Mielestäni kaste asiaa ei saa ehdollistaa liikaa käsittämään yhtä tapaa. Kun huomioon otetaan mitä kiistoja ja eri näkemyksiä asiasta on paljon esillä. Lähtökohtana tulisi olla että Uskossa oleva ihminen on kastanut itsensä raamatun tarkoittamalla tavalla. On USKO! On KASTE!- tehtynä,- näin hyvä!
Sääntönä tulisi olla että jokainen olkoon vapaa tekemään niinkuin oikeaksi havaitsee. Lapsikaste tai upotuskaste, tai jokin muu siltä väliltä, sen jokainen punnitkoon itse mikä on mielestään Jumalan tahtona täyttämään oikean kasteen merkityksen.
Sääntönä tulisi olla että jokainen olkoon vapaa tekemään niinkuin oikeaksi havaitsee. Lapsikaste tai upotuskaste, tai jokin muu siltä väliltä, sen jokainen punnitkoon itse mikä on mielestään Jumalan tahtona täyttämään oikean kasteen merkityksen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
että "ihminen valitkoon sitten tien taivaaseen",mitäpä Raamatun opetuksesta?!
Kuitenkin on totuus,että Jumala on sillanrakentaja ,ja se on rakennettu taivaasta ihmisen luo ,eikä päinvastoin.
Pelastus tulee Junalata.
Ei ole niin,minkä me hyväksymme,ja sitten Jumalakin sen siunaa.
On vain YKSI raamatullinen kaste,ei voi olla monia versioita.
Eikä sekään ole ihmisen päätettävissä,että mikä kaste on sitten se raamatullinen.
Sen määrää kyllä SANA,Jumalan sana,jos vaan sille annetaan se arvovalta,joka sille kuuluu.
Kaste on uskovien kaste upottamalla,ewikä se muutu sillä,ettei sitä kaikki ymmärrä.
Jokainen elävä kristitty sen kyllä kokee hengessään ja ymmärtää sen Sanasta.Se on
totuus kasteesta.
Eikä ole kohdistettu kehenkään henkilöön ,vaan Raamattu sen sanoo,joka uskoo,hän sen kokee,joka ei usko, saa olla uskomatta,kaste totuus ei siitä pala.
Ja siitä ei kärsi kuin hän itse,joka ei tahdo uskoa.
Noin on, kristinusko(tietääkseni)on ainoa maailman uskonnoista, jossa Jumala hakee ihmistä.
Kaste on tavallaan niinkuin "työsopimuksen" allekirjoitus Jumalan kanssa. Jumala tekee ehdot ja ihminen heikompana osapuolena allekirjoittaa tai hylkää sopimuksen.
Sopimus on ihmisen kannalta noin niinkuin ihan... positiivinen.
En nyt rinnastaisi kastetta ja uskoon tulemista keskenään. Ihmisen pelastuminen(uskoon tuleminen) on tärkeintä. Sitten sen jälkeen aletaan puhumaan kasteesta. Mikäli uskoon tullut ihminen on elämässään kerran kastettu lapsena ja kokee sen olevan riittävä, siksi kasteeksi josta kehoitus, eikös Jumala voisi sitä hyväksyä tämän ihmisen kohdalle? Mikäli taas kokee tarvitsevansa upotuskasteen ei ole esteitä sen ottamiseen, vaan ottakoon sen.
Pääasia on että ihminen on ottanut kasteen. Ja on uskossa!
Itselläni ei ole koskaan lapsikastetta suoritettu, vaan uskon tultuani kävin upotukasteen. Näin minun kohdalla.
kristillistä kastetta...Asiasta sanotaan päinvastoin heb.kirjeessä...uutta perustusta ei saa asettaa..jos vesikastetta pidetään vain ulkonaiseen seurakuntaan liittymisenä, silloin
erehdytään seurakuntaa vaihtaessa "kastattamaan" itsensä ja mennään ohi kirjoitusten!