seksiä paljastumisen jälkeen?

ella

Mieheni oli pettänyt minua/elänyt kaksoiselämään melkein vuoden verran työparinsa kanssa. Sain tietää asiata syyskuun alussa. Melkoisessa tunteiden mylläkässä on pyöritty; vihaa, itkua, surua, raivoa, masennusta etc. Olemme koittaneet yrittää parantaa omaa suhdetta. Pariterapiassa kerran käyty ja tuli vain entistä pahempi mieli.

Kertokaan muut jotka olette samassa tilanteessa tai jo jotenkin selviytyneet eteenpäin :

-miten on rakastelun laita? Minä en pysty rakastelemaan mieheni kanssa, tuntuu kuin se nainen olisi koko ajan sängyssä mukanana/mieheni tekisi vertailuja minun/hänen välillään. Käymme eri aikaan saunassa ja suihkussa. Olen aivan lukossa.
- mieheni rakastaja on hänen läheinen työparinsa ja he näkevät/työskentelevät joka päivä yhdessä. Mieheni ei kerro mitään mitä he ovat keskustelleet, miten nainen on reagoinut kun hän on pannut suhteen poikki. " Emme ole vihamiehiä" on vain kommetti. Paremminkin mieheni on pienessä vihassa jos haluaisin tietää asioista tarkemmin. "suhde on loppu. " Annan mieheni olla rauhassa, en soittele töihin päivällä tarkistusoittoja, en tarkista hänen kännykkäänsä illalla.

Asiallisia kommentteja ,kiitos.

18

3822

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • wonder

      Kerron sulle kokemuksesta, että voi olla helpompi olo, jos et tiedä likaisia yksityiskohtia. Pakotin mieheni kertomaan eräästä hoidostaan, ja tuli oikeastaan todella kurja olo, kun sain tietää että nainen on hoikempi, muodokkaampi, pienempi jne. Lisäksi nainen oli koulutetumpi, taitavampi jne. Eihän tuollaisten ulkoisten seikkojen pitäisi ratkaista, mutta olisi ollut parasta etten olisi tiennyt naisesta mitään. Saati jutuista, mistä he olisivat keskustelleet.

      Ymmärrän, että susta on vaikeaa ajatella seksiä miehesi kanssa. Älä pidä häntä kuitenkaan turhan takia puutteessa liian pitkään, ettei hän uusi tekoaan. Ihminen on kuitenkin eläin himoinensa. Varsinkin mies. Vaikka tiedän, että kosto on suloinen.

      Voimia sulle. Sussa on kyllä luonnetta, kun et soittele ukkosi perään tarkastussoittoja.

      • hölkkä

        suhteen selvittyä halusin tietää kaiken. Se oli ystävyys suhden joten ei vaikuttanut seksiin mutta muuten luottamukseen ja itsetuntooni kyllä. Muutimme erilleen ja mieheni tutustui heti toiseen naiseen.
        Tästä mies sanoi samaa että oli vain olkapää ja päätimme jatkaa miehen kanssa kunnes jonkin ajan kuluttua totuus selvisi ja suhde oli ollut syvempi.
        Toisaalta olin niin tiennyt olevan mutta totuus sattui, vaikka miehen asiat eivät minulle eromme aikana kuuluneetkaan mutta valehtelu sattui.
        Seksielämään se taas ei vaikuttanut, eka kerta totuuden kuulemisen jälkeen oli vaikea mutta koska en tästä jälkimmäisestä naisesta halunnut tietää mitään ja mieheni antoi ymmärtää sen seksielämän olleen surkeeta ei siittä tullut painajaista.
        Mielestäni teidänkin kannattaisi muuttaa eri osoitteisiin. Saat rauhassa miettiä mitä haluat eikä tarvitse pelätä että pettääkö mies sillä nyt hänkin saa miettiä mitä haluaa.
        Anna itsellesi ainakin aikaa. Minulla meni vuosi ja pari kuukautta erillään asumista ennen kuin selvisin pettämisestä ja en vieläkään ole selvinnyt kokonaan mutta nyt olen jo päässyt muuhun elämään kiinni ja pois pahasta olosta.


    • N 44

      Mieheni uskottomuus paljastui reilu vuosi sitten. Meillä ei käytännössä ollut mitään seksitaukoa. Siihen oli useita syitä, joista ehkä tärkein se, että mieheni sivusuhde oli loppunut jo jonkin verran aiemmin ennen kuin hän siitä minulle kertoi. Toisaalta pelkäsin, että seksin uudelleen aloittamisen kynnys nousee, jos päätämme jatkaa yhdessä ja seksi oli meillä toiminut koko sivusuhteenkin ajan.

      Yhtä juttua kertomuksessasi haluaisin kommentoida. Minä halusin keskustella/haukkua/huutaa/analysoida tosi paljon pettämisjuttua. Mieheni ei suostunut kertomaan kaikkia yksityiskohtia, mutta suostui kyllä ylipäätään keskustelemaan. Mielestäni olisi ollut parempi, jos hän olisi vastannut kaikkiin kysymyksiini, mutta hän halusi ns. säästää minut likaisilta yksityiskohdilta. Olisi ollut parempi kuulla kaikki heti ja kärsiä kaikki samalla kertaa ja kerranhan se olisi vain kirpaissut. En kyllä usko, että parisuhde voi jatkua uskottomuuden jälkeen toimivana, jos pettäjä ei ymmärrä petetyn tiedon halua, keskustelemisen tarvetta ja tuskaa.

      Meidän parisuhteemme alkoi palata normaalitilaan noin puoli vuotta pettämisen paljastumisen jälkeen. Olisin ottanut eron, jos mieheni ei olisi toiminut niin voimakkaasti jatkamisen puolesta. Hän suhteemme mokasi ja hän joutui tekemään isomman työn (enemmän kärsivällisyyttä) myös jatkamisen eteen. Itse vetkutin lopullisen eropäätöksen tekoa lähinnä lasten vuoksi ja halusin miettiä ratkaisuni huolella juuri heidän takiaan.

      En syytä itseäni pettämisestä, vaikka suhteemme ei todellakaan ole täydellinen. Pettäminen voi helpottaa tilapäisesti pettäjän elämää, mutta parisuhteelle se voi olla kuolinisku välittömästi; riippuu petetystä.

      • näin voi muuttua

        mutta kun mulle kerto miehen rakastaja kun vuosien suhde paljastu,että heillä menee hyvin myös seksissä.Huh huh mutta minua jotenkin nyt eron jälkeen naurattaa koko juttu.Eli sillon tuntu hirveelle ja nyt tuntuu että hyvä kun sittenkin näin kävi.


    • Ehdoton.

      Ehkä olen liiankin ehdoton, mutta parisuhteessani vaadin ehdotonta uskollisuutta, koska myös ite olen uskollinen. En kykenisi antamaan anteeksi sitä että ukko on ollut sängyssä jonkun toisen kanssa. Kerran menetetty luottamus ei palaa takaisin.

      • itsekin...

        ... kunnes jouduin sen tosipaikan eteen että puolison seikkailut tulivat julki. siinä maailma muuttui sen verran paljon ja äkkiä että vaikka ensi reaktio oli että lusikat jakoon, niin ero on kuitenkin rankempi operaatio ja sitä on pakko puntaroida ajan kanssa joka kantilta ennen kuin siihen lähtee.

        on silläkin tietysti merkitystä, minkälaisesta pettämisestä on kyse. jos toinen ihminen on jo ankkuroitunut pettäjän elämään, on siinä vitsit vähissä vaikka haluaisikin jatkaa. muutama syrjähyppy ei välttämättä kuitenkaan ole niin paha, jos toinen katuu ja tunnustaa tehneensä väärin ja haluaa pelastaa vielä liittonsa.

        mutta jokainenhan nämä joutuu itse miettimään omalta kohdaltaan. itse en loppujen lopuksi kuitenkaan ole halukas luopuomaan vaimosta ja perheestä (25-v yhdessä) vaikka tämä hölmöilikin ja jäi siitä kiinni.

        tiukoistakin periaatteista joutuu joustamaan kun on tosipaikka edessä. tai sitten ei, mutta väitän että jos on täysin joustamaton ja eroaa liian kevein perustein, se on vielä rankempi homma, etenkin jos yhteistä halua jatkamiseen on ja tunteitakin jäljellä toista kohtaan. jokainen tekee itse omat virheensä, mutta anteeksikin voi antaa.


      • myöskin petetty
        itsekin... kirjoitti:

        ... kunnes jouduin sen tosipaikan eteen että puolison seikkailut tulivat julki. siinä maailma muuttui sen verran paljon ja äkkiä että vaikka ensi reaktio oli että lusikat jakoon, niin ero on kuitenkin rankempi operaatio ja sitä on pakko puntaroida ajan kanssa joka kantilta ennen kuin siihen lähtee.

        on silläkin tietysti merkitystä, minkälaisesta pettämisestä on kyse. jos toinen ihminen on jo ankkuroitunut pettäjän elämään, on siinä vitsit vähissä vaikka haluaisikin jatkaa. muutama syrjähyppy ei välttämättä kuitenkaan ole niin paha, jos toinen katuu ja tunnustaa tehneensä väärin ja haluaa pelastaa vielä liittonsa.

        mutta jokainenhan nämä joutuu itse miettimään omalta kohdaltaan. itse en loppujen lopuksi kuitenkaan ole halukas luopuomaan vaimosta ja perheestä (25-v yhdessä) vaikka tämä hölmöilikin ja jäi siitä kiinni.

        tiukoistakin periaatteista joutuu joustamaan kun on tosipaikka edessä. tai sitten ei, mutta väitän että jos on täysin joustamaton ja eroaa liian kevein perustein, se on vielä rankempi homma, etenkin jos yhteistä halua jatkamiseen on ja tunteitakin jäljellä toista kohtaan. jokainen tekee itse omat virheensä, mutta anteeksikin voi antaa.

        Sinulla on takana pikä suhde ja vaimosi jäi kiinni pettämisestä. Sama tilanne on minulla, vuoskymmenten suhde takana, ala- ja ylämäkeä,ja vaimo jäi kiinni pitkästä suhteesta.
        Olen päättänyt, että äkkinäistä päätöstä en tee, mutta kyllä vaikea on tilanne. Suunta on enemmän kantapäät yhteen.
        Kyllä on vaikeata, kun koko ajan on ajatus, kuinka tämä toinen mies on meidän välissä. Tietenkin joidenkin mielestä tälläinen ajattelu on miehen pehmoilua. Mutta meillähän on mielipiteen vapaus. Mutta näin se ajatus kuitenkin menee tässä vaiheessa.
        Kotona olemme keskustelleet tilanteeseen johtaneista syistä sekä kiihkoillen, että rauhallisesti.

        Antakaa neuvoja, kuinka tästä pääsee yli.


      • itsekin...
        myöskin petetty kirjoitti:

        Sinulla on takana pikä suhde ja vaimosi jäi kiinni pettämisestä. Sama tilanne on minulla, vuoskymmenten suhde takana, ala- ja ylämäkeä,ja vaimo jäi kiinni pitkästä suhteesta.
        Olen päättänyt, että äkkinäistä päätöstä en tee, mutta kyllä vaikea on tilanne. Suunta on enemmän kantapäät yhteen.
        Kyllä on vaikeata, kun koko ajan on ajatus, kuinka tämä toinen mies on meidän välissä. Tietenkin joidenkin mielestä tälläinen ajattelu on miehen pehmoilua. Mutta meillähän on mielipiteen vapaus. Mutta näin se ajatus kuitenkin menee tässä vaiheessa.
        Kotona olemme keskustelleet tilanteeseen johtaneista syistä sekä kiihkoillen, että rauhallisesti.

        Antakaa neuvoja, kuinka tästä pääsee yli.

        Ei ole kiva kuulla että on kohtalotovereitakin tässä asiassa. Mutta ymmärrän täysin tilanteesi, koska elän itsekin samaa nyt.

        Meillä on vaimon kanssa aina ollut jonkinlainen viha-rakkaussuhde, mutta epäilykset alkoi herätä n. 1,5 v sitten kun hänen käyttäytymisensä alkoi muuttua siihen suuntaan, että meillä alkoikin olla melko tasapaksua tämä yhteiselämä. Ei säröjä ollenkaan, siis ei kiihkoa sängyssä enää (samalla naintikerrat väheni huomattavasti kun ei kuulemma enää niin "kiinnostanut koko seksi"...) eikä muutenkaan paljoa enää jaksanut olla meidän asioista kiinnostunut. Sitä vaan elettiin päivästä päivään rutiineja suorittaen.

        Alkoi käydä "tyttöjen" kanssa ulkona ahkerammin yms. kodin ulkopuolista menoa oli koko ajan. Sitten kun aavistelin jo pahinta, tein vähän salapoliisityötä ja paskatunkiohan sieltä pöllähti silmille. Kaikenlaista "salarakaspeliä" ja vielä usemamman miehen kanssa! Hermot siinä meni ja riitelyksi heti. Uhkasin lähteä ellei homma lopu, lupasi parantaa tapansa ja keskittyä meidän juttuun enemmän. Meni reilu vuosi ja sama homma alkoi taas vaimolla...

        Vein eropaperin I vaiheen heti kättelyssä oik.talolle ja päätin että nyt tämä homma katotaan kokonaan, missä mennään. Siitä vaimo taisi säikähtää sen verran, että suostui moneen vaatimukseeni (mm. puh.nron vaihto, yöjuoksuihin täyskielto useaksi kk:ksi jne.)liiton pelastamiseksi.

        Nyt on tavallaan koeaika menossa ja eroprosessi on ja pysyy voimassa kunnes on osoitettu että meillä homma vielä toimii. Ellei toimi, niin sitten vien eron loppuun asti, en meinaa pelleillä tämän asian kanssa enää enempää.

        Eli neuvoni on että tiukkana vaan näissä tilanteissa naiselle, jos se haluaa jatkaa niin parantaa tapansa ja suostuu muuttamaan käytöstään ja jos ei niin minkäs sille sitten teet? Eihän vaimoa voi koko ajan olla kyttäämässä mitä se tekee ja mihin se menee, hulluksihan siinä tulee. Pakko siihen on vain luottaa jos aikoo yhteiselämää jatkaa.

        Mutta olen henkisesti mennyt järjettömän rankan mankelin läpi ennen kuin oma päätös anteeksiantamisesta ja liiton pelastamisesta kypsyi. Alussa olin aivan ehdoton että se on kerrasta poikki kun itse olen ollut täysin uskollinen koko meidän pitkän liiton ajan, vaikka useitakin tilanteita olisi ollut maistaa "vihreämpää" ruohoa aidan toiselta puolelta. En ole sitä kuitenkaan tehnyt, koska olin päättänyt niin, olla ehdoton siinä asiassa.

        Tunteita kuitenkin vielä on toista kohtaan ja halua elää loppuelämänsä tämän oman vaimon kanssa. Vaimon joka lankesi keski-iän kriisissään, vaimon joka tuskin edes tajusi mihin tuo hetken nautinto voi johtaa kun se tulee ilmi. Lähti silti siihen seikkailuun kun uskoi etten koskaan saisi tietää.

        Voiko tuon takia kuitenkaan heittää neljännesvuosisadan yheistä elämää romukoppaan? Vastasin itselleni että ei, siksi olen tässä tilanteessa näillä ajatuksillani. Ehdoton olin, nyt en enää niinkään. Näin isot asiat on aina mietittävä joka kantilta. Eihän sitä naimisiinkaan menty hetken mielijohteesta, vaatihan sekin vuosien prosessin.

        En tiedä onko tästä sinulle mitään apua, toivottavasti edes jotain. Yritä saada oma tilanteesi hallintaan, elämän on kuitenkin jatkuttava!


      • jos molemmat
        myöskin petetty kirjoitti:

        Sinulla on takana pikä suhde ja vaimosi jäi kiinni pettämisestä. Sama tilanne on minulla, vuoskymmenten suhde takana, ala- ja ylämäkeä,ja vaimo jäi kiinni pitkästä suhteesta.
        Olen päättänyt, että äkkinäistä päätöstä en tee, mutta kyllä vaikea on tilanne. Suunta on enemmän kantapäät yhteen.
        Kyllä on vaikeata, kun koko ajan on ajatus, kuinka tämä toinen mies on meidän välissä. Tietenkin joidenkin mielestä tälläinen ajattelu on miehen pehmoilua. Mutta meillähän on mielipiteen vapaus. Mutta näin se ajatus kuitenkin menee tässä vaiheessa.
        Kotona olemme keskustelleet tilanteeseen johtaneista syistä sekä kiihkoillen, että rauhallisesti.

        Antakaa neuvoja, kuinka tästä pääsee yli.

        jaksaa yrittää. Kuitenkin se on pitkä prosessi. Itse heräsin vielä kuukausia kriisin alun jälkeen ajatuksiin vaimon pettämisistä. Eräänä aamuna ihmettelin kun heräsin hiljaisuuteen, tajusin etten herännyt ajatuksiin pettämisestä. Siitä alkoi pikkuhiljaa elämän normalisoituminen. Asia vei kuitenkin noin kolmisen vuotta kaikenkaikkiaan. Elämä pantiin täysremonttiin kummankin osalta. Ei siitä olisi tullut kuin ero, mikäli näin ei olisi tehty. Jatkaminen vanhoilla kuvioilla, on vain eron siirtämistä tulevaisuuteen.


      • muuttui?
        jos molemmat kirjoitti:

        jaksaa yrittää. Kuitenkin se on pitkä prosessi. Itse heräsin vielä kuukausia kriisin alun jälkeen ajatuksiin vaimon pettämisistä. Eräänä aamuna ihmettelin kun heräsin hiljaisuuteen, tajusin etten herännyt ajatuksiin pettämisestä. Siitä alkoi pikkuhiljaa elämän normalisoituminen. Asia vei kuitenkin noin kolmisen vuotta kaikenkaikkiaan. Elämä pantiin täysremonttiin kummankin osalta. Ei siitä olisi tullut kuin ero, mikäli näin ei olisi tehty. Jatkaminen vanhoilla kuvioilla, on vain eron siirtämistä tulevaisuuteen.

        Mitä tuo elämän täysremontti käytännössä sinulla ja vaimollasi tarkoittaa?

        Mitkä asiat muuttuivat, kerro konkreettisesti. Jäikö jotain pois ja korvautuiko se jollain toisella tekemisellä?

        Oliko vaikea muuttua vai olitteko toisillenne tukena muutoksessa?

        Tuo loppulauseesi muuten on juuri se mitä itsekin ajattelen tilanteesta, eli vanhalla tyylillä jatkaminen on vain eron siirtämistä eteenpäin.


      • osin ystävät
        muuttui? kirjoitti:

        Mitä tuo elämän täysremontti käytännössä sinulla ja vaimollasi tarkoittaa?

        Mitkä asiat muuttuivat, kerro konkreettisesti. Jäikö jotain pois ja korvautuiko se jollain toisella tekemisellä?

        Oliko vaikea muuttua vai olitteko toisillenne tukena muutoksessa?

        Tuo loppulauseesi muuten on juuri se mitä itsekin ajattelen tilanteesta, eli vanhalla tyylillä jatkaminen on vain eron siirtämistä eteenpäin.

        Omat menot ja ystävät jotka eivät tue suhdetta jäivät pois kuvioista. Itse vähensin omia harrastuksia ja karsia työmatkat minimiin. Yhdessäoloa ja tekemistä lisättiin tilalle. Vaimon suhteen muutos oli ehkä alkuun rankka, koska hän joutui "luopumaan" ystävistään, joiden elintapa sinkkuilu ei sopinut parisuhteessa olevalle. Ystäviä toki vielä on, mutta sellasia jotka ovat molempien ystäviä. Nykyään nautimme molemmat tällaiseta rauhallisesta elämästä, jossa asioita tehdään yhdessä. Siinä joutuu vähän tinkimään omista jutuista alkuun. Sitten huomaa saaneesa tilalle sellaista läheisyyttä, ettei niille omille harrasteille oikein ole tarvetta eikä haluja. Tavallaan ne olivat läheisyyden korviketta aikanaan.


    • ninnu2

      mieheni jäi kiinni pettämisestä viime toukokuussa. liittoa jatketaan edelleen. nyt tosin alkaa tuntua siltä, että en enää jaksa. olen antanut hänen tekonsa anteeksi, mutta en voi sille mitään, että katkeroidun päivä päivältä enemmän. meillä oli mielestäni kaikki hyvin, kaunis koti, kauniit lapset ja molemmilla työ. en vain ymmärtänyt, että mieheni kaipasi seksiä enemmän kuin kaksi, kolme kertaa viikossa. meillä seksi on aina sujunut, valitettavasti sujui muuallakin... minussa ei kuulemma ollut mitään vikaa, vika on hänessä. pahemmin ei kuitenkaan voi kumppaniaan loukata, mielestäni. niin paljon sattuu vieläkin, luulen että olisi parempi jatkaa yksin..

      • ja selvinnyt

        Mieheni pettämisen paljastuttua oma elämäni meni suunnilleen niin, että muutama viikko meni lievässä shokissa, sitten lilluttiin suhteessa muutama kuukausi lähinnä siksi, kun mieheni halusi niin kovasti yrittää jatkaa. Vajaan puolen vuoden kuluttua olin niin kypsä (ehkä masentunut?), että aloin etsimään lapsilleni ja itselleni asuntoa. Totesin, etten vain pääse asian yli, vaikka haluaisinkin. Lähtöpäätöksen tehtyäni jotain kuitenkin tapahtui ja pääsin yllättäen tapahtuneen yli ja suhteemme on jatkunut sen jälkeen. Tapahtunutta en ikinä unohda, mutta olen oppinut jotenkin elämään asian kanssa. Anteeksiantamisesta ei tarvitse tehdä elämäntehtävää eikä omaa elämäänsä uhrata, mutta teidän kannattaa ehkä yrittää vielä hetki, koska suhteessanne taitaa olla noita positiivisiakin puolia.


      • Naulankantaan

        Nimittäin siinä, kun mainitsit ettet tajunnut että mies tarvitsee enemmän seksiä kuin mitä hänelle annoit.

        Juuri tuossa seksin määrässä moni nainen tekee virhearvion, koska nainenhan ei välttämättä aina tarvitse varsinaista aktia niin paljon kuin mies (turvallisuutta ja läheisyyttä sitten enemmänkin).

        Väitän että miehen henkinen (ja fyysinenkin) tasapaino on täysin riippuvainen siitä saako tämä riittävästi seksiä vaiko ei. Säännöllisen purkautumisen kautta rauhoittuu miehellä muukin elämä eikä tarvitse lähteä ns. "uudelle rei'älle pilkkimään".

        Eikä naisen aina tarvisisi olla haarat levällään, voihan hommat hoitaa pientä mielikuvitusta käyttäen muillakin tavoilla. Eikä siihen edes mene paljon aikaa, sillä terve mies yleensä pystyy laukeamaan helposti 10-15 minuutissa riippuen asioiden hoitotavoista. Sopiva aamujumppa ennen töihin lähtöä esimerkiksi, ei voisi miehellä paremmin työpäivä alkaa!!

        Näin luontoäiti on eri sukupuolten asiat järjestänyt, eikä sille kukaan mitään voi. Tämän kun nainen ymmärtää ja toimii sen mukaan, ei kukaan täysijärkinen mies hevillä lähde pilaamaan suhdettaan käymällä vieraissa.

        Trust me, I'm a Man.


      • Anteeksiantaminen...?
        ja selvinnyt kirjoitti:

        Mieheni pettämisen paljastuttua oma elämäni meni suunnilleen niin, että muutama viikko meni lievässä shokissa, sitten lilluttiin suhteessa muutama kuukausi lähinnä siksi, kun mieheni halusi niin kovasti yrittää jatkaa. Vajaan puolen vuoden kuluttua olin niin kypsä (ehkä masentunut?), että aloin etsimään lapsilleni ja itselleni asuntoa. Totesin, etten vain pääse asian yli, vaikka haluaisinkin. Lähtöpäätöksen tehtyäni jotain kuitenkin tapahtui ja pääsin yllättäen tapahtuneen yli ja suhteemme on jatkunut sen jälkeen. Tapahtunutta en ikinä unohda, mutta olen oppinut jotenkin elämään asian kanssa. Anteeksiantamisesta ei tarvitse tehdä elämäntehtävää eikä omaa elämäänsä uhrata, mutta teidän kannattaa ehkä yrittää vielä hetki, koska suhteessanne taitaa olla noita positiivisiakin puolia.

        Haluaisin udella teiltä naisilta joilta mies on jäänyt kiinni pettämisestä...sellaisesta jota on jatkunut kauan. Miten te suhtaudutta asiaan? Itse ainakin nakkaisin ukon heti pihalle mutta onko se niin helppoa varsinkin jos on lapsia? Itse en pystyisi antamaan anteeksi jos tietäisin että toinen on kauan jatkanut suhdetta toisen naisen kanssa ja vielä harrastanut seksiä lukemattomat kerrat. Voiko semmoista antaa anteeksi? Jos kumpikaan ei välitä toisesta ja ollaan vaan lasten takia niin mitä järkeä siinä on? Eihän sitä voi olla onnellinen...vai täytyykö vaan yrittää lasten takia? Eikö lapsetkin huomaa että vanhemmat ei enää rakasta toisiaan?


      • ninnu2
        Naulankantaan kirjoitti:

        Nimittäin siinä, kun mainitsit ettet tajunnut että mies tarvitsee enemmän seksiä kuin mitä hänelle annoit.

        Juuri tuossa seksin määrässä moni nainen tekee virhearvion, koska nainenhan ei välttämättä aina tarvitse varsinaista aktia niin paljon kuin mies (turvallisuutta ja läheisyyttä sitten enemmänkin).

        Väitän että miehen henkinen (ja fyysinenkin) tasapaino on täysin riippuvainen siitä saako tämä riittävästi seksiä vaiko ei. Säännöllisen purkautumisen kautta rauhoittuu miehellä muukin elämä eikä tarvitse lähteä ns. "uudelle rei'älle pilkkimään".

        Eikä naisen aina tarvisisi olla haarat levällään, voihan hommat hoitaa pientä mielikuvitusta käyttäen muillakin tavoilla. Eikä siihen edes mene paljon aikaa, sillä terve mies yleensä pystyy laukeamaan helposti 10-15 minuutissa riippuen asioiden hoitotavoista. Sopiva aamujumppa ennen töihin lähtöä esimerkiksi, ei voisi miehellä paremmin työpäivä alkaa!!

        Näin luontoäiti on eri sukupuolten asiat järjestänyt, eikä sille kukaan mitään voi. Tämän kun nainen ymmärtää ja toimii sen mukaan, ei kukaan täysijärkinen mies hevillä lähde pilaamaan suhdettaan käymällä vieraissa.

        Trust me, I'm a Man.

        sellainen kysymys, että pitääkö se sitten vaan naisen aina tehdä aloite? jos kerran niin kovasti kaipaa laukeamista, niin miksei sitten ehdota aktia tai suihinottoa tai ihan mitä vaan? onko miehen laukeaminen pelkästään vaimon vastuulla, ja jos vaimo ei huolehdi asiasta, se oikeuttaa vieraissa käynnin? miksei mies voi vaikka runkata??? kun todellakaan en miehestäni huomannut sitä yletöntä tarvetta laueta päivittäin, tietenkin olisin asialle tehnyt jotain, olen itsekin hyvin seksuaalinen ihminen. niin no, ethän sinä millään voi tietää mieheni motiiveja tai muita syitä, mut tiedoksi vaan että asia on ihan ilmoittamisen arvoinen ja tässä meidänkin tapauksessa olisi varmasti pelastanut liittomme...


      • Naulankantaan
        ninnu2 kirjoitti:

        sellainen kysymys, että pitääkö se sitten vaan naisen aina tehdä aloite? jos kerran niin kovasti kaipaa laukeamista, niin miksei sitten ehdota aktia tai suihinottoa tai ihan mitä vaan? onko miehen laukeaminen pelkästään vaimon vastuulla, ja jos vaimo ei huolehdi asiasta, se oikeuttaa vieraissa käynnin? miksei mies voi vaikka runkata??? kun todellakaan en miehestäni huomannut sitä yletöntä tarvetta laueta päivittäin, tietenkin olisin asialle tehnyt jotain, olen itsekin hyvin seksuaalinen ihminen. niin no, ethän sinä millään voi tietää mieheni motiiveja tai muita syitä, mut tiedoksi vaan että asia on ihan ilmoittamisen arvoinen ja tässä meidänkin tapauksessa olisi varmasti pelastanut liittomme...

        Ei todellakaan mielestäni ole naisen vastuulla aloitteen teko. Meillä ainakin asia hoituu niin, että itse lähestyn naistani ja hän kyllä ymmärtää yskän ja homma tulee hoidetuksi. Olen tosin tehnyt hänelle selväksi (ja muistutan säännöllisesti) että minulle tämä purkautuminen on erittäin tärkeää.

        Mitä tulee kysymykseesi runkkaamisesta, niin onhan sekin tietysti yksi tapa hoitaa asia, mutta se ei koskaan lähellekään vastaa sitä tunnetta mikä tulee toisen ihmisen läheisyydestä ja lämmöstä. Liika "käsipeli" saatta pahimmassa tapauksessa lisätä turhautumista ja vähentää lähestymistä toiseen.

        Ja ettei nyt vain jäisi sellainen kuva, että tässä vain ajatellaan miehen tarpeita niin ainakin omalla kohdallani voin sanoa, etten koskaan ole antanut pakkeja vaimolle jos ja kun hän on seksiä halunnut (aviossa liki 20-v), aina on valmius siihen, oli yö tai päivä. Ja tällöin on tiedossa pitempää nautintoa vällyjen välissä, koska naisellani (yleensä) menee huipun saavuttamiseen 30-60 min. Siinä sitä itsekin voi nautiskella vaikka pariinkin otteeseen...

        Mutta nämä asiat (miten paljon kuluu aikaa mihinkin, aloitteentekorituaalit, kertojen määrä yms.) on erittäin pari- ja henkilökohtaisia, mitään yleistystä ei tietenkään voi tehdä.

        Mutta vielä siitä seksin määrästä miehellä: en ole koskaan kuullut kenenkään Miehen valittavan että on saanut liikaa seksiä... yleensä se on nainen joka alkaa toppuuttelemaan... eikä normaali terve mies siihen viisarin väräyttämiseen mitään viagroita tai pornoa yms. tarvitse, ainoastaan hyvän ja ymmärtäväisen naisen. Tietenkin naisen kanssa pitää synkata hyvin muutenkin.


    • Ella

      Jos tunnetilasi on vaihtelevasti loukkaantun
      ut, haavoittunut, minut on hylätty-tunne,viha,

      niin milloin voit ottaa vastaan hellyyttä ja läheisyyttä, seksiä?

      Onko näiden tunteiden ensi laimentua, olotila olisi lähes normaali?
      Miten tosiaan käytännössä olette panneet elämänne täysremonttiin? Neuvoja, vinkkejä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      176
      2066
    2. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      36
      1728
    3. Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!

      Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      10
      1402
    4. Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?

      Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      229
      1200
    5. Sinä olet tärkeä

      Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu
      Ihastuminen
      59
      1198
    6. Varisjärvellä mersu.

      Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas
      Suomussalmi
      16
      1041
    7. Mitähän ajattelet J

      Tästä kaikesta? Mä välitän susta oikeasti.
      Ikävä
      60
      959
    8. Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...

      Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv
      Kotimaiset julkkisjuorut
      58
      957
    Aihe