Lääke hiustenlähdöstä johtuvaan vitutukseen

Käykää sairaalassa. Kävelkää lastentautien osaston läpi.
81665
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

tehoaa kaikkeen vitutukseen: kävelkää hautausmaan ohi. Sarjassamme typeriä neuvoja aiheeseen.

Äänestä
  • Ryhdistäydy hyvä mies.

    Äänestä

Ei auta. Ostakaa mieluumin pehko ja luokaa alterego.

Äänestä

Voi nyyh ja buhuu... kylläpä on hirveää kun kakarat sairastaa. Parannanpa tapani enkä enää ikinä valita mistään.

Mistä näitä moralisoija-kusipäitä oikein sikiää?

Jos tuolla "mutta kun jollakulla muulla on niin paljon pahemmin"-logiikalla toimitaan, niin minäpä tulen ja kaivan ruosteisella lusikalla sinulta silmät päästä ja sinähän vittu hymyilet ja ylistät elämän ihanuutta koko toimenpiteen ajan, sillä japanilaiset tiedemiehet vivisektoivat ihmisiä elävältä toisen maailmansodan aikana, eikä siihen verrattuna kuvatunkaltainen pieni nipistys silmissä pitäisi kaltaisessasi ylevässä olennossa herättää katkeruutta ollenkaan, eiks vaan?

Tai jospa ei kumminkaan väheksyttäisi toisten ongelmia, sillä elämä on subjektiivinen kokemus.

Äänestä
  • Tappioita oli ne mitä tahansa kannattaa lähestyä tarkastelemalla tilannettä vähän laajemmin. Avautuminen ja itkeminen ei auta. Tajuat ja häpeät 10v päästä että olet kirjotellut tänne tällaista roskaa-elämän kokemuksen kartuttua (kuulostat 19v). Se tosiasia on muistettava että jos oikeesti haluu tehdä kaljuuntumiselle jotain niin keinot ovat olemassa-ja nyt en tarkoita peruukkia. Kyllähän toki hiuksien lähtö suututtaa mutta elämä kuitenkin jatkuu ja siitä pitää olla onnellinen.

    Äänestä

  • opisk.poika kirjoitti:

    Tappioita oli ne mitä tahansa kannattaa lähestyä tarkastelemalla tilannettä vähän laajemmin. Avautuminen ja itkeminen ei auta. Tajuat ja häpeät 10v päästä että olet kirjotellut tänne tällaista roskaa-elämän kokemuksen kartuttua (kuulostat 19v). Se tosiasia on muistettava että jos oikeesti haluu tehdä kaljuuntumiselle jotain niin keinot ovat olemassa-ja nyt en tarkoita peruukkia. Kyllähän toki hiuksien lähtö suututtaa mutta elämä kuitenkin jatkuu ja siitä pitää olla onnellinen.

    Minä tajuan 10 vuoden päästä että olen kirjoittanut roskaa? Avautuminen ja itkeminen?

    Kuules kaveri, sinä tässä olet roskaa kirjoitellut, tulit kaljuuntumispalstalle provoilemaan ja käytit kaiken maailman lastentauteja keppihevosenasi toisten ihmisten moralisoimiseksi. Tuliko itselle parempi olo, kun kirjoitit kirjoitustasi? Saitko tuntea olevasi taas vähän parempi ihminen, kun pääsit julistamaan maailmalle nettipalstalla ilosanomaa siitä, kuinka näet asiat niin paljon laajemmin ja kuinka osaat suhtautua "oikein" kaljuuntumiseen? Oletko nyt "vitun kova jätkä", kun olet nähnyt lasten kärsimystä sairaalassa?

    Ihan vaan tiedoksesi, "elämänkokemusta" löytyy muualtakin kuin sairaalan käytäviltä. Ei tässä ole todellakaan ruusuilla tanssittu vaikkei esim. sytostaattihoitoja, ohitusleikkauksia olla jouduttukaan kokemaan. Muun muassa "tarkastelin tilannetta laajemmin" jo nuoruudessani vuosien ajan koulun pihalla päivittäisten lyönti- ja
    potkintasessioiden uhrina, sekä kotona jatkuvasti riitelevien alkoholistivanhempieni kanssa, ja myöhemminkin on ollut ties mitä kivaa. Siinä sitä tulee, "elämänkokemusta".

    Tiedän kyllä myös mitkä keinot kaljuuntumiseen ovat olemassa, olen niitä sentään jo yli 7 vuoden ajan käyttänyt.

    Elämä jatkuu kunnes se loppuu, se on huomattu kyllä. Se, että elämän itseisarvo olisi jotenkin suuri ja pyhä, ja että siitä pitäisi olla "automaattisesti" onnellinen, riippumatta siitä kuinka paljon paskaa se niskaan kaataa, on yksi typerimmistä filosofioista mitä tämä ihmiskunta on ikinä keksinyt. Yleensä tuollaisia latteuksia laukovat kaksinumeroisen älykkyysosamäärän omaavat, todellisuudesta vieraantuneet ihmiset.

    Äänestä

  • vitutuskeisari kirjoitti:

    Minä tajuan 10 vuoden päästä että olen kirjoittanut roskaa? Avautuminen ja itkeminen?

    Kuules kaveri, sinä tässä olet roskaa kirjoitellut, tulit kaljuuntumispalstalle provoilemaan ja käytit kaiken maailman lastentauteja keppihevosenasi toisten ihmisten moralisoimiseksi. Tuliko itselle parempi olo, kun kirjoitit kirjoitustasi? Saitko tuntea olevasi taas vähän parempi ihminen, kun pääsit julistamaan maailmalle nettipalstalla ilosanomaa siitä, kuinka näet asiat niin paljon laajemmin ja kuinka osaat suhtautua "oikein" kaljuuntumiseen? Oletko nyt "vitun kova jätkä", kun olet nähnyt lasten kärsimystä sairaalassa?

    Ihan vaan tiedoksesi, "elämänkokemusta" löytyy muualtakin kuin sairaalan käytäviltä. Ei tässä ole todellakaan ruusuilla tanssittu vaikkei esim. sytostaattihoitoja, ohitusleikkauksia olla jouduttukaan kokemaan. Muun muassa "tarkastelin tilannetta laajemmin" jo nuoruudessani vuosien ajan koulun pihalla päivittäisten lyönti- ja
    potkintasessioiden uhrina, sekä kotona jatkuvasti riitelevien alkoholistivanhempieni kanssa, ja myöhemminkin on ollut ties mitä kivaa. Siinä sitä tulee, "elämänkokemusta".

    Tiedän kyllä myös mitkä keinot kaljuuntumiseen ovat olemassa, olen niitä sentään jo yli 7 vuoden ajan käyttänyt.

    Elämä jatkuu kunnes se loppuu, se on huomattu kyllä. Se, että elämän itseisarvo olisi jotenkin suuri ja pyhä, ja että siitä pitäisi olla "automaattisesti" onnellinen, riippumatta siitä kuinka paljon paskaa se niskaan kaataa, on yksi typerimmistä filosofioista mitä tämä ihmiskunta on ikinä keksinyt. Yleensä tuollaisia latteuksia laukovat kaksinumeroisen älykkyysosamäärän omaavat, todellisuudesta vieraantuneet ihmiset.

    En ole millään mittarilla kova jätkä.Voipa hyvinkin olla että olen tyhmä, mutta järkeä yritän käyttää kaikesta huolimatta . Ja jos on psyykevamma niin hiustenlähdön esto lääkkeet eivät auta- kaikella kunnioituksella siis-.

    Äänestä

  • asass kirjoitti:

    En ole millään mittarilla kova jätkä.Voipa hyvinkin olla että olen tyhmä, mutta järkeä yritän käyttää kaikesta huolimatta . Ja jos on psyykevamma niin hiustenlähdön esto lääkkeet eivät auta- kaikella kunnioituksella siis-.

    Auttaa ne siinä mielessä että elämää on huomattavasti helpompaa sietää jos ei tarvitse vihata peilikuvaansa, ja jos se vihaaminen on hiuksista kiinni, niin sitten se ON hiuksista kiinni vaikka kuinka niitä psyykenlääkkeitä (joita nettikeskusteluissa ihmiset yleensä tässä vaiheessa suosittelevat "mene psykiatrille" tms. kommentein) söisi... normaaliannostuksella, kaksinkertaisella annostuksella, kolminkertaisella annostuksella... aina siihen asti että on pakko alkaa teeskentelemään hyvää oloa etteivät pistä suljetulle osastolle loppuelämäksi - ei ne psyykenlääkkeetkään näet auta jos ei ole päässä muuta vikaa kuin että on vaan tullut vitutusmittari täyteen. Tämän tiedän kokemuksesta.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Kaljuuntuva opisk.poika kirjoitti:

Käykää sairaalassa. Kävelkää lastentautien osaston läpi.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu