Tässä kun on nyt kokoajan keskusteltu siitä mihin uskovat uskovat helluntailiikkeessä ja mitä kristinuskoa ja raamattu opettaa, niin kertokaahan mihin te uskotte. Olisi mielenkiintoista tietäää uskotteko esim. että ihminen menee kuolemansa jälkeen joko taivaaseen tai helvettiin. Uskotteko Jeesukseen ja, että Hän on Jumalan poika? Uskotteko yleensäkään raamattuun ja kristillisiin arvoihin?
Koska teillä on kokoajan varaa moittia toisia siitä mihin he uskovat enkä voi uskoa että kuitenkaan itekään olette mitään täydellisiä niin voisitte hieman valaista taustojanne. Mihin te uskotte?
Koska teillä on kokoajan varaa moittia toisia siitä mihin he uskovat enkä voi uskoa että kuitenkaan itekään olette mitään täydellisiä niin voisitte hieman valaista taustojanne. Mihin te uskotte?
Vastaukset 35
Vanhimmat
Valitettava totuus on, että Jumalan olemuksen alistaminen ihmisten luomiin teorioihin on mahdotonta. Teorioita Jumalan olemuksesta ja luonteesta on kehitelty vastaamaan ihmisten kokemaan Jumalan kaipuuseen tarkoituksena tehdä Jumalasta pienellä mielellä ymmärrettävämpi käsite.
Helpompaa, kuin kysymykseen, mihin uskon, on vastata siihen, mihin en usko: En usko helluntailaisuuden "Rakasta Jeesusta-vihaa lähimmäistäsi"-periaatteeseen.
Lähimmäistä, mitä ihmettä??? perusteluja.
Parjaat ihmisiä heidän uskostaan vaikka olet ittesi kans niin hukassa ettet usko mihinkään? Onko sulle raskasta kun näet toisten olevan ehyitä ja toisten kykenevän turvaamaan johonkin suurempaan? Etkö vois antaa toisille vapautta uskoa siihen mihin haluavat vaikkei se aina miellyttäis omaa egoas ja tekojas?
Et siis usko Jumalaan tai helvettiin ja taivaaseen? Se ei ole hankala vastata, sen kun sanot joko kyllä tai ei. Tuntuu vaan kummalta miten olet kiihkoillut homouden puolesta niin täällä jopa raamattuun siteeraten jossain kohin vaikket uskokaan ilmeisesti raamattuun ollenkaan. Miten mahdollista, kerro nyt mihin uskot että tietää minkälaisen hemmon kanssa sitä täällä juttelee? Odottelen vielä vastausta.
"Työmies": "En usko helluntailaisuuden "Rakasta Jeesusta-vihaa lähimmäistäsi"-periaatteeseen."
Tietäen "Työmiehen" pervertin mieltymyksen samaa sukupuolta olevaan seksipartneriin näyttää siltä, että "työmiehen" maailmankuvassa lähimmäistä vihaava helluntailainen on sama asia kuin homoseksuaalisuutta vastustava helluntailainen.
Toisinsanoen "Työmiehelle" sopiva hyvä helluntailainen on homouden hyväksyvä helluntailainen tai mieluummin homohelluntailainen.
Taas kommentti asian vierestä. Alkupäinen kysymys on hyvä, mutta kenellä on pokkaa vastata eikä vain arvostella helluntailaisia ja muita uskovia? Puhutaas joskus teistä.
enhän arvostellutkaan helluntailaisia vaan aivan päinvastoin. Onko sulla luetun ymmärtämisvaikeuksia?
Oletko sinä esimerkki eheästä persoonallisuudesta...?
"Rakasta kaikkia muita lähimmäisiäsi - mutta vihaa helluntailaisia"?
Työmiehen juttuja en montaa ole lukenut mutta tämän aloituksen perustella oletan että kuulun siihen ryhmään joille tämän kysymyksen osoitit.
Vaikka tämäkään aloitus ei liity palstan aihepiiriin (tämä ei ole "elämänkatsomus"- palsta, vaan nimenomaan helluntailaisuuspalsta) niin voihan minä vastatakin. Kun niit vastauksia niin kovasti kaivataan.
Minä uskon moneen asiaan. Uskon mm. siihen että huomenna nousee uusi päivä kuten aina ennenkin. Uskon myös että ruoho on vihreää ja että maapallo on pyöreä.
Mutta jos - kuten ymmärsin - tarkoitit elämänkatomuksellista uskoa, johon liittyy jokin yliluonnollinen, kuten Jumala, niin uskon ainoastaan siihen, että kukaan ei tiedä asiasta mitään.
Onko Jumalaa olemassa?
Minä uskon, että se joko on tai ei ole olemassa.
Onko tuonpuoleista olemassa?
Minä uskon että se joko on tai sitten se ei ole olemassa.
Jne.
Ja riittää minulle oikein hyvin.
---
Noista kristillisistä arvoista voisin kysäistä että mitä niillä tarkoitat?
On olemassa paljon uskontoja joihin liittyy ihan samoja arvoja kuin mitä kristinuskossakin on. Lisäksi monet monet uskonnottomat elävät monien sellaisten arvojen mukaan jotka kristityt ovat omineet omiksi arvoikseen. Joten millaisia arvoja tarkoitat kun puhut "kristillisistä arvoista"?
...
"Koska teillä on kokoajan varaa moittia toisia siitä mihin he uskovat enkä voi uskoa että kuitenkaan itekään olette mitään täydellisiä niin voisitte hieman valaista taustojanne. Mihin te uskotte?"
...
Käsittääkseni suurin osa tällä palstalla helluntailaisiin ja uskovaisiin kohdistetusta kritiikistä ei kohdistu siihen mihin te USKOTTE, vaan kristiikki kohdistuu siihen millä tavalla te TOTEUTATTE uskoanne.
Lisäksi käsitys omasta täydellisyydestä on paljon ominaisempaa uskovaisille, niille jotka sanovat itse itseään "tosiuskoviksi" "uudestisyntyneiksi" ja heiksi joilla on se "elävä usko" omasta mielestään. Palsta on täynnä esimerkkejä siitä kuinka tähän omaan "uudestisyntymään" "TOSIuskovaisuuteen" ja "omaan elävään uskoon" vedoten noustaan meidän muiden "jotka-olemme-vain-rienaajia-ja-pilkkaajia" yläpuolelle.
Kuka muu, kuin omasta täydellisyydestään varma henkilö voisi katsoa että hänellä on varaa esim. saarnata "parannusta" ihmisille: "Tehkää parannus TE MUUT syntiset!"? ;D
Pieni huomio kirjoituksesi loppuosasta.
Sanot että käsitys omasta täydellisyydestä on paljon ominaisempaa heille jotka sanoo itseään uudestisyntyneiksi, tosiuskoviksi - heille, joilla on se "elävä usko" omasta mielestään. Tähän liittyvä kysymyksesi on oikeastaan toteamus, lakoninen loppulause:
> Kuka muu kuin omasta täydellisyydestään varma henkilö voisi katsoa että hänellä on varaa esim. saarnata "parannusta" ihmisille: "Tehkää parannus TE MUUT syntiset!"? <
Sitä mainitsemaasi tosiuskovaisuutta on varmaan monenlaista. Samoin uskovien käsityksiä uudestisyntymisestä ja sen määrittelystä. Perusasioista näissä kuitenkin ollaan melko lailla yhtä mieltä kaikissa kristittyjen porukoissa eli uudestisyntymisellä kuvataan yhteyttä Jumalaan, sitä että on tultu Hänen lapsikseen. Tosiuskovaisuus on uskomista Jeesukseen sillä tavalla että on elämässään ottanut Hänet vastaan: Jeesus ei ole ainoastaan jokin jota älyllisesti pidetään totena että tällainen on, vaan Hänen kanssaan tahdotaan seurustella ja pyrkimys on että Jumala saisi elämässä myös vaikuttaa.
Tämä juuri edellyttää käsitystä omasta epätäydellisyydestä.
Vain se joka on epätäydellinen tarvitsee Jeesusta. Hän on armon varassa. Ei täydellinen - siis hengellisessä mielessä täydellinen, itsessään riittävästi jumalallinen - tarvitse Jeesusta mihinkään. Sellaiselle Jeesus saattaa kyllä olla yksi guru muiden joukossa, valaistunut ihminen ja henkinen opettaja, mutta ei Vapahtaja. Se mitä kristillisissä piireissä pidetään tosiuskovaisuutena eli elävänä uskona on tuollaisen täydellisyysajatuksen vastakohta. Epätäydellisyydessämme olemme riippuvaisia Jeesuksen pelastusteosta.
Nimenomaan epätäydellinen ihminen voi katsoa että hänellä on varaa saarnata parannusta. Jos uskova kokee itsensä niin täydelliseksi että on NOIDEN MUIDEN yläpuolella joille saarnaa, silloin ois kyllä hyvä laittaa käsi suulle ja pysähtyä peilin eteen.
En siis väitä ettei uskovien käyttäytymisessä ole muiden yläpuolelle asettumista, pilkallista ja virnuilevaa asennetta, ehkä mahtipontisuutta jossa korostetaan omaa itseä ja erinomaisia oppitulkintoja, paikoitellen tämä palsta on hyvä käytännön esimerkki tuollaisen olemassaolosta. Mielestäni. Silloin ei kuitenkaan ole kyse elävästä uskosta vaan legalismista. Toisaalta kyseinen asenne ei tee elävää uskoa tyhjäksi. Tärkeilevällä ja toisten syntejä osoittelevalla, tuomiota julistavalla uskovalla voi ihan hyvin olla elävä usko, mutta se asenne jossa hän toimii ei ole tuota elävää uskoa. Jossain kohtaa on silloin menty vikaan.
Osuvaa analyysiä teiltä molemmilta. Kuten huomattua on, moni ihminen luovuttaa oman minuutensa raamatulle. Raamatun sana tulee osaksi omaa persoonaa. Tästä johtuu moni puolustuspuhe: en minä tuomitse vaan raamattu. Siksi on välillä vaikea erottaa mitään selvää elämänymmärrystä ihmisiltä, kun jokainen asia saa pohjansa raamatusta. Ainoa lihallinen huomio kiinnittyy tuikitavalliseen "HIMOON", tuomita raamatulla, joka pitää otteessaan ja josta tulee riippuvaiseksi. Sekään ei tee uskoa tyhjäksi, mutta Himo on se joka ajaa meidät ihmiset peuhaamaan monella muullakin asialla.
Toki voitaisiin sanoa, että himo ajaa meitäkin puolustamaan ihmisoikeuksia, mutta ei näin ole sodassakaan. Ensin tulee aina hyökkäys.
Kumpa ihmiset voisivatkin käyttää tuon "HIMO" energian millä esim. homoja tuomitaan raamatulla,
oman elämänymmärryksen jalostamiseen. Matkustaminen on yksi parhaista lääkkeistä elää realiajassa.
mut muutama väärinymmärretty asia oli teksissäs.
En varsinaisesti muista nyt miten olet vastaillut aiemmin ja ainakin tuo vastaukses tuntui ihan asialliselta. Mua ei haittaa vaikkei toinen uskokaan samaan asiaan ja pyrinkin keskustelemaan asiallisesti. Eihän keskustelua syntyiskään jollei eri mieltä asioista oltais. Mutta nämä homot täällä jotka mellastavat eivät hyväksy meidän uskovien mielipidettä vaan halventavat jatkuvasti sitä mihin kristityt uskovat eivätkä halua edes asiallisesti jutella asioista. Nille homoille tää keskustelu tuntuu olevan jotain kilpailua vaan missä pyritään olemaan mahdollisimman niskanpäällä keinoja kaihtamatta. Se jos mikä on rasittavaa. Muuten mun mielestä ovat kaikki tänne tervetulleita jotka vaan kunnioittavat ihmisiä jotka toisin ajattelevat.
Ja huomio kiinnittyi tohon mihin uskot. Katos vaan, mäkin satun uskomaan huomiseen ja vehreään ruohoon yms yms. Ei se poissulje sitä etteikö myös kristittyjen Jumalaan voisi samalla uskoa. Osaatko sä vastata siihen miksi ihmiset ajattelevat ettei voisi elää "täysillä" ja nauttia myös tästä elämästä vaikka uskossa olisikin ja miksi ei voi uskoa myös tämän maailman asioihin? Mä en käsitä miksikä niin luulette.
Ja usko on vähän samanlainen asia kuin makuasiakin. Kummastakaan ei voi kiistellä. Joko uskoo johonkin tai ei. Esim. jos joku kuvailee paikkaa missä en ole käynyt, niin joko uskon sen tai en. Aivan sama se on raamatunkin kanssa eikä siitä silloin voi oikein kiistellä ellei ole täyttä faktaa kumoamassa asioita tarinasta.
Ja täällä enemmän nämä homot ovat hyökänneet uskoa vastaan eikä siihen miten uskotaan. He koittavat vääntää raamattua mielensä mukaan ja poistavat sieltä alueita mitkä eivät sovi tarkoitusperilleen. Ja uskovan ei pitäis koskaan olla ylimielinen vaan todellinen uskova joka on syntinsä anteeksi saanut on monesti nöyrempi kuin uskomaton ihminen joka ei mielestään edes pelastusta tai armoa kaipaa vaan ajattelee olevansa tarpeeksi vahva selvitäkseen ite elämästään. Paavalikin vaikka oli suuri Jumalan valittu ase, sanoi olevansa kaikkein suurin syntinen ja sanoi että uskovakin vain vainvoin pääsee taivaaseen. Eli siinäkin oli selkeä väärinkäsitys. Voi olla että uskova vaikuttaa kannassaan itsevarmalta koska harvoin ei-uskovalla on mitään kantansa tueksi. Uskovalla taas on moneen asiaan selkeä raamatun antama kanta ja siksi ehkä kuulostaakin siltä että uskova luulisi aina olevan kaikessa oikeassa.
Mut ei siinä tarvitse olla edes kovin pyhä ettei kykenis tuomaan raamatun kantaa joihinkin asioihin ja tuomita raamatun valossa jokin synniksi. Raamattu sanookin että se on vain rakkautta jos osoittaa toiselle asioita mitkä ovat hänen pelastuksensa esteenä. Tosin sitäkään ei pidä väärällä asenteella tehdä.
Mut tuos nyt jotain vastausta joihinkin kohtiin.
Hyvä, että jaksat tuoda ihmisoikeuksia puolustavia näkemyksiäsi asiallisesti ja pohdiskelevasti julki. Täällä joutuu kohtaamaan semmoista Raamatulla takomista ja primitiivisyttä, että välillä vastaillessa tuntuu, kuin takoisi päätään seinään tai yrittäisi sahapukille asioita selventää.
Ennenkuin vastaan tuohon _HOMO_asiaan ;-P niin vastaan muihin juttuihin.
Taas tulee paljon sekä ISOJA KIRJAIMIA, _korostusmerkkejä_, että "lainaus"- merkkejä, ynnä (sulkeita), ja pyydän anteeksi jos ne häiritsee.
Tarkoitus on vain korostaa oikeita asioita, koska minä osaan kirjoittaa muuten tosi monimutkaisesti. (ymmärrän kyllä jos mun tekstit täytyy lukea kahteen kertaan ajatuksella jotta niiden pointista pääsee jyvälle ;-P)
...
"Osaatko sä vastata siihen miksi ihmiset ajattelevat ettei voisi elää "täysillä" ja nauttia myös tästä elämästä vaikka uskossa olisikin ja miksi ei voi uskoa myös tämän maailman asioihin? Mä en käsitä miksikä niin luulette."
...
Miksi _SINÄ_ luulet että "me kaikki muut" (tarkoittaa siis KETÄ?) LUULEMME sitä ja tätä teistä uskovaisista?
Oletko ihan varma ettei kysymys ole vain omista ennakkokäsittyksistäsi siitä mitä "ne muut" susta ajattelevat?
Ennakkokäsityksistä jotka pohjautuvat ihmisten hyvin kyseenalaiseen jaotteluun "niihin jotka ovat uskovaisia" ja niihin jotka "eivät ole uskovaisia".
Minulla on kokemusta sekä helluntailaisena uskovaisena olemisesta n. 16 vuoden ajalta, ja ns. "ei- uskovaisena" olemisesta hiukan vähemmän aikaa.
Olen syntynyt hellariperheeseen ja elänyt koko alkuelämäni kunnon hellarinuoren elämää. Näin ollen voin sanoa että tuo ajatus on vain ja ainoastaan USKOVAISEN ihmisen ajattelutapa.
EI suinkaan niiden jotka hellaripiireissä luokitellaan ns. "ei- uskovaisiksi".
Uskovainen (varsinkin nuori) kokee hyvin usein että usko rajoittaa elämää, kun hän näkee kaikkien muiden käyvän bileissä, baareissa, kokeilevan seurustelua ja kaikkea muuta vastaavaa.
Siis elävät "täysillä".
Uskovainen nuori taas joutuu jatkuvasti todistelemaan muille - mutta erityisesti ITSELLEEN - että uskovaisen elämä ON "täysillä" elämistä, vaikka _syvällä sisimmässään_ (JOS uskaltaa olla rehellien itselleen) ei siltä tuntuisikaan.
(Tämä kokemus vaihtelee sen mukaan, onko nuori ns. "aina-uskossa-ollut" -> siis ei mitään muuta kuin uskonelämää kokenut, vai onko nuori tullut uskoon ns. "pystymetsästä" jolloin kokemus uskosta on ihan erilainen).
Muiden käsitykset uskovaisista, (siis "niistä ulkopuolisista" joihin kysymyksessäsi viittaat), ovat todella kirjavia, eikä se pidä yhtään paikkaansa että ne "kaikki" kuvittelevat ettei uskovainen pysty elämään "täysillä".
Itselleni uskosta luopumisen jälkeen oli suuri yllätys, että kaikki ne, joiden olin koko siihenastisen elämäni ajan luullut VIHAAVAN uskovaisia (rienaavan ja pilkkaavan "pyhiä" uskovaisia päivät pitkät!), ajattelivatkin uskovaisten elämän olevan tosi hienoa, tasapainoista, onnellista ja täydellistä. Olen tavannut monia monia ihmisiä jotka pitävät uskovaisiksi itseään tituleeraavien elämää kadehdittavana.
Minulle oli suuri yllätys esim. se, että en ole törmännyt vielä yhteen ainoaan ns. "ei- uskovaiseen" joka oikeasti VIHAISI uskovaisia, tai halveksisi heitä.
Useimmat halveksijat ovat uskovaisten perheiden lapsia tai muulla tavalla syvemmässä tekemisissä uskovaisten kanssa olleita.
Päinvastoin lähes kaikki niistä ihmisistä jotka eivät ole koskaan olleet uskonnon/uskon/uskovaisuuden kanssa missään tekemisissä, asennoituvat todella KUNNIOITTAVASTI uskovaisiin, ja ovat myös kiinnostuneita uskon asioista ja erilaisista uskonnollisista liikkeistä, mm. helluntailaisuudesta. Vain kynnys mennä johonkin tilaisuuteen on korkea sellaisille, joilla ei ole aikaisempaa kokemusta minkäänlaisesta uskonnollisuudesta.
Yllätys oli suurin myös siinä, että suuRIN osa ihmisistä kyllä USKOO JUMALAAN!!!!!
Ihan totta. Minulla oli se käsitys, että kaikki muut, paitsi se ummehtunut sisäänpäinkääntynyt uskovaiseksi itseään tituleeraavien joukko, ovat ateisteja, Jumalan pilkkaajia, eivätkä muuta teekään kuin rienaavat ja pilkkaavat Jumalaa ja uskovais- "parkoja" koko elämänsä läpeensä. =D
Voi voi, kuinka VÄÄRÄSSÄ sitä voikaan olla, kunhan tarpeeksi typerien ihmisten joukkoon sattuu syntymään, ja heidän aivopesemäksi joutuu!
---
Sit vastaan lyhyesti tähän homoasiaan.
...
"Ja täällä enemmän nämä homot ovat hyökänneet uskoa vastaan eikä siihen miten uskotaan."
...
No mitä minä olen noita homojuttuja täs katsellut, niin en ole nähnyt homojen hyökänneen USKOA vastaan (päinvastoin ainakin toi poikalapsi on kertonut itse uskovansa Jumalaan) vaan sitä vastaan miten helluntailaiset tulkitsevat raamattua homoja sortavasti.
On aivan selvä asia, että homoasia ON vaikea, KUN sitä aletaan tulkita raamatun mukaan.
Katsos kun jokaikinen asia on vaikea jos sitä pyritään tulkitsemaan raamatun mukaan.
Mites sinä tulkitset esim. seuraavan kohdan raamatusta:
Sananlaskut:
"13. Joka vitsaa säästää se lastaan vihaa."
"15. Vitsa ja nuhde antavat viisautta, mutta kuriton poika on äitinsä häpeä."
Siis annatko sinä lapsellesi vitsaa - siis fyysistä kuritusta - vain koska raamattu käskee tekemään niin?
Vai teetkö kuten koet OIKEAKSI?
Jeesus toimi myös sääntöjen vastaisesti, kun hän pelasti sapttina lampaan kaivosta. Ja sillä hän osoitti, että JÄRJEN KÄYRTTÖ menee ulkopuolisten sääntöjen edelle. Eikö?
...
"He koittavat vääntää raamattua mielensä mukaan ja poistavat sieltä alueita mitkä eivät sovi tarkoitusperilleen."
...
Siis tekevät ihan samoin kuin KAIKKI MUUTKIN.
Ei ole olemassa minkäänlaista "ainoaa oikeaa" tapaa tulkita raamattua. Ja siitä johtuu, että JOKAINEN, niin sinä itse, kuin kuka tahansa homo, äiti, isä, sisko, veli, vanhus, vammainen, vähä- älyinen tai muu, tulkitsee sitä oman YMMÄRRYKSENSÄ mukaan.
Eikä yksikään voi sanoa olevansa OIKEASSA.
Katsos kun me olemme kaikki VAIN ihmisiä, ja mikäli se teidän Jumalanne ON olemassa, hänellä on varmasti siihen syynsä, että on antanut vajavaisille ihmisille elämän ohjenuoraksi meidän ymmärryksellemme liian monitulkintaisen ja reaalielämästä erkaantuneen teoksen elämänohjeiksi.
Pitäisi kuitenkin tajuta, että mikäli se kristittyjen Jumala on meidät luonut, se on luout meille MYÖS järjen, ja kyvyn AJATELLA ITSE. Hän on antanut meille jokaiselle jonkinlaisen arviointikyvyn siitä mikä on oikein ja mikä on väärin.
"En varsinaisesti muista nyt miten olet vastaillut aiemmin ja ainakin tuo vastaukses tuntui ihan asialliselta. Mua ei haittaa vaikkei toinen uskokaan samaan asiaan ja pyrinkin keskustelemaan asiallisesti. Eihän keskustelua syntyiskään jollei eri mieltä asioista oltais."
...
Tuostahan tuli heti sellainen tosi positiivinen fiilis että Jees! tää tyyppi tajuaa oikean asenteen hedelmälliseen keskusteluun: KAIKESTA ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta asioista voidaan keskustella ja jopa VÄITELLÄ, ilman VIHAA!
Mutta heti seuraavassa hetkessä hyökkäät ITSE homoja vastaan, ja osoitat sormella:
...
"Mutta nämä homot täällä jotka mellastavat eivät hyväksy meidän uskovien mielipidettä vaan halventavat jatkuvasti sitä mihin kristityt uskovat eivätkä halua edes asiallisesti jutella asioista."
...
Homot siis ovat niitä jotka "mellastavat"? Eivätkä esim. uskovaisiksi itseään tituleeraavat jotka eivät hyväksy, vaan kammoksuvat homoseksuaalisuutta?
Minä olen nähnyt täällä vähintään yhtä monta uskovaisten itsensä aloittamaa homokeskustelua, kuin homoksi leimautuneiden itsensä aloittamaa homokeskustelua.
Ikävä kyllä on pakko todeta myös se, että suurin osa tämän palstan uskovaisiksi itseään sanovista kuvittelee että jokainen aloitus, jonka se joku "tietty-homoseksuaaliksi-leimautunut-nimimerkki" tällä palstalla aloittaa, vakkapa kielillä puhumisesta, kasteasiasta, tai päivän säästä, se koetaan täällä homoaloitukseksi - VAIN siksi, koska aloittajan tiedetään olevan homoseksuaali.
Toisaalta tietyt ylilyönnit ymmärtää kyllä kun saa tarpeeksi kovasti turpaansa. Ja se koskee kaikkia vajavaisia ihmisiä.
---
Ongelmahan on se, kaikkien osapuolten välillä, että JOKAINEN osapuoli, oli se sitten homo, uskovainen, ateisti, pakana, tai metsän keiju, on aina PUOLUSTUSASEMASSA, koska kokee joutuvansa vihamielisen HYÖKKÄYKSEN kohteeksi.
Esim. tässä homoasiassa on tällä palstalla ihan selvästi nähtävissä että sekä homopuoli, että ns. "uskovaisten" puoli (MINÄ en väitä etteikö homo voisi olla uskovainen!) kokevat kumpikin olevansa "uhreja" hyökkäyksen kohteita, eikä kumpikaan kykene näkemään itsessään mitään vikaa.
Sehän on ihmisen kaikista heikoin kohta ollut aikojen alusta asti; oma itse osataan nähdä kyllä UHRINA, mutta ei PAHANA OSAPUOLENA.
---
Parasta varmaankin keskustelun ja kommunikoinnin kannalta olisi se, että jokainen kykenisi ensinnäkin itsekritiikkiin, mutta ennenkaikkea toisen osapuolen KUNNIOITTAMISEEN.
Sitä vain saamme todennäköisesti odottaa kauan.
;-P
-PakanaF-
..oikeastaan rupee jo kyrsii koko sana kun niin paljon se monien kirjotuksis esiintyy. Mut heti otetaan hyökkäyksenä homoja ( kaikkia homoja) kohtaan jos moittii muutaman homon keskustelutaitoja vajavaisiksi. Usko jo etten hyökkää homoja vastaan yleisesti vaan paria henkilöä jotka vain pilkkaavat ja morkkaavat uskovia ja jotka sattuvat pahaksi onnekseen olevan homojakin. Hieman ottaa päähän se että heti otetaan tuomitsemisena ja hyökkäyksenä se jos jonkun huonoo käytöstä moittii. Muutenkin tuntuu että uskovan pitäis olla täydellinen kerrottuna sadalla että hyväkyisitte uskovan sellaisenaan ja uskovan jutut ottaisitte niinkuin omannekin.
Miten sun kokemukses on ihan toisenlaisia kuin mulla. Olen ite hellariperheestä mutta teini-iässä luovuin uskosta ja elin ainakin 8 vuotta niinkuin valtaosa ei-uskovista. Asuin useita vuosia ateistin kanssa avosuhteessa, harrastin irtosuhteita ja kävin baarissa "pitämässä hauskaa" niinkuin kaikki muutkin. Ja yleinen mielipide oli lähes poikkeuksetta negatiivinen uskovia kohtaan. Oltiin näennäisen kohteliaita asian suhteen kun kerroin jollekin taustasta, mutta samaan hengen vetoon tuli kaikenlasita yleistä mielipidettä esim. "Nyt pystyt sit irrotella kun et niihin tiukkapipoihin kuulu." yms yms. ELi tiedän mistä itekin puhun. Se on valitettavasti ennakkoasenne niin monesti vaikka poikkeuksiakin on.
Nyt kun takasin hellaripiireihin tulin niin oikein yllätyin miten vapautuneita ihmiset olivat ja miten ihmiset elivät ilman mitään ns. sääntöjä ja ahdistavia lakeja mitä useat luulevat olevan. Tajusin että jos tosissaan antaa elämänsä Jeesukselle niin todella voi nauttia täysin rinnoin myös tämän maailman asioissa kuten duunissa, lomilla, kavereiden kanssa ravintolassa yms. Minäkin käyn esim. kaljalla välillä ei-uskovien kanssa vaikkei siihen enää yltiöpäinen ryyppääminen kuulu vaan seurustelu vain. Ei ole mitään ehdottomia lakeja mitä pitää noudattaa. Itseasiassa mitä olen seurannut niin ei-uskovat tuntuvat olevan paljon rajoittuneempia ja ahdistuneempia. Paljon on surua mm. pettämisiä, viinaputkia, tappeluita yms yms muuta "kivaa" mitä ei uskovien piirissä ilmene.
Ja noista homoista, miksi he tulevat tänne jos tietävät ettei helluntailaisten raamatunkäsitys hyväksy homoutta? En mäkään mene esim muslimien palstalle aukomaan "totuuksiani" jos en usko niinkuin muslimi.
Vaikeus ottaa juttujanne todesta syntyy suurelta osin siitä, että teidän argumenttinne ovat ajastaan pari tuhatta vuotta jäljessä. Uskovaiset pyrkivät elämään Jeesuksen aikaa tietämättä kuitenkaan todellisuudessa juuri mitään siitäkään ajasta. 2000 vuoden kuilu elämänkatsomuksissa kertakaikkiaan on mahdoton.
Yksi tekijä rehellisesti sanoen on joidenkin uskovaisten puhdas tyhmyys. Tänne tullaan kertomaan suurena viisautena, että ihminen lisääntyy miehen ja naisen toiminnan seurauksena. Tiedollinen sivistys tuntuu kertakaikkiaan olevan esikoululaisen tasoa. En nyt tähän hätään hienompaakaan sanaa keksi; tyhmyys on tyhmyyttä.
Sekin, että ihminen alkaa esittää näkemyksiään Jumalan mielipiteinä, tuntuu oudolta. Millainen painoarvo voi olla Jumalana itseään pitävän ihmisen esittämillä asioilla?
Katsopas mrx, nämä homot täällä vaativat myös SINUA perustelemaan käsityskesi samoin kriteerein kuin muita ihmisiä vaaditaan perustelemaan. Et perustele, koska et osaa tai koska ei ole perusteluita vaikkapa eheytysuskollesi. Siis sanot, ettei mielipidettäsi hyväksytä - ja kysymys on VAIN siitä, ettet perustele pikku mielipidettäsi vaan vain jankkaat sitä ja jankkaat marttyyrina, kuinka SINULla EI OLE OIKEUTTA MIELIPITEESEEN. Edes helluntailaisen mielipide ei ole minkään arvoinen perustelemattomana, ja sinä se et perustele.
Mitenkäs se nyt menikään: Saako Raamattua mielestäsi siis tulkita vai ei? Mitä Jeesus ja missä sanoo homoudesta? Miksi et todenna eheytymisiä, jos niitä sinun mukaasi on niin rynsain mitoin tapahtunut? Miksi et kerro eheytyksestä homoYSTÄVILLESI, joita kehut sinulla olevan, vaikka halveksit homoja kiiman orjina -niin olet sanonut.
Ainakin minä olen kertonut, miksi keskustelen täällä. Vielä kerran: keskustelen, jotta lopettaisitte paskan syöttämisen suojattomille ihmisille. Jotta lopettaisitte perusteettoman eheytysvalheen levittelyn ja ihmisten ajamisen itsemurhiin, mielenterveyshoitoon ja muihin vaikeuksiin painostuksenne vuoksi. Usko tai ole uskomatta, mutta minä todella tiedän lähipiiristäni, mistä puhun, kun puhun helluntaiseurakunnan tavasta ajaa homoja ahtaalle. Siksi olen täällä. Piikkinä teidän valehtelijoiden lihassa, muistuttamassa, että mm. sinä valehtelet, kun paasaat eheytyksestä. Valehtelet, koska valhe on sinulle lähimmäistäsi rakkaampi.
Onko perustelemattomuus muuten sinusta hyvää käytöstä? Onko mm. minun sanomisteni tahallaan vääntely hyvää ja kaunista käytöstä? Onko valehtelu kaunista ja hyvää tapaa? Olet mm. toistuvasti valehdellut, että on todistettu, että jotkut jossain ovat OIKEASTI muuttuneet homoista heteroiksi. Kuitenkaan et ole ikinä tuonut todisteita näytille, vaikka väität tuoneesi ja harhautat.
Hyvää käytöstä....
en ole viel yhessäkään seurakunnassa törmännyt homojuttuihin tai mainitsemiisi homovainoihin joten toivoisin että kohdistaisit juuri jotain tiettyä seurakuntaa vastaan syytökset ja tiettyjä ihmisiä. He nimittäin ei varmasti edusta kaikkia hellareita. Ei sovi yleistää. EN edes minä eikä kukaan mun tuntema hellari halua ajaa homoa itsemurhan partaalle ja minä ainakin haluun ymmärtää enkä painostaa mihinkään eheytymiseen jos homolle se on hankala asia. Voi tarjota ja mainita asiasta mutta niinkuin on ollut puhetta niin jokaisella oma aikataulunsa eikä kaikki pääse välttämättä koskaan kyseisestä jutusta eroon.
Jos minä väitän jotain, vaikkapa sinusta tai hihhuleista yleensä, esitän joko oman käsitykseni tai tietoon perustuvan asian. Kun sinä tai lahkolaiskaverisi rupeatte jotain sanomaan, väitätte sitä Jumalan sanaksi ja mielipiteeksi. Eikö tässä ole selvästi ymmärrettävä ero? Minä puhun ihmisenä, te Jumalana. Kuitenkin armoton totuus taitaa olla, että samanlaisia kuolevaisia olemme kaikki: ihmisiä, emme jumalia.
Ottakaa tästä lainaus ja väittäkää, että minun juttuni ovat vain minun mielipiteitäni eikä niistä tarvitse siten välittää. Sehän tyyliinne kuuluu, joten toteuttakaa itseänne vapaasti. Samaan repliikkiin sitten voitte taas lisätä, että Jumalapa on tätä mieltä...
Voitaisiin tietysti lähteä keskustelemaan molemmat osapuolet saman tasoisesti. Minä voisin aloittaa väittämällä, että minunpa jumala onkin isompi ja vahvempi kuin teidän jumalanne ja se sanookin tästä asiasta näin ja näin. Minun mielestäni se olisi kuitenkin naivia; Taidan tyytyä tähän pienen ihmisen rooliini. Jumalan langat eivät ole minun käsissäni enkä voi hänen puolestaan puhua. Luuletteko te voivanne?
"Vain se joka on epätäydellinen tarvitsee Jeesusta. Hän on armon varassa. Ei täydellinen - siis hengellisessä mielessä täydellinen, itsessään riittävästi jumalallinen - tarvitse Jeesusta mihinkään."
...
Ihan vilpittömästi olet siis sitä mieltä että "ne kaikki muut" jotka eivät ole uskovaisia, eivät usko Jeesukseen siksi koska KOKEVAT OLEVANSA TÄYDELLISIÄ?!
Toisin sanoen siis uskot, että jokainen joka ei ole uskovainen kristitty, kuvittelee olevansa täydellinen?
Jokainen ns. "ei- uskovainen" on mielestäsi itseriittoinen vain siksi koska ei "koe tarvitsevansa juuri Jeesusta"?
...
"Nimenomaan epätäydellinen ihminen voi katsoa että hänellä on varaa saarnata parannusta."
...
Niin, sehän ei ole mitenkään harvinaista että se oma epätäydellisyys ja nöyryys kihahtaa niin pahasti hattuun, että sitä katsoo olevansa arvollinen saarnaamaan MUILLE prannusta.
Heti seuraavaksi kuitenkin sanot:
...
"Jos uskova kokee itsensä niin täydelliseksi että on NOIDEN MUIDEN yläpuolella joille saarnaa, silloin ois kyllä hyvä laittaa käsi suulle ja pysähtyä peilin eteen."
...
Ei mitään ristiriitaa?
...no paljonhan riippuu (siinä mitä mieltä "ne muut" ovat uskovaisista), tietysti siitä missä jengissä liikkuu ja mihin hakeutuu. Ei tietystikään ole ihme, jos hakeudut vaikkapa saatananpalvojaseuraan, että he eivät kovin korkealle kristittyjä arvosta. ;-P (Tuo oli vain esimerkki, en tarkoita että itse olisit saatananpavojajengiin erehtynyt sotkeutumaan).
Mutta kirjoituksesi vilisee taas niin paljon stereotyyppisiä uskovaisten ennakkokäsityksiä "niistä muista", että en tiedä onko järkeä edes jatkaa keskustelua kovin pitkälle.
Esimerkiksi mistä olet päätellyt, että "suurin osa ei- uskovaisista" harrastaa irtosuhteita? Sinkkuelämääsarjastako? ;-)
Useimmiten uskovaisesta taustasta tuleva ns. "luopio" ei ole oikeasti luopio ollenkaan. "Luopuessaan uskostaan" ns. luopio ei todellisuudessa yleensä koskaan luovu siitä ELÄMÄNKATSOMUKSESTA johon hänet on kasvatettu. Uskovaisen kristityn elämänkatsomus jakautuu kahteen puoleen; siihen elämään, joka vie taivaaseen ja siihen elämään joka vie kadotukseen. Luopio, luopuessaan uskostaan ei pääse heti (usein ei koskaan) eroon tästä "maailmanjärjestyksestä".
Uskovaisessa kodissa kasvanut "luopio" elää uskosta luopumisensa jälkeen edelleen yleensä ihan saman uskon sisällä kuin ennenkin, mutta on vain valinnut sen saman uskon toisen puolen. Sellainen henkilö EI siis ole luopunut USKOSTAAN, vaan JEESUKSEN SEURAAMISESTA.
Se että elit "kuten kuka tahansa ei- uskovainen" ei tarkoita sitä että olet koskaan todellisuudessa luopunut uskostasi. Luovuit vain uskovaisesta elämästä, mutta et itse uskosta. Näin uskallan epäillä.
Tämä taas johtaa siihen, että ollessasi siellä "maailmassa" jo lähtökohtainen asenteesi siellä "maailmassa" eläviin muihin ihmisiin on se, että "ne kaikki ovat Jumalan vihollisia". Ja koska itse valitsit sen puolen kristinuskosta, koit myös itse olevasi "Jumalan vihollinen" ns. "väärällä puolella"? Ei ole siis ihme että kohtasit paljon ihmisiä jotka suhtautuivat negatiivisesti uskovaisiin.
Suurin osa uskovaisten perheiden lapsista jotka "luopuvat uskostaan" tietävät jo luopumisvaiheessa palaavansa joskus takaisin. He haluavat vain kokea ja nähdä jotain muutakin kuin vain sen yhden tavan elää. He uskovat kerkeävänsä vielä ennen sen "pasuunan soimista" tekemään parannuksen ja pelastumaan. Kunhan vähän vain ensin kokeilevat myös sitä toista puolta.
Tämä kuitenkin merkitsee myös sitä, että tällaiset henkilöt eivät kykene suhtautumaan puolueettomasti ja neutraalisti ihmisiin koska ihmiset ovat edelleenkin heidän maailmassaan jaoteltu "uskovaisiin" ja "ei- uskovaisiin". He edelleenkin katsovat maailmaa ja sen ihmisiä samojen vanhojen lasien läpi, jotka suodattavat kaiken sillä tietyllä tavalla.
---
Todellinen uskosta luopuminen tarkoittaa sitä, että pääsee sen maailmankatsomuksen ulkopuolelle, jossa maailma ja elämä on jaoteltu kahteen osaan; helvettiin ja taivaaseen vieviin teihin, uskovaisiin ja ei- uskovaisiin.
Esim. minun elämässäni ei ole enää "uskovaisia" ja "ei- uskovaisia" vaan vain IHMISIÄ, joilla kaikilla on omat samanarvoiset ja yhtä TODELLISET elämänkatsomuksensa. Minun maailmaani ei mahdu vain yhtä totuutta, vaan niitä totuuksia on yhtä monta kuin on ihmisiäkin.
Kun minä puhun "uskovaisista" tarkoitan aina niitä ihmisiä jotka ITSE sanovat itseään uskovaisiksi.
En todellakaan ajattele niin että kaikki ne jotka ei usko Jeesukseen ajattelevat olevansa täydellisiä. Mietein tätä asiaa siinä kun kirjoitin ja nimenomaan tarkistin että en kirjoittaisi sillä tavalla.
Kristillisestä näkökulmasta katsottuna jokainen ihminen ilman Jeesusta elää kyllä hengellisessä mielessä itseriittoisesti. Se on ihan luonnollinen tila kun elää irrallaan Jumalasta. Se ei kuitenkaan tarkoita että ihminen ajattelisi olevansa täydellinen. Itseriittoisuutta on monenlaista.
Tarkoitan itseriittoisella ihmistä joka elää omassa voimassaan, oman elämänsä ja kykyjensä voimalla. Sellainen ihminen voi turvautua uskomuksiin, uskontoihin, terapioihin, mihin tahansa millä on mahdollista kehittää itseään, mutta kaikki tuo kasvu ja kehitys, uskominen ja toiminta tapahtuu erillisyyden tilassa. Raamatun sanoma on että ihminen luontaisessa tilassaan on irrallaan Jumalasta ja ulkopuolella Jumalan valtakunnan. Se on itseriittoisuutta joka murtuu vain ja ainoastaan riippuvaisuudessa Jeesukseen.
Asiasta voidaan olla montaa mieltä ja tietysti herättää närästystä tällainen väite - että vain Jeesuksessa ihmisen itseriittoisuus murtuu - niissä joiden mielestä Jeesus on pelkästään yksi uskomus monien joukossa. Joka tapauksessa tuo esittämäni näkemys on kristillinen näkemys asiasta ja minun mielestäni ihan täysin totta.
* *
Muotoilen asiaa vielä näin:
Ei kaikki ihmiset jotka ei usko Jeesukseen kuvittele silti olevansa täydellisiä.
Mutta jokainen ihminen joka uskoo Jeesukseen tietää olevansa epätäydellinen ja siksi tarvitsevansa Jeesusta.
Tästähän oli kyse.
Sinun näkemys kun oli se, että uskovat kuvittelevat olevansa täydellisiä kun saarnaavat parannusta, eikö niin?
Käänsin asian toisinpäin. Jos ihminen kuvittelisi olevansa täydellinen silloin hän ei tarvitsisi Jeesusta eikä niin ollen olisi myöskään saarnaamassa parannuksesta kenellekään.
Siihen vastaat:
> Niin, sehän ei ole mitenkään harvinaista että se oma epätäydellisyys ja nöyryys kihahtaa niin pahasti hattuun, että sitä katsoo olevansa arvollinen saarnaamaan MUILLE parannusta. <
Miksi puhut näin? Toivoin rehellistä keskustelua.
Mielestäsi yleistän ja pidän kaikkia ei-uskovia jonkinlaisina, luulen kaikkien heidän kokevan että ovat täydellisiä, vaikka niin en ole todellakaan sanonut. Kuitenkin itse nyt asetat uskovat tiettyyn muottiin ja arvioit heidän motiivinsa ja asenteensa kun parannusta saarnaavat? Olet sitä mieltä että "oma epätäydellisyys ja nöyryys" on kihahtanut hattuun?
Ensin sanot että kun uskovat puhuvat toisille parannuksen tekemisestä, he luulevat itse olevansa täydellisiä.
Kun mainitsen, että usko juuri perustuu epätäydellisyytensä myöntämiseen, käytät tällaista väitettä: kun uskovat puhuvat toisille parannuksesta, heidän epätäydellisyytensä ja nöyryytensä on noussut heille hattuun.
Muunlaisia motiiveja ei voi olla? Uskova joko kuvittelee olevansa täydellinen tai sitten epätäydellisyys on noussut hänelle hattuun?
* *
Totta kai olemme Jeesuksessa arvollisia puhumaan parannuksesta. Olemme epätäydellisiä mutta kuitenkin arvollisia. Mielestäni on mahdoton lähtökohta jos ainoastaan se joka on täydellinen voi puhua toisille jotakin. Nimenomaan epätäydellisinä olemme arvollisia.
Juuri tämä asia eli oman epätäydellisyytensä tiedostaminen on se jonka tulisi pitää uskova nöyränä. Silloin hän ei koe olevansa niiden yläpuolella joille saarnaa. Kaikki olemme tarvitsevia. Kaikki olemme epätäydellisiä. Uskova ei ole yhtään vähemmän syntinen kuin joku toinen mutta hän on syntinen joka on saanut syntinsä anteeksi.
Jos mielestäsi ainoastaan synnitön ja täydelliseksi tullut ihminen on arvollinen puhumaan parannuksesta, emmehän kukaan voi sitten neuvoa toisiamme missään asiassa oikealle tielle, kun emme itsekään kaikissa asioissa kykene jatkuvasti elämään täysin oikein.
Jos luet kirjoitukseni uudelleen ajatuksen kanssa huomaat kyllä että ei tuossa ollut mitään ristiriitaa. Ristiriita syntyi omasta tulkinnastasi. Toivon että et etsimällä etsi jotakin huomautettavaa uskovien teksteistä pelkästään siksi kun ovat uskovia, vaan voisit ajatella asioita tasapuolisesti silloinkin kun esität kritiikkiä.
Kritiikki on tarpeellista ja uskovien elämässä on monenlaisia virheitä. Siitä huolimatta kristitty voi puhua parannuksen teosta ihan vilpittömästi ja rakastavalla sydämellä - ilman että oma epätäydellisyys ja nöyryys on jotenkin kihahtanut hattuun.
Se että puhuu parannuksen teosta toisille ei todellakaan tarkoita että kokisi ettei omassa elämässä enää ole mitään parannuksen tarvetta.
Jos minä sanoisin sinulle: "Tee parannus!", eikö se kertoisi siitä että kuvittelen olevani - jos nyt en ihan täydellinen - niin ainakin SINUA parempi, puhtoisempi synnittömämpi?
Eikö sellainen käytös kerro siitä miten henkilö kokee itsensä suhteessa muihin. Siis niihin joille "saarnaa"?
Siis nostaa itsensä muiden yläpuolelle. Ainii... mutta eiväthän uskovaiset koskaan itse itseään nosta muiden yläpuolelle, vaan JUMALA nostaa heidät muiden yläpuolelle. ;-P
Kyl se Jumala on kätevä. Se antaa ....
VALTAA.
Valtaa muihin ihmisiin. Ja se maistuu monille. Se maistuu niin hyvältä.
---
Miten ihminen, joka tietää olevansa ihan samalla tasolla muiden kanssa, voisi käskeä muita tekemään parannusta?
Jos kolme tyyppiä tekee murhan, ja yksi heistä alkaa saarnaamaan kahdelle muulle että heidän pitäisi tehdä parannus, niin eikös se olisi hiukan absurdia? Kerropas millä perusteella hän niin tekisi koska he kaikki ovat kuitenkin yhtä syntisiä?
Jokainen siis pitäkööt huolen vain omasta parannuksenteostaan. Jokainen kantakoot vastuunsa vain OMISTA synneistään.
Vai mitä.
En usko, että kukaan myöntää haluavansa ajaa ketään itsemurhaan mistään syystä. Se on kuitenkin ihan tuttavapiiristäni käytännössä opittu FAKTA, että helluntailaiset alkavat vaatia heteroksi muuttumista homolta, joka tunnustaa olevansa homo. Siitä seuraa sitten mitä seuraa: ahdistusta, voimattomuuden ja riittämättömyyden tunnetta, asiatonta syyllisyyttä jne. Homous kun ei ole ihmisen valinta. Eheytysoppiin uskominen ja sen perusteettomien valheiden markkinointi "vapautuksena" on helvetillistä huijausta, jota ei saisi kukaan tukea, jos muka lähimmäisiään rakastaa.
Mene itseesi ja mieti, MIKSI väität eheytystä tapahtuneen, vaikket oikeasti pysty luuloasi todentamaan. Mieti. Juuri kaltaisesi ahdistavat ihmisiä, vaikkeivat tarkoita kenties pahaa. Juuri sinun asenteesi on kuvaava esimerkki: et kertaa edes homoystävillesi suoraan kertioa rasistisia ja syrjiviä luulojasi. Et kehtaa, koska sisimpäsi sanoo sinulle itsellesikin, että olet harhassa. Ja silti puolustat aina vain eheytystä muka mahdoillisuutena.
Mitä jos kokeilisit eheytysoppia itseesi ensin. Mitä sanoisit itse ihmiselle, joka luulee, että sinut voidaan muuttaa homoksi (JOS siis olet hetero)? Mitä sanoisit ihmiselle, joka sanoo, että sinun rakkAutesi on synti ja jonkun yoisen rakkus ei ole? Mitä sinä sanoisit?
Tärkein pointti eheytymisessä ja vapautumisessa on rehellinen itsensä kohtaaminen. Sama pätee kaikissa ihmisen sielun ongelmissa.
Mitä tulee homouteen tärkein avain eheytymiseen on sen myöntäminen, että homous on syntiä Jumalaa vastaan. Mikäli homoseksuaali kieltäytyy tätä tunnustamasta ei hän voi eheytyä. Kyse on mutkikkaasta ihmisen lapsuuden traumoihin ja kasvuympäristöön liittyvästä syy-seuraus suhteesta.
Jumala todellakin kykenee ihmisen vapauttamaan kaikesta synnistä. Kun ihminen tunnustaa syntinsä ja hylkää ne hän saa armon. Joka ei syntejään tunnusta jää Jumalan armon ulkopuolelle.
Homoseksuaali on usein lapsuudessaan joutunut seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi, tai hänellä on syviä hylkäämisen kokemuksia. Isäsuhde on monilla ollut todella ongelmainen. Yksin Jumalan Pyhä Henki voi kohdata ihmisen juuri noilla kipeimmillä alueilla.
Jeesus on kuollut jokaisen ihmisen puolesta. Tämä on tärkein periaate Kristillisessä eheytystyössä. Homoseksuaali yhtälailla kuin kuka tahansa ihminen on täysin yhtä arvokas Jeesukselle. Hänet tulee kohdata ihmisenä kipuineen ja tuskineen. Jumalan rakkaus vetää ihmistä parannukseen, usein eheytymisprosessi kestää vuosia.
Homoutta voi kristillisessä mielessä verrata alkoholismiin tai seksiriippuvuuteen. Kaikista on mahdollista vapautua pysyvästi, mutta missään tapauksessa se ei ole helppoa. Jumala ei luokittele syntejä vaan tarjoaa vapautusta. Jokaisen ihmisen tulisi käsittää tosiasia, että Jumalalla on aina tarjolla parempaa kuin mitä syntielämä voi tarjota. Tämä lähtökohta tulee tehdä selväksi kaikessa Kristillisessä terapiassa.
Väitteesi, että yhtään eheytymistä homosta heteroksi ei ole tapahtunut on räikeä valhe! Tutustu vaikkapa arvostettuun terapeuttiin Erik Ewaldsiin ja hänen kirjalliseen tuotantoonsa. Ihminen on herkkä kokonaisuus ja kaikki olemme rikkinäisiä kuka milläkin tavalla. Vain Jumala voi tehdä ihmisestä ehyen sekä hengen, sielun että ruumiin alueella.
Toivon sinulle "poikalapsi" kaikkea parasta elämääsi. Haluan samalla kannustaa sinua kohtaamaan Jumalan sanan totuuden, sillä tuo totuus voi tehdä sinutkin vapaaksi. Kirjoituksistasi paistaa läpi sydämen tuska ja rikkinäisyys. Jumala tietää lapsuuden kokemuksesi, Hän näkee kaiken kipuilusi läpi ja haluaa auttaa sinua.
Tuomitseminen ei todellakaan auta ketään. Toivo paremmasta, ehyestä tulevaisuudesta sen sijaan auttaa. Tule Jumalan luo sellaisena kuin olet, Hän hyväksyy sinut ja rakastaa sinua. Kun saat kokea Jumalan armoa ja rakkautta Hän kyllä johdattaa sinua tielläsi vapauteen ja eheyteen jos sallit sen.
ole valtaa, ja kun kuvittelee tietävänsä jotain paremmin kuin toiset niin tuntee eräänlaista vallantunnetta tai ainakin voimantunnetta, josta käsin sitten sanelee muille kuinka asiat on?
Siis, eikö tämäkin ole oman tietämisen korostamista ja siinä mielessä toisten yläpuolelle asettumista, vallankäyttöä, tosiasioiden sanelemista: "Parannusta saarnaava uskova kuvittelee olevansa muita parempi, puhtoisempi ja synnittömämpi" ja sitten vielä ylimielinen heitto: "Kyl se Jumala on kätevä. Se antaa... VALTAA. Valtaa muihin ihmisiin. Ja se maistuu monille. Se maistuu hyvälle."
Siis eikö tässä ole minkäänlaista tietämisen tuomaa vallantunnetta? Minä tiedän miten nämä asiat on ja mitkä on uskovien motiivit, ja latelen niitä tässä että mahdollisimman moni huomaisi kuinka väärässä uskovat on, ja kuinka oikeassa minä. Ja eikö tämäkin ole parannussaarna: "Jokainen siis pitäköön huolen vain omasta parannuksenteostaan. Jokainen kantakoot vastuunsa vain OMISTA synneistään." Miksi siis saarnaat niille jotka saarnaavat parannusta, että heidän tulisi tehdä saarnaamisestaan parannus ja lopettaa se?
Miksi et pidä huolta vain OMISTA synneistäsi vaan puutut uskovien synteihin?
Tasapuolisuuden vuoksi vaan kyselin.
;-P
* *
Sitten itse asiaan. Vastaan.
En tiedä kuvitteletko olevasi - jos nyt ei ihan täydellinen - niin ainakin MINUA parempi, puhtoisempi ja synnittömämpi, mutta välttämättä ei tarvitse olla niin. Mielestäni voit puhua toisille parannuksenteosta ilman että luulet olevasi itse parempi.
> Miten ihminen, joka tietää olevansa ihan samalla tasolla muiden kanssa, voisi käskeä muita tekemään parannusta. <
Ihminen joka tietää olevansa samalla tasolla voi ihan hyvin käskeä muita tekemään parannusta. Vierastan kyllä tuota "käskeä" sanaa. Ehkä pyytäminen tai ainakin kehottaminen voisi olla parempi.
* *
Uskovana kysymys on siitä että tiedostan olevani syntinen. Vaikka olisin joissain asioissa kasvanut niin että olen päässyt monista paheista eroon olen silti yhä syntinen ja sellaisena tarvitsen alati armoa. Syntisyys ei ole ainoastaan joidenkin "synnillisten" asioiden tekemistä vaan olemuksellista. Jokaisessa ihmisessä on synnillinen luonto ja se ilmenee taipumuksena pitää omaa minää kaiken keskipisteenä. Siinä mielessä myös uskova voi toimia hyvin itseriittoisesti jos julistaa Jeesusta suureen ääneen eikä kuitenkaan katso tarpeelliseksi käytännössä seurustella Jeesuksen kanssa, hiljentyä ja tutkia omia motiiveitaan Herran puhuttelussa. Minäkeskeisestä asenteesta nousee parannussaarnoja joiden sävy on hyvin legalistinen ja usein armoton. Se on seurausta sisäisen riippuvuussuhteen hämärtymisestä uskovan elämässä.
* *
Jos syntinen ei voi kehottaa toisia tekemään parannusta, koska on itsekin syntinen, silloin kukaan ei voi kehottaa ketään tekemään mitään parannusta, koska kristillisestä näkökulmasta kaikki ovat syntisiä.
Käsitin kyllä vertauksesi kolmesta murhaajasta, mutta et ymmärtänyt lähtökohtaani. Lähtökohta ei ollut että on kolme henkilöä jotka harrastavat jotain tiettyä vääryyttä ja sitten yksi ilman minkäänlaista omaa parannuksentekoa alkaa vaatia parannusta niiltä toisilta. Lähtökohtani oli että vaikka itse olisi tehnyt parannuksen niin on siltikin samalla tasolla koska on syntinen.
Toisaalta. Jos ajatellaan tuota esimerkkiä niin kyllä ne kaksi muuta on ihan aitoja murhaajia katsomatta siihen mitä tämä yksi on. Se että hän on murhaaja myöskin ei vähennä muiden syyllisyyttä.
Jos itse olisin kahden muun henkilön kanssa tappanut jonkun neljännen ja sitten alkaisin sanomaan näille kahdelle kaverilleni että tehkää kuulkaa parannus, niin olisihan se outoa mutta ei sinänsä väärin. Kavereilla olisi siinä mahdollisuus mennä itseensä ja miettiä omakohtaisesti onko aihetta tehdä parannusta vai ei. Jokainen voi rehellisesti omalla kohdallaan miettiä kritiikkiä mitä on saanut.
Vaikka itse joutuisin kerran Jumalan tuomioistuimen edessä vastaamaan siitä kun en omalla kohdalla tehnyt parannusta, olisi kuitenkin kiva huomata että hätäni ja rakkauteni näitä lähimmäisiä kohtaan, jotka saarnani vaikutuksesta menivät itseensä ja tekivät omalla kohdallaan parannuksen, koitui heille pelastukseksi?
* *
Entä jos yksi kolmesta murhaajasta tekee parannuksen ja menee laitokselle tunnustamaan murhateon omalta osaltaan? Hänen sydämellä voi olla paljon muita vakavia rikoksia, pahanpuhumista, juoruilua ja omenavarkauksia, tai jotain vieläkin räikeämpää, ehkä insestiä tai raiskauksia, mutta kyllä hänellä minun mielestä on oikeus mennä sanomaan niille kahdelle: hei, se mitä me tehtiin oli tosissaan väärin ja meidän kuuluu hoitaa se asia kuntoon, omalta kohdaltani oon asian hoitanut ja sanon nyt teillekin että olisi hyvä kun saisitte tämän järjestykseen, miettikää itse.
* *
Olen erittäin epätäydellinen ihminen ja tiedän sen. Siitä huolimatta, jos näen vaikka perheenisän mätkivän kymmenvuotiasta lastaan kuonoon jossain sivukujalla, kyllä minä menen siihen väliin ja sanon hänelle mielipiteeni. Oletko sitä mieltä että minun olisi siinäkin tilanteessa oikein kävellä ohi ja pitää huoli vaan omista asioistani?
Et varmaan.
Tässä on sitten vielä sellainenkin näkökohta, että jos uskovana kuljen tuollaisen tapauksen ohi vedoten tällaiseen asiaan että jokainen huolehtikoon asioistaan ja että en minä voi mihinkään puuttua kun olen itsekin syntinen, niin silloin juuri laiminlyön oman vastuuni ja teen syntiä...
Jos on kymmenen miestä jotka kaikki on tyhmyyksissään hävittäneet rahansa ja sen tähden joutuneet nälkäkuoleman partaalle, ja sitten yksi heistä ilman mitään omia ansioitaan saa lahjaksi leipää ja ainoa parannus mitä häneltä vaadittiin oli että suostui ottamaan leivän vastaan, niin eikö hänellä ole oikeus, tietyssä mielessä jopa velvollisuus mennä sanomaan niille muille nälkäisille: kuulkaa, täällä on eräs joka voi teidänkin nälkänne tyydyttää.
Vuorokausi vaihtui. Hyvää yötä.
T:
mamabeard = Murtsi-67
Tässä näyttäisi taas olevan kyseessä ihminen, jonka ajatus on takertunut uskonnolliseen tematiikkaan. Tällaista voitaneen pitää tyyppiesimerkkinä mielen suojamekanismin toiminnasta: omaa sisäistä epävarmuuden ja pelon tunnetta torjutaan projisoimalla niitä toisiin yksilöihin, tässä tapauksessa homoihin. Suojamekanismi toimii ihmistä itseään vastaan estäen näiden tuntemusten todellisen kohtaamisen oman persoonallisuuden osana. Pelkoa ja epävarmuutta näissä henkilöissä aiheuttaa yleensä uskonnonharjoittamisen mukanaantuoma suggestioon verrattava vaikuttaminen, jolla yhdyskuntaa pyritään yhtenäistämään ja pitämään koossa.
Tällaisissa tapauksissa tämänkaltainen foorumi tarjoaa mahdollisuuden purkaa tukahdutettuja tunteitaan ja tuntemuksiaan. Huonoina puolina tietysti on homojen joutuminen eräänlaiseen sijaiskärsijän rooliin sekä se, että näiden uskontoon takertuneiden ihmisten psyykkinen tila ei tällaisissa projisointitilanteissa todellisuudessa parannu.
Tulit taas toistaneeksi valheen: sanot heteroksi eheytyneitä olevan. MIKSI heistä ei ole tutkimusta? Miksi heirä ei muun kuin "omien todistusten" kautta missään käsitellä,
Homoseksuaalisuus on normaalia luonnon vaihtelua ja ihan yhtä hyvä seksuaalinen suuntaus kuin heteroseksuaalisuuskin.
Kauheinta minusta on, että alat horista TÄYSIN vanhentuneita ja syyllistäviä teorioita lapsuuden traumoista. Päivitä nyt jo tietosi! Toinen yäysin pääyön on se kohta, jossa vertaat ihmisen seksuaalista suuntautumista alkoholismiin. Siis kun sinä pöey jetero, se on samanlainen sairaus kuin alkoholismi, niinkö? Lopeta siis heteroutesi pikimmiten: hanki siihen hoitoa! Ehkäpä joku uskisteraperutti vapauttaa sinut seksuaalisuudestasi kokonaan...
Eheytyskirjallisuus on poikkeuksetta luuloijin ja tahallisiin valheisiin perustuvaa. OLEN LUKENUT MM. MAINITSEMIASI. Kyllä valjeet tässä asiassa ovat sillä puolella. Räikeää valehtelua on minusta aika moni väitteistäsi. Kannattaisi varmaan lopettaa valehtelu. Eikös se ole syntikin, toisin kuin toisen ihmisen rakastaminen?
Minä kelpaan Jumalalle minuna, homona. Teille fundamentalisteille en kelpaa. No, itsenne te tuomitsette, ette minua. Itsellenne te noita eheytysvalheita ja muuta paskaa puhutte, ette minulle. Siinähän kieritte valheidenne törkykasassa.
Sinulle, joka olet joutunut siihen homojen todisteluvaatimusten ansaan: Luovuta, sillä pantteri EI PÄÄSE PILKUISTAAN! Nuo samat homot ovat jo vuosia terrorisoineet tätä helluntailaisten palstaa ja tyrehdyttäneet järkevän keskustelun kyllästyttävällä jankutuksellaan. Heissä istuu himo niin tiukassa, kuin tatti lehmänlannassa - turha toivoa heille parannuksentekoa, kun eivät myönnä tuota homouttaan edes synniksi.
Tällä keskustelufoorumilla on muutenkin sellaista saivartelua monista asioista ja pilkkujen halkomista, ettei näy paljonkaan kunnon asiaa. Jumalan Sana ja kasvaminen siinä sekä monipuolinen ja -tahoinen käsitteiden analysointi, mikä olisi helposti toteutettavissa näillä sivuilla, tulee torjutuksi, kun nuo saatanan kätyrit pääsevät ampumaan nuo 'pahan palavat nuolet'.
Mitä tulee siihen kaljalla käyntiin, mistä itse kerroit, kerron vastaavan tapauksen läheltäni, mutta yli 20v:n takaa. Minulla oli eräs työmies, joka otti minun ja vaimoni puheet vastaan, ja halusi todistaa kaljakavereilleen uskosta ja Raamatun tiedoista, joita oli saanut ja omaksunut. Seurustelu johti siihen, että hän meni uudestaan samaan vaikeuteen, missä oli ollut ennen meille töihin tuloaan: Oli joutunut pois Oikeustieteellisestä kaljoittelun vuoksi ja harkitsi itsaria - näki ilmoitukseni lehdessä ja tuli minulle töihin siinä vaiheessa. Kuunteli puheeni, vapautui silloin. Mutta ei jättänyt juopottelukavereitaan. -- Kuulin sitten hänen käyneen kirvesmieskoulutuksen ja tavanneen erään tytön, johon ihastui. Mutta tyttö sairastui syöpään ja kuoli. Aulis masentui, alkoi juomaan ja kuoli sen seurauksena hänkin. (Oli minua paljon nuorempi mies.)
Minulla itselläni oli alkoholiongelma, minkä vuoksi tiedän ne vaarat. En ole käyttänyt sitä enää yli 30v:en tippaakaan missään muodossa, enkä tunne siihen mitään vetoakaan. On minulla eräs kaveri, joka kaljaa ottaa, mutta hyvin kohtuullisesti - ei kovin juovuksiin enää. En itse ota edes hänen seurassaan. Sitä käytäntöä suosittelen Sinullekin lämpimästi!
"Siis, eikö tämäkin ole oman tietämisen korostamista ja siinä mielessä toisten yläpuolelle asettumista, vallankäyttöä, tosiasioiden sanelemista: "Parannusta saarnaava uskova kuvittelee olevansa muita parempi, puhtoisempi ja synnittömämpi"
...
Jos et huomaa, minun näkökulmissani on useimmiten KYSYMYSMERKKI perässä. Minä en siis SANELE miten asiat ovat, vaan KYSEENALAISTAN asioita. Se tarkoittaa sitä, että jätän tilaa myös sille mahdollisuudelle että olen väärässä ja kuuntelen myös toisia näkökulmia. Vertaapas kirjoitustyylejä; niiden perusteella uskovaisten tapa puhua asioista on yleisesti ottaen paljon enemmän totuuksien sanelemista kuin minun.
Lisäksi toisinaan käytän vertauskuvia ja äärimmäisyyksiä esimerkkeinä tuodakseni oman pointtini esiin.
...
"Siis eikö tässä ole minkäänlaista tietämisen tuomaa vallantunnetta? Minä tiedän miten nämä asiat on ja mitkä on uskovien motiivit, ja latelen niitä tässä että mahdollisimman moni huomaisi kuinka väärässä uskovat on, ja kuinka oikeassa minä."
...
Minä en ole koskaan väittänyt tai luullut TIETÄVÄNI asioita, nämä ovat vain minun MIELIPITEITÄNI, havaintoja, joita tuon esille.
Minulla ei ole mitään totuuksia, ainoastaan mielipiteitä joita myös SAA kyseenalaistaa.
(Tosin eihän kukaan ole omasta mielestään väärässä.)
Ja yksi näistä mielipiteistäni on se, että uskovaisen ihmisen totuuksia taas EI saisi kyseenalaistaa. Uskovainen kun usein uskoo olevansa Jumalan asialla, Jumalan joka on aina oikeassa.
...
"Ja eikö tämäkin ole parannussaarna: "Jokainen siis pitäköön huolen vain omasta parannuksenteostaan. Jokainen kantakoot vastuunsa vain OMISTA synneistään."
...
Ei. Se on minun henkilökohtainen mielipiteeni. Ja MYÖS sen jälkeen tein kysymyksen; vai mitä? (tosin huomasin että olin unohtanut laittaa kysymysmerkin tuon kysymyksen jälkeen mutta jokainen ymmärtänee että lause "vai mitä" on kysymys.)
Parannussaarnalle ominaista on se, että sen motiivi tulee "Jumalalta". Parannussaarnaaja toimii "Jumalan asialla" Jumalan valtuuttamana. Se taas tarkoittaa sitä että häntä ei saa kyseenalaistaa, koska Jumala ei ole väärässä. Eikö?
Minä taas toimin ihan itse, ja koska ihminen olen otan aina huomioon sen tosiasian että voin olla myös väärässä.
Minun "totuuteni" ovat muuttuvaa lajia kun taas uskovaisen TOTUUS on pysyvää, eikö?
...
"Miksi et pidä huolta vain OMISTA synneistäsi vaan puutut uskovien synteihin?"
...
"Parannuksen" teossa on kysymys jonkun "jumalan" ja ihmisen välisestä suhteesta. Ja siinä on kysymys "synneistä".
Parannusta saarnaava saarnaa jumalan nimissä, ja näin omii jumalan itselleen, ja toimii ikäänkuin muiden ihmisten ja jonkun "jumalan" välikätenä.
Menee siis jumalaksi jumalan paikalle. "Parannussaarnaaja" menee siis sotkemaan itsensä ikäänkuin toisten asioihin, toisten henkilökohtaisiin jumalasuhteisiin, jonka ei kait pitäisi kuulua kenellekään muulle kuin yhdelle ihmiselle ja Jumalalle.
"Synneistä" puhuminen on eri asia kuin vaikkapa rikoksesta puhuminen tai vaikkapa kahden IHMISEN välisten asioiden selvittäminen.
Minä taas puhun ihmisenä ihmisille, omia mielipiteitäni ja havaintojani. Se tarkoittaa sitä että olen samalla tasolla muiden kanssa.
Nyt mun täytyy lopettaa kun tuli kiire, mutta tähän loppuun sanon vielä että on ihan eri asia sanoa: "Tehkää parannus!" kuin saoa" TehKÄÄMME parannus"
Huomaatko eron?