Hei kaikki Soinilaiset ja erityisesti Laasalan kansakoulussa olleet v.1953-1955 syntyneet henkilöt! Missäpäin maailmaa olette? Olisi kiva kuulla teistä, emmehän edes tunne enää toisiamme vaikka vastaan kävelisimme.Olin kruunuhäissä heinäkuussa ja yritin löytää tuttuja kasvoja mutten löytänyt.
Soinilaiset huomio!
0ppilas -54..Laasalan koulu
10310
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen kyllä Soinista, mutta hieman (10v.) nuorempaa vuosikertaa, enkä aivan samalta kylältäkään. Helsingissä majailen ja aina silloin tällöin olen Soinissakin käynyt. Oikeassa olet, ei siellä paljon enää tuttuja tapaa, valitettavasti.Hyvää kesän jatkoa sinulle.
Kiitos vain!
on kiva huomata että sentään joku sieltä on jäänyt henkiin...))) Missäkähä kaikki oikein ovat...muutkin kun Laasalan kyläläiset?
Taitavat kaikki olla eksyksissä maailmalla, kuten välillä itsestäkin tuntuu...
...joo kummasti sitä on alkanu muistelemaan lapsuutta ja kotiseutuja (oiskohan vanhuuen oireita) en ois uskonu aikoinaan että kaipaisin vielä sinne pikkukylille,kun viimeinkin pääsi lähtemään tänne "suureen maalimaan"....ollaanko nyt onnellisia täällä vai hukassa niinkun sanoit?
Jotakin kuitenkin puuttuu.....
Joo, olen kyllä itsekin huomannut tuollaisia oireita. Jotenkin tuntuu siltä, että kaikki merkittävät elämän tapahtumat ovat kahdenkymmenen vuoden takaa lapsuus- ja nuoruusajoilta.
En ole tännekään koskaan täysin kotiutunut, mutta aivan en (vielä!) Soinissakaan tunne oloani täysin kotoisaksi. Oikeastaan kaikkein kotoisin tunne on matkalla sinne!
Varsinkin kesällä kaipaa maaseudun kauneutta. Talvella kun olen käynyt niin hiljaisuus ja pimeys tuntuvat oudolta, mutta toisaalta tosi turvalliselta ja levolliselta, aivan kuin elämän kolhut ja murheet olisivat poissa. Jotenkin siinä hiljaisuudessa tulee mieleen viaton ja turvallinen lapsuus jonka siellä sai viettää, joka nykyaikana on melkoinen etuoikeus.
En tidä onko sinulla tällaisia tuntemuksia? Voi toki olla että toinen sukupuoli ajattelee asioita hieman erilailla tai sitten ei!
Käytkö muuten usein Soinissa, itse olen ollut sieltä pois pian parikymmentä vuotta, mutta käyn siellä edelleen vähintään kahden kuukauden välein. Saa nähdä kuinka sitten kun vanhemmista aika jättää.
Tosi on että vaikka kaipaa kotiin,ei se silti ole se mitä odotti, koska paikat ja ihmiset ovat vuosien mittaan muuttuneet.
Minulla ei ole enää ketään jonka luokse menisin, mutta käyn siellä aina kun olen lomalla sielläpäin,eli n.kerran vuodessa. Sukulaisia toki on,mutten Soinilaisia sukulaisianikaan enää tunne,eivätkä he minua.Ajelen yleensä entisen kotini ohi ja jännitän vieläkö se on pystyssä,vai hajotettu..oli vielä viimekerralla kun kävin.
Niin...matka sinne,odotus ja muistot,siinä kai on kaikki se mitä on jäljellä ja juuret juurettomalle. Oletko käynyt vanhain päivillä joskus,nehän ovat nykyään myös joka kesä? Miltä kylältä muuten olet?
Eli Kukonkylältä olen lähtöisin. Wanhan ajan päivistä olen kyllä kuullut, mutta en ole sattunut paikalle juuri silloin kun ne ovat olleet.
Kotitalo on vielä pystyssä ja vanhemmat siellä asustelevat kaksistaan, joten sen puolesta on ollut vielä niin helppo käydä noinkin usein. Tilanne kyllä muuttuu kun heitä ei enää ole, kynnys majoittua sukulaisten nurkkiin on sen verran suurempi. Mutta vaikkei siellä tulevaisuudessa enää näin usein kävisikään, niin juuret ovat ja pysyvät siellä. On hyvä tietää kuka on ja mistä lähtöisin niin pysyy paremmin ihmisenä ;).
Itse olet ollut jo varmaan minuakin pidempään poissa kotipaikkakunnalta? Ja asut ja olet työssä ilmeisesti Helsingissä?
Missä muuten olet Soinissa käydessäsi majoittunut kun kerroit, ettei kotitaloasi enää kukaan asuta ja sukulaisetkin ovat enemmän tai vähemmän vieraita?
No siinä tuli muutama henkilökohtaisempi kysymyskin, toivottavasti et koe sitä tunkeilevana, tarkoitus ei ainakaan ole sitä olla.
On ollut kiinnostavaa käydä kanssasi tätä keskustelua. Nyt jään vapaapäiville, joten muutamaan päivään en ole tätä foorumia lukemassa. Mutta palataan vielä asiaan, jos kiinnostusta löytyy.
Kiitos nästä juttuhetkistä..olit kuin pala puhdasta lapsuuttani..aikaa jolloin kykenin olemaan vielä onnellinen.
En voi enää jatkaa tätä keskustelua ihan käytännön syistä, mutta haluan toivottaa sinulle hyvää ja onnellista tulevaisuutta!
(kukonkylällä asuu myös sukulaisiani..yövyn naapurikunnassa silloin kun käyn sielläpäin)
Vielä kerra...Kiitos!
Itsenikin osalta päätökseni tähän mukavaan juttutuokioon. Myös omaan mieleeni hiipi ehkä liiaksikin "suruton nuoruusaika" tämän keskustelun ansiosta. Hyvät jatkot sinulle ja vaali niitä muistojasi, niitä ei kukaan sinulta pois ota!