minun Jumalani

En omaa samaa tarinaa...mutta....
Kun kerran haluat tuntea Jumalan ja pitää sen henkilökohtaisena niin etsippä eri uskonnoista sellaisen uskonnon joka opettaa miten tuntea Jumala ja saada häneen henkilökohtainen ja lämmin suhde....kirkossa tähän ei minunmielestä totuteta. Uskon TULEE olla sydämen asia...jos uskot Jumalaan se ei voi olla opittua...se on lähtöisin sydämestäsi....ja halusta tutustua häneen=) Uskon ei pidä sisältyä tai jäädä siihen mihin vanhemmat uskoo....Etsi Jumalasi itse....ja tutustu eri uskontoihin..kyllä se oikea löytyy!

heippa,
minulla on aivan samanlainen tausta ja samanlaiset tunnot olleet, mutta silloin, kun päätin alkaa etsiä omaa Jumalaani luin paljon, kävin monissa yhteisöissä ja lopulta - nyt olen onnallinen omassa uskossani. Olen miettinyt, mikä minulle on uskossa tärkeintä ja se kaikki liittyy ihmisyyteen ja Jumalan armahtavuuteen. Ennan kuljin laveaa uskonnollisen, turvallisen yhteisön tietä; ei tarvinnut itse ajatella mitään ja tuntui siltä, että kunhan olen oikeissa piireissä, kaikki hyvä mulle annetaan! Mutta sitten aloin etsiä, luin mm. kirjan: Sinä olet se ihminen (Joku Metodistipappi kirjoittanut) ja paljon tietysti raamattua ja vähitellen aloin löytää jotain omaa. Mutta nämä tiet ovat etsijän teitä, joudun katselemaan suuntaa joka päivä, koska kuljen keskellä ihmisiä asenteella: mikään inhimillinen älköön olko minulle vierasta. Kuljen kaitaa tietä, tietä, jolla täytyy kulkea sydän herkkänä ja omatunto valppaana viittana ikuisuus, jonka olen kokenut hetkittäin alkaneen jo maan päällä

Olen itsekin uskovaisen perheen lapsi, ja tavallaan olen 'kasvanut uskoon'. Kuitenkaan vaikka uskoon kasvamisesta puhutaankin yleisesti, kukaan ei tule uskoon muuten kuin Jumalan kautta. Jumala on kutsunut Sinut.

Kamppailin itsekin saman kysymyksen äärellä ja mietin jopa sitä, että olisi ehkä hyvä lähteä katsomaan mitä maailmalla olisi tarjottavanaan minulle. Kuitenkin Jumalan rakkaus piti minut Hänen lähellään. Olen kasvanut siinä määrin, että olen alkanut itse tutkimaan asioita. Enää ei tunnu siltä kuin minut olisi kasvatettu uskoon, sillä olen muodostanut omia mielipiteitä asioista. Toisaalta vanhempani eivät ikinä ole pakottaneet minua seurakunnan tilaisuuksiin ja ovat kannustaneet minua esimerkiksi itsenäiseen Raamatun lukuun. Olen löytänyt Jumalan itse, tai lähinnä Jumala löysi minut. Olen tajunnut miten suuri rikkaus ja varjelus on ollut syntyä uskovaiseen kotiin.

Uskostasi tulee henkilökohtaisempaa kun tutustut Jumalan Sanaan. Vietät aikaa Jumalan kanssa. Jumala on sytyttänyt sinuun halun Hänen henkilökohtaisen tuntemiseensa. Hänesta olisi mahtavaa tutustua Sinuun paremmin. Se on täysin mahdollista.

minun tarinani lapsuudesta on kokolailla samanlainen kuin "luminouksen". eli omat vanhempani ovat uskovaisia, mutta he eivat pakottaneet minua mihinkaan, koska tietavat, ettei silla saavuta mitaan (jumalakaan ei pakota ketaan tekemaan mitaan).
meikkaamistani aiti piti normaalina, ei siis nahnyt siina mitaan pahaa. mutta ole onnellinen, etta olet saanut jo lapsena oppia monia uskonperusteita. jostainhan se tieto on lahdettava. mutta jos olet epavarma siita, oletko itse henk. koht. uskossa, niin rukoile. ja jumala kylla nakee sydameesi.

"Mutta luulisin uskoni olevan henkilökohtaisempaa ja syvempää jos olisin löytänyt Jumalani aivan itse"

-usko on jokaisen henkilokohtainen "ratkaisu". eli kukaan ei voi uskoa kenenkaan puolesta. voit loytaa jumalan kun etsit, ja han loytaa sinut. jos sinulla jo se suhde on, on se silloin sinun henk. kht. suhde jumalaan. syventaa voi aina suhdetta haneen rukoilemalla/juttelemalla seka lukemalla raamattua.