Olisi aika kiinnostavaa tietää, että miten juuri Jeesuksesta tuli kulttihahmo; hänen eläessään oli niillä seuduilla useita kymmeniä ellei satoja "opettajia", jollainen hänkin oli.
Jeesuskaan ei ymmärtääkseni elämänsä aikana saanut kovin kummoista kannatusta ja julkisuutta. Hän nousi kulttihahmoksi vasta useiden kymmenien tai satojen vuosien päästä kuolemastaan. Eli vasta jälkikäteen meni paremmin läpi se ajatus, että joskus on elänyt jumalan poika maan pinnalla. Aika vaikea sellaista olisikaan uskoa kenestäkään elävästä henkilöstä; siis jos joku nyt alkaisi saarnaamaan samanlaisia asioita ja väittäisi itseään jumalan pojaksi...
Eniten kuitenkin kiinnostaisi se, että miten Jeesuksen kultti ollaan saatu "markkinoitua" noinkin hyvin. Lopullisesti kultin läpimenoon vaikutti se, että Rooma otti aikanaan kristinuskon viralliseksi uskonnoksi. Mutta se, että miten siihen päästiin, onkin siis mielenkiintoinen asia.
Jeesuskaan ei ymmärtääkseni elämänsä aikana saanut kovin kummoista kannatusta ja julkisuutta. Hän nousi kulttihahmoksi vasta useiden kymmenien tai satojen vuosien päästä kuolemastaan. Eli vasta jälkikäteen meni paremmin läpi se ajatus, että joskus on elänyt jumalan poika maan pinnalla. Aika vaikea sellaista olisikaan uskoa kenestäkään elävästä henkilöstä; siis jos joku nyt alkaisi saarnaamaan samanlaisia asioita ja väittäisi itseään jumalan pojaksi...
Eniten kuitenkin kiinnostaisi se, että miten Jeesuksen kultti ollaan saatu "markkinoitua" noinkin hyvin. Lopullisesti kultin läpimenoon vaikutti se, että Rooma otti aikanaan kristinuskon viralliseksi uskonnoksi. Mutta se, että miten siihen päästiin, onkin siis mielenkiintoinen asia.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mielestäni Jeesuksen huima korostuminen aikansa opettajista kertoo evankeliumien totuudesta. Ilman tunnus/ihmetekoja Hän olisi jäänyt yhdeksi alaviitteeksi juutalaisuuden historiaan. Pelkkä sanoma ilman ihmeitä ei olisi paljoa vaikuttanut. Ne eivät ole satuja, sillä todistajia oli tuhansia. Näiden vakuuttuneiden todistajien ja seuraajien uskosta alkoi kristinuskon voittokulku.
Miksi vaikutus on jäänyt puolitiehen, eikä ulotu kaikkiin kansoihin? Onko eroa esim. Mithran suhteen muuta kuin uskonnon ajallisessa pysyvyydessä? Nykyaikanakin on onnistuttu vakiinnuttamaan uusia uskontoja. Hyväksytkö mormoniuskonnon, L. Ron Hubbardin tai Urantia-porukan olevan lähtöisin aidosta jumaluudesta? Jos nämä ovat onnistuneet vakiinnuttamaan asemansa ilman että perustuisivat oikeasti oleviin korkeampiin voimiin, niin missä objektiivinen ero kristinuskoon?
Rooman valtakunnassa oli muitakin kilpailevia mysteeriuskontoja, kuten mithralaisuus.
Kristinusko oli kuitenkin sellaisia piirteitä, joita ei ollut muissa uskonnoissa. Se antoi toivoa köyhille ja orjille. Samaan aikaan kristinusko havaittiin soveltuvan myös hallitsemisen välineeksi.
Lukeehan jossain uuden testamentin kirjassakin "antakaa keisarille mikä keisarin on".
Kristinusko olisi mahdollisesti mennyt ajat sitten unohduksiin yhtenä menneisyyden "muotiuskontona" jollei se olisi ollut kaikkien yhteiskuntaluokkien uskonto.
Kristinuskoa kyllä vainottiin kolme sataa vuotta Rooman valtakunnassa. Kristityt kun eivät suostuneet kumartamaan caesaria jumalana. Alkuaikoina kristityt olivat myös pasifisteja, jotka kieltäytyivät asepalveluksesta.
Ei kristinuskoa vainottu mitenkään yhtenäisesti kolmea sataa vuotta. Rooma oli hyvin suvaitsevainen uskontojen suhteen, mutta vaatimuksena oli että myös Roomaan tulevat uskonnot hyväksyivät siellä olevien uskot. Tämä oli yksi kompastuskivi kristinuskon ja Rooman suhteissa. Toinen oli keisarin kuvalle uhraaminen. Kyse ei oikeastaan ollut mistään keisarin palvomisesta jumalana, vaan enemmän uskollisuuden valasta. Tämä kuitenkin oli ristiriidassa kristittyjen uskon kanssa ja aiheutti siten ainakin osan vainoista.
On hyvä huomata, että syytä oli kristityissäkin, ei vain Roomassa. Miten itse olisit suhtautunut roomalaisena kun kotisi ja kotikaupunkisi ollessa liekeissä ja sukulaistesi kuollessa palossa, olisi joukossa ollut uskonnollinen ryhmä joka avoimesti juhli paloa ja puhui lopunajasta ja siitä kuinka jumala rankaisee epäuskoisia. Luulen että olisit ollut kohtuullisen ärtynyt. Tämä on osasyy siihen miksi juuri kristityt saivat kantaa (syyttä) vastuun Rooman palosta.
Kristittyjen pasifismia en liiemmin mainostaisi. Sanot että he kieltäytyivät asepalveluksesta, mutta eihän Roomassa ollut mitään yleistä asevelvollisuutta josta kieltäytyä. Roomalla oli ammattiarmeija joskin lain mukaan valtion niin vaatiessa kansalaisen oli liityttävä armeijaan. Kuitenkin ylivoimainen enemmistö legioonalaisista oli vapaaehtoisia. Jos kristityt alkuaikoina välttelivätkin armeijaan pestautumista, niin syynä tuskin oli pasifismi, vaan pikemminkin se että armeijassa olisi pitänyt uhrata sekä sotamerkeille että keisarin kuvalle. Tämä taas soti kristittyjen vakaumusta vastaan.
Muistutetaan vielä lopuksi, että kun kristinusko sai ylivallan Roomassa, niin samalla loppui roomalaisten melko suuri uskonnonvapaus. Alkoi muiden uskontokuntien vaino joka ei jäännyt edes ns. "pakanauskontojen" vainoiksi, vaan kristityt vainosivat myös oman uskontonsa lahkoja.
Ja jotta vielä hiukka viilataan pilkkua, niin prinsipaatin alkuaikoina hallitsijaa kutsuttiin nimellä princeps, myöhemmin hallitseva keisari oli augustus ja mahdolliset apukeisarit caesareita. Eli kun sanot että kristityt eivät suostuneet kumartamaan caesaria jumalana, niin sekoitat hiukan käsitteitä. Caesar oli osana lähes kaikkien keisarien titteliä, mutta ei oikeastaan koskaan varsinaisena hallitsijan tittelinä.
lisää: Kristityt eivät sijoittaneet altariaan Rooman kaikien jumalien temppeliin(kuten teki esim. juutalaiset). Tästä syystä senaatti arveli kristityillä olevan valtapyrkimyksiä.
Toinen (teko-)syy vainoihin oli huhut kristillisestä ehtoolisesta; suövät ihmislihaa ja juovat verta.
Kritittyjen vainot eivät roomassa olleet mitään laaja mittaisia: muutamia tuhansia, kun esim Juliuksen aikana tapettiin n.3000 nuortamiestä kerralla jonkin perimysriidan takia. Useita sukuja sammui kun kaikki sen miespuoliset tuomittiin kuningasrikoksesta.
Katso haulla Barbara Thiering. Hän kertoo todellisesta historiallisesta Jeesuksesta kaiken.
Kristinusko levisi kyllä erittäin nopeasti, muttei saavuttanut ehdottoman valtauskonnon asemaa ennen kuin siitä tuli Rooman valtakunnan ykkösuskonto ja sitä kautta luonnollisesti sen ajan maailman ykkösuskonto. Tämä taas tapahtui sodan kautta ensimmäisen kristityn keisarin Konstantinuksen valloitettua Rooman. Historia voisi olla toisenlainen jos Konstantinus ei olisi onnistunut kaappauksessaan tai jos hän olisi sattumalta tunnustanut muuta uskontoa kuin kristinuskoa, mutta näin ei käynyt. Tarinan mukaan Konstantinuksen usko ei tosin ollut täysin suvereeni - hänhän hyväksyi kasteenkin vasta kuolinvuoteellaan - mutta kuitenkin niin vahva, että hän lopetti kristittyjen vainoamisen.
kaste lienee tarua.
sai kasteen kuolinvuoteellaan. Hän ei halunnut tulla kastetuksi, mutta oli liian heikossa kunnossa vastustellakseen kasteen vastaanottamista. Konstantinus otti kristinuskon Rooman valtakunnan uskonnoksi vain omien etujensa kuten lujittaakseen asemaansa.
jotain tekemistä asian kanssa, ettei Hän ole kaikille "kultti"? Toisille Hän voisi olla vaikka henkilökohtainen pelastaja?
Erään tarinan mukaan keisari Konstantinus tappoi vaimonsa. Mikään muu Rooman silloisista uskonnoista ei antanut tekoa keisarille anteeksi, kuin kristinuskon kannattajat. Tämän sanotaan olleen tapahtuman, joka sai Konstantinuksen kääntymään kristinuskoon.
näin, olen kyllä tarinasta toisenkin version...
No, anteeksiantaminen katuvalle kuuluu kristinuskoon.