastaista. Kyttäsivät omaa etuaan.

Liittoutuneet vaativat kaikki heidän mielestä hävinneiden maiden sodanaikaiset poliittiset johtajat tuomittavaksi sotasyyllisyydestä. Yleensä nämä syytetyt tuotiin Nyrnbergiin liittoutuneiden tuomioistuimen eteen. Siellä jaettiin elinkautisia ja kuolementuomioita.

Suomen silloiset johtajat Paasikivi ja Kekkonen saivat junailtua niin, että heidät tuomitaan suomalaisessa tuomioistuimessa. Pääministeri ja oikeusministeri junailivat perustuslain vastaisesti taannehtivan lain, jonka perusteella voitiin sitten järjestää lähinnä näytösoikeudenkäynniksi luonnehdittava "oikeudenkäynti" suomalaisia "sotasyyllisiä" vastaan. Siellä jaettiin lievähköjä tuomioita ja tuomitut pääsivät totuttuun tapaan vapaaksi kärsittyään moitteetta puolet rangaistuksestaan.

Paasikivellä ja Kekkosella ei ollut mitään erimielisyyksiä asian hoitamisesta. Heidän tavoitteensa oli hoitaa asia niin, etteivät syytetyt joudu venäläisten käsiin tuomittavaksi.

Muut tuomitut ymmärsivätkin yskän paitsi Tanner. Hän oli sodan loppupuolelle loistava suomalainen poliitikko, mutta meni jotenkin piloille sodan loppuvaiheessa, eikä jaksanut siitä koskaan nousta. Hän teki vielä sodan jälkeen suurta vahinkoa Suomelle, kun hän ei päässyt ylös sodan juoksuhaudoista, vaan vastusti Paasikiven ja Kekkosen uutta politiikkaa, joka oli meille ainoa mahdollisuus jouduttuamme sodassa N-liiton etupiiriin.

Onneksemme Tarkka tuomitsi selvin sanoin poikien "tutkimuksen" poliittiseksi mielipiteeksi ilman mitään tieteellistä näyttöä.

näyttävät nyt kelpaavan Oivalle. Se onkin uutta. Tarkka on sidottu omaan vanhaan väitöskirjaansa. Mitäs mieltä Oiva on Tarkan mielipiteistä Juhani Suomesta.

Koivistonkin tutkimukset, samalla motiivilla kuin Lehtinen ja Rautkallio. Varmasti tulevat lähiaikoina tekemään sen.