Mielestäni "ohittamisen taito" on vain harvoilla kuljettajilla. Itselläni tämä taito on (ja olen mielestäni muutenkin keskivertoa parempi kuljettaja).Ohittamisessa on mielestäni tärkeintä rohkeus ja yrittämisen halu, halu olla voittaja.Ilman näitä ominaisuuksia ei voi oppia ohittamisen taitoa.
Ohittamisen taito
Untamoinen
6828
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Lisäisin listaan edessä siintävään taivaanrantaan suunnatun katseen ja vahvan moottoritehollisen etunojan, mikäli "vauhdin kelaaminen" on käsitteenä vieras.
Mutta voiton tahto ja wunderbaum eivät riitä, jos testosteroni ei suorastaan kyllästä auton sisätiloja (avoautot sitten erikseen...) Sillä onhan se toki tieteellisesti jo todistettu, ettei ohitus oli ohitus, jos ei sitä tee MIES.
(tämän alueen ongelmiin löytyy muuten apu: http://www.testosteroni.fi)
On se kyllä vaan niin, ettei ohittamisen riemua ja voitonjuhlan kokemista himmennä mikään... ei edes seuraavat punaiset liikennevalot 200 metrin päässä...
Tänään töihintullessa jouduin ajelemaan kilometrin verran eräänkin autoilijan perässä joka körötteli kuudenkympin alueella viittäkymppiä. Ensimmäisen tilaisuuden tullen painaisin ohi, mutta en ehtinyt seuraavista valoista läpi. Tuo naisihminen tuli sitten vierelle valoihin seisomaan ja ilmeili sen näköisenä että kannattikos nyt ohittaa?
No, ei kannattanut. Mutta jos tuo ihminen olisi ajanut järkevällä nopeudella, olisimme molemmat ehtineet valoista - ja läheltä liippasi etten minä ehtinyt (en vain viitsi periaatteesta ajaa punaisia päin, en vaikka olisikin juuri vaihtunut).
Mitä tästä opimme? Tuollaiset tapaukset pitää paitsi ohittaa, myös ohittaa niin että ne tajuavat hidastelleensa. Mahdollisesti myöhemmin ne sitten ymmärtävät ajaa järkevämmin ja kaikilla on mukavampaa.
Kyllähän alinopeudella ajajat voi käydä hermoille ja myös puurouttaa liikenteen. Tosin tuo kilometrin matka suhteutuu kummasti, kun työmatka on reilu 80 kilometriä suuntaansa ja tästä loppupätkä PK-seudun ruuhkissa... =) Ohituksella säästetty aika (vaikka olisit ehtinyt niistä valoista) on silti todennäköisesti minuutin luokkaa... Mutta kyllä se köröttely tosiaan voi nostattaa verenpainetta, vaikka kuinka asian järkeilisi, ei sillä...
teki ennätyksen, 32 ohitusta, 32km matkalla !! Oma nopeus 104-108km/h?? Kyllä nuoriso Bemareineen on peloiteltu piloille... Jäävät savuavine bemuineen nysväämään rekkojen taakse. On tää suomi liikenne takkuavaa joillekkin, pappa lippaa vetää alas ja ohittaa punaisella turbopassatilla !! Pappa oppi ajamaan -60 luvulla
Pappa Tervehtii !!
En kyllä oikein usko tuota ikämiehen kirjoitukseksi.
Yleensä ikääntyessään ihmisen vauhti-into hiljenee, minulla ainakin.
60-luvulla minäkin aloin ajamaan, mutta ei minusta silti ole tullut mitään maantiekiitäjää.
Olen huomannut, että turha kiire liikenteessä on erittäin riskaapelia.
Ohituksista sanoisin: "Jos epäilet ohituksen onnistumista, niin älä ohita !" oli iskulause minun autokoulu aikanani.
Ohittamisessa en koe mitään riemua, vaan nautin, kun saan ajaa kaikessa rauhassa.
Rekkoja ei tarvitse koskaan ohitella, koska ne ajaa 90 km.n vauhtia, joka on enemmän, kuin minun vauhtini. Nuoruudessa, kun ei järki paljon päätä pakottanut, oli urheilua ohitella rekkoja ja ajella niiden imussa viiden metrin päässä
järkevästi, turvallisesti, ja toiset huomioiden!
Tämmöisiä pappoja ON. Pappa ajaa järkevästi, 36-maassa. pappa ei puhu paskaa tai isottele !