Kolminaisuus

PYHÄ KOLMINAISUUS.

»Minä uskon kolmiyhteiseen jumalaan, Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen»,
sanoo kristitty ja arvelee, että tämä hänen uskontunnustuksensa on ainoa
laatuaan, erikoisen henkevä ja syvä. Hänelle on suuri yllätys, kun
vertailevan uskontotutkimuksen taholta hänelle selitetään, että
kolminaisuusoppi ei ole erikoisesti kristillinen oppi, vaan on
tavattavissa useissa »pakanallisissakin» uskonnoissa.

Veeda-uskonnon aikana puhuttiin muinaisessa Indiassa kolminaisjumalasta
Indra-Varuna-Agnista, joista Indra oli taivaan, Varuna veden ja Agni
tulen jumala; toinen senaikuinen kolminaisuus oli Vaaju (ilma), Agni
(tuli) ja Suurja (aurinko). Myöhemmin, kun filosofinen ajattelu
järjesteli käsitteitä, sanottiin kolmiyhteyttä _trimurti_ksi eli
»kolmikasvoiksi» ja kolmiyhteyden eri jumalpersonia nimillä Brahmaa,
Vishnu ja Shiva (luoja, ylläpitäjä ja hävittäjä). »Opi, oi hurskas,
ettei ole todellista eroa meidän välillämme; mikä sinulle niin
näyttäytyy, on vain näköä. Ainoa olevainen esiintyy kolmessa muodossa,
mutta hän on yksi», sanotaan Indiassa.

Tunnettu egyptiläinen kolminaisuus oli Osiris-Isis-Horus, mutta vanhassa
Egyptissä oli toisiakin kolminaisuuksia, jotka vaihtelivat ajan ja
paikan mukaan. Thebessä palveltu kolminaisuus oli Amon, Mut ja Khonsu.
Varsinainen egyptiläinen kolminaisuus oli Osiris, Knef ja Ptah. Ptah'ta
palvottiin erityisesti Memfiissä ja muodosti siellä Nefer Tuumin ja
Sekhetin kanssa pyhän kolminaisuuden.

Vanhassa Kaldeassa oli suurin jumalainen kolminaisuus Anu, Bel ja Ea ja
toinen Samas, Sin ja Ishtar (aurinko, kuu ja iltatähti). Vanhassa
Kiinassa oli hallitsijain tapana joka kolmas vuosi uhrata »Hänelle, joka
on yksi ja kolme». Ja muuan sananparsi kuului: »Fo on yksi persona,
mutta hänellä on kolme muotoa.» Vanhojen skandinaavein jumalkolminaisuus
oli Odin, Tor ja Freja ja toinen Odin, Freja ja heidän poikansa Balder.
Juutalaiset kabbalistit puhuivat kolmesta korkeimmasta sefirothista,
jotka olivat Kether (kruunu), Khokhmah (viisaus) ja Binah (ymmärrys),
jotka kaikki olivat En Sof'ista syntyneet ja siinä yhtä.

Nämä esimerkit, joita voisi luetella useampia, riittänevät osottamaan,
että kolminaisuusaate ei ole kristillistä alkuperää. Selvä johtopäätös
tästä tosiseikasta on, että jos pakanalliset opit ovat taikauskoa, on
kristinoppikin; mutta jos itse kolminaisuusopissa on perää, jos sillä on
vastaavaisuutensa luonnon ja elämän todellisuudessa, silloin ovat
pakanalliset opit kotoisin samasta tiedosta ja viisaudesta kuin
kristillisetkin.

Kristinuskon alkuvuosisadoilla ei tunnettu kolminaisuutta siinä muodossa kuin se tänään meille opetetaan. Jeesus Nasaretilainen ei puhu mitään kolminaisuudesta. Hänen sanomansa ”Minä ja Isä olemme yhtä” tarkoittanee lähinnä, että ihmisen sisin olemus (idän Atma) on sama koostumusta Itsen (Isän) kanssa.

Ei myöskään vanhassa testamentissa ole mitään kolminaisuuteen viittaava. Tämä puute on korvattu ikonikuvalla, joka esittää kolmen enkelin (alun perin miehen) vierailua Mamren lehdossa Abrahamin ja Saaran luona.

Kolminaisuusoppi on kristinuskossa vähitellen luotu eri kirkolliskokousten kautta:

Nikeassa v. 325 tuomittiin areiolaisuus (toinen kristillinen suuntaus), koska se opetti että Isä ja Poika ovat eri koostumusta.

Konstantinopolissa v. 381 areiolaisia tuomittiin lopullisesti, koska se opetti että Isä ja Poika ovat eri koostumusta ja Pyhä Henki ei kuulu samaan kastiin. (Muistutan tässä: alun perin oli kyse monoteistinen jumala)

Kirkon saldo toimenpiteen jälkeen: Isä Poika Pyhä Henki ovat yhtä.

Efesoksessa v. 431 tuomittiin idän ja etelän oppi, Monofysiittinen näkemys, jonka mukaan Jeesus oli vain täydellinen ihminen. Myös perisyntikäsite aiheutti lihavan riidan. N. s. koptinen kirkko samankaltaisineen erosi (erotettiin?) Bysantin kirkon jäsenyydestä, josta oli tullut virallinen kristinoppi Konstantiinuksen aikana.

Kalsedoniassa v. 451 tuomittiin käsitys, että Jeesuksella oli vai maallinen luonto. Konstantinopolissa v. 553 tuomittiin Origeneen oppi jne.

Huom. lännen kirkot siirtyivät kolminaisuusoppiin vasta 600-700 luvuilla. Tästä ei saarnatuoleista koskaan puhuta mitään.

http://www.kolumbus.fi/harry.hilden/artikkeleita.htm#ONKO

http://www.gutenberg.org/files/12432/12432-8.txt