Merkitseekö naiselle mitään, kenen kanssa hän lapsensa saa? Tässä hedelmöityshoitoasiassa on käynyt ilmi, että nainen haluaa lapsen, viis siitä kuka on isä. Tunneside toiseen vanhempaan ei siis ole naiselle tärkeä. Myönnän, että näihin ajatuksiin on totuttelemista. Vanhanaikaisena olen pitänyt lasta yhteisenä, joka on meille annettu, mutta nykyisin asiat nähdään toisin. Silti tässä vanhassa ajattelussa on hyvätkin puolensa. Suvaitsemattomia ihmisiä, jotka eivät hyväksy perinteistä ajattelua tuntuu riittävän varsinkin nuorten vasemmistofeministien joukossa. Kuinka laajaa mielipidettä he edustavat?
Vailla merkitystä?
äijä
8327
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Nainen ei halua parisuhdetta eikä lasta.
Nainen haluaa parisuhteen, mutta ei lasta.
Nainen haluaa parisuhteen ja lapsen kumppaninsa kanssa.
Nainen haluaa parisuhteen ja lapsen vaikka lääketieteen keinoin, jos se ei onnistu oman kumppanin kanssa.
Nainen haluaa parisuhteen ja lapsen vaikka jonkun ulkopuolisen miehen kanssa, jos se ei onnistu oman kumppanin kanssa. Silti hän haluaa olla parisuhteessa juuri oman kumppaninsa kanssa.
Nainen ei halua parisuhdetta, mutta haluaa lapsen. Kuka hyvänsä mies käy isäksi.
Nainen ei halua parisuhdetta, mutta haluaa lapsen. Vain joku tietty mies kelpaa isäksi.
Nainen ei halua parisuhdetta, mutta haluaa lapsen. Hän ei halua panna alulle lasta perinteisin, "luonnollisin" menetelmin.
Tässä oli "oletuksena", että parisuhde on mallia nainen-mies.
Vieläkö on muunlaisia tapauksia?
Aikanaan vanhat ihmiset sanoivat kuivasti, ettei nuori ihminen tunne olevansa kypsä ottamaan vastuuta lapsesta, mutta vastuuntunne ja kyky tulevat lapsen myötä. -Listasi teki minut epävarmaksi, vaikka se oli hyvin laadittu. Kuinka kukaan nuori ihminen osaa valita ja perustella itselleen, mitä hän todella tahtoo. Kuinka kauan aikaa siihen menee, ja ovatko valinnat sittenkään oikeita. Eivät nuoret miehetkään halua isäksi, ennen kuin "sitten joskus", mutta hyviä isiä heistä silti on tullut. Tämä keinohedelmöityskeskustelu osoittaa, että ainakin jotkut naiset ovat odottaneet liian pitkään, ja aika on mennyt heidän ohitseen. Elämää ei voi sittenkään suunnitella omien mielitekojensa mukaan.
Elämä pitää suunnitella omien mielihalujensa mukaan niin pitkälle kuin se suinkin on mahdollista, muuten onnellista elämää ei voi saavuttaa. Heitetään jo huitsin nevadaan tuo ihmisten vapaiden valintojen moralisointi!
Jokainen saa suunnitella elämänsä niin kuin parhaaksi näkee. Haluaisinpa kuitenkin tietää kuka osaa tehdä jatkuvasti oikeita valintoja, kun elämässä on niin paljon tuntemattomia tekijöitä. Mietin näitä keski-iän kynnyksellä olevia, yksin eläviä naisia, jotka haluaisivat lapsen ilokseen. Lapsen isäksi ja perintötekijöiden luovuttajaksi tuntuu joidenkin mielestä kelpaavan kuka tahansa, ei sillä väliä. Tätä minä ihmettelen, ja ihmettelen myös, onko tämä nainen tehnyt elämässään oikeat suunnitelmat ja ratkaisut, kun joutuu turvautumaan hedelmöityshoidossa tuntemattomien apuun ja varsinmyöhäisessä vaiheessa. Tasapuolisuuden nimissä, minua arveluttaa myös keski-ikäinen mies, joka menee yhteen itseään huomattavasti nuoremman naisen kanssa, ja hankkii perillisen. HUOM! Minulla on oikeus vanhoillisiin mielipiteisiini, vaikkeivät ne miellyttäisikään!
listaan vaihtaa "naisen" paikalle "mies", eipä taida onnistua? vai pitäisikö edes voida. Toisinsanoen voiko/saako esim. yksinäinen mies haluta lasta? Jos ei niin miksi ei?
Ajattelen että vanhempien suhde on lapsen koti...Noin kuvainnollisesti.
Silloinhan lapsilla on nykyään vain vähän koteja. Raukkapolot ovat täysin taivas alla. :(
tänään jubamaisesti:
http://www.helsinginsanomat.fi/viivijawagner/