Lehtisen & Rautkallion aikakone

On sanottu, että Urho Kekkosen politiikalla oli vaihtoehto. On myös sanottu, että Suomi oli itsenäisempi ja henkisesti selvästi vapaampi kuin ennen hänen valtakauttaan. Varmaankin on näin, oli luultavasti lukematon määrä vaihtoehtoja. Kekkonen valitsi omasta mielestään parhaan ja piti siitä kiinni. Nyt tuntuu melkeinpä siltä, ettei hänen valintansa voinut olla epäonnistuneempi, - niin maan rakoon sitä lyödään.

Yksi juttu kuitenkin ihmetyttää:

Ennen Kekkosen valtakautta oli Paasikivellä, Mannerheimillä, Tannerilla, Rytillä muilla heidän edeltäjillään ja aikalaisillaan mahdollisuus luoda Suomelle vaikka kuinka kestävä ulkopoliittinen linja.

Sotienhan on sanottu olevan suurin onnettomuus mihin kansakunta voi joutua. Niihin joutumisen mahdollisuuttakin pitää siis välttää viimeiseen asti. Näin ei käynyt, - jouduttiin jopa kansalaissotaan, joka on kaikista sodista typerin.

Oliko esimerkiksi 30-luvulla harjoitettu ulkopolitiikka sitä politiikkaa joka maksimoi Suomen mahdollisuuden pysyä suursodan ulkopuolella?

Olisiko lopputulos ollut parempi, jos Lasse Lehtisen ja Hannu Rautkallion mieleiset miehet, kuten Wäinö Tanner, olisivat johtaneet maatamme viime sodan jälkeen?

Eipä huvittaisi olla paikalla siinä kokeilussa, jossa aikakoneella voitaisiin pistää historia uusiksi Lehtisen & Rautakallion näkemyksen mukaan.