Olemme eroamassa ja meillä on viisi lasta. Haluaisimme että lapsemme kärsisivät mahdollisimman vähän erostamme. Olisi kova homma kuljettaa lapsia kahden asunnon väliä. Vuoroviikko systeemi ei onnistu koska miehelläni on erittäin vaativa ja epäsäännöllinen työ.
Onko kenelläkään kokemusta tai tietoa miten onnistuu jos lapset jäävät yhteiseen kotiin. Vanhemmat ostavat läheltä esim. kolmion ja asuvat vuoroin lastensa kanssa.
lapset jäävät kotiin ja vanh. vuoroin kotona
11
1455
Vastaukset
- ajatus sinulla
Lasten kannalta asia voisi olla hyvä juttu. Mietityttää lähinnä tuo, että tavallaan teillä olisi vielä yhteinen koti,tai kaksi kotia miehesi kanssa mutta ei kuitenkaan eron jälkeen yleensä kaivattua ihan omaa kotia ja yksityisyyttä. Ja entä jos alatte seurustella/jopa muutatte yhteen uuden kumppanin kanssa, miten hän mahtaisi suhtautua asiaan, että asuu kumppaninsa Ex:än kodissa. Voisiko hän sisustaa siellä ja tuoda omia tavaroitaan. Entä henkilökohtaiset tavarat ym. Minä en haluaisi, että Ex:än uusi seurustelukumppani tutkisi tavaroitani, ehkä lukisi kirjeitäni ja katselisi valokuviani jne. Minä hommaisin mieluummin molemmille omat pikkuyksiöt, jos taloudellinen tilanne sallii.
- ero loppusuoralla
Käytännössä kaikki käy kunhan vain molemmat ovat asiasta samaa mieltä ja todellakin ajattelevat lasten parasta. Entinen mieheni siis jäi yhteiseen kotiimme ja minä asun vuokra-asunnossa aivan lähellä. Lapset ovat kulkeneet jo siis ½vuotta kahden asunnon väliä. Olen ehdottanut hänelle sitä, että vaihtaisimme välillä asuntoa ja lapset voisivat siis asua koko ajan talossa, omassa kodissaan vain aikuiset muuttelisivat säännöllisin väliajoin. Mieheni ei tähän suostu kun ei kuulemma halua rivitaloon mennä. Ositusta emme ole tehneet eli talo on puoliksi molempien nimissä niinkuin myös velat. Lapset eivät luonnollisestikaan 'viihdy' niin hyvin rivitalossa ja ovatkin sitten pääasiassa isänsä luona.
- * * *
että teillä olisi kaksi yhteistä asuntoa ja seilaisitte niiden väliä?
Kuulostaa sen verran hankalalta, etten jaksa uskoa sen toimivuuteen. Teillä kummallakaan ei olisi omaa kotia. Mieti asiaa, kaksi yhteistä kotia.
Vaikka lapset ovatkin kaikkein tärkeimpiä, sinun on ajateltava myös itseäsi. Jos ette katso pystyvänne elämään saman katon alla, mitä tuo tilanne muuttaisi?
Tehkää miten parhaaksi näette. Olette ainutkertainen perhe. Kun kerran kysyit niin vastaan: en haluaisi moista järjestelyä. Kolmen asunnon ratkaisu olisi avarampi juttu. Sillä en pääse ajatuksesta toista tonkimassa tavaroitani. Ja ajattele hiukka pidemmälle ja mahdollisia uusia parisuhteita. Siinäkö vaihtaisitte vuoroviikoin porukalla?
Anteeksi jos olin inhottava, mutta noin asian näen- onnellisia
Kyllähän tuo aluksi kuullostaa hyvältä, mutta oikeasti lasten etu on, että eronneet vanhemmat ovat onnellista omalla tahollaan.
Tuolla järjestelyllä uuden parisuhteen aloittaminen tuntuu kyllä vaativalta kuviolta. Voit tehdä väärin, että uhraat aikuiselämäsi lasten hyväksi. He kuitenkin haluavat, että sinulla on mahdollisuus onneen. Näin ollen kolmen asunnon systeemi voisi olla järkevämpi juttu.
- mutta entä jatkossa
paljon nyt on puhuttu siitä, että vanhemmat vaihtaa vuoroviikoin kotia. Mutta vaikka molemmilla vanhemmilla olisi oma koti, niin jotkut asiat itseäni arveluttaa pitemmän päälle.
Entäpä sitten, kun jommalla kummalla on uusi kumppani. No, se vielä ehkä toimii, jos toisella on halua joustaa.
Mutta entäpä jos jompikumpi tekee lapsia uuden kumppanin kanssa. Mites tämän uuden lapsen kanssa? Muuttaa joka toinen viikko sisarusten kotiin? On joka toinen viikko vailla isää/äitiä?
Jostain luin jonkun väitteen, että tämä lasten koti jäisi vähän retuperälle kunnostusten, sisustusten yms. suhteen. Kumpikaan vanhempi ei jaksa kiinnittää siihen samaa huomiota, kuin siihen omaan. Kun on ikäänkuin kylässä tai ajattelee, että huolehtikoon se toinen vanhempi. Ja lasten tehtävä se ei ole.
Mutta varmaankin eron ensivaiheessa se voisi olla hyväkin ratkaisu, kunnes molemmat saavat asumissysteemit kuntoon.
Itse harkittiin sitä alkuun, siihen asti kunnes saisin etsittyä kunnon asunnon vanhan talon läheltä. Sillä välin olisi joku yksiö vuokrattuna, jossa molemmat voisivat olla silloin kun lapset eivät ole itsellä. Mutta onneksi löysin heti hyvän asunnon. Olisi ollut paljon rankempaa alussa itselleni. Toipuminen alkoi kunnolla vasta, kun pääsin asumaan "omaan kotiin".- Ronja
jäisi "lasten koti"? Ei takuulla jää, jos molemmat vanhemmat ovat vastuuntuntoisia.
- onnistu
Eihän sitä voi elää entisen miehensä kämpässä, tai edes yhteisessä, jos on eronnut. Entäs sitten kun teillä on uudet puolisot? Kulkeeko nekin mukana?
Kyllä ne lapset oppii kahteen kotiin, kokemusta on.- Äiti
Kiitos mielipiteistänne.
Ajatuksemme oli että mieheni muuttaisi kaikki tavaransa uuteen kotiin ja tämä nykyinen koti olisi minun virallinen koti. En veisi täältä pois kuin sen mitä tarvisisin poissa ollessani. Kolmion ostaisimme siksi että molemmilla olisi omat huoneet, hiukan yksityisyyttä ja jotain ihan omaa.
Olemme molemmat yli nelikymppisiä. Tuskin löydän ja uskallankaan aloittaa niinpian uutta suhdetta että tekisin lapsia. Olemme ajatelleet niin kun uusia kumppaneita ilmestyy kuvioihin niin tämä asumismuoto loppuisi ja minä (ehkä? miten nyt elämä kuljettaa) muuttaisin "takaisin" yhteiseen kotiin uuden kumppanin kanssa tai ilman ja mieheni hommaisi isomman asunnon kumppanille ja lapsille. Lapset kulkisivat vasta sitten kahden kodin väliä tai jotain vastaavaa.
Kotimme on rakennettu lasten ehdoilla, on tilaa (n.400 neliöö) juosta ja temmeltää. Olisi hiukan harmi jos lapset joutusivat luopumaan tästä. Ovat vielä leikki-iässä. Tietysti voisimme myydä tämän ja rakennuttaa kaksi taloa mutta... - exä...
Äiti kirjoitti:
Kiitos mielipiteistänne.
Ajatuksemme oli että mieheni muuttaisi kaikki tavaransa uuteen kotiin ja tämä nykyinen koti olisi minun virallinen koti. En veisi täältä pois kuin sen mitä tarvisisin poissa ollessani. Kolmion ostaisimme siksi että molemmilla olisi omat huoneet, hiukan yksityisyyttä ja jotain ihan omaa.
Olemme molemmat yli nelikymppisiä. Tuskin löydän ja uskallankaan aloittaa niinpian uutta suhdetta että tekisin lapsia. Olemme ajatelleet niin kun uusia kumppaneita ilmestyy kuvioihin niin tämä asumismuoto loppuisi ja minä (ehkä? miten nyt elämä kuljettaa) muuttaisin "takaisin" yhteiseen kotiin uuden kumppanin kanssa tai ilman ja mieheni hommaisi isomman asunnon kumppanille ja lapsille. Lapset kulkisivat vasta sitten kahden kodin väliä tai jotain vastaavaa.
Kotimme on rakennettu lasten ehdoilla, on tilaa (n.400 neliöö) juosta ja temmeltää. Olisi hiukan harmi jos lapset joutusivat luopumaan tästä. Ovat vielä leikki-iässä. Tietysti voisimme myydä tämän ja rakennuttaa kaksi taloa mutta...että on edes joitakin järkeviä ja älykkäitä ihmisiä jotka ajattelevat lapsia eikä vain itseään. varmastikkin onnistutte ja ainahan voi asiat muuttaa jos tulee vaikeuksia tai ongelmia mitä ette ennakkoon ole ottaneet huomioon. tivon teille ja lapsillenne onnea jatkossa ja isot halit kaikille.
- Ronja
muuten aina oletetaan, että juuri lapsi "oppii" kahteen kotiin? Ei lapsen ole yhtään sen helpompi sopeutua kahteen kotiin kuin aikuisenkaan. Tätä me vanhemmat vain emme aina ymmärrä ajatellessamme "lapsen parasta". Lapsen paras on yleensä se mikä on aikuisen paras, mutta ennenkaikkea se, mikä vanhemmista on helpointa ja vaivattominta.
Tunnen läheisesti kaksi perhettä, joissa lasten vanhempien "alkuperäisestä" kodista on jäänyt lasten ja jommankumman vanhemman koti. Kakkosasuntona toimii toisilla yksiö ja toisilla kaksio. Oikeastaan ihailen tuota systeemiä, koska se vaatii aikuisilta enemmän kuin lapsilta.
Hyvin paljon näissä yhteyksissä puhutaan "lapsen oikeudesta molempiin vanhempiinsa". Joskus, kun katson viikonloppuisin etävanhemmalleen (parhaassa tapauksessa jo uusioperheeseen) lähteviä lapsia, tulee ihan oikeasti mieleen, ettei kyse ole lapsen oikeudesta vaan velvollisuudesta. Lapsia siirretään tietyin väliajoin paikasta toiseen aivan kuin tavaroita. Ei heiltä kysytä haluavatko he järjestelyä vai eivät. Ja jos kysytään niin odotetaan vastaukseksi "tottakai" ja se myös saadaan. Lapset ovat täysin aikuisen armoilla. - Lapsen paras
Ronja kirjoitti:
muuten aina oletetaan, että juuri lapsi "oppii" kahteen kotiin? Ei lapsen ole yhtään sen helpompi sopeutua kahteen kotiin kuin aikuisenkaan. Tätä me vanhemmat vain emme aina ymmärrä ajatellessamme "lapsen parasta". Lapsen paras on yleensä se mikä on aikuisen paras, mutta ennenkaikkea se, mikä vanhemmista on helpointa ja vaivattominta.
Tunnen läheisesti kaksi perhettä, joissa lasten vanhempien "alkuperäisestä" kodista on jäänyt lasten ja jommankumman vanhemman koti. Kakkosasuntona toimii toisilla yksiö ja toisilla kaksio. Oikeastaan ihailen tuota systeemiä, koska se vaatii aikuisilta enemmän kuin lapsilta.
Hyvin paljon näissä yhteyksissä puhutaan "lapsen oikeudesta molempiin vanhempiinsa". Joskus, kun katson viikonloppuisin etävanhemmalleen (parhaassa tapauksessa jo uusioperheeseen) lähteviä lapsia, tulee ihan oikeasti mieleen, ettei kyse ole lapsen oikeudesta vaan velvollisuudesta. Lapsia siirretään tietyin väliajoin paikasta toiseen aivan kuin tavaroita. Ei heiltä kysytä haluavatko he järjestelyä vai eivät. Ja jos kysytään niin odotetaan vastaukseksi "tottakai" ja se myös saadaan. Lapset ovat täysin aikuisen armoilla.Ajatus "lapsella yksi koti, vanhemmilla kaksi" on todella kannatettava edes yrittää. En tunne yhtään pariskuntaa, jotka olisivat sitä yrittäneet. Tunnen monta eronnutta, joiden lapset reissaavat jopa toiselle paikkakunnalle viikonlopuksi ja kyse lienee enemmän vanhemman oikeudesta lapseensa kuin päinvastoin. Tuskinpa esimerkiksi murrosikäisiä kiinnostaa reissata joka toinen viikonloppu paikkakunnalle, jonne etävanhempi on muuttanut eron jälkeen ja jonne lapsella ei ole mitään siteitä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1751972Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361698Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi81324Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2241146Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu561142Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas151017- 59927
Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv57912