Apokryfisissä Eenokin kirjassa ja 2. Esran kirjassa annetaan ymmärtää, että ihmisen kuoltua hän ei suinkaan häviä olemattomiin, vaan hänen henkensä/sielunsa menee ymmärtääkseni johonkin odotustilaan (muistuttaa ehkäpä "rikas mies ja Lasarus" -kertomusta). Näissä kirjoissa annetaan myös ymmärtää, että jumalattomat joutuvat lopulta ikuiseen kidutukseen.
Uudella Testamentilla tuntuu olevan jonkin verran yhtymäkohtia ainakin eenokin kirjaan. Esim. jakeet Juuda 6, 14 ja 15 viittaavat kaiken järjen mukaan kyseiseen tuotokseen. Eenok ja 2Esra puhuvat myös messiaasta, ihmisen pojasta, Jumalan Pojasta johon vanhurskaat panevat toivonsa. Olen kuullut, että joku teologi olisi laskenut uudesta Testamentista löytyvän hyvinkin paljon viittauksia Eenokin kirjaan.
Nytpä ajattelinkin heittää teille niin JT:ille kuin muillekin hieman pohdittavaa ja kommentoitavaa. Eenokin kirjassa ja 2. Esran kirjassa esitelty tuonela ja helvetti -näkemys vastaa hyvin pitkälti kirkkojen klassista helvettioppia, ja jotkut alkuaikojen kirkkoisät pitivät ainakin Eenokin kirjaa suuressa arvossa (tosin juutalaiset kirosivat kirjan). Tulkitsivatko siis kirkkoisät Uutta Testamenttia väärin Eenokin kirjan "valossa" ja päätyivät siksi oppiin ikuisesta helvetistä, vaikka UT ei sitä (kenties) todellisuudessa opeta? Vai nouseeko Uuden Testamentin oma kirjoitettu oppi Eenokin ja 2.Esran kirjoissa esitetyistä ajatuksista - eli UT todellakin opettaa ikuista helvettiä? Myös jakeesta Dan.12:2 saa sen kuvan, että Danielin kirjan kirjoittajalla oli ehkä samansuuntainen käsitys kuin Eenokin kirjan kirjoittajalla. Sitten vielä semmoinen juttu, että Eenokin kirjan uskomattomuus ja sadunomaisuus yhdessä sen UT-yhtymäkohtien kanssa vähentää mielestäni rajusti koko UT:n uskottavuutta. Vai mitä mieltä olette te jotka Eenokin kirjaa olette lueskelleet?
Aiheesta enemmän tietoa haluava voi lukea Eenokia ja 2.Esraa suomeksi vaikkapa osoitteesta http://eo.yifan.net/users/l/tuomas/index.htm
Olen kerännyt alle joitakin helvettiin liittyviä otteita näistä kirjoista. Niitä voi kiinnostunut silmäillä halutessaan.
"Ja Herra sanoi Mikaelille: "Mene, sido Semjaza ja hänen toverinsa, jotka ovat yhtyneet naisiin ja saastuttaneet itsensä kaikella epäpuhtaudella. Ja kun heidän poikansa ovat tappaneet toisensa, ja he ovat nähneet rakkaidensa tuhon, sido heidät lujasti 70 sukupolveksi maan laaksoihin, heidän tuomionsa päivään saakka, kunnes ikuinen ja lopullinen tuomio on julistettu. Niinä päivinä heidät johdatetaan tulen syvyyksiin: ja kidutukseen ja vankeuteen josta he eivät vapaudu koskaan. Ja jokainen joka tuomitaan ja tuhotaan tästä lähtien, hänet tullaan sitomaan heidän mukaansa sukupolvien loppuun saakka." (Eenok, luvusta 10)
"Ja sieltä lähdin toiseen paikkaan, mikä oli vielä kauheampi kuin edellinen, ja näin kamalan asian: siellä paloi ja liekehti suuri tuli, ja paikka oli halki syvyyteen saakka, täynnä suuria laskeutuvia tulipylväitä. Sitten sanoin: "Kuinka pelottava paikka on ja kuinka kauhealta se näyttää!" Sitten Uriel vastasi, yksi pyhistä enkeleistä, jotka olivat kanssani, ja sanoi minulle: "Eenok, miksi sinulla on tuollainen pelko ja kauhu?" Ja minä vastasin: "Tämän kauhean paikan tähden, ja tuskan näkemisen tähden." Ja hän sanoi minulle: "Tämä paikka on enkelien vankila, ja täällä he tulevat olemaan vangittuina ikuisesti."" (Eenok, luvusta 21)
"Sieltä minä menin toiseen paikkaan, vuorelle joka oli kovaa kiveä. Ja siinä oli neljä onttoa kohtaa, syviä ja leveitä ja hyvin sileitä. Kuinka sileitä ja syviä ja pimeitä nämä ontot paikat ovat? Rafael vastasi, yksi pyhistä enkeleistä, jotka olivat kanssani, ja sanoi minulle: "Nämä ontot paikat on luotu nimenomaan tätä varten, että kuolleiden sielujen henget kokoontuvat tänne, myös kaikki ihmisten lasten sielut kokoontuvat tänne. Ja nämä paikat on tehty vastaanottamaan ne heidän tuomitsemisensa päivään saakka." Minä näin kuolleen miehen hengen anovan, ja hänen äänensä meni taivaaseen ja anoi. Ja minä kysyin Rafaelilta, enkeliltä, joka oli kanssani, ja sanoin hänelle: "Tämä henki, joka anoo, kenen se on, jonka ääni menee anomaan taivaaseen?" Ja hän vastasi minulle sanoen: "Tämä on henki, joka lähti Aabelista, jonka hänen veljensä Kain tappoi, ja hän anoo häntä vastaan kunnes hänen siemenensä on tuhottu maan pinnalta, ja hänen siemenensä on tuhottu ihmisten siementen keskuudesta." Sitten minä kysyin liittyen siihen, ja liittyen kaikkiin onttoihin paikkoihin: "Miksi yksi on erotettu muista?" Ja hän vastasi ja sanoi minulle: "Nämä kolme on tehty, että kuolleiden henget voitaisiin erotella. Ja sellainen jako on tehty vanhurskaille hengille, siellä on kirkkaan veden lähde. Ja sellainen on tehty synnintekijöille, kun he kuolevat ja heidät haudataan maahan eikä heidän tuomiotaan ole laitettu täytäntöön heidän elinaikanaan. Täällä heidän henkensä asetetaan erilleen tässä suuressa tuskassa kunnes tulee tuomion päivä ja rangaistus ja kidutus niille, jotka kiroavat, ikuisiksi ajoiksi ja kosto heidän hengilleen. Täällä Hän pitää heitä sidottuna ikuisesti. Ja sellainen jako on tehty hengille, jotka anovat, jotka tekevät paljastuksia tuhostaan, kun heidät oli tapettu synnintekijöiden päivinä. Sellainen on tehty ihmisten hengille, jotka eivät olleet vanhurskaita vaan synnintekijöitä, jotka olivat täydellisiä rikkomuksessa, ja heidän tovereilleen: mutta heidän henkiään ei tapeta tuomion päivänä eikä nosteta täältä. Sitten minä siunasin kunnian Herraa ja sanoin: "Siunattu olkoon Herrani, oikeuden Herra, joka hallitsee iankaikkisesti."" (Eenok, luku 22)
"Tietäkää, että heidän sielunsa laitetaan laskeutumaan tuonelaan,
ja he ovat kurjia suuressa ahdistuksessaan.
Ja pimeyteen ja kahleisiin ja palavaan liekkiin, jossa on murheellinen tuomio, astuvat teidän sielunne;
ja kaikille maailman sukupolville on suuri tuomio.
Voi teitä, sillä teillä ei tule olemaan rauhaa!" (Eenok, luku 103)
"Ja maa antaa ne, jotka ovat unessa siinä, ja tomu ne, jotka kulkevat äänettömästi siinä ja kammiot antavat ne sielut, mitkä on niille tehty. Ja Korkein paljastuu tuomioistuimella ja sääli poistuu ja kärsivällisyys vetäytyy, ainoastaan tuomio jää, totuus seisoo ja uskollisuus vahvistuu. Ja tilien tasoitus seuraa ja palkinnot julistetaan. Vanhurskaat teot heräävät ja väärät teot eivät nuku. Sitten ilmestyy kidutuksen kuoppa ja sitä vastapäätä tulee olemaan levon paikka, ja helvetin polttouuni avataan ja sitä vastapäätä on ilon paratiisi. Sitten Korkein sanoo niille kansoille, jotka on nostettu kuolleista: ’Katsokaa nyt ja ymmärtäkää, kenet olette kieltäneet, ketä ette ole palvelleet, jonka käskyjä olette halveksineet! Katso tälle puolelle ja tuolle, täällä ovat ilo ja lepo, ja tuolla ovat tuli ja kidutukset!’" (2Esra, luvusta 7)
"Valittakoon ihmisten laji, mutta olkoon metsien pedot iloisia, valittakoon jokainen, joka on syntynyt, mutta iloitkoon nelijalkaiset pedot ja laumat! Sillä on paljon parempi niille kuin meille, sillä ne eivät odota tuomiota eivätkä ne tiedä mistään kidutuksesta tai pelastuksesta, joka olisi luvattu niille kuoleman jälkeen. Sillä mitä meitä hyödyttää, että meitä varjellaan elossa mutta kidutetaan julmasti?" (2Esra, luvusta 7)
"Nyt, liittyen kuolemaan, opetus on: kun lopullinen julistus on lähtenyt Korkeimmalta, että ihminen kuolee, kun henki jättää ruumiin palatakseen jälleen hänen luokseen, joka antoi sen, ensimmäisenä kaikesta se ihailee Korkeimman kunniaa. Ja jos se on yksi niistä, jotka ovat ylenkatsojia eivätkä ole pitäneet Korkeimman tietä, ja jotka ovat halveksineet hänen lakiaan ja jotka ovat vihanneet niitä, jotka pelkäävät Jumalaa – sellaiset henget eivät astu sisään ikuisiin asuntoihin, vaan vaeltavat välittömästi kidutuksiin ikuisesti murehtien ja surullisina, seitsemällä tavalla. Ensimmäinen tapa, koska he ovat ylenkatsoneet Korkeimman lain. Toinen tapa, koska he eivät nyt voi katua kunnolla, että he eläisivät. Kolmas tapa, he näkevät sen palkinnon, joka laitetaan niille, jotka ovat luottaneet Korkeimman liittoihin. Neljäs tapa, he tulevat miettimään, millaisia kidutuksia heille on varattu viimeisinä päivinä. Viides tapa, he näkevät, kuinka enkelit vartioivat toisten asuntoja syvässä hiljaisuudessa. Kuudes tapa, he näkevät, kuinka joitain heistä viedään kidutuksiin. Seitsemäs tapa, mikä on pahempi kuin kaikki mainitut tavat, koska heidät heitetään täydellisesti pois hämmennyksessä ja kulutetaan häpeällä, ja he kuihtuvat pelolla nähdessään Korkeimman kunnian, jonka edessä he tekivät syntiä ollessaan elossa, ja jonka edessä heidät tuomitaan viimeisinä aikoina." (2Esra, luvusta 7)
Uudella Testamentilla tuntuu olevan jonkin verran yhtymäkohtia ainakin eenokin kirjaan. Esim. jakeet Juuda 6, 14 ja 15 viittaavat kaiken järjen mukaan kyseiseen tuotokseen. Eenok ja 2Esra puhuvat myös messiaasta, ihmisen pojasta, Jumalan Pojasta johon vanhurskaat panevat toivonsa. Olen kuullut, että joku teologi olisi laskenut uudesta Testamentista löytyvän hyvinkin paljon viittauksia Eenokin kirjaan.
Nytpä ajattelinkin heittää teille niin JT:ille kuin muillekin hieman pohdittavaa ja kommentoitavaa. Eenokin kirjassa ja 2. Esran kirjassa esitelty tuonela ja helvetti -näkemys vastaa hyvin pitkälti kirkkojen klassista helvettioppia, ja jotkut alkuaikojen kirkkoisät pitivät ainakin Eenokin kirjaa suuressa arvossa (tosin juutalaiset kirosivat kirjan). Tulkitsivatko siis kirkkoisät Uutta Testamenttia väärin Eenokin kirjan "valossa" ja päätyivät siksi oppiin ikuisesta helvetistä, vaikka UT ei sitä (kenties) todellisuudessa opeta? Vai nouseeko Uuden Testamentin oma kirjoitettu oppi Eenokin ja 2.Esran kirjoissa esitetyistä ajatuksista - eli UT todellakin opettaa ikuista helvettiä? Myös jakeesta Dan.12:2 saa sen kuvan, että Danielin kirjan kirjoittajalla oli ehkä samansuuntainen käsitys kuin Eenokin kirjan kirjoittajalla. Sitten vielä semmoinen juttu, että Eenokin kirjan uskomattomuus ja sadunomaisuus yhdessä sen UT-yhtymäkohtien kanssa vähentää mielestäni rajusti koko UT:n uskottavuutta. Vai mitä mieltä olette te jotka Eenokin kirjaa olette lueskelleet?
Aiheesta enemmän tietoa haluava voi lukea Eenokia ja 2.Esraa suomeksi vaikkapa osoitteesta http://eo.yifan.net/users/l/tuomas/index.htm
Olen kerännyt alle joitakin helvettiin liittyviä otteita näistä kirjoista. Niitä voi kiinnostunut silmäillä halutessaan.
"Ja Herra sanoi Mikaelille: "Mene, sido Semjaza ja hänen toverinsa, jotka ovat yhtyneet naisiin ja saastuttaneet itsensä kaikella epäpuhtaudella. Ja kun heidän poikansa ovat tappaneet toisensa, ja he ovat nähneet rakkaidensa tuhon, sido heidät lujasti 70 sukupolveksi maan laaksoihin, heidän tuomionsa päivään saakka, kunnes ikuinen ja lopullinen tuomio on julistettu. Niinä päivinä heidät johdatetaan tulen syvyyksiin: ja kidutukseen ja vankeuteen josta he eivät vapaudu koskaan. Ja jokainen joka tuomitaan ja tuhotaan tästä lähtien, hänet tullaan sitomaan heidän mukaansa sukupolvien loppuun saakka." (Eenok, luvusta 10)
"Ja sieltä lähdin toiseen paikkaan, mikä oli vielä kauheampi kuin edellinen, ja näin kamalan asian: siellä paloi ja liekehti suuri tuli, ja paikka oli halki syvyyteen saakka, täynnä suuria laskeutuvia tulipylväitä. Sitten sanoin: "Kuinka pelottava paikka on ja kuinka kauhealta se näyttää!" Sitten Uriel vastasi, yksi pyhistä enkeleistä, jotka olivat kanssani, ja sanoi minulle: "Eenok, miksi sinulla on tuollainen pelko ja kauhu?" Ja minä vastasin: "Tämän kauhean paikan tähden, ja tuskan näkemisen tähden." Ja hän sanoi minulle: "Tämä paikka on enkelien vankila, ja täällä he tulevat olemaan vangittuina ikuisesti."" (Eenok, luvusta 21)
"Sieltä minä menin toiseen paikkaan, vuorelle joka oli kovaa kiveä. Ja siinä oli neljä onttoa kohtaa, syviä ja leveitä ja hyvin sileitä. Kuinka sileitä ja syviä ja pimeitä nämä ontot paikat ovat? Rafael vastasi, yksi pyhistä enkeleistä, jotka olivat kanssani, ja sanoi minulle: "Nämä ontot paikat on luotu nimenomaan tätä varten, että kuolleiden sielujen henget kokoontuvat tänne, myös kaikki ihmisten lasten sielut kokoontuvat tänne. Ja nämä paikat on tehty vastaanottamaan ne heidän tuomitsemisensa päivään saakka." Minä näin kuolleen miehen hengen anovan, ja hänen äänensä meni taivaaseen ja anoi. Ja minä kysyin Rafaelilta, enkeliltä, joka oli kanssani, ja sanoin hänelle: "Tämä henki, joka anoo, kenen se on, jonka ääni menee anomaan taivaaseen?" Ja hän vastasi minulle sanoen: "Tämä on henki, joka lähti Aabelista, jonka hänen veljensä Kain tappoi, ja hän anoo häntä vastaan kunnes hänen siemenensä on tuhottu maan pinnalta, ja hänen siemenensä on tuhottu ihmisten siementen keskuudesta." Sitten minä kysyin liittyen siihen, ja liittyen kaikkiin onttoihin paikkoihin: "Miksi yksi on erotettu muista?" Ja hän vastasi ja sanoi minulle: "Nämä kolme on tehty, että kuolleiden henget voitaisiin erotella. Ja sellainen jako on tehty vanhurskaille hengille, siellä on kirkkaan veden lähde. Ja sellainen on tehty synnintekijöille, kun he kuolevat ja heidät haudataan maahan eikä heidän tuomiotaan ole laitettu täytäntöön heidän elinaikanaan. Täällä heidän henkensä asetetaan erilleen tässä suuressa tuskassa kunnes tulee tuomion päivä ja rangaistus ja kidutus niille, jotka kiroavat, ikuisiksi ajoiksi ja kosto heidän hengilleen. Täällä Hän pitää heitä sidottuna ikuisesti. Ja sellainen jako on tehty hengille, jotka anovat, jotka tekevät paljastuksia tuhostaan, kun heidät oli tapettu synnintekijöiden päivinä. Sellainen on tehty ihmisten hengille, jotka eivät olleet vanhurskaita vaan synnintekijöitä, jotka olivat täydellisiä rikkomuksessa, ja heidän tovereilleen: mutta heidän henkiään ei tapeta tuomion päivänä eikä nosteta täältä. Sitten minä siunasin kunnian Herraa ja sanoin: "Siunattu olkoon Herrani, oikeuden Herra, joka hallitsee iankaikkisesti."" (Eenok, luku 22)
"Tietäkää, että heidän sielunsa laitetaan laskeutumaan tuonelaan,
ja he ovat kurjia suuressa ahdistuksessaan.
Ja pimeyteen ja kahleisiin ja palavaan liekkiin, jossa on murheellinen tuomio, astuvat teidän sielunne;
ja kaikille maailman sukupolville on suuri tuomio.
Voi teitä, sillä teillä ei tule olemaan rauhaa!" (Eenok, luku 103)
"Ja maa antaa ne, jotka ovat unessa siinä, ja tomu ne, jotka kulkevat äänettömästi siinä ja kammiot antavat ne sielut, mitkä on niille tehty. Ja Korkein paljastuu tuomioistuimella ja sääli poistuu ja kärsivällisyys vetäytyy, ainoastaan tuomio jää, totuus seisoo ja uskollisuus vahvistuu. Ja tilien tasoitus seuraa ja palkinnot julistetaan. Vanhurskaat teot heräävät ja väärät teot eivät nuku. Sitten ilmestyy kidutuksen kuoppa ja sitä vastapäätä tulee olemaan levon paikka, ja helvetin polttouuni avataan ja sitä vastapäätä on ilon paratiisi. Sitten Korkein sanoo niille kansoille, jotka on nostettu kuolleista: ’Katsokaa nyt ja ymmärtäkää, kenet olette kieltäneet, ketä ette ole palvelleet, jonka käskyjä olette halveksineet! Katso tälle puolelle ja tuolle, täällä ovat ilo ja lepo, ja tuolla ovat tuli ja kidutukset!’" (2Esra, luvusta 7)
"Valittakoon ihmisten laji, mutta olkoon metsien pedot iloisia, valittakoon jokainen, joka on syntynyt, mutta iloitkoon nelijalkaiset pedot ja laumat! Sillä on paljon parempi niille kuin meille, sillä ne eivät odota tuomiota eivätkä ne tiedä mistään kidutuksesta tai pelastuksesta, joka olisi luvattu niille kuoleman jälkeen. Sillä mitä meitä hyödyttää, että meitä varjellaan elossa mutta kidutetaan julmasti?" (2Esra, luvusta 7)
"Nyt, liittyen kuolemaan, opetus on: kun lopullinen julistus on lähtenyt Korkeimmalta, että ihminen kuolee, kun henki jättää ruumiin palatakseen jälleen hänen luokseen, joka antoi sen, ensimmäisenä kaikesta se ihailee Korkeimman kunniaa. Ja jos se on yksi niistä, jotka ovat ylenkatsojia eivätkä ole pitäneet Korkeimman tietä, ja jotka ovat halveksineet hänen lakiaan ja jotka ovat vihanneet niitä, jotka pelkäävät Jumalaa – sellaiset henget eivät astu sisään ikuisiin asuntoihin, vaan vaeltavat välittömästi kidutuksiin ikuisesti murehtien ja surullisina, seitsemällä tavalla. Ensimmäinen tapa, koska he ovat ylenkatsoneet Korkeimman lain. Toinen tapa, koska he eivät nyt voi katua kunnolla, että he eläisivät. Kolmas tapa, he näkevät sen palkinnon, joka laitetaan niille, jotka ovat luottaneet Korkeimman liittoihin. Neljäs tapa, he tulevat miettimään, millaisia kidutuksia heille on varattu viimeisinä päivinä. Viides tapa, he näkevät, kuinka enkelit vartioivat toisten asuntoja syvässä hiljaisuudessa. Kuudes tapa, he näkevät, kuinka joitain heistä viedään kidutuksiin. Seitsemäs tapa, mikä on pahempi kuin kaikki mainitut tavat, koska heidät heitetään täydellisesti pois hämmennyksessä ja kulutetaan häpeällä, ja he kuihtuvat pelolla nähdessään Korkeimman kunnian, jonka edessä he tekivät syntiä ollessaan elossa, ja jonka edessä heidät tuomitaan viimeisinä aikoina." (2Esra, luvusta 7)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Apokryfit
Kreikkalaista sanaa a·po´kry·fos käytetään alkuperäismerkityksessään kolmessa Raamatun jakeessa puhuttaessa ”huolellisesti salatusta” tai ’huolellisesti kätketystä’ (Mr 4:22; Lu 8:17; Kol 2:3). Kirjoituksista puhuttaessa se tarkoitti alun perin kirjoituksia, joita ei luettu julkisesti ja jotka siis olivat ’salattuja’ tai ’kätkettyjä’ toisilta. Myöhemmin sana alkoi kuitenkin merkitä väärennettyä tai kaanoniin kuulumatonta, ja nykyään sitä käytetään useimmiten niistä lisäkirjoituksista, jotka roomalaiskatolinen kirkko julisti osaksi Raamatun kaanonia Trenton kirkolliskokouksessa (1546). Katoliset kirjoittajat käyttävät näistä kirjoista adjektiivia deuterokanoninen, joka merkitsee ’toiseen (tai myöhempään) kaanoniin kuuluvaa’, erotukseksi protokanonisista kirjoista.
Näitä lisäkirjoituksia ovat Tobias, Juudit, Viisauden kirja (Salomon viisaus), Siirak, Baaruk, 1. ja 2. Makkabilaiskirja, lisäyksiä Esterin kirjaan ja kolme lisäystä Danielin kirjaan: Asariaan rukous ja kolmen miehen kiitosvirsi tulessa, Susanna sekä Beel ja lohikäärme. Niiden tarkkaa kirjoitusaikaa ei tiedetä, mutta todisteet viittaavat aikaisintaan 100- tai 200-luvulle eaa.
Todisteita kanonisuutta vastaan. Vaikka näillä kirjoituksilla onkin toisinaan jonkin verran historiallista arvoa, niiden kanonisuuden puolesta esitetyillä väitteillä ei ole luotettavia perusteita. Todisteet osoittavat, että heprealainen kaanon tuli valmiiksi sen jälkeen, kun Esran, Nehemian ja Malakian kirjat oli kirjoitettu 400-luvulla eaa. Apokryfiset kirjoitukset eivät koskaan kuuluneet Raamatun henkeytettyjen kirjoitusten juutalaiseen kaanoniin, eivätkä ne ole nykyäänkään osa siitä.
Ensimmäisellä vuosisadalla elänyt juutalainen historioitsija Josefus osoittaa, että tunnustettu asema suotiin vain niille muutamille (heprealaisen kaanonin) kirjoille, joita pidettiin pyhinä. Hän toteaa: ”Me emme omista myriadeja epäjohdonmukaisia kirjoja, jotka ovat ristiriidassa keskenään. Meidän kirjojamme, jotka aiheellisesti tunnustetaan, on vain kaksikymmentäkaksi [vastaavat Raamatun heprealaisten kirjoitusten nykyisen jaottelun mukaisia 39:ää kirjaa], ja ne sisältävät muistiinmerkinnät kaikilta ajoilta.” Sen jälkeen hän osoittaa selvästi olevansa perillä apokryfikirjojen olemassaolosta ja siitä, että ne on jätetty pois heprealaisesta kaanonista, sillä hän lisää: ”Artakserkseestä omaan aikaamme asti on kirjoitettu täydellinen historia, mutta sitä ei ole pidetty yhtä suuressa arvossa kuin aiempia muistiinmerkintöjä, koska keskeytymätön profeettojen sarja on puuttunut.” (Against Apion, I, 38, 41 [8].)
Voisitko, pliis, kirjoittaa lähteen, mikäli olet copsannut tuon tekstin jostakin?
vedät käteen
vedät käteen.
J.F Rutherfordin sikaareja jostakin paska
Anteeksi, mutta vastauksesi meni hieman ohi sen mitä kysyin. Alla on lainaus aloitusviestistäni. Jos keskusteluaihe kiinnostaa, niin kommetoisitko sitä.
Eenokin kirjassa ja 2. Esran kirjassa esitelty tuonela ja helvetti -näkemys vastaa hyvin pitkälti kirkkojen klassista helvettioppia, ja jotkut alkuaikojen kirkkoisät pitivät ainakin Eenokin kirjaa suuressa arvossa (tosin juutalaiset kirosivat kirjan). Tulkitsivatko siis kirkkoisät Uutta Testamenttia väärin Eenokin kirjan "valossa" ja päätyivät siksi oppiin ikuisesta helvetistä, vaikka UT ei sitä (kenties) todellisuudessa opeta? Vai nouseeko Uuden Testamentin oma kirjoitettu oppi Eenokin ja 2.Esran kirjoissa esitetyistä ajatuksista - eli UT todellakin opettaa ikuista helvettiä? Myös jakeesta Dan.12:2 saa sen kuvan, että Danielin kirjan kirjoittajalla oli ehkä samansuuntainen käsitys kuin Eenokin kirjan kirjoittajalla.