1. Kannattaako liittyä katoliseen kirkkoon? Jos kannattaa, miksi? 2. Jos olet kääntynyt katolilaiseksi, oletko joskus katunut päätöstäsi?
3. Oletko koskaan kokenut uskonnon velvoitteita taakaksi tai tuntenut vapauttasi rajoitettavan?
Kiitos kaikille vastaajille.
3. Oletko koskaan kokenut uskonnon velvoitteita taakaksi tai tuntenut vapauttasi rajoitettavan?
Kiitos kaikille vastaajille.
Vastaukset 63
Vanhimmat
Kysymyksesi on hassusti muotoiltu. Ei ole kysymys mistään kannattamisesta tai kannattamattomuudesta. Ei myöskään siitä, kokeeko uskonnon asettavan itselle rajoja.
Uskovalle katolilaiselle kirkko on niin keskeinen osa elämää, että tuontapaiset laskelmoinnit eivät tule kysymykseen.
Esitän itse esittämäsi kysymykset siten, että korvaan katolilaisuuden ja uskonnon vähän eri sanoilla ja toivon, että näin välittyy se, millä tasolla nyt puhutaan:
1. Kannattaako liittyä elävään yhteisöön, jossa voi kokea Jumalan läsnäolon? Jos kannattaa, miksi? 2. Jos olet, oletko joskus katunut päätöstäsi?
3. Oletko koskaan kokenut elämän velvoitteita taakaksi tai tuntenut vapauttasi rajoitettavan?
1. Kyllä, koska se on yksi, pyhä, apostolinen ja katolinen kirkko, jonka Jeesus Kristus on perustanut.
2. En. Päinvastoin.
3. En. Päinvastoin.
1. Kannattaako liittyä katoliseen kirkkoon? Jos kannattaa, miksi?
Kyllä, koska katolisella kirkolla on totuus.
2. Jos olet kääntynyt katolilaiseksi, oletko joskus katunut päätöstäsi?
En, vaikka joskus elämä katolisena tuntuu vaikealta, koska ei osaa elää oikein, mutta se on minun vikani eikä kirkon vika.
3. Oletko koskaan kokenut uskonnon velvoitteita taakaksi tai tuntenut vapauttasi rajoitettavan?
Minä olen niin huono katolisena, että tuollaisissa tilanteissa varmaan valitsisin elää mieleni mukaan, enkä rajoitteiden mukaan. Ehkä haluaisin paremmin pystyä noudattamaan kirkon oppia. Eli pidän sitä totuutena, joka tuo onnnen, mutta syntisyyttäni valitsen sen, joka tuo onnettomuuden ja surun elämääni. Ehkä joskus opin.
Katolisen Kirkon ulkopuolella EI ole pelastusta.
Yksi Pyhä Apostolinen ja Katolinen Kirkko
niin se vaan on
kirkko opettaa kylläkin niin, että niille, jotka TIETÄVÄT, että katolinen kirkko on ainoa oikea, ei ole pelastusta sen ulkopuolella. Tässä katolisuuteen kaiketi luetaan myös ortodoksinen sisarkirkko.
Muutkin kristityt ja jopa ei-kristityt voivat pelastua, kunhan elävät hyvän elämän.
Tuo kuulostaa täysin päättömältä samoin kuin edellinenkin viesti. Mistä tietää, että tietää että katolinen kirkko on ainoa oikea kirkko? Tuollaista on mahdotonta tietää. Ainoastaan äärimmäinen fundamentalisti voi esittää sellaisen väitteen, että katolinen kirkko on ainoa oikea kirkko. Ja näin ollen tuollaiselle äärifunkulle ei pelastusta ole muualla kuin katolisessa kirkossa.
Totta kai voi tietää, että katolinen kirkko ainoa oikea kirkko! Miten? Kai se on Pyhän Hengen työtä sisimmässä ja se tietoisuus, jonka kokemus ja historia vahvistaa, että kirkon perustaja oli Jeesus, joka on läsnäoleva kirkossaan jatkuvasti.
Jos minäkin nyt olen mielestäsi "äärifunkku", niin tiedoksi, että me äärifunkut emme opeta (kuten ei kirkkokaan - ks.myös ed. vastauksia), että muut eivät pelastuisi kuin katolilaiset.
Me iloitsemme siitä, mitä olemme saaneet! Tarvitaan avoimuutta Jumalan edessä, lumottu.
eli siis henkilö itse saa päättää onko hänellä pelastusta katolisen kirkon ulkopuolella vai ei. Jos on niin, niin miksi ylipäänsä sanoa yhtään mitään?
Esimerkiksi vaikka olen katolinen en voisi väittää, että katolinen kirkko on ainoa oikea kirkko, sillä minulla ei ole mitään tapaa todistaa tuota väitettä. En kuitenkaan vaihtaisi kirkkoa mihinkään, mutta tästä huolimatta en voi sanoa, että se on ainoa oikea kirkko.
..."henkilö saa itse päättää, onko hänellä pelastusta katolisen kirkon ulkopuolella", kirjoitit. - Ainahan voi päättää, mutta Jumala säätää, sanotaan, eli en tuota tarkoittanut, eikä kirkkokaan niin opeta. Eiköhän se ole lopulta Jumala, joka päättää, kuka pelastuu; kuuluu ihminen sitten mihin kirkkoon hyvänsä tai on kuulumatta.
Lyhyesti. Kirkko opettaa, että katolinen kirkko on ainut oikea (siis Kristuksen perustama), jota tuonelan portit eivät voita. Uusi Testamenttihan on kirkon kirja, sen kirjoittivat pääosin apostolit. Kirkko tulkitsee sitä, minkä se on Jumalalta saanut apostoleiden kautta ja apostolit valitsivat seuraajansa (piispat), he taas seuraajansa jne. jne. aina tähän päivään asti. - Jumala vaikuttaa myös kat. kirkon ulkopuolella ja pelastusta on myös siellä. Muut kirkot, ortodokseja lukuunottamatta, eivät voi sanoa omasta kirkostaan samaa, koska ne ovat myöhempää perua. Siksi sanotaan, että kat. kirkko on ainut oikea - siis autenttinen, Kristuksen itsensä perustama. Näinhän luemme raamatun sivuilta.
Sanot: “..."henkilö saa itse päättää, onko hänellä pelastusta katolisen kirkon ulkopuolella", kirjoitit. - Ainahan voi päättää, mutta Jumala säätää, sanotaan, eli en tuota tarkoittanut, eikä kirkkokaan niin opeta. . “
Mutta Repostor sanoi: “kirkko opettaa kylläkin niin, että niille, jotka TIETÄVÄT, että katolinen kirkko on ainoa oikea, ei ole pelastusta sen ulkopuolella.”
eli Repostorin mukaan jos minä tiedän, että katolinen kirkko on ainoa oikea kirkko ei munulle ole pelastusta kirkon ulkopuolella. Eli siis minä päätän tiedänkö onko katolinen kirkko ainoa oikea kirkko vai ei. Sinun puheesi on ristiriidassa Repostorin vastauksen kanssa.
“Lyhyesti. Kirkko opettaa, että katolinen kirkko on ainut oikea (siis Kristuksen perustama), jota tuonelan portit eivät voita. Uusi Testamenttihan on kirkon kirja, sen kirjoittivat pääosin apostolit.”
Tarkoitatko niitä 12 opetuslasta sanoessasi apostoli?
“ Kirkko tulkitsee sitä, minkä se on Jumalalta saanut apostoleiden kautta ja apostolit valitsivat seuraajansa (piispat), he taas seuraajansa jne. jne. aina tähän päivään asti. - Jumala vaikuttaa myös kat. kirkon ulkopuolella ja pelastusta on myös siellä. Muut kirkot, ortodokseja lukuunottamatta, eivät voi sanoa omasta kirkostaan samaa, koska ne ovat myöhempää perua. Siksi sanotaan, että kat. kirkko on ainut oikea - siis autenttinen, Kristuksen itsensä perustama. Näinhän luemme raamatun sivuilta.”
Siis määritemä ainoa oikea kirkko tarkoittaa sinulle sitä kirkkoa jolla on pisin historia?
Lumen gentium, 2. luku (Jumalan kansasta): "-- eivät sellaiset ihmiset voi pelastua, jotka huolimatta siitä että tietävät Jumalan perustaneen Jeesuksen Kristuksen kautta katolisen kirkon autuuteen välttämättömänä, eivät kuitenkaan tahdo siihen liittyä tai siinä pysyä."
Ja: "Sellainen henkilö ei kuitenkaan Kirkon jäsenenäkään pelastu, joka ei pysy rakkaudessa ja joka jää Kirkon helmaan tosin ´ruumiillisesti´, mutta ei ´sydämeltään´."
Sanot, että päätät itse, tiedätkö, onko katolinen kirkko ainoa oikea kirkko vai ei. En ole varma, voiko sellaista todella päättää, siis että tietääkö tätä vai eikö tiedä. Se tieto on sinussa tai ei ole, ja siihen vaikuttaa moni muu asia kuin sinun päätöksesi. Siihen vaikuttaa vahvasti ihmisen kulttuuri-identiteetti: jos kerron kalvinistille tai shintolaiselle, että katolisella kirkolla on oikea ja puhdas usko ja että katolisen kirkon jäsenyys on pelastukselle välttämätön, on luonnollista ja hyväksyttävää, että he torjuvat tarjoamani tiedon.
Lumen gentium huomauttaa vielä, että katolisen kirkon jäsenten asema ei ole heidän omaa ansiotaan vaan Kristuksen erityinen armo. Elleivät he vastaa tähän armoon ajatuksin, sanoin ja teoin, he eivät pelastu vaan saavat ankaramman tuomion. Toki katolilainen voi päättää, pysyykö hän kirkossa vai ei, mutta minun ymmärtääkseni hän ei voi päättää, TIETÄÄKÖ hän, että pelastus on hänelle olemassa vain kirkossa.
Tuossahan sanotaan, että pitää tietää, että se on AUTUUTEEN VÄLTTÄMÄTÖN. Eli siis, jos autuus tarkoitta pelastusta, niin silloinhan se ei ole autuuteen välttämätöntä kuulua katoliseen kirkkoon, jos kerran kirkkoon kuulumatonkin voi pelastua.
Se onko katolinen kirkko ainoa oikea kirkko, rippuu paljolti sitä mikä on ainoan oikean kirkon määritelmä. Ensin pitää antaa määritelmät ja sitten katsotaan mihin niistä päästään eikä niin, että ensin ajatellaan katolisen kirkon olevan ainoa oikea kirkko ja välttämätön pelastukselle, ja sitten keksitään määritelmät.
Mutta joo. Minä lähden pelaamaan sulkapalloa. Moi.
Kysyit: "Siis määritemä ainoa oikea kirkko tarkoittaa sinulle sitä kirkkoa jolla on pisin historia?"
V: ei historian pituus ole kriteerinä, vaan faktat. Kuka perusti ja mitä seurasi jne. Ks. ed. puheenvuoroni.
TIETÄMINEN. Katekismus, kohta 846 sanoo: "Tästä syystä eivät sellaiset ihmiset voi pelastua, jotka huolimatta siitä, että tietävät Jumalan perustaneen Jeesuksen Kristuksen kautta katolisen kirkon autuuteen välttämättömäksi, eivät kuitenkaan tahdo siihen liittyä tai siinä pysyä."
Luulenpa, että tuo sana "tietäminen" on aika vaikea määritellä, mutta tarkoittanee ehkä sitä, että ihminen syvällä sydämessään Pyhän Hengen vaikutuksesta tietää, että Jumala on Kristuksen kautta perustanut kat. kirkon. Mielestäni tässä ei ole kyse siitä, että "minä päätän, tiedänkö", vaan paljon syvemmästä tietämisestä, joka tulee Jumalalta. Eikä kaikki, jotka fyysisesti kuuluvat kat. kirkkoon pelastu. Ja moni pelastuu, vaikka ei kuuluisi mihinkään. En mielelläni näissä nettikeskusteluissa - kuten en muutenkaan - ota asennetta, että tietäisin, kuka pelastuu. En todellakaan tiedä. Mutta yritän kertoa, mitä katolinen kirkko opettaa.
tarkoittaa myös sitä, että ne, jotka ovat syntyneet kirkon hajaantumisen jälkeen, ovat kuitenkin osallisia katolisen kirkon opetuksesta, koska kuten todettu, UT on kirkon kirja (myös VT, josta olemme velkaa juutalaisille) ja muut kristityt ovat siten "osa" katolista kirkkoa, vaikka täydellinen yhteys puuttuu!
Lyhyesti: ilman katolista kirkkoa - jonka Kristus perusti ja jossa Hän on läsnä - ei kukaan ihminen olisi kuullut evankeliumia ja päässyt pelastuksen lähteille. Kaikki tämä on Jumalan armoa! Kirkko on Kristuksen ruumis ja kasteen uskon kautta jokainen on tämän ruumiin jäsen. Ja pelastuu - jos kuolee sellaisessa tilassa, että pelastuu. Meiltä katolilaisilta vaaditaan jotenkin enemmän: emme voi hylätä kirkkoa, jos olemme kerran tulleet tietämään, että se TODELLA on Kristuksen kirkko.
Koko tähän pelastumis- ja autuuskeskusteluun viitaten,
jos ollaan tarkkoja, ei ole relevanttia ylipäänsä keskustella, onko joku kirkko oikea tai ei, ellei ensin määrittele "oikeuden" perusteita. Täysin puolueettomasti voidaan vain todeta että kirkkoja ja uskonnollisia yhteisöjä ON, olivat ne sitten oikeita tai vääriä. Pointti ei itse asiassa ole se, onko kirkko oikea vaan se, että kirkon "oikeus" määrittyy pelastusvarmuuden perusteella.
Jokainen uskonnollinen yhteisö (kristitty tai ei) katsoo pelastuksen olevan tavalla tai toisella omissa raameissaan ja säälittelee sitten niitä muita, jotka ovat näiden tietyllä tavalla määriteltyjen raamien ulkopuolella. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna kaikki kirkot ja uskonnot ovat "oikeita" ja pelastus on ihmisen itse päätettävissä, sillä hän useimmiten voi itse valita uskontonsa ja päättää miten haluaa uskoa. Pyhän Hengen antamasta varmuudesta ja oikeellisuudesta puhuu niin ikään jokainen kristitty yhteisö ja oravanpyörä pyörii. (käykääpä vaikka huviksenne lukemassa Suomi24 Kristinusko-palstaa)Vaikka kuinka paljon on perusteita sille, miksi jokin tietty yhteisö on muita varmempi pelastuksen lähde. Esimerkiksi katolilaiset ovat vuorenvarmoja katolisen kirkon oikeellisuudesta ja katolilaisuudesta, koska "näin vaan on ja kaikki todisteet viittaavat siihen". Hyvä niin ja sillä sipuli.
Usein, kun olen esittänyt kysymyksen: "Mistä pelastut?" saan vastaukseksi "synnistä ja ikuisesta kadotuksesta". Miten voimme olla varmoja pelastuksesta? Kirkko opettaa "Jumalan antaneen meille vapauden valita", ja hän ilmoittaa kirkkonsa kautta että "pelastusta ei ole katolisen kirkon ulkopuolella, jos ihminen tietää näin olevan" (sallikaa että käytän näin vapaita ilmaisuja). Joku raamattuyhteisö opettaa varoittaen, että "yksin usko Jeesukseen pelastaa ja Raamatun kirjaimellinen noudattaminen, muuten ei voi pelastua" Toisin sanoen Jumala/kirkko/yhteisö asettaa ihmisen tilanteeseen, jossa hän joutuu tekemään valinnan: joko teet näin tai teet niin, toisesta valinnasta seuraa pelastus ja toisesta ikuinen rangaistus. Onko teidän mielestänne sellainen valinta VAPAA, jossa toista vaihtoehtoa seuraa rangaistus? Minun mielestäni ei. Koska ihminen haluaa luonnostaan itselleen hyvää, hän valitsee sen vaihtoehdon, josta seuraa palkinto. Tällöin valinta ei kuitenkaan ole vapaa, vaan se on ohjalitu jo alkuolettamuksessa.
Ironista kyllä, näin käyttäytyvä henkilö etsii ensi sijaisesti OMAA pelastustaan ja tavallaan kääntää nurin päin koko pelastuksen idean. Uskonnollisia valintoja motivoi tällöin ensi sijaisesti pelko, rakkautta Jumalaan ohjailee pelko. Miten sellaista Jumalaa voi vapaasti rakastaa, joka toisesta valinnasta rankaisee ja toisesta palkitsee? Tällaisessa jumalasuhteessa asuu epäluottamus Jumalaan, jonka osittain on saanut aikaan uskonto itse. Aikansa ahdistuttuaan ihminen alkaa kapinoida tällaista Jumalaa vastaan, ja syntyy hajaannusta. Minusta ekumenian haaste on tässä: pelon käsittelyssä eikä kirkkojen ulkopuolisten raamien kokoamisessa. "Pelastus" on teologista terminologiaa, ja sitä ei oikeastaan pitäisi käyttää huolimattomasti yhteyksissä, joissa se on erotettu kokonaiskontekstistaan, koska tämä aiheuttaa hämmennystä. Olen itse pysytellyt uskonnollisesti sitoutumattomana mm. näistä syistä. En tällä kirjoituksella tarkoita kommentoida kenenkään yksittäisen henkilön kirjoitusta. Rauhaa kaikille.
Tarkoitukseni oli kertoa Lumotulle, että en jaksa enää vängätä näistä asioista, koska se on ajan haaskausta. Sinun kommentteihisi vastaan vielä.
Kirjoitit:
AikomJumala/kirkko/yhteisö asettaa ihmisen tilanteeseen, jossa hän joutuu tekemään valinnan: joko teet näin tai teet niin, toisesta valinnasta seuraa pelastus ja toisesta ikuinen rangaistus. Onko teidän mielestänne sellainen valinta VAPAA, jossa toista vaihtoehtoa seuraa rangaistus?
>> Valinta on vapaa. Ehdottomasti. Muutoinhan Jumala olisi epäoikeudenmukainen ja puhuisi valhetta kehottaessaan meitä valitsemaan. Missä määrin kukin valintamme on vapaa, on toinen kysymys ja sen näkee vain Jumala. Ihmiset voivat valita muun kuin Jumalan, vaikka heitä kehotettaisiin Jumala valitsemaan, koska he eivät usko Jumalan olemassaoloon tai eivät usko, että Jumala (joka on rakkaus) voisi rangaista. Jotkut eivät suostu yhtään kuuntelemaan mitään puhetta Jumalasta, koska se on heistä satua tai vastenmielistä. Onhan sekin jokin valinta.
Toiseen kysymykseesi pelosta ja rakkaudesta.
>> Valintaa voi ohjata myös pelko. Se on totta. Aina ei näin ole. En voisi rakastaa Jumalaa, jos pelkäisin. Jumalaan liitettynä pelko Raamatussa tarkoittaa käsittääkseni sitä, että ihminen tajuaa oman pienuutensa kaikkivaltiaan rinnalla. Tajuaa, että se mitä Jumala Raamatussa sanoo, on totta. Uskoo Jumalan olevan se, joksi Hän itsensä Raamatussa ilmoittaa. Ja Hän on Rakkaus, mutta myös oikeudenmukainen. Ei Hän ole sadisti.
>> Ja jos ihminen kääntyy Jumalan puoleen pelosta, onko se niin paha asia? Pelko voi aluksi olla kimmokkeena sille, että ihminen edes oppisi Raamatun kautta tuntemaan Jumalaa ja pelko häviää sen myötä. Suotavaa ainakin.
>> Pelastus on tarkoitettu kaikille. Se on myös henkilökohtaista (= pelastuksen idea).
>> Tietysti kaikki kirkot ja uskonnolliset yhteisöt ovat varmoja omasta oikeassa olostaan ja pelastuksestaan. "Pelastus" käsitteenä ja sanana katolisessa teologiassa ei ole irroitettu kontekstistaan.
Hyvää jatkoa sinulle! Ehkä pikku hiljaa lopettelen näille sivuille kirjoittamisen.
Kuten jo aiemmin sanoin, en tarkoittanut kirjoitustani kommentiksi sinulle, vaan yleisesti jatkeena koko viestiketjulle. Hyvää jatkoa sinullekin!
tuon Lumen Gentumin 2 kappaleen, mutta koska en tiennyt vastaustasi, en voinut jmiettiä asiaa sen valossa. Minusta se mitä L.G. 2 kappaleessa sanottiin on kyllä perin outoa. Mietin asiaa illalla ja kerron vastaukseni huomenna.
Vatikaanin II kirkolliskokouksen julistuksista voidaan todeta katolisen kirkon nykyään olettavan, että myös ei-kristitty voi pelastua kunhan elää sellaista elämää, jota kristittykin eläisi. Kaikilla uskonnoilla on em. julistusten mukaan "totuuden siemen".
Sikäli näkemyksesi on aika vanhahtava...
No juuri tuollaiset perustelut ovat sitä fundamentalismia! Monille muillekin fanaattisille uskonnollisille ryhmille puhuu pyhä henki, profeetta jne, ja vakuuttaa, että juuri heillä on Ainoa Oikea Totuus, ja kukaan muu ei pelastu...
Jättäisitte nyt vaan päätäntävallan pelastuksesta Jumalalle itselleen. Tuollaisessa pelastusvarmuudessa ja oikeassa olemisessa on kauhea riski tulla sokeaksi omille virheilleen ja sitä tuudittautuu turhaan valheelliseen turvallisuuteen.
olet Hänestä kirjoittanut ;)
kiitos siitä
No niin katsotaampa mitä saamme irti Vatikaanin toisen konsilin dokumenteista. Kirjoittelen tähän mitä mieleen tulee lukiessani. Vaikka ei tässä hommassa taida mitään järkeä ollakkaan kuten totesit.
Lumen Genitun kappale I osa 1: tässä käytetään sanaa kirkko, ilman että sitä on aiemmin määritelty.
Lumen Genitun kappale I osa 2 b: Kristukseen uskovia kutsutaan kirkoksi.
Lumen Gentium kappale I osa 3: eukaristiassa kuvautuu uskovien yhteys jotka muodostavat yhden ainoan Kristuksen ruumiin.
Päättelemme Kristuksen ruumis koostuu nistä henkilöistä, jotka jakavat ehtoollisen keskenään. Muussa tapauksessa pitää olla useampia kuin yksi Kristus. Täten siis esim. protestantit eivät kuulu kristuksen ruumiiseen, sillä heillä ei ole ehtoollisyhteyttä katolisten kanssa.
Lumen Gentium kappale I osa 5: Kristityt muodostavat Kirstuksen valtakunnan jo maanpällä. Kirkon tehtävä on julistaa kaikille Jumalan valtakunnasta.
Lumen Gentium kappale I osa 7: Ihmiset kastetaan, jotta he muodostaisivat yhden ruumiin. Edelleen osallistuen eukaristiaan he muodostavat yhden ruumiin kuten aiemmin on todettu.
Kritus on Krituksen ruumiin pää, joka on kirkko. Täten siis Krituksen ruumis ja kirkko on sama asia. Eli siis joko kaikkien Kristukseen uskovien pitää jakaa ehtoollinen keskenään taikka on olemassa todella useamman tyyppisiä Kristuksia. Muuten meillä on tässä jo ristiriita.
Kuten tiedämme katoliset eivät jaa ehtoollista protestanttien kanssa, joten siis katolisten mielestä protestantit eivät kuulu Kristuksen ruumiiseen ja näin ollen myöskään kirkkoon.
Lumen Gentium kappale I osa 13 kaikki ihmiset muodostavata Jumalan kansan.
Lumen Genitun kappale II 14: (niille jotka kuuluvat kirkkoon)
Kirkon olemassaolo on välttämätöntä pelastukselle, koska Kritus itse on sanonut, että kaste ja usko on vättämättömiä pelastukselle (Mar 16:16 , Joh 3:5). Eli ne jotka ymmärtävät kirkon Jumalan perustamaksi ja sivät silti halua kuulua siihen eivät pelastu.
Eli siis katolisten olemassa olo on välttämätöntä pelastukselle. Ja katolilainen joka ei halua olla katolinen ei pelastu. Toisaalta henkilö, joka on katolinen on siis kastettu uskova. Eli jos kasettu uskova ei halua olla kastettu Kristukseen uskova hän ei pelastu. Protestantit eivät siis ole kastettuja Kristukseen uskovia, sillä jos nän olisi he voisivat osallistua ehtoolliselle katolisten kanssa.
Toisaalta ne kirkkoon kuuluvatkaan eivät pelastu, jotka kuuluvat ruumiltaan kirkkoon, mutta eivät sydämeltään.
Tämä siis koskee ainoastaan kirkkoon kuuluvia. Eli ei niitä jotka kuuluvat katoliseen kirkkoon kuten esim. protestantteja.
Eli esim, jos katolinen päättää erota katolisesta kirkosta ja liittyä protestanttiseen kirkkoon hän ei pelastu, jos oletamme, että hän ymmärtää kirkon, katolisen kirkon, Jumalan perustamaksi. Tämä on erittäin outoa, sillä vaikka jos kirkosta eronnut eläiskin kuin pyhimys, hän ei silti voi enää pelastua, koska on eronnut kirkosta!
Lumen Genitun kappale II 15 ja 16. Kastetut ei katoliset liittyvät kasteen kautta myös Kristukseen. Eli siis kastetut ei katoliset ovat kuitenkin yhteydessä Kristukseen joka on katolisten Kristukseen uskovien pää. Myös monet ei kristity kuuluvat monella tapaa Jumalan kansaan.
Toisaalta Katekismus 871: Jumalan kansan muodostavat kastetut.
Hmmmm? Taas ristiriita.
Niin yhteenvetona: protestantit eivät kuulu Kristuksen ruumiiseen joka on kirkko. On parempi kuulua protestanttiseen kirkkoon, ja oppia mahdollisiimman vähän katolisesta uskosta, sillä muuten saatat joutua kadotukseen, vaikka eläisitkin kuin pyhimys, jos et liity katoliseen kirkkoon, jos tiedät sen Jumalan perustamaksi, jos oletamme, että katolisen kirkon oppi on oikea ja että katolisella kirkolla on oikeus päättää siitä, ketkä joutuvat kadotukseen.
Eikö tuollainen oppi ole outoa: jos et liity meihin, joudut kadotukseen?
Itse en usko, että Jeesus nimenomaan perusti katolista kirkkoa. Uskon, että paljon tärkeämpää kuin joku kirkko, on Jeesuksen sanoma: Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi ja Jumalaa yli kaiken. Ja vaikka olisikin niin, että Jeesus olisi perustanut kirkon, niin mistä tiedät, että mikä nykykirkoista on oikea? Mistä tiedät, että uskonpuhdistus ei ollut Pyhän hengen ansiota, kun Jumala huomasi katolisen kirkon ajautuneen metsään? Jotkut kuvittelevat, että katolinen kirkko ei voi erehtyä. Miksi ei voisi erehtyä? Siksikö, että Pyhä henki johtaa kirkkoa? Mutta jospa Pyhä henki johti todella reformaation syntyyn?
Vapaasta tahdosta:
Rosvo:”kädet ylös! Rahat tai henki!”
(antaa rahat)
....
Myöhemmin poliisi asemalla
Rosvo: ”Hän antoi rahansa minulle ihan vapaasta tahdosta!”
Arvaa oliko kyseessä vapaa tahto poliisin mielestä?
Juu tämöistä löysin joo.
ortodoksitkin tuon?!? Toivottavasti...
On hyvä kun toit asian esille, kiitos siitä.
Tuo mitä kirjoitit ei-kristityistä niin olen itse ajatellut ja pohtinut, ja on vaikea kuvitella että asia olisi mitenkään muunlailla.
Pitäähän minun kristittynä ajatella kaikkia lähimmäisiäni juuri tuolla tavalla uskontokunnasta riippumatta.
Pystyttekö te muut palstalaiset (esim. kristityt tai muut) miettimään asian jotenkin muulaisesti?
Mitä tapahtuu ei-kristityille kuoleman jälkeen, odottaako heitä taivasten valtakunta tai jokin muu paikka?
En ole aihealueen asiantuntija, mutta minulla on sellainen käsitys [=mutu-tuntuma], että ortodoksinen kirkko ei ole tehnyt mitään aivan lukkoonlyötyä lausuntoa muiden kuin kristityiden pelastumisesta. Sellaisia kommentteja olen lukenut ja kuullut, että kristityillä ei ole mitään erityistä ilmoitusta muiden kuin kristittyjen pelastumista. Odotellaan siis Kristuksen toista tulemista tuomitsematta ketään.
Pappismunkki Ilarionin "Uskon mysteeri" -kirjasta voi lukea erittäin selkeän esityksen pelastukseen liittyviestä näkemyksistä.
Ihmisiä rakastava Jumala päättää siitä, kuka pelastuu ja kuka ei - siihen asti meidän ihmisten on vain syytä rakastaa lähimmäistä ja rukoilla toistemme pelastuksen puolesta. Muuta en oikein osaa ajatella amazon22:n esittämistä kysymyksistä.
Itse olen henk. koht. samoilla linjoilla kanssasi tästä.
Oli pitkä viesti. Kirjoitan vain joitain ajatuksia kommentiksi viestiisi:
- kastetut liittyvät Kristuksen ruumiiseen ja muodostavat kansan. Tähän ruumiiseen kuuluvat siis myös kastetut protestantit ja ne ei-kastetut, jotka kuitenkin elävät "luonnonlain" mukaisesti (omantunto, moraali jne.) ja jotka eivät ole kuulleet Kristuksesta tarpeeksi.
- ehtoollisyhteys kat. kirkon näkemyksen mukaan on mahdollinen vasta, kun on uskon yhteys. Nyt ei vielä niin ole, valitettavasti. Myös paavin asema kristittyjen näkyvänä päänä (Jeesus on näkymätön pää) liittyy tähän.
- "joka tietää Kristuksen perustaneen kirkon, mutta ei tahdo siinä pysyä...." Tämä on vaikea kohta, johon ei ole helppo vastata. Mutta uskon, että se tietäminen on kertakaikkinen ja täysin varma tietäminen, jonka Pyhä Henki saa aikaan. Ei siis tavallista tietämistä, mikä on ihmisille tyypillistä. Jumala näkee "tietämisemme" asteet ja rajat ja ei taatusti tuomitse ketään turhanpäiten. Hän on Laupias Jumala.
- Kristus perusti yhden kirkon. Jo Hän itse ja Paavali varoittivat niistä, jotka ovat lähtöisin tästä yhdestä laumasta ja aikaansaavat hajaannusta ja erehdystä ja väärää oppia. Apostolien aikana tämä jo alkoi ja on jatkunut siitä lähtien.
- Älä pelkää tutkia katolisen kirkon opetusta ja olisi hyvä, jos löytäisit hyvän kat. papin, jonka kanssa voisit käydä kahdenkeskisiä keskusteluja. Jos asut pääkaupunkiseudulla, suosittelen, että kävisit kat. uskon info-kurssin, joka kokoontuu Helsingin Pyhän Henrikin katedraalissa joka 2. tai 3. maanantai iltamessun jälkeen. Tietoa löydät www.catholic.fi.
TSEMPPIÄ ja älä hätäile... anna Jumalan tehdä työ sydämessäsi. Rakkaus on tärkeää, kuten sanoit.
jos uskoo sen, mikä on kirkon oppi. Ja Jumala kyllä päättää ja Hän on jotain meille kertonut Sanassaan. Ei nämä asiat sulje pois omien virheiden näkemistä! Onneksi ei Jumala ole sinullekaan tuomiovaltaa antanut...
Lumen Gentiumissa ja katekismuksessa on niin paljon ristiriitoja? Eikö olisi helpompaa ja mielkkäämpää kirjoittaa tekstiä joka on loogisesti oikein?
Esimerkiksi ensin sanotaan, että kastetut muodostavat Jumalan kansan ja sitten todetaan, että kaikki ihmiset kuuluvat Jumalan kansaan.
Olen toki käynyt joskus info-kurssin ja kuulun myös katoliseen kirkkoon. Fakta on kuitenkin se, että ei info-kurssilla kysellä mitään eikä siellä opita mitään uutta. En ainakaan minä oppinut kovinkaan paljoa sellaista mitä en jo ennestään tiennyt.
On kyllä ymmärrettävää, että kusrssilla ei voida harrastaa mitään kovin syvällisiä keskusteluja, sillä se pitänee laatia hitaimpien yksilöiden tasolle.
En tiedä asioista tarpeeksi voidakseni sanoa jotain faktisesti pätevää, mutta ihan näppituntumalta mun mielestä katolisen opetuksen "ristiriitaisuudessa" on se vahvuus ja voima. Jumalan totuus on moniselitteinen ja sisältää paljon aspekteja, näin on pakko olla. Jos kirkko töksäyttäisi jostain asiasta, että näin on eikä asiassa ole muita aspekteja, ei sen oppi olisi paljon lahkolaisuutta parempi.
Ajattele vaikka taidetta: se ei ole yksiselitteistä eikä mestariteoksen taiteellinen arvo ole selvästi määriteltävissä, kaikkein viimeiseksi rahan tai muiden faktisten välineiden avulla. Toisin sanoen, ajattelu "joko asia on niin tai ei ole" on yhden tason ajattelua sisältäen logiikan, ja ajattelu "näennäiset ristiriidat voivat olla olemassa samanaikaisesti häiritsemättä toisiaan" on korkeampaa ajattelua, ja sitä löytyy kirkon traditiosta paljonkin. Tätä kutsutaan dikotomiaksi. Korjatkaa, viisaammat, jos olen täysin väärässä.
Nimenomaan. Samaa olen ajatellut. Pyhittymisemme eteen voimme tässä elämässä tehdä paljonkin, mm. rakastamalla lähimmäisiämme ja toteuttamalla sitä käytännön elämässä tuhansin eri tavoin, mutta pelastumisemme on yksin Jumalan käsissä, kristitty tai ei. Luottakaamme armolliseen Jumalaan ja olkaamme rauhassa. Näin olen asian ymmärtänyt.
Näin juuri on kuten kirjoitit. Samasta syystä arvostan kirkon historiaa siitä, että se ei siivonnut Raamatussa olevia ristiriitaisuuksia pois. Pyhä Henki on tehnyt tässä työtään. Jumalan totuus ei ole sen tasoinen asia kuin: "kaapissa on vadelmahilloa", jonka voisi testata empiirisesti. Samalla tavalla kuin Jumala, jota ei voi kuvata helposti ihmiskäsitteillä, myös uskon totuudet ovat vaikeasti ilmaistavissa loogisessa käsitejärjestelmässä.
Kysymyksessä on kuitenkin kaksi eri aluettä: uskon alue ja (tieteellisen) tiedon alue. Me emme usko uskon salaisuuksia samalla tavalla kuin uskomme väitteen, jonka mukaan Suomessa on suunnilleen niin ja niin paljon asukkaita.
ymmärrä enää yhtään. Onko niin, että kirkkokaan ei ymmärrä mitä se opettaa? Ja jos kerran ymmärtää, niin miksi se ei eistä asiaansa paremmin? Ja jos taas asiaa mihin kirkko uskoo ei voikkaan esittää kunnolla, niin sitten se pitää sanoa ihan suoraan. Siis Lumen Getiumin alussa pitää sanoa, että emme ymmärrä mitä me tässä yritämme sanoa.
tuossa kommentoinkin kirkon opetusta ja sen ristiriitaisuutta. Mielestäni, vaikka Jumalaa ei voisikaan kunnolla kuvailla, opin voisi silti eisittää korrektisti. Miksiköhän niin ei ole tehty?
Jotenkin en usko, että noita virheitä olisi jätetty sinne vahingossa. Selitys voisi olla se, että oppi on tarkoituksella koottu sisäisesti ristiriitaiseksi, jotta sen avulla voidaan perustella kirkon nykykäytännöt. Ja sitten vedota siihen, että ei uskonnon taikka sen opin tavitsekkaan olla loogista.
ja tarkennusta Lumotulle.
Kristuksen ruumis on sekä näkyvä, että näkymätön. Näkyvä yhteys ruumiin jäsenten välillä on, kun uskovat osallistuvat eukaristiian, joka yhteyden merkki/ilmentää sitä. Eli tarkoittaa katolilaisia. Kristuksen näkymättömään ruumiiseen kuuluu muut, jotka pelastuvat se voittoisa kirkko, joka jo nauttii taivaassa kärsivä kirkko, joka puhdistuu kiirastulessa. (Ihan takuuseen en mene, onko tämä teologisesti prikulleen oikein.)
Melkoinen mutantti ;)
1. Kannattaa, kunhan pysyt turvallisesti omassa seurakunnassa etkä ainakaan heti hakeudu ääriryhmien (mm. Opus Dei ja neokatekumenaalit) seuraan, josta voisit saada väärän kuvan todellisesta katolilaisuudesta. Rukoile asiaa, kyllä Jumala sinua auttaa ja antaa vastauksen.
2. En ole, huolimatta siitäkään, että kirkkomme elää tällä hetkellä syvien vaikeuksien keskellä täällä Suomessa.
3. En ole, sillä sellainen ei kuulu aitoon, keskustelevaan ja ekumeenisesti avoimeen katolilaisuuteen. Moiseen voi törmätä vain edellä mainittujen ääriryhmien parissa.
Kiitos asiallisista vastauksista. Olen miettinyt liittymistä jo pitkään (vuosia), infokurssikin on käyty vähintään kahdesti. Edelleen on vaikeuksia tiukimpien moraalijuttijen kanssa, kun en vaan osaa olla kaikesta samaa mieltä vaikka kuinka yrittäisin, ja äärimmäiset mielipiteet ovat hiukan vaikeuttaneet ratkaisuani.
Halusin tällä "kyselyllä" kerätä tukea halulleni kääntyä ja kuulla toisten kokemuksia katolilaisena olemisesta. Varmaan ei minunkaan tarvitsisi olla täydellinen liittyessäni kirkkoon, ainakin toivon niin. OD on jo valitettavankin tuttu, mutta ei ole onnistunut sekoittamaan ajatuksiani katolilaisuudesta yleensä. Rukouksia teidän kaikkien puolesta. Ja saa lisääkin kertoa positiivista uskonelämästä, jos halua riittää!
En halua herättää mitään sen kummempia intohimoja, mutta toteaisin vaan, että tuo Opus Dei -vöyhötys on kyllä vakava tekijä sen suhteen, kannattaako sinun liittyä katoliseen kirkkoon.
Jos ei hyväksy, siis kerta kaikkiaan hyväksy rakkaudella kirkkoa sellaisena kuin se on, ei siihen kannata liittyä. Opus Dei on yhtä tiukasti osa katolista kirkkoa kuin monet muut spiritualiteetit, vaikkapa Pyhän Sydämen, dominikaanien jne. Kaikilla on omia painotuksia, ja kaikki ovat katolisia.
Ei kirkkoon tulla muuttamaan sitä, vaan omaksumaan se (siis sen pyhyys). Eikä ole todellista katolisuutta se, että kirkossa on osia, joita ei mitenkään voi hyväksyä. Niitäkin piirteitä, joita ei erityisesti rakasta tai jotka eivät tunnu läheisiltä, pitää vähintäänkin kunnioittaa.
Tässä hiippakunnassa on kovin paljon pahaa henkeä, joka kohdistuu esim. Opus Deihin tai neokatekumenaaleihin (ja joihinkin muihin juttuihin). Siksi kannattaa lähinnä lukea katekismusta ja sitten kuunnella, mitä piispalla ja paavilla on sanottavaa. Se on katolista.
Ja vielä: tiesittehän, että paavin yksityissihteeri opettaa Rooman opariyliopistossa. Tuskin siis se "inho" opareita kohtaan kirkossa hedelmää kantaa, tuskin heistä eroon päästään. Tämä "eron henki" sen sijaan on monia itse asiassa erottamassa kirkosta. Kannattaa olla tarkkana. Ja rukoilla Jumalaa antamaan armoa ymmärtää paremmin.
tai tarkemmin sanottuna: arvostella joitakin ihmisten tekoja ja laiminlyöntejä, toimintatapoja tms. Kirkossa. Se ei tarkoita ihmisten tuomitsemista.
Näinhän ovat tehneet useat kanonisoidut pyhät, kuten pyhä Birgitta, joka mm. vaatimalla vaati paavin asettumista Roomaan.
Onkohan sinulla parempi käsitys Kirkosta kuin pyhällä Birgitalla? Tai pyhällä isällä, joka lausui näin:
"Olkaa kärsivällisiä kirkon suhteen. Kirkko on aina heikkojen ja erehtyvien ihmisten yhteisö. Ja haluaisin lisätä siihen: se on meidän kaikkien onni, sillä vain täydellisten kirkossa meillä ei ehkä kellään olisi paikkaa. Jumala itse haluaa inhimillisen kirkon. Siksi kirkkoa voi myös arvostella, mutta sen tulee olla reilua ja nousta suuresta rakkaudesta kirkkoon."
Tarvitseeko olla paavillisempi kuin paavi?
Niin, nämä ovat vaikeita asioita. Mutta en oikein ymmärrä sellaistakaan, että jos et ajattele asioista niin tai näin, et kuulu meihin(aivopesun elementtejä..). Minusta tällainen ei ole katolista. Kunnioitus on tietenkin eri asia, ja kunnioituksen tulisi olla molemminpuolista.(nimenomaan kunnioitus kirkon oppeja kohtaan on johtanut ratkaisuuni olla toistaiseksi liittymättä) Ja mitä opareihin tulee, pahoittelen aiempaa tylyä kommenttiani. Olen vaan saanut heistä joukon "ystäviä", ja näissä ystävyyssuhteissa on jotain epäaitoa, minun mielestäni. Anteeksi.
Onkohan sinulla parempi käsitys Kirkosta kuin pyhällä Birgitalla?Tarvitseeko olla paavillisempi kuin paavi?
Jos olen antanut näin ymmärtää, pahoittelen.
En tiedä ymmärsinkö oikein nimimerkkin "aimo" viestiä, mutta minustä näytti niin kuin hänen mielestään ei voi olla hyvä katolilainen, jos arvostelee yhtään mitään ilmiötä kirkon piirissä. Sehän on mieletön ajatus, koska miksi sitten kirkko on jopa pyytänyt anteeksi syntejään?!
Viestini oli siis osoitettu "aimolle".
Sinulle, krysanteemi, haluaisin sanoa, että pysy vain tiellä ja katso minne Jumala sinua johdattaa. Vaikka teet mahdollisen ratkaisevan päätöksen itse vapaasti omasta tahdostasi, niin ehdottaisin kuitenkin, että voisit myös puhua mieltäsi askarruttavista asioista jonkun papin kanssa (ellet ole sitä vielä tehnyt).
Todellinen rakkaus kirkkoa kohtaan ei ole sen vain sen pyhyyden aivotonta päivästelyä, vaan nimenomaan vastuunkantoa ja huolenpitoa sen asioista - mieluiten rukouksen saattamana. Jos kirkko olisi jo nyt läpeensä pyhä, tuskinpa paavi olisi pyytänyt koskaan anteeksi sen menneisyyden rikkomuksia, vai?
Vai ovat paavit ja piispat ainoita opettajia koko kirkossa? Kuulostaa pahasti opparimaiselta! Opettajia ovat myös papit, katekeetat ja aivan erityisesti kristilliset vanhemmat.
Pahasti metsässä ollaan siinä vaiheessa, jos luullaan, että paavin yksityissihteeristä tulee "oikean katolilaisuuden" mittapuu. Missä kohdassa tämä muuten lukee siinä mainostamassasi Katekismuksessa?
Voin kertoa sinulle, ettet taatusti ole ensimmäinen etkä valitettavasti todennäköisesti viimeinenkään, jonka opparit ovat karkuuttaneet pois katolisesta kirkosta tai infokurssilta omalla aggressiivisella värväyksellään! Älä välitä heistä, katolinen kirkko on onneksi paljon suurempi ja avarampi.
"Siksi kannattaa lähinnä lukea katekismusta ja sitten kuunnella, mitä piispalla ja paavilla on sanottavaa. Se on katolista."
Katekismuksen lukeminen ja paavin ja piispan kuunteleminen on epäilemättä katolista, mutta se on vain osa katolisena elämistä. Jos muistelet, mitä kaikkea Jeesus Vuorisaarnassa opetti, nuo mainitsemasi asiat asettuvat kehyksiinsä.
Katekismusta ei alun perin edes tarkoitettu maallikoille. Piispa Paul sanoi katekismuksesta vuonna 1993 (Fides 20/-93):
"Jos olemme liian jäykkiä ja kirjaimen palvelijoita, katekismuksesta voi tulla muita vastaan suunnattu ase. Jos olemme liian leväperäisiä, katekismus menettää voimansa ja merkityksensä. Tasapaino näiden kahden äärimmäisyyden välillä tekee katekismuksesta lähteen, josta ammentamalla voimme voimme välittää uskoa toisille ja itse lähestyä Jumalaa."
Krysanteemille siis sanoisin, että lue kaikin mokomin katekismusta silloin, kun haluat miettiä jotain sinulle erityisen hankalaa asiaa katolisen kirkon opetuksessa. Niin varmaan olet tehnytkin. Katekismus ainoana lukemisena on kyllä elämälle vieras tapa lähestyä kirkkoa.
Lue paljon muutakin, vaikkapa kahden käännynnäisen tarina omasta pohdinnastaan: sisar Benedicta Idefeltin "Viipurista Vatikaaniin" ja John Henry Newmanin (josta tuli kardinaali) "Tilinteko uskostani". Ja kaunokirjallisuutta, klassikoita ovat esimerkiksi Graham Greenen kirjat ja Evelyn Waugh´n "Mennyt maailma". Niissä puhuu hengittävämpi katolilaisuus kuin katekismuksen tiiviissä ja järjestelmällisessä opillisuudessa.
Olet tervetullut katoliseen kirkkoon ja uskon että löydät siinä oman paikkasi. Kirkolla on sinulle paljon anettavaa suuressa monimuotoisuudessaan.
Katolista uskonoppia voit vielä miettiä pitkäänkin vaikka olet liittyessäsi ehkä epävarma. Moni oppi ehkä avautuu ajan kanssa ja ehkä pääset sinuiksi niiden kanssa.
Uskoisin että suurin osa kirkkomme jäsenistä painii samojen isojen propleemien parissa, mutta kannattaa ajatella Jumala on armollinen ja lempeä!
ketään ei nimim. krysanteemin viestissä ollut 'karkuutettu' mistään mihinkään. pahoillani olen minäkin jos kukaan katolilainen saa niskakarvat pystyyn - mutta ihmisiä mekin vain olemme.
rukoisellisin terveisin,
ihan tavallinen katolilainen
ole kiitollinen etteivät tietyt soraäänet tunne vaikkapa Waughnin kirjallisuutta paremmin. olisit saattanut saada selkääsi 'hengittävän katolilaisuuden' kuvauksesta ;)
onpa muuten yksi lempikirjailijoistani.
Minusta on pelkästään ilahduttavaa, että meillä on yhteisiä mieltymyksiä kirjallisuudessa.
En yhtään usko, että saisin selkääni avarasti ajattelevilta katolilaisilta. Keskustelevuutta ja avoimuutta hiippakunnan ilmapiiriin olen peräänkuuluttanut jo kauan, ja samoin on tehnyt moni muu täällä (ja muualla) kirjoittava. Avoimessa ilmapiirissä kunnioitetaan tai vähintäänkin siedetään erilaisia näkemyksiä.
minua kovasti kiinnostaisi tietää miten muutamien kirjoittelijoiden viestit, olivatpa sitten avaramieleisiä tai enemmän seurakuntakeskeisiä, osoittavat kunnioitusta tai edes sietämistä vaikkapa Opus Dein jäseniä tai neokatekumenaalisen tien seuraajia kohtaan... no, jokaiselta meiltä joskus palaa hihat. kunhan saisi palokunnan ajoissa paikalle! meillä on muuten hieno palo- ja pelastuskalusto tässä maassa - kiitokset ambulanssimiehille ja muillekin! (toivottavasti ei nyt kenellekään tule mieleen verrata keskustelijoiden palavia hihoja hiippakunnan savuaviin rauniohin... hohhoijakkaa...)
lueskellaan Evelyniä,
ihan tavallinen katolilainen
Schottesham antaa hyviä neuvoja, noudata niitä. Englantilainen katolilaisuus on lähtökohdiltaan hyvin lähellä pohjoismaalaista ja se on myös hyvin avarakatseista, keskustelevaa, avointa ja ekumeenisesti aktiivista.
Suosittelisin sinulle lisäksi The Tablet -lehden tilaamista. Sitä kautta saat hyvän ja tasapainoisen kuvan siitä, mitä kirkossa tapahtuu ja mistä keskustellaan.
Kukkanen kiittää! :)
"miten muutamien kirjoittajien viestit ... osoittavat kunnioitusta tai edes sietämistä vaikkapa Opus Dein jäseniä tai neokatekumenaalisen tien seuraajia kohtaan... "
Hyvä huomio. Tarkennetaan kuitenkin vielä vähän. Kunnioitusta ei osoita pelkästään se, että hyväksyy, vaan myös se, että ottaa niin vakavasti, että pyrkii korjaamaan toisen käsitystä silloin, kun uskoo sen olevan ristiriidassa yhteisen uskomme kanssa.
Me emme siis kunnioita toisiamme pelkästään niin, että tunnustamme ajattelevamme samoin, vaan myös niin että pyrimme keskusteluun heidän kanssaan ja heidän mielipiteistään.
Itse asiassa ainakin OD osoittaa ylenkatsetta muihin sillä, että keskusteluyhteyttä ei ole.
äkkiäpä taas muttui keskustelu tiettyjen nimimerkkien käyttäytymisestä opuksen 'ylenkatseen' kritikoimiseksi... mietipä uudestaan mitä 'molemminpuolinen kunnioitus' voisi sinulta edellyttää...
Erittelisitkö ystävällisesti ne asiat, jotka neokatekumenaaleissa ja heidän opeissaan ovat vastoin katolisen kirkon opetusta, kiitos.
Ei heidän opeissaan mitään vikaa ole. Sen sijaan heidän tavassaan tulkita niitä välillä on. Yhteen aikaan kuuntelimme Henkassa moneen kertaan isä Paolon saarnoja, joissa selitettiin, että perheväkivallasta pakeneminen on väärin, koska Jeesus on käskenyt kääntää toisen posken. Ja koska suurinta on rakkaus, niin kaikkeen pahantekoon, myös siihen, että toinen yrittää tuhota (nimenomaan "tuhota", tästä syntyi keskustelua ja isä Paolo tähdensi seuraavassa saarnassaan, että hän tarkoitti juuri tuhota) sinut niin siihen kuuluu vastata alistuvalla rakkaudella.
Minusta tämä on kirkon opetuksen vastaista tulkintaa. Varmasti löytyy paljon syitä, mutta annan vain yhden: jos kerran kirkko ei hyväksy valtioiden ylläpitamiä ihmisten tuhoamisleirejä, niin miten on mahdollista, että meidän pitäisi hyväksyä yksityisten ihmisten ylläpitämät tuhoamisleirit (-kodit) ja kehottaa uhreja pysymään paikoillaan.
.... kirjavinkistä "Evelyn Waugh´n "Mennyt
maailma". Täytyypi käydä huomenna lainaamassa kirja, kun se näytti olevan kirjastossa paikalla.
Itse luin muutama vuosi sitten Naguib Mahfouz`n Kairo-trilogian. Eipä ole tullut vielä vastaan parempaa kirjaa, joka olisi tuonut niin käsinkosketeltavan lähelle islamilaisen maailman.
1) Minun ainakin kannatti liittyä katoliseen kikkoon. En siis anna tässä mitään yleisiä perusteita vaan puhun vain omasta puolestani. Ensinnäkin monet asiat, joista olin lutrilaisessa kirkossa ajatellut, että "ei se kertakaikkiaan voi olla noin" selvisivät: ei se ollutkaan niin kuin minulle oli opetettu. Toisin sanoen saan nyt opetusta, joka tuntuu oikealta ja aidolta. Toisekseen pääsen osalliseksi kaikista sakramenteista, mikä merkitsee, että minulla on enemmän voimaa selvitä Jumalan avulla kiusauksista ja vastoinkäymisistä, kun olen sakramenttien vahvistama. Kolmanneksi nämä vuodet katolisen kirkon jäsenenä ovat olleet hyviä. Minulla on hyvä olla seurakunnassani ja tässä hiippakunnassa, tuntuu että olen löytänyt tien kotiin.
2) En ole katunut.
3) En koe taakaksi, mutta toisaalta jätän kyllä joitakin asioita tekemättä, jos en pidä niitä tarpeellisina. Yksittäisenä esimerkkinä mainittakoon nyt vaikka opetus paastoamisesta ennen eukaristiaan osallistumista. En näe sitä merkittävänä tai edes tarpeellisena eukaristian toteutumisen tai oman hengellisen kasvuni kannalta enkä usko, että Jumala sitä vaatii. Siispä se ei ole minulle taakkakaan.
Vapauttani kirkon määräykset tai uskoni ei rajoita. Minulle vapaus ei ole sitä, että tekee mitä mieleen juolahtaa. Vapauteen liittyy minun mielessäni ajatus siitä, että teen omasta tahdostani ja valinnastani oikein itseäni ja muita kohtaan. Ja sitä vapautta usko ei rajoita, vaan tukee.
pitää olla, jotta tässä nykyisessä hiippakunnassa ja sen seurakunnissa voisi olla hyvä olo. Mutta kyllähän aina löytyy noita, joilla on lihasydämen sijasta kivisydän. Tiedän, että heillä on tässä hiippakunnassa hyvä olla. Liity, jos olet kivisydäminen, on neuvoni.
Hyvä olo vaikeassa tilanteessa ei ole minkään liittymisen tai liittymättömyyden kriteeri. Samaahan voisi sanoa tilanteesta, jossa ihminen miettisi eroa kirkosta: jos olisi hyvä olo ja tilanne seurakunnassa, niin voisi olla kirkon jäsen, mutta jos olisi huono olo ja tilanne, niin silloin kannattaisi erota. Mutta miksi pitäisi erota ja jättää kirkko niille, jotka aiheuttavat muille pahaa oloa? Ei pidä.
krysanteemi. Kannattaako liittyä? Kannattaa, mutta vain silloin, kun oma sydän ja järki sanoo niin. Tarkoitan tällä sitä(kin), ettei uutuuden viehätyksen tms. tähden liity, ellei voi hyväksyä sydämessään kirkon opetuksia. Asenne pitäisi ainakin olla se, että "ok, jos en nyt jotain ymmärrä, luotan siihen, että kirkko on oikeassa ja myöhemmin tulen ehkä ymmärtämään". Mutta jos jokin tökkii pahasti, ei kannata liittyä - vielä. Muuten olisi kirkossa ehkä 1-2 vuotta ja häipyisi. Ja se ei ole hyvä asia ihmiselle itselleen.
Hyviä asioita kirkossa on kosolti. En rupea niitä erikseen luettelemaan. Sanon vain, että hengellinen anti on SUURI. Jos itse janoaa...