Työkaverini sai vastikään vauvan ja minulla on ollut pidempään sellainen pelko että hän pyytää minua ja miestäni kummeiksi. Tämä on heidän toinen lapsi. Olen työkaverin kanssa tekemisisssä mielestäni lähinnä työasioissa mutta vaistoan että hän pitää minua enemmän ystävänään kuin minä häntä. Käymme toistemme luona kylässä pariskunnittain max 1-2x vuodessa. Olemme mielestäni aivan eri tyylisiä ja monesti päivittlen mielessäni hänen juttujaan, mutta olen päällepäin ystävällinen ja mukava. Ei minulla sinänsä mitään häntä vastaan ole, mutta minulle hän on lähinnä työkaveri eikä mikään bestis.
Olemme menossa piakkoin vauvaa katsomaan ja nyt pelkään että he kysyvät meitä kummeiksi. Toivottavasti pelkään turhaan... Olen ajatellut toimia itsekkäästi ja kieltäytyä kummiudesta. Meillä on jo nyt yhteensä 5 kummilasta ja en oikeastaan haluaisi enempää, varsinkaan kun kyseessä ei ole sillätavalla läheinen ystävä. Tosiystävän kanssa toimisinkin varmasti toisin ja ryhtyisin kummiksi mielelläni.
Mitä mieltä olette??!?
Olemme menossa piakkoin vauvaa katsomaan ja nyt pelkään että he kysyvät meitä kummeiksi. Toivottavasti pelkään turhaan... Olen ajatellut toimia itsekkäästi ja kieltäytyä kummiudesta. Meillä on jo nyt yhteensä 5 kummilasta ja en oikeastaan haluaisi enempää, varsinkaan kun kyseessä ei ole sillätavalla läheinen ystävä. Tosiystävän kanssa toimisinkin varmasti toisin ja ryhtyisin kummiksi mielelläni.
Mitä mieltä olette??!?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tapanahan on ainakin ennen ollut, että kummeuden kunniasta ei kieltäydytä. Mutta nykyjään siitä voi mielestäni kyllä kieltäytyä, parempi kai lapsellekin saada semmoiset kummit, jotka haluavat kummeja olla. Se sitten onkin vaikeampi juttu kuinka muotoilee kieltäytymisen, kun loukata et varmaankaan tahdo. Toivotaan kuitenkin, että "pelkosi" on turha elikkäs luulet liikoja itsestäsi *kummiksi muka* ;D
Itselläni ja miehelläni on jo kolme kummilasta ja siinä on mielestäni aivan tarpeeksi.Olemme tekemisissä kummilapsiemme kanssa kahden kanssa harvemmin ja yhden kanssa taas useammin.Välillä tuntuu ja varsinkin juuri ennen JOULUA että taas alkaa se ikuinen lahjojen miettiminen....sitten tulee sellainen olo että lahjojako tässä vaan ostellaan kun muutenkaan ei olla paljoa tekemisissä.Mutta toisaalta pitääkö sitä sitten niin hirveästi olla tekemisissä kummilasten kanssa.Älkää nyt vaan luulko että en haluaisi,vaan kyse on myös vanhempien kanssa tekemisissä olemisesta.Välillä ollaan tiiviimmin tekemisissä ja taas välillä voi olla pitkäkin aika kun ei kuulla mitään toisistamme.No jokainen tehköön niinkuin haluaa,mutta olen aika varma että meillä tämä homma menee joskus siihen pelkkään lahjojen ostoon.
Mielestäni kummiudesta voi kieltäytyä ja sinulla tuntuisi olevan hyvä syykin. Viisi kummilasta on aika paljon eli vetoa siihen, niin et loukkaa tuoreita vanhempia. Itsekin haluaisin olla kummi vain läheisille ihmisille ja kuulostaa, ettei työkaverisi ole sinulle sillä asteella tärkeä.
niin silloin kummeudesta voi mielestäni kieltäytyä. Jos lapsen vanhemmat kuuluvat luterilaiseen kirkkoon, niin luulisi, että silloin kummeista ei voi olla pulaa. Vähemmistökirkkoihin kuuluvilla asia voi olla toinen, heidän voi ihan oikeasti olla vaikeaa löytää lapselleen kummeja.
Minusta kummiudesta voi kieltäytyä jo kummilasten lukumäärän perusteella. Oma kokemukseni on, että kummiehdokkaista voi olla "pulaa". Meillä kummankin vanhemman sisarukset ova eronneet kirkosta. Esikoisen kummiksi pyydetiin isän vanhapoikaveli ja toiseksi juuri äidin piskelukaveri, joka oli uusi tuttavuus. Tämä suhde on kyllä jatkunut ihan ok. Kuopuksen kummi on äidin veljen vaimo (suhde jatkuu myös ok)sekä eräs pariskunta, jonka yhteydenpito on jäänyt kokonaan. Kuopus ei edes tiedä keitä he ovat.Äitinäkin vaikea esitellä valokuvista kummitätiä, ja yrittää selittää mikä se kummitäti oikein on.
Mutta jos tosiaan on paljon kummilapsia niin kai siitä voi kieltäytyä. Itse kyllä vähän loukkaannuin kun paras ystäväni kieltäytyi. Onneksi kuitenkin löytyi sopivampikin kummi.
Eihän kaikki kuulu nykyaikana kirkkoonkaan, ja muutenkin mun mielestä hölmöä pakkokummius.
Ei ne teitä pyydä kun ette ole edes niin hyviä ystäviä. Mistä hitosta tiedät että olet hänelle parempi ystävä kuin hän sinulle?
Itse en lapselleni moista kummia haluaisi..
Ilman muuta saa kieltäytyä! Mielestäni joissakin tapauksissa kieltäytyminen on jopa vastuullisempaa kuin puolihuolimaton kummiuden hoito. Jos ottaa kummin vastuun, asia on hoidettava kunnolla.
Kyllä voit/voitte kieltäytyä eikä tarvitse perustella sitä millään tavalla, oli sitten entisiä kummilapsia tai ei. Meidän nuorimmaiselle ei kummeja meinannut löytyä ei sitten millään ja pappi vaati että täytyy edes yksi nimi olla kummiksi, saatiin lapsen serkku puhumalla puhuttua "nimikummiksi" ja ihme kyllä tuli paikallekkin, ei olla vaadittu kummiutta ylläpitämään eikä muistamaan millään tavoin, kunhan se kaste saatiin suoritettua, ei ihan spurgua kadulta viitsinyt sisään raahata mokomaa virkaa toimittamaan, mutta sekin olisi käynyt jos hlö olisi kuulunut kirkkoon ja käynyt rippikoulun!!! Jos sopimus on molemminpuoleinen ettei sillä sidota toisia mitenkään ei lasta kummiin eikä kummia lapseen niin "so what?"
Tiedetään ainakin ettei meillä ole ketään niin sydänystäviä, jotka olisi jatkossakaan kummeiksi tulossa. Ja sitä paitsi nyt kun on sitten osa jo rippikouluikäisiä ja sinne tarvitaan kummi/muu rippikoulun käynyt siunaamaan konfirmoitava nuori niin meillä on isot siskot ja veljet hoitaneet sitä virkaa, vanhimmilla isä/äiti. Tämä on nykyaikaa, miksi ottaa stressiä mokomasta?
PITÄÄ kieltäytyä, jos tuntemuksesi ovat tuollaiset. Minua henkilökohtaisesti häiritsee yhden lapseni kummi, jota kummin "velvollisuudet" eivät voisi vähempää kiinnostaa. Kaikista hölmöintä tässä on se, että tämä henkilö itse kärtti päästä kummiksi! Onneksi lapsillamme on kaikilla usempi kummi, joten ei jouduta sellaiseen tilanteeseen, että yksi lapsi jäisi esim. syntymäpäivänä muistamatta kummien taholta, ja muita muistettaisiin. Lapsille tuollaiset asiat ovat tärkeitä ainakin meillä, sillä olen pyrkinyt pitämään kummit läheisinä ihmisinä, en lahja-automaatteina.
mieleenikään kieltäytyä,sehän on suuri kunnia.Mun isä neuvoi ennen että kahta asiaa maailmassa ei saa kieltää.Toinen on lapsen kasteelle vieminen eli kummius ja toinen vainajan hautaan saatto eli ns.kantajaksi meneminen.
Minulla ja miehelläni on 9 kummilasta.Kaikki yhtä tärkeitä ja tuoneet iloa meidän elämään.
Olemme päättäneet että vaikka suhteet kaikkiin lasten vanhempiin eivät "pelaiskaan",lapsia emme "hylkää". Ei ole tehnyt koskaan yhtään pahaa vaikka olen työttömyyspäivärahasta ostanut kaikille yhdeksälle lapselle joululahjat.
Lahjojen ostaminen vaan on pitänyt aloittaa jo elo-syyskuussa että on saaanut rahat riittämään.
Nyt suurin osa heistä on jo aikuisia, 2 poikaa enää alaikäisiä.
Yksi kummitytöistämme kysyi että jos hän joskus saa omia lapsia ,voitteko te tulla kummiksi. Tottakai taas mennään!
Ken kieltäytyy,siitä vaan, minä en sitä halua tehdä.
No mä tunnen ihmisen joka on kieltäytynyt monista kummeus pyynnöistä, mutta mun mielipide on se että kieltäydytään jos ei usko olevansa lapsen tulevaisuudessa mukana tai ei ole muutenkaan kiinnostusta osallistua lapsen elämään.
Jos on kiinnostunut ja otettu niin tottakai!