Näyttää olevan lähinnä vitsipalsta tämä (uskovaisia ja leikkiuskovaisia tulvillaan), mutta jos nyt täällä joku normaali ihminen sattuisi olemaan...
Niin mitä olette mielipuolta, onko panteisti ateisti?
Panteisti voi katsoa että "Jumala" on kaikessa mitä on olemassa, mutta sellainen Jumala ei tietenkään ole mikään "luomastaan" irrallinen pilviveikko. Ei mitään inhimillistä lainkaan, kun eihän nyt esim. joku tähti tai mato voi olla inhimillinen...
Panteisti voi ajatella että Jumala on energiaa, henki kaikessa, kaiken olennainen ydin. Tai sitten voi toki panteisti katsoa että kaikki ihan sinällään on Jumalaa. Taikka vaikka että osat muodostavat kokonaisuuden; jos yksikin palanen pelistä otettaisiin pysyvästi pois, ei mitään Jumalaa enää olisi.
Tai Jumala saattaa olla tiedoton räjäytettyään "itsensä" kaikiksi näiksi olennoiksi ja koko maailmankaikkeudeksi. Tai vainaa!
Ja Jumala on huono sana, kun nyt kyse ei todellakaan ole mistään ihmisen kuvasta.
Niin että onko sitä automaattisesti ateisti jos ei usko ihmismäiseen teistiseen jumalaan?
Niin mitä olette mielipuolta, onko panteisti ateisti?
Panteisti voi katsoa että "Jumala" on kaikessa mitä on olemassa, mutta sellainen Jumala ei tietenkään ole mikään "luomastaan" irrallinen pilviveikko. Ei mitään inhimillistä lainkaan, kun eihän nyt esim. joku tähti tai mato voi olla inhimillinen...
Panteisti voi ajatella että Jumala on energiaa, henki kaikessa, kaiken olennainen ydin. Tai sitten voi toki panteisti katsoa että kaikki ihan sinällään on Jumalaa. Taikka vaikka että osat muodostavat kokonaisuuden; jos yksikin palanen pelistä otettaisiin pysyvästi pois, ei mitään Jumalaa enää olisi.
Tai Jumala saattaa olla tiedoton räjäytettyään "itsensä" kaikiksi näiksi olennoiksi ja koko maailmankaikkeudeksi. Tai vainaa!
Ja Jumala on huono sana, kun nyt kyse ei todellakaan ole mistään ihmisen kuvasta.
Niin että onko sitä automaattisesti ateisti jos ei usko ihmismäiseen teistiseen jumalaan?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jaottelu "ei ole jumalaa" - "kristittyjen jumala" on väärä dikotomia ja vaivaa paljon uskoa ja jumalaa käsittelevää keskustelua.
Ajattele ympyrä ja pystysuora viiva, joka kuvaa tuota dikotomiaa: alas on kristitty jumala, ylös ei jumalaa. Nyt kaikki muut suunnat ympyrällä ovat aivan muita tapoja ajatella asiasta, eikä ole mitään keinoa päättää, mikä suunta on parempi kuin toinen. Itse asiassa oikeutettuja erilaisia tapoja ajatella asiasta on olemassa loputon määrä.
Panteismissa se mitä on kaikki, kutsutaan jumalaksi, mutta sitä voitaisiin kutsua vaikkapa pokkalskdsjsdj:iksi. Koska olet osa kaikkea, olet siis myös itse tällöin jumala. Pleaat vain itsesi kanssa piilosta, koska se huvittaa sinua, tai sinulla ei ole vaihtoehtoa, kuin käydä kaikki eri tilat lävitse. Mitä vain haluatkin asiasta ajatella.
Ateismi on hetki ennen kuin kysymys kaikkeuden luonteesta herää. Kun havaitaan, että nyt se kysymys on tulossa siirretään se sivuun joutavana ja lähdetään tekemään jotain muuta.
"Koska olet osa kaikkea, olet siis myös itse tällöin jumala."
Ei noin, vaan: Koska olet osa kaikkea, et ole itse jumala, vaan olet itse osa jumalaa. Tarkemmin määritelynä voitaisiin myös sanoa että sinussa on osa jumalaa.
Sielusi, henkesi, korkein henkinen tasosi, kaikki se joka jaloa, ylevää, puhdasta..
Kaikki muu sinussa on raadollista, petollista ja animaalista.
Sinussa on tavallaan käynnissä kahden polariteetin välinen ristiriitä; Korkea henkisyys vs eläimellisyys/brutaallisuus/petomaisuus.
Jos käytetään hengellisiä termejä, vastaavat ovat: nöyrä hengellisyys vs röyhkeä ja julkea syntisyys.
Toinen vetää ylöspäin, toinen vetää ylöspäin.. Toinen vetää kohti kasvamista, kehittymistä, jalostumista, toinen kohti rappiota.
Jos ajatellaan että kaikki on Jumalaa, silloin myös rappio-kategoriaan asettamasi
>raadollista, petollista ja animaalista.
>eläimellisyys/brutaallisuus/petomaisuus.
>röyhkeä ja julkea syntisyys.
ovat osa Jumalaa. Herää kysymys, miksi puolet Jumalasta ikäänkuin taistelee Jumalan toista puolta vastaan?
Entä voiko olla röyhkeästi ja julmasti nöyrä ja hengellinen?
Itse nimenomaan oletan että nuo ääripäät syntyvät lähinnä ihmisen mielessä, kun hän lähtee arvottamaan asioita oman mielensä mukaan. Näemme vain osia, emme koko kuvaa.
>Ateismi on hetki ennen kuin kysymys kaikkeuden luonteesta herää. Kun havaitaan, että nyt se kysymys on tulossa siirretään se sivuun joutavana ja lähdetään tekemään jotain muuta.
Hieman tuollaista fiilistä olen saanut parista ateistiksi tunnustautuneesta tyypistä. Sitä heissä arvostankin, että eivät suotta itseään rasita...
Itse kun olen syntymärasittuvainen/-rasittava, niin tulee pohdittua kaikenlaista.
"Niin että onko sitä automaattisesti ateisti jos ei usko ihmismäiseen teistiseen jumalaan?"
Peruskristittyjen mielestä kyllä. Jos ei usko niihin pyhän kirjan tekstissä esiintyviin hahmoihin konkreettisina totuuksina, on joko ateisti tai harhaoppinen
Itsekin olen miettinyt että jumaluus voisi olla käsite, jonka koko maailma yhdessä muodostaa. Ja pienet ihmiset ovat vain sen soluja. Hieman viallisesti toimivia aivosoluja :)
Panteismiin kuuluu nähdäkseni käsitys, että persoonalllista jumaluutta ei ole, mutta maailmankaikkeus on jumalallista tai pyhää, elollinen ja epäorgaaninen luonto mukaan lukien. Tällaisen käsityksen saa useimmilta nykyaikaisen (naturalistisen) panteismin edustajilta.
Osa panteisteista ei käytä jumala-käsitettä ollenkaan, mutta panteismi on kuitenkin muuta kuin ateismi, joka sinänsä ei totea muuta kuin että jumaluutta ei ole. Osa panteisteista taas lähenee teistisiä uskontoja siinä, että ajatellaan jumaluuden ilmenevän kaikessa elollisessa. Tuo jumaluus siis on persoona tai maailmankaikkeuden henki.
Eikö ainakin germaanien muinaisusko, jota Nietzsche muistaakseni piti tasoltaan keskinkertaisena intiaaniuskontona, ole polyteismiä?
nimimerkki ei viittaa panteismiin. Thor tai Tor oli tietenkin skandinaavien ukkosenjumala.
MISSÄ JUMALA ON?
"jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet [Jumala] löytää - hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä; sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme" (Ap.t.17:28)
"Sillä hänestä [Jumala] ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki" (Room.11:36)
"Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä? Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä. Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin, sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun. (Psa.139:7-10)
"Saattaako joku niin piiloon piiloutua, etten minä häntä näe? sanoo Herra. Enkö minä täytä taivasta ja maata? sanoo Herra." (Jer.23:24)
"niin tiedä siis tänä päivänä ja paina se sydämeesi, että Herra on Jumala ylhäällä taivaassa ja alhaalla maan päällä, eikä muuta jumalaa ole." (5Moos.4:39)
"Herran silmät ovat joka paikassa; ne vartioitsevat hyviä ja pahoja." (Sananlaskut 15:3)
"Jumala on Henki" (Joh.4:24)
Luuk.12:24
"Katsokaa korppeja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa, ei niillä ole vajaa eikä varastoa, ja silti Jumala ruokkii ne.... Katsokaa kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. ... Kun Jumala tuolla tavoin pukee ruohon..."
2Aikak.2:6
"Kuka kykenisi rakentamaan hänelle [Jumala] huoneen? Taivaisiin ja taivasten taivaisiin hän ei mahdu. Mikä siis olen minä rakentamaan hänelle temppeliä muuta varten kuin uhratakseni hänen edessänsä?"
Eli noiden kirjoitelmien mukaan jumaluus on joka paikassa kaikkina aikoina. Se on siis osa kaikkea, kaiken sisältö.
Sitten löytyy niitä kohtia joissa Jumala on erillinen tyyppi: hän suuttuu ja saa itsestään erilliset ihmiset tekemään tiettyjä asioita (mm. tappamaan ja antamaan uhreja). Käsitys on täysin erilainen kuin luetelluissa kohdissa.